lauantai 29. lokakuuta 2016

Sisäkissa tallikissaa tuuraamassa

Minua Instagramissa seuraavat tietävät, että meillä on kaksi abessinialaista kissaa. Ne ovat tietenkin sisäkissoja, paitsi että niillä on käytössän aidattu piha. Kissoista vanhempi, pian 11 vuotta täyttävä Jehu on ihan hyvää lenkkiseuraa, jos joskus jaksaisi vielä lähteä sen kanssa metsäpoluille tai pururadoille. Täällä omakotitaloalueella sitä pelottaa luonnollisesti kaikki, erityisesti sauvakävelijät, joten sekään ei tykkää ulkoilla täällä. Paitsi jos se pääsee livistämään ovesta karkuun, silloin se kyllä tykkää.

Jehu on nuorempana ja pari kiloa laihempana käynyt paljon näyttelyissä ja on leikkaamattomana saanut arvon IC ja leikattuna PR. Paneeliin se ei koskaan ole päässyt, koska se on aika kaukana moderneista abessinialaisista ja se on todella rufistinen. Sen kuuluisi olla tassuista ja mahan alta valkoinen, mutta se on sieltä vaaleanruskea eli rufistinen. Jehu oli kaksivuotiaaksi asti leikkaamaton, mutta sille astutettavaksi tullut naaras ei tullut tiineeksi. En kestänyt ollenkaan sen runsasta merkkailua, joten samana päivänä kun se täytti kaksi ja sijoitussopimus loppui, siltä lähti pallit.

Jehun virallinen nimi on FI*Udun Silver Apricot Njinyi, ja sen sukutaulun ja tiedot voi katsoa Omakissasta. Jehun näyttelymenestus on hankittu ajalla ennen Omakissaa, enkä ole muistanut lähetellä kopioita näyttelyseteleistä mihinkään, joten tittelit ja näyttelytulokset tuolla eivät näy.

Jehu on siitä oikein kätevä kissa, että kun sen kanssa on nuorena ulkoiltu todella paljon flexissä, se pysyttelee ihmisten lähellä. Tai ehkä se pysyttelisi muutenkin, en osaa sanoa. Jossain vaiheessa kissan ollessa parivuotias kokeilin, jos se kulkisi mukana myös vapaana. Ja se kulki hyvin! Kunhan pururadalla ei ollut muita käyttäjiä. Ja missään lähiössä sitä ei tietenkään voi pitää vapaana, mutta ulkoilualueilla ja metsissä se pysyy mukana menossa.

Eräässä paikassa asuessani, oli meillä vieressä todella kivat ulkoilureitit. Niihin kuului pitkospuita, pieni lampi ja paljon polkuja. Peruslenkki ei ollut pitkä, noin kilometrin ja Jehu oppi sen nopeasti. Se kirmasi edelle, mutta jäi aina odottamaan minua mutkan taakse. Ja jos mentiinkin pidempää reittiä, se juoksi takaisin ja taas edelleni.

Eniten kissat rakastavat pihapiirejä, erityisesti vieraita sellaisia. Tallimme tallikissa on muuttanut omatoimisesti naapuriin ja otin Jehun mukaan tallille. Se on todistetusti erinomainen päästäisloukku, mutta olisiko se rottaloukku, se jäi tällä kertaa todistamatta. Rotat olivat ilmeisesti päiväunilla juuri puoliltapäivin, vaikka olen niitä tallilla nähnytkin valoisaankin aikaan.

Muulista kuvasin tällä kertaa pienen videon, jossa se väistää neliöön aseteltujen puomien päällä koko kierroksen yhteen putkeen. Video tulee blogiin myöhemmin. Valokuvien suhteen keskityin kissaani.

Koska muuliblogi tarjoilee kaikille kaikkea, on tämä postaus täytetty kissakuvilla!

Näet muuten ihan oikein, Jehulla on puolikuristava kaulapanta. Se on kireimmillään normaalin pannan kireydellä, eli ei kurista sitä. Tällainen panta on vain tosi helppo pukea ja riisua, siksi se on käytössä solkipantojen sijaan. Jehu ei omalla pihalla ulkoillessaan käytä tietenkään mitään pantaa.


20 kommenttia

  1. Onko tuo kissa joku ihan rotukisuli? Komean näkönen ainakin :D Muutamalle kuvalle sai kyllä nauraa melkolailla vedet silmissä (mm. ekstaasissa syö heinää ja naukuu laattojen päällä) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on abessinialainen, niinku tuossa heti tekstin alussa lukee ;)

      Poista
  2. Iik! Fanaattinen kissarakastaja tykkäsi tästä postauksesta ihan erityisen paljon :) Voi kun pystyisi omaakin kisua retuuttamaan tallilla mukana, mutta se on ihan tosi arka niin ei onnistu :D

    En oo koskaan perehtynyt kissanäyttelyihin, mitäs nämä arvot suomeksi tarkoittaa? Koiranäyttelyn palkinnot ja arvot sen sijaan on tuttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, näköjään kissapostaus herättää enemmän mielenkiintoa kuin aasipostaukset, mikä on mun mielestä todella outoa :D

      Ei meidänkään toista kissaa saa varmaan koskaan tallikissaksi, se pelkää kaikkea ulkona, mutta toisaalta sitä en olekaan totuttanut valjasteluun ollenkaan, se saa vain ulkoilla tuossa omalla aidatulla pihalla.

