torstai 31. elokuuta 2017

Muulimenot elokuussa 2017

Menot

Elokuun tallivuokra 400e
Blue Chip Native rehusäkki 55e
Solheds seerumi ötökänpuremien hoitoon 32e
St.Hippolyt Mane&Tail spray kiillottamaan Muulin kaunista häntää 12e
Hippo kumiharja (hutiostos, en tiedä mitä sillä pitäisi edes harjata mutta ainakin se on pinkki) 9e
Bombers kuolaimet (käytetyt) 40e
Ohjasajotunti 25e

Yhteensä: 573e

Tulot
Pari myytyä tarpeetonta varustetta 30e

Yhteensä: 30e

YHTEENSÄ -543e

Lisäksi tuli toki polttoainekuluja, kun Muulin kanssa matkustettiin Mikkeliin aasileirille, mutta en laittanut niitä tähän ollenkaan koska Bemarini on niin kovin vähäruokainen. En muutenkaan laita muulimenoihin polttoainekuluja tallin ja kodin välillä.
Mutta nyt kun tuli puheeksi niin..

Tallimatkoista tulee vuodessa noin 4160 km, joka vie noin 291 litraa. Diesel maksaa keskimäärin 1,20e/litralta, joten polttoaine maksaa vuodessa 350 euroa. Kuukauden kulut ovat siis noin 29 euroa. En jaksa laskea tähän mukaan auton muita menoja (vakuutus jne), koska minulla olisi auto joka tapauksessa. Ajan työmatkani autolla, koska rakastan yksityisautoilua ympäristöasioita enemmän.

Muulin syöttely laitumella kuuluu tallivuokraan. Kuva: Emmi Jormanainen

Lue lisää

maanantai 28. elokuuta 2017

Muulin kehitys 1,5 vuoden jälkeen

Kuva: Emmi Jormanainen
Muulille tuli reilu viikko sitten 18 Suomikuukautta täyteen. Tässä tulee nyt asiaan kuuluva kuulumispostaus. Jos olet uusi blogin lukija, kannattaa lukea läpi nuo edellisetkin kuulumispostaukset kategoriasta "kehitys", niin pääset hyvin kärryille siitä, että mikä juttu tämä Muuliprojekti oikein on.

    Tällä hetkellä mennään näillä

    • Ei vieläkään laukkaa liinassa, ainakaan kovin hyvin
    • pääsee edelleen minun käsistäni karkuun aika helposti, mutta onneksi näitä tilanteita ei enää tule kovin usein
    • on tullut hieman kärsimättömäksi kavioiden raspauksessa, mutta saan ne silti raspattua ihan ok. Olen joutunut mm korottamaan ääntäni ja komentamaan Muulia kun se nykii kaviota pois
    • ötökkämyrkkyä pystyy lisäämään tarhassa vapaana
    • ratsastuksellisesti eteni kesän aikana kivasti ja stunttiratsastaja pystyi ratsastamana jo paljon ilman talutusta, myös laukassa
    • laukka on ihan hyvää ja videolta tarkasteltuna kolmitahtista
    • on todella herkkä suustaan ja jos ohjasta jää vetämään, vastaa paineeseen lisäämällä vauhtia ja poistumalla paikalta
    • maastossa on käyty kerran talutuksessa
    • selkäännousut ratsastaessa ovat tuottaneet ongelmia, toisinaan pyörii pois alta ja toisena päivänä ongelmia ei ole
    • edelleenkään en voisi kuvitella että kiipeän itsekseni selkään ja ratsastelen kentällä, eli tarvitsen aina avustaan liinan päähän
    • suurimmaksi osaksi Muulilla on ratsastanut huippu stunttikuskimme, itse olen ollut selässä muutamia kertoja
    • ohjasajossa toimi melko hyvin ja on otettu yksi ohjasajotuntikin, eli siihen on tiedossa parannusta
    • menee traileriin hyvin, mutta on kesän kuljetusten aikana ollut sen verran stressaantunut ettei ole matkalla syönyt heiniä. Ei kuitenkaan hikoile ollenkaan eikä kakka mene löysäksi
    • vieraissa paikoissa on edelleen aluksi (ensimmäisen illan/päivän) aika räjähdysherkkä, mutta ei ole tehnyt mitään tai lähtenyt käsistä. Tuntuu vain sellaiselta, että on valmis sinkoamaan mistä tahansa kipinästä. Seuraavana päivänä on jo rauhallisempi ja seuraa enemmän minua
    • on saanut olla laitumella puoli päivää joka päivä. Tulee laitumelta luokse ja lähtee mielellään matkaani
    • Vepsän luona käytyämme on lähettämisestä tullut paljon helpompaa
    Elokuussa aasileirillä. Kuva: Rea Rautamies
    Minusta tuntuu että vasta tänä kesänä olen oppinut huomaamaan Muulin tekemisistä sen luonnetta ja ajatuksia. Tai enhän tiedä miten eläin ajattelee, mutta joillakin tekemisillään se on saanut minut huvittumaan. Ehkä se on ollut entistä enemmän minun perääni ja on jutuissa "mukana", jolloin se on alkanut tuntua enemmän minun muuliltani.

