perjantai 31. joulukuuta 2021

Muulimenojen tilinpäätös vuoden 2021 osalta

On taas aika laskea yhteen kaikki se, mitä Muuliharrastukseen meni vuonna 2021. Olen tuttuun tapaan askarrellut tästä selkeän taulukon, jossa olen erotellut kulut pakollisiin ja valinnaisiin kuluihin. Pakolliset kulut ovat siis ne, joilla Muuli pidetään elossa ja kaikki harrastaminen ja huvit ovat valinnaisia kuluja.

Tein vuoden 2021 budjetin vuosi sitten. Ja nyt taas tein budjetin vuodelle 2022. Budjetti ei tarkoita tässä kohtaa sitä, että en ostaisi Muulille esimerkiksi kivennäistä siinä vaiheessa, kun budjetti ylittyy. Budjetin on vain tarkoitus edes alitajuisesti ohjailla menoja. 

Tuloja ei vuonna 2021 ollut ollenkaan, eli en myynyt mitään Muulin tarpeettomia varusteita kirpparilla. Tällaisia varusteita on kyllä kertynyt taas jonkin verran, joten yritän lähiaikoina avata instakirppiksen ja myydä sälää pois hyvin kilpailukykyiseen hintaan.


Todettakoot heti alkuun että budjetti ylittyi ja rankasti ja syynä siihen oli lähinnä marraskuussa ostettu uusi (siis käytettynä ostettu) enkkusatula. Satula maksoi sovituksen kanssa noin 1100 euroa enkä ollut varautunut siihen etukäteen mitenkään. Nyt tuntuu kuitenkin että saatiin hyvä satula pitkäksi aikaa, joten en todellakaan kadu penkin ostoa.

Terveysmenot ylittyivät hiekkakuvauksen takia ja kavionhuolto siksi, kun tämän talven kengitys tapahtui jo vuoden 2021 puolella. Yleensä Muuli on kengitetty vasta tammikuussa. Budjetoin ensi vuodelle myös kaksi kengitystä. Muita kavio-ostoja on olleet säärystimet bootseihin.

Päästiin näköjään tosi kivasti tunneille ja kursseille Muulin kanssa. Lisäksi koulutusmenoissa on Muulin ajokoulutus heinäkuussa. Osa siitä menosta oli toki ns tallivuokraa, mutta laitoin tällä kertaa koko koulutusjakson koulutusmenoihin.

Vuosi 2021 taisi olla muulihistorian kallein. Toivottavasti se jääkin historiaan sellaisena, eli seuraavat vuodet ovat meille parempia. Budjetoin ensi vuodelle tosi tiukat varusteostot (käsittääkseni Muulilla on nyt kaikki mitä se tarvitsee), mutta laitoin terveydenhoitoon 1000 euroa, koska meillä on edessämme todennäköisesti klinikkakäynti jossain vaiheessa Muulin takapään ongelmien takia. Tai jollei klinikkakäyntiä niin ainakin nivelravinnetta on ostettava. Kerron tästä lisää kunhan asia on ratkaistu, en halua spekuloida keskeneräistä asiaa somessa koska elämäni on parempaa ilman somediagnooseja.

Kisamenihin ajattelin alustavasti yhdet matkakisat ja koulu- ja estekisat. 200 euroa pitäisi riittää näihin, mutta jos kisamenot ylittyvät, ei se haittaa. Haaveissa olisi osallistua viimein myös karjakisoihin.

Teitä mahtaa kiinnostaa sekin, paljonko Muuliin on mennyt tähän mennessä koko aikana rahaa? Ostin Muulin marraskuussa 2015 ja tähän päivään mennessä siihen on mennyt 56 678 euroa. Summa on jakautunut alla olevan piirakan mukaisesti.


Lue lisää

Muulimenot joulukuussa 2021

Menot

Joulukuun tallivuokra 400e
Satulansovitus 109,45e
Black Country satula 955e
Globus kumiputsit 11,22
Ratsastustunti 25e
Vetcare E-vitamiini 48e
Virtuaalisten agilitykisojen osallistumismaksu 10e
Linimentti 14,90
Maastoon uusi raippa 11,44e

YHTEENSÄ: 1595,11e

Tulot

0e

YHTEENSÄ: -1595,11e


 

Lue lisää

torstai 23. joulukuuta 2021

Kaunista joulua kaikille someseuraajillemme!

 

Joulukuvien suhteen olin tosi ajoissa tänä jouluna, kuvat on nimittäin otettu jo tammikuussa. Samantyyppinen meininki on edelleen, mutta satula on näiden kuvien jälkeen vaihtunut onneksi istuvampaan versioon. Kaikki kuvat otti Sonja Mäkinen, kiitos!

Yleensä joulupostaukset sisältävät pienen katsauksen menneeseen vuoteen. Muuliprojekti ei tee poikkeusta.

Instagramiin listasin kohokohtia jo lyhyesti, mutta listailen niitä hieman enemmän ja pidemmin tänne blogiin.

Heti alkuvuodesta (oikeastaan jo viime vuoden puolella) aloin etsiä Muulille liikuttajia ja joulukuussa meillä olikin koeratsastuksia. Kaksi liikuttajaa siitä löytyi ja kumpikin on pysynyt tässä mukana edelleen. Se on ihme, sillä Muuli ei ole tasollisesti kovin hyvä eikä mikään automaatti. Itseasiassa nämä tällaiset kehitysvaiheessa olevat ratsut maneesittomilla ja julkisten ulottumattomissa olevilla talleilla ovat sellainen joukko vuokrahevosmarkkinoilla jotka eivät liikuttajia oikein löydä. Ja ymmärtäähän sen, kuka aikuinen ratsastuskykyinen henkilö haluaisi painia jonkun muulin kanssa siitä että mennäänkö tänään kentän takanurkkaan vai ei ja nouseeko toinenkin laukka.

Mähän en ole ottanut mitään rahaa Muulin liikutuksesta, mun mielestä Muuli ei ainakaan vielä ole sillä tasolla että se olisi reilu diili tai että liikuttajasta voisi tulla asiakas, asiakkaalla kun on aina varaa vaatia ja valittaa. Liikuttaja on siis vuokraaja, joka ei maksa.

Ratsastuspuolella Muuli on tuntunut menevän kouluratsastuksessa ylös- ja alaspäin. Tai siis keväällä olin kirjoittanut blogiin että vitsit kun menee hyvin, mutta sitten kesän ja syksyn aikana minulla ei ollut enää oikein fiilistä mennä kentällä ollenkaan kun ratsastus oli jotenkn hankalaa ja vaikeaa. Ei siihen varmaan mitään yhtä selkeää syytä edes ollut, mutta Muulia tuntui vituttavan tai sitten mua vitutti koko homma. Käytiin siis paljon maastossa ja kenttätyöskentely oli vain semmoista keventelyä. Ratsastustunteja meillä oli valitettavasti aika epäsäännöllisesti ja kun niitä oli, aloitettiin aina siitä että kumpi on oikea kevennys.

Vaikka juuri kirjoitin ettei ratsastuksen tökkimiseen ollut mitään selkeää syytä, niin oikeastaan syy oli kyllä satula. Ahdistuin tietenkin huomatessani valkoista karvoitusta Muulin selässä ja soimasin itseäni kivun tuottamisesta vaikkei Muuli selkäänsä kovin paljon edes reagoinut (se hierottiin, mutta ei tutkittu muuten). Marraskuussa meillä kävi satulansovittaja, jolla oli välityksessä Muulille sopiva koulusatula. Ensimmäisestä perstuntumasta lähtien satula tuntui tosi hyvältä ja muutoksen Muulissa näki kyllä heti.

Kyse ei välttämättä ollut siitä että edellinen Wintec 500 Wide olisi ollut erityisen epäsopiva Muulille, mutta minun olikin tosi hankalaa istua siinä. Luistelin joka puolelle ja jouduin koko ajan jännittämään jalkojani, jotta ne pysyisivät oikeilla paikoilla. Uuden satulan kanssa pystyin rentoutumaan satulassa heti eikä minun tarvinnut pakottaa jalkaa omalle paikalleen. Tämä tietenkin heijastui heti Muuliinkin, onhan tasapainossa istuva ja rento ratsastaja paljon mukavampi kantaa. Käteni rauhoittui heti, Muuli alkoi luottaa tuntumaan enemmän. Vanhan satulan jätin vielä varastoon josko sillä voisi ensi kesänä harjoittaa estehyppelyä. Kavaletteja korkeammat ovat vähän hankalia koulusatulalla.

Vaikka edelleen Muuli on silkkihansikkoilla ratsastettava. Kilon maitotölkkien kokoista tuntumaa tuntee vain silloin, kun Muuli lähti ja se pitäisi saada himmailtua. Normaalielämässä tuntuma on ohjan paino ja viidesosa suupielestä.

Estepuolta ei harrastettu kovinkaan paljon. Toisen liikuttajan kanssa Muuli hyppäsi muutaman kerran ja itseni kanssa saman verran. Lisäksi käytiin kerran lähitallilla pay&jumpissa hyppäämässä vähän uusia esteitä ratana. Siellä meni kaikki tosi kivasti, mutta päivä oli aika kuuma eikä oltu kumpikaan kovin meneviä tai terässä.

