sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Tallipaikka? Muulille?

Olen kaikessa hiljaisuudessa selvittänyt tallipaikkavaihtoehtoja tulevalle muulilleni. Tarpeeni ovat varmaan aika samanlaiset kuin minkä tahansa puskahevosen omistajilla, muulispesiaalein höystettynä:
  • lähellä kotia jotta voi kesällä kulkea fillarilla, sanotaan että max 5 km päässä
  • täysihoito, minulla ei ole haluja alentaa tallivuokraa tallitöillä jos tallipaikan hinta sopii budjettiini
  • max 400e (kyllä, myös Uudellamaalla on paikkoja joissa on alle tämän tallivuokra)
  • kenttä tai mahdollisuus vuokrata lähellä olevaa kenttää (lähellä=alle 1 km)
  • vuokrattava maneesi olisi kiva jonkin matkan päässä
  • maastoja, myös autottomia
  • yksintarhausmahdollisuus (hevoset yleensä dissaa muuleja)
  • kesällä laidunnus, mutta myös mahdollisuus tarhaukseen koska muuli ei ehkä kestä vihreää/lihoo liikaa ja sairastuu
  • heinän ei tarvitse olla vapaasti saatavilla (lihomisvaara), ja jos on niin slow feederistä
  • mahdollisuus ostaa omat oljet (ruuaksi), jos niitä ei tallin puolesta saa
  • loimitus (1 päälle 1 pois)
  • kuiva heinä
Näistä asioista plussaa:
  • lämmin vesi talliin, jota voi antaa myös juotavaksi
  • katokselliset tarhat/muulin otto sisään jos se vihaa sadetta (ainakaan aasit ei halua kastua)
  • hiekkatarhat kokonaan tai osittain
  • olkea ruuaksi tallin puolesta
+heinät heinäverkoista, hävikki vähenee
Minulla on ollut puolikas hevonen itsehoitotallilla ja vaikka tallivuoroja oli 2-3 viikossa niin koin systeemin silti sitovaksi koska on vaikeaa löytää 100% luotettava hoitaja. Onneksi hevosen toinen omistaja tuurasi aina kun oli lomareissua ym. Toki itsehoitosysteemi toi säästöjä harrastukseen mutta kun matkaa tallille oli 30 km suuntaansa niin toki tallireissut näkyivät bensakuluissa, autoa en noin muuten olisi tarvinnut ollenkaan. Myös porukka tallissa vaikuttaa viihtyvyyteen. Minun aikanani ei kukaan koskaan tehnyt ohareita (okei, minä tein kerran pikkuoharit kun auton rengas puhkesi ja pääsin aamutalliin 30 min myöhässä deadlinesta).
+edullinen
+sosiaalisia kontakteja
+hyötyliikuntaa
+talkoomeiningillä laitumet ja paikat kuntoon
-sitovuus
+tarhan siivous tallin puolesta

Tällä hetkellä vuokraan hevosta täysihoitotallilla ja kyllä sitä on niin vanhaksi ja kermaperseeksi tullut, että täysihoito sen olla pitää. Pitää olla mahdollisuus ottaa viikon irtiotto aurinkorannikolle (jos muulin omistamisen jälkeen mitään jää käteen) ilman että pitää värvätä hoitaja ja jännittää että onko sille tullut flunssa ja se ei pystykään hoitamaan muulia.
+helppous
+sosiaalisia kontakteja
+ei tarvitse osata vasaroida
-kalliimpi