    Ehkä tässä kohtaa pitäisi sanoa, että Muulilla on "huumorintajua", vaikka en uskokaan että eläimet pystyvät vitsailemaan tai ajattelemaan sillä tasolla. Jotkin sen tekemiset vain tuntuvat huumorilta. Tiedän kyllä, että eläimet tekevät asioita lähtökohtaisesti saadakseen hyötyä (tai välttääkseen rangaistuksen), mutta muutama vuosi ja minäkin inhimillistän sitä sujuvasti.
    Lue lisää

    lauantai 26. elokuuta 2017

    Ensimmäinen ohjasajotunti takana

    Kerroin Muulista mukavia heti alkuun. Kaikki kuvat ja videot otti Heidi Blom
    Kuten kerroin aiemmin tällä viikolla, löytyi meille hyvän onnen kautta ohjasajon opettaja. En tosin tuolloin vielä tiennyt että tuleeko tästä pysyvämpikin asiakassuhde, mutta ilokseni ilmoitan että tuli. Tai no, olen sen verran persauki, että lähdetään liikkeelle ohjasajotunnista kahden viikon välein, ei siis kerran viikossa.

    Eilinen sopi päiväksi oikein hyvin sillä yleensä tallilla ei ole ketään muita perjantaisin kuin minä. Paitsi tänä perjantaina, kun tiedotin tallilaisia etukäteen, että Muulille tulee opettaja ohjasajoon ja siitä saattaisi saada kuunteluoppilaanakin jotain irti. Parhaimmillaan katsomossa oli kahdeksan aikuista ja kaksi lasta. Katsomo ei ollut ihan koko aikaa hiljaa videoinnin aikana, joten jouduin osittain mykistämään videot ihmisten yksityisasioiden varjelemiseksi. Meidän tallilla puhutaan aika avoimesti kaikenlaisista asioista, joten jotta kukaan ei nyt kuulisi Peten peräpukamista sen enempää, otin äänet suosiolla pois.

    Olin tallilla hyvissä ajoin ja odottelimme Ullaa kentällä valmiina. Juteltiin kuvaajaksi nakitetun tallinomistajan kanssa, että montakohan kertaa Muuli lähtee. Veikattiin kumpikin että kerran, mutta ei varmaan kahta kertaa.

    Aluksi lähetin Muulin edelleni ja kävelin sen takaviistossa.


    Kun Ulla sitten saapui, hän kyseli hieman Muulista ja pyysi, että ihan vain talutan sitä kentällä riimunnarusta, jotta hän näkee mikä meininki. Kerroin, että maastakäsittely kuuluu melkein joka kerta ohjelmaan ja että Muulilla on rajat. Hän pyysi lähettämään Muulin edelleni ja katsoi kuinka se siinä kulkee. Ulla huomasi. että Muuli otti siinä mielellään itse suunnan ja sen mielenkiinto oli jossain ihan muualla kuin minussa. Narusta vetämällä sain sen jättämään kentän vierustojen vihreät herkut rauhaan ja jatkettiin.

    Ulla neuvoi vaihtamaan kokonaan suuntaa, jos se alkaa katsella muualle ja tekemään lähettämisen uudestaan hetken päästä. Tämä muistutti Nibbelinkin kurssin saldoa, jos Muulin pää kääntyi hieman pois minusta, voi sen korjata kädellä ja jos taas paljon, oli parempi lähteä vastakkaiseen suuntaan.
    Olin kertonut etukäteen, että meidän ehkä isoin ongelmamme on se, että Muuli vain lähtee käsistä ja häipyy. Ja että itse en tähän joka kerta edes keksi syytä, se tapahtuu ihan tuosta noin vain. Kun itse opettajana olisin prässännyt Muulin siihen pisteeseen että se kanssa lähtee, oli Ulla ihan eri mentaliteetilla liikkeellä. Asiat tehtäisiin niin nätisti ja stressaamatta kuin vain mahdollista. Fine. Hän ajatteli Muulia, minä ajattelin blogipostauksen tulevia klikkimääriä.

    Ulla kehotti laittamaan ohjat niin, että sisäohja tulee kuolaimesta suoraan käteen ja ulko-ohja menee vyön kautta ja tulee selän yli käteen. Näin Muulin saisi käännettyä ympyrälle, jos se päättäisi häipyä ja kontrolli on parempi. Lisäksi tällä tavalla ohjien käyttö on helpompaa verrattuna siihen, että molemmat kulkisivat ohjasajovyön kautta.

    Aloitimme siitä, että miten ohjia pidetään käsissä. Vasemmassa kädessä kerä ja ohjat käsissä kuin ratsastuksessakin. Raippaa ei ollut enkä ole raippaa oikein käyttänytkään.

    Tässä on optimaalinen kohta suorittaa ohjasajoa. Takaviistosta näkee mitä Muuli katsoo ja tekee, suoraan takaa ei pysty havainnoimaan sitä ihan niin hyvin.

