keskiviikko 31. elokuuta 2016

Muulimenot elokuussa

Menot
Elokuun tallivuokra 380e
Heller Black Master raspi Hevarilta 30e (special prize, just for me)
Kaksi tuubia Domosedania 40e
Yhteensä: 450e

Tulot
0e

YHTEENSÄ -450e

Halvin kuukausi koko muulinomistajuuden aikana! JA mikä parasta, Aasiyhdistykseltä saa hakea kulukorvausta elokuun Kouvolavisiitistä! 20 euroa lähtömaksua ja 10 senttiä per kilometri. Sillä ostaa jo monta pakettia nuudelia! Kulukorvaukset maksetaan vasta ensi vuoden alussa, joten ihan vielä en saa sitä lisättyä tulopuolelle.

Halvin kuukausi ei kyllä toteudu omalla kohdallani, sillä tämän postauksen aikana olen Saksassa muulivaelluksella. Mutta on tämä joka euron arvoista!


Suitset ja leveämpi otsapanta käytettyinä kavereilta - ilmainen
Kuolaimet, käytetyt kaverilta - ilmainen
Acavallon kuolainkumit Hevarilta - ilmainen
Lue lisää

torstai 25. elokuuta 2016

Kuvapostaus: Muuli vs renkaat

Lähden huomenna Saksan muulimatkalle. En ole pakannut vielä mitään, tavarat ovat onneksi jo listattu paperille ja rinkka on valmiina pakattavaksi.

Ja silti käytiin tänään tallilla kun siskoni tuli katsomaan Muulia pitkästä aikaa. Samalla ohjeistin muulin toista omistajaa eli aviomiestäni että miten hänen tulee hoitaa Muulia mun loman aikana. Muuli asuu toki täysihoidossa mutta olishan ihan kiva näyttää sille harjaa muutaman kerran viikossa.

Hän sai Muulin kiinni tarhasta nopeasti, sitoi puomille, harjasi ja putsasi kaviot ensimmäistä kertaa elämässään.

Ja sit käytiin maastossa ja tein vähän rengastemppua kun paikalla oli myös kuvaaja.

Postausten taso tulee parantumaan kunhan on enemmän aikaa, pahoitteluni tästä kakkapostauksesta.

Perhekuva. Kaikki kuvat: Katri Määttänen


















Kuvaaja ja Muuli, tämä onkin muuten poikkeuksellisesti mun ottama.




Pari videota, en edes katsonut näitä läpi, nyt ei ehdi!

Lue lisää

tiistai 23. elokuuta 2016

Saksan muulivaellus lähestyy!

Mulberorintamalla on pian aika hiljaista kun pakkaan laukkuni ja lennän Frankfurtiin perjantaina. Tämän viikon lauantaina alkaa Mehsrstettenin kylästä viikon mittainen muulivaellus. Ratsastamme hiekkateitä ja polkuja pitkin kylästä kylään ja meidän pitäisi nähdä myös Alpit ja ylittää Tonava.

Olen reissusta kertonut blogissa aikaisemminkin. Esittelin tallin tässä postauksessa ja enemmän reissun järjestelyistä tässä postauksessa.
Kaikki postauksen kuvat: Julia Krüger/ Albmuli.de
Ilmoittauduimme kaverini Lauran kanssa reissuun alkuvuodesta ja ihan pian reissu toteutuukin! Varausmaksun 25 % reissun hinnasta maksoimme heti varaamisen jälkeen ja lentoliput ostimme muutama viikko sitten. Lennämme Frankfurttiin josta tulemme junalla Stuttgartiin. Lentojen hinnat näyttivät pysyvän samanlaisina koko kevään, meneehän Helsingin ja Frankfurtin välillä paljon koneita päivittäin.

Stuttgartista varasin ensimmäiseksi yöksi Hotel Astorian, jonka huonehinta 27 euroa Bookingin kautta oli pakko käyttää hyväksi. Paluumatkalla reissun jälkeen vietämme yhden yön Frankfurtissa ja sieltä löytyi ihan keskustasta hotellihuone 50 eurolla. Harmi vain että kokemuksesta tiedän ettei Frankfurtissa ole mikään auki sunnuntaisin. No, olemme siellä varmaan vasta illalla sillä vaellus päättyy neljältä iltapäivällä.

