Unelmien stetsonkypärä Hat-Linelta Itävallasta!

 Kaupallinen yhteistyö, kypärä saatu somenäkyvyyttä vastaan

Kaikki postauksen ratsastuskuvat otti Tiina Lepojärvi

Pienehkö itävaltalainen kypärävalmistaja hat-line valmistaa ainutlaatuisia JA turvahyväksyttyjä (huom, ei VG1) stetsonkypäriä yhdistämällä kypärän kuoren ja stetsonin toisiinsa. Itse bongasin yrityksen Instagramista jo jokin aika sitten ja ajattelin että tuossa on sellainen tuote, joka sopii 100% Muuliprojektin somekanaville ja otinkin yhteyttä yritykseen että kiinnostaisiko heitä someyhteistyö suomalaisen kanssa.

Vastauksen sain neljän kuukauden kuluttua ja he olivat mukana. Sain valita tulevan kypäräni koko valikoimasta ja päädyin nahkaiseen australialaistyyliseen stetsoniin. Suurin osa valikoimasta on perinteisiä huopastetsoneita, mutta ajattelin nahkaisen olevan huoltovapaampi ja pysyy sitämyöten myös paremman näköisenä.

Homma lähti siis siitä, että valitsin mallistosta itseäni miellyttävän stetsonin "Springbrook" ja kerroin päänympärykseni, joka on 55 cm. Lasten kokoa siis. Se ei haittaa, sillä pienin mahdollinen koko on 52 cm! Suurin on muuten 63 cm, mutta siinä koossa saa tällä hetkellä vain yhtä tiettyä stetsonia.

Stetsonit tulevat eri yrityksiltä. Omani on australialaismallinen, mutta valmistetaan Saksassa. Osa stetsoneista tulee suoraan ulkomailta. Omani tulee Scippikseltä, joka myy australialaisia tuotteita Saksassa. Heillä itsellään on muuten valikoimissaan myös muita tyyliin sopivia vaatekappaleita kuten öljykangastakkeja.

Hat-Line Shop taas valmistaa stetsonin sisälle kypärän kuoren ja kiristysnarut. Koska kyseessä on mittatilauskypärä, joka vielä tehdään vasta tilauksen jälkeen, tulee postissa vielä erilaisia sovitusrenkaita joista tilaaja valitsee parhaan oman päänsä muodon mukaan. Kaikki varmaan tietävät että osa kypäristä sopii pyöreään ja osa soikeampaan päähän. Oma pääni on ehdottomasti soikea kuten öö tyyliin kaikilla. Koska kypärä tehdään jokaiselle tilaajalle erikseen eikä varastossa ole valmiina stetsonkypäriä, kestää tilauksesta kypärän saamiseen noin 20 päivää. Ja varmaan hieman pidempään kun tilaus tulee Suomeen.

Tärkein kysymys tässä kohtaa on varmaan se, että no täyttääkö tällainen kypärä tämän hetken turvastandardit? Kypärän standardi on EN:1384:2017, joka on pykälää alempi kuin VG1 mutta molempia standardeja pidetään ratsastuskypärien parhaiten suojaavina. Kyseisen standardin kypärät on sallittu ratsastukseen, mutta FEI ei tätä standardia hyväksy, eli tätä kypärää ei saa käyttää myöskään SRL:n alaisissa kilpailuissa tai toiminnassa.

Fein kypärästandardit näet tästä (pdf).

Ratsukkotarvikkeen nettisivuilla oli hyvä ja kattava suomenkielinen opas eri maiden kypärästandardien pariin.

Omaa järkeään kannattaa siis käyttää jos stetsonkypärän hankkimista suunnittelee! VG1-standardin MIPS-teknologialla varustettu kypärä lienee edelleen kaikista suojaavin  ja tässä Folksamin testissä parhaimpiin kuuluu mm BOT Lynx, joka minullakin on.

Käytäthän siis omaa harkintaasi kun ostat ratsastuskypärän. Stetsonkypärä ei ole markkinoiden suojaavin eikä edes mainosta olevansa. Jokainen tekee omat valintansa ja itse tulin siihen tulokseen, että käytän tätä kypärää lännenratsastuksessa ja maastossa. Lisäksi käytän aina järkeviä ratsastukseen sopivia kenkiä, satulaa, suitsia, kuolaimia ja selkäpanssaria. Tosin selkäpanssaria ei ollut tämän postauksen kuvissa, koska se ei oikein mahdu tuon takin alle. Otan siis välillä tietoisia riskejä, mutta pääosin ratsastan hyvinkin suojattuna. Muuli on melko hyvin koulutettu ja pidän sitä itselleni riittävän maastovarmana.

Esteille tai laukkabaanalle en lähtisi stetsonkypärän kanssa, vaan puen silloin BOT-kypärän päähäni suojaamaan sitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Stetsonkypärät valmistetaan vain tilauksesta ja jotta kypärä istuisi parhaiten, on pään muoto ja koko varmistettava. Sain yritykseltä postitse sovitusrenkaita. Ilmoitin päänympäryksekseni 55 cm ja sain renkaita koosta 54-56 ja eri mallista, oli soikealle ja pyöreälle päälle omat renkaansa. Rengas sovitetaan päähän niin, että se on ns vaakatasossa kun pää on suorassa, eli ei takaraivolla. Renkaista yksi oli täysin istuva ja varmistin asian vielä meilaamalla yritykseen pari sovituskuvaa.

Tässä kohtaa suosittelen muuten ottamaan sen renkaan joka juuri ja juuri menee päähäsi! Lopputulos kun on hieman suurempi, koska kypärään tulee sisälle vielä pehmusteet. Eli älä tässä vaiheessa jätä mitään tukkavaraa kypärän alle! Jos kypärä on liian iso, se pyörii herkästi päässä eikä ole turvallinen.

Ilmoitin sopivan renkulan koodin yritykselle ja palautin renkulat postitse, ne siis pyydettiin palauttamaan. Ja sitten vain odottelemaan!

Kypärä saapui vajaan kuukauden päästä ja pääsin unboxaamaan sen juuri ennen lähtöäni Erasmus-vaihtoon! Testaaminen ratsain siirtyi siis pitkälle tulevaisuuteen, mutta tein unboxaamisesta videon, joka löytyy alta. Videolta näkeekin hyvin kypärän rakennetta.

Kypärä pääsi kuviin vasta joulukuun puolivälissä kun toteutin kaverini Tiinan kanssa upeat talviset western-kuvaukset! Niillä kuvilla on tämä postaus kuvitettu.

Ensivaikutelma kypärästä päässä oli se että ompas se korkealla, yleensä korvani jäävät ratsastuskypärien alle mutta tämä oli korvien yläpuolella. Luultavasti VG1-standardilla on osansa, mutta toisaalta minulla on aika pieni päänympärys ja yleensä niskasta säädettävät kypärät ovat minulla kokoa 54-59 tms, eli kypärä on luonnollisesti aika isokokoinen. Toinen oli se, että kypärä ei ole kovin paksu. Kun enkkukypärässä kypärän paksuus on varmaan parin sentin luokkaa (muovikuori + styroxit ja sisävuori) on tässä muovikuoren lisäksi huopa ja vaahtomuovipehmusteet.

Kypärän leukaremmin paikkaa pystyi helposti säätämään liikuttamalla muita remmejä, leukalenkki myös lukittui mielestäni tukevasti siihen mihin jätin sen. Kypärän avaussysteemin on sellainen, etten ole aikaisemmin törmännyt. Se lukittuu paikoilleen magneetin avulla ja avautuu painamalla. Kiristysnarut ja leukaremmi ovat nahkaa ja sopivat tehtäväänsä erinomaisesti.

Postauksen kuvissa mun öljykangashame ohuella villavuorilla on ostettu Elvira R Handmadelta, kurkkaa tästä Instatili. Jalassa mull on vain ohuet stretch-farkut ja tuo hame riitti lämmittämään reisiä tosi hyvin! Pakkasta kuvienottohetkellä oli muutama aste.

Kengät on Shires merkkiset "dublin river bootsit" ja olen ostanut ne Englannista suunnilleen vuonna 2016. Käytin niitä alkuun kaupunkikäytössä ja nyt ne ovat olleet jonkin verran ratsastuskäytössä, lähinnä kuvissa koska olen laiska putsaamaan niitä ja käytän syksyllä ja keväällä enimmäkseen kumisaappaita.

Takkini taas on suunnilleen vuodelta 2013 ja se on North 66-merkkinen, ostin sen oltuani Islannissa ratsastuslomalla. Se ei ole takkina kovin käytännöllinen, koska se on sisältä softshelliä mutta päältä villaa. Olen sellainen hikoilijatyyppi, että hikoilen tuossa takissa herkästi eikä se oikeastaan edes lämmitä. Takki on kuitenkin ollut tosi passeli tietyntyyppiseen maastoiluun.