Osallistuin keväällä kaksiin kouluratsastuskisoihin, virtuaalisesti, ja sain molemmista luokkavoiton. Vain toisissa kisoissa olin ainut osallistuja raviohjelmassa. Kuvittelin että livekoulukisat olisivat ihan helppo homma, taitoahan löytyy todistetusti jo kotikentällä. En silti kuvitellut että prosentit putoaisivat 25% kun siirrytään vieraaseen paikkaan. Mutta olen edelleen iloinen siitä miten kiva Muuli oli käsitellä kisapaikalla. Siis tosi mutkaton taluttaa, vaihtaa varusteita, odotella vuoroaan jne. Jos joku järjestäisi paikallaanseisomisen kilpailut niin Muuli olisi aika vahvoilla.

Karjahommia tehtiin kaksi kertaa, ensin Hietaniemi Ranchilla Sonkajärvellä ja myöhemmin kesällä Virroilla muulimiitissä. Muulimiitissä toimin myös vähän koutsaajana karjahommiin ja koutsaamani ensikertalaisratsukko osallistyi myöhemmin samana vuonna karjakisoihin! Meiltä nuo kisat jäivät väliin, koska niiden ajankohta siirtyi sellaiselle viikonlopulle, jonka olin sopinut lomitukseksi. No ensi vuonna sitten.

Heinäkuun Muuli oli Lempäälässä ajo- ja lastaustreenissä ja tykkäsin itsekin kunnon kesälomasta. Kesähän oli älyttömän kuuma, joten ratsastuspuolta olin himmaillut jo kesäkuussa. Tosin yksi upee muisto on mielessä. Olin tallilla tosi myöhään, siis joskus kasin jälkeen, ja lähdin maastoon. Melkein yöttömässä yössä oli tosi upeeta ratsastaa T-paita päällä ja nauttia lämmöstä ja ilta-auringosta. Annoin Muulin syödä pitkään peltotien penkkojen puskia ja mietin vaan että tämän hetken haluan muistaa ikuisesti. Olen nyt muistanut sen puoli vuotta, ehkä muistan vielä toiset puoli.

Ajopeli Muulista tuli, mutta (tästä en ole blogissa kertonutkaan koska järkytyin tilanteesta syvästi) kotona se sitten kolmannella ajokerralla oli kuin viulunkieli. Luultavasti siinä hetkessä oli tallillakin niin paljon hässäkkää että kärryt ja ajohommat siihen yhdistettyinä olivat liikaa. Muuli keuli itsensä ulos kentältä, mutta päästiin sitten turvallisesti (taluttaen) liikkeelle. Se tikitti menemään sellaisessa mielentilassa, että pienikin triggeri saisi sen lähtemään lapasesta. Talutin (Hanna ajoi) Muulin pienen lenkin, kunnes tultiin tallille menevän polun alkuun. Siinä vielä saatiin takaa lauma pyöräilijöitä, jotka eivät millään meinanneet taluttaa fillareitaan. Muuli pysyi onneksi paikoillaan, riisuttiin siltä kamat ja vedettiin kärryt (Hanna veti) itse tallille. Tallilla vielä ohjasajoin ja tehtiin kärryihin totuttelua.

Tehtiin kotona liikaa ja liian nopeasti. Ehkä joku varuste sattui, ehkä ajettiin ekat pari kertaa liian pitkät lenkit, ehkä kuolain oli kuitenkin liian kova jne. Mutta sovittiin että palataan asiaan talvella, kun käytössämme on luminen tallin oma pelto ja enemmän tilaa. Kenttä on äkkiä tosi ahdas kun Muuli laukkaa menemään. Lisäksi Muulilla on taipumuksia yrittää poistua kentän autojen yli, se ei välttämättä ymmärrä ettei se ole kärryjen kanssa kovinkaan suotavaa.

 

Käytiin yksissä matkakisoissa tänä vuonna. Kisat olivat kesken Muulin koulutusjakson eli hain ja palautin sen Lempäälään. Kisat meni ihan kivasti huolimatta siitä että lämpötila oli +28 ja meidän startti tietenkin keskellä päivää. Muuli tuntui aika nuutuneelta ja tuntui pahalta hoputtaa sitä ETEEN!

Huoltotauon jälkeen se siirtyi itse käyntiin ja yritti mennä yhden talon pihaan. Pyörittelin sitä siinä sitten että mikä ihme tuli, että pitääkö päästä penkkaan pissalle. Parin minuutin päästä Muuli tuntui tokenevan tiloistaan ja jatkoi matkaa ravissa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kello oli sen verran että loppumatka oli ravattava, joten tikitettiin ihan kaksistaan loppuun asti, tosin edellä juuri näköetäisyydellä meni pari ratsukkoa, mutta Muulilla ei ollut mitään intoa ottaa näitä kiinni.

Tuon kisan jälkeen mietin kyllä pitkään että onko tässä saatana mitään järkeä, kisapäivä on aina sen 12 tuntia kaikkinensa, raahaat eläimen paikkaan x. odottelua, hellettä, ei suostu juomaan, itellä särkee päätä, hinkkaat kisat ja sitten kotimatkalle. Mutta seuraavana päivänä katsoin kuitenkin Kipaa.

Syksyllä me maastoiltiin Muulin kanssa tosi paljon. Käytiin yksi 40 km megamaasto ja verkostoiduttiin lähitallilaisten kanssa, tai no tallille on 12 km matkaa, mutta ratsastettiin sinne ja sitten näiden tallilaisten kanssa takaisin meidän tallille. Ollaan myös maastoiltu jonkin verran toisen lähitallin kanssa kun näytin heille aluksi reittejä. Nämä reissut ovat olleet kivoja! Meidän lähialueella on useita talleja, jotka käyttävät samoja maastoja meidän kanssamme mutta tosi harvoin törmään maastossa keneenkään. Olisi hauska maastoilla enemmänkin yhdessä ja luoda verkostoa samaan aikaan. Eli jos luet tätä blogia ja tiedät käyttäväsi samoja maastoja meidän kanssa, älä epäröi ottaa yhteyttä jos olet maastoiluseuraa vailla!

Maastoiluun liittyen meillä oli myös ikimuistoinen viikonloppu Heinolassa. Talli, jossa olen itsekin aloitellut ratsastusta on taas pystyssä. Tai siis talli on tässä välissä muutamaankin kertaan myyty ja viimein siinä on taas hevosihminen, jolla on täyshoitotalli. Sain Muulin sinne viikonlopuksi asustelemaan ja itse asuin vanhemmillani 500 metrin päässä. Oli tosi kivaa kulkea vanhoja maastoreittejä. Noita reittejä olen hinkannut ajaen shettiksellä ja kesähevosellamme aikoinaan ja PALJON! Jotenkin ne reitit olivat kyllä lyhentyneet tässä välissä.

Vuosi 2021 sisälsi siis aika monipuolisesti toimintaa Muulin kanssa. Sanoisin että vuosi oli aika tasainen, Muuli on sellainen puskatason perusmopo. Se ei enää kauheasti kiikutellut mua mihinkään enkä tainnut pudota selästä kertaakaan tämän vuoden aikana, mutta vielähän tässä on vuotta jäljellä, eli vielä en avaa kuoharipulloa.

Ensi vuodelle en aseta taaskaan mitään tiukkoja tavoitteita. Ehkä muutaman minitavoitteen listaan vielä tähän.

  • koulukisoista hyväksytty tulos, ihan sama mistä luokasta ja ihan sama kuka Muulilla ratsastaa
  • enemmän agilityä treeneihin ja osallistun virtuaalikisoihin
  • enemmän pidempiä seikkailumaastoja
  • pitää Muuli jatkossakin suht terveenä
  • varusteostot v 2022 max 500 euroa

Toivotan oikein hyvää joulua kaikille Muuliprojektin lukijoille! Ihanaa että blogillekin on vielä rako sometulvassanne ja täältä löytyvätkin tämän projektin pitkäaikaisimmat seuraajat. Vaikka muut somekanavani ovat tällä hetkellä blogia suositumpia, pyrin silti pitämään blogin ajan tasalla kuulumisistamme ja postaamaan vähintään 52 postausta ensi vuonna. Pysy siis edelleen mukana, emme ole menossa minnekään.

Lue lisää

sunnuntai 12. joulukuuta 2021

Harrastettiin pitkästä aikaa agilityä ja samalla osallistuttiin virtuaalikisoihin

Keli ei ollut todellakaan kuvauksellinen. Sumuinen, tosi tuhnuinen, hämärä. Mun kamera ei ihan ollut messissä. Onneksi videolta näkee toimintaa paremmin. Kaikki kuvat ja videon otti Oona Virtanen, kiitos!
Onnenpisara järjesti virtuaaliset agilitykisat, joissa oli jopa oma luokka aaseille ja muuleille! Me Muulin kanssa tietenkin osallistuttiin vaikkei olla treenattu agilityä öö no ainakaan vuoteen. Onnenpisaran takana on Riina Harinen, joka on tuttu neljän vuoden takaa aasileiriltä. Hän piti meille silloin leirillä erittäin inspiroivan agilitytreenin. Kirjoitin siitä oman postauksen tuolloin. Jos ikinä sulla on mahdollisuus osallistua Riinan kurssille niin suosittelen erittäin lämpimästi!