      Nämä mun kissat saa näyttelyssä sertin aina koska ne ovat ainoat luokassaan. Luokat on ikäryhmittäin ja väreittäin ja menestyksen perusteella. Eli pitäisi olla toinen samanvärinen aby samassa luokassa jotta ne kilpailisivat sertistä. Jehu on aina saanut sertin. Kun sertejä on tarpeeksi, saa kissa tittelin. Jehu on leikkaamattomana International Champion. Sitä ennen se on ollut Champion.

      Kun kissa leikataan, alkaa näyttelyt alusta. Jehua en jaksanut leikattuna montaa kertaa viedä, se on Premior, eli se sai ensimmäisen tittelin minkä leikatut voi saada. Seuraava olisi International Premior, ja se vaatisi että yhden sertin käy hakemassa ulkomailta. Moni käy Tallinnassa näyttelyssä hakemassa sen ulkomaan sertin.

      Nyt Jehu on jo niin vanha ja lihava ettei sitä kannata mihinkään viedä, mutta tuossa on kasvamasas vajaan vuoden ikäinen abykolli. Sen näyttelyura alkaa kunnolla, kunhan se pian pääsee palleistaan eroon. Merkkailevan kanssa on ärsyttävää kiertää näyttelyitä ja tuo on aikamoinen murisijakin. Toivottavasti ääni kellossa muuttuu kun se leikataan. Jos ei, niin en sitä tietenkään näyttelyihin vie.

      Poista
    2. Okei, mielenkiintoista! Oon pienessä mielessäni pyöritelly ajatusta rotukissasta (nyt kun omistan vaan tommosen maatiaiskollin), jonka kans niitä näytelmiä vois sitten kierrellä... Ehkä vielä joskus! :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! On se aika pönäkkä mutta sitäkin reippaampi tallikissa.

      Poista
  4. Päästäiset ovat hyödyllisiä, ei kissanruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En silti koe olevani vastuussa niiden hengestä sen jälkeen kun ne tulevat aidatulle pihalle syötäväksi ;)

      Poista
    2. Ei kissa edes syö päästäistä.

      Poista
  5. Enpäs ois arvannut että harrastat rotukissojakin :O Abessinialaiset kuuluu mun lempirotuihin. Komea kissa kuvissa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä kovin kummoinen harastaja ole, kun mun näyttelystara itämainen lyhytkarva sairastui muutama vuosi sitten niin näyttelyt jäi pitkäksi aikaa tauolle. Se kissa lopetettiin keväällä. Nyt olen käynyt uuden abyn kanssa muutaman kerran näyttelyissä, mutta sekin alkaa olla niin rufistinen että paneeliin on turha kuvitella pääsevänsä.

      Tämä Jehu oli jo ihan hyvin saatu laihdutettua mutta kun pentu tuli taloon, se pullahti jälleen maksimimittoihinsa. Ja vaikka molemmat ovat raakaruokinnalla minkä ei pitäisi lihottaa ollenkaan samalla lailla kuin teollinen.

      Poista
  6. Kylläpä hällä massu roikkuu :D

    VastaaPoista
  7. MiniPuuma <3 Hurjan kaunis kissa!

    VastaaPoista
  8. Voisitko laittaa blogiin kuvan siitä kissojesi aitauksesta? :) Olisi kiva nähdä millain olet sen toteuttanut. Komia kisu :) Olishan tähän sopinut toisestakin kisusta joku kuva (=

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä lisään linkin siihen viimeistään huomenna kun olen koneella seuraavan kerran :) ja ehkä kuvan siitä toisesta kissastakin.

      Poista
    2. http://muuliprojekti.blogspot.fi/p/aidattu-piha-kissoille-kissojen.html Tuolta löytyy ohjeet kissa-aidan tekoon. Ja siellä on näköjään kuva toisestakin kissasta

      Poista
  9. voi Jehu, on se komea! <3 Paljon kauniimpi profiili kuin Wyldellä

    VastaaPoista
  10. Mä niin rakastan tuota Jehun hiukan paskantärkeää ja itseriittoista ilmettä! "Nää on nyt MUN hoodit.." Omalla ämmällä kovin samanlaiset ilmeet aina uusiin paikkoihin mennessä..nuorempi taas saa runsaasti ylimääräisiä tykytyksiä ihan kotipihassakin.. Rohkea ja itsevarma kissa on kyllä jonkinlainen ilo sielulle. Samoin kuin koira. Ja hevonen. Ja varmaan vuohi tai mikä tahansa muuin eläin (näistä ei kyllä oman elämän tarttumapintaa). Hyvä itseluottamus ja positiivinen suhde ihmiseen on ehkä ikuisesti pop.

    VastaaPoista