Tyyliin sopivat hanskat ovat Hankkijalta, Ranch-merkkiset fleecevuoriset nahkahanskat toimivat nollakeleihin asti. Hintaa hanskoilla on 20 euroa. Nämä eivät siis ole ne tosi paksut keltaiset "lämpimät" hanskat. Sanon "lämpimät" koska mielestäni fleecepörröhanskat eivät todellakaan ole mitenkään lämpimät pakkasella, itse luotan pelkästään villaan.

Lue lisää

Testasin tahtomattani neljä satulavyötä estämään satulan valumisen eteen, voittajaksi valikoitui Passier Blu

Ylhäältä alas: Parianin kouluvyö, Rossner, Fairfield ja Passier Blu

Kalliiksi tulee kun ei kerralla halua ostaa parasta. Tämän huomasin taas kun lähdin kikkailemaan satulavöiden kanssa. Ostin Muulille uuden satulan viime marraskuussa ja pian huomasin että pitkään käyttämäni Rossnerin mutkavyö painaa mahan alta vyön takaosasta kun vyön etuosa (eli se mutkaosa) on tyhjän päällä.

Venyneissä vasinhihnoissa reiät eivät enää olleet ihan rinnakkain ja lisäksi toinen vastinhihna liukui V:n mallisessa nylonremmissä, joten ehkeivät vastinhihnat voi koskaan ollakaan aivan tasan kaikissa vöissä.

No ajattelin että ostan joko hieman joustavan vyön, jossa jokainen solki joustaa tavallaan erikseen, jolloin reikien epäsuhta ei haitta. Tai sitten etsin vyön, jossa soljet tulevat vyöstä tavallaan V-kirjaimen muotoisesti kulkien saman lenkin läpi. Tällaisen HKM:n vyön myin tietenkin hetki sitten instakirppiksellä.. fiksua.

Kaksi alla olevaa kuvaa on Rossnerin vyöstä. ensimmäisestä kuvasta huomaa miten vyö asettuu mahan alla, osoittaa siis eteen alaviistoon.

Rossner kuvattuna alapuolelta

Linkit vievät muuten sellaiseen nettikauppaan joka googlaamalla ekana tuli listalle.

Hööksin Fairfield kouluvyö oli kiinnostanut minua jo aikaisemmin. Siinä laakeat munuaisten muotoiset palat tulevt mahan alle ja etujalkojen väliin ja vyön leveät joustot maksimoisivat mukavuuden. Pari päivää meni kun vyö bongattiin myynnissä tallin naapurissa, kaupat käytiin Mobilepaylla ja hain vyön ratsain myyjän postilaatikosta.

Vyö asettuikin tosi kivasti ja pysyi paikoillaan hankikahlauksessa. No sitten käytiin Muulin kanssa parilla estetunnilla ja kummallakin tunnilla sain siirtää satulaa taaemmas kolmesti tunnin aikana. Esteet olivat siis liikaa, satula valui aivan kaulalle. Enkä nyt puhu mistään sentin-parin siirtymästä vaan yli 10 sentistä.

Ajattelin että ehkä käytettynä ostetun vyön joustot olivat jo menettäneet parhaat päivänsä vaikka vyö tuntuikin tosi napakalta.

Alla olevissa kuvissa on tämä Fairfieldin vyö.

Palasin Rossneriin, mutta pehmustin sitä lampaankarvalla. Muuli ei myöskään aristanut mahanalusta ja kyllähän vyö löystyy kun selkään nousee, joten ei se nyt ihan älyttömästi Muulia puristanut. Mutta tuntuu toki pahalta että koko vyön paino on mahan alla mun sormen levyisellä alueella.

Sitten satuin Lahaan hevostarvikekirpparille ja ostin Parianin kouluvyön, joka oli hieman muotoiltu kainaloiden kohdalta ja vastinhihnat tulivat juurikin V:n mallisesti ja vyön on tarkoitus jakaa painetta muutenkin. No pari kokeilua riitti kertomaan että tämän vyön kanssa satula valui eteen ja vyö oli aivan Muulin kainaloissa syöden sieltä karvoja. Eikä tämä vyö kovin mutkainen olekaan, eikä sitä taideta markkinoida mitenkään erityisesti päärynävartaloille.

Pariani

Muulin satula topattiin hiljattain ja satulansovittaja sanoi että Passier Blu voisi olla hyvä testata, koska se on kapea sivuilta jolloin Muulin maha ei välttämättä puske vyötä eteen ja toisaalta se ei myöskään hierrä etujalkoja. Passier blu:ssa ei ole joustoja (vaikka se ensisilmäyksellä sellaiselta näyttääkin) ja soljetkin ovat kiinteät. Mutta tässä vaiheessa Muulin satulan vastinhihnat oli uusittu ja reiät olivat taas rinnakkain.

Huutelin vyön perään Instassa ja Pallurablogin Jenni sen huomasi ja sanoi että voi lainata omaa lyhyempää vyötään Muulille. Treffit sovittiin Tampereen messuille ja vyötä olen nyt muutaman kerran päässyt käyttämään ja kyllä se on mielestäni toiminut!

Mutuna sanon että joustovyö on liian joustava kun se päästää äkkiliikkeissä ja hyppyjen alastuloissa satulan valahtamaan eteen. Muulilla kun ei ole juurikaan mitään satulan liikkumisen estävää lavoissaan, joten se on millipeliä kiristyksen kanssa että pysyykö satula takana vai ei.

Passier Blu on pysynyt paikoillaan myös esteillä ja kovemmassa menossa, joten myös satula on pysytellyt aloillaan. Eli nyt on varmaan hyvä aika alkaa hieroa Jennin kanssa kauppoja Passierista! Saan sitä varten toivottavasti riittävästi rahaa kun laitan myyntiin kolme hutiostosta.

Passier on kahdessa alla olevassa kuvassa

Tämäkin on kuvassa alaviistoon, mutta tuntui yhtä napakalta sekä vyön edestä että takaa.

Muulin länkkäsatulassa käytän muuten BOTin painetta tasaavaa länkkävyötä. Mielestäni se tasaa painetta tosi hyvin, eli reunat ovat yhtä napakat eikä Muuli vastustele satulointia. Vyö pysyy myös paikoillaan eli ei rullaannu kainaloon ratsastuksen aikana.

Hevosista poiketen Muulilla on älyttömän kapea rintakehä eli etujalat ovat todella lähellä toisiaan. Fairfieldin munuaisvyökin otti karvoja vastaan aika huolella saumoihinsa. Passierissa keskiosa on niin kapea että se mahtuu jalkojen väliin vaikka ajautuisi sinne asti.

Länkkävyö

Kaikki vyöt vielä päällekkäin. Vyöt ovat ns samoin päin eli ne tulevat Muulille niin päin, että kainalot ovat vyön yläpuolella.

Lue lisää

Mittatilausvarusteet kestävät ainakin yhden hevosiän, Muulin suitsiin tehtiin pieni muutos paikallisen valjasseppäopiskelijan toimesta ja nyt ne istuvat paljon paremmin!

Olen tilannut Muulille aikoinaan aivan upeat käsintehdyt mittatilaussuitset. Esittelin ne tuolloin tässä postauksessa. Suitset ovat olleet käytössä mahtavat, käytän näitä aina maastossa ja välillä kentälläkin jos on liian jännää. Voisin käyttää niitä enemmänkin, mutta koen kuolainten vaihtelun äärimmäisen ärsyttäväksi, joten noissa länkkäsuitsissa on kiinni mun maastokuolaimet (Peeweet) ja niiden kanssa Muuli ei oikein myötää hyvin kuolaimelle. Onhan Peewee kovassa kädessä todella kivulias kuolain koska se on niin ohut, olenkin kokenut parhaimmaksi ratsastaa sen(kin) takia maastossa pääsääntöisesti pitkin ohjin. Tarvittaessa minulla on sitten kuitenkin ihan kunnolla juurikin kääntövoimaa. Jarruna nämä ovat yhtä tehokkaat kuin mitkä tahansa peruskuolaimet, mutta pienen vivun avulla pää kääntyy nopeasti sivulle.

Aluksi olin tilaamassa suitsiin vain nahkaista remmiä kuolaimelle. Kuolainten mukana tullut nyloninen oli tottapuhuen aika ruma ja alkoi rispaantua, nahkainen näyttäisi paljon paremmalta ja olisi kestävämpikin.