    Sain ohjeeksi kävellä Muulin takaviistossa ja kun kysyin omasta rintamasuunnastani, niin samaan suuntaan, kuin mihin Muulikin on menossa, mutta omalla kaviouralla. Ulla kertoi, että alussa kannattaa hyödyntää kentän kaviouraa, eli mennä ihan hyvällä omallatunnolla kenttää ympäri, koska kavioura on hevosille yleensä tuttu ja niillä on jo ajatus, että sitä pitkin kuljetaan kiemurtelematta. Ulla talutti Muulia aluksi ja neuvoi minua ja kohta hän otti narun irti ja jatkoin itse.

    Tässä tulee nyt tunnin tärkein juttu; työnnetään pysäytyksessä kädet eteen ettei vain tulla vetäneeksi ohjista! Opetetaan pysähdys siis ihan vain äänellä. Itsehän olen pysäyttänyt niin, että olen pitänyt kevyen pydätteen päällä niin kauan, että Muuli pysähtyy. Nyt tehtiin eri tavalla, ja se tosiaan toimi!
    Kipitin Muulin luokse palkkaamaan sen melkein jokaisesta pysähtymisestä, koska kuten Ullakin sanoi, se on hevosen tärkein taito.

    Tunnin toinen erittäin tärkeä juttu oli se, että jos Muuli jännittyy ja nopeuttaa vauhtia, korjataan se vauhdilla, ei pysähtymisellä tai himmaamisella. Sain ohjeeksi tehdä Muulilla ympyrän ja jatkaa sitten matkaa. Ja vauhdin himmaamista ei sallita, eteen, eteen ja eteen. Kun se rauhoittuu, voi taas pysäyttää.

    Ja jos pysäytys menee mönkään, kannattaa vain jatkaa eteen ja kokeilla uudestaan, eli ei niin, että pysäytys tehdään vaikka väkisin. Mitään ei tehdä väkisin.

    Aluksi Ulla käveli kanssani ja talutti Muulia riimunnarusta. Tässä taas huomasi miten kätevä tämä pitkä naru on!

    Kun tätä oli tehty myös toiseen, vaikeampaan, suuntaan rennon muulin kanssa, oli aika kokeilla ravia. Nyt poistuimme uralta ja otin Muulin kentän keskelle ympyrälle. Ensin hain sen käynnissä ympyrälle niin, että minä ohjasin sen menoa enkä vain epätoivoisesti seurannut Muulin menoa ohjia kerien ja antaen. Oikeassa kierroksessa ulko-ohjan käyttö on saanut aiemmin Muulin hermostumaan, ja se hermostui nytkin vähän mutta Ullalla oli hyvä pelisilmä ja hän sanoi heti, kun pitää taas ottaa Muulia enemmän sisälle. Oikeassa kierroksessa se siis tekee todella herkästi liian pientä ympyrää ja kun usutan sitä ulos, se meni jo. Kauas.

    Oli muuten todella haastavaa (jopa minulle) keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa. Ensinnäkin piti kulkea takaviistossa eikä painopisteen edessä (jolloin Muuli pysähtyy), piti pitää Muuli ympyrällä (minun on aika vaikeaa hahmottaa ympyrää, menen yleensä jonkinlaista kananmunakuviota), piti olla tasainen tuntuma ja käsien piti olla rennot.

    Rennoista käsistä Ulla tosin sanoi, että minun käteni olivat pääsääntöisesti jo itsestään rennot. Voin kertoa ihan rehellisesti että näin maastakäsin se onkin ihan helppoa, mutta kun istuu satulassa, niin se ei ole.

    Ensin Muulin tarvitsi ravata vain muutaman askeleen verran, jonka jälkeen työnsin taas kädet eteen (iso myötäys) ja pyysin sen äänellä käyntiin. Sitten ravin pituutta lisättiin ja tarkoituksena oli pitää ympyrä ympyränä ja ohjat tuntumalla. Tässäkään Muuli ei lähtenyt lapasesta.

    Huomasin siinä kuinka kirjavaa käskyjeni käyttö on. Ensi kertaa varten onkin supistettava sanavarastoa ihan minimiin ja..
    1. on päätettävä vain yksi sana tai ääni, joka tarkoittaa liikkeelle lähtöä. Nyt käytössäni oli maiskutus, "eteen", ja "jap jap"
    2. on päätettävä vain yksi sana tai ääni, joka tarkoittaa pysähtymistä, nyt käytin sujuvasti sekaisin "jaaaa seis" ja "wooou"
    3. on päätettävä vain yksi sana tai ääni, joka tarkoittaa raviin siirtymistä, nyt sekä maiskutin että sanoin "rrrrravi" ja nostin vielä ulko-ohjaa pitelevää kättäkin ilmaan.
    4. ja neljänneksi on otettava käyttöön vain yksi sana, jolla siirrytään ravista käyntiin. No se on ehkä helpoin, se on "jaaaa käyntiiiin".
    Teemme nyt näitä samoja juttuja seuraavat kaksi viikkoa ja katsotaan tunnilla missä mennään. Todella hyvä, että haahuilusta Muulin takana tuli nyt paljon järkevämpää.