Kaisa 12v ja lainamuuli viime kesänä. Aikuisten oikeasti mittarissa on jonkin verran enemmän.
Kun asuin vielä kotona, oli meillä poni ja aasi ihan omassa tallissa. Meillä oli onneksi edellisten täysihoitohevosten omistajien toimesta rakennettu ratsastuskenttä josta valmistui "pojille" oma tarha. Lisäksi niillä oli aidattu metsää ja niittylaidunta mukaan. Mutta kentällä niillä oli katos ja sinne ruokittiin, joten ne eivät joutuneet seisomaan mutalillussa. Sain myös hyvät valot kentälle ja pimeässä oli ihan ok viedä pojat aamulla ulos ja ottaa illalla sisään. Vaikka asuin kotona ja äiti hoiti poikia jos olin jossain, niin kyllähän se sitoo. Mutta jos puitteet on omasta takaa, niin halvalla pääsee. Totuus oli kuitenkin se, että en niiden kanssa alun jälkeen juuri mitään tehnyt. Harjasin illalla sisään ottaessa ja joskus ja jouluna laitoin jommankumman kärryjen eteen. Tästä harrastusmuodosta jäivät sosiaaliset kontaktit puuttumaan, joten löysinkin itseni naapuritallilta hoitamasta hevosia vaikka omat pojat olivat kotona!
+edullinen
+hyötyliikuntaa
+/- oppii tuntemaan omansa hyvin ja voi tarkkailla niiden vointia päivittäin. Toisaalta voi tulla "sokeaksi".
-pitää itse korjata aidat ja puitteet
-sitovuus
-sosiaaliset kontaktit puuttuu

Muulille ruokaa!
Neljäs varteenotettava vaihtoehto on "kaverin hevoselle/aasille/muulille seuraksi heinäkuluja vastaan"
+edullinen
+helppo
+kaveri hoitaa kuin omaansa
+sosiaaliset kontaktit
-tulee varmasti tallivuoroja
-pitää olla suhteet kunnossa

Näistä kuvastuu selvästi se, että tämä harrastus maksaa. Ja paljon. Sitä yrittää etsiä itselleen sopivinta edullisinta vaihtoehtoa.

Toinen fakta on se, että omia hevosia ei kannata harrastaa jos on persaukinen. Ei kannata hankkia itselleen luottotietojen menetystä harrastuksen takia, ja jos fyffet loppuu, kannattaa joko etsiä toinen duuni (siitäkin on omaa kokemusta) tai luopua harrastuksesta (siitäkin on kokemusta). Jos harrastuksen aikana vain laskee että montako euroa tämäkin tallireissu taas tuli maksamaan, ei siitä itse harrastuksesta enää nauti.

Tallikulujen (oli sitten omassa tallissa tai vieraalla) lisäksi on vielä maksettava kengittäjälle, eläinlääkärille, hommattava loimia, uusittava varusteita jne. Minulla on tarkoitus pitää muulia mahdollisimman kengättä, paitsi talvella hokkikenkää alle. Jos muuli on yhtään tullut isäänsä aasiin, sillä on erinomaisen kova kavioaines eikä se kulumisen vuoksi tarvitse kenkää. Talvella hokkikenkä tulee tarpeeseen jotta muuli voi A) liikkua tarhassaan B) liikkua kentällä ratsuna. Etelä-Suomen talvet ovat olleet aika liukkaita kun joka paikkaa peittää peilijää.

En tiedä yhtäkään aasia, joka olisi vieraalla tallipaikalla. Kumpikaan Suomen kahdesta ratsukokoisesta muulista ei asu vieraalla, vaan kumpikin on omalla kotitallillaan. Suomen kolmas ratsukokoinen (yli 145 korkea) mennee vieraalle ellen ehdi saada lottovoittoa muutaman kuukauden sisään.

Muulille ei saa antaa kauraa.
Muulit ja aasitkin ovat aika harvinaisia Suomessa joten olisi hyvä jos tallinomistajalla olisi joku haju niistä ja sen verran ymmärrystä etukäteen tai kiinnostusta ottaa selvää. Muuli ei välttämättä toimi yhtä salamannopeilla reflekseillä kuin hevonen, toisaalta sen voi nopeasti opettaa pujottamaan pää riimuun ja kulkemaan ulos tarhaan vaikka vapaana. Jumitus ei tarkoita sitä, että se vittuilee ihmiselle, se vain tuijottaa pihalla paikkaansa vaihtanutta kottikärryä. Aasi-ihmiset tietävät. Lisäksi pitää vielä tietää se, että ne on yhden ihmisen eläimiä, korkeintaan kahden, joten suhteen alussa joutuu käyttämään muulipsykologiaa ehkä parin kuukauden ajan. Toisinsanoen, sekä tarhassa että karsinassa kannattaa pitää herkut odottamassa, jotta muulilla on hyvä syy vaihtaa sijaintiaan.

