Muulimenot heinäkuussa 2022

Menot

Heinäkuun tallivuokra 400e
laukkakisojen starttimaksu 30e
kisakuvat laukkakisoista 10e
groomin palkkio ja kuvat 20e
ratsutus 25e
kenkiä Hevarilta 40e
Racing Mash-säkki 21,50e

YHT 546,50e

Tulot

ei tuloja

YHTEENSÄ: -546,50e

Porvoon laukkakisat saattoivat jäädä kesän ainoiksi kilpailuiksi. Kuva: Reetta Ollila

 

Lue lisää

Pohdintaa somemaailman negatiivisesta kommentoinnista ja miten itse hoidan aiheuttamani somekriisit

Muuli on toimittanut hienosti tuntimuulersin virkaa ja vieraatkin ratsastajat ovat voineet ratsastaa sillä ilman sähläämistä. Muuli ei silti ole mikään talutusratsu tai voisi toimia aloittelijan ratsuna, olenkin toivonut että kuskeilla on vähintään minun ratsastustaitoni ja kykyä selviytyä myös nopeissa tilanteissa. Muuli ei ole näitä "parhaita" puoliaan kuitenkaan onneksi näyttänyt (edes minulle), joten ehkä se sitten pitää paikkansa että muulit aikuistuvat 10-vuotiaina. Muuli on nyt 9-vuotias, joten toivottavasti se rauhoittuu vielä lisää seuraavien 12 kuukauden aikana.

Osan ratsastuskerroista olen dokumentoinut Tiktokkiin ja YouTubeen ja osaa en sitten mihinkään. Erityisesti ratsastusvideoiden (negatiivinen) kommentointi on kovaa kamaa sosiaalisessa mediassa. Ja ymmärtäähän sen, ihan jokainen pienikin hevosharrastaja pystyy spottaamaan videolta ja kuvista ratsastuksellisia virheitä eikä epäröi laukoa niitä ääneen. Ja tilanne näkyy erityisesti ratsastusvideoissa, joita jo julkaisenkin sellaisilla saatesanoilla, joissa luettelen jo valmiiksi kaikki ratsastukselliset virheeni. Jos siis ylipäätään jaksan videota julkaista, usein en.

Tämän postauksen kuvissa Muulia ratsastaa Instasta tuttu @myrrimies eli Inka Husu, joka aikaisemmin ratsutti Tekila-muulia. Tekila ei ainakaan tällä hetkellä kuulu hänen viikko-ohjelmaansa toiselle tallille muuton takia, mutta kannattaa kurkata miltä meno näytti. Oli kiva saada Inka viimein vieraaksi, meitä dressagemuuleilijoita ei nimittäin kovin montaa Suomessa olekaan. Muuli oli Inkan mielestä ihan pätevä ja sillä oli mukava tasainen tätilaukka.

Kuvia on myös katsottava kriittisesti. Someseuraajani tietävät, että Muuli aukoo suutaan erittäin herkästi ratsastuksen aikana oli selässä kuka tahansa. En jaksa ihan joka kerta selittää tätä asiaa, joten valikoin tarkoituksella kuvia, joissa suu on kiinni ja ohjakin ilman tuntumaa ettei vain näytä siltä että Muulia vedettäisiin suusta. Tiedän itse ihan hyvin että tuntumaton ratsastus tuntuu ratsusta ajoittain jopa pahemmalta kuin tuntuma, mutta kuvakerronta nyt vaan on sellaista, että löysä ohja herättää vähemmän negatiivisia tuntemuksia kuin tuntumalla ratsastus.

Kun lisätään vielä Muulin "luimiminen" silloin kun se oikeasti tekee töitä, niin kommenttiryöppy on satavarma.

Ja tämän aasinsillan avulla postaus lähtee nyt ihan eri raiteille kuin mitä alku antoi ymmärtää. Ratsastuskuvat olivat niin kivoja, että ne toimivat tässä kuvituksena, mutta postaus ei tästä eteenpäin liity kyseisiin kuviin käytännössä ollenkaan.

Minua haastatellaan Ylelle tänään ja aiheena on juurikin se, että mitä somessa uskaltaa julkaista ja millaista ennakkosensuuria on käytettävä. Juttelin toimittajan kanssa hyvin lyhyesti puhelimitse, mutta varsinainen haastattelu tapahtuu tänään.

Luultavasti puhun haastattelussa ihan mitä sattuu, mutta yritän muistaa ottaa kantaa siihen ongelmaan mikä somessa tällä hetkellä on. Eli siihen, että asiat nähdään todella mustavalkoisina ja irrotetaan muusta sisällöstä. Toisaalta TikTokissa videot ovat hyvin irrallisia hetkiä, eikä joka videossa ole ajallisestikaan mahdollista käydä koko koulutuksen historiaa läpi. Siksi jossain videossa näkyy herkästi tosi rumaa ratsastusta tai rumaa maastakäsittelyä vaikka tarkoitus oli näyttää että "ei tämä ole enää läheskään niin pahaa käytöstä kuin aikaisemmin".

Tämä liittyy myös siihen, että somessa halutaan pääsääntöisesti nähdä myös somettajien vastoinkäymisiä, alamäkiä ja tavallista arkea eikä pelkkää hehkutusta miten hieno hevonen oli juuri tänään. Ymmärrän kuitenkin täysin niitä somettajia, jotka julkaisevat vain tähtihetkistään ja kaikki on somen perusteella aina hyvin. Somekanavilla on todella raskasta saada neuvoja ja niitä tulee ihan pyytämättäkin ja neuvojen antajat loukkaantuvat melkein aina jos neuvosta kieltäytyy yhtään tahdittomasti.

Oma tapani suhtautua tähän onkin aina edes yrittää keskustella annetusta neuvosta tai vähintään kiittää saamastani vinkistä vaikka tietäisin jo, etten tule sitä koskaan toteuttamaan. Mutta neuvohan voi olla ihan varteenotettava jollekin toiselle, jolla on samantyyppinen ongelma.