Uusi nahkainen remmi

Joskus tässä talvella löysin Instasta varmaan jonkun tutun jakamana Jennin @teamfenneq instatilin, TeamFenneqin. Chattalin silloin hetken että hei mulla olis vähän korjattavia nahkavarusteita mutta sitten asia unohtui ja viesti painui postilooran pohjalle. Saan siis Instassa aika paljon yksityisviestejä ja reaktioita stooreihin, niin äkkiähän se sinne häviää. Onneksi Jenni otti itse yhteyttä jokin aika sitten että oliko vielä tarvetta ja todellakin oli!

Olin nimittäin ehtinyt jo googlailla suutarit sun muut, mutta Jenni asuu aivan tallimatkan varrella, joten varusteiden vienti ja nouto saatiin sovittua näppärästi. Kokosin hänelle yhdet enkkuohjat, joista oli leiffi poikki, ohjasajo-ohjat, joiden toinen solki oli mennyt rikko jo vuosi sitten, mäkivyön pehmusteen, josta oli yksi kiinnitysremmi mennyt poikki ja suitset.

Idea suitsien leukahihnan muokkaamisesta syntyi vasta ajomatkan aikana. Leukahihna ei siis oikein pysynyt Muulilla kurkussa kuten kuuluu, vaan valahti eteen koska nahka on niin jämäkkää. Sain idean, että se voisikin lähteä pienestä metallirinkulasta, jolloin se laskeutuisi nätimmin. Jenni sai heti ideastani kiinni ja toteutti suunnitelman.

Koko hoidon korjaukset materiaaleineen maksoivat 60 euroa, sisältäen siis koko varustekassin korjaamiset, ei pelkästään suitset.

Tästä pääset Jennin kotisivuille ja voit ottaa yhteyttä jos kaipaat varustehuoltoa Tuusulassa (Jenni liikkuu Haarajoen ja Ruskelan väliä aktiivisesti).

Soljen pikkupätkä on tehty kokonaan uudesta nahasta, mutta se on sävyltään hyvin sama kuin mikä suitsissa on. Nämähän ovat tummentuneet runsaasti käytössä.

Tässä kuvassa suitset on kuvattu ihan tuliterinä keväällä 2019.

Lue lisää

Satulavyöt vaihtuivat, mutta eipä se tällä kertaa vaikuttanut Muulin satulointikäyttäytymiseen

Olin vaihtanut länkkäsatulan vyötä viimeksi 2019 ja tuolloin ihan yllättäen Muuli lopetti takajalannostelun satulavyötä laittaessa. No vanha vyö olikin tosi kulahtanut ja paine tuli aika pienelle alueelle joten se oli ihan ymmärrettävää.

No ajan kuluessa käytös kyllä palasi ja liittyy nyt lopulta ihan koko satulointiin. Muuli ottaa herkästi sivuaskeleen länkkäsatulaa selkään nostaessa ja "lepuuttaa" tai nostelee takajalkojaan kun satulaa säätää (olen melkoinen satulansäätäjä) ja laittaa vyötä. Tai no itse vyö ei aiheuta enää ongelmia, stressinaiheuttajana on ylipäätään satulointi.

Joka tapauksessa päivitin Muulin molemmat satulavyöt hiljattain. Olin käyttänyt enkkusatulan kanssa pitkään Rossnerin mainiota muovoiltua vyötä ja mielestäni se auttoi osaltaan pitämään satulaa hieman taaempana. Ongelmana oli kuitenkin se, että satulan nahkaisissa vastinhihnoissa eivät reiät ole enää rinnakkain, joten Rossner puristi joko vyön etu- tai takaosasta, yleensä takaosasta. Toisin sanoen koko vyön paine oli vyön jommallakummalla reunalla, ei tasaisesti mahan alla koko vyön alueella. Tämä ei välttämättä ole iso ongelma, koska vyöhän hieman löystyy kun kuski satulaan istahtaa, mutta en usko että näin pistemäinen kuormitus edes pienissä määrin on ok.

Halusin jatkossakin ehdottomasti ns muotoillun vyön, eli jonka tehtävä on pitää satulaa taaempana kuin mihin vyö itsestään asettuu. Muulin ruumiinrakenne on ehdottomasti päärynämäinen, eli maha pullottaa ja edestä ollaan erittäin kapeita. Tämän se on varmasti perinyt emältään aasilta. Muulilla on tavallaan säkä takana ja kainalo edessä, se on aika mahdoton yhtäkö suurimmalle osalle satuloista ja vöistä.

Koska satulan vastinhihnojen reiät olivat eri kohdissa, oli vyöksi etsittävä sellainen jossa vyön soljet ovat tavallaan V:n muodostelmassa ja kulkevat saman renkaan kautta tai sitten vyössä olisi kattavat joustot. Rossner oli joustamaton.

No ei siinä mennyt montaakaan päivää kun varteenotettava Fairfieldin vyö löytyi. Se oli myynnissä ihan tallin naapurissa ratsastusreitin varrella, joten sovittiin kaupat, maksu mobilepaylla ja vyö odotteli minua iltapäivällä postilaatikossa.

Tässä vyössä on useampikin joustava pätkä ja mahan alla on suurehkot laatat, joille paine tuntui jakautuvan tosi tasaisesti. Hieman jännitin, että osuukohan Muulin etujalat keskipalaan, mutta ainakaan vielä sellaisesta ei ole merkkejä ja vyö pysyy ihan hyvin paikoillaan.

Satulakin pysyy hyvin paikoillaan esteitä lukuunottamatta, mutta eipä se pysynyt Rossnerillakaan. Esteille on varmaan pakko lisätä räät huovan alle ja päälle, koska Muuli ragoi hyvin voimakkaasti kun satula valahtaa eteen sään päälle. Enkä voi Muulia siitä syyttääkään.

Lännensatulapuolella olimme käyttäneet kolme vuotta samaa erinomaista satulavyötä, mutta halusin siihenkin satulaan parempaa paineentasausta mahan alle. Ostin Muulille uutena Back on Trackin painetta tasaavan länkkävyön, josta on rullasoljen lisäksi näppärä "automaattipiikki", eli se soljen piikki painuu vastinhihnaa vasten ja sujahtaa nätisti reikään. Tosin vyön avaaminen vaatii sormivoimaa, kun yhdellä sormella on vedettävä piikkiä ulospäin ja toisella löysytettävä vastinhihnaa.

Myös BOT vyö asettuu näppituntumalla kivasti mahaa vasten ja jakaa painoa hyvin koko alueelle. Lännensatulassahan ei periaatteessa ole eteenvalumisongelmaa, koska estän sen tehokkaasti mäkivöillä, mutta eipä tämä vyö sitä ratkaissut. Ratsastamaan lähtiessä mäkivyöt jäävät suht löysälle, mutta kotiin palatessa ne ovat kyllä napakat, eli satula liikkuu kyllä eteen niin pitkälle kun sen on mahdollista liikkua. Tämän takia en yksinkertaisesti uskalla edes kokeilla ratsastamista ilman mäkivöitä, olisin varmasti kaulalla ja sen yli.

Minulla on satulaan itseasiassa myös takavyöt, mutta niiden kiristusmekanismi ei ole toimiva tällä hetkellä, joten ne ovat täysin käyttämättömät enkä ole Muulia niihin edes totuttanut. Jos haluaisin takavyöllä saada satulan pysymään takana, olisi takasatulavyö kiristettävä kireämmälle kuin etuvyö. Tämä on ihan rutiinia rapakon takana muulien kanssa, mutta Euroopassa taidetaan käyttää enemmänkin mäkivöitä, kun takavyö pidetään (jos sitä edes käytetään) löysällä kuten ns kuuluukin.

Lännensatulan taaimmaisen satulavyön tarkoitushan on estää satulan nousu selästä silloin, kun lassottu nauta on sidottu nuppiin kiinni. Takavyön kuuluukin siis olla löysällä ellei sillä ole tarkoitus pitää satulaa takana.

Kuvasin pari videota Muulin satuloinnista aiemmin tänä vuonna. Ensimmäiseen jätin vain ne pätkät, jossa selvää reagointia oli, nauhoitin päälle ääniraidan ja tilasin itselleni kivityksen. Kommentteja somessa tulikin, osan mielestä reagointi oli lievää ja osan mielestä muulin terveyttä ja satulan istuvuutta olisi hyvä tutkia tarkemminkin. Toistin kokeen toisella kerralla niin, että Muulilla oli edessään ruokaämpäri. Reagointia oli edelleen (takapäällä väistö, jalkojen nosto) mutta enimmäkseen Muuli keskittyi syömishommiin.