Tallin nettisivuilla oli lista tavaroista, jotka kannattaa olla mukana. Listassa ei ollut muita yllätyksiä kuin että majoitus saattaa olla heinäkasassa (myöhemmin selvisi että näin tosiaan on) ja että kypärän käyttöä suositellaan, ei kuitenkaan pakoteta. En hetkeäkään edes miettinyt että lähtisin ilman kypärää reissuun, kyllä se vain kuuluu päähän aina kun ratsastaa.

Tai no ei aina, jos on aasin selässä. Mutta hevosjohdannaisilla aina!

Siirtymä Stuttgartista tallillekin ratkesi hyvin kun yksi ratsastaja on tulossa omalla autolla Stuttgartista tallille ja hän nappaa meidätkin kyytiin lauantaiaamuna. Tallilla on oltava jo kymmeneltä aamulla.

La-su majoitumme Gasthof Hirschissä, 40e/yö
Su-ma majoitumme kotimajoituksessa Baierin perheen tallissa, makuupussissa
Ma-ti majoitumme kahden sängyn minimökeissä Kautin perheen luona noin 20e/yö
Ti-to (eli kahdeksi yöksi) majoitumme Brigelhofiin, joka tarjoaa olkisängyt (!!), oma makuupussi (ja allergialääkkeet) messiin, 20e/yö
To-pe majoitumme Perhe Ludwigin luokse Langenenslingeniin. Hinnasta ei tietoa
Pe-la majoitumme lammasfarmille Pfronstetteniin, makuupusseissa, 16e/yö.

Lisäksi on paikan päältä ostettava näiden lisäksi aamupala (joissain paikoissa kuuluu kai hintaan) ja päivällinen. Majoitusliike ei välttämättä ole samalla ravintola vaan syömässä käydään "kylillä". Kylillä on toivottavasti myös internettiä tarjolla jotta saan tarvittavat päivitykset someen. Blogia en tule reissun päältä päivittämään, mutta upotan molemmat somelaatikot (Instagramin ja Facebookin) uuteen reissupäivitykseen, eli blogista näkee päivitykset niiden kautta.

Olen todella innoissani tästä reissusta!

Laitoin kaikki yöpaikat kartalle ja niistä muodostui seuraavanlainen reitti. Kaksi yötä olemme samassa paikassa nukkumasas olkipedeillä, joten silloin teemme päiväretken lähialueella.

Ylimpänä pisteenä on lähtö ja maali.
Jos matkaa tehtäisiin pelkästään lyhyintä kävelyreittiä pitkin majapaikasta toisen niin matkaa kertyy koko reissulle 126 kilometriä. Eli vähintään sen verran kulutamme muulisatuloita.

Nämä eväät kuuluvat hintaan.




Säätilahan aina kiinnostaa. Kun tsekkasin AccuWeatheria, ei voi muuta kuin hymyillä. Saapumisviikonloppuna aurinko grillaa meidät varmasti punaisiksi sillä se paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpötilaa on 30 astetta. Stuttgartissa on pakko päästä jonnekin puistonnurkkaan ottamaan suojarusketusta.


Koska olen epäsosiaalinen introvertti, sovimme jo Lauran kanssa näin etukäteen että olemme mahdollisimman sosiaalisia ja puhumme mahdollisimman vähän suomea. Minulla on takanani saksan opiskelua 5-6 luokilla, joten en todellakaan pysty kommunikoimaan saksaksi. Onneksi ainakin reissun vetäjä Julia kirjoittaa hyvää englantia ja hän kertoikin jo että on korkea aika päästä parantamaan englannin taitoa.

Että tsemppiä vaan hänelle, minun englanninkielentaitoni on ihan hyvä näin kirjoittaen mutta puhuen vaatii pitkän lämmittelyn ja on senkin jälkeen rallienglantia.

Mulbero saa reissun aikana ensiluokkaista hoitoa, asuuhan se täysihoitotallilla. Muulin toinen omistaja on lisäksi orjuutettu näyttämään Muulille harjaa ainakin pari kertaa viikon aikana. Mistäs sitä tietää vaikka elukka unohtaisi minut kokonaan viikon aikana!
Lue lisää

lauantai 20. elokuuta 2016

Muulin kehitys 6 kk Suomessa olon jälkeen

Muuli on nyt ollut Suomessa kuusi kuukautta. Niin sanotusti ihmisten ilmoilla se on ollut yhdeksän kuukautta. Ikää sillä on nyt 3 vuotta ja 4 kuukautta. Kirjoitin kolme kuukautta sitten postauksen siitä, että missä mennään. Siihen kirjoitin myös listaa alkutilanteesta. Tai en täysin alkutilanteesta, vaan muistelin aikaa kun se oli ollut minulla pari viikkoa.

