tiistai 31. tammikuuta 2017

Muulimenot tammikuussa 2017

Menot
Tammikuun tallivuokra 400e
Heinä- ja olkianalyysin lasku 55,18
Lantanäyte matojen varalta 15,50e
Matolääke 18e
Rokotus 64e

Yhteensä: -552,68e

Tulot
0e

YHTEENSÄ -552,68e

Muita muistettavia asioita
Kiima havaittu 17.1.2017. Viimeksi oli kiimassa 14.10.2016 eli kolme kuukautta sitten.
Rokotus; hevosinfluenssa ja tetanus 18.1.2017
Madotus; Ivomec Comp 22.1.2017




Lue lisää

maanantai 30. tammikuuta 2017

Muulibloggaajan 5 minuuttia julkisuudessa!

Kerroin toissaviikolla kuinka minusta ja Tuikesta tuli leffastarboja. Tai siis mahdollisesti joskus tulee, nyt vasta harjoiteltiin että miltä se resting bitch face näyttää telkkarissa. Lopputulos tuli tänäaamuna telkkarista ja se oli oikein hyvä!


Naureskeltiin Tuiken kanssa jo etukäteen että miten me, joiden oletusilme näyttää lähinnä siltä että täällä haisee paska, voidaan kertoa uskottavasti aaseista. Mutta minua varmaan jo väsytti tuossa haastatteluosuuden alkaessa niin paljon etten voinut kuin esitellä hammasrivistöäni, johon edes säännöllinen ala-asteella toteutettu oikomishoito ei tepsinyt. Tuike on sentään normaali oma itsensä.

Tukkakin on viimeisen päälle, sillä tuossa kohtaa olin juuri ottanut ratsastuskypärän pois päästäni. Näin jälkikäteen ajatellen se olisi kannattanut pitää päässä.

Postauksessa on mukana ennennäkemätöntä tavaraa kulissien takaa.
Haastattelut otettiin pellolla ratsastusten jälkeen. Elvistä vähän jänskätti.

Paul ja Tomppa. On se iso aasi!

Kuva: Tuike Ikola

Lue lisää

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Muuli irrottelee jäätikkökelillä

Meillä täällä etelässä on taas pääkallokelit pahimmillaan. Se tarkoittaa sitä ettei Muulin kanssa ole mitään asiaa peilijäiselle kentälle. Tallikaverin kanssa suunniteltiin että mennään viikon päästä hiihtoratsastuskisoihin, no ei todellakaan olla menossa. Vaikka hevosen hokit pitäisivät, niin meikäläisen laskettelusuksien kantit eivät pidä. Kilpailuiden Facebooksivulle olikin nyt näköjään tullut lisäys että ne on peruttu.

Tarhat ovat sen verran sheissessä (huom, siivotaan melkein päivittäin mutta jäähän siihen jäälle aina jotain pientä) että Muuli pysyy siellä pystyssä, mutta ei varmaan kovin paljoa ravaile. Talutin sen siis tallin omalle laitumelle, jossa on toki osittain jäätä, mutta myös ihan lumisohjoa, jossa pitäisi pysyä pystyssä kengätönkin.

Muuli sai vieraitakin kun mummini isovanhempani ja serkkuni tulivat katsomaan sitä.
Taas se idiootti jätti tämän naruriimun mun päähän. t. Muuli

Otin Muulin loimen pois parempien kuvien toivossa, ja onhan vieraiden helpompi nähdä millainen eläin se on, kun se on ilman loimea. Muuli intoutui juoksemaan hieman ja ihmeen sujuvasti se myös ylitti portilla olevan jääkohdan. Muutaman edestakaisen juoksukerran jälkeen se kuitenkin rauhoittui ja hakiessani sitä takaisin portille, huomasin lumessa verta.

Ou fuk.

Se oli juuri syönyt siitä kohtaa lumen alla olevaa kuollutta heinää, joten veren lähde saattoi olla joko turvassa, suussa tai etukavioissa. Syy löytyi myöhemmin vasemmasta etusesta, jossa oli vuohisen kohdalla alhaalla sivussa pieni reikä, josta oli iho pois. Hoidin haavan painamalla siihen hetken puhdasta lunta ja katsoin että alue oli ihan siisti. Päätin ettei se vaadi sen kummempia toimenpiteitä ja palautin Muulin tarhaan. Onneksi nyt on talvi, joten haavaan ei ainakaan ulkona mene mitään caccaa. Ja sisälleottoon mennessä siihen ehtii varmaan tulla jo rupi suojaamaan.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun Muulilla on joku vertavuotava kohta. Onneksi meillä on nyt se jäykkäkouristusrokotuskin, niin ei tarvitse stressata sen puolesta. Luulen että Muuli on joko tarhassa tai laitumella astunut oksaan sen verran että se on tökännyt jalkaan.

Tarkennuksena vielä, se ei siis vuotanut vuotamalla verta, vaan kyseessä oli ihan pintanaarmu, joka vuosi vain siinä kohtaa kun painoin sitä itse lumella.

Toimenpiteen ajan Muuli seisoi vapaana vierelläni ja näytti silminnäkijöiden mukaan sellaiselta, ettei se oikein tykännyt. Se ei kuitenkaan repinyt jalkaa pois tai lähtenyt haneen.






Epäilyttää. t. Muuli
Mieltä ylentävä keli.
Lue lisää

torstai 26. tammikuuta 2017

Novelli: Ruunat

Muuliblogi tarjoilee kaikille kaikkea, eikä tämäkään postaus ole poikkeus. Olen kirjoittanut allaolevan novellin osana tradenomiopintoja kun loppuvaiheessa oli revitävä kokoon kaikenlaisia opintopisteitä. Ilmoittauduin siis mukaan luovan kirjoittamisen kurssille ja kirjoitin siellä mm allaolevan heppatyttönovellin.