• Video 1 (ei ruokaa edessä)
• Video 2 (ruokaa edessä)
  

Päättelin tästä ettei ongelma ole vielä niin suuri, että lähtisin tutkituttamaan Muulia tämän enempää. Uskon, että Muulilla voi hyvinkin olla mahavaivaa, suolistovaivaa, edelleen epäsopiva satula, epäsymmetrisyyden aiheuttamaa lihaskipua ja ihan vaan yliherkkyyttä.

Tässä kuvassa Muuli odottelee palkkaa

Muulillehan on ns ensimmäiset kosketukset aina hankalia, se herkästi väistää harjausta ja kaikkea muutakin kosketusta kun tilanne alkaa, mutta kun harjaus jatkuu, ei se enää ole ongelma. Sama näkyy hierojan kanssa ja itseasiassa vaikka siinä kun haen Muulin tarhasta. Se puhaltaa aina sieraimillaan huolestuneena kun laitan riimun sen turvan yli (en ole opettanut tähän starttinappulaa tai pään pujottamista riimuun), mutta os teen tämän monta kertaa, laskee sen pää eikä se enää huokaile.

Sama on myös stuntratsastajien kanssa, minun kannattaa ratsastaa hieman alle, jolloin selkäännousu ja ensimmäiset askeleet sujuvat toisellakin ratsastajalla turvallisesti.

Jos tämä on kipukäytöstä, niin Muuli piilottaa kivun näppärästi kun tilanne vain jatkuu. Se myös tulee minua tarhassa aina vastaan vaikken ole palkannut sitä siitä useampaan kuukauteen. Se tulee hienosti tarhasta ulos ja odottaa, että saan portit kiinni. Sellainen rutiini meillä tosin on, että sisällä käytävällä on aina Muulin ruokaämpäri odottamassa, koska haluan kaikin tavoin ehkäistä sisälletulo-ongelmat.

Muulilla on siis muutaman kerran sen elämän aikana ollut ongelmana juuri talliin sisälle tuleminen. Se tulee yleensä ovelle asti, jossa kääntyy ympäri ja lähtee käsistä. Tämän jälkeen se on vaikeaa saada edes oven lähelle (jotta sen narun voisi sitoa sisälle kiinni kalteriin estämään paikalta poistumisen). Nyt tätä ongelmaa ei ole suunnilleen vuoteen ollut ja yritän pitää tilanteen tällaisena. Nuo käyttäytymishetket ovat mahdollisesti liittyneet Muulin kiimakiertoon. Kiimaa ei oikein muuten näekään kuin ajoittaisena "huonona" käytöksenä.

Lue lisää

Pääsin Instakirppiksellä eroon monista ylimääräisistä hevosvarusteista, mutta oli sillä hintansakin

Minulla on Instagramissa seuraajia tällä hetkellä reilut 6000 ja stoorejani katsotaan keskimäärin 1500-2000 kertaa. Haistoin täällä siis aika sopivan kohderyhmän, jolle saisin nopeasti, tehokkaasti ja mahdollisimman vähällä vaivalla myytyä ylimääräisiä  hevosvarusteita. Olen toteuttanut tämän kerran aikaisemminkin ja sain samantyylistä vähäarvoista ja kulahtanutta varustetta liikkumaan tosi sähäkästi. Seuraajakuntani ei myöskään merkittävästi näiden päivien aikana vähentynyt, joten uskalsin toteuttaa instakirppiksen vielä uudestaan.

Myynnissä oli tosiaankin vähäarvoista ja vanhempaa tavaraa ja varustetta. Suurin osa oli Muulin ylijäämävarusteita, mutta osa oli sellaista, mitä oli jäänyt tallin varastotiloihin jo lähteneiltä tallilaisilta. Erään tällaisen tallilaisen tavaroita tuossa oli useampiakin ja maksoin hänelle tietenkin siivun myyntivoitoista.

Tuotteita oli myynnissä yhteensä 74 kappaletta ja osan hinta oli 0 euroa + postikulut. Kallein tuote oli käyttämätön toppaloimi koossa 125 cm. Tämä maksoi 30 euroa. Kaikkiin hintoihin lisäsin suoraan postin postimaksut ja näistä ei oikeastaan voinut keskustella vaikka pari yrittikin. Jos tuote mansaa 2 euroa ja postit 6,9e niin syytön mä siihen olen. Juurikin postikulujen kalliin hinnan takia hinnoittelin tuottee todella halvoiksi. Lisäksi näistä oli tarve päästä eroon, koska ne olivat täysin joutavia ja veivät turhaan tilaa.

Kuvasin tuottee tallilla. Kuvaustaustana käytin suht siistiä ja pestyä toppaloimea. Otin tuotteista samalla sellaiset mitat, joiden oletin olevan tärkeitä myyntitapahtumassa. En ottanut tuotteita nimittäin vielä tuolloin kotiini autotalliin, joten lisämittojen ottaminen oli mahdotonta.

Aloin julkaista tuotteita Instastoorin sallimat 10 kerrallaan ja ostoilmoituksia alkoi tulla. Ensimmäisenä taisin myydä Rossnerin hyväkuntoisen 75 cm pitkän mutkavyön. Näitä on ollut käytettynä myynnissä 50 eurolla, itse pyysin 25 euroa.

Sen illan ja seuraavan aamun kävin hyvin runsasta viestinvaihtoa tuotteista. Myyntiehdot olivat selkeät, maksu heti mobilepaylla, osoite minulle ja tuote lähtee postiin 2 päivän sisällä. Osa maksoi tilille, mutta tuote ei tietenkään lähtenyt pakkausprosessiin ennen kun maksu näkyy.

Arvoin itse pakettien koot ja ne menivät toivottavasti suurimmaksi osaksi oikein, eli ostaja välttyi lisämaksulta postissa. Postimaksut ostin Omapostin kautta puhelimella ja maksoin ne heti. Sain sähköpostiini helposti-koodit ja paketin päälle laitettavat laput. Sunnuntaina pakkailin ostoksia hikihatussa autotallissa pakkausmateriaaleinani sanomalehteä, pakkausteippiä ja muovipusseja.

Paketit kiikutin illalla lähimpään postiin ja sain aamulla näppärästi omapostiin ilmoituksen kun paketit oli kuitattu järjestelmään ja ne olivat lähteneet maailmalle. Samoin sain ilmoituksen jokaisesta haetusta paketista. Voin siis omapostin kautta seurata täysin pakettien kulkua. Samoin vastaanottaja näkee saman tiedon omasta puhelimestaan.

Lähetystunnuksia en copypastennut yhdellekään tilaajalle eikä kukaan sen perään kysellytkään. Omaposti on nimittäin nykyaikaa.

Kahden vuorokauden jälkeen 74 kappaleesta oli jäljellä 6 melko vähäarvoista tavaraa. Niistä pidän jemmassa vain sileät hyväkuntoiset nahkaohjat, loput saavat mennä kierrätykseen eli roskikseen.

Pakkasin autotallilla 27 tilausta postiin. Neljä toimitin itse lähialueelle, kun olivat sen verran tuttuja ja matkan varrella. Tilauksia oli siis yhteensä 31.

Mitä tästä sitten tienasi? Rahaa tulille kilahti 561,50e, wuhuu!! Tästä suoraan postimaksuihin meni 197,3e. Tuottoa tavaroista tuli siis 364,20 euroa. Yhden tilauksen arvo oli siis keskimäärin 11,7 euroa (ja tähän postit päälle). 

Vähennän tästä tosin 30e siitä syystä, että osa myyntitavaroista ei ollut minun. Maksoin tämän korvauksen tuotteiden omistajille. Mulle jäi siis näppeihin 334,20e.

Postimaksuissa olisin joitakin euroja pystynyt säästämään ostaessani sarjapaketteja. Mutta järjestelmä tuntui sen verran haastavalta puhelimella etten ottanut tuota sen enempää harkinnutkaan.

Olen myynyt jonkin verran tavaraa Facebookin kautta ennestään. En pidä Facebookissa ikuisesta av-kierteestä, jonoista ja rahojen saamattomuudesta. Instakirppiksellä toimittiin nopeasti, annoin ymmärtää heti että maksu pitää tulla mobipaylla heti. Kun maksu oli tullut, poistin tuotteet stooreista jotta kukaan ei huudellut niistä turhaan. Myyntilista oli siis koko ajan ajantasalla (paitsi yöllä oli tullut ostoja myös). Vain yksi ostaja ei saanut sen takia haluamiaan tuotteita. Ostajat kävin läpi aikajärjestyksessä.

