keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Muulimenot tammikuussa 2018

Menot

Muulin kuljettaminen koulutukseen 200e (bensat, kuskin kipuraha, traileri)
Tammikuun tallivuokra 300e
Muulin koulutus 300e
Kolme säkkiä Top Spec Donkey Forage Balanceria (3 x 15 kg) Englannista tilattuna 115e
Yhteensä: 915e

Tulot
0e

YHTEENSÄ -915e

Ps. Luitko jo postauksen, jossa näkyvät KAIKKI vuoden 2017 muulimenot?

Muuli koulutuksessa, parasta!

Lue lisää

tiistai 30. tammikuuta 2018

Näillä tuloilla laskin pystyväni ylläpitämään omaa muulia


Vanha mutta aina niin hyvä. Kuva: Minttu Koponen/Aaveen.net, setelit: minä


Kaksi vuotta sitten Muuli oli jo maksettu ja odottelin sen saapumista Suomeen. Ennen sitä, pitkin syksyä, muulinhankinnan lomassa olin laskenut, mitä kaikkea karsimalla olisi omaa muulia mahdollista pitää. Somessa kysellään koko ajan, että "millaisilla tuloilla ostit oman", joten nyt kerron millaisella tulotasolla (ja menotasolla) uskalsin ostaa oman muulin ja sijoittaa sen täysihoitotallille.

Olin tuohon aikaan kirjannut orjallisesti ylös joka ikisen tilitapahtuman tililläni, joten tiesin jo, paljonko käytän vuositasolla vaatteisiin, ruokaan, bensaan, ryyppäämiseen ja muuhun tähdelliseen. Toki tiesin myös, paljonko vuositasolla tienasin. Tuohon aikaan olin vain yhdessä kokoaikaisessa työpaikassa.

Olin melkein koko vuoden ajan säästänyt paljon rahaa joka kuukausi ja onnekseni töihin tuli uusi projekti, johon pystyin tekemään ylitöitä. Sen turvin sain ihan hyvän saldon säästötilille Muulin varalle. Muulia varten säästin sen hankintahinnan ja koulutuksen (yhteensä 5000 euroa) lisäksi 3000 euroa välttämättömiin hankintoihin ja varusteisiin ja koin, että tuo summa riitti ihan hyvin tällaisen puskamuulin varustamiseen. Satulankin ostin vasta kesällä, alkuhankinnat olivat käytännössä vain loimia ja harjoja.

Menot Aikana Ennen Muulia (AEM)

Menot vuonna 2015.


Mutta mennään nyt aikaan ennen muulia. Silloin (2015) menoni näyttivät menokohdittain seuraavilta:
  • Ruokakaupasta ostin kuussa 156 eurolla
  • Ruokailu ulkona maksoi 150 euroa, tämä sisälsi työpaikkalounaatkin (120e/kk)
  • Asumisen/kodin menoja minulla oli noin 140 eurolla kuussa (sähkölasku, vesilasku, huonekalut, kodin vakuutukset ym)
  • Vaatteisiin ja kenkiin meni 145 euroa
  • Terveyteen/kauneuteen käytin vain 8 euroa
  • Autoa tankkasin 133 eurolla
  • Muita automenoja (korjaus, katsastus, vakuutukset, osat) oli 43 eurolla kuussa
  • Puhelinlasku oli 20 euroa
  • Hevosharrastukseen (vuokraus, tunnit) käytin 125 euroa kuussa
  • Kategoriaan virkistys ja vapaa-aika laitoin leffaillat, alkoholit, risteilyt ja ulkomaanmatkat. Näitä oli 240 eurolla kuussa
  • Kissamenoja (ruoka, tarvikkeet, eläinlääkäri) oli 75 euroa kuussa. Meidän toinen kissamme oli tuohon aikaan aika sairaalloinen.
  • Automaatista nostin rahaa ja muita tiliöimättömiä menoja oli 105 eurolla kuussa.
  • Osani lainanlyhennyksestä oli 400 euroa kuussa.
  • Säästöön jemmasin kaiken ylijäävän, eli noin 370 euroa kuussa.

Menoja kuukaudessa oli tuolloin keskimäärin 1700 euroa ja nettotuloja 2065. Tulopuoli sisälsi tietty myös lomarahat, veronpalautukset, satunnaiset muut työt ja jopa joululahjakuoresta tulleet setelit.