Ruunat


Suomenhevonen tienasi kaurarahansa aikoinaan raviradoilla. Se sai silat niskaansa ensimmäisen kerran vuotiaana varsana. Työt alkoivat toden teolla yksivuotiskauden syksyllä orilaitumen jälkeen. Se oli helppo varsa, murtolainen. Muiden murtolaisten tavoin ruunalla on hyvät hoksottimet ja omaakin päättelykykyä. Se oppi nopeasti ajolle ja valmentaja treenasi sitä harkiten ja säästellen koska suomenhevoset kasvavat hitaasti. Ruuna juoksi kymmenen vuotta monelle eri omistajalle. Aina se yritti parhaansa ja sieti raippaa persuksissaan. Viimeinen omistaja jätti sen itselleen työhevoseksi kun rahasijoille ei enää juostu. Työhevosena se sai kaulaansa länget ja se veti erilaisia työkoneita kivisillä pelloilla. Se oppi senkin työn nopeasti ja teki kaiken kuten pyydettiin. Omistaja oli tyytyväinen. Suomenhevoselle työnteko sopii, muuten se menettää lihaksensa eikä koskaan enää saa niitä takaisin.

Puoliverinen oli ostettu Saksasta parikymmentä vuotta sitten. Nuoresta iästään huolimatta sen sukulinjat takasivat sille parhaan mahdollisen tulevaisuuden kouluhevosena. Sen jaloissa on käynyt lukematon määrä Schockemoehlen suojia. Sen pintelit ja satulahuopa ovat mukailleet Eskardonin kevätmalliston muotivärejä kaksi vuosikymmentä. Nuoresta varsasta asti sen elämä on ollut suojattua kaikin tavoin. Tarhassa sillä on aina ollut suojat kaikissa jaloissa. Tallissa tallipintelit. Ulkona toppaloimi tai sadeloimi ja sisällä talliloimi. Se ei koskaan ollut tarhassa muiden hevosten kanssa jotta ne eivät potkisi toistensa jalkoja rikki. Puoliverinen on kulkenut koko elämänsä hyvillä tasaisilla pohjilla eikä se ole koskaan laukannut metsäpolulla. Se on ostettu niin suurella rahalla ettei sen elämässä ole voinut riskeerata mitään. Aktiivisten kilpailuvuosiensa jälkeen se toimi opetusmestarina opettaen monta nuorta koululupausta vaikeisiin luokkiin. Se ei ole unohtanut piaffia.

Ruunat seisovat lämpimässä tuulessa. Aamuaurinko sulattaa jäykkiä lihaksia. Suomenhevosen vuohistupsutkin liikkuvat kun keväinen ilmamassa pyrkii Suomeen etelästä. Puoliverisellä on sadeloimi, sen selkä on aina mennyt herkästi jumiin. Linnut yrittävät repiä suomenhevosen selästä pesätarpeita mutta juuri mitään ei irtoa, ruuna on tarkka omastaan eikä ole vieläkään pudottanut talvikarvaansa. Puoliverinen nostelee arvokkaan rauhallisesti jalkojaan ja kävelee hitaasti suomenhevosen luo. Liinakko painaa korvansa taakse kertoen ettei lähemmäs tarvitse tulla. Puoliveriselle riittää että se saa olla parin metrin päässä. Sen näkö on huonontunut mutta toisen hevosen se vielä erottaa ja seuraa tätä suurella laitumella.

Naapurin tytöt tulevat. Äiti on antanut tytöille mukaan kaikki kuivatut leivänjämät. Tytöt kiipeävät ketterästi aidan vaakapuiden yli laitumelle. Kesä on tulossa mutta tytöillä on vielä kumisaappaat. Molemmat papat saavat kasat leipää. Suomenhevonen harjataan. Se ei liikahda mihinkään kun pienet kädet selvittävät sen savista häntää ja harjaa. Kypärä kaivetaan esille ja ensimmäinen tyttö kiipeää selkään, toinen juttelee hevoselle. Selässä oleva tyttö käy makuulle painaen kypärän leveiden lautasten väliin ja katsoo taivasta. Pääskyset ovat tulleet ja lentelevät kovasti laitumen yllä. Niiden pesät koostuvat savesta ja jouhista. Musta samettikypärä saa taakse kuorrutuksen vaaleaa karvaa, suomenhevonen alkaa vihdoin päästää irti talvikarvastaan.

Puoliverinen saa satulan selkäänsä. Se on ensimmäistä kertaa ilman loimea mutta aurinko lämmittää sen selkää. Lämmin tuuli sivelee sen kylkiä. Jalkakarvat ovat valkoiset kun tarhasuojat otetaan pois, kuin sillä olisi sukat jokaisessa jalassa. Varsana sillä ei ollut sukkia. Sen omistaja liikkuu rauhallisesti ja juttelee hevoselle jotta tämä tietäisi missä ihminen liikkuu.

Suomenhevonen saa länget kaulaansa. Aisa nostetaan rahkeen päälle ja luokki pujotetaan rahkeen lenkistä aisan päälle. Toiselta puolelta aisa kiinnitetään samaan tapaan ja rinnustin suljetaan edestä. Punotut ohjat kiinnitetään kuolaimiin ja vedetään setolkan renkaiden läpi kärryihin.

Puoliverinen odottaa rauhallisesti että ratsastaja kiristää satulavyön selästä. Suomenhevonen tietää että on seistävä niin kauan kuin saa luvan lähteä. Puoliverinen on ensimmäistä kertaa maitovarsaiän jälkeen liikkeellä ilman suojia. Ensimmäistä kertaa se tuntee ilmavirran polviensa alapuolella. Suomenhevonen lähtee pihasta ensin. Puurenkaiset vanhat kiesit rämisevät. Puoliverisen on helppoa seurata kärryjä. Paarmoja tai hyttysiä ei vielä ole. Kevättuuli nostaa kummankin ruunan harjaa pystyyn. Suomenhevosen harja kasvaa paksuna molemmille puolille kaulaa. Puoliverisen harja on saanut eläkkeellä kasvaa luonnolliseen mittaansa ja ohuet jouhet lentävät tuulen mukana puolelta toiselle.