Nyt kun on taas neljännesvuosi mennyt eteenpäin, on aika listata asioita jotka menevät tällä hetkellä hyvin ja joissa on vielä paljon harjoiteltavaa. Kolmessa kuukaudessa ollaan muutettu uudelle tallille (johon oli tarkoituskin muuttaa kunhan Muuli on paremmin hallussa), ollaan treenattu takaa-ajoa ja ratsastusta ja käyty ensimmäisillä messuilla ja osallistuttu agilitykilpailuun.
Elokuussa Kouvolassa. Kuva: Tiina Räikkönen
Kolme kuukautta sitten paasasin hieman siitä, että ei voi oikeasti tietää onko minun käyttämäni metodit olleet Muulille juuri niitä parhaita vai olisiko sille tehnyt hyvää päästä jonkun osaavamman käsiteltäväksi. Tällä hetkellä voin kuitenkin viimein sanoa että olen päässyt ensimmäiseen tärkeään tavoitteeseen; Muuli toimii arjessa.

Elämä Muulin kanssa oli tällaista kolme kuukautta sitten. Muuli tuli laitumelta luokse ja antoi pukea riimun, sitä pystyi hieman (huom, vain hieman ja pienesti) taputtamaan. Kävelee aidatuilla alueilla vapaana perässä. Hyvin herkkä paineelle. Muuli antoi pukea satulan ja suitset hyvin ja hoitaa kavionsa. Antoi heitellä selkäänsä raippaa ja riimunnarua. Olimme päässeet irtohypyttämään sitä kerran, laukka oli pupulaukkaa. Juoksutuksessa kulki mutta liiasta paineesta otti hatkat. Pysyi kuitenkin hanskassa kuolaimilla ja liinalla. Ei toleranssia hyppiviin ihmisiin ja saattaa taluttaessa singota karkuun jos pelästyy liikaa tai saa liikaa painetta. Takaa-ajo ei todellakaan onnistunut, ei siedä mitään liikettä takanaan.

Muuli tällä hetkellä
  • voi taluttaa maastossa, mutta varmuuden vuoksi vielä kuolaimilla ja deltalla. Tarvitsen kuitenkin kaverin mukaan joka tarvittaessa kävelee takana. Muuli kun ei alkuun ole kovin mielekäs maastoilukaveri
  • kantaa ratsastajaa selässään ja kerran on menty hetki ilman liinaa
  • ravaa ratsastajan kanssa liinassa. Saattaa kuitenkin vielä pelästyä ja ottaa pieniä muutaman askeleen lähtöjä
  • selkään menossa tarvitsee vielä apua ja punttaajan. Alas pystyy tulemaan ilman apua, mutta Muuli on siinä hieman varuillaan
  • voi antaa kauraa selästä
  • osaa ratsailta pysähtyä ja lähteä liikkeelle. Herkkä pohjeille ja ratsastajan istunnalle
  • antaa edelleen pukea kaikki erilaiset satulat ongelmitta
  • irtohypytyksessä menee hienosti esteet eikä tarvitse paineistusta niin paljon. Laukka on parantunut, eli takajalat eivät enää tee pupulaukkaa
  • voi harjata ja putsata kaviot vapaana tarhassa
  • voi laittaa ja ottaa loimen pois vapaana tarhassa
  • tulee portille vastaan ja antaa pukea riimun
  • seisoo todella hienosti kiinnisidottuna pitkiäkin aikoja
  • osaa tulla hienosti portista ulos ja mennä takaisin tarhaan
  • on levoton käytävällä, mutta rauhallinen jos laitetaan kuntoon puomilla
  • ei ole enää niin kovin läheisriippuvainen kun Tuuli poni lähtee pois tarhasta
  • ... ja jos ihminen on tarhassa, keskittyy täysillä ihmisen kanssa tekemiseen
  • ei ravaa talutuksessa
  • liinassa helppo juoksuttaa, mutta ei suostu laukkaamaan (rykii karkuun)
  • menee agilityesteet hienosti ja astuu epäilyttävien pohjien päälle. Kulkee kotioloissa muovisuikaleverhon alta
  • tekee agilityesteet myös vapaana tarhassa eli ei tarvitse olla riimua päässä
  • jaksaa tehdä agilityjuttuja vaikka kuinka kauan, tai niin kauan kuin kauraa riittää
  • silitys tai rapsutus ei ole Muulin mielestä mikään palkinto tai kiitos
  • voi ohjasajaa, eli ei enää pelkää liikettä takanaan, ainakaan jos se olen minä
  • kuolaimista parhaat ovat Neue Shule Turtle with Flex-kuolaimet, niissä pysyy suu rauhallisena verrattuna tavallisiin nivelkuolaimiin
  • antaa ihmisen kävellä vierellä, mutta ei mielellään niin että molemmilla puolilla on ihminen
  • lastautuu kotipihassa 1-2 minuutissa ilman tappeluita
  • lastautuu vieraassa paikassa, mutta kestää kauemmin ja sisältää pakitusta
  • matkustaa hyvin ja hikoilematta ja ripuloimatta
  • stressaa vieraassa paikassa ja vieraassa tallissa, mutta rauhoittuu kun on saanut asettua aloilleen
  • hakee vieraassa paikassa paljon turvaa minusta, ainakin aluksi
  • ei stressaa yleisötapahtumissa tai ihmismassojen keskellä ja pystyy keskittymään täysillä agilitytemppuihin myös vieraassa paikassa ja täysin uusien agilityesteiden keskellä
  • on hyvin ohjailtavissa kauralla ja tekee paljonkin asioita saadakseen kauraa
  • on pesty pesukarsinassa kerran. Menee sinne hyvin ja antaa pestä hyvin (lämmin vesi), mutta ei suostu astumaan keskellä olevaan lätäkköön
  • kiertää myös kentällä lätäköt jos pystyy
  • antaa leikata harjan ja hännän ja laittaa ShowSheenia
Vanhalla tallilla toukokuussa. Kuva: Katri Määttänen
Uudella tallilla touko-kesäkuun vaihteessa.
Juhannuskuvissa kesäkuussa
Taluttaen maastossa heinäkuussa. Kuva: Anu Kokkonen