Mikään ei ole ärsyttävämpää kun pitää tuotetta jollekin varalla pari päivää ja kysellä maksun perään. Sitä ei ihan 99% varmuudella ole tulossa jollei se 6 tunnin sisällä ole tullut. Onneksi myyjä saa päättää kenelle myy ja jos tuntuu tosi hankalalta jo viestittely, niin tuotteen voi laittaa suosiolla seuraavalle. Minä en varaillut yhtään mitään kenellekään.

Tällainen pieni halpa ja irtonainen sälä menee kaupaksi vain siksi, että sitä sälää on PALJON! Ei kukaan osta yhtä tuotetta ja maksa siitä 8 euroa postimaksuja, mutta hän saattaa tarvita kuormasta 3-5 eri juttua ja maksaa näistä sen 8 euroa postimaksuja. Instakirppis halvalle sälälle toimii siis vain siinä tapauksessa että tavaraoita on vuoren verran ja toki myös vain siinä tapauksessa, että seuraajakuntaa on reilusti ja niitä stooreja myös katsellaan.

Lue lisää

Kuinka paljon suosit käytettyä ja kuinka hyvää huolta pidät hevosvarusteistasi? Testaa oletko kestovarusteguru!

Suomen luonnonsuojeliliiton Tankkinuoret lanseerasivat kestotyylihaasteen vuonna 2018. Haasteessa laskettiin päällä olevien päällysvaatteiden ikävuodet yhteen ja mitä "vanhempia" vaatteita oli päällä, sen parempi!

Nyt tuon haasteen myös hevospuolelle, mutta kestotyylihaasteen sijaan nimeän haasteen kestovarustehaasteeksi, koska hevospuolella arvostetaan laatua ja kestävyyttä enemmän kuin tiettyä tyyliä. Tai ainakin omassa harrastuskuplassani! Ja kun vaatepuolella ne vähän rikkirevityt farkut ovat vain hip ja cool, on risa varuste hevospuolella iso turvallisuusriski. Eli ihan suoraan ei kannata kilpailla sillä, kenellä on parhaimmat paalinaruviritykset!

Olen kuitenkin sitä mieltä, että oikein huollettuna ja säilytettynä esimerkiksi nahkavarusteet ovat melkein ikuisia, samoin moni muu varuste. Osan varusteista "kuuluukin" kulua, kuten vaikkapa putsien, jos hevonen on kova hivuttelija, mutta suurimmalle osalle annetaan kyllä yli vuoden elinajanodote.

Varusteita voi ja kannattaisi korjata ja korjauttaa enemmän. Valjassepät saavat vanhoille varusteille ihmeitä aikaan ja loimia pystyy korjailemaan jopa kotikoneella. On paljon ympäristöystävällisempää käyttää vaikkapa 30 euroa loimen korjauttamiseen tai korjaamiseen kuin ostaa uusi 100 eurolla.

Kestovarustehaasteessa lasketaan hevosen varusteiden iät yhteen ja jaetaan summa varusteiden määrällä. Käytettynä ostetuista varusteista saa tuplapisteet eikä varusteen valmistusvuodella ole mitään väliä, sitä ei tässä kohtaa tarvitse edes tietää. Iät lasketaan vuosien mukaan ja kun tarkka ostopäivä on yleensä hämärän peitossa, on ihan okei laskea varusteille iät hevosten ikien mukaan, eli varuste täyttää vuosia aina vuodenvaihteessa.

Alle vuoden ikäinen varuste antaa yhden pisteen vain siinä tapauksessa, että se on ostettu käytettynä. Uutena ostettu alle vuoden ikäinen varuste on 0 pistettä.

Kun varusteet on listattu paperille ja pisteet on laskettu, jaetaan pisteet varusteiden määrällä ja näin saadaan tavallaan keskiarvo kaikkien varusteiden pisteille.

Laskin alle yllä olevan kuvan varusteiden kestovarustepisteet. Merkkasin käytettynä ostetut varusteet tähdellä.

suitset 5v*
kuolaimet 1v*
ohjat 0v (näistä ei saa pisteitä ollenkaan, koska varuste on ostettu alle vuosi sitten uutena)
otsapanta 3v
satula 0v* (tämä antaa yhden pisteen, koska vaikka varuste on alle vuoden vanha, on se ostettu käytettynä)
satulavyö 0v*
satulahuopa 0v*
jalustimet 0v*
jalustinhihnat 2v*

Tulokseksi tuli 23 pistettä. Varusteita oli laskelmassa mukana 9 kappaletta, eli laskutoimitus on 23/9 = 2,55.

Iloinen yllätys on se, että ainoastaan otsapanta ja ohjat on ostettu uusina! Otsapannankin on tehnyt suomalainen valjasseppä mittatilaustyönä. Ohjat taas olivat pakkorako kun vanhat menivät Muulin käsittelyssä rikki ja uudet oli saatava heti. Ohjat osti Muulille vielä kaiken lisäksi sen liikuttaja, kiitos!

Pienten kenttäkokeiden jälkeen loin tuloksille pisteytystaulukon. Muulin enkkukamojen suhteen olen edistyjä ja sekä länkkäkamojen että omien ratsastusvarusteideni osalta taituri. Guruiluun on kuitenkin vielä monta vuotta aikaa! 

♻️ Kestovarustealoittelija 0-1 vuotta
♻️♻️ Kestovaruste-edistyjä 2-3 vuotta
♻️♻️♻️ Kestovarustetaituri 4-9 vuotta
♻️♻️♻️♻️ Kestovarusteguru 10+ vuotta

Samalla kaavalla voi siis laskea myös omat ratsastusvarusteet! Omat talvitallivaatteeni saivat 4,33. Pisteet ovat yllättävän korkeat siihen nähden, että olen ostanut tai saanut kaikki omat vaatteeni uusina! Mutta esimerkiksi käyttämi Mountain Horsen takki ja Puuilosta ostamani topparatsastushousut ovat jo 7 vuotta vanhat!

Olen melko varma, että Muuliprojektin lukijakunnassa on paljon säästäväisiä hevosharrastajia, eli meitä jotka suosivat mahdollisuuksien mukaan käytettyä ja korjailevat loimia loppuun asti, mutta gurutasolle ei ole kuitenkaan kovin helppo päästä! Saadaanko lukijakunnasta ketään gurua ja jos saadaan, niin kerro ihmeessä kommenteissa miten olet saanut pidettyä valtaosan varusteista niin pitkäikäisinä ja miten olet malttanut olla shoppailematta!

Eihän Muulikaan olisi tarvinnut kuvan satulahuopaa, mutta se oli käytetty, edullinen ja juuri oikean värinen, joten en pystynyt jättämään sitä! Jos olisin laittanut kuvaan jonkin pari vuotta sitten ostetun huovan, olisin saanut heti 3 kokonaispistettä lisää. Mutta ei kikkailla, mennään niillä varusteilla jotka just nyt on käytössä!

Lue lisää

Tulokset Instagram-gallupista: Mitkä ovat suosituimmat työvälineet, kun kyseessä on lumettoman tarhan pohjaan jäätynyt paska

Viikko sitten tänne etelään tuli ihan yllättäen ja varsinkin pyytämättä kovat pakkaset. Maassa ei vielä siinä vaiheessa ollut yhtään lunta, eli tarhojen pohjat (luojankiitos meidän tallilla kuitenkin suht tasaiset hiekkatarhat) jäätyivät kivikoviksi ja paskat toki jäähtyessään tarttuivat tarhaan kiinni betonin lailla.

Tarhat on kuitenkin päivittäin siivottava joten eikun tuumasta toimeen. Oma lempityövälineeni paskan irrotukseen on nelipiikkinen rautatalikko tai teräväkärkinen pistolapio. Sen jälkeen haravoin kakkelit talikkoon tai lapioon ja jos oikein hifistelen niin saatan luutia tarhanpohjan. Tämä varsinkin sillon kun kakka on hajonnut aivan atomeiksi.

Meillä on tallilla aikamoinen valikoima kakkatyökaluja nimenomaan talvitarhoja ajatellen. Kuka nyt kesällä pistolapiota tarvitsisikaan. Kuvasin työvälineet ja kaivoin netistä vielä lisää kuvia ja kysyin Instassa puolueellisessa ja testaamattomassa gallupissa, että mitä jengi oikein käyttää. Tutkimus olisi ollut parempi toteuttaa jollain sellaisella alustalla, joka tuuppaa exceliin jokaisen vastaajan tulokset jolloin olisin nähnyt, että mitä comboja ihmiset eniten käyttävät. Sehän on selvää että useampia työvälineitä sinne tarhalle tarvitaan. Nyt ei pelkkä paskatalikko auta.