Tallipaikka muulille ei ole ihan itsestäänselvyys. Aasit ja muulit herättää vahvoja negatiivisia tuntemuksia. Ja vaikka ei herättäisikään, on asiat paljon helpompia järjestää jos tallinomistajalla on ennestään positiivinen kuva näistä pitkäkorvista. Kukapa haluaisi viedä lämppäriään hienolle maneesitallille, jossa siihen suhtaudutaan kuin halpaan makkaraan.

Kävin kuvausreissulla (kuvaan tuttujen hevosia ja ratsastusta) kävin eräällä kivalla pikkutallilla, joka on 10 kilometrin päässä kotoani. Muuli toivotettiin tervetulleeksi heti kun sellainen saapuu Suomeen.
Lue lisää

tiistai 5. toukokuuta 2015

The Brayer 2/2015

Vuoden toista numeroa lukiessani huomasin että uusi lehti tosiaan tehdään edellisen päälle! Tässä on paljon juttuja edellisestä lehdestä, mm deadlinen päivämääriä jne jotka olisi kai pitänyt olla jotain muuta. Pääkirjoituksessa kuitenkin kerrotaan että homma pyörii todella pienellä porukalla ja lehde lisäksi he hoitavat rekisteröintiasiat jne joten on ihan ymmärrettävää että aina jotain jää varsinkin kun lehti on todella paksu yhdistyksen lehdeksi.

Eläinlääkäri kertoo loishäädöistä, ei pelkästään matolääkkeistä vaan myös laidunten kierrosta ja laidunnuksen ajoittamisesta päivälle. Mielenkiintoista!

Sitten artikkeli jossa on aasien ja muulien korkeudesta, "käsi kädeltä" eli mittana on hand ja inch. Olisi ollut ihan mukavaa jos tässä olisi kolmantena mittana olleet senttimetrit.

Yksi sivu on kartonkia ja siitä voi leikata itselleen ADMS:n jäsenkortin. Mutta onkohan ok että tähän on jäänyt että "year 2014"? Jätän kortit vielä hetkeksi lehden väliin ja mietin kuinka oleellinen tämä on rahapussissa :D

Meredith kirjoittaa muulien koulutuksesta kivan artikkelin siitä, miten pitkäkorvien käsittely ja koulutus eroaa hevosten koulutuksesta. Kaikessa käsittelyssä ja taluttamisessa on mukana se, että eläimen tulee liikkua oikein ja ihminen auttaa sitä tekemään niin. Kun seuraava numero tulee ja siinä on jatko-osa, uskallan ehkä kääntää osan tänne.

Jos olet katsonut Meredithin videoita juutuubista, hän todellakin opettaa muulit talutukseen niin että käsi on suorana eteenpäin. Tarkoitus on että muulin on helppo tietää mihin ollaan menossa ja käsi toimii muurina jotta muuli ei kävele taluttajan eteen. Ja jos pitää kääntyä poispäin, käsi kääntää muulin päätä jos taluttaja on tuossa kaulan kohdalla eikä edellä.
Seuraavassa on taas mielenkiintoinen juttu, aasin rakenne alusta loppuun ja millainen sen pitäisi olla ja millainen ei. Suomessa on ainakin tosi paljon kapeita aaseja, siis takajalat liikkuu samaa uraa ja kinteree osuu toisiinsa. Rinta on todella kapea eli etujalat ovat lähellä toisiaan. Jos näistä ongelmista ei puhuta, ei porukka tajua että ongelmia edes on koska kaikki aasit näyttää samanlaisilta rakennekukkasilta. 