Hiekkatie vaihtuu vanhaksi kärrypoluksi. Kengättömistä ruunista ei lähde ääntäkään vaan kärryt ovat ainoa äänenlähde. Ratsastajien ei tarvitse puhua mitään. Suomenhevonen on nähnyt paljon. Se on kulkenut näitä teitä monta kertaa heinäkuormassa, tukkikuormassa, lapsia kyyditen. Sen selässä on istunut parhaimmillaan kolme lasta. Puoliveriselle tämä kaikki on uutta eikä se edes näe. Mutta se kuulee ja tuntee maanpinnan paljaalla kaviollaan jokaisella askeleella. Se on turvautunut suomenhevoseen koko talven ajan ja luottaa tähän oppaanaan. Suomenhevonen on viisas. Se ei astu liejuiseen maahan tietäen että tukkikuorma jää siihen kiinni. Se ei kävele kiesien kanssa liian kapeasta portista. Nykyään sen omistaja tietää mitä hevosen pysähtyminen tarkoittaa.

Suomenhevosen ravi on rauhallista. Puoliverinen tuntuu kasvavan korkeutta. Sen kaula kaartuu ja takajalat ottavat paikkansa rungon alta. Se nostelee jalkoja kuten se nosteli niitä ensimmäistä kertaa varsana. Sekin siirtyy raviin. Passage nousee ylväästi ilman että ratsastajan on pyydettävä. Vanhuksen tilalla on nuori kouluratsu. Kymmenen leiskuvaa askelta täydellistä passagea ennen kuin ruuna väsähtää ja vaihtaa tavalliseen raviin. Suomenhevonen lämpenee hitaasti ja ravi on jo hieman nopeampaa. Se vetää päänsä alemmas ja eteen ja nopeuttaa askeltaan. Kuski ottaa ohjat tiukemmin käsiinsä mutta ei pidättele. Ruuna saa mennä sitä vauhtia kuin haluaa. Kuski pyyhkii silmiään, vauhti irrottaa karvaa valtavina tuppoina.

Perässä tuleva puoliverinen nostaa arvokkaan ja rauhallisen laukan. Ilmavirta tuntuu jaloissa yhä enemmän. Takajalat polkevat alle kuten parhaimmilla radoilla aikoinaan. Kymmenen pistettä laukasta.

Vauhti saa ratsastajien silmät vuotamaan mutta papat saavat itse valita vauhdin. Kärryt kuulostavat siltä kuin leviäisivät millä sekunnilla tahansa. Ne on paikattu moneen kertaan. Ylämäessä hevoset hidastavat. Suomenhevonen ei enää jaksa koko mäkeä. Siirrytään käyntiin ja suunnataan uudelle kärrypolulle, niin kapealle että puiset pyörät sivelevät pajukkoa. Sammalmatolla  kärrytkin ovat hiljaa. Puiden väleistä tulevat auringonsäteet läikittävät lehdet kultaisiksi. Ilta on tulossa mutta ei ihan vielä.

Tallilla hevoset riisutaan varusteista. Kärryt ja länget jäävät ulos. Puoliverisen omistaja kantaa satulan autoonsa. Suomenhevosen omistaja on sekoittanut hevosille lämpimät appeet. Kumpikin saa oman täyden saavillisen.

Punainen auto kääntyy pihaan. Mies tulee kahden hirvikiväärin kanssa. Aseet on ladattu valmiiksi. Puoliveriselle piirretään liidulla merkki otsaan. Suomenhevosella on ollut merkki syntymästä lähtien. Apeämpärit kannetaan hevosten metsälaitumelle. Kaivuri teki laitumella töitä syksyllä ja mullat ovat sievässä kasassa kuopan vieressä. Pohjalla seisoo vettä.

Ruunat saavat apeämpärinsä vierekkäin. Suomenhevonen antaa puoliverisen tulla viereensä. Molempien turvat uppoavat syvälle lämpimään puuroon. Hevosten päiden sisällä vallitsee syvä rauha. Ape kruunaa täydellisen päivän.

Suomenhevosen omistaja ottaa toisen kiväärin. Miehet eivät sano sanaakaan. Puoliverisen omistaja seisoo kauempana odottamassa. Hevoset herkuttelevat. Niiden turvat ovat lämpimässä puurossa ja puuroa roiskuu maahan. Ne tuntuvat syövän jopa liioitellun hitaasti maistellen jokaista suullista. Kun apetta on enää vähän jäljellä, kuuluu laukaus. Miehet ampuvat samaan aikaan eikä kukaan voi sanoa laukesiko yksi vai kaksi kivääriä.

Hevoset kaatuvat maahan ja aseiden omistaja leikkaa kurkut nopeasti auki. Maa muuttuu tummaksi. Puolen tunnin kuluttua hevoset vedetään liinoilla monttuun. Asemies lähtee. Puoliverisen omistaja tuo lapiot. Kuolaimet jätetään lepäämään multakasan päälle josta ilta-aurinko värjää ne kultaisiksi.
Lue lisää

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Muuli juoksee nykyään irtonakin ihan hyvin

Kuten olen kertonut aikaisemminkin, olen uskaltanut päästää Muulin irtona kentälle, mutta vain jos olen saanut kiristettyä porttilangan tarpeeksi ylös. Tänään se meni tosi hyvin, mutta ei mennä siihen vielä.

Olin ollut kaksi kokonaista päivää pois tallilta, sillä olin käynyt kakkosduunissani tienaamassa rahaa ja tiistaina oli menoa. Muuli ei tietenkään arvostanut omistajansa bisneksiä ja heittäytyi villimuuliksi tallin ovella. Ei siis puhettakaan että se olisi tullut sisälle talliin.

Sidoin sen lopulta sisälle kiinni ja ajoin takaa. Ei tulosta. Siirryin taas pääpuoleen ja se käveli kauran houkuttelemana sisään. Menin sulkemaan tallin ovea sillä tuloksella että Muuli käveli perässä taas ulos. Ajoin sitä taas sisään, ei tulosta. Lopulta se tuli taluttaen sisään, lyhensin sen narua ja pääsin sulkemaan oven.