Luvuissa teidän on otettava huomioon se, että meitä on taloudessa kaksi. Esimerkiksi ruokaostoksiin meiltä meni kuukaudessa yhteensä reilu 300 euroa, ja oma osuuteni oli puolet siitä.
Tarkistelin kriittisesti menokohtia ja tein runsasta karsintaa. Vaatteiden ja kenkien osto oli tähän asti ollut sellaista "koska mä voin ja on tylsää"-tyyppistä ajankulua, se saisi loppua. Myös muita muutoksia oli pakko tehdä.
Kuva: Veera Saarinen

 

Suunnitelma Ajalle Jälkeen Muulin (AJM)


Nämä muutokset listasin itselleni tuolloin ylös
  • Ulkona ei enää syödä kuin kerran kuussa, ei siis mitään Mäkki- tai Hesekäyntejä tämän lisäksi ollenkaan. (Säästö 30e/kk)
  • Työpaikkaruokailun lopetin, sen sijaan teen kotona enemmän ruokaa, jota otan evääksi (säästö 120e/kk)
  • Vaatteisiin käytin ennen keskimäärin 145 euroa kuussa (huhuh!), nyt saisin käyttää niihin vain 60 euroa. Vuoden 2016 aikana kävi kuitenkin niin, etten tullut ostaneeksi vaatteita kuin 200 eurolla. Siis koko vuoden aikana.
  • Meikkejä en ole koskaan harrastanut, mutta pieni meikkipussillinen minulla niitä on. Kampaajalla en käynyt juuri aiemminkaan. Eli ei säästö, mutta tämä ei ollut rahareikäkään.
  • Kuvittelin tuolloin, että Muuliin menisi kaikkineen 500 euroa kuussa, miten väärässä olinkaan (oikea summa on 700 euroa). (epäsäästö 200e/kk)
  • Vuokrahevostelua en tuossa kohtaa ajatellut lopettaa, enkä ratsastustunteja, niiden kanssa kävi kuitenkin niin, että vähensin vuokrauskertoja ja tunnit lopetin kokonaan, ei ollut varaa eikä varsinkaan aikaa. (säästö 125e/kk)
  • (tunneilla kannattaisi silti käydä säännöllisesti omaa otusta paremmilla ratsuilla, eli tämä säästökohta on aika typerä)
  • Ulkona hyppääminen ja muu rilluttelu sai luvan loppua kokonaan. En myöskään haaveillut ulkomaanmatkoista enää. Säästöä tuli 240 euroa kuussa.
Ajattelin tuolloin, että saisin säästötoimilla vähennettyä menoja noin 500 eurolla. Lisäksi olin saanut siirrettyä rahaa säästötilille jo tuohon asti noin 370 euroa kuussa. Muulia pitäisi siis pystyä elättämään 870 eurolla kuussa, helppo nakki! Toki tämä tarkoitti käytännössä työpaikan, tallin ja kodin ulkopuolisen elämän loppumista. Säästötiliäkään en voisi kartuttaa juuri ollenkaan.

Käytännön toimet ja todellisuus

 

Kaisa Määttänen Tmi se tässä tienaa Muulirahaa. Kuva: Peppiina Tukkila

Koin, että pystyin pitämään Muulia ihan hyvin 2060 euron nettotuloilla, mutta silloin se ei saisi juurikaan sairastella. Kun säästötili olisi käytetty klinikalla loppuun, olisi minun melko mahdotonta säästää sinne sama puskurirahasto takaisin. Olen kyllä ihan järjen ihminen joissain asioissa ja Muuli lähtisi heti makkaraksi, jos taloudellinen tilanteeni sitä vaatisi. Kirjoittelin aiheesta tässä postauksessa aiemmin.

Pidemmän päälle tuolla tulotasolla ei olisi ollut mielekästä pitää Muulia ja nykyään olenkin kahdessa eri työpaikassa ja toiminimihommat päälle. Ilman tätä, en voisi matkustaa ollenkaan (toki olin sen jo aiemmin tiedostanut). Tällä tulotasolla ei muuteta maneesitallille eikä onneksi tarvitse olla itsehoitotalilla. En herää öisin miettimään raha-asioita ja voin lähteä kavereiden kanssa yksille. Mutta mitään kalliita heräteostoksia ei todellakaan tehdä.

Oikeastaan Muulikuuri on tehnyt hyvää taloudelleni, tai sitten siihen vaikuttaa se, että täytin 30 ja tulin järkiini monessakin suhteessa.

En ole Muulin tulon jälkeen enää jaksanut pitää omaa tarkkaa kirjanpitoa, mutta Muulimenot olen listannut tarkasti ylös. Luithan jo postauksen, jossa oli viime vuoden muulimenot menokohdittain? Muuliin menee nykyään keskimäärin 730 euroa kuussa. Mutta nykyään teenkin kahta työtä ja lisäksi lomitusta tuoreen toiminimeni alla. Ilman tätä, olisin todellakin heittänyt hyvästit matkustelulle, mutta nyt sekin on ollut mahdollista.