Tuolloin jäi parhaiten mieleen neuvo opettaa rata lopusta alkuun. Eli ensin treenataan viimeistä estettä, sitten toisiksi viimeistä ja viimeistä jne. Eli lisätään aina yksi este lisää ja Muuli oppii järjestyksen sekä sen että vikalla esteellä odottaa jackpot, eli oikein erityisen hyvä palkinto. Tällä tavoin ketjuttamalla sitä ei myöskään ole tarpeen lopulta palkata jokaisen esteen jälkeen.

No sanotaanko että treenaaminen ei ole vahvin lajini ja olen äärimmäisen laiska rakentamaan mitään ratoja kentälle. Olin siis tallilla puoli tuntia omasta aikataulustani myöhässä ja rakensin rataa kentälle hikihatussa, tai siis takissa, olinhan pukeutunut +1 asteeseen ihan samalla vaatemäärällä kuin -18 asteeseen.

Onneksi tallillamme on kevyitä pehmopuomeja, muuten olisin lyönyt hanskat kenttään. Sain raavittua kokoon kaikki esteet. Sillan virkaa toimitti vanerinpala ja turvallisuuden takia pressun tilalla oli pätkä kumimattoa Muulin tarhasta heinien alta. Tosin tilsatilanteen takia pressu olisi kuitenkin saattanut olla turvallisempi vaikka hokkikengät olivatkin jalassa.





Kuvaajaksi olin nakittanut Oonan, jota olin kuvannut viikko aiemmin joulukuvien tiimoilta. Ensin treenasin ajatuksena aloittaa just vikalta esteeltä (joka oli bonustehtävä) ja ketjuttaa siihen, mutta kun Muuli hieman kavahti siltatehtävää, teinkin vaan kaikki tehtävät yksittäin niin monta kertaa, kuin oli tarpeen ja sitten kuvattiin rata.

Se menikin niin putkeen että rata oli kerrasta kuvattu!

Sen jälkeen jatkoin kuitenkin vielä tehtäviä ja dokumentoitiin lisäksi pystyvideota ja lisää kuvia (koska TikTok ja Insta) ja ihan lopuksi päästin Muulin irti ja kokeilin miten se tekisi tehtävät ihan vapaana. Ja sehän kuulkaas teki!

Suurinta iloa minulle tuotti puomipujottelu, jossa Muuli luki tosi kivasti ihan mun kehoa ja varsinkin käsiä ja pujotteli puomit ilman ongelmaa. Tosin aina kun paineistin sitä pois päin itsestäni, se veti päätä alemmas ja korvat tiukkaan luimuun.







Noin muuten Muulin mielentila oli mielestäni ihan ok rauhallinen ja vain muutaman kerran se stressasi niin paljon että veti lohikäärmenaaman päälleen. Yleensä namit saavat tätä aikaan (varsinkin kaura), ja olenkin nykyään antanut niitä hyvin harkiten ja vähemmän kuin ennen. Maastakäsittelyssä eron huomaa heti, eli jos teen samaa tehtävää narua pyöritellen eli paineesta pois, on Muulin ilme ja koko kroppa paljon levollisempi, mutta myöskin hitaampi kuin jos palkkaan sitä leivällä hyvistä suorituksista. Leivän kanssa se toimii sähäkämmin ja isommilla liikkeillä, mutta ilmeeltään Muuli muistuttaa lohikäärmettä. Olen itse tulkinnut sen stressiksi ja olen itse myös ruokkinut sitä palkkaamalla Muulia sen ollessa väärässä mielentilassa, eli vähän kierroksilla.

Tässä alla on kisasuorituksemme.


Lue lisää

lauantai 11. joulukuuta 2021

Tulokset Instagram-gallupista: Mitkä ovat suosituimmat työvälineet, kun kyseessä on lumettoman tarhan pohjaan jäätynyt paska

Viikko sitten tänne etelään tuli ihan yllättäen ja varsinkin pyytämättä kovat pakkaset. Maassa ei vielä siinä vaiheessa ollut yhtään lunta, eli tarhojen pohjat (luojankiitos meidän tallilla kuitenkin suht tasaiset hiekkatarhat) jäätyivät kivikoviksi ja paskat toki jäähtyessään tarttuivat tarhaan kiinni betonin lailla.

Tarhat on kuitenkin päivittäin siivottava joten eikun tuumasta toimeen. Oma lempityövälineeni paskan irrotukseen on nelipiikkinen rautatalikko tai teräväkärkinen pistolapio. Sen jälkeen haravoin kakkelit talikkoon tai lapioon ja jos oikein hifistelen niin saatan luutia tarhanpohjan. Tämä varsinkin sillon kun kakka on hajonnut aivan atomeiksi.

Meillä on tallilla aikamoinen valikoima kakkatyökaluja nimenomaan talvitarhoja ajatellen. Kuka nyt kesällä pistolapiota tarvitsisikaan. Kuvasin työvälineet ja kaivoin netistä vielä lisää kuvia ja kysyin Instassa puolueellisessa ja testaamattomassa gallupissa, että mitä jengi oikein käyttää. Tutkimus olisi ollut parempi toteuttaa jollain sellaisella alustalla, joka tuuppaa exceliin jokaisen vastaajan tulokset jolloin olisin nähnyt, että mitä comboja ihmiset eniten käyttävät. Sehän on selvää että useampia työvälineitä sinne tarhalle tarvitaan. Nyt ei pelkkä paskatalikko auta.

Laitoin tulokset exceliin niin että superlikejen pisteet annoin kertoimella 2 ja lisäsin niihin normaalit käyttöpisteet. Ajelin alla olevaan graafiin työkalut käytetyimmistä vähitenkäytettyihin ja vierellä on oranssilla palkissa "en käytä"-äänet.Äänimäärät menevät suht lineaarisesti, tosin rautapaskatalikko (siis rautapiikkinen hyvin perinteinen tiheä paskatalikko) ja nelipiikkinen talikko on yhtä paljon käytössä kuin ei ole.

Vastaajia tässä gallupissa oli muuten noin 740. 

Kolme on selkeästi ylitse muiden, nimittäin se ihan tavallinen muovinen paskatalikko, teräväkärkinen rautainen pistotalikko ja omat hanskat. Yllättävän moni ainakin viimeisteli tarhan nappaamalla kikkareet kottariin ihan omilla hanskoilla. Pakkasellahan se onkin ihan ok.

Yllättävintä kyllä, kaikista suosituin työväline oli omat kengät. Potkiminen sai paljon käyttäjiä, superlikeja mutta vain vähän käyttämättömyyspisteitä. Voisi siis sanoa että melkein kaikki turvautuvat jäisten paskojen osalta omiin kenkiinsä joko kärjellä tai kantapäällä potkien.

Rautainen paskatalikko ja nelipiikkinen talikko olivat keskikastia, käyttäjiä oli yhtä paljon kuin ei-käyttäjiä ja sen jälkeen suosion vähentyessä (työvälineet olivat kaaviossa tykkäysmääriensä mukaan) ei-käyttäjät lisääntyvät tai tasaantuvat.

Jos näiden perusteella pitäisi talliin ostaa minimityövälineet tarhansiivoukseen talveksi niin valinnat olisivat tietenkin normaali talikko ja teräväkärkinen lapio.




Jäisen tarhan siivouksesta syntyi luonnollisesti myös somevideo. Tässä on mun oma prosessi käytynä läpi minuutissa. Omallakin tallillamme on tästä monta eri variaatiota. Itse käytän paskojen irtihakkaamisessa aina nelipiikkistä talikkoa, mutta videoinnin ajan se oli käytössä toisessa tarhassa, joten tyydyin kakkosvaihtoehtoon. Osa ei tätä talikkoa ymmärrä ollenkaan.

Ja muuten vasta videon julkaisun jälkeen erään TikTok-kommentin saatuani tajusin, että käytin videolla ainakin 20 kertaa sanaa paska.

Lue lisää

perjantai 10. joulukuuta 2021

Kouluratsastukseen löytyi ihan uusi vaihde kun Muulin Wintec vaihtui Black Countryn koulusatulaan

 

Löysin harmikseni Muulin selästä satulan alta valkoista karvoitusta ja tarkempi tarkastelu osoitti, että karvoitusta oli vasemmalla puolella kämmenen kokoisella alueella ja oikealla puolella myös, mutta pienemmällä alueella. Muuli ei arkonut selkäänsä eikä selässä ollut lyöttymiä (rupea, vesirakkuloita, patteja).

Epäilin heti syyksi aiemmin syksyllä toteutettuja pidempiä maastoreissuja. Niitä kun osui useampi aika lyhyeen ajanjaksoon. Kutsuin ensin paikalle hierojan ja Muulia aikaisemminkin hieronut Silja tsekkasi Muulin läpi. Jumia oli juuri vasemmassa selkäfileessä ja oikealla puolella lautasen alueella.

Valkoinen aluekin on siitä jännä, että karvoista näkee, että valkoinen alue on ilmestynyt vasta syksyllä. Karvat ovat siis kärjestään n 1 cm matkalta ihan normaaleja ruskeita ja tyvestä valkoisia. Alueen reunoilla karvat ovat raidallisia, kärki ruskea, välissä valkoinen raita ja tyvestä jälleen ruskeita, kuin alue olisi parantunut muutaman millin kuluttua normaaliksi ja karva on kasvanut taas ruskeana. En olisi valkoista aluetta edes huomannut ellei ihan muutama karva olisi katkennut ns pahimmasta kohdasta. Toisella puolella selkää on samanmoinen alue, mutta sepäs ei kuvissa näykään, vaan karvoja on kädellä harattava vastakarvaan, jotta karvonen juuret näkyvät. 