Sitten voidaan puhua somettajan vastuusta ja onko sitä noin ylipäätään. Jos minä teen asiaa X Muulin kanssa (ratsastaisin vaikka varusteetta) ja joku matkii sitä ja loukkaantuu pudotessaan alas, niin olenko minä siitä vastuussa koska näytin esimerkkiä? Mielestäni en, mutta mitä enemmän (nuoria) seuraajia tulee, sitä enemmän koen kuitenkin vähintään alitajuisesti olevani vastuussa ja olevani esimerkki. Eikä se sinänsä ole ongelma, tiedostan hyvin epäkohdat joita itsekin teen ja rajaan ne jo kuvausvaiheessa pois.

Yksi tällainen mielipiteitä kovasti jakava aihe on naruriimusta sitominen. Olen saanut ihan yksityisviestein kitkerää palautetta siitä, kun sidon Muulin naruriimusta kiinni niin, ettei välissä ole paalinarusilmukkaa. Tarkoitukseni on nimittäin sitoa Muuli kiinni niin, ettei sen ole tarkoituskaan päästä siitä irti. Ulkona puomilla minun on mahdollista pyörittää naru tolpan ympäri niin, että se päästää pikkuhiljaa vapautta jos Muuli rimpuilisi, mutta sisällä tallissa olen sitonut narun vain kalteriin vetosolmulla. Nyt pyrinkin kuvaamaan Muulin aina niin, ettei solmu näy, joten jokainen voi kuvitella narun päähän jonkin paalinarupätkän.

Somea ei tarvitse kauaakaan seurata kun huomaa kommenttikentistä, mikä ratsastuksellinen virhe on juuri nyt se, jota etsitään aktiivisesti kaikista videoista.

Jokin aika sitten se oli äärimmäinen rollkur, nyt se on kuolaimen edessä liikkuminen koska aavistuksen nyökyssä olevat hevoset saavat enemmän hehkutusta kuin aavistuksen turpa edessä liikkuvat. Raipankäyttö nousi juuri ihan uusiin sfääreihin joten luultavasti hetken aikaa siihen kiinnitetään somessa ihan erityistä huomiota. Kuuntelin Hevonen, opettajani -podcastia ja siellä mainittiin kouluratsastajat, jotka istuvat äärimmäisessä takakenossa. Niin on ilmeisesti helpompaa ratsastaa isoliikkeisellä hevosella. Tämä on istuntavirhe, mihin en aikaisemmin ole kiinnittänyt huomiota mutta tuon jakson jälkeen näen sitä itsekin koko ajan Instagramin hidastetuissa dressagevideoissa. En siis ole yhtään sen parempi kuin muutkaan paitsi että kommentoin videoihin vain silloin jotain negatiivista, kun näen niissä aitoa eläinrääkkäystä. Takakenossa ratsastaminen ei ole sellaista.

Eikä ratsastuksellisten virheiden etsiminen kuulu muutenkaan someseuraajille vaan se on ratsastajan ja hänen valmentajansa asia. Ehkä kyseinen ratsastusvirhe on kuitenkin pienempi kuin se, minkä ratsastaja teki aikaisemmin tai asia on koko ajan prosessissa? Ehkä apu ei mennyt läpi pienemmällä paineella ja käytetään hetkellisesti suurempaa ja kun se irrotetaan muusta videosta näyttää ratsastaja aikamoiselta kurittajalta.

Minäkin ratsastajana nostan erittäin herkästi volyymiä jos apu ei mene perille tai jos Muuli lähtee eri suuntaan kuin mikä oli tarkoitus. Ratsastan sen tosi kovalla paineella (voimalla tarvittaessa) takaisin suuntaansa ja annan löysää. Nostan siis paineet nopeasti ja lasken sen yhtä nopeasti. Kuitenkin kouluratsastuksessa saatan jäädä junnaamaan paineeseen liiankin pitkäksi aikaa, mutta silloin koutsimme muistuttaa siitä, tilanteeseen ei oikeastaan edes auta se että saan kommentin tilanteeseen, joka tapahtui kuukausi aiemmin mutta josta julkaisen videon jälkijunassa.

No, en halua turhaan kaivaa verta nenästäni joten editoin videoni aika tarkkaan. Mietin, mitä ns negatiivista jätän jotta sisältö ei näytä pelkältä hehkutukselta mutta joka ei välttämättä herätä ollenkaan kommentointia. Ääniraidalla saan avattua asioita hyvin paljon, mutta ääniraidassa on sekin puoli, että sillä saatetaan puhua musta valkoiseksi.

Otan esimerkiksi "hauskat" eläinvideot, aika tuore oli sellainen jossa nuorta hiehoa koulutettiin Yhdysvalloissa ratsuksi. Hieholla oli lännensatula ja se lamaantui täysin kun vyötä kiristettiin ja sen selkään lisättiin aikuinen mies. Videon ääniraita ja tekstit kertoivat miten hauska hieho se oli kun sillä tavalla pelleili ja myös hiehon ratsastajalla oli tosi hauskaa. 99% kommenteista piti videota tosiaan hauskana. Olisiko videota pidetty hauskana jos teksti ja ääniraita olisi kertonut että kyseisellä videolla nuorta hiehoa ei ole siedätetty riittävästi satulaan, vyön puristukseen ja painoakin laitettiin selkään liikaa? No se on varmaa, ettei se video olisi sellaisenaan saanut kuin murto-osan niistä näyttökerroista mitä sillä nyt oli.

En linkitä videota tähän, koska se ei mielestäni kaipaa yhtään enempää näyttökertoja.