Pari vinkkiä hevossäästämiseen kokemuksen syvällä rintaäänellä

 

  • Perustakaa puolisonne kanssa ruokatili, jos asutte samassa taloudessa. Siirtäkää sinne joka kuukausi tietty määrä rahaa. Meillä siirretään tietty % nettotuloista
  • Perusta itsellesi yksi lisätili ja ota siihen kortti. Tämä tili on uusi diskotilisi. Siirrä sinne 200 euroa kuussa ja elä sillä
  • Ennen oman hevosen/muulin/aasin hankintaa säästä vuoden ajan joka kuukausi tallivuokran verran säästötilille, tämä on vanha kliseinen ohje, mutta toimii, oikeasti!
  • Ole valmis luopumaan monistakin arjen luksusasioista, et tarvitse niitä, koska olet kuitenkin joka ilta tallilla
  • Hiukset voi leikata itse
  • Aikuisen naisen ei tarvitse meikata kuin ravintolaan.
Lue lisää

maanantai 29. tammikuuta 2018

Miten odotukset ja tavoitteet toteutuivatkaan vuonna 2017?

Kirjoitin viime keväänä viisi tavoitetta vuodelle 2017. Tuohon postaukseen pääset tästä, toki referoin tavoitteet myös tähän postaukseen. Viime keväänä olin jopa tyhmän optimistinen Muulin kehityksen suhteen. Ehkä olin jopa liian polleana, että kyllä tästä kuulkaas ratsu leivotaan, vähintään ravuri. Ei mennyt kuten Strömsössä, mutta onneksi Muuli on viimein ammattitaitoisissa käsissä, huh, alkoi jo itseänikin pelottaa, kuinka paljon pystynkään pilaamaan sitä.

Mutta nyt niihin viime vuoden tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen.

Ensimmäinen tavoite oli saada Muuli kulkemaan ravissa talutuksessa niin, että minä juoksen sen vierellä. Ja *rumpujen pärinää* tämä onnistui! Alla on video, jossa on kooste muutamalta harjoittelukerralta. Pienenä lieveilmiönä tuli Muulin pään liiallinen heiluttelu. Siitä päästiin eroon napakasti kieltämällä.

Kirjoitin raviopetuksesta kahdessa eri postauksessa
Toinen tavoite oli saada Muuli laukkaamaan liinassa hallitusti. Sitähän me (siis lähinnä tallinomistaja) treenattiin kovastikin kesällä ja kun Muuli joinain kertoina laukkasi, puski se toisella kerralla vastaan niin kovaa kuin pystyi. Edes jumalaton määrä kehuja ja kauraa ei saanut sitä suorittamaan tasapaksusti, vaan muulimaiseen tapaan se saattoi mennä kierroksen oikein hyvin ja sen jälkeen päin helvettiä.

Kirjoittelin liinassa laukkuuttamisesta ensimmäisen kerran tässä postauksessa Niin että laukataanko me liinassa, Muuli? 13.5.2017.

Sen jälkeen kokosin jonkin aikaa laukkaamisvideoita ja kuvia samaan kansioon, mutta koska laukkavarmaa Muulia me ei siitä saatu tehtyä, proggis jäi. Sen sijaan, Muuli kyllä laukkasi oikein hienosti ratsastajan kanssa. Liinassa olo tuntui ahdistavan Muulia.

Eli kai tämäkin tavoite onnistui, ainakin se laukkasi liinassa enemmän kuin kierroksen ja myös niin, ettei liina ollut pinkeänä koko aikaa.

Laukkaa liinan päässä toukokuussa 2017, kuva: Emmi Jormanainen
Kolmas tavoite oli opettaa Muulile yhden ohjan pysäytys. No en opettanut, joten ei onnistunut. Onneksi Sanna hoitaa asian kuntoon nyt Muulin kanssa.

Neljäs tavoite oli pystyä varustamaan Muuli itse ja ratsautumaan edes tarhassa. 

Varustaminenhan siis kyllä onnistuu, siitä on alla todisteena video. Mutta Muulin touhut olivat vielä sen verran arvaamattomia, ettei minulle tullut mieleenkään kiivetä itsekseni sen selkään, edes tarhassa. Tarhan aidat on sitäpaitsi vaikeampi korjata kuin kentän aidat, joten minua periaatteessa kiellettiin toteuttamasta tätä.

Muulillahan on nyt koulutuksessa tämä sama tavoite, eli että sen selkään voi kiivetä ja sillä voi lähteä maastoilemaan löysin ohjin.