Alla on video, kun haravoin karvoja kädelläni. 


Olin jo tuossa kohtaa siirtänyt länkkäsatulan hetkeksi lomalle ja ratsastanut vain enkkusatulalla, jonka virkaa toimitti siis Wintec 500 Wide. Muuli ei arkonut juuri selkäänsä, mutta satulavyön noukkiminen mahan alta sai sen nostelemaan takajalkojaan tai ainakin lepuuttamaan toista takasta. Ratsain en itse oikein saanut vasenta laukkaa nostettua kuin aivan pienellä ympyrällä "pakottamalla" ja laukka oli herkästi vastalaukkaa, ristilaukkaa tai jotain muuta sekameteliä.

Kun Muulin tarhakaverille Armakselle oli tulossa satulansovittaja käymään, ilmoitin Muulinkin halukkuudesta osallistua. En uskonut että sille löytyisi yhtäänä sopivaa satulaa, mutta olisi hyvä katsoa Muulin tämän hetken satulat läpi. Lisäksi minulla oli satulat kahdelta kaverilta sovitusta varten. Paras kaverini Google ei oikeastaan tuonut helpotusta tuskaani. Kuvittelin että Wintec olisi ihan ok, olenhan itse sovittanut sen kaaret suoraan selkään ja mielestäni se ei tee pistekuormitusta, mutta luettuani Vixenin sivuilta listan "oireista", joita epäsopiva satula voi aiheuttaa, olisin voinut ruksia melkein kaikki.

Mutta jotain on parantunutkin, Muuli kulki alamäet pitkään päätään heitellen, mutta sellainen loppui ehkä puolisen vuotta sitten yhtäkkiä kokonaan. Samoihin aikoihin se oli halukas myös jatkamaan ravia myös loivissa alamäissä, aikaisemmin se teki sen vastustellen ja päätään heilutellen, joten emme tietenkään koskaan ravanneet alamäkeen. Muuli vispaa häntäänsä ajoittain paljon, mutta se liittyy aina pohkeeseen. Muuli reagoi siis ihan jokaiseen jalalla annettavaan apuun heilauttamalla häntäänsä. Eli jos olette nähneet ratsastusvideoita, joissa sen häntä on paikoillaan, se tarkoittaa vain sitä että en käytä pohjetta tai ratsasta muutenkaan jalalla.

Tässä alla ovat kuvat, jotka otin Muulista marraskuun alussa ja lähetin satulansovittajalle.





Myös ajoittaista epäpuhtautta on ollut liikkeessä on/off vuoden ajan. Mutta Muuli on aina vertynyt eikä tätä tapahtu joka kerralla. Eron huomaan juuri ratsastuksen alussa ravin suuntaa ja kevennystä vaihtaessa, toinen ravi vaatii aina hieman sulattelua, sen verran kummalliselta se nimittäin aluksi tuntuu. En ole tästä somessa tätä ennen huudellutkaan, koska en tarvitse tähänkään vaivaan nettidiagnooseja. Epäpuhtaus ei ole ollut niin suurta että olisin saanut sitä videolle tai että se jatkuisi koko tunnin. Ja olen sellaisia vanhanliiton hevosharrastajia että jos se liikkeessä vertyy, niin sitten sitä liikettä annetaan. Mutta epäpuhtauskin voi olla satulan syytä, eikä se ole oikeastaan ihme jos satula on ollut niin huono, että se on saanut aikaiseksi karvatuppien kuolemisen.

Olen pohdiskellut satulan sopivuutta aiemminkin ja Impression padin kanssa tehdyt testaukset länkkäsatulan kanssa näyttivät jo tuolloin että satula painaa enemmän vasenta puolta. Tilanne ei tuolloin vain vielä eskaloitunut näin pitkälle. Tuolloin muutin länkkäsatulan padin täytteitä ja laitoin ne keskelle ja taakse, mutta myöhemmin poistin ne koska satula tuntui vielä huonommalta.

Kesällä otatin Muulista hiekkakuvien lisäksi kaviokuvat, nekin liittyivät samalla tähän epäpuhtauteen ja tuolloinhan selvisi, että takasten kavioluun kulma ei noudattelekaan täysin kavion seinämää. Sain siis luvan ottaa takasia pystymmiksi ja sitä olen syksyn aikana hiljalleen tehnytkin. Tämäkin voi vaikuttaa takapään epäpuhtauteen!

Mutta klinikallahan Muuli ei ole käynyt tämän tai muunkaan vaivan takia. Kuten kirjoitin tähän jo aiemmin, jos se liikkeellä lähtee niin liikettä sitten vaan. Muuli ei kuitenkaan ole ollut mitenkään erityisen haluton ja se muilla elämänsä osa-alueilla näyttää kyllä selkeästi jos se ei jostain pidä.

Black Country issikkasatulan alapuoli on ehtaa villaa. Kaupan päälle tuli edellisen käyttäjän valkoisia karvoja.


Tämän pohjustuksen jälkeen palaan taas postauksen aiheeseen eli uuteen satulaan. Tallille tuli käymään Satulapajasta Katja Rikassaari. Lähetin hänelle etukäteen kuvia Muulin selästä ja hän otti niiden perusteella budjettiini sopivia myyntivälityssatuloita mukaan ja katsoi samalla Muulin omat satulat.

Länkkäsatulaan saatiin ohjeistus padin toppaamisesta, palat vain eteen ja taakse jättäen keskikohdan palattomaksi. Tällä toimenpiteellä valkoisen karvan alue jää ilman täytepalaa eli kevenee hieman. Länkkäsatula istuu kyllä erittäin tiiviisti Muulin selkään, jopa liian tiiviisti.

Wintec noh, ripustin sen ylimmäiseen satulatelineeseen ja käytän tulevaisuudessa esteillä, Wintec on siis yleissatula joten sopii esteille paremmin kuin koulupenkki.

Katjan mukaan ottamista välittyssatuloista yksi oli sopiva ja istuva. Black Country -islanninhevossatula leveydessä MWja tuumakoossa 17 oli todella passeli. Koeratsastin satulan nopeasti kentällä Katjan tsekatessa sopivuutta. Ensivaikutelma oli että wow, näinkö  helppoa ratsastaminen voi olla!

Satula sovituskerralla

Satula seuraavalla ratsastuskerralla. Satulan alle tuli vielä tuommoinen pintelipatja kaksinkerroin ja topataan satulaa sitten vajaan puolen vuoden päästä jos sille tuntuu olevan sitten enää tarvetta. Muuli saattaa kasvatella pikkulihakset tuohon eteen nyt kun satula sen mahdollistaa.
Wintecissä jokainen askel ravissa oli tasapainoilua, jotenkin heiluin satulassa jatkuvasti johonkin suuntaan ja esimerkiksi jalat oli tosi vaikeaa saada pidettyä hiljaa omalla paikallaan. Jouduin koko ajan aktiivisesti pitää jalkojani edessä ja jos ratsastin täysin rentona, ne liikkuivat taakse ja istuntani alkoi heti kärsiä. Koska en paremmastakaan tiennyt, ajattelin tämän nyt vain olevan näin. Ja toki tiesin että yleissatulassa toppauspuoli on heikompaa kuin koulusatulassa. Mutta olihan ero nyt mieletön.

Jalat hakeutuivat paikoilleen ihan itsestään eivätkä keventäessä enää heiluneetkaan holtittomasti mihin sattuu. Harjoitusravi oli todella miellyttävää mutta paras juttu tulee tässä:

Muuli nosti sen minulle vaikean vasemman laukan ihan tosta noin vaan! Ja molempiin suuntiin se laukkasi ihan itse omalla moottorillaan. Wintecissä heiluin itse sen verran ettei ihme, ettei Muulia paljon kiinnostanut ylläpitää kolmatta askellajiaan. Tässä uudessa satulassa pystyin istumaan Muulia häiritsemättä.

Satula ei liikkunut milliäkään eteen (käytössä oli toki myös Rossnerin muotoiltu vyö) ja karvat olivat satulan alta suorassa. Erityisesti se valkoiseksi muuttunut vasen puoli on ollut Wintecin ja länkän käytön jälkeen "pörrössä", joten kyllähän ne epäsopivia ovat olleet, siitä nyt ei pääse mihinkään. 

Kuvasin satulansovituksesta pätkän Tiktokkiin ja Instagramiin ja se on tässä alla:


Satula jäi meille viikoksi kokeiluun jonka aikana sain tehdä päätöksen ostanko sen vai en. No päätin ostaa. Pyyntihinta oli 1200e, mutta tarjouksen ja vastatarjouksen jälkeen maksoin siitä 950 euroa.

Eniten siinä tökki ulkonäkö, nahka on kuvioitua ja satulan istuinta kiertää valkoinen tehosteraita. No, olen jo tottunut kumpaankin. Kuvioitu nahka on aika boss ja sitä raitaakaan en enää niin huomaa, sehän on ehkä mahdollista värjätäkin jollain nahkavärillä mustaksi jos se vielä jonkin ajan päästä häiritsee.