Aaseissa suositaankin enemmän luonnetta, mikä on tärkeä osa myös. Mielestäni on aina järkevämpää ostaa kahdesta aasista se, jolla on parempi luonne eli se on kiinnostunut ihmisistä ja hakeutuu ihmisten seuraan kuin sitten se erakompi mutta jolla on parempi rakenne. Suomessa aasit ovat mielestäni pääsääntöisesti todella kivan luonteisia.

Lehden lopussa oli rekisteröintitilastoa  ja kokonaismäärässä huomaa huiman pusotuksen vuosien 2010 ja 2012 välillä. Ensimmäinen sarake on miniaasirekisteri, sitten aasirekisteri ja kolmantena muulirekisteri. Sen jälkeen taitaa olla erilaisia hybridirekisterejä. Miniaasit ovat todella kovassa huudossa!

Näiden lisäksi on muitakin aasirekistereitä eli tässä eivät suinkaan ole kaikki Yhdysvaltojen aasit.


Miniaasirekisteristä mainitaan vielä että siellä on jo 65 500 rekisteröityä aasia ja että rekisteri laitettiin "kiinni". Tämä tarkoittaa sitä että rekisteröitävän aasin molempien vanhempien tulee olla myös rekisteröityjä eikä suvuttomia aaseja enää hyväksytä miniaasirekisteriin. Tällaiset aasit rekisteröidäänkin aasirekisteriin eli kokonaan ilman rekisteriä ei mikään aasi ole. Miniaasirekisteriin on mahdollista rekata kaikkia maailman miniaaseja, se ei siis ole rajoittunut pelkästään Yhdysvaltoihin. Rekkaaminen maksaa muuten 15 dollaria eli jenkeissä se ei ole rahasta kiinni. Rekisteröimistä varten aasista tulee olla kuva molemmilta sivuilta. Suomessa tunnistus + passi taitaa olla noin 120 euroa.
Lue lisää

lauantai 2. toukokuuta 2015

The Brayer 1/2015

Liityin siis vuoden alussa ADMS:ään eli American Donkey and Mule Societyyn. Jokin aika sitten sain tämän vuoden ensimmäiset lehdet. Olin liittynyt sellaiseksi jäseneksi että saan myös ed vuoden kaikki lehdet ja sitä vanhemmat, jotka  heillä vain on varastossa. Sitä isompaa pakettia ei kuitenkaan ole vielä näkynyt joten otan yhteyttä sen tiimoilta.

Olinhan toki nähnyt lehden kansikuvia nettisivuilla mutta odotin jotain hieman, noh, nykyaikaisempaa. Luulen että lehti on näyttänyt tältä "since issue 1" ja huomasin että aika paljon on lehdissä samana pysyvää tavaraa yhdistyksen asoista, maksuista ja mainostamishinnoista.

Lehti on ihan rehellisesti  yhdistyksen jäsenlehti joten senkin takia jokaisessa lehdessä pitää olla perusjutut rekisteröimisestä jne. Kun lehti on ollut olemassa vuositolkulla, on ihan normaalia että sitä asia-asiaa ei enää löydy jokaiseen lehteen eikä kovin usein viitsitä kierrättää samoja artikkeleita. Tässä lehdessä oli kuitenkin asiaakin, juuri sopivina 1-2 sivun paketteina. Ja mikä parasta, jos jutut ovat yhdistyksen tuottamaa matskua, saa niitä käyttää vapaasti kunhan mainitsee lähteen! Muiden kirjoittajien jutuista voi kysyä sähköpostilla yhteystietoja ja lupa heltiää helposti. Tämä koskee tietenkin suoraa kääntämistä ja jutun käyttämistä, lainatahan saa lähdemerkintöjä vastaan mistä lähteistä tahansa.


Asiaa kyllä löytyy mutta kyllä tämä taitto on nyt aika, noh,.. voiko sitä sanoa kauniisti.
 Meredith Hodges kirjoittelee tähänkin lehteen, samoin kuin Mules and More Magazineen. Brayerissä ollaan näköjään pari tekstiä jäljessä.. Tekstit ovat kuvineen täysin identtiset joten siltä osin tämä lehti menee nyt hukkaan. Meredith kirjoittaa tähän kuitenkin toistakin sarjaa "Mule Crossing" jossa oli juttua muulin ja aasin oikeista mittasuhteista. Oikeista ratsastuksen suhteen, sillä tietyt jutut tekevät hevoseläimestä paremmin ratsuksi sopivan.