Viides tavoite oli kitkeä Muulista kaikenlainen käsistä ryöstäytyminen pois. No ei onnistunut, edelleen sinkoaa kiertoradalle, jos se kokee sen tarpeelliseksi. Onneksi Muuli on nyt osaavammissa käsissä, josko sieltä löytyisi apua tähän ongelmaan.

Ps. Tiedän, että juoksuttaminen on eläinrääkkäystä ja ihmettelen miten sitä silti tehdään useallakin tallilla nyt parhaillaan. Olen kirjoittanut aiemmin postauksen "näin monella eri tavalla voit juoksuttaa väärin".
Lue lisää

Muulin neljäs viikko koulutuksessa (eka kerta käsimuulina!)

Kaikki kuvat ja videot otti tietenkin Sanna Kauppine

Pääset lukemaan Muulin koulutuksen etenemisen viikkopostaukset tästä linkistä. Ne on kaikki merkitty tunnisteella "koulutus".

Nyt neljännen viikon aikana Sanna on jatkanut siedätyshommia Muulin tissialueella, käyttänyt ekaa kertaa pussiraippaa ja ottanut Muulin mukaan maastoon käsimuuliksi!

Olen aktiivisesti instagrammannut Muulin elämästä koko ajan, kun se on ollut minulla. Instagramissa puolet seuraajistani on Suomesta ja loput tietenkin jostain muualta. Yhdysvalloista seuraajia on luonnollisesti paljon, koska muuleja on siellä runsaasti. Ja jo alkuaikoina sain vinkkejä, että Muuli kannattaisi sitoa joko traktoriin tai toiseen hevoseen ja käydä maastossa kävelemässä sen kanssa. Yritin selittää huonolla englannillani, että täällä Suomessa nuorten hevosten "ponying" ei ole kovin yleistä, ainakaan koulutusmielessä. Se olisi tosi hyvä tapa tutustuttaa nuorta ympäristöön, antaa sille liikuntaa ja opettaa äänikomentojakin. Nuori saa mallia vanhemmasta hevosesta ja tottuu siihen, että ihminen on sitä ylempänä.

Mutta miten tämä muka onnistuisi, kun suurin osa hevosista latoo täysiä, jos niiden viereen tuodaan yhtään vieraampi hevonen? Kouluhevosia ei ole tarpeen siedättääkään kulkemaan porukassa, kun aina voidaan laittaa punainen rusetti häntään.

Mutta NYT Muuli siis pääsi ensimmäisen kerran maastoon käsimuulina kun Sanna ratsasti Dancerilla. Tämä Dancer on kuulemma sellainen, että sen selästä voi taluttaa hevosen kuin hevosen ja se suhtautuu tehtäväänsä hyvin rauhallisesti.

Mennään ensin maanantaihin

Muuli lähetti Sannan kautta terkkuja, että olisi parempi hakea espanjatar etelään tuolta Sonkajärveltä. Lämpötila oli -20, onneksi tulee toppaloimellekin käyttöä. Vastasin Sannalle että lähettää sen suoraan Espanjaan vossikkamuuliksi, varsinkin jos ei rupee homma skulaamaan.

Itse mietiskelin että ai että oli hyvä idea lähettää Muuli just talvella koulutukseen, saa itse vain kääriytyä peiton alle takkatulen ääreen. Vitsi, oikeasti teen tällä viikolla 7 päivää töitä ja näistä kahtena päivänä teen kaksi työpäivää, ei jatkan toiseen duuniin suoraan päätyöstä.

Ihan v*tun kylmä t. Muuli



Muuli ja Dancer palasivat yhteen ja niiden dynamiikka toimii oikein hyvin. Kumpikin saa syödä eikä Muuli ole turhan läheisriippuvainen kun Dancer viedään pois.


Torstai

 

Sanna mallaili satulaansa Muulin mäkivöitä. Satulassa ei ole takana lenkkejä, joten mäkivöitä ei voinut kiinnittää samaan tapaan kuin miten ne omassa länkkäsatulassani/rungottomassa olivat. Pienellä kikkailulla lopputuloksesta tuli täysin ok, alemmat remmit savulavyöhön ja ylempi satulan rungon alle siihen, mistä satulavyö lähtee.

Jos olet uusi lukija blogissa, saatat ihmetellä että mikä helvetin mäkivyö. Tämä on siis samaan tarkoitukseen kuin häntäremmi, mutta on eläimelle noin 100 kertaa mukavampi ja ergonomisempi. Tämä pitää satulan paikoillaan myös alamäissä ja tämän kanssa on periaatteessa mahdollista ratsastaa hieman löysemmällä satulavyöllä, ainakin jenkit kehuvat tekevänsä niin.