Kun tiedotaa ääniraidan ja tekstityksen vaikutuksen videon katsomiskokemukseen, kannattaa kyseenalaisia videoita katsoakin ilman ääniä ja muodostaa niistä oma mielipiteensä. Ja kun se on muodostettu, painaa se tiukasti omaan mieleensä ja siirtyä seuraavaan videoon kommentoimatta yhtään mitään, jos videon tapahtumat eivät sodi Suomen eläinsuojelulakia vastaan.

On hieno taito nähdä videoissa virheitä jolloin niitä voi korjata omassa ratsastuksessaan ja hevosenkäsittelyssä, mutta se, että niitä laukoo sarjatulena kaikkiin vastaantuleviin videoihin saa somesta vain toksisen paikan, jossa ääntä on vain äänekkäällä vähemmistöllä eikä kukaan uskalla enää jakaa videoitaan. Vuorovaikutus on upea asia ja syy miksi itsekin olen niin aktiivinen. 

Ymmärrän täysin negatiiviset ja tylytkin kommentit, yleensä niiden jättäjällä on elämässään juuri siinä kohtaa huono hetki ja oma olo paranee hetkeksi kun pahaa oloa saa siirtää seuraavalle. Ja toki suoranaiseen kiusaamiseen on muitakin syitä, joista käsittääkseni moni kumpuaa omista tunnelukoista ja traumoista.  Ja no, hevospuolella pätemistarve on jostain syystä iso juttu. Olen päätellyt että tiukassa tallihierarkiassa on tärkeää olla pätevä (vaikkei olisikaan) saadakseen muiden harrastajien ihailua osakseen. Kävelevä tietopankki ei kuitenkaan ole enää 2022 kovin kätevä, koska ajantasaista tietoa on tarjolla vaikka Hevostietokeskuksen kotisivuilla.

Vinkki: omaa oloaan voi parantaa myös laittamalla hyvää kiertoon!

Negatiivisesta kommentoinnista on helppoa sivullisen sanoa että "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos", mutta se ei ole niin helppoa. On muistaakseni tutkittu, että yksi negakommentti tarvitsee 7-10 positiivista kommenttia, jotta se unohtuisi. Negatiivinen jää siis mieleen pidemmäksi aikaa kuin kiva positiivinen kommentti. Ei minullakaan TikTokissa ole mitenkään isoa määrää vihaajia kimpussani, ei luultavasti yhtään vakituista ja 99% saamistani kommenteista on ehdottomasti positiivisia tai neutraaleja, mutta silti ne negakommentit jäävät mieleen.

Algoritmikin on vielä sellainen että kasvuun tähtäävän tiktokkaajan yksinkertaisesti kannattaa vastata juuri niihin negakommentteihin videolla. Ne saavat paljon enemmän näyttökertoja kuin että kiittäisi videolla jostain kivasta kommentista. Alennun tähän itsekin mutta yritän olla provosoitumatta kommenteista. Vastaan niihin vain asiallisesti sillä tietotaidolla, joka minulla juuri nyt on käytettävissäni. Ehkä vuoden tai parin päästä toimisin jossain tilanteessa eri tavalla, mutta sillähän ei ole vaikutusta tähän hetkeen. Kun negakommentteihin vastaa asiallisesti, hermostumatta ja ns avautumatta, niiden määrä kyllä vähenee.

Itselläni on sellainen periaate että 1-2 samantyyliseen kommenttiin en jaksa sen enempää ajatuksella vastata mutta jos samaa asiaa kysytään negatiiviseen sävyyn useamman kerran, kannattaa vastaukseen paneutua koska luultavasti satakertainen määrä on miettinyt asiaa mutta onneksi vain harva kehtaa sitä kysyä tai kommentoida.

Ja tässä tulee kuvioihin somettajan vastuu, jos jotain on julkaissut ajatuksella tai ajattelematta, on mielestäni sen verran vastuuta että voi perustella toimintansa avoimesti. Virheitä ja ylilyöntejä sattuu kaikille, on ihan okei myöntää ne ja kertoa että tässä nyt tuli toimittua väärin mutta ensi kerralla toimin eri tavalla. Ajattelemattomia virheitä on tullut minullekin useita, olen julkaissut kiireessä, en ole katsonut videota tarkkaan kun sen tarkoitus on olla vain "taustavideota", mutta sitten siinä tapahtuikin joku epäkohta joka vaatii pari lisävideota jotta solmu aukeaa.

Omaan toimintatapaani ei kuulu kommenttien poistaminen (ellei niissä ole jotain todella törkeää tai esimerkiksi henkilökohtaista minua kohtaan). Mutta "sotku kerää sotkua", joten somettaja voi aivan hyvin toimia moderaattorina ja poistaa negatiiviset kommentit ja välillä se kannattaakin. Kun kommenttikenttä on positiivinen, on negakommentin jättäjällä iso kynnys kommentoida. Somen hyvä puoli on myös se, että vakkariseuraajat kyllä hiljentävät satunnaiset huutelijat tehokkaasti. Ja ainakin tiktokissa seuraajiakin ärsyttää se, kun minulta kysytään sadatta kertaa että onko muuli ori, tamma vai ruuna, joten he vastaavat kommentteihin ennen kun itse ehdin paikalle. Ja se on täysin ok.

Kerron tässä yhdestä vähän isommasta tiktok-mokasta, joka tapahtui kun en katsonut omaa videotani riittävän kriittisesti mutta jonka sain myös korjattua. Osallistuin toukokuussa ensimmäistä kertaa maastoesteleirille Muulin kanssa ja Muuli suhtautui tosi skeptisesti suurimpaan osaan maastoesteitä. Muuli on sellainen, että pelätessään se kääntyy paikoillaan vasemmalle ja yrittää poistua paikalta. Jos tuossa tilanteessa vedän oikeasta ohjasta vastaan, Muuli saa kaulansa suoraksi ja lähtee, enkä voi tehdä mitään. Ratsastan tilanteessa siis niin että jatkankin kääntämistä vasemmalle lukiten vasemman lyhyen ohjan reiteeni ja Muuli saa halutessaan pyöriä siinä. Enää se ei pyöri vaan pysähtyy.

