Mikä sana on just nyt kaikkien huulilla? No korona tietenkin! Se on vaikuttanut omaan elämääni sen verran, että työpaikkamme siirtyi etätyöskentelyyn huhtikuun puoliväliin asti ja kalenteri on tyhjentynyt tasaista tahtia kaikista vapaa-ajan menoista aina vain pidemmälle tulevaisuuteen. Viimeisimpänä toukokuun karjakurssi siirtyi syksylle, jos tilanne olisi silloin parempi.
Korona iski tajuntaan ja kovaa viikolla 12. Se on ikimuistoinen viikko siinä mielessä, että olimme silloin kaveriporukan kanssa Levin hangilla. Reissu oli odotettu ja sitä varten työpaikoillamme oli joustettu, jotta retki keväthangille toteutuisi. Näin vähälumisen talven jälkeen matka oli oikein erityisen odotettu.
Korona oli toki ilmassa jo ennen lähtöä. Kävin pari päivää ennen lähtöä paikallisessa Prismassa toteamassa saman, minkä moni muukin oli jo todennut. Vessapaperi, leivät ja jauhot olivat loppu. No, ihan hyvä edes joskus rakentaa se oma hätävara kotiin, mutta harmi, että kaikki tekivät sen samaan aikaan.
Oikeastaan lähtöpäivänäkään ei kukaan meistä tullut edes ajatelleeksi että "ehkei kannattaisi lähteä", mutta viikon kuluessa ajatukset muuttuivat. Kuuntelimme nimittäin mökissä suurella hartaudella kaikki hallituksen tiedotustilaisuudet ja uutisten erikoislähetykset. Levillä korona ei vaikuttanut mitenkään, kuten uutisissakin kerrottiin. Vinkkarissa ja Ihkussa väki bailasi entiseen tapaan, mutta omasta mielestäni mäessä oli vähemmän porukkaa kuin aiempina keväinä.
 |
| Postaus on kuvitettu Levireissun kuvilla. Saattoihan se olla viimeinen matka pitkään aikaan. Ja mitä sitä kieltämään, siellä oltiin, nautittiin ja pysyttiin onneksi terveinä, vaikka elimmekin erittäin jännittäviä aikoja. |
Laskettelukeskus ohjeisti heti viikon alusta asti, että hisseihin sai mennä vain oman seurueen jäsenten kanssa samaan aikaan. Lopulta itselleni tuli vain kaksi laskupäivää hieman tuulisen ja kylmän kelin takia, muuten teimme oman pilkkiretken ja laavuretken emmekä olleet muiden ihmisten kanssa lähikontaktissa.
Kokkailimme mökissä ruokaa, katsoimme telkkaa, saunoimme ja vietimme aikaa paljussa.
Tuon viikon aikana kaikkien ajatukset olivat kuitenkin enemmän tai vähemmän koronassa. Valmiuslakia valmisteltiin, ulkomailta tulijoiden tuli mennä itsenäisesti karanteeniin, ensimmäisistä lomautuksista tuli tieto, meidän työpaikkamme monen muun kanssa siirtyi etätyöhön. Leviltä lähdettiin kotiin aika erilaisissa fiiliksissä, kuin millä sinne oltiin tultu.
Uutisissa paheksuttiin laskettelukeskusten toimintaa ja ravintoloiden aukioloa, ihmettelin kovasti sitä, kun olihan muuallakin Suomesa baarit normaaliin tapaan auki. Jostain syystä Levi oli kaiken pahan alku. Lopulta laskettelukeskus meni kiinni pikavauhdilla pari päivää lähtömme jälkeen.
Nyt Uusimaakin on mennyt kiinni, se ei vaikuta elämääni tosin mitenkään. Minulla ei ole mitään syytä ylittää rajaa, mutta hevospuolella on ollut paljon keskustelua niiden kesken, joiden hevonen jäi rajan toiselle puolelle. On kai edelleen hieman tulkinnanvaraista, saako omaa hevostaan mennä liikuttamaan vai ei, jos hevonen asuu täysihoitotallilla.
Ratsastuskouluja on mennyt kiinni, yksäritallejakin on mennyt kiinni tai niissä on rajattu tallilla olevien ihmisten määrää. Meidän tallille korona ei ole ainakaan vielä tehnyt muutoksia, mutta se onkin pieni yksityistalli, jossa on tallinomistajan lisäksi neljä meitä hevosenomistajia. Hyvin harvoin olemme kaikki paikalla samaan aikaan tai ainakaan tallissa tai satulahuoneessa samaan aikaan. Ratsastus kentällä lasketaan vielä pääsääntöisesti ulkoiluksi, joten se on sallittua.