Muulin mäkivyöt on jenkeistä tilattu yhdessä muulilännensatulan kanssa, harmi vain että kyseinen satula on Muulille mielestäni epäsopiva.
Tässä remmit menevät samaan kohtaan kiinni satulassa, eli siihen, mistä satulavyö lähtee.



Parempi


Laitoin Sannalle linkin Tuiken kirjoittamaan blogipostaukseen omasta 2-vuotiaasta Manu-muulistaan. Vaikka Manu on syntynyt laumaan ja se on nähnyt ihmisiä alusta asti, on se silti hyvin pakoherkkä ja itsesuojeluvaistoinen. Muulissa ja tässä Manussa on siis paljon samaa, vaikka niiden elämän lähtökohdat ovatkin oletettavasti olleet aika erilaiset. Tai mistäs mä tiedän vaikka Muuli olisi ollut hyvinkin lääpitty ja rakastettu muulivarsa.

Sunnuntai

Nyt päästään siihen viikon kohokohtaan (toivottavasti myös Muulin mielestä). Muuli ei ollut kuulemma yhtään rimpuillut vastaan ja oli ollut niin kiltti, että Sanna oli pystynyt dokumentoimaan tapahtuman! Itseäni nimittäin hirvitti Whatsappia selatessani lähinnä Sannan puhelin, jos se jossain äkkitilanteessa katoaisi metriseen hankeen.







Onneksi Muuli on tottunut omistajansa kanssa näihin tilanteisiin.



 Sanna siedätti Muulia myös pussiraippaan, ei ongelmaa. Ei ongelmaa myöskään tissialueella, mutta kun Muuli oli kiinni kahtapuolta ja Sanna siedätti sitä taas mahan alle koskemiseen, niin se ei tykännyt yhtään! Kehotin laittamaan muovipussin käteen seuraavalla kerralla.

Lue lisää

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Muulin uusi täysrehu: TopSpec Donkey Forage Balancer


Englannissa on olemassa muutamakin rehu, joka on kehitetty vartavasten aaseja ajatellen. TopSpec on luonut oman aasirehunsa yhdessä Donkey Sanctuayryn kanssa ja itseasiassa yksi punta jokaisesta myydystä säkistä tilitetäänkin aasien hyväntekeväisyyteen!

Mitään TopSpecin rehuja ei tietääkseni saa suoraan Suomesta, mutta onneksi ainakin Equestrizone (entinen Pegasus Health) toimittaa rehuja Englannista Suomeenkin. Rahdit olivat vielä vuosi sitten melko poskettomat, mutta nyt tammikuussa 2018 tuli 65 kilolle toimituskulujen hinnaksi vain 12 puntaa! UPS toimitti rehut mukavasti kotiovelle. Jätin toki oveen valtakirjan, jolla annan luvan jättää laatikon (rehusäkit oli pakattu laatikoihin) oven eteen.

Blue Chipiin ajauduin aikoinaan kahdesta eri syystä, hevosten ruokintaan hurahtanut kaverini uskoo siihen kuin peruskallioon ja toiseksi, Blue Chip Native ja Lami-Light sopivat oikein hyvin aaseillekin. Kysyin Donkey Sanctuarystäkin, että ovatko nämä rehut lähellä TopSpecin rehua, ja ne ovat. Halusin siis löytää Muulille mahdollisimman aasimaisen rehun, ja nämä ovat vähäsokerisia, vähäproteiinisia, vähätärkkelyksisisiä ja runsaskuituisia täysrehuja maistuvassa pellettimuodossa.

Hevosten ruokinta on nykyään salatiedettä eikä mitään rehua kannattaisikaan vaihtaa ihan tuosta vaan ja huvikseen. Jos rehu sopii ja eläin näyttää hyvältä, niin antaa mennä. Muuli on omasta mielestäni ruokittu jo tähänkin asti hyvin sen tarpeet huomioonottaen, mutta voisiko sen täysrehu olla vieläkin parempi?

Englannissa lainsäädäntö ei velvoita kertomaan rehujen sisältöjä yhtä hyvin kuin Suomessa, joten rehuja on vaikeaa laittaa Hoptiin. Kysyin rehusta kuitenkin lisätietoja valmistajalta, ja sainkin hyvin pian vastauksen, jossa vertailtiin näitä kahta rehua. Liitteenä oli myös luottamuksellinen taulukko TopSpec Donkey Forage Balancerin sisältämistä vitamiineista ja määristä. En tietenkään voinut lisätä sitä tähän postaukseen, mutta määrät ovat hyvin samanlaisia kuin BC nativessa.