    Tässä taidan olla liian keskellä Muulia, pitäisi olla enemmän takaviistossa.



    Muulilla oli suussaan ratsastuksessa keskiviikkona korkatut Bombersin kuolaimet. Tuolloinhan Muuli oli oikein kivasti turpa kiinni, mutta nyt sen kieli teki helikopteria senkin edestä. Ostin kuolaimet muuten kaveriltani omaksi.

    Ulla kyseli jo, että löytyykö kukkahackamoreja (kiitos kysymästä, löytyy kyllä) tai jotain muuta kuolaimetonta (kyllä löytyy, mitäs laitetaan?), vaikka kuinka tallinomistajan kanssa vakuuteltiin, että kielen heiluttaminen on normaalia alussa ja menee kyllä ohi. Ja loppua kohden kieli ei vilkkunutkaan enää ihan niin paljon. Ulla suositteli kokeilemaan suoraa kumilla päällystettyä ja hieman kaarevaa kuolainta ohjasajoon ja kertoi, että osa hevosista toimii ratsastuksessa eri kuolaimella kuin ajossa.
    Tämä bomberisin lukonivelhän on tavallaan myös suora kuolain, koska ääriasennossaan se lukittuu suoraksi.

    Tunnista jäi tosi kiva fiilis. En ole ollut minkäänlaisella tunnilla pitkään aikaan ja oli superhienoa, että sai opettajan jakamattoman huomion. Olimme myös samoilla linjoilla ruokapalkkion käytön suhteen (se on okei) ja palkkaukseen liitetyn äänen tai sanan suhteen (on ihan okei sanoa "hyvä").
    Loppuun Ulla sanoi, että kyllä tämä muuli saadaan täällä tallille ajolle opetettua, eli hän näki siinä onneksi jonkinlaista potentiaalia. Minähän näen meidät Muulin kanssa maratonesteillä viimeistään viiden vuoden kuluttua.

    Tämä muuli tulee osaamaan vähän kaikkea, mutta todennäköisesti se ei ole missään kovin hyvä. Ei haittaa.
    Lue lisää

    perjantai 25. elokuuta 2017

    Heinäkuun tilastokatsaus

    Kirjoittelin Muuliprojektin tilastoista viimeksi toukokuun osalta, kun vaihdoin blogin puolivälissä kuukautta Bloggerista tänne Starboxiin. Nyt kun Starboxissa on oltu jo jonkin aikaa, onkin hyvä kurkata, mitä tilastot kertovat Muuliprojektin lukijamääristä. Luvut hain Google Analyticsistä.

    Sivunäytöt ja yksilöidyt kävijät

    Minulla on bloggaamisen suhteen tavoitteita ja klikkimäärä on yksi niistä. Tähtään kuukaudessa 20 000 klikkiin ja joinain kuukausina olen saanut h*orata blogiryhmissä ihan urakalla ja toisina kuukausina tavoite on täyttynyt ihan itsestään. Heinäkuussa klikkejä oli 20 349 ja yksilöityjä kävijöitä 7 011. Tämä määrä yksilöityjä kävijöitä oli ehdoton ennätys, mutta se ei todellakaan johtunut Muulin erinomaisuudesta. Lukijamagneetteina toimineet postaukset liittyivät nimittäin kissoihin.

    Liikenteen lähteet

    Kaaviossa olevat luvut ovat istuntojen määriä


    Jokaista bloggaajaa pitäisi kiinnostaa se, mistä liikenne blogiin tulee. Muuliprojektin kohdalla tärkein kanava on blogin oma Facebook-sivu noin 650 tykkääjällä. Lisäksi julkaisen muuliaiheiset postaukset Hevosbloggaajien ryhmässä ja muun aiheisia välillä myös muissa bloggaajaryhmissä. Kissapostaukset julkaisin myös yhdessä jäsenrikkaassa kissaryhmässä.

    Heinäkuun 13 325 istunnosta noin 47% tuli Facebookista ja kaksi prosenttia Instagramista. Some:Blogger tarkoittaa liikennettä, jonka selain siirtää vanhasta blogista tänne uuteen blogiin. Sen luku on vieläkin 19 prosenttia*. Hakukoneen kautta tuli 12 prosenttia ja näistä on sanottava, että googlaajat viihtyvät blogin parissa pisimpään. Kaakon viestintä tekee aktiivisesti bloginostoja alueensa sähköisissä medioissa ja lehtien sivuilla olevien Starbox-laatikoiden kautta tuli vajaat kuusi prosenttia istunnoista. Vajaat neljä prosenttia lukijoista tulee blogiin oman bloggerin lukulistan, blogit.fi:n tai bloglovinin kautta.

    Suora liikenne koostuu käyttäjistä, jotka klikkailevat linkkejä Starboxissa tai blogin sisällä tai tulevat suoraan blogiin kirjoittamalla osoitetta selaimensa osoiteriville. Yleensähän osoite tallentuu selaimen välimuistiin jolloin riittää, että kirjoittaa vain osoiteen alkua. Suoraa liikennettä on noin 10 prosenttia.
    Lisäys 1.9.2017: Heinäkuussa portaliin etusivulta liikennettä tuli 357 sivunäyttöä.