Laitoin tulokset exceliin niin että superlikejen pisteet annoin kertoimella 2 ja lisäsin niihin normaalit käyttöpisteet. Ajelin alla olevaan graafiin työkalut käytetyimmistä vähitenkäytettyihin ja vierellä on oranssilla palkissa "en käytä"-äänet.Äänimäärät menevät suht lineaarisesti, tosin rautapaskatalikko (siis rautapiikkinen hyvin perinteinen tiheä paskatalikko) ja nelipiikkinen talikko on yhtä paljon käytössä kuin ei ole.

Vastaajia tässä gallupissa oli muuten noin 740. 

Kolme on selkeästi ylitse muiden, nimittäin se ihan tavallinen muovinen paskatalikko, teräväkärkinen rautainen pistotalikko ja omat hanskat. Yllättävän moni ainakin viimeisteli tarhan nappaamalla kikkareet kottariin ihan omilla hanskoilla. Pakkasellahan se onkin ihan ok.

Yllättävintä kyllä, kaikista suosituin työväline oli omat kengät. Potkiminen sai paljon käyttäjiä, superlikeja mutta vain vähän käyttämättömyyspisteitä. Voisi siis sanoa että melkein kaikki turvautuvat jäisten paskojen osalta omiin kenkiinsä joko kärjellä tai kantapäällä potkien.

Rautainen paskatalikko ja nelipiikkinen talikko olivat keskikastia, käyttäjiä oli yhtä paljon kuin ei-käyttäjiä ja sen jälkeen suosion vähentyessä (työvälineet olivat kaaviossa tykkäysmääriensä mukaan) ei-käyttäjät lisääntyvät tai tasaantuvat.

Jos näiden perusteella pitäisi talliin ostaa minimityövälineet tarhansiivoukseen talveksi niin valinnat olisivat tietenkin normaali talikko ja teräväkärkinen lapio.

Jäisen tarhan siivouksesta syntyi luonnollisesti myös somevideo. Tässä on mun oma prosessi käytynä läpi minuutissa. Omallakin tallillamme on tästä monta eri variaatiota. Itse käytän paskojen irtihakkaamisessa aina nelipiikkistä talikkoa, mutta videoinnin ajan se oli käytössä toisessa tarhassa, joten tyydyin kakkosvaihtoehtoon. Osa ei tätä talikkoa ymmärrä ollenkaan.

Ja muuten vasta videon julkaisun jälkeen erään TikTok-kommentin saatuani tajusin, että käytin videolla ainakin 20 kertaa sanaa paska.

Lue lisää

Kouluratsastukseen löytyi ihan uusi vaihde kun Muulin Wintec vaihtui Black Countryn koulusatulaan

 

Löysin harmikseni Muulin selästä satulan alta valkoista karvoitusta ja tarkempi tarkastelu osoitti, että karvoitusta oli vasemmalla puolella kämmenen kokoisella alueella ja oikealla puolella myös, mutta pienemmällä alueella. Muuli ei arkonut selkäänsä eikä selässä ollut lyöttymiä (rupea, vesirakkuloita, patteja).

Epäilin heti syyksi aiemmin syksyllä toteutettuja pidempiä maastoreissuja. Niitä kun osui useampi aika lyhyeen ajanjaksoon. Kutsuin ensin paikalle hierojan ja Muulia aikaisemminkin hieronut Silja tsekkasi Muulin läpi. Jumia oli juuri vasemmassa selkäfileessä ja oikealla puolella lautasen alueella.

Valkoinen aluekin on siitä jännä, että karvoista näkee, että valkoinen alue on ilmestynyt vasta syksyllä. Karvat ovat siis kärjestään n 1 cm matkalta ihan normaaleja ruskeita ja tyvestä valkoisia. Alueen reunoilla karvat ovat raidallisia, kärki ruskea, välissä valkoinen raita ja tyvestä jälleen ruskeita, kuin alue olisi parantunut muutaman millin kuluttua normaaliksi ja karva on kasvanut taas ruskeana. En olisi valkoista aluetta edes huomannut ellei ihan muutama karva olisi katkennut ns pahimmasta kohdasta. Toisella puolella selkää on samanmoinen alue, mutta sepäs ei kuvissa näykään, vaan karvoja on kädellä harattava vastakarvaan, jotta karvonen juuret näkyvät. 

Alla on video, kun haravoin karvoja kädelläni. 

Olin jo tuossa kohtaa siirtänyt länkkäsatulan hetkeksi lomalle ja ratsastanut vain enkkusatulalla, jonka virkaa toimitti siis Wintec 500 Wide. Muuli ei arkonut juuri selkäänsä, mutta satulavyön noukkiminen mahan alta sai sen nostelemaan takajalkojaan tai ainakin lepuuttamaan toista takasta. Ratsain en itse oikein saanut vasenta laukkaa nostettua kuin aivan pienellä ympyrällä "pakottamalla" ja laukka oli herkästi vastalaukkaa, ristilaukkaa tai jotain muuta sekameteliä.

Kun Muulin tarhakaverille Armakselle oli tulossa satulansovittaja käymään, ilmoitin Muulinkin halukkuudesta osallistua. En uskonut että sille löytyisi yhtäänä sopivaa satulaa, mutta olisi hyvä katsoa Muulin tämän hetken satulat läpi. Lisäksi minulla oli satulat kahdelta kaverilta sovitusta varten. Paras kaverini Google ei oikeastaan tuonut helpotusta tuskaani. Kuvittelin että Wintec olisi ihan ok, olenhan itse sovittanut sen kaaret suoraan selkään ja mielestäni se ei tee pistekuormitusta, mutta luettuani Vixenin sivuilta listan "oireista", joita epäsopiva satula voi aiheuttaa, olisin voinut ruksia melkein kaikki.

Mutta jotain on parantunutkin, Muuli kulki alamäet pitkään päätään heitellen, mutta sellainen loppui ehkä puolisen vuotta sitten yhtäkkiä kokonaan. Samoihin aikoihin se oli halukas myös jatkamaan ravia myös loivissa alamäissä, aikaisemmin se teki sen vastustellen ja päätään heilutellen, joten emme tietenkään koskaan ravanneet alamäkeen. Muuli vispaa häntäänsä ajoittain paljon, mutta se liittyy aina pohkeeseen. Muuli reagoi siis ihan jokaiseen jalalla annettavaan apuun heilauttamalla häntäänsä. Eli jos olette nähneet ratsastusvideoita, joissa sen häntä on paikoillaan, se tarkoittaa vain sitä että en käytä pohjetta tai ratsasta muutenkaan jalalla.

Tässä alla ovat kuvat, jotka otin Muulista marraskuun alussa ja lähetin satulansovittajalle.

Myös ajoittaista epäpuhtautta on ollut liikkeessä on/off vuoden ajan. Mutta Muuli on aina vertynyt eikä tätä tapahtu joka kerralla. Eron huomaan juuri ratsastuksen alussa ravin suuntaa ja kevennystä vaihtaessa, toinen ravi vaatii aina hieman sulattelua, sen verran kummalliselta se nimittäin aluksi tuntuu. En ole tästä somessa tätä ennen huudellutkaan, koska en tarvitse tähänkään vaivaan nettidiagnooseja. Epäpuhtaus ei ole ollut niin suurta että olisin saanut sitä videolle tai että se jatkuisi koko tunnin. Ja olen sellaisia vanhanliiton hevosharrastajia että jos se liikkeessä vertyy, niin sitten sitä liikettä annetaan. Mutta epäpuhtauskin voi olla satulan syytä, eikä se ole oikeastaan ihme jos satula on ollut niin huono, että se on saanut aikaiseksi karvatuppien kuolemisen.

Olen pohdiskellut satulan sopivuutta aiemminkin ja Impression padin kanssa tehdyt testaukset länkkäsatulan kanssa näyttivät jo tuolloin että satula painaa enemmän vasenta puolta. Tilanne ei tuolloin vain vielä eskaloitunut näin pitkälle. Tuolloin muutin länkkäsatulan padin täytteitä ja laitoin ne keskelle ja taakse, mutta myöhemmin poistin ne koska satula tuntui vielä huonommalta.

Kesällä otatin Muulista hiekkakuvien lisäksi kaviokuvat, nekin liittyivät samalla tähän epäpuhtauteen ja tuolloinhan selvisi, että takasten kavioluun kulma ei noudattelekaan täysin kavion seinämää. Sain siis luvan ottaa takasia pystymmiksi ja sitä olen syksyn aikana hiljalleen tehnytkin. Tämäkin voi vaikuttaa takapään epäpuhtauteen!