Lisätään veetutukseen vielä se että kun tulin tallille, ei naruriimu ollutkaan Muulin karsinan edessä eikä missään tallissa. Raivosin jo pääni sisällä että kuka helvetin kleptomaani sen on pöllinyt, kunnes tulin ulos ja näin sen puomilla. Eli siinä, mihin olin sen viimeksi vahingossa jättänytkin.

Muuli on ihan okei sisällä tallissa kun se on käytävällä kiinni. Mutta kuten olen kertonut jossain tuoreessa postauksesa, vasen takanen on ongelmallinen. Muuli koukistaa sitä ihan liikaa eikä laske alas mun jalalle. Vuolin nimittäin puukolla säteitä siistimmiksi ja hommaa olisi helpottanut tosi paljon se, jos Muuli olisi vain antanut senkin takasen olla paikoillaan. Sain kuitenkin sahattua siitäkin siivun pois.

Etusten säteet olivat kasvaneet enemmän ja niissä oli siistittävää. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun uskalsin ottaa niistä niin paljon kuin otin, ja silti oikea kengittäjä olisi varmaan ottanut vielä puolet enemmän.

En laittanut Muulille suitsia tai mitään, eli ihan naruriimulla ja köydellä mentiin kentälle. Suljin portit ja kiristelin vähän kentän aitoja. Ne on tehty vanhasta paloletkusta ja venyvät ja kiristyvät sääolosuhteiden mukaan.

Vaikka mun ja Muulin keskiviikko ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, oli Muuli ihan liekeissä kentällä. Kun vielä puoli vuotta sitten se sai paskahalvauksen jos kävelin sen takaviistossa, niin nyt siinä kävellessäni itse omalla ympyrällä ja muuli uloimmalla, olin hetkittäin hyvinkin takaviistossa kun ohjasin sitä myös suorille urille. Se nosti hienon ravin, naru ei kiristynyt juuri ollenkaan eikä se lähtenyt lapasesta vaikka hetkittäin jouduin ihan kunnolla patistamaan sitä rrrraviin.

Lopuksi päästin sen juoksemaan irtona, ja siinä meinasikin olla vähän actionia. Muuli nimittäin ei halunnut aluksi mennä vapaana toiseen suuntaan ja jouduin juoksemaan sen ns kiinni aitaa vasten ja kääntämään taas siihen alkuperäiseen suuntaan. Ensimmäisellä kerralla se tietenkin pelästyi ja juoksi toiseen päähän kenttää, mutta palasi heti luokse puhisemaan. Toista kertaa se ei enää lähtenyt ns lapasesta vaan tyytyi kohtaloonsa ja vaihtoi suunnan takaisin oikeaksi.

Lopussa se juoksi yhtä hyvin vapaana kumpaankin kierrokseen. Koska pimeässä kuvaamani klippi kelpasi suodattimen kautta vain Instagramiin, julkaisen tässä pätkän irtojuoksutusta parin viikon takaa, kun minulla oli viikonloppuna kuvaaja mukana tallilla. Tältä se siis näytti tänäänkin, tosin Muuli pysähtyi (jos mahdollista) vieläkin nopeammin. Itseasiassa niin nopeasti että takajalat luisuivat vielä lumella kun etupää pysähtyi.

Sisällä tallissa muistin kerrankin venytykset, joita hieroja näytti marraskuussa. Takajalat venytin riimunnarulla, ja se sama vasen takanen oli ongelmallinen, Muuli ei millään meinannut ojentaa sitä eteen. Jatkan tilanteen seurailua. Liikkeessä ei ole eroa puolten välillä, toki tämän sanottuani, saan varmasti 10 kommenttia blogiin jossa ylläolevaa videota on analysoitu. Paitsi että siinä on vain toinen suunta. Instagramista löytyy se toinen..

Kovaa ravia vaan!


Lue lisää

tiistai 24. tammikuuta 2017

Aasinhoitopäivä tulee taas!

Järjestettiin Tukkilan kanssa aasinhoitopäivä marraskuussa. Voit lukea siitä tarkemmin tästä postauksesta. Nyt päivä järjestetään taas, tällä kertaa Tampereella Särkänniemessä sunnuntaina 30.4. Tiedän että se on vappuaatto.

Särkänniemi on tuolloin auki mutta Koiramäki (eli se mesta, missä aasit asuu ja aasinhoitopäivä järjestetään), on vielä yleisöltä kiinni. Voitte siis kaikessa rauhassa nukahtaa monoligiini Raatihuoneen luentotilassa. Päästään myös lääppimään kolmea aasia ja muulia ja eiköhän meille esitellä myös Koiramäkeä noin muuten. Satun nimittäin omaamaan lämpimät välit Koiramäen pääjehuun, joka paikkaa ehdottikin takapenkkikeskusteluissa puolitoista vuotta sitten kun olimme samalla aasimatkalla Englannissa.
Aasiyhdistys on kunnallistakin päätöksentekoa hitaampi ja itse Aasinhoitopäivä järjestyy kaksi vuotta sen jälkeen kun asiasta ensimmäistä kertaa puhuttiin. On sitä tosin harjoiteltu jo marraskuussa, joten ihan noviisina en ole liikkeellä.

Päivän sisältö on sama kuin viimeksikin. Aasitietoutta tuleville tai tuoreille aasinomistajille. Ja sellaisille, joilla on aina ollut aasi mutta jotka eivät ole eläessään mitään aaseista lukeneet. Moni aasin käyttäytymisjuttu saattaa nimittäin saada selityksen tämän päivän aikana.

Jos innostuit, käyppä lukemassa päivästä tarkemmin Aasiyhdistyksen sivuilta ja lähetä tietosi liittymislomakkeella. 

Tätä ei muuten ole hinnalla pilattu, yhdistyksen jäsenet maksavat 30 euroa ja ei-jäsenet 50 euroa. Jäsenmaksumme on 20 euroa vuodessa, joten varmaan tajusitkin heti että ohjaamme ihmisiä liittymään yhdistykseen.
Tui tui!
Lue lisää

lauantai 21. tammikuuta 2017

Jännittävä päivä, aasien kuvaaminen telkkariin!