No näin siis tapahtui erään esteen kohdalla, että Muuli poistui vasemmalle. Käytin Tiktokissa videon taustalla "yllätyskyykky"-ääntä ja ajattelin että video olisi hauska. Videot eivät välttämättä näy kirjautumattomille, joten siksi avasin videoiden sisältöä blogipostauksessa sen verran että idea välittyy.

Kommenttikenttä räjähti ja sain kuulla kymmeniä kertoja että miksi helvetissä ratsastan ensin estettä kohti mutta käännään Muulin pois juuri ennen estettä. Ja ihan totta, JUURI siltä se videolla näytti! Koska refleksini ovat noissa tilanteissa salamannopeita olen itseasiassa Muulin lisäksi ainut, joka tietää asian oikean laidan, eli Muuli teki itse kääntymispäätöksen ja itse ratsastin mukana. Ja hieman ennen kääntymistä tunnen tietysti istunnallani ja kädelläni ettei se ole ylittämässä estettä.

Aluksi vastailin kommentteihin mutta kun niitä oli tullut reilummin, julkaisin uuden videon samasta tilanteesta. Uusi video oli kuvattu rintakameralla, eli näytti oman perspektiivini. Kerroin videolla siitä, miten Muuli tilanteissa käyttäytyy ja miksi "käänsin sen pois". En provosoitunut, korottanut ääntäni tai edes saarnannut, kerroin vain miksi toimin tilanteessa kuten nyt toimin. Asia meni mielestäni ns jakeluun ja selitysvideosta tuli paljon katsotumpi kuin alkuperäisestä. Alkuperäinen on tähän päivään mennessä saanut 31k katselukertaa ja selitysvideo 86k. Kumpikin määrä on todella iso tililleni, eli katselukerrat näissä olivat poikkeuksellisen suuria.

Tuon mokan olisi muuten voinut korjata myös poistamalla alkuperäisen videon, mutta siitä voi tulla vielä enemmän negaa jos joku on ehtinyt sen jo ruutukaappaamalla tallentaa itselleen. Jokainen somekriisi on myös mahtava paikka opetella selviytymään niistä, se voi olla hyvä taito jos joskus joutuu hoitelemaan työpaikan tai yrityksensä somepuolta. Olen pari kriisiä sammuttanut Aasiyhdistyksen tiedottajanakin, kun olen jakanut jotain mielestäni erinomaista sisältöä ja saanut suututettua ison määrän seuraajia. Nöyrät pahoittelut toimivat aina erinomaisesti.

Huh, olisiko tässä mielipidepostausta vähäksi aikaa Muuliprojektille. Näppäimistöni ei ole sauhunnut pitkään aikaan näin vauhdikkaasti kun pääsin puhumaan yhdestä lempiaiheestani. Toivottavasti muistan tästä edes osan kun juttelen toimittajan kanssa. Ja toivottavasti ymmärsin haastattelun aiheen oikein jotta voin ylipäätään keskustella näistä teemoista. Tosin suht suosittuna hevossomettajana puhun kyllä mielelläni kaikesta someen liittyvästä.

Päivitys 3.8.2022

Juttu on nyt julkaistu Ylen sivuilla ja löytyy täältä. Juttu tuli myös Keski-Suomen ja Etelä-Savon paikallisuutisissa, sekä radiossa että televisiossa. Televisiossa oli suunnilleen sama video, kuin tässä jutussakin.

Lue lisää

Aloitin kengityskurssilla ja toisena kurssiviikonloppuna pääsin jo kengittämään Muulin!

Sama tehdaskenkä muotoiltuna Muulille ja orkkiksena.

Koulutuskeskus Salpaus järjestää kerran vuodessa maksullisen kurssin kengityksestä, Kengityksen peruskurssin. Kurssi maksoi 550 euroa ja sinne oli haettava ja tultava vielä valituksi, jotta opiskelu oli mahdollista. Hakijoita oli kuulemma ihan reilusti ja itse olin yksi onnekkaista valituista. Meitä taitaa olla kurssilla 12 henkeä.

Kurssi järjestetään kuutena viikonloppuna aina kolme päivää peräkkäin. Viikonloppuja on kuuden kuukauden aikana kesäkuusta marraskuuhun. Ensimmäinen kurssiviikonloppu oli kesäkuun alussa ja silloin keskityimme ihan perusjuttuihin ja takomiseen. Taoimme käytettyjä kenkiä johonkin muottiin Asikkalan toimipisteessä ja kokeilin myös puikkohitsausta ensimmäistä kertaa ikinä. Luulen että rälläköin myös metallia ensimmäisen kerran koskaan. Tuona viikonloppuna syntyi ahjon avulla myös naulakko käytetystä kengästä, sain aikaiseksi rengaskengän ja tein kengän sisälle levikkeen ottamalla toisesta kengästä pätkän sitä varten.

Opettajana meillä on Timo Alanko, jolla on pitkä kokemus kengityksestä ja sen opettamisesta.

Huomasin nyt jälkikäteen, että olin ottanut 99% kuvista pystyyn, koska ajattelen kuvat ja videot nykyään ennemmin pystyssä kuin vaakana. Suurin osa materiaalistani julkaistaan nimittäin pystyssä, mutta täällä blogissa toimisi parhaiten vaakakuvat. Kuvassa opettajamme Timo ja muita kurssilaisia.

Timo muotoili meille yhden kengän valmiiksi. Muuli seisoo käytävällä.