Mutta klinikallahan Muuli ei ole käynyt tämän tai muunkaan vaivan takia. Kuten kirjoitin tähän jo aiemmin, jos se liikkeellä lähtee niin liikettä sitten vaan. Muuli ei kuitenkaan ole ollut mitenkään erityisen haluton ja se muilla elämänsä osa-alueilla näyttää kyllä selkeästi jos se ei jostain pidä.

Black Country issikkasatulan alapuoli on ehtaa villaa. Kaupan päälle tuli edellisen käyttäjän valkoisia karvoja.

Tämän pohjustuksen jälkeen palaan taas postauksen aiheeseen eli uuteen satulaan. Tallille tuli käymään Satulapajasta Katja Rikassaari. Lähetin hänelle etukäteen kuvia Muulin selästä ja hän otti niiden perusteella budjettiini sopivia myyntivälityssatuloita mukaan ja katsoi samalla Muulin omat satulat.

Länkkäsatulaan saatiin ohjeistus padin toppaamisesta, palat vain eteen ja taakse jättäen keskikohdan palattomaksi. Tällä toimenpiteellä valkoisen karvan alue jää ilman täytepalaa eli kevenee hieman. Länkkäsatula istuu kyllä erittäin tiiviisti Muulin selkään, jopa liian tiiviisti.

Wintec noh, ripustin sen ylimmäiseen satulatelineeseen ja käytän tulevaisuudessa esteillä, Wintec on siis yleissatula joten sopii esteille paremmin kuin koulupenkki.

Katjan mukaan ottamista välittyssatuloista yksi oli sopiva ja istuva. Black Country -islanninhevossatula leveydessä MWja tuumakoossa 17 oli todella passeli. Koeratsastin satulan nopeasti kentällä Katjan tsekatessa sopivuutta. Ensivaikutelma oli että wow, näinkö  helppoa ratsastaminen voi olla!

Satula sovituskerralla

Satula seuraavalla ratsastuskerralla. Satulan alle tuli vielä tuommoinen pintelipatja kaksinkerroin ja topataan satulaa sitten vajaan puolen vuoden päästä jos sille tuntuu olevan sitten enää tarvetta. Muuli saattaa kasvatella pikkulihakset tuohon eteen nyt kun satula sen mahdollistaa.

Wintecissä jokainen askel ravissa oli tasapainoilua, jotenkin heiluin satulassa jatkuvasti johonkin suuntaan ja esimerkiksi jalat oli tosi vaikeaa saada pidettyä hiljaa omalla paikallaan. Jouduin koko ajan aktiivisesti pitää jalkojani edessä ja jos ratsastin täysin rentona, ne liikkuivat taakse ja istuntani alkoi heti kärsiä. Koska en paremmastakaan tiennyt, ajattelin tämän nyt vain olevan näin. Ja toki tiesin että yleissatulassa toppauspuoli on heikompaa kuin koulusatulassa. Mutta olihan ero nyt mieletön.

Jalat hakeutuivat paikoilleen ihan itsestään eivätkä keventäessä enää heiluneetkaan holtittomasti mihin sattuu. Harjoitusravi oli todella miellyttävää mutta paras juttu tulee tässä:

Muuli nosti sen minulle vaikean vasemman laukan ihan tosta noin vaan! Ja molempiin suuntiin se laukkasi ihan itse omalla moottorillaan. Wintecissä heiluin itse sen verran ettei ihme, ettei Muulia paljon kiinnostanut ylläpitää kolmatta askellajiaan. Tässä uudessa satulassa pystyin istumaan Muulia häiritsemättä.

Satula ei liikkunut milliäkään eteen (käytössä oli toki myös Rossnerin muotoiltu vyö) ja karvat olivat satulan alta suorassa. Erityisesti se valkoiseksi muuttunut vasen puoli on ollut Wintecin ja länkän käytön jälkeen "pörrössä", joten kyllähän ne epäsopivia ovat olleet, siitä nyt ei pääse mihinkään. 

Kuvasin satulansovituksesta pätkän Tiktokkiin ja Instagramiin ja se on tässä alla:

Satula jäi meille viikoksi kokeiluun jonka aikana sain tehdä päätöksen ostanko sen vai en. No päätin ostaa. Pyyntihinta oli 1200e, mutta tarjouksen ja vastatarjouksen jälkeen maksoin siitä 950 euroa.

Eniten siinä tökki ulkonäkö, nahka on kuvioitua ja satulan istuinta kiertää valkoinen tehosteraita. No, olen jo tottunut kumpaankin. Kuvioitu nahka on aika boss ja sitä raitaakaan en enää niin huomaa, sehän on ehkä mahdollista värjätäkin jollain nahkavärillä mustaksi jos se vielä jonkin ajan päästä häiritsee.

Olen nyt ratsastanut kentällä enkkua ihan ilolla aikaisemman suuren harmistuksen sijaan. Muuli liikkuu mielellään ja erityisen fiiliksissä olen parantuneista laukannostoista. Ja tiedättekö mitä, sitä ajoittaista epäpuhtauttakaan en ole enää joka kerralla tuntenut!

Länkkäsatula on ollut aikalailla kotona, mutta olen sitä satunnaisesti käyttänyt maastossa ja Muuli on liikkunut senkin kanssa mielellään ja reippaasti. Erityisesti laukannostot ovat nyt todella mukavia länkkäsatulan kanssa!

Tässä Muuli ihan muuten vaan.

Lue lisää

Voiko rintavaljailla kiinnitettävä puhelin korvata actionkameran? Muuliprojekti testasi!

Olen aina välillä haaveillut uuden actionkameran ostamisesta, mutta katsoessani käytettyjen GoPro-kameroiden hintatasoa Torissa tulen aina toisiin ajatuksiin. Jopa aiemmin käyttämästäni Hero kolmosesta pyydetään edelleen kolminumeroisia summia, enkä tuota kolmosta saanut koskaan toimimaan puhelimellani ja akkukestokin oli niin ja näin, talvella viitisen minuuttia. Lisäksi actionkameran kanssa tökki kovasti se, että tiedostot olivat isoja ja niitä piti aina siirrellä laitteesta toiseen, jotta niitä pystyi editoimaan ja jakamaan tuotosta eri kanaville.

No asia pääsi aina välillä unohtumaan pitkäksi aikaa kunnes jokin aika sitten minulle valkenivat livestriimaiksen mahdollisuudet. Oletko kuullut, että ihmiset striimaavat elämäänsä esimerkiksi Twitchiin ja TikTokkiin ja tällä saattaa saada suuriakin katsojamääriä? Katsojat voivat siinä sitten katsoessaan kysellä kysymyksiä ja lahjoittaa rahaa striimaajalle. Haistoin tästä nimenomaan tuon tienausmahdollisuuden.

Sen jälkeen mietin tekniikkaa ja sitä, että actionkameran ostaminen vain tätä varten voisi olla huono idea varsinkin, kun akkukesto ei varmasti ole niin hyvä että kamera riittäisi koko tallireissun ajaksi.

Sitten tajusin että hei, puhelimellekin on olemassa oma mountti eli teline, johon puhelin puristetaan kiinni ja telineen voi sitten ruuvata rintavaljaiden kiinnikkeisiin! Kiinnikkeet taitavat nykyään olla aika universaaleja eli vaikka ilmeisesti juuri GoPro lanseerasi tietynlaiset kiinnikkeet, ovat kaiken merkkiset yhteensopivia keskenään.

Google auki ja minuutin päästä edessäni olivat rintavaljaat matkapuhelimelle. Laitoin ne siitä sitten tilaukseen ja ne tulivat jo muutaman päivän kuluttua.

Valjaat pääsivät heti tuoreeltaan testiin mutta tallilla heti hieman petyin, "leuat" jotka tulevat puhelimen ympäri ovat kyllä kumiset, mutta eivät tule riittävästi puhelimen reunan yli, jolloin puhelimen saa ihan itse omin voimin irrotettua mountin hampaista.

Tämä mountti tuli rintavaljaiden mukana. Nykyään se toimittaa virkaa ihan hyvin kolmijalassani ja käytän sitä kotivideoissa ja esim liveissä, jotka toteutan kotoa.

Laitoinkin heti ensimmäiselle reissulle vähän varmistusta ja teippasin puhelimen mounttiin vielä jesseteipillä kiinni.

Omassa LG G6-puhelimessani on mahdollista kuvata myös laajakuvana ja sitä todellakin käytin. Jos olisin kuvannut ns tavallisella kameralla, olisi videolla näkyneet lähinnä Muulin korvat ja niskahihna, laajakuvalla video näytti enemmän "actionkameratyyppiseltä", niissä kun yleensä on nimenomaan laajakuva.