Torstaina olin todellakin jännän äärellä kun ajelin Vihtiin heti aamusta. Viikkoa aikaisemmin sain puhelun Paul Segersvärdiltä, joka tekee Luonto lähellä sarjaa Ylelle. Koska viisiminuuttinen tulee aamutelkassa, en ole sitä koskaan televisiosta katsonut, mutta kurkkasin Yle Areenasta muutaman jakson. Suosittelen niitä sinullekin! Pätkät ovat juuri sopivan mittaisia piristämään työpäivää.

Ja tämä hevosenlannan muuttaminen bioenergiaksi kiinnostaa varmaan kaikkia tallinpitäjiä!

Ensimmäisen kontaktin Paul teki aaseihin Elmamessuilla ja viipyi ständillämme pitkään kysellen aaseista. Jo silloin suosittelin kuvauspaikaksi nimenomaan Tuiken aaseja, sillä niitä on ensinnäkin monta ja niillä voi myös ratsastaa. Ja nimenomaan sellaista kuvaa aaseista haluamme Aasiyhdistyksen puolesta välittää, että aasillakin voi harrastaa. Toki ratsuksi on hankittava iso aasi, mutta pienen (tai siis normaalikokoisen) kanssa voi ajaa.

Kuvauspäiväksi sovittiin tämän viikon torstai, joka tarkoitti sitä, että jouduin neuvottelemaan töistä palkattoman päivän. Lomani ovat nimittäin todella kortilla, mutta mitä en tekisi aasien eteen. Ajelin Vihtiin ja olin myöhässä, onneksi vähemmän myöhässä kuin "vielä hieman torkuttanut" Paul. Käytännössä olin siis ajoissa, kerrankin.

Otin myös itse muutaman kuvan.
Kuvaus aloitettiin puoli yhdeltätoista aamupäivällä. Paul otti kaikenlaista yleiskuvaa, jonka aikana olimme ihan hiljaa. Koska itse mokasin pahemman kerran, dokumentoin päivän kännykkäkameralla. Luulin että videokuvaukseen soveltuva Sony kamerani oli kamerarepussa, mutta eipäs ollutkaan! Järkkäri onneksi oli.

Kokosin päivästä neljän minuutin pätkän, jonka latasin Aasiyhdistyksen YouTube-kanavalle ja Facebookiin. Ja upotin videon tietenkin tähän postaukseen.


Kun itse sain videomateriaalit tunnissa vartin videopostaukseen, niin torstaina olimme ulkona kuusi tuntia, jotta Paul saa materiaalia viiden minuutin ohjelmaan. On se kuulkaa tarkkaa puuhaa ja sain itsekin ideoita entistä parempien videoiden tekoon. Paul siis kuvasi ja ohjasi itse, spiikkasi pienen hetken aasin selästä ja koostaa pätkät valmiiksi ohjelmaksi.

Heinien anto aaseille kuvattiin muutamaan kertaan, koska yleisö tykkää katsella eläinten ruokintaa ja sitä, kun ne syövät. Syömisen ääni on rauhoittavaa. Minulla oli tarkat kohdat lumella, mihin pudotan heinät. Jaoimme heinää tietenkin useampaan eri kohtaan. Siivosimme myös tarhaa ja pihattoa. Tuike ei varmaan koskaan ole niin montaa kertaa siivonnut samaa paskaläjää kottikärryyn kuin kuvauksissa!

Olimme jo ennen torstaita päättäneet Tuiken kanssa että juontaja laitetaan muuten selkään. Olin ottanut mukaan Muulin länkkäsatulan, koska se sopii Tompalle hienosti, viimeksi mallailtiin sitä sille kesällä. Tuikella oli myös isompi kypärä tallilla, koska turvallisuus ennen kaikkea.

Kuvasin ratsastusta hetken Paulin kameralla ja toivon tosissani että ainakin pieni pätkä siitä tulee valmiiseen ohjelmaan. Lopuksi sain hetken ottaa kuvia omalla kamerallani, ja nämä ovat kyllä parhaimpia kuvia pitkään aikaan! Ilta-aurinko oli juuri täydellinen kun se oli laskemassa puiden taakse mutta antoi pehmeää vaaleanpunaista valoa. Ei kuitenkaan sellaista kesän veemäistä punaista ilta-aurinkoa vaan nimenomaan mukavaa ja pehmoista.

Paul kertoi ettei ollut mahdollisesti tämän vuosituhannen aikana ratsastanut kertaakaan, eikä koskaan aasilla. Kerta se on ensimmäinenkin ja kun Tuike ensin talutti pari kierrosta, oli aika ratsastaa soolona.

Lisäys 30.1.2017: Tässä linkki videoon Yle Areenassa.





Tämä oli kuvista ehdottomasti oma lempparini!


Näin mennään ravia!

Hienot ja taitavat aasit!
Tuikellahan on myös muuli, Manu, joten otin lopuksi auringon jo laskettua siitä muutaman kuvan. Manu oli ihan entisensä ja hyvin muulimainen. Epäili kaikkea ja kaiken aikaa.


Älä koske. Anna kauraa. t. Manu


Lue lisää

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Voihan rokotukset!

Muuli saapui Suomeen ilman että passissa oli mitään merkintöjä sen rokotuksista. No ei sen puoleen, passissa ei ollut edes sen nimeä (keksin nimen itse). Passi lähti kesäkuussa Espanjaan ja sainkin sen takaisin rokotustarroilla.

Muuli oli rokotettu kahdesti kuukauden välein hevosinfluenssaa vastaan, eli tehoste oli annettu kuten pitääkin. Jäykkäkouristusrokotusta se ei ollut saanut ollenkaan. Kuten kaikki tietävät, jäykkäkouristus on vakava tila. Jäykkäkouristusrokote voidaan myös tuikata siinä vaiheessa kun ruosteinen naula törröttä kaviosta ja silti se auttaa, joten leikin Muulin hengellä enkä sitä tuolloin kesällä rokottanut. Jos se oli jo puoli vuotta ollut astumatta naulaan, saa se olla astumatta vuoden loppuun.