Olen nyt ratsastanut kentällä enkkua ihan ilolla aikaisemman suuren harmistuksen sijaan. Muuli liikkuu mielellään ja erityisen fiiliksissä olen parantuneista laukannostoista. Ja tiedättekö mitä, sitä ajoittaista epäpuhtauttakaan en ole enää joka kerralla tuntenut!

Länkkäsatula on ollut aikalailla kotona, mutta olen sitä satunnaisesti käyttänyt maastossa ja Muuli on liikkunut senkin kanssa mielellään ja reippaasti. Erityisesti laukannostot ovat nyt todella mukavia länkkäsatulan kanssa!

Tässä Muuli ihan muuten vaan.


Lue lisää

torstai 9. joulukuuta 2021

Muulers oli myynnissä jenkkimuuliryhmässä! Scammereilla on "näppärä" tapa huijata ihmisiltä varausmaksuja!

Hieraisin silmiäni pariin kertaan kun sain Instaan eräältä muuliharrastajalta kuvakaappauksen myynti-ilmoituksesta amerikkalaisesta muulinmyyntiryhmästä. Ilmoituksessa myytiin 12-vuotiasta 14.1 handsin korkuista Rosami -nimistä muulia. Myyntikuvat oli napattu luultavasti mun Instagramista, koska kaikkia kuvia ei ole ollut täällä blogissa.

Laitoin ryhmään liittymispyynnön ja etsin sen jälkeen myyjän Instasta, ja hänet nopeasti löysinkin koska yksi kuva oli sama kuin profiilikuva Facebookissa. Luulin ensin että kyseessä oli nainen, mutta myyjä olikin todennäköisesti mies. Myyjän nimestä ei näin suomalaisena voinut olla satavarma. Profiilikuvassa olivat siis molemmat heteroparin osapuolet. Instassa oli profiilissa kuvia lapsista, harrastuksista ja muuleista ja kaikki näytti ns normaalilta ja luotettavalta.

Laitoin jo illalla omaan Instastooriini jakoon saamani kuvakaappaukset ja taggasin myyjän, huomatakseni että aamuun mennessä hän oli minut Instassa blokannut.

Seuraavana päivänä minut hyväksyttiin ryhmään, jossa ilmoitus vielä oli. Kirjoitin kommenttina varoituksen myyjästä ja kommentoin vielä jokaiselle kiinnostuneelle että kyseessä  on cyzetus. Muutaman tunnin kuluttua ryhmän ylläpito heräili (huomatkaa aikaero) ja poisti ilmoituksen.

Mm tämä kuva oli myynti-ilmoituksessa. Kuva: Sanna Rokka
Kirjoitin ryhmään vielä oman aloituksen käyttäen kahta samaa kuvaa. Kerroin myyjän nimen ja varoitin huijauksesta. Pyysin myös kokemuksia tällaisista scammereista, jotta saan materiaalia somejulkaisuun.

Scammerit toimivat eri tavoin, mutta tämä henkilö oli satuillut Facebookkiin tarinan täydellisestä koko perheen muulista. Tarkoituksena on ilmeisesti saada mahdollisimman moni kiinnostumaan muulista (kiinnostuneita tosiaan oli paljon), scammeri kertoo lisätietoa muulista ja lähettää lisää kuvia (niitä löytyy rajattomasti mun Instagramista). Sitten tää myyjä kertoo että muulista on tosi moni kiinnostunut, että panttimaksulla hän suostuu pitämään muulia varattuna jokaiselle kysyjälle.

Scammeri tsekkaa ostajan profiilista tämän sijainnin ja keksii muulille sopivan sijainnin, ei liian lähelle muttei liian kauaskaan. Katsomaan ei kuitenkaan pääse, koska scammer ei halua mitään rallia pihalleen. Osoitteen saa vasta kun on tosiostaja, eli kun on maksanut varausmaksun. Ja tokikaan osoitetta ei koskaan tule, vaan tässä kohtaa myyjä blokkaa ostajaehdokkaan ja katoaa tätä kautta maisemista. Olikin aika ihme että tämä scammeri oli niin helposti löydettävissä Instagramista, hän on ehkä ensikertalainen.

Eräs muulista kiinnostunut kertoi että oli kysynyt muulin sijaintia useampaan otteeseen saamatta vastausta. Tänä aikana scammer siis keräilee kiinnostuneita ostajia mahdollisimman suuren määrän, ensimmäisiä kiinnostuneita joutuu siis pitämään "holdissa" hetken aikaa jotta kiinnostuneita on enemmän. Ja myös siksi, ettei kukaan käräyttäisi tiliä Facebookille koska silloin bisnekset menevät ihan mönkään.

Postauksen aloituskuvana (klikkaa se isommaksi) oli koko ilmoitus alkuperäisenä, blurrasin siitä myyjän nimen jotta oikea henkilö ei saa vihaa niskaansa. Scammerin tili on nimittäin nyt jo poistettu. Tässä on alla suomennettuna parhaat palat. On tämä sellainen ihmemuuli, ettei ole ihme että se herätti runsaasti kiinnostusta!

  • 100% turvallinen ratsu kaiken tasoisilla ratsastajilla
  • kulkee mihin tahansa, mihin pyytää
  • kokenut lintumetsällä
  • ylittää veden, tukit ja OJAT
  • tosi näyttävä muuli ja kantaa itsensä kuin isot muulit, kaunis pää (tämä imarteli)
  • käytetty karjanajon lisäksi hevosten keruussa laitumelta
  • ollut lastenjuhlissa, ja ollut hitti. Antaa lasten maalata ympäri kehoaan ja vetää lapsia pulkassa
  • Rosami on tosi rauhallinen eikä koskaan kuumene
  • kooltaan Rosami on täydellinen ja pysyy isojenkin muulien vauhdissa (korkeus oli ilmoitettu oikein)
  • Rosamilla voidaan ratsastaa satulatta ja kakspäällä
  • Helppo ottaa kiinni, seisoo satuloidessa, selkäännousussa, harjauksessa, pesemisessä ja kengityksessä (tämä on kyllä totta)
  • ei ikinä spookkaa
  • Rosamilla joka päivä on samanlainen, eli sen luonne ei vaihdu tuulen mukaan
  • jos etsit legit pomminvarmaa muulia, jonka voit luottaa lastesi seuraan, Rosami on sun tyttö!
  • hinta 7500$
  • kuljetusmahdollisuuksia on
  • sijainnin saa tietoonsa yksityisviestillä

Kuten Instagramin päivityksessä jo totesinkin, jos se tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se sitä yleensä onkin. Pomminvarmoja muuleja löytyy kyllä, mutta ne on teurastamossa prosessin loppupäässä.

Nopeasti selvisi että myös "myyjän" tili oli kopioitu ihan oikean muuliharrastajan tilistä. Se nyt oli odotettua, ei kukaan tee tätä omalla nimellään. Löysin tämän oikean myyjän ja hän kertoi minulle, että tämä oli jo kolmas kerta lyhyen ajan sisällä kun näin käy. Scammerin feikkiprofiilista ilmeni että suurin osa kuvista oli lisätty profiiliin tämän vuoden helmikuussa, eli silloin varkaus oli tapahtunut ja samaan aikaan oli varmaan perustettu useampi identtinen feikkiprofiili. Profiileja on sen jälkeen kasvateltu hankkimalla kavereita, jakamalla sisältöä jne, jotta tilit näyttäisivät mahdollisimman oikeilta. Minustakin feikkitili näytti siis olevan ihan ok!

Tässä tapauksessa scammeri oli tällä samalla nimellä myynyt vain muuleja Facebookissa. Toivottavasti monikaan ei menettänyt rahojaan tai maksanut muulille kuljetusta (sekin oli nimittäin tarjolla 750 dollarin hintaan eräälle kiinnostuneelle).

Mutta miten tämä muhun liittyy? Periaatteessa minäkin olisin voinut saada lopulta vihaisia viestejä. Näillä kuvilla on aika helppo googlata tämä blogi ja Instagram-tili, joten huijattu ostajaehdokas olisi saattanut olla lopulta minuunkin yhteydessä. En toki olisi ollut mistään vastuussa, mutta selitäppä se sellaiselle henkilölle, joka on juuri maksanut omat ja miehensä säästöt hankkiakseen unelmamuulin.

Mutta suurin osa vihaisista viesteistä olisi varmaan mennyt tälle oikealle "Shawnille", joka on autuaan tietämätön koko kusetuksesta koska scammer on profiilin kopioinnin jälkeen estänyt tämän Facebookissa. Minäkin laitoin oikealle henkilölle kuvakaappauksia. 

Sama ilmoitus oli muuten ainakin kolmessa eri ryhmässä, Ranch Mules, Kanadan muuliryhmässä ja Kentuckyn muuliryhmässä. Muuli-ihmiset kuuluvat usein useampiin ryhmiin, itse olin ennestään Kanadan ryhmässä mutta algoritmi ei näyttänyt minulle ilmoitusta ollenkaan. Toisaalta ei ole epätavallista että muulia myydään ihan koko maalle, Yhdysvalloissa on käsittääkseni totuttu pitkiin kuljetusmatkoihin ja sen takia ei ole epätavallista olla tsekkaamatta muulia etukäteen jos myyjä tuntuu luotettavalta.