Kirjoitin blogiin hetki sitten muulien lisääntymishommista ja Brayerissä on pieni kooste ihmemuuleista. 2014 on syntynyt viimeisin muulivarsa Irlantiin ja varsat voivat tosiaan olla muuleja tai sitten kokonaan hevosia.

Pari juttua liittyy aasien kasvatukseen, toisessa pohditaan oikeaa ikää käyttää tammaa ja oria ja toisessa on pohdintaa siitä, voiko oria pitää varsomisten jälkeen samassa laumassa tammojen ja varsojen kanssa. Laumapohdinnassa päätös jää kasvattajalle, mutta ADMS kertoo tarinoita joissa varsoja on menehtynyt kun ori on napannut, jopa aidan toiselta puolelta käsin.

Mutujuttujakin mahtuu lehteen ja yhdistyksen lehdessä niitä saakin olla! Jutut ovat suoraan omistajien kynästä, tai ehkä ADMS on vähän editoinut niitä, en osaa sanoa.

Tykkäsin eniten Donkey Welfare Symposiumista kertovista jutuista. Mules and Moressakin oli paikalla olleen henkilön kertomus, mutta juttu oli ennemmin sellaista fiilistelyä faktojen sijaan. Brayerissa on kahden eri henkilön kertomukset ja he ovat listanneet sellaisia uusia faktoja ja hyvä tietää-juttuja artikkeleihinsa. Sen jälkeen kun olin lukenut nämä ja selannut netistä lisää tietoa tapahtumasta, kokosin juttuja Aasiyhdistyksen sivuille, kas täällä.

Olisi aika mahtavaa päästä tuonne itsekin joskus. Tietääkseni muutamia vuosia sitten oli Kreikassa jotain vastaavan tyyppistä tapahtumaa, mutta se kai käsitteli eniten työtä tekeviä aaseja (joita maailmassa toki onkin ehdottomasti eniten). Aasiyhdistyksen sisälläkin heitettiin ajatus että syksyllä voisi olla luentopäivä aaseihin liittyen. Mitään erityisesti aasiasiantuntijoita Suomessa ei ole, mutta varmaan aasinomistajien keskuudesta löytyisi vaikka hevospuolen ammattilaisia kertomaan. Eläinlääkäri saattaakin olla jo tiedossa ja sitten koulutusjutut ovat aika universaaleja kaikkien eläinten kesken. Puhun siis positiivisesta vahvistamisesta vaikka naksuttimen avulla. Eiköhän niistä jonkinlainen päivä saada aikaisiksi.
Tässä lehden mielenkiintoisin aukeama, juttua aasien hyvinvointikonferenssista. Kuvien laatu on tässä lehdessä jostain syystä täysin onneton, mutta uskon että osa johtuu Yhdysvaltojen takapajuisuudesta jossa ei ihan vielä olla siirrytty tietokoneaikaan.
Yksi aika hauska artikkeli koski autossa pidettävää selviytymispakettia. Osa osavaltioista menee vain kiinni kun tulee lunta koska autoissa on aina kesärenkaat eikä mitään lumikalustoa ole. Sama jos tiet ovat täysin jäiset. Ja kaikki liikkuminenhan hoidetaan autolla eli mihinkään ei ole mahdollisat päästä ilman talvirenkaita. Artikkelissa listataan asioita, joita kannattaa pitää autossa aina. Muista siis varustaa autosi näillä:
-toilettibägi jossa hammasharja ja tahna
-vessapaperirulla tai muuta paperia
-viltti
-muovipusseja eri käyttötarkoituksiin
-taskulamppu ja pattereita
-kännykän laturi
-vettä ja pientä naposteltavaa
-kartta
-jos on hevosia matkassa, niin varariimu, naru sekä liinoja
Lue lisää