Aasirehun ja Nativen vertailu

Aasirehun syöttömäärä pussin takaa

Kirjoitan tähän alle hieman vertailuja näistä kahdesta rehusta sen mukaan, mitä TopSpeciltä kerrottiin. Olen edelleen sitä mieltä, että molemmat rehut ovat oiken oivia täysrehuja aaseille ja muuleille, mutta vertailen silti.

Molempien rehujen syöttömärän suositus on 100 grammaa per 100 kiloa aasia, eli sellainen tavallinen metrin korkuinen normaalipainoinen aasi tarvitsee rehua 150 grammaa päivässä.

Aasirehussa on vähemmän proteiinia (eli valkuaista) (11,5%) kuin Nativessa (16%), mutta silti Donkey Sanctuary on sitä mieltä, että rehu ei tarvitse rinnalleen valkuaislisää, vaikka aasi söisi pelkkää olkea vapaasti tarjoiltuna. TopSpec suosittelee rinnalle pientä määrää alfalfaa, puoli litraa per aasi riittää päivässä. Valkuaislisän voi antaa myös soijarouheen tai rypsirouheen muodossa, jolloin 0,5-1 dl päivässä on luultavasti riittävä, jos aasi on pelkällä oljella. Donkey Sanctuary on laskenut, että oljessakin on valkuaista, ja onhan siinä, mutta sulavaa raakavalkuaista siinä ei välttämättä ole ollenkaan. Aasikin tarvitsee valkuaista.

Aasirehun kuitumäärä on korkeampi, 19%, kun BC sisältää sitä 15%. Aasi tarvitsee jo ruuansulatuksensa toiminnan kannalta kuitua, mutta jos aasi on myös vapaalla oljella, ei tämä seikka vaikuta rehunvalintapäätökseeni mitenkään. Kuiduntarve täyttyy jo vapaasta oljesta.

Tärkkelystä tulee rehuun viljoista. Tärkkelys ei kuulu aasin tai hevosen luonnolliseen ravintoon ja suurina määrinä voi aiheuttaa ongelmia ruuansulatuksessa ja sitä kautta aineenvaihdunnassa. Tärkkelyksen määrä tulisi siis olla mahdollisimman matala tai sitä ei pitäisi olla ollenkaan. Melkein kaikissa täysrehuissa tärkkelystä kuitenkin on, mutta jos sitä on alle 20%, niin en pitäisi itse määrää pahana, jos rehun syöttömäärät ovat pienet. Näiden rehujen syöttömäärät ovat hyvin pienet. Kauraahan (tai muita viljoja) ei aasille tule koskaan syöttää säännöllisesti, kourallinen herkkuna muutaman kerran viikossa on mielestäni ok.

Aasirehun tärkkelysmäärä on pienempi kuin Nativen. Aasirehussa sitä on vain 6,5% ja Nativessa 12%.

Sokeri on rehussa tärkkelyksen lisäksi toinen huomiotava aine. Sokeri on hiilihydraattia ja sitä pitäisi olla rehussa mahdollisimman vähän. Sokeri lihottaa ja aasit ovat tottuneet niin köyhään ravintoon, että sokeri voi altistaa kaviokuumeelle.

MUTTA, tässäkin kohtaa on otettava järki käteen. Päivän heinäannoksessa sokeria voi olla hyvinkin runsaasti. Jos aasin heinäannos on 2 kuiva-ainekiloa päivässä (noin 2,5kg heinänä), on vähäsokerisessa heinässä tällöin 100 grammaa sokeria, normaalisokerisessa 200 grammaa ja erittäin maistuvassa ja sokerisessa heinässä voi olla jopa 400g.

Jos siis aasi saa jo heinästään keskimäärin 200 grammaa sokeria päivässä, on ihan sama, että saako se 150 gramman rehuannoksestaan 5 vai 25 grammaa sokeria päivän aikana. Aasirehun sokerimäärää ei ole kerrottu, mutta se on samoissa lukemissa Nativen kanssa. 150 kiloa painava perusaasi saisi siis rehustaan sokeria noin 6,75 grammaa päivässä, muuli saisi tämän määrän tuplana.

Energiapitoisuus aasirehussa on Nativea matalampi. Ja käyttämätön energia on sitä, mikä näkyy aasissa läskipaakkuina. Aasirehun energiamäärä on 8,5 MJ/Kg ja Nativen 11. Edelleenkin, näin pienillä syöttömäärillä tämä luku ei ole kovin oleellinen. Tärkeintä on aasin pääruuan sisältämä energiamäärä, eli oljen ja heinän ME-arvo.