Eräs ostajaehdokas, jonka kanssa juttelin, tajusi kusetuksen kysyessään muulin painoa. Hänelle kerrottiin sen painavan 570 kiloa kun oikeasti tuollanen 143 cm muuli painaa vain 400 kg. Hänellä itsellään oli muuleja, joten hän huomasi heti ettei myyjä oikeasti tiedä muuleista mitään.

Lopulta kolmen päivän jälkeen Facebook sulki scammerin tilin. Vielä juuri ennen tilin sulkemista hän lähetti minulle  yksityisviestin Facebookissa. Viestissä luki "YOU FOOL". Mahdanko olla seuraava uhri? Sitä en itse tule tietämään jos hän ymmärtää blokata minut jatkossa heti.



Lue lisää

keskiviikko 8. joulukuuta 2021

Parempaa vettä otsonoinnin avulla? Hydzonen otsonointilaite muuttaa ihan tavallisen hanaveden bakteereja tuhoavaksi puhdistusaineeksi!

Postaus on toteutettu yhteistyössä Hydzonen kanssa. Pullo on saatu ja WDS-laite on lainassa ja testauksessa hevosalaa ajatellen.

Kuva: Hydzone / Lauri Heroja
Sain mielenkiintoisen puhelun pari viikkoa sitten ja eipä aikaakaan kun olin googlannut netin läpi otsoniveden osalta. Otsonivesi oli minulle ihan uusi juttu, vaikka sitä on käytetty mm desinfiointiin Suomessakin jo jonkin aikaa ja muualla maailmassa se on paljon yleisemmin käytössä.

Otsoniveden tekeminen kuulostaa monimutkaiselta, mutta näin blogiin selitettynä se on ihan simppeli homma. Laite nimittäin rikkoo vesimolekyylin hapeksi ja vedyksi, jolloin happi ryhmittyykin uudelleen otsonimolekyyliksi. Nyt otsoni on liuennut suoraan veteen eikä otsonia muodostu hengitysilmaan haitallisia määriä. Otsonia on vedessä äärimmäisen vähän, 1-4 ppm, eli 1-4 osaa miljoonasta. Lisäksi se puoliintuu vedestä nopeasti, viileässä vedessä hitaammin ja kuumassa nopeammin. Juomakylmässä vedessä puoliintumisaika on noin 15 minuuttia.

Suomalainen startup Hydzone on tuonut markkinoille kaksi erityyppistä otsonigeneraattoria. Toinen on kätevä pullo, Hydzonator, joka otsonoi hetkessä 1,5 dl vettä ja ylläpitää sen pitoisuutta. Hydzonator on juuri kotitalouksille suunniteltu n 130 euron hintainen tuote jossa on spraypullon korkki ja sillä on helppo puhdistaa esimerkiksi kädet kauppareissun jälkeen. Korkin avaamalla pullosta voi hörpätä suoraan suuvedet, 15 sekunnin purskuttelu ehkäisee nimittäin tehokkaasti hammaskiveä!

Suurempi, mutta helposti pienessä Ikeakassissa kulkeva, laite on Hydzone WDS (Water Desinfection System) joka on sitten esimerkiksi puutarhoihin, navettoihin, klinikoille jne myytävä laite. Tämä liitetään yksinkertaisesti tallin normaaliin vesiletkiin ja laitetaan pistoke seinään ja kun vesi kiertää laitteen läpi, on tuloksena otsonivettä. 

WDS pystyy muodostamaan otsonia koko ajan samaa määrää ja vesi on kaikista otsonipitoisinta, kun sitä lasketaan letkusta 2 litran minuuttivauhdilla. Jos vettä laskee täydellä paineella, on se "laimeampaa".

Vesi on jo sellaisenaa käyttökelpoista ihan juomavetenä eikä siinä varmasti ole mitään epäpuhtauksia, WDS voi puhdistaa järvivettä suoraan juomakelpoiseksi! Mutta se ei ollut tämän yhteistyökuvion tarkoitus, vaan tuoda menetelmää tutuksi myös hevospuolella.

WDC meidän tallin pesukarsinassa, tässä on takapuolella myös vedensuodatin jotta laitteeseen ei pääse mitään hiekkakikkareita lyhentämään sen elinikää. Keltainen letku on tallin pesarin oma vesiletku ja vihreästä letkusta lasketaan vettä tasaisella matalalla virtauksella ämpäriin. Rivisen tai sädemätäisen kavion olisi voinut laittaa hetkeksi ämpäriin likoamaan, jolloin otsonivesi tuhoaa koivesta bakteerit.
Olin itse ensin aikalailla että öö mitenköhän muka voisin otsonointia aasien vuolussa hyödyntää mutta pari viikkoa asiaan tutustuttuani olen nyt että wow, siis missä tätä EI muka voi hyödyntää? Koska otsonivesi on jopa Virkonia nopeampi puhdistusaine, eikö olisi helppoa letkuttaa kumpparit ihan tallin hanavedellä tallista lähtiessä eikä tule kuljettaneeksi ainakaan kengissään mitään heppakoronoita eteenpäin?

Laitteen tehoa on tutkittu Suomessa Synlabissa S aureus ja E coli -bakteereihin. E Colin pitoisuus aleni 30 sekunnissa 99,98% ja S aureuksenkin 60 sekunnissa samoihin lukemiin. Testissä käytettiin juuri tuota minullakin olevaa Hydzonator-pulloa ja veden otsonipitoisuus oli 1-1,6 ppm.

Otsonivesi tuhoaa tehokkaasti bakteerit, hiivat, sienet, homeet ja virukset. Yksi käyttökohde hevospuolella voisi hyvinkin olla rivi, kurarupi ja säädemätä. Esimerkiksi rivi johtuu siitä, kun iholla normaalisitkin elävät bakteerit pääsevätkin vaurioituneen ihon sisään. Itse olen hoitanut riviä viime kesänä Equizal-voiteella ja lampaanvillalla, mutta jos Muuli vielä koskaan saa riviä, seisotan sitä otsonivedessä ja kuivaan hyvin.

Sädemätä voi olla hankala hoitaa varsinkin minikavioista, kun uria ei pääse ihan pohjia myöten käsittelemään. Otsonivedessä pintajännitys on rikkoutunut eli vesi pääsee "normivettä" pienempiin koloihin. Puolen minuutin seisotus vedessä on riittävä! Kertahoito ei kuitenkaan riitä, mutta noin viikon ajan kahdesti päivässä hoidettu kavio pitäisi tulla kuntoon.

Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Syy laitteen harvinaisuuteen Suomessa lienee se, ettei Hydzonea tai mitään muutakaan otsonigeneraattoria ole hyväksytty Suomessa lääkinnälliseksi laitteeks, eikä sitä sellaisena saa myöskään markkinoida. Muissa maissa on omat sääntönsä, mutta Suomessa tilanne on tämä.

Koko maailmassa hevospuolella otsonin käyttö ei ole ainakaan Googlen mukaan yleistä. Löysin nimittäin vain yhden puolalaisen yrityksen, Ozone Horsen, joka on tuonut markkinoille otsonibootsit. Hevoselle puetaan  jalkaan liotusbootsit (soaker bootsit), joihin kaadetaan vettä ja johon otsoni sitten johdetaan laitteesta.

Otsonivesi on tosi turvallista. On siis täysin okei suihkia sitä kaupasta ostettuihin omenoihin ja otsonivesi poistaa niistä jämät torjunta-aineista ja bakteereista. Käytön jälkeen otsonivesi hajoaa itsestään vedeksi ja hapeksi, eli hedelmiä ei tarvitse käsittelyn jälkeen huuhdella hanavedellä ollenkaan. WDS puhdistaa nimensä mukaisesti vettä, eli laitteen kautta kiertävä vesi on aina taatusti puhdasta ja esimerkiksi kolivapaata.

Hydzone -pullo, joka tekee siis kotitalouskäyttöön 1,5 dl vettä kerrallaan. Kuva on otettu tallin pesukarsinassa, mutta pullo on nykyään visusti kotona, koska otan siitä suuvedet hampaidenpesun jälkeen. Pullo latautuu näppärästi USB-C-johdolla, mutta akkukesto on todella hyvä, en ole ladannut pulloa vielä viikon aikana kertaakaan.

Maaseudun Tulevaisuuteen haasteteltu professori Risto Tahvonen kertoo, että oikein käytettynä otsoni korvaa tulevaisuudessa merkittävän osan kemiallisista aineista kasvinsuojelussa, erityisesti sienitautien torjunnassa. Kasvinsuojelussa on tosin hyvin tarkkaa se, milloin otsonivettä käytetään, koska vesi ei tehoa kasvin sisälle jo tunkeutuneeseen mikrobiin. Otsonivedellä voidaan siis tuhota siemenen pinnalla olevat mikrobit, mutta ei siemenen tai kasvin sisällä olevia. Toisessa artikkelissa pystyttiin nurmijärveläisellä tilalla vähentämään herneenversojen hävikkiä 30 prosentista olemattomaan otsoniveden avulla.