    Suosituimmat postaukset

    Kuva: Susanna Lehto/Suvililja.net


    Postauksia julkaisin heinäkuussa 19 kappaletta ja näistä 12 kertoi Muulin kanssa tekemisestä, kaksi liittyi kissoihin, kaksi postausta oli jotain ihan muuta, kaksi kertoi aaseista, kaksi Muulin varusteista ja yksi kokosi yhteen heinäkuun muulimenot.

    Suosituin postaus ei siis kertonut muulista, vaan se oli "Näin tehdään aidasta kissanpitävä!" ja sitä luettiin heinäkuun aikana 4 374 kertaa. Julkaisin postauksen heinäkuun ensimmäisenä päivänä, joten tietenkin se ehti saada paljon lukukertoja. Postaus jäi kuitenkin tähdenlennoksi, sillä tämän kuun aikana se on saanut vain sata katselukertaa. Postaukseen liittyvä video on YouTube-kanavani katsotuin reilulla tuhannella katselukerralla. Alkaa tuntua siltä, että muuliprojekti vaihtuu tätä menoa kissaprojektiksi.

    Toisiksi suosituin postaus kertoi siitä, kun kävimme Muulin kanssa Kari Vepsän luona. Kyseinen postaus oli videoineen ehdottomasti suuritöisin ikinä ja olen iloinen, että se sai heinäkuun aikana 1 044 katselukertaa. Julkaisin videoita YouTubeen kymmenen kappaletta ja ne ovat saaneet noin 300 katselukertaa jokainen. Videoiden tekstityksistä sain muuten paljon kiitosta. Ääni kuului niissä niin huonosti, että ilman tekstitystä niitä olisi todella vaikeaa katsoa.

    Kolmanneksi suosituin postaus kertoi (yllätys yllätys) kissoistani! Suvililjan Susanna kävi nimittäin kuvaamassa Jehua ja Stindeä ja kirjoitin siihen liittyen postauksen "Kissakin on valokuvauksen arvoinen.". Postaus luettiin heinäkuun aikana 925 kertaa, nyt elokuussa se on saanut muutamia katselukertoja.

    Instagram



    Instagram lähti heinäkuun aikana huimaan nousuun ja parhaana viikkona sain peräti sata uutta seuraajaa! Heinäkuun viimeisen päivän lukema jäi ottamatta ylös mutta postauksen kirjoitushetkellä seuraajia on 2 507. Aloin tässä keväällä julkaista Instagramissa ihan tarkoituksella aina kolme kuvaa tai videota peräkkäin. Nämä kuvat tai videot ovat aina samasta "tilaisuudesta", eli samalta ratsastuskerralta voi olla vaikkapa kaksi kuvaa ja yksi video. Lisäksi aloin kiinnittää huomiota siihen, missä järjestyksessä postaan kuvat. Feedini näyttää siis siistimmältä kuin eilen, ja se taas kiinnostaa seuraajia.

    Välillä postaan Instagramkuvat samaan aikaan blogipostauksen kanssa, joskus kuvat tulevat monta päivää etukäteen ja joskus taas jälkikäteen. Viime aikoina olen kirjoittanut yhden kolmen sarjan kuvan tekstin suomeksi englannin sijaan.

    Heinäkuun suosituin Instagram-päivitys oli video Piet Nibbelinkin kurssilta, jossa Muuli ensimmäisenä päivänä pamauttaa aidan yli karkuun. Video oli myös blogin Facebook-sivuilla. Videoon reagoitiin tykkäyksellä tai kommentilla 365 kertaa, mutta se katsottiin 5 040 kertaa. Näen nämä luvut, koska olen yhdistänyt Instagramin ja blogin Facebook-sivun toisiinsa, jolloin saan tilastot käyttööni. Lisäksi näen, että 33 henkilöä on tallentanut videon omaan Instagramiinsa.

    Eniten tykkäyksiä sai kuva, jossa poseeraan kahden muulin kanssa. Siis oman muulini ja samaiselle Nibbelinkin kurssille osallistuneen Ollen kanssa. Kuva sai tykkäyksiä 471 ja se onkin tilini top kympissä.

    YouTube

    Julkaisin aika runsaasti videoita heinäkuun aikana. Mukana olivat myös kymmenen Kari Vepsällä kuvattua videota ja kissojen aidasta kertova video. Näen myös YouTubesta tilastotietoa ja heinäkuussa videoitani katsottiin 18 824 minuuttia ja keskimääräinen katseluaika oli 2 minuuttia ja 46 sekuntia. Harvaa videota katsottiin loppuun saakka mutta Kari Vepsän pätkistä katsottiin keskimäärin yli 60%.

    Tilaajia tuli heinäkuun aikana 20 lisää, mutta edelleen mennään noin 80 tilaajassa. Totta puhuen en ole edes ajatellut panostaa videotuotantoon niin paljon, että kenenkään kannattaisi katsoa videoita ilman, että lukee blogia. Teen videoita ensisijaisesti blogipostauksia varten.