Koronan alkaessa mietin aika lapsellisestikin että noh, vähän tavallista kausiflunssaa ärhäkämpi. Sitten totuus iski vasten naamaa, talous seisahtuu melkein tykkänään, todella moni on lomautuskeskustelujen joukossa ja onhan viime lamasta tosiaan se 30 vuotta.
Ei osaisi välttämättä kuvitella, miten tällainen vaikuttaa sivutoimiseen yrittäjään, mutta vaikuttaa se. Pitkä pääsiäisen keikkani siirtyi myöhempään ajankohtaan, koska matkustaminen ei ole sallittua, joten mihin tilallinen tarvitsisi lomittajaa? No, onneksi myös omat kevään ulkomaanmatkani ovat hyvin pitkälti peruuntuneet, niin ei haittaa, vaikka reissurahat jäivät tällä kertaa saamatta.
Mutta entä ne miljoonat tyypit maailmanlaajuisesti, joiden tulot riippuvat matkailusta? Onnea vaan.
En ole kovinkaan tietäväinen talousasioissa, mutta mahdollinen tuleva lama aiheuttaa itsessäni ainakin juuri sen reaktion, jolla lama saadaan aikaiseksi. Lyön kaikki menoreiät umpeen ja alan hillota rahaa sukanvarteen "pahan päivän varalle". Jos Trump lähettäisi minulle parin tonnin shekin shoppailua varten, laittaisin kaiken sukanvarteen ja maan talous ei todellakaan pelastuisi.
Tämä poikkeustilanne on samalla kutkuttavan jännittävä ja erittäin masentava. Toisella hetkellä odotan maailmanloppua ja toisena mietin, että kohta tämä on varmasti ohi ja ompa ainakin vessapaperia pariksi vuodeksi.
On aika siistiä omalla tavallaan himmata oravanpyörää ja tyhjentää kalenteria työkeikoista ja lomareissuista. Kun mitään et voi tehdä, on aikaa tehdä kotona hommia, nauttia lähiluonnosta, katsoa joku hyvä sarja ja odotella kesän tuloa. Kotona työskentely on kuitenkin itselleni saanut sen aikaiseksi, etten tule enää ottaneeksi konetta syliin blogipostausta varten. Tuntuu, että nyt viimeistään on tietokonekiintiö täynnä. Sen takia blogikin on ollut kovin hiljainen.
Minä luulen, että korona pyyhkäisee yli tavalla tai toisella. En tiedä, ehtiikö rokote ennen sitä vai ehtiikö koronavirus kehittyä vielä tehokkaammaksi. Luen aiheesta kaiken, mikä on luettavissa luotettavilla sivustoilla ja siellä on skenaarioita laidasta laitaan. Talouden puolesta toivon, että meillä on tämän jälkeen jyrkkä nousu, kun ihmiset "vapautuvat vankilasta". Toivottavasti yrityksetkin pysyvät pääosin pystyssä ja selviävät tilanteesta lomautusten avulla.
Itse teen parhaani sen eteen, etten hakeudu ihmisten ilmoille, ja jos tunnen oloni yhtään flunssaiseksi, linnoittaudun sisätiloihin erittäin pitkäksi aikaa. Onneksi olen koko koronaepisodin aikana tuntenut itseni jopa poikkeuksellisen terveeksi. Nautin siitä, että "kotoilua" saa harrastaa nyt ihan luvan kanssa. Normaalisti on nimittäin se fiilis, että vapaalla pitäisi aina olla menossa johonkin. Oikeasti tykkään ihan tosi paljon viettää aikaa kotona! Kuten eräs tuttu sanoi, tämähän on loistavaa aikaa kaikile introverteille, kun ei tarvitse keksiä mitään tekosyitä sille, miksei voida nähdä.
Omalla kohdallani sosiaaliset tarpeet tulee tyydytettyä hyvin pitkälti töissä ja tallilla, joten en edes juuri kaipaa sen enempää ihmisseuraa. Moni muu varmasti kärsii kovasti siitä, ettei voi livenä tavata läheisiään. Onneksi on somet ja videopuhelut, jotta psyymme kärryillä siitä, miten ystävillämme menee.