Jos palataan eläinpuolelle takaisin, otsonivesi tappaa patogeeneja ja viruksia. Hevosen haavaa voidaan huuhdella otsonivedellä ja kun puhdistusaine on tavallaan ilmaista, voidaan haavan huuhteluun käyttää reilusti vettä. Nykyään jo suositellaan ajamaan karvat pois haavan ympäriltä ja käyttämään paljon juoksevaa vettä, mutta entä jos vesikin jo tuhoaisi bakteereja haavasta? Omassa "työssäni" vuolijana otsonivesi lienee tarpeen sädemädässä, valkoviivantaudissa ja paiseonkaloiden putsauksessa.

Valkoviivantauti on yllättänyt minut tänä vuonna muutaman aasin kohdalla. Kun aiemmin ajattelin sen olevan aika harvinainen tauti, olen tänä vuonna hoitanut sitä pois kolmelta eri aasilta. Kaksi näistä asui tosin samassa laumassa. Jokaisen aasin vuoluväli on ollut normaali 2-3 kuukautta, joten huomasin valkoviivantaudin nopeasti ja pystyin raspaamaan sen pohjaa myöten pois. Mutta jos en olisi pystynyt, olisi omistaja voinut jatkaa hoitoa seisottamalla aasia otsonivesipussi kaviossaan. Pienen aasin kohdalla lienee näppärintä laittaa aasin kavio pieneen minigrip-pussiin ja kaataa vettä mukaan. Näin pieni steppailu ei haittaa ja Hydzonator-pullo riittää tuottamaan riittävästi vettä operaatioon!

Jatkohoito jää kuitenkin omistajan kohdalle, sillä vaikka itse pystyisin ensimmäisen huuhtelun paikan päällä tarjoamaan, ei vesi säily kuin hetken hyvänä ja seuraavalle hoitokerralle vedet on käsiteltävä uudestaan.

Tässä kohtaa pyydänkin Teidän apuanne! Onko Sinulla rivistä tai sädemädästä kärsivä hevonen välillä Korso-Jokela? Haluatko ryhtyä koekaniiniksi jos tulen kerran päivässä hoitamaan hevostasi sen kotitallille otsonivedellä? Tämä ei maksa sinulle mitään, mutta dokumentoin kuvin ja videoin hoitotoimenpiteet ja edistymisen. Olisi hyvä jos tallilla olisi vesipiste ja sähköpiste, jotta WDS:n saa toimintakuntoon. Jos kyseessä on aasi tai pieni poni, voidaan homma hoitaa pullon kanssa. Jos kiinnostuit niin laita sähköpostia rosamiii@gmail.com .

Sitten ne miinukset tänne loppuun. Otsonivesi ei pärjää rasvalle. Tätä ei siis voi sellaisenaan käyttää puhdistukseen, koska tämä ei irrota likaa tai rasvaa ilman kunnon hinkkausta. Tämä vastaa siinä mielessä siis vain vesipesua. Eli joissain tapauksissa hevonen tai aasi pitää ensin pestä ihan tavallisella saippualla, jotta rasvan määrä iholla ja karvassa vähenee ja vesi pääsee vaikuttamaan. Jos iho on jo paljas, niin vesi toimii suoraan.
Lue lisää

tiistai 30. marraskuuta 2021

Muulimenot marraskuussa 2021

Menot

Marraskuun tallivuokra 400e
Säärystimet ja pohjalliset bootseihin posteineen (käytetyt) 25e
Irtohypytykset 50e
Rossnerin lyhyempi satulavyö (käytetty) 20e
Juoksutusliina (käytetty) 5e
Vajaa pullo jodispriitä 15e
Kengitys, kengät, hokit ja tilsakumit 100e

YHTEENSÄ: 615e

Tulot

0e

YHTEENSÄ: -615e

Muistiin laitettakoot: Madotus 30.11.2021 Equimax

Lisäksi marraskuussa oli satulansovitus ja ostin uuden (käytetyn) satulan, mutta en ole näistä saanut vielä laskua, joten ne ovat mukana joulukuun muulimenoissa. 

Alla oleva kuva ei varsinaisesti liity, mutta kaivellessani Muulille talvibootseja muistin nämä. Sain joskus vuosi tai pari sitten 10 kpl Cavallon Trekkejä Muulille, siis ilmaiseksi. 4 kesämonoa ja 3 talvimonoa nastoilla. Otin nastalliset käyttöön jäätikköajaksi, kun kenkiä ei vielä ollut ja oikein hyvin toimivat. Nää bootsit on todella vähän käytetyt. Malliltaan tää Cavallo Trek näyttää tosi rumalta ulospäin, mutta nää on ainoat bootsit jotka Muulilla pysyy ja jotka eivät aiheuta hiertymäongelmia. Ja näistä on iloa varmasti monta vuotta, koska käytössä nämä ovat vain sen hetken kun ei vielä ehditä saamaan kenkiä kavioihin.




Lue lisää

maanantai 22. marraskuuta 2021

Käytiin irtohypyttämässä pitkästä aikaa, eka kerta vähän haettiin, toisella rundilla Muulilla oli ihan eri meininki

Ensimmäinen hypytyskerta oli "vuoden harmaimpana päivänä". Kuvan otti Pasi Rönn.
Käytiin vähän extempore irtohypyttämässä Muulia Pornaisissa Lahassa. Tallinomistaja oli menossa ja trailerissa oli tyhjä paikka, joten homma oli sitämyöten selvä. Oli tosi jees että Muuli pääsi pitkästä aikaa reissuun jonkun kaverin kanssa (mennyt tähän asti kai pari vuotta aina yksin trailerissa) ja matkakin oli inhimillinen, vajaa puoli tuntia per suunta.

Muulia on irtohypytetty hypyttämisen ilosta viimeksi alkuvuodesta 2019 ja sen jälkeen ihan vain kotikentällä. Tiktokissa joku jo kysyikin syytä irtohypyttämiseen, niin ei siinä Muulin kohdalla mitään sen suurempaa ajatusta ole kuin että se on käsittääkseni senkin mielestä ihan hauskaa ja samalla tulee kokemusta uusista paikoista ja kuljettamisesta. Ja ettei se pitkä kuljetusmatka tarkoita aina koko päivän kisareissua jossain hornantuutissa.

Muulin esteura on kovin suppea tällä hetkellä. Sen liikuttaja Jinna hyppäsi sillä jonkin verran kesällä ja minäkin muutaman kerran kavalettikorkeutta, mutta noin muuten voisin sanoa että Muulia on vahingossa tullut säästeltyä. Kestää sitten vanhempana hyppyjä pidempään.

En olekaan pitkään aikaan ollut tallilla ennen kukonpierua, mutta nyt olin kahtena viikonloppuna peräkkäin. Aamutoimet olivat nopeat, Muuli sai nopean harjauksen ja suitset puin riimun alle. Sitten tosi nopea lastaus Torstin perässä ja matkaan.

En ollut käynyt Lahassa koskaan aiemmin joten oli ihan kiva nähdä paikka livenä ensimmäistä kertaa!

Molemmilla kerroilla oltiin maneesissa samaan aikaan Muulin ja Torstin kanssa. Ehkä vähän tavatonta, mutta meille ihan ok.

Muuli toimii irtohypytyksessä edelleen kuten aina, eli se on koko ajan vapaana ja ohjaan sen juoksutusraipan kanssa uudestaan kujaan. Ensimmäisellä käyntikerralla sillä ei tosin ollut omaa moottoria kovin paljon, joten se jäi kuitenkin kujan päähän josta sen sitten laitoin uudestaan liikkeelle. Toisella kerralla se meni peräti kolmesti täyttä laukkaa maneesin ympäri ja tosiaan itse aina sinne kujaankin.

Esteitä ei koroteltu mitenkään mielettömästi, ensimmäisellä kerralla viimeinen este (okseri) oli 80 cm korkea ja toisella kerralla se taisi olla 90 cm, mutta toisella kerralla myös kaksi muuta pystyä olivat korkeampia. Ero oli huomattava kertojen välissä, ensimmäisellä kerralla Muulin askeleet eivät millään tuntuneet sopivan väleihin ja se ottikin välissä miniaskeleita. Syynä oli kuitenkin "vain" sen oma vauhti, kun se toisella kerralla meni hyvällä imulla, alkoivat estevälitkin olla ihan sopivia.

Alla olevalla videolla on molempien kertojen hypyt, ensimmäisen kerran hypyt eivät ole ihan järjestyksessä, toisen setin on. Videot erottaa tekstistä ja videon tummuudesta, tummemmat pätkät on kuvattu puhelimellani One Plus Nord. Ne menivät kyllä häiritsevän tummiksi enkä editorillakaan saanut Muulia vaaleammaksi.

Jos haluat katsoa, miltä irtohypytys näytti vuonna 2016, niin tässä postauksessa on video siitä. Melkoista räpellystähän se on ollut ja oikeastaan noista alkuajoista on  peräisin se, että Muuli menee maneesissa vapaana nämä tilaisuudet. Sitähän ei siis tuolloin saanut todellakaan helposti ja stressittömästi kiinni, joten tuo oli vain paljon helpompi tehdä noin.

Reissulta ei Muulin hyppykuvia jäänyt jälkipolville, satsasin tällä kertaa ihan täysin TikTokvideoihin ja maneesi oli sen verran hämy paikka, etten olisi kalustollani sieltä kuvia edes saanut. Videot onnistuvat hämärissä paikoissa paljon paremmin ja tän hetken trendi taitaa olla just ne videot.