    Facebook



    Facebookiin yritän panostaa, sillä onhan se tärkein liikenteenhankintakanava. Kesä on tuntunut niin kiireiseltä, etten ole ehtinyt montaakaan kertaa päivittää Facebookkia ihan reaaliajassa, mutta muutaman kuvan olen sinne sentään saanut. Seuraajia oli heinäkuun lopussa 646 ja määrä kasvoi kuukauden aikana hyvin maltillisesti lisääntyen 24 henkilöllä.

    Suosituin postaus oli video Muulin karkaamisesta Piet Nibbelinkin kurssilta, eli sama video, kuin mikä sai suurta suosiota Instagramissakin. Video näkyi yli 8 000 kertaa Instagramin käyttäjien feedeissä ja näistä 3 525 myös katsoi sitä. Videosta olisi tosin kannattanut tehdä paljon lyhyempi, sillä keskimääränen katseluaika on ollut 19 sekuntia. No ensi kerralla sitten.
    Lue lisää

    torstai 24. elokuuta 2017

    Kun jarru hirttää kiinni niin kyntöruuna tulee tarpeeseen

    Kaikki kuvat otti Aino Holmberg
    Ratsastin eilen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Muulilla kentällä. Viimeksi menin agilityesteitä ihan vaan käynnissä laitumen puolella. Kysyin tallinomistajalta, jos hän entisi auttaa siinä, että otetaan vain tarhassa selkäännousuja ja alastuloja ja ehkä vähän liikkeellelähtöjä. Ei siis mitään sen kummempaa.

    Mutta kuten aina tallinomistajan kanssa käy, kohta oltiin kentällä ja minua vaadittiin ravaamaan Muulilla. Mutta mennään siihen vähän myöhemmin.

    Bombers Williams 2½ -ring Snaffle Lock Up Lukittuva Nivelkuolain

    Kaverini, entisen vuokrahevoseni Napin omistaja, oli ostanut ruunalleen Bombersin lukkonivelkuolaimet. Kuolainten koko nimi Kotieläintarvikkeen sivuilla on "Bombers Williams 2½ -ring Snaffle Lock Up Lukittuva Nivelkuolain". Ne ovat ohuehkot nivelkuolaimet, joissa on kuolainrengas sen mallinen, ettei se tule suun läpi, vaikka Muuli avaisi suutaan. Olen käyttänyt full cheek-nivelkuolaimia tästä syystä. Niitä voi pitää ilman turparemmiä ja palkkaaminen kuolainten kanssa on helpompaa. Mutta ne ovat tavalliset nivelet ja aika epämukavat suussa. Nämä bombersit sopivat ohuempina paremin pieneen suuhun eivätkä tosiaan saa aikaan pähkinänsärkijäefektiä, vaan toimivat suoran kuolaimen tavoin.

    Kuolaimet eivät sopineeet kaverini hevoselle, joten sain ne kokeiluun ja jos ne tuntuisivat hyvältä, voisin ostaa ne Muulille. Kuolaimet pääsivät heti testiin.

    Otimme ensin selkäännousuja ja liikkeellelähtöjä tarhassa ja Muuli oli hyvin hanskassa. Se ei yhtään pyörinyt selkäännousussa ja asettui todella hyvin jakkaran viereen. Liikkeellelähdöt olivat kaikki hyviä ja parin kerran jälkeen tallinomistaja sanoi, että nyt mennään kentälle, koska siellä niitä ongelmia on ollut.

    Teimme kentällä selkäännousuja samaan tapaan pari kertaa ja ne sujuivat ihan ok. Ratsastin siinä myös kaikessa rauhassa käyntiä liinassa ympyrällä ja otin pysähdyksiä, jotka menivät muuten todella hyvin. Muulin suu pysyi kiinni ja kieli pysyi suussa, joten sen suhteen kuolainvalinta vaikutti passelilta. Bomberseissa on myös sylkeä erittävä vaikutus, sillä niissä on sweet iron-pinnoite, jonka pitäisi maistua suussa hyvältä. Muuli mutusteli kuolaimia, mutta ei purrut niitä.






    Olin ihan valmis lopettamaan erinomaiseen pysähdykseen kunnes tallinomistaja sanoi "se on niin chilli, että voisit mennä ravia". Yritin taas vääntää vastaan, että eikö huomenna voitaisi ravata, mutta tilanne meni (kuten ennenkin) siihen, että pian hoin muulille että rrrravi ja annoin hieman pohkeita.
    Ja sitten mentiin.

    Kuvat kertovat varmasti kaiken oleellisen.





    Minulla oli toinen käsi tukevasti kauhukahvalla ja toisella roikuin suussa (virhe). Muulilla ei todellakaan ole toleranssia sellaiseen (eikai millään ratsulla ole), joten se ratkaisi tilanteen lisäämällä vauhtia. Satula meni ihan vinoon ja se tuntui Muulista varmasti aika veemäiseltä. Eikä ainakaan helpottanut tilannetta.