Takominen oli äärimmäisen hankalaa ensimmäisenä viikonloppuna vaikka käytimme käytetyjä  (eli mahdollisimman ohueksi kuluneita kenkiä) ja tuntui etten saanut kenkää muuttumaan tippaakaan kun se piti saada teuraskavioon mallaamaan. Kuumana kenkä taas muokkaantui liikaakin ja toisaalta jäähtyi todella nopeasti. Puikkohitsauksessa puikko jäi jatkuvasti kiinni työstettävään palaseen. Ei varmaan tarvitse kertoa että ala-asteen käsityövalintani ei ollut tekninen työ? En ollut kovin hyvä tekstiilityössäkään, joten olisin voinut ihan hyvin valita teknisen.

Ensimmäisenä viikonloppuna emme työstäneet hevosia tai vuolleetkaan mitään, kävimme vain katsomassa Jokimaan hevostallit ja systeemit ja opettelimme kengitysvälineiden nimiä koulun pakkeja siivotessamme ja kootessamme. Siinä kohtaa kävi jo selväksi, että omat kamat kannatti ostaa ennemmin ennemmin kuin myöhemmin koska koulun välineistöä ei oltu käsitelty mitenkään erityisellä hartaudella.

Irrotustongit, leikkurit ja naulankatkaisutongit

Tekemäni rengaskenkä

Puikkohitsauksen taidonnäyte

Naulakko, muotoiltiin kuumana

Levike kengän sisäsyrjällä

Tehdaskenkä muotoiltuna teurasjalalle

Takomista Jokimaalla 2. kurssiviikonloppuna. Ostin Hevarilta itselleni tämän saman pikkualasimen. Huomasin myöhemmin että vaikka olen näinkin lyhyt (160 cm) niin takominen oli helpompaa jos olin polvillani tuon vieressä. Moni kengittäjä on hitsannut tuohon pidemmät jalat, jotta asento olisi ergonomisempi.

Toinen kurssiviikonloppu oli heinäkuussa ja vietimme sen kokonaan Jokimaalla, joka onkin sijainniltaan minulle paljon parempi (kuin Asikkala). Perjantain aloitimme Heinolassa Hevarilla, josta jokainen osti sen verran kengitysvälineistöä kuin oli tarve. Ostin tuolta reissulta itselleni pajavasaran, naulausvasaran, kolottimen, pari raspia, kengitysessun, pienen alasimen, Muulille kenkiä, purkuraudan, kengitysnauloja, magneetin (naulanpätkille) ja looppipuukon. Myöhemmin kävin vielä ostamassa papukaijapihdit, koska huomasin niiden olevan erinomaiset kengän irrotuksessa. Ennestään minulla oli vain leikkurit ja kengänirrotustongit (joilla katkon kyllä myös naulat). Kotkausrongit olen saamassa muita reittejä pitkin joten niitä en nyt ostanut.

Ostin pienen alle 300 euroa maksavan alasimen, koska suurempaa en jaksa jalkoineen kanniskella ja ainakin alkuun ajattelin pärjätä pikkualasimella ja pikkuautollani.

Ainiin, kengittäjän urasta en tässä kohtaa haaveile, mutta toivon pystyväni lyömään nyt ensialkuun irtokenkiä kiinni ja vuolemaan hevosiakin. Nythän en vuole ollenkaan hevosia koska minulla ei ole siihen riittävästi tietotaitoa. Vuolen siis vain aaseja, koska niiden kavionvuolusta kuvittelen tietäväni jotain. Tiedän itseasiassa niin paljon, että olen pitänyt aiheesta jopa kurssipäiviä aasinomistajille. Näidenkään tarkoitus ei ole opettaa täysin vuolemaan oman aasinsa kavioita, mutta tietää miltä kavioiden pitäisi näyttää vuoltuina ja millaista ylläpitovuolua voi kotona harrastaa.

Meillä on joka viikonloppu perjantai teoriaa ja kävimme läpi kavion ja vähän koko hevosenkin anatomiaa. Tutustuimme kuvien kautta kavion rakenteeseen ja miltä siellä sisällä näyttää. Kotitehtävänä olikin opiskella saamamme monisteet ulkoa, joten aloitin harjoittelun piirtämällä itse halkaistun kavion ja sen eri osat, mutta älkää nyt vielä tentatko minua niistä. Opimme että naulan optimaalinen lyöntipaikka on valkoviiva mutta tilanteet vaihtelevat ja välillä sen saattaa joutua lyömään sälekerrokseenkin jos seinämä on vaikka tosi ohut tai seinämää on jouduttu suoristamaan alaosasta, jolloin se on "kaventunut". Sälekerrokseen naulatuista naulanreijistä voi levitä sieni/bakteerimössö aiheuttaen pitkässä juoksussa esim irtoseinämäisyyttä.

Etenimme myös kengitysvaiheeseen heti toisena kurssiviikonloppuna. Lauantaina parini Annina toi Jokimaalle poninsa Iineksen, joka olikin erinomainen harjoituskappale. Se nimittäin seisoi käytävällä Salpauksen hevosten jatkeena kuin ei mitään ja jaksoi todella hyvin meidän monituntisen kangityksoperaatiomme ajan. Iines oli karsinassa vain ruokatunnin ajan. Teimme Anninan kanssa sen siis puoliksi, molemmille yksi takakavio ja yksi etukavio. Iinekselle menivät tehdaskengät melkein suoraan ja vitsailinkin että täällä sitä opiskellaan kengänmukaista vuolua (oikea termi on siis rakenteen mukainen vuolu).