Paikallinen eläinlääkärimme Maria Pyykönen se siinä. Ei, en saanut alennusta blogin takia.
Lähde: ratsastus.fi/rokotusmääräykset
Jokin aika sitten googlasin SRL:n rokotussääntöä ja totesin ettei Muulilla ole mitään asiaa kilpailuihin. Rokotus olisi nimittäin pitänyt tehostaa kesällä, eli heti kun sain passin, olisi pitänyt rokottaa se. Mutta koska olen idiootti ensimuulinomistaja, katsoin silloin vain että hieno homma, rokotus on vuoden voimassa ja vanhenee tammikuussa.

O-ou, rokotus tulossa!
Vanheneminen tapahtui tarkalleen ottaen 8 päivää ennen kuin eläinlääkäri tuli rokottamaan Muulin. Tässä vaiheessa se nyt oli ihan yks hailee, sillä mihinkään kisoihin tällä ei saa mennä ennenkuin rokotusohjelma aloitetaan alusta SRL:n sääntöjen mukaan. Että katsellan niitä virallisia kisarokotuksia sitten vuoden päästä kun rokottaminen on ajankohtaista seuraavan kerran. Tai itseasiassa 1-tasolla kilpailun järjestäjä kai määrittelee rokotusvaatimukset, mutta ei nyt mennä astioiden edelle.

Itse rokotustilanteessa Muuli ei tajunnut mikä siihen iski, enkä kyllä minäkään, koska tilanne jäi dokumentoimatta. Muulin päivää sekoitti mahdollisesti eniten se, kun hain Tuulin sisään rokotusta varten. Muuli jäi katsomaan kaihoisasti sen perään.

Nyt onkin jännä nähdä tuleeko kuumetta tai tuleeko kaulaan paise. Vakuutustahan meillä ei ole, joten ihan varmasti tulee jotain komplikaatioita. Kuumeen seuraaminenkin on tosi helppoa kun en tiedä Muulin normaaliakaan ruumiinlämpöä.

Note to you: mitatkaa nyt hyvät ihmiset se ruumiinlämpö ennen kun jotain sattuu!
Tilanne lavastettiin jälkikäteen.

Lue lisää

tiistai 17. tammikuuta 2017

Meillä on nyt valjaat ja kärryt!

Tulin vain pikaisesti päivittämään että nyt meillä on valjaat ja kärryt! Työkaverini huomasi Thaimaan lomallaan päivitykseni viime vuoden muulimenoista ja budjetissani tälle vuodelle mainitsin ostavani käytetyt koppakärryt ja valjaat. Hänellä sattui olemaan molemmat edellisen hevosen jäämistöstä (nykyinen suokki on liian iso näihin) ja tottakai olin kiinnostunut.

Valjaat sovittelin tänään päälle ensimmäistä kertaa ja ne sopivat oikein hyvin! Vaikka Muuli sattuisi laihtumaan radikaalisti, niin silti valjaat menee päälle hyvin. Häntäremmi on pisimmillään, Muulilla on tosi pitkä selkä! Rintaremmin haluaisin Y:n mallisena, mutta kaikkea ei voi saada, ei edes joka kerta, niin tällä leveällä suoralla mennään.

Kärryt on normaalia lyhyemmillä aisoilla ja kapealla välillä ja ne on vihreät, itseasiassa vähän mintuhtavat. Laitan niistä kuvia kun haetaan ne tallille.

Muuli oli eilen vedellyt rallia tarhassa, ymmärtäähän sen, pohja on just hyvä kaikkeen rallaukseen. Sen ravia oli kehuttu hienoksi.

Tänään huomasin että sillä on kiima, ehkä se sen takia käyttäytyi normaalista poikkeavalla tavalla.

Harmittelin kun en ollut päässyt tallille kolmeen päivään töiden takia enkä tänäänkään ehtinyt tehdä mitään kunnollista Muulin kanssa, joten kun huomasin että sillä on kiima, huokasin helpotuksesta. Viimeksi se oli nimittäin kiimassa ihan kamala känkkäränkkä, joten helpompaa odottaa että sen tila normalisoituu.


Nyt pääsee blogin lukijatkin huokaisemaan helpotuksesta, saan tällä häntäremmillä kiristettyä Muulin juoksutusvyön taaemmas eikä se enää ole kaulalla. Kuvista näette että nämä valjaat ovat liian edessä, mutta minkäs teet kun Muuli paisuu tuosta kainalosta häntää kohti kuin pullataikina!

Eläinlääkäri tulee huomenna rokottamaan sen ja antaa matolääkkeen. Paskanäytteen perusteella madotukselle on todellakin aihetta, joten ehkä tuo mahalinjakin paranee joka suunnasta katsottuna kun myrkytän Muulin jollain oikein tymäkällä aineella. Tuuliponissa oli madonmunien määrä nolla, joten älkää olko siitä huolissanne. Madotusjutuista on tulossa oma postauksensa lähitulevaisuudessa.
Lue lisää

perjantai 13. tammikuuta 2017

Viikon 2 kootut muulijutut

En olekaan pitkään aikaan istunut perjantai-iltana kone sylissä kotisohvalla odottamassa että Lidlin pakastepizza on tarpeeksi sulanut että sen voi ottaa uunista. Usein on nimittäin käynyt niin että ohjeen mukaan lämmitetty pizza on keskeltä kylmä. Nälkä on kuitenkin vienyt voiton enkä ole jaksanut lätkäistä lättyä takaisin uuniin. Ripulia odotellessa.

Ripulia on nimittäin tiedossa mm tämän postauksen edestä. Varoitan jo etukäteen että tästä puuttuu punainen lanka ihan kokonaan. Arvostan bloggaajia, jotka saavat sanoman ja punaisen langan jokaiseen postaukseensa. Tai siis heillä on joka postauksessa aina jotain sanottavaa, joku pointti. Tässä sitä nimittäin ei ole. Postaus on kuvitettu alusta loppuun kännykkäkuvilla, wuhuu! Monipuolisuuden vuoksi olen myös upottanut tähän videoita Instagramista ja Facebookista!