Wintec satulan kanssa heinäkuussa.
Länkkäsatulan kanssa heinäkuussa. Kuva: Oona Virtanen
Ensimmäistä kertaa kentällä. Kuva: Susanna Salmi

Rakennekuva elokuun alusta. Kuva: Susanna Salmi
Agilityradalla Kouvolassa elokuun puolivälissä. Kuva: Tiina Räikkönen
Vaikka kuva ei koko totuutta näytäkään, on muulista tullut väriltäänkin kauniimpi kun vanha ruskea talvikarva suostui lopulta irtoamaan kesä-heinäkuun vaihteessa.
Lue lisää

perjantai 19. elokuuta 2016

Normipäivä Muulin kanssa

Silläkin uhalla että perjantaisin postatut postaukset saavat minimaalisen vähän lukukertoja, aijon kertoa tästä päivästä ja vielä julkaista postauksen perjantai-iltana. Kaikki normaalit ihmiset olisivat viettämässä laatuaikaa ystäviensä kanssa, minulla on tässä vieressä uunilämmin pakastepizza (Grandiosa) ja Brothers sitruunasiideri, joka on muuten tosi hyvää.

Muulin kanssa ei oikeastaan ole mitään normipäivää, enää. Jos olen joskus rutiininomaisesti harjannut sen, näytin sille viime viikolla tasan kahdesti harjaa. Perjantaina sillä välin kun mieheni vaihtoi trailerin rengasta ja sunnuntaina Kouvolassa kun Muuli piehtaroi ja likasi itseään.

Tänään näytti siltä että meitä oli kolme, joilla ei ole mitään tekemistä perjantaina, joten minun lisäkseni tallille tuli vuokrahevoseni omistaja ja kaverini Laura.. Ehdotin että voisimme lähteä maastoon, vuokrahevonen, Pinkki, omistajansa kanssa, minä taluttamaan Muulia ja Laura tueksi, turvaksi ja kameramieheksi. Saatiin kentältä loppukäynneille mukaan myös tallinomistaja hevosensa kanssa.
Kaikki maastoilukuvat ja juoksutuskuvat: Laura Lappalainen
Pinkillä ei ole kovin paljon maastoiltu, sillä yksinään sen kanssa voi tulla äitiä ikävä. Seurassa se on kuitenkin parempi, ja erityisesti silloin jos matkassa on kolme ja Pinkillä mennään jonossa keskimmäisenä. Silloin sillä on turvallinen olo.