Vaikka jeesusteippi peitti 1/3-osaa kännykän näytöstä, pystyin silti operoimaan puhelinta eli aloittamaan ja lopettamaan videoinnin. Parin tunnin maastoreissun + kuntoonlaiton aikana olin tullut kuvanneeksi melkein 40 minuuttia videoita! En nimittäin koskaan "muista" että minulla on nauhoitus päällä ja kuvailen ihan mitä sattuu. Puhelimestani loppuikin sitten akku vähän ennen kun palasimme maastosta, mutta se ei videon teossa nyt haitannut.

Tässä alla on ihan ensimmäinen tällä setillä kuvattu maastoiluvideo, kokosin klipit yhteen ihan puhelimellani. Olen ostanut siihen n 20 eurolla elinikäisen lisenssin editoriin nimeltä Movavi. Minulla on sama editori tietokoneella (olen ostanut siihenkin täysversion n parillakympillä), joten käyttö on tuttua.

Normaalisti käsittelen videot tietokoneella. Saan työskentelystä tietokoneella tarkempaa (en ole niin kovin näppärä sormistani että saisin puhelimen näytöllä leikkaukset putkeen) ja olen tietokoneella paljon nopeampikin.

Mutta toisaalta on todella helppoa kun tiedostot ovat jo valmiina puhelimella ja valmiin tuotoksen voin taas jakaa edelleen suoraan puhelimesta eikä tiedostojen tarvitse käväistä tietokoneella missään vaiheessa.

Äänitin videolle myös ääniraidan heti editoinnin jälkeen koska muuten maastoiluvideo olisi varmaan ollut aika tylsää katsottavaa. Pystyin nyt kertomaan samalla Muulista ja maastoilusta sen kanssa ja palaute eri somekanavilla on ollut todella positiivista.

Alla on vielä vertailuvideo GoPro Hero 3:lla kuvatusta maastoreissusta. Sen eduksi on ehdottomasti annettava keveys ja pieni koko: kamera ei lörähtele laukassa. Olipas muuten muutenkin mukavaa katsoa toi video läpi. Toi oli tosi kiva ja lämmin päivä ja tosi hyvä maastoreissu kaikin puolin! Nää on niitä klippejä, joita on tosi kiva jälkikäteen katsoa ja muistella.

Ja tässä alla on vielä toinen video, jonka olen kuvannut puhelimella rintavaljaissa. Kuvasin ohjasajoa laajakulmavideolla ja mielestäni videosta tuli oikein toimiva!

En kuitenkaan ollut tyytyväinen mounttiin, joten jatkoin googlaamista. Halusin uuden mountin nimenomaan siksi, että puhelin pysyisi siinä varmemmin kiinni Rintavaljaat ja peruskiinnikkeet minulla jo oli, joten tarvitsisin pelkän mountin, jossa olisi pohjassa 1/4 kierteet. Se on standardi kierrehommissa ja sen avulla mountin voi kiinnittää esim kolmijalkaan. Löysinkin heti pari paremman mallista ja laitoin e-Villeen tilauksen Ulanzi puhelinpidikkeestä. Hintaa toimituskuluineen tuli n 20 euroa (tilasin samalla myös varavirtalähteen).

Ulanzin leuat ovat heti paljon pitävämmät ja puhelin kiristetään niiden väliin ruuvaamalla mountin päällä olevaa ruuvia.

Erona rintavaljaiden mukana tulleeseen on se, että Ulanzin "leuat" ovat U:n muotoiset eikä puhelinta todellakaan saa siitä käsivoimin väännettyä irti. Tämän kanssa onkin paljon turvallisempaa maastoilla ja näytön käyttäminen on paljon helpompaa, kun siinä ei ole teippi häiritsemässä operaatiota. Lännensatulan kanssa on kuitenkin edelleen ongelma, kovassa laukassa ja köyrypukeissa systeemiin kohdistuu selllaisia g-voimia, että puhelin nytkähtää alas kuvaamaan omaa mahaani. Ja siinä voi sitten lännensatulan kanssa käydä sen verran hassusti, että murskaan puhelimen nupin ja mahani väliin.

Ulanzi saapui vajaassa parissa viikossa. Paketista tuli hyvinkin simppeli mutta raskasta tekoa oleva mountti. Painoeroa valjaiden mukana tulleeseen oli melkoisesti! En pystynyt keittiövaa'attomana näitä punnitsemaan, mutta Ulanzi on rautaa, ensimmäinen on muovia, joten se selittää eron. Ulanzin leuat olivat tosiaan hyvät ja kun puhelimen siihen väliin ruuvaa kiinni, ei sitä todellakaan saa irti ellei ruuuvia löysää.

Mountin painon arvelin kuitenkin heti tuottamaan ongelmia, kun puhelin "lörähti" alas kovassa vauhdissa kevyen mountin kanssa, mitä se olisi tämän raskaamman kanssa.. Testausta varten yritin ratkaista ongelmaa ohuella hiuskuminauhalla, joka mahdollistaisi kääntelyn, mutta estäisi puhelinta ihan täysin valahtamasta.

Ensimmäinen testiratsastus paljasti että idea oli hyvä ja puhelin pysyi suht pystyssä, mutta esimerkiksi ravissa se jousti kuminauhan kanssa ja kyyti oli aika pomppuisaa. Pidinkin sitten kädellä puhelimesta kiinni laukassa ja ravissa, mutta ainakaan ei tarvinnut pelätä että puhelin valahtaisi tai jopa irtoaisi.

Actionkamera on paljon kevyempi ja pienikokoisempi kuin iso puhelimeni, joten vaikka on näppärää että saan tiedostot suoraan puhelimeen ja käyttökin on helpompaa (suurempi näyttö), niin tuo "lörähtäminen" on oikeasti iso ongelma. Mietin jo jotakin kolmion mallista pesusientä rinnan ja puhelimen väliin, joka pitäisi puhelimen tietyssä kulmassa koko ajan. Ainoa ongelma on vain se, että käynnissä voin kääntää puhelinta enemmän kun taas ravissa ja laukassa tykkäisin nostaa sen pystyyn, koska olen itse pystymmässä/hieman etukumarassa.

Kuminauhan tilalle pitäisikin siis saada joku portaittainen säätö, joka pitäisi puhelimen tietyssä kulmassa, mutta se menee jo aikamoiseksi kikkailuksi.

Viimeisimmän mountin kanssa puhelimen kääntely on jähmeää (hyvä asia), mutta ratsastaessa kulma on sellainen, että liveen tulevat kommentit näkee kyllä. Ja koka valjaat ovat kuminauhaa, kannattaakin kääntää "koko hommaa" jos näyttöä pitää katsoa eikä muuttaa mountin kulmaa.

Puhelin rintavaljaissa sopii tosi kivasti maastakäsittelyn/ohjasajon/käynnin kuvaamiseen, koska se vapauttaa kädet ja rintamasuunta on yleensä oikea. Mutta ratsastuksessa nopeampien vauhtien kuvaaminen isolla puhelimella on vaikeaa. Jos minulla olisi joku tosi kevyt ja pieni älypuhelin, olisi homma toiminut muovisenkin mountin kanssa tosi kivasti! Actionkamerat ovat kevyempiä ja pienempiä kaikin puolin, tosin muistaakseni sain senkin lörähtämään laukassa ja jouduin tukemaan sitä kädellä.

Lopulta tilasin vielä toisenkin Ulanzin mountin. Tajusin nimittäin että pystyvideo on tulevaisuus ja koska postaan nykyään enimmäkseen Instan stooreihin ja TikTokkiin, tarvitsen kipeästi pystyvideota. Kahteen ensimmäiseen mounttiin en saanut puhelinta pystyasentoon, mutta kolmanteen se menee. Ulanzi mallina tuli tilatuksi siksi, että olin todella tyytyväinen sen laatuun edellisen mountin kohdalla, tosin kolmas versio oli siihen verrattuna hyvin muovinen mutta silti tosi laadukkaan ja jämäkän oloinen.

Uuteen mounttiin saa puhelimen myös vaakatasoon, eli puhelinta voi käyttää kummin päin vain saman maastoreissun aikana, mutta luulen että jos jatkossa haluan vaakakuvaa, tulen vaihtamaan siksi aikaa mountin jämäkämpään Ulanziin.

Viimeisimmässä Ulanzissa on myös aika tukevat leuat, jotka kapenevat selvästi päätä kohti, mutta tässä versiossa puhelinta ei kiristetä itse ruuvilla, vaan mountin leukoja pitää kiinni sisäänrakennettu jousi. Puhelimen saa siis irti ihan vaan vääntämällä riittävästi.

Lue lisää