Mutta eivätpähän kengät ole turhaan käyneet läpi vuosisatojen tuotekehittelyä, oli olisi ihme jos tehdaskenkiä joutuisi jotenkin todella paljon muotoilemaan. Niissäkin on toki eroja, eli on pyöreämpää ja pitkulaisempaa. Iinekselle oli ostettu mahdollisimman optimaaliset kengät jo valmiiksi.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun vuolin näin isoa hevosta (ponia). Ja kavioista otettiin ihmeen vähän. Aasit kai kasvattavat kavioita rutkasti nopeammin vaikka ovat olleet tähän asti aina kengättömiä. Kavion pohjasta raspattiin täysin tasainen, jotta ilma ei näy kavion ja kengän välistä. Itse tietenkin lohmaisin pihdeillä jostain liikaa ja korjailin pitkään kavion pohjaa tasaiseksi. Ja kun otin liikaa, puhutaan siis milleistä, ei suinkaan senteistä.

Kun kavio oli vuoltu ja eteen oli raspattu käänteelle paikka/paikat, kenkä istui siihen melkein kuin valettu. Naulaaminen oli tietenkin jännittävää, mutta hevosen kavioista naulat tulivat nätisti ulos suunnilleen siitä mistä oli tarkoituskin. Opin että naulassa merkki on sisäänpäin, niin viiste on oikein ja vie naulaa ulospäin. Ratsukengissä on myös merkki toisella haaralla, se taas tulee aina kavion ulkosyrjälle. Ravikengät ovat identtiset puolin ja toisin, joten niissä ei ole merkkiä.

Hevarilla opin että nauloja on abaut 100 erilaista. Eri pituuksista ja slimmiä ja normia jne. Ostin Muulille paketin kolmosnauloja slimmeinä, mutta tulevia irtokenkäpotilaita varten joudun ostamaan vielä erilaisia nauloja. Naulan koko riippuu kengän koosta. Älkää kysykö tässä vaiheessa sen enempää.

Niin ja niitä kenkiä oli abaut sataa erilaista myös. Miten ihmeessä rautakenkää on voitu edes kehittää niin paljon erilaisia? Ja onko niissä harrastehevosen silmin oikeasti mitään eroa? Ostin Muulille parit erilaiset kesäkengät mahdollisimman kapeana, niitä ei tarvitsisi muotoilla niin paljon ennen kengitystä kuin normaalia 000 ratsukenkää.

Saimme kulutettua kahteen pekkaan Iineksen kengitykseen noin viisi tuntia. Voin kertoa että ihan jokapolle ei siihen olisi pystynyt, Iineksellä ei siis ainakaan ollut mitään kengitystraumoja taustallaan ja toivottavasti emme niitä sille myöskään tuottaneet.

Sunnuntaina jatkettiin kengittämistä Muulin kanssa. Olin siis viettänyt sen kanssa juuri viikon Heinolassa ja Jokimaa sattui sunnuntaille ns kotimatkalle. Olin asennoitunut niin, että jos kengitys ei onnistu niin saisin ainakin taottua Muulille valmiiksi sopivia kenkiä. Mutta jos se saadaan kenkään niin se on aina kotiin päin.

Työstimme Muulia jälleen Anninan kanssa. Kavioissa ei ollut juurikaan raspattavaa, olinhan joutunut suojaamaan niitä bootseilla nyt jo arkomisen takia, joten ne vuoltiin vain tasaisiksi ja tsekattiin mahdolliset kolot. Muulille tulee kannoille herkästi koloja, joihin painuu kiviä ja muuta paskaa, joten ne tyhjennettiin.

Muuli testaili valjastuskatosta, ei ollut mikään lempipaikka

Kengät olin ostanut Hevarilta ja todettiin heti, että ne ovat hyvinkin pyörät Muulin kavioihin. Edellispäivänä en joutunut takomaan juuri ollenkaan, mutta Muulin kanssa takomista tuli koko rahalla. Käytimme sekä isoa paja-alasinta että pikkualasinta vähän sen mukaan, kumpi palveli paremmin.

Kenkiä lähdetään muotoilemaan aina ensin varpaalta ja Muulin tapauksessa sivut taottiin ensin suoremmiksi "kaitaisemmiksi" ja lopuksi koko kenkään taottiin sivulta, jolloin sivut saa lähelle toisiaan U:n muotoon. Aivan kengän kannat taottiin myös todella suoriksi, jotta ne eivät painu säteeseen kiinni ja antavat kannoille tukea.

Kengän tulee istua kavioon (olla siis kavion mallinen) kärjeltä puoliväliin, siitä kantoja kohti kenkä saa olla kaviota hieman leveämpi.

Muulin kavion malli on "negatiivinne" eli kavio on ruununrajasta ympärysmitaltaan suurempi kuin mikä se on maanrajasta. Kenkää jätettiin tämän takia hieman reunan yli kauttaaltaan ja reunat viistettiin hiomalaitteella, jotta Muuli ei niin herkästi polkisi kenkiä pois jaloistaan. Ei sen talvikenkiä ole toki koskaan viistetty ja jaloissa ovat pysyneet, mutta tämäkin oli nyt hyvää treeniä minulle ja kengät näyttivät tietty tosi hienoilta.

Kun kerroin ettei takominen ollut mun juttu, niin nyt nämä pienet 000 kengät alkoivat muotoutua käsissä ihan eri tavalla kuin suuremmat kengät eikä takomisessa mennyt kovinkaan kauaa. Tässä kohtaa päästettiin Muuli tosin karsinaan heinille, koska meillä oli Timon takoma mallikenkä käytössämme ja pystyimme käydä karsinassakin mallailemassa kenkiä. Kävimme toki päivän aikana myös lounaalla, jolloin kaikki hevoset olivat karsinoissaan syömässä ja lepäämässä.

Kengitysvaihe, eli itse naulaaminen oli tietenkin jännittävää. Koska Muulin kaviot ovat niin sylinterimäiset, on ihan herranhaltuun että mistä kohdasta naula tulee ulos, jos nyt ylipäätään on tulossa. Monta naulaa menikin hävikkiin kun se ei alkanut kuulua seinämän läpi pihalle. Taivutimme osaa nauloista hieman lisää kärjeltä, jotta saisimme ne kaartumaan pihalle. Nauloja pidettiin myös kiinni taivuttaen viistoon, jotta ne kaartuisivat ulos. Ja jostain syystä saimme sisäpuolen naulat tulemaan ulos aika ylhäältä kun taas ulkosyrjän naulat tulivat pihalle hyvinkin alhaalta.