    Kun se sitten lopulta pysähtyi, korjattiin satula (sen veivaaminen ei muuten aiheuttanut muulissa mitään erityisiä tuntemuksia) ja jatkettiin. Kun se pian meni muutaman askeleen ravia löysillä ohjilla, olin valmis hyppäämään alas saman tien ja lopettamaan tähän hyvään suoritukseen.
    Ehei Kaisa, ehei.





    Sama setti toiseen suuntaan ja jos mahdollista, vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli vieläkin enemmän. Kuvat kertovat jälleen kaiken oleellisen.


    Tallinomistajan pyynnöstä hänen tilalleen on vaihdettu kyntöruuna.



    Kun tämän vuoristoradan jälkeen uskalsin heittää tuntuman pois ja mennä muutaan askeleen harjoitusravia rennolla muulilla, tuntui se aika isolta työvoitolta. Pari kierrosta käyntiä, hyvä pysähdys ja alas ratsailta.



    Rapsutin Muulia vielä hyvän tovin ja näytin kuvaajalle sen tuoreimman tempun, jossa se nousee seisomaan peräkärryn päälle. En ole vielä uskaltanut pyytää sitä peräkärryyn kokonaan, mutta senkin aika tulee vielä.






    Kuolaimet vaikuttivat muuten niin hyviltä, että ostin ne.
    Lue lisää

    keskiviikko 23. elokuuta 2017

    Nyt jotain tavoitetta ohjasajoon; opettaja tulee perjantaina!

    Kaikki postauksen kuvat otti Emmi Jormanainen
    Ohjasajo on kuulunut Muulin viikko-ohjelmaan jo vuoden ajan. Viime kesänä ensimmäiset kerrat olivat aika mielenkiintoisia, kun Muulilla ei oikein riittänyt huumorintajua perässä kävelevään ihmiseen. Tuolloin se kauhistui kaikesta liikkeestä takanaan ja pyrki lähtemään lapasesta keinolla millä hyvänsä.

    Totuttelu aloitettiin niin, että Muulilla oli tietenkin taluttaja antamassa kauraa ja itse vain kävelin perässä vaikutamatta ohjilla mitenkään. Kun Muuli ei enää pelännyt minua, aloin ohjasajaa sitä dually riimulla tarhassa. Riimun laitoin siksi, että jos äkkitilanteita tulee, en ainakaan tule repineeksi suusta.

    Kun tarhassa ohjasajo sujui ihan hyvin, siirryin kentälle. Aluksi käytin ohjasajossa aina lännensatulaa ja pujotin ohjat satulan edessä olevien D-renkaiden läpi. Syksymmällä ostin ohjasajovyön, jossa on runsaasti lenkkejä ja olen nyt käyttänyt vain sitä, jos olen käyttänyt. Olen nimittäin ohjasajanut dually-riimusta myös niin, ettei vyötä ole edes ollut.


    Ohjasajan yleensä niin, että joko kävelen suoraan Muulin takana tai ohjasajan ympyrällä, jolloin olen tietenkin ympyrän keskellä tekemässä omaa pienempää ympyrääni. Kun sitten luen saamiani kommentteja ja katson ohjasajovideoita netistä huomaan, että kaikki tekevät sitä omalla tavallaan. Osa kävelee melkein hännässä kiinni, osa on aina takaviistossa, osa ohjasajaa vain ympyrällä ja me tavalliset pulliaiset kävelemme perässä ohjien perät maassa liukuen.

    Varusteetkin vaihtelevat kovasti, osalla on hienot ohjasajovyöt, joillai on silavaljaat ja minulla on viidenkympin vyö, joka on koko ajan kainalossa, koska Muulin maha on niin pullea ja etuosa on kapea. En tosin usko että vyön sijainnilla on suurtakaan merkitystä ohjasajon onnistumisen suhteen joten en ole jaksanut laittaa siihen häntäremmiä.

    Ohjasajovideon kuvasin jo aiemmin kesällä ja kuvat on otettu pari viikkoa sitten.


    Alkulätinäni pointti on se, etten ole koskaan saanut mitään opetusta tai ohjausta ohjasajoon, vaan olen hieman ohjasajanut toimivilla ajopeleillä ja Muulille vain laitoin vuosi sitten kamat selkään ja aloitimme harjoittelun. Se ei vieläkään siedä sitä, että juoksen sen perässä, joten ravi otetaan vain ympyrällä. Minkäänlaisia pohkeenväistöjä tai taivutuksia en ole osannut teettää. Raippaa en pidä kädessä, vaikka olisi ihan syytä opetella käsittelemään sitäkin. Varsinkin tuolla laitumella vihreä ruoho houkuttelee välillä niin paljon että napakkaa merkinantovälinettä kaipaisin kun sanomalla "eteen" tuntuu menettäneen merkityksensä.