Kun jokin aika sitten mietiskelin hevossomekentän tilaa ja kerroin julkaisevani TikTokissa, olen yhä enemmän käyttänytkin sitä alustaa. On itseasiassa aika kivaa koostaa tallipäivästä lyhyt 2-3 minuutin pätkä ja ääniraidoittaa se. Niistä jää kivoja muistoja itsellekin. Osan noista pätkistä olen muistanut ladata myös Youtubeen ja muutaman myös Instagramiin, mutta yritän kuitenkin pitää alustat sillä tavalla erillään että julkaisen jokaiselle alustalle tavallaan sinne mielestäni  parhaiten sopivaa sisältöä. Samalla pystyn saman videon hyödyntämään eri alustoilla vähän eri tyyliin, toisessa se palvelee osana My Dayta ja toisessa se on lyhyt reels musiikin kanssa.

Näiltä irtohypytyskerroilta ei oikeastaan jäänyt jälkipolville ns blogiin sopivaa materiaalia muutaman yleiskuvan lisäksi. Halusin silti tehdä postauksen. Pääsettekin kurkkaamaan siihen, millaista sisältöä olen viime aikoina tuottanut. Nämä videot julkaisin siis ensin Tiktokissa ja latasin ne sen jälkeen YouTubeen. Näillä kahdella videolla on hypytyskertojen "My Dayt" ja nissä on ääniraita taustalla.

Ja koska olen tuottanut nämä TikTokkiin, pidän ääniraitaa tehdessä mielessä että seuraajakunta siellä on hyvinkin nuorta, sen saattaa ääniraidastakin huomata.

Lue lisää

sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Aasiyhdistyksen aasien ja muulien painonhallintahaaste päättyi, kuinka hyvin Muuli pitikään painonsa kuosissa?

Maaliskuun lähtötilannekuva. Kuvan otti @sosa.foto

Suomen Aasiyhdistys järjesti aasien ja muulien painonhallintahaasteen tänä vuonna. Idea oli mielestäni erinomainen, tarkoitus oli saada eläinten omistajat ylipäätään mittailemaan aasejaan. Haasteessa mitattiin eläinten rinnanympärykset kerran kuussa ja haasteen alussa ja lopussa eläimet dokumentoitiin rakennekuvan kera.

Aasien ja muulien painon mittaaminen pelkällä rinnanympäryksellä on aina vähän sinne päin. Luotettavampi tapa on verrata rinnanympärystä säkäkorkeutee. Donkey sanctuary on tehnyt tästä loistavan tulostettavan kaavion, jonka lisäksi tarvitaan mitat ja viivotin. Kaava on myös tässä alla.

Donkey Sanctuaryn kaava on tässä ja tämä toimii normaalipainoisiin ja lihaviin aaseihin, eli kaikkiin Suomessa oleviin aaseihin tätä kaavaa voi varmasti käyttää.

(rinnanympärys cm 2,575) x  (säkäkorkeus cm 0,240) / 3968 = aasin paino kg
ESIM (150 2,575) x (110 0,240) / 3968
=401268,429 x 3,012 / 3968
=1208620,508 / 3968
=304 kg

Muuleille on lisäksi laskettu oma painotaulukko reilun sadan muulin otannalla. Alkuperäisessä taulukossa yksiköt olivat amerikkalaisia, joten tein taulukon tähän alle uusiksi senteillä ja kiloilla

Muuli painaa tämän mukaan n 446 kiloa rinnanympäryksen ollessa noin 177 cm.

Muuli on punnittu klinikalla kerran ja se painoi silloin reilut 400 kiloa. Ja vaikka samaan aikaan mittasin sen rinnanympäryksen mittanauhalla niin tadaa, en muista, eikä missään ole ylhäällä, paljonko se senteissä oli! Mahtavaa!

No mutta reilu 400 kiloa ei heitä paljon. Hevosten painomittanauhalla Muulin paino on siinä 430 kilon kohdalla ja jos muulitaulukko kertoo sen painoksi 446 niin jossain  niillä main sen paino huitelee. Jos ikinä mennään käymään klinikalle, niin siellä tietenkin punnitsen Muulin ja otan samalla kaikki strategiset mitat ylös. Siten sen painon tarkka määrittely helpottuu jatkossakin.

Aasiyhdistyksen painohaasteessa Muuli osallistui painon ylläpitäjiin. Sen ei ole tarve pudottaa tai ottaa kiloja, joten on hyvä pitää se vain sellaisena kuin se on. Rinnanympärys mitattiin joka kuukauden alussa, tosin minulla mittauspäivä saattoi todellisuudessa olla edellisen kuukauden viimeinen tai vasta toinen päivä vähän sen mukaan miten kävin tallilla. Alla ovat Muulin mitat

  • 1.3. 176 cm
  • 1.4. 176 cm
  • 1.5. 175 cm
  • 1.6. 175 cm
  • 1.7. unohdin mitata
  • 1.8. 176 cm
  • 1.9. 177 cm
  • 1.10. 176 cm

Paino on siis pysynyt tosi tasaisena ja mitat luultavasti heittävät helposti sentillä joka mittauskerralla. Eli vaikka kesällä Muuli oli vain 175 ja nyt viimeisimmissä mittauksissa jopa 177, en pitäisi sitä huolestuttavana vaan pelkkänä mittausheittona. Talvikarvakin tekee Muuliin lisää ympärysmittaa.

Lopputilanne, kuvan otti Veera Kopakkala, @vk.hevoskuvaus


Lue lisää

maanantai 1. marraskuuta 2021

Halloweenkuvauksissa Muuli yllätti eikä pelännyt lakanaan pukeutunutta omistajaansa yhtään

Ajankohtaiset teemakuvaukset tuntuvat menevän Muuliprojektilta ohi, mutta toista se oli tänä vuonna. Olin nimittäin katsonut Tiktokista jo kuluvan viikon aikana videoita haamutrendistä, joka liittyy erään yhtyeen musiikkivideoon. Trendissä pukeudutaan lakanoihin ja päälle laitetaan aurinkolasit. Niiden funktio jäi hieman hämärän peittoon, mutta todennäköisesti niiden avulla estetään lakanan tuhoaminen. En nimittäin leikannut omaankaan lakanaan silmille aukkoja, eli lakana on edelleen pesun jälkeen käyttökelpoinen.

Tuumasta toimeen sitten vaan. Laitoin viestiä kuvaajalle, joka oli jo itsekin miettinyt tätä teemaa Muulille ja olikin heti messissä. Kuvaukset tallille sovittiin reilun tunnin päähän. Kaikki kuvat otti siis Aino Holmberg, iso kiitos! Ainon kanssa kuvailtiin viimeksi näitä syyskuvia.

Totuttelin Muulia lakanaan tallissa. Se saa nykyään syödä ruokansa heti sisälleoton yhteydessä (helpottaa kovasti talliin sisälle ottamista), joten kun Muuli söi ateriaansa, heiluttelin kauempana lakanaa ja laitoin sen ensin puoliksi päälleni ja sitten kokonaan. Juttelin Muulille koko ajan.

Aluksi kuulin, kuinka se lopetti aina pureskelemisen kun olin lakanan alla, mutta pian se jatkoi syömistä ja otti "kummitukselta" leipää kädestä. Itse en nähnyt hevonv*ttua lakanan alta.


Kun kuvaaja tuli, valitsin vielä päävehkeitä. Päädyin ottamaan enkkusuitset, koska niissä on helmiotsapanta joka mätsää lakanaan. Ja sitten tuumasta toimeen, lakana olalle ja Muuli mukaan kentän taakse ns pelko-osioon. Olin aika ihmeissäni kun Muuli tuli sinne tosi kiltisti taluttaen. Kuvauspäivä oli onneksi tyyni, tuulella metsän ja kentän välissä olevat kaislat pitävät ääntä ja olen todennut sen olevan yksi triggeri Muulille.

Muuli ei tuolla pelottavassakaan paikassa reagoinut lakanaan, joten päästiin kuvaamaan heti. Muuli katsoi intensiivisesti viereisellä pellolla liikkunutta traktoria ja kuvaajaa ja oli mielestäni hyvällä fiiliksellä mukana.

Vasta lopussa kentällä se aukoi suutaan ja haukotteli.





Kuvat vaativat hieman halloweenmäistä otetta, joten latailin netistä pari ilmaista presettiä ja muokkasin kuvia niiden avulla enemmän tunnelmallisiksi. En ole koskaan ennen käyttänyt presettejä ja säädin näitäkin vielä hieman. Kuvaajana ja käsittelijänä pyrin tekemään kuvista aina mahdollisimman luonnollisia, näin kova värinvääristely sattui sieluun ja lopputuloskin taitaa olla kehno. Eivät ne alkuperäisetkään sellaisinaan huonoja olleet, sopivan ankeita ja harmaita kuten syksyyn kuuluukin. Mutta preseteillä sain kuviin vielä enemmän tunnelmaa.

Jos haluat katsoa trendiin sopivan Tiktokin, niin sen näkee luultavasti tästä alta. Ehkä. Olennaista on juuri tuo taustamusiikki joka on jokaisessa #ghosttrend -videossa.

@rosami85

🎃👻 ##mules ##halloween ##ghosttrend ##ghost ##muuliprojekti

♬ Oh Klahoma - Jack Stauber






Lue lisää