TopSpecin mukaan aasille on syötettävä matalaenergistä rehua, jossa on paljon vitamiineja. Erityisesti E-vitamiini on heidän (ja tämänhetkisen yleisenkin käsityksen) mukaan tärkeää. E-vitamiini tosin imeytyy huonommin säkkirehuista kuin nesteenä pullosta. Suosittelen siis talviaikaan aaseillekin Vetcaren tai jonkun vastaavan luonnollista E-vitamiinia.
Rehut vielä kätevästi taulukossa. E-vitamiinia en osannut muuntaa samaan yksikköön.

Lopputulos?


Molemmat rehut ovat ihan yhtä päteviä ja sisältävät aika vähän mitään, mikä olisi riski aaseille vaikka ne pääsisivät luvatta rehulaan ahmimaan itsensä täyteen.

Jos aasi on liian lihava (kuten yleensä on), ei rehun vaihtaminen tai sen syöttämisen lopettaminen tule laihduttamaan aasia pätkääkään, korkeintaan päinvastoin. Täysrehun on tarkoitus korvata heinän puutteita, ja vain heinä- ja olkianayysillä tietää paljonko omassa heinässä on mitäkin.

Aasien ruokinnan suhteen on tärkeintä tietää kuinka paljon heinässä on sokeria, sitä tulisi olla alle 100 grammaa kuiva-ainekilossa, jotta heinää voisi syöttää ainoana karkearehuna. Jos sokeria on enemmän, on pakko hankkia olkea, jolla voi korvata osan heinästä. Oljessa on aina hyvin vähän sokeria. Suurin näkemäni sokerimäärä on ollut 47 (Seilabissa analysoitu olki).

Vitamiinit ja hivenaineet ovat yhtä tärkeitä aaseille kuin hevosillekin ja, kun kuiva- ja säilöheinä tehdään yleensä vain yhdestä tai kahdesta eri heinälajista, voi heinässä olla puutteita ravintoaineissa. Eläinten oma keho pystyy korvaamaan puutteita aika pitkään ja ne pärjäävät ilmankin, mutta jossain vaiheessa puutokset näkyvät ja voivat lyhentää aasin ja muulin elinikää sitten sieltä loppupäästä.

Muuli syö vielä maaliskuun puoliväliin asti Blue Chip Nativea, jonka jälkeen se siirtyy uuteen rehuun. Se on näyttänyt ihan hyvältä tähänkin asti ja toivottavasti näyttää jatkossakin. Jos ei, niin palataan vanhaan. Nyt haluan kokeilla sille tätä.

Hinta


Säkki (15 kg) Blue Chip Nativea maksaa 57-59 euroa ostopaikasta riippuen. Kilohinta on siis 3,8-3,9e.

Kolme säkkiä (á 15 kg, yht 45 kg) Topspec Donkey Forage Balanceria maksaa 115 euroa toimituskuluineen. Kilohinta on siis 2,6e. Toimitusmaksun osuus oli 12 puntaa (noin 14 euroa), joten yksi säkki tulee suhteessa kalliimmaksi kuin kolme.

TopSpecin hinnat ovat Equestrizonen sivuilta, josta omat säkkini tilasin.

Syöttömäärät ovat rehuissa samat.

Koska oma muulini asuu täysihoidossa ja velottaa kukkaroani jo lähtökohtaisesti 400 eurolla kuussa (tällä hetkellä koulutuksessa, 600e/kuussa), on minulle yhdentekevää että maksaako sen rehu kuukaudessa 10 vai 40 euroa. Se ei siis tässä konkurssissa tunnu. Yllä olevat rehut tulevat maksamaan aasinomistajalle noin 15 euroa kuussa per aasi. Yksi säkki riittää kahdella aasilla siis noin kaksi kuukautta, jos aasit ovat sellaisia "tavallisen kokoisia".

Sensijaan aasinomistajat, joiden aasit asuvat kotipihassa eikä niihin tarvitse upottaa yhtään rahaa, ovat kokeneet että tällaiset fiinit ja hienot rehut ovat liian kalliita. Rehun hinta ei missään nimessä takaa sitä, että se sopisi kaikille aaseille tai juuri sille omalle aasille, mutta toivottavasti kaikki aasit saavat päivittäin edes jotain kivennäistä ja niiden ruokinta on muutenkin kunnossa.
Lue lisää

perjantai 26. tammikuuta 2018

Totuus siloteltujen blogikuvien takana

Tiesitkö, että kaikkien kiiltäväpintaisten blogikuvien takana on verta, hikeä ja kyyneleitä? Sisustusblogin koti ei todellakaan ole aina siisti, parisuhdeblogin kulisseissa tapellaan ja jopa erotaan ja kotitallille ei aina paista aurinko. Suurin osa meistä blogien lukijoista ymmärtää, ettei bloggaajan elämä ole pelkästään uusia maljakkoja tai sänkkärillä ilman satulaa ravailua. Mutta sitten on se äänekäs vähemmistö, joka anonyymisti raivoaa, kuinka bloggaajat antavat ymmärtää "väärin".