    En ollut edes ajatellut että joku voisi ihan opettaa ohjasajoa. Opettaa siis samaan tapaan kuin pitäisi ratsastustuntia. Kunnes eilen eräässä Facebook-ryhmässä eräs lähellä asuva hevosenomistaja kyseli suosituksia opettajaksi varsalleen. Ja nimenomaan niin, että opettaja tulee kotiin opettamaan. Iskin kiinni ja tämä sama paljon kehuttu opettaja tulee meillekin tämän viikon perjantaina!

    Opettaja kyseli puhelimessa, että millaisia ongelmia meillä on ja millaisia varusteita käytän. Hän kysyi myös, että millä menetelmällä opetan ja kerroin että kaurat ovat aina vyölaukussa mukana. Hän oli ruualla palkitsemisesta samoilla linjoilla kanssani ja piti tärkeänä sitä, että eläin on rento koko ajan. Varoitin jo että Muuli tuntuu välillä hyvinkin rennolta kunnes se lähtee lapasesta syystä, jota ihminen ei voi ymmärtää. Hetken kirmailun jälkeen se rauhoittuu ja treenit voivat jatkua.

    Minusta tuntuu etteivät varsinaiset ratsastustunnit ole ajankohtaisia vielä pitkään aikaan, mutta on mukavaa ottaa edes jotain tunteja. Toivottavasti valmennussuhteesta tulee pitkäaikainen, varsinkin jos opettaja näkee Muulissa minkäänlaista valjakkopotentiaalia. Nopea se ainakin on jos ei muuta.


    Lue lisää

    sunnuntai 20. elokuuta 2017

    Agilityesteitä ensimmäistä kertaa ratsain

    Kaikki kuvat: Heidi Blom
    Minähän en ole tänä kesänä montaa kertaa Muulilla ratsastanut, kiitos stunttikuskimme Oonan, joka on valmis ottamaan kaikki iskut puolestani vastaan. Tällä viikolla tuli kuitenkin sellainen fiilis, että voisin oikeastaan kokeilla, miten ratsastus sujuu. Vedin kukkahatun päähäni ja päätin että ratsastus toteutetaan laitumella, jossa on valmiina agilitytehtäviä. Jos muulia esimerkiksi v*tuttaa pelkkä kentällä pyöriminen. Agilityesteet olen opettanut jo maastakäsin, joten ajattelin kokeilla, tekisikö Muuli ne samaan tapaan selästä käsin.

    Olisi nimittäin aika hyvä, jos niiden suorittamisesta tulisi yhtä automaattista selästä käsin kuin maasta ja Muuli ottaisi palkinnon yhtä runsaasti kuolaten. Voisin siinä sivussa ihan huomaamatta opettaa Muulille ratsastuksen saloja, kun kiidämme tehtävältä toiselle. Tehtäviä voisi myös ketjuttaa, jolloin Muuli oppii, että mitä tapahtuu seuraavaksi ja se mahdollisesti alkaisi pyrkiä kohti viimeistä estettä.
    Mutta ei mennä vielä asioiden edelle.


    Tallinomistaja oli liinan päässä ankkurina, ja hyvä niin, sillä Muuli ajatteli ottaa löysät ratsastajasta pois heti alussa. Olin varustanut sen full cheek-nivelkuolaimilla siksi, jotta voisin jättää turparemmin pois. Turparemmi ja palkitseminen ei nimittäin välttämättä sovi yhteen, koska Muuli saattaa purra poskeensa kauraa syödessään.

    Sain Muulin takaisin haltuun melko nopeasti ja pian se lähti pysähdyksestä käyntiin ihan normaalisti ja ryysimättä. Olen kertonut blogissa, kuinka ensimmäiset liikkeellelähdöt ovat erittäin vauhdikkaita. En usko sen johtuvan esimerkiksi satulan sopimattomuudesta, koska silloin kaikki liikkeellelähdöt olisivat yhtä vauhdikkaita.



    Kun saimme pysähdyksiä riittävästi molempiin suuntiin, oli aika suunnata esteille. Renkaiden ylitys oli täysin mahdotonta, sillä Muuli pyrki kiertämään ne parhaansa mukaan. Yksittäisen renkaan nostelu onnistui, kunhan tallinomistaja toimi namitätinä minun sijaani. Kapean kumimaton yli se käveli ainakin melkein kokonaan ja jopa pysähtyi sen keskelle.

    Viimeiseksi menimme puusiltaa. Siinä Muuli toimi kaikista parhaiten. Se ohjautui itse keskelle siltaa ja käveli epäröimättä sen yli. Sitä ei tuntunut haittaavan edes se, kun sen kaviot menivät melkein joka kerta rikkinäisten lautojen kohtiin.. Kolmen hienon ylityksen jälkeen lopetettiin ratsatus siihen, tulin alas, riisuin Muulin varusteista ja jätin laitumelle syömään. Sen kaveri Nasse oli mukana treeneissä koko ajan. Hieman se häiritsi ollessaan liian lähellä, mutta kaiken kaikkiaan oli varmasti hyvä, että kaveri oli mukana. Muuli siis väistää Nassea, joten jos Nasse tulee ihan eteen, voi tilanne olla hieman kuumottava.


    Lue lisää