Tässä vaiheessa meillä ei ollut kolotinpuikkoa (jolla saa tehtyä pienen kauniin loven kotkausta varten), joten raastoimme raspilla raidat naulanpäitä varten ja kotkasimme ne.

Tästä ei suoraan takaa otetusta kuvasta näkee miten Muulin kavio kapenee maata kohti.

Lopputulos oli että kenkä näytti ihan siistiltä mutta naulojen ulostulot näyttivät humalaisten tekemiltä. Mutta mikä tärkeintä, kaviot olivat niin symmetriset kuin se nyt oli mahdollista Muulin kohdalla (eiväthän ne siis ihan priimaa ole) on ja nyt näin kolme viikon jälkeen kengät ovat edelleen jaloissa vaikka Muulilla on ratsastettukin. Kengät eivät edes lonksu, mutta en ole kyllä kiristänyt kotkauksiakaan koska kotkaustongit eivät ole vielä saavuttaneet minua.

Tein viikonlopuista videot, jotka upotan tähän alle. Videot on jälleen suunnattu ns tavishevosharrastajille Tiktokkiin, eli oikeiden kengittäjien ei kannata niitä ehkä oman mielenterveytensä takia katsoa.

1. viikonloppu

2. viikonloppu

(video tulossa)

3. viikonlopulta ei muuten videota tulekaan, koska en pääse osallistumaan sille ollenkaan johtuen Muulimiitistä. Se harmittaa paljon, koska ohjelmassa on käsittääkseni teurasjalkojen avaamista joka olisi kiinnostanut älyttömästi, mutta minkäs teet. Kun olen katsonut tätä kurssia aikaisempina vuosina, niin esimerkiksi viime kerralla olisin joutunut skippaamaan puolet viikonlopuista muiden jo sovittujen viikonloppujen takia, eli pääsen nyt sentään osallistumaan 5/6 viikonlopuista.

Lue lisää

Kesän "perinteinen" maastoiluviikko on nyt lusittu, Lusissa.

Olin viime syksynä viikonlopun Heinolan Lusissa Muulin kanssa ja tänä kesänä toistin saman mutta olin paikalla kokonaisen viikon. Matkaan lähdettiin suoraan Porvoon laukkakisoista ja maastoiluviikonloppu päättyi kengityskurssiin Lahdessa (josta kerron myös toisessa postauksessa erikseen).

Postauksen kuvat ovat valitetavasti suoraan puhelimen kamerasta. Unohdin ottaa järkkärin mukaan ihan kokonaan ja jotenkin ei ole ollut pitkään aikaan inspistä paneutua kuvaamiseen sellaisella vakavuudella, jonka järkkäri vaatisi. Ehkä inspiraatio jossain vaiheessa syttyy uudestaan

Oli helppoa ja kivaa tulla taas tuttuun paikkaan. Muuli yöpyi hevosten tavoin 247 ulkona, niin se toki viettää kesät kotitallillakin. Lusissa oli vain talliympäristössä noin 100 kertaa enemmän paarmoja ja muita mulkvisteja, mutta olin pakannut Muulille kaksi ötökkäloimea mukaan. Nyrkinkokoisiin perkeleisiin ei nimittäin auta myrkyt mielestäni ollenkaan, joten myrkkyraha kannattaa käyttää muihin karkotteisiin. Lisäksi kun myrkkyjen ympäristöystävällisyydestä ja turvallisuudesta puhutaan muutenkin, niin kannattaa miettiä pariin kertaan millaista karkotetta kannattaa omaan eläimeensä suihkia.

Lusin ratsutilaan voi tutustua Instassa.

Sininen rakennus toimi alunperin ravintolana/baarina ja nyt tallinpitäjän Ellin asuintalona. Ravintolaakin ennen tällä "Koivikkomäellä" oli lehmien kesälaidun. Muulilla päällä oleva Horsewaren ötökkäloimi hankasi Muulin toisen puolen ryntään aivan vereslihalle. Ei jatkoon.

Tänä vuonna ei menty Muulin kanssa mitään megamaastoja. Halusin itsekin ottaa ensimmäisen kesälomaviikkoni ihan rennoissa meiningeissä ja panostettiin laatuun. Pari 15 kilometrin maastoa tehtiin ja muuten pyrähdykset olivat lyhyempiä. Jo viime syksynä kartoitimme ikiaikaisen kärrypolun, jota pitkin pääsee ratsastamaan lähibaariin ja kyseinen reitti olikin runsaassa käytössä. Kävimme yksillä nimittäin peräti kaksi kertaa ja vielä kolmannella kerralla kävin siellä suunnalla ratsastamassa ihan muuten vain turistina.

Vidnäsin kartano on siis pystyssä taas hiljaiselon jälkeen ja lomakeskuksen yhteydessä on myös ravintola, jossa on oikeuksia. Muulin ja hevosen sai laittaa puuhun kiinni siksi aikaa kun kuskit ottavat virvoketta. Muulista tulikin viikon aikana pro parkkimuuli, se siesoi useaan otteeseen puussa kiinni. Aluksi annoin sille pitkän narun, jotta se voisi syödä, mutta se ei oikein toiminut vaikka Muuli osaakin aika hienosti toimia narun kanssa niin, ettei saa itseään solmuun. Kun naru oli lyhyempi ja esti syömisen, Muuli seisoi kaikessa rauhassa (stressieleitä näyttelemättä) parkissa niin pitkään kuin tarvitsi. Tai no ennätys taisi olla kaksi tuntia ja siinä loppuvaiheessa se alkoi kyllä jo kuopia.