Muuliprojekti ei hymistele, mutta ihan kaikkia kakkakikkareita en ole nähnyt tarpeelliseksi julkaista. Yleensä kuvat ovat olleet jopa turhan realistisia, toki kaikki käväisevät ainakin nopeasti Photarissa.

Olin lomittamassa Tukkilassa hiljattain ja otimme Pepin kanssa kuvia, minusta! Peppi itseasiassa ehdotti photoshoottia tallilla ja minä tietty suostuin. Pakkasin mukaan parhaimmat tallivaatteeni ja kamera sai laulaa. Teksti jatkuu kuvien jälkeen.
Kaikki kuvat otti Peppiina tukkila. Kamerana Canon EOS500D ja 50mm 1.4
Pipo: Kingsland
Hanskat: Kingsland
Housut: Eurostar
Saappaat: Mountain Horse
Kassi: Ikea



















Kuten kaikki tallihommia tehneet tietävät, ei se ihan näin siististi mene. Kuomat on turpeessa, sisällä hiki ja ulkona kuuma, lumessa ei jaksaisi tarpoa enää askeltakaan ja mikä pahinta, hommat eivät tule koskaan valmiiksi! Samat työtehtävät odottavat seuraavana päivänä ja sitä seuraavana ja ikuisesti. Lomittajana arvostan sitä, että en tee tätä joka päivä ja että voin antaa isäntäväelle ansaitun vapaapäivän. En kuitenkaan voisi kuvitella tekeväni tätä päätoimisesti, en todellakaan. Pisteet siis hevosalan työntekijöille, ei se mitään herkkua ole!

Mitä se sitten oikeasti on?

 

Tässä on aktiivisuusrannekkeen kertomana tämä kyseinen tallipäivä, jona kuvat on otettu. Kuvia otettiin ennen päivätallia (rupuvaatteet) ja sen aikana (edustusvaatteet).
1. Uni 7,5h, 2. Aamutalli ja vedet 1,5h, 3. Karsinat ja heinät karsinoihin 3h, 4. Päivätalli ja vedet 1h, 5. Iltatalli 1h


En tee tallihommia kovin edustavissa vaatteissa, vaan päälläni ovat ihan arkiset tallivaatteet, kovemmilla pakkasilla tietenkin toppahousut. Kuomat olen todennut huippuhyviksi, en edes jaksa vaihtaa niitä pois karsinoiden siivouksen ajaksi. Hikihän hommissa tulee, joten vaatteiden on oltava sellaiset, että kerrospukeutuminen onnistuu helposti. Tallissa saa nopeasti yhden välipaidan tai takin pois ja ulosmennessä takki on helppo vetää takaisin päälle.

Tallihommissa tulee hiki. Parhaimmaksi aluspaidaksi olen todennut merinovillaisen ohuen kerrastopaidan. Minulla on niitä kolme. Se ei haise hieltä ja ohuenakin lämmittää kivasti. Hikihän tässä tulee, tekokuituvaatteissa haisisin ihan kuolemalta. Käytän kuitenkin dödöä ihan joka päivä, mutta ilmeisesti huonoa sellaista.

Tallihommissa likaantuu. Ensin loimitan hevosia ja vien ne ulos, noukin vesisaavista hanskoilla nopeasti jäät pois. Kaivan heiniä Kuomista ja taas mennään. Sitten pyyhin naamalta räkää tai hiuksia ja kaivan suusta heinän pois. Ajattelen sen tuovan vastustuskykyä.

Mutta tätä se on blogikuvien takana, ratsastuskuviinkin on hevonen ja varusteet ensin puunattu, on ehkä siivottu tarha, karsina ja laitettu heinät ja ruuat. Se ratsastus ja kuvat siitä ovat vain murto-osa tallikäynnistä, kyllähän te sen ymmärrätte! Miksi sitten edelleen anonyymit vinkuvat, kuinka blogit näyttävät vain yhden puolen bloggaajan elämästä? Me kaikki käydään paskalla, ihan kuten sinäkin.

Tosin jos on avanne, niin silloin ei tarvi käydä paskalla. Mutta avanne ei ole kovin kiva, en olisi kateellinen siitä.




Takki: Eurohunter
Hanskat: K-Raudasta
Pipo: Fox
Housut: Cavallierot tms
Kengät: Kuomat
Talikko on sentään kultainen!

















Lue lisää