Ajattelin vain kertoa siitä, mitä ollaan tällä viikolla tehty Muulin kanssa.

Maanantaina.. Öö.. Hiihtoratsastettiin ensin tallikaverin kanssa, minä olin suksilla kun satun laskettelusukset omistamaan. Muuli katsoi touhua mielenkiinnolla ja ravasi pienet pätkät aidan viertäkin kun mentiin ohi. Siinähän katsoo ja ottaa mallia, nimittäin kyllä mä ajattelin senkin kanssa hiihtoratsastaa. En tiedä saanko ketään selkään, mutta jos hankkisin ne minilaskettelusukset niin pysyn ketterästi mukana kun mennään ns "Herran haltuun".

Muulin kanssa tein ihan pienesti tarhassa ja kentällä, väistätin puomin päällä kun ei olla tehty sitä pitkään aikaan. Kenttä oli oikein superb ja Muuli pysyi siinä hyvin pystyssä. Harjasin sen vielä karsinassa ja lässytin sille. Harjasin sen siis vapaana ollessa eikä se ollut moksiskaan.

Keskiviikkona olin taas tallilla ja kelihän oli muuttunut sellaiseksi ettei Muulin kanssa ollut mitään asiaa kentälle, se oli siis ihan jäätikköä. Talutin ensin vuokrahevosta kilometrin verran kentällä. Se saikuttaa joten siksi liikutusmuoto oli näinkin mielenkiintoinen. Samalla haudoin pokemoneja ja seurailin Muulia tarhassa. Muulin tarhahan on heti kentästä seuraava. Se oli joka kierroksella eri kohdassa tarhaa ja viihdytti itseään. Mietin siinä vain että mites ne hevoset jotka tarhaa puoli päivää, miten ne viihdyttää itseään? Ainiin, syömällä karsinan seiniä.

Itsehän aktivoin Muulia positiivisen vahvistamisen kautta. Koska olin laiska paska, hain tarhaan koirien lyttääntyneen jalkapallon, asetin sen autonrenkaan viereen ja istuin itse renkaalle. Tarkoitukseni on että Muuli ottaa sen suuhun ja antaa minulle käteen, siis sitten joskus. Päästiin siihen että se puree sitä hampailla ja nostaa sentin verran maasta ilmaan.

Tämä blogi ei ole koulutusblogi ja kaikki tekeminen on luonnollisesti omalla vastuulla, mutta kerron nyt vähän tuosta naksuttelusta, tai siis mihin minä siinä pyrin.

Ensinnäkin palkkaamistiheyden pitää olla erittäin tiheä. Vaikkapa niin tiheä että pystyy naksauttamaan viiden sekunnin välein. Jotta päästään tiheään tahtiin, pitää vaatimustason olla niin matala että muuli pystyy siihen nopeasti uudestaan. Toiseksi palkkion pitää olla pieni, jotta se syö sen nopeasti. Ei ole järkeä antaa kokonaista porkkanaa ja odottaa että se mussuttaa sen. Siinä ajassa muuli ehtii unohtaa että mitä sen piti tehdä.

Toteutin tämän siis perinteiseen tapaan niin, että löin jalkapallon Muulin eteen ja odotin. En elehdi tai sano mitään, odotan. Ensin olisi riittänyt että se katsoo palloa, mutta koska Muuli on joko utelias tai tosi fiksu, se koski sitä saman tien turvalla, jolloin "hyvä"-sana ja palkka. Hyvä ja palkka pitää olla tosi lähekkäin MUTTA kun sanon hyvä, EN liikuta samalla kättä. En halua että se luulee että käden liikuttaminen vyölaukkua kohti tarkoittaa sille hyvää. Naksutin olisi paras, sillä se merkkaa juuri sen oikean kohdan missä se teki oikein, ihmisen sanominen on aina vähän jäljessä. Sormi on nopeampi.

Ei minulla ole mitään muuta syytä olla ilman naksutinta kuin se, että en muista koskaan ottaa sitä mukaan. Enkä ole muistanut ostaa toista naksutinta, jolloin voisin jättää toisen tallille. Kotona naksuttelen toisen kissani kanssa. Kissa on muuten tosi fiksu jos se on ahne. Nirsoa kissaa on vaikeaa opettaa.
Kuva ei liity.

Tässä päästäänkin siihen palkkaan, senhän pitää olla sellainen, josta se eläin tykkää ja jonka eteen se on valmis tekemään töitä. Muulia ei rapsuttelut voisi vähempää kiinnostaa, joten se saa kauraa. Kaura on hyvää siksi koska se on ensinnäkin ilmaista (kuuluu tallivuokraan), ja sitä on helppo antaa pieniä määriä. En jaksa mitään porkkananpilkkomista. Porkkanat ei kuulu tallivuokraan, joten niitä Muuli ei saa. Joku roti.

Muuli siinä siis tajusi nopeasti mitä haettiin ja se aika itsenäisesti siirtyi pallon koskettamisesta turvalla pallon liikutteluun turvalla ja sen jälkeen pallon puremiseen. Ensin puremista sattui sattumanvaraisesti, palkitsin edelleen kaikista palloon liittyvistä toimista. Sitten kun puremista sattui yhä enemmän, aloin sanoa "hyvä" vain kun se oikeasti puri sitä.

Tässä kohtaa Muuli vähän hämmentyi ja se tuli hakemaan palkkaa vaikka en sanonut "hyvä". Ja tässä kohtaa tajusin ettei se taidakaan tajuta että "hyvä" on just se sana, joka tarkoittaa että meni putkeen. Se ei myöskään aina sanan kuullessaan lopettanut pallon jyrsimistä ja tullut hakemaan palkkaa, vaan jyrsi pari sekuntia ja tuli vasta sitten. Tai saattoihan se saada iloa myös siitä jyrsimisestä.