Oli muuten sekin kiva, ettei Viikinäisissä yskähdelty, kun kysyin saisiko uljaat ratsut sitoa johonkin kiinni.

Reissu 1 Ilmon ja Muulin kanssa

Reissu 2

Reissu 2 Kolbi ja Muuli

Matka tuonne on muuten ihan selkeää vanhaa kärrypolkua, mutta yksi osuus siitä on kasvanut täysin umpeen käytön puutteen vuoksi ja on nykyään ranteenpaksuista rankaa. Kävin raivaamassa polkua hieman roskarisujen osalta, mutta silti metsäalue oli hyvin haastava kulkea. Nyttemmin tallilaiset ovat yrittäneet kartoittaa metsästä parempaa polkua, koska en ole itsekään varma kulkiko reitti edes sellaisen ryteikön läpi 20 vuotta sitten. Niin, aika järkyttävää tajuta että olen rymynnyt metsiä läpi shettiksen kanssa ajaen noin 20 vuotta sitten. Ei sinänsä ihme että polut ovat kasvaneet umpeen.

Tämä oli ensimmäinen kesälomaviikkoni (4,5 viikon lomasta) ja ensimmäiset päivät lähinnä koomasin. Nukuin päiväunet majoituksessani vanhempieni pihalla olevassa matkailuvaunussa, tein vähän somevideoita ja raahauduin illalla tallille maastoilemaan. Minulla on töissä kiireisin aika aina juuri ennen lomaa ja viimeisen työpäivänikin tein töitä n viiteen asti jotta elokuussa olisi mukavampaa tulla takaisin töihin. Sen takia olin oikeutettukin kunnon jumittamiseen.

Muuli toimi hienosti "vieraassa" paikassa. Alkuviikon se toki tuntui stressaavan kun muut hevoset olivat hetkellisesti poissa näkyvistä mutta meno rauhoittui kun aikaa kului. Muulista huomasi selvästi että se oli ollut tallilla jo aikaisemminkin ja övereimmät pakoreaktiot olivat onneksi poissa. Se antoi taluttaa itsensä tarhaan ja talliin eikä se yrittänyt poistua käsistä.

Kun kotitallilla pääjunarata jakaa maastoilua ja on aina mietittävä mistä pääsee ali tai yli, niin Lusissa se on moottoritie ts Lusin suora, jonka ali pääsee näppärästä kolmen eri tunnelin kautta. Tämä kuvan tunneli on näistä pisin ja pimein, mutta Muuli kulki sen epäröimättä.

Tässä ollaan taas puussa kiinni sukulaisten mökin pihassa.

Ihmetellään vähän lehmiä, tuo lähimpänä oleva otti asiakseen tulla aidan viereen tervehtimään ja se lähti hetkeksi seuraamaankin.

Potentiaalisten muulejasyövien siltojen yli päästiin tällä kertaa tosi sujuvasti yksinkin.

Ratsastin joka päivä eri kokoisia ja eri suuntiin ulottuvia maastoreissuja ja melkein aina jonkun kaverin kanssa. Vain yhtenä päivänä maastoilin yksin kun kävin muistelemassa ala-asteaikojani Muulin selästä käsin ja kävin tervehtimässä paikallisen hoitokodin asukkaita. Siitä ratsastin ihan uutta reittiä sukulaisteni mökille, jossa olikin näppärästi ruoka valmistumassa. Muuli meni siis puuhun kiinni ja sain lounasta itselleni. Tuo oli todella kiva päivä, Muulissa oli sopivasti seikkailuhenkeä eivätkä edes lehmät järkyttäneet sitä.

Käytin bootseja koko viikon koska suunnilleen kaikki tiet oli kyllästetty uudella murskeella ja muistettu lainailla ahkerasti. Kengättömälle ei olisi ollut tuolla juuri mitään maastoja, mutta onneksi bootsien kanssa pystyi ratsastamaan oikeastaan mistä tahansa. Muuli ei tosin ollut vieläkään mikään kiitävä raketti, joten aika paljon jouduin ravailemaan muita hevosia kiinni, jotta pysyin mukana.

Tässä katsellaan haikeina vanhan ala-asteen pihaa. Leikimme paljon näillä juuri muulin edessä näkyvillä kivillä mutta olen varma että kivet olivat isompia tai niitä oli enemmän.. Niiden kylkeen kun pystyi rakentamaan majankin.

Tallilla käyvä tuntilainen saatiin ylipuhuttua Muulin selkään hetkeksi. Muuli kulki tosi hienosti ja mikä parasta piti suunsa kiinni valtaosan ratsastusajasta! Muulihan menee automaattisesti kuolaimen taakse ja avaa yleensä samalla suunsa. Juteltiinkin aiheesta ja näköjään monen ratkaisu on sulkea suu alaturpiksella mutta itse olen sen verran piiperö etten lähde siihen.

Kävin myös vuolemassa Marin ja Ullan. Ulla on iso provencenaasi! Näitä tyyppejä näkee Instassa Kukkahattukerhon tilillä.

 Muuli oli kaikenkaikkiaan tosi hienost käyttäytyvä reissumuuli ja on puhdas ilo matkustaa sen kanssa. Toki moni muu hevonen on vielä paljon parempi reissukaveri, mutta mä muistan varmasti ikuisesti millaista säätöä Muulin kanssa sen alkuajat olivat, joten jaksan kyllästymiseen asti hehkuttaa sitä, miten mukava siitä on tullut. Eikä kovin moni uskonut (en minäkään) että siitä tuli edes ratsastettavaa versiota.

Otin kuvia reissulta harmillisen vähän, mutta koostin yhdestä maastoreissusta videon. Voit katsoa sen tästä alta. Video on nykytrendien mukaa pystyssä koska julkaisen enemmistön videoistani siihen suuntaan.

Lue lisää