Ensin kuljin Muulin kanssa keskellä, ihan vain siksi että silloin se kävelee kovempaa eikä jää syömään niin helposti. Pinkki tuli takana. Kunnes mentiin metsäpolkua märkää alamäkeä ja Pinkki tuli liian lähelle. Minä en huomannut muuta kuin että Muuli liukastui vähän polulla mutta se olikin monottanut molemmilla takajaloilla liian lähelle tullutta hevosta.

Helpompi se minulle on jos Muuli näyttää takana tulevalle oman reviirinsä kuin että se lähtisi juoksemaan eteen karkuun.



Järjestäydytään kuvaukseen. Blogimatsku ennenkaikkea.


Kaikki meni hienosti. Autojen kohdalla annoin Muulille kauraa. Kotimatkalla vaihdettiin Pinkki keskelle ja me jäätiin Muulin kanssa taakse. Siis todella taakse. Sen vauhti puolittui. Tai, aina kun vein käden vyölaukulle, se käveli hetken nopeammin tai ainakin venytti kaulansa ja ylähuulensa pitkäksi.
Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Jäätiin "vähän" jälkeen muista.
Vielä kotimatkaryhmäkuva.
Kotona halusin vielä hieman juoksuttaa sitä kentällä. Täsmennän tässä että meidän juoksutus kestää max 10 minuuttia, tällä kertaa noin viisi minuuttia. Jos homma sujuu hyvin, niin mitä sillä Muulia kiusaamaan. Pidin Muulin tarkoituksella aika lyhyessä narussa mutta siitä se vaan nosti ravin kauniisti ja rennosti ja ravasi rauhassa pienelläkin ympyrällä.
Jippii, omistan muulin!





Sillä oli päässä uudet suitset mutta meksikolaisella turpahihnalla. Ne olivat nyt ensimmäistä kertaa testissä. Huomasin Kouvolan reissun jälkeen että Muulilta on kuluneet karvat pois leuan alta, siitä mihin normaali enkkuturpis tulee. Turpis on löysimmässä reiässä, saan sen siihen juuri ja juuri ja kun Kouvolassa sillä saattoi olla suitset päässä puolikin tuntia kerrallaan ja palkkasin sitä koko ajan kauralla, on ihan luonnollista että karvat hiertyvät pois.. Meksikolainen tulee ihan eri kohtaan ja nyt onkin paranneltavana sekä selkä että leuan alunen.

Mutta itseään saa taas taputtaa olalle kun en aikaisemmin huomannut että karvat hankautuu pois ja ihokin alkaa mennä rikki.
Tässä kuvassa näkyy ehkä sitä aluetta, josta on kulunut karvat pois. Sivelin sinne taas kunnon kerroksen helosania lähtiessäni.
Suunnittelin vieväni enkkuturpiksen valjassepälle, jos hän vaihtaisi leuan alle hieman pidemmän vastinhihnan. Turpista ei voi laskea alemmas, koska silloin se tulee kuolaintuttien tielle ja voi haitata kuolaimen olemista.

Ratsastusjutut saa siis ihan luvan kanssa jäädä tauolle niin pitkäksi aikaa että selkään on alkanut kasvaa karvoja ja meksikolaisia pidän nyt päässä niin kauan kuin leuan alunen on parantunut. Onneksi ei ole enää kärpäsiä, ainakaan paljoa. Ensi viikolla olisi tarkoitus jatkaa maastokävelyitä ja agilityjuttuja ja sitten Muuli saakin reilun viikon loman minusta kun olen ratsastamassa paremmilla muuleilla Saksassa. Sieltä sitten uudella innolla joko Muulin selkään tai myynti-ilmoitusta väsäämään. Jos Saksasta tarttuu joku monitoimimuuli matkaan.

Muuli pääsi vielä hetkeksi laitumelle ja otin kuvia uusista suitsista. Tai siis käytettyinä saaduista suitsista mutte Muulille uusista.






Jos ei tietäisi, niin voisiko tässä olla hevonen?

Tai voisiko tämä olla hevonen, jos ei tietäisi?
Sai Muuli olla laitumella ihan nakunakin.
Niin ja hei, kävin Hevarin raviautossa torstaina kun olin Playssonin mukana Jokimaalla. Hoidettiin siellä Miran kanssa keppihevoskilpailua tenaville. Sain aneltua hevarilta köyhän muulibloggaajan alennusta reilut 6 euroa maksaessani Heller Black Masterista 30 euroa. Että nyt alkaa taas niiden aasien kaviot lyhentyä!

Ylhäällä uusi, alhaalla vanha.
Lue lisää