Pallo oli siis hieman kauempana ja Muuli joutui ihan ottamaan pari askelta saadakseen palkan. Ja se on jo aika korkean tason temppuilua kun se eläin suostuu itse liikkumaan esineen ja ihmisen välissä.
Tämä on hyvä palkka t. Muuli

Alussa palkka pitäisi ojentaa Muulille sinne esineen lähelle, mutta Muuli on jo niin nextillä levelillä, että riittää että istun perseelläni renkaan päällä ja ojennan palkan siitä. Onhan se nyt fakta että ratsastus on laiskojen laji muutenkin, hevonenhan siinä kaiken työn tekee! Niin aloitetaan laiskottelu jo nyt.

Pääsimme siis siihen että Muuli nosti palloa hieman ilmaan tarkoituksella tai vahingossa ja sai siitä palkan. Sitten olikin nukkumaanmenoaika.

Harjasin Muulin taas karsinassa ja raspasin sen kaviotkin. Kaviot ovat olleet vinot jo pidempään koska sisäsyrjät ovat etusissa kuluneemmat. Mutta koska kaviot kuluvat itsestään hiekkatarhassa niin nopeasti, halusin odotella lunta. Nyt kun vedin ne suoraksi, niin niiden pitäisi kasvaa suoraksi eikä sisäreuna ehkä kulu lyhyemmäksi. Ne eivät nimittäin saisi ihan hirveän paljoa kulua lyhyemmäksi siitä, mitä ne ovat.

Tässä kohtaa pitää tietää että raspasin ne kaviot Muulin ollessa vapaana karsinassa. Se söi samalla iltasafkojaan ja heiniä. Vasemman takajalan kohdalla oli ongelmaa että se nyppi sitä minulta pois. Sama toistui perjantaina kun viimeistelin vuolupuukolla. Tilannetta on seurattava, sillä tätä ei ole tapahtunut aikaisemmin.

Olin tallissa ihan yksin ja herkistyin siinä Muulin karsinan nurkassa samalla kun tuotin someen uutta skeidaa. Olin juuri harjannut ja duunannut Muulin kaviot sen ollessa vapaana. Muistan elävästi kuinka Muulin oltua jonkin aikaa Suomessa, ajattelin etten ikimaailmassa voi harjata sitä vapaana karsinassa kun se hyppii seinille karkuun. Nyt seurustelin sen kanssa ihan tosta vaan ja se söi heinää pää alhaalla.

Sillä on ruvet päässä korvien välissä ja rapsuttelin niitä irti. Tai siis iho on jo uusiutunut ruven alla ja vanha rupi on enää kiinni karvoissa. Muuli ei todellakaan arvostanut ruven repimistä irti.
Kuvanlaatu 5/5


Josta päästään tähän päivään eli perjantaihin. Perjantai on loistava tallipäivä kun tallilla saa olla rauhassa. Perjantaisin siellä ollaan yleensä tallinomistajan kanssa kahdestaan, tänään sekin oli maneesilla tunnilla joten pystyin karkuuttamaan Muulia ihan kaikessa rauhassa. Kenttä näytti uuden lumen takia olevan taas superb, joten suitset päähän, liina kouraan ja juoksuttamaan.

Paitsi että kenttä oli petollinen ja Muuli liukasteli siinä. No ajattelin että tehdään käynnissä vähän aikaa käyntiä ja pysäytyksiä ympyrän kaarelle. Olen aikaisemmin opettanut Muulin tulemaan luokse pysäytyksessä joten se toiminto pitäisi nyt korvata uudella eli "jähmety"-toiminnalla. Muuli otti kuitenkin siinä itse ravin ja annoin sen mennä koska siirtyminen oli niin hieno ja ravi hallittua. Ja jos se itse haluaa niin mikä minä olen estelemään. Siinä se ei liukastellut.

Blogia pidempään lukeneet tietävät että olen monilla tavoilla yrittänyt päästä Muulista eroon, ja olin tänäänkin kovassa kiusauksessa. Päästin sen kokonaan irti ja juoksutin irtona, eli samaa kuin mitä tein sunnuntaina. Meni ihan ok, mutta pidin sen käynnissä.
Tui tui!

Sitten tulikin vuokrahevoseni vanha hoitaja paikalle taluttelemaan tätä arjen sankaria ja talutettiin Muulia ja Pinkkiä siinä puolisen tuntia kenttää ympäri. Kumpaakaan ei varsinaisesti kiinnostanut, mutta Muuli sentään motivoitui kauralla. Pinkki ei edes leivällä. Muuli myös käveli pitkät pätkät turpa maata viistäen. Enkä se fiilisteli koskematonta lunta tai sitten se muisti aikaisemmin harjoitellun tempun, jossa palkitsin sitä kun se käveli turpa maassa.

Oli niin tai näin, aloin palkita sitä siitä koska käsittääkseni pää alhaalla kulkeminen herättää hevoseläinten aivoissa positiivisia ioneita ja joidenkin lähteiden mukaan venyttäisi selkälihaksiakin. Tiedä häntä.

Tallinomistaja saapui takaisin kun Muuli törötti käytävällä. Hänellä on suokkiruuna, joka meni treenin jälkeen karsinaan. Keskiviikkona minulla oli hankaluuksia saada Muulia liikkumaan käytävällä kun se jäi kaulaulemaan tämän ruunan kanssa. Tänään oli ihan eri ääni kellossa ja Muuli komensi suokkia kun se haisteli Muulin takapäätä! Että se siitä rakkaussuhteesta. Ja juuri kun kehuin että Muuli on niin kiva tamma kun se ei polje jalalla tai vingu, niin eikö se vinkunut tälle ruunalle! Jalka ei sentään noussut.
Pus pus!



Mulppe on kyllä paras <3

Niille lukijoille, jotka pääsi tänne asti repimättä hiuksia päästään, pitäisi kyllä palkita mitalilla. Mutta koska olen köyhä muulinomistaja, jäätte tällä kertaa ilman palkintoa. Sori.
Lue lisää