maanantai 31. joulukuuta 2018

Muulimenojen vuoden 2018 tilinpäätös

Kuva: Minttu Koponen/Aaveen.net. Kuvankäsittely: minä
On taas se aika, kun punnitaan, ovatko harrastukseen käytetyt rahat tasapainossa harrastuksen tuottaman ilon kanssa. Muulinpidossa se on vähän siinä ja siinä, kilohinta ainakin kasvaa kohisten. Mennään suoraan asiaan.

Herran vuonna 2018 käytin Muuliin ja muuliharrastukseen rahaa 8815,19 euroa. Viime ja toissavuonna summa oli suunnilleen sama. Pääset vuodentakaiseen tilinpäätökseen tästä.

Se on paljon, mutta ehkä kuitenkin vielä hevosenpidon keskiarvon alapuolella. Emme sentään asustele maneesitallilla, joka kasvattaisi kuukausittaiset menot helposti tuhanteen euroon. Kotitallissa pitäessä pystyisin ehkä sniiduilemaan vuositasolla 2500 euroa, mutta ehkä arvostan vapaa-aikaani kuitenkin sen verran paljon, että olen enemmän kuin iloinen maksaessani täysihoidosta.

Alla olevassa kuvassa ovat menot kivasti excelissä, mutta käyn niiden sisällön läpi vielä tarkemmin. Jaoin menot pakollisiin ja valinnaisiin menoihin. Pakolliset voi ajatella kiinteinä kuluina ja valinnaiset muuttuvina.


Ja sama vielä tekstinä. Suluissa vertailun vuoksi myös vuoden 2017 menot.

Pakolliset menot
Tallivuokrat 356e/kk (400e/kk)
Kaviohuolto 72e/kk (9e/kk)
Ruoka 25e/kk (37,5e/kk)
Terveydenhoito 42e/kk (52,5e/kk)
Pakolliset menot  yhteensä 495e/kk (499e/kk)

Valinnaiset menot
Varuste- ja tarvikehankinnat 51e/kk (147,5e/kk)
Koulutus ja tunnit 188e/kk (85e/kk)
Valinnaiset menot yhteensä 239e/kk (232,5e/kk)

Kaikki vuoden 2018 menot yhteensä 735e/kk (731,5e/kk)

Muulinpidon pakolliset kulut


Lasken pakollisiksi kuluiksi Muulin kavionhoidon, tallivuokrat, ruuat ja terveydenhoidon. Pakolliset menot vuoden aikana olivat 5942,68 euroa, joka oli kuukautta kohden keskimäärin 495 euroa. Kun otan tallivuokran tästä pois, olivat pakolliset menot kuukautta kohti 139 euroa. Eli jos haaveilet omasta hevosesta, kannattaa tallivuokran päälle varata rahaa ainakin noin 150 euroa joka kuukausi.

Kaviohuolto

Muulin tapauksessa kaviohuolto sisältää myös bootsien ostohinnan, eli en tiliöinyt niitä varusteisiin. Ne ovat niin selkeästi kavioihin liittyvä kuluerä ja korvaavat Muulin tapauksessa kengät. Lisäksi kaviomehoissa on yksi kengittäjän suorittama vuolu ja vuoluvälineistöä. Kaviohuoltoon paloi rahaa perätin 861 euroa, mutta summa sisältää yhteensä 11 bootsia (kaksi on epäsopivaa ja myynnissä ja yksi katosi). Kaviohuoltoon meni rahaa kuukautta kohden 72 euroa, eli saman verran, kuin jos Muuli olisi ollut kengässä. Erotus on kuitenkin siinä, että bootsien pitäisi meidän käytössämme (ei jokapäiväistä) kestää ainakin muutaman vuoden ajan.




Tallivuokrat

Näistä ei oikein voi pihistää. Tallillamme tallivuokra on 400 euroa ja olen lisäksi ostanut siihen lisäpalveluna tarhansiivouspalvelun 15 eurolla. Tarhansiivouspalvelu ei suinkaan vapauta minua täysin tarhansiivouksesta, mutta antaa armoa, jos en jonain päivänä pääse tallille. Ollaan tosin syksyn ajan soviteltu menomme Muulin tarhakaverin omistajan kanssa niin, että olemme itse hoidelleet kakka-asiat. Tallivuokrat olivat tänä vuonna 4275 euroa ja ensi vuodelle budjetoin 4980 euroa. Tämän vuoden pienemmän tallivuokran selittää puolen vuoden koulutusjakso Sannan luona. Sanna hinnoitteli laskun koulutusajalta niin, että 300 euroa kuussa oli tallipaikan osuus ja 300 euroa koulutuksen osuus.

Ruoka

Muulin täysihoitoon kuuluu heinä, olki ja kivennäinen, mutta olen ostanut sille itse oman kivennäisrehun (en tiedä virallista nimeä, mutta pieni syöttömäärä ja pitäisi kattaa kaikki tarpeet). Sen lisäksi olen ostanut E-vitamiinia. Tallilla meillä on kimppasäkki pellavarouheta, en ostanut yhtään säkkiä kimppaan vuoden 2018 aikana. Ruokamenot olivat alle budjetin ja toteutunut oli 302,22 euroa. Tämä selittyy sillä, että vaihdoin kalliista BlueChip-rehusta Englantilaiseen TopSpecin rehuun. Heiltä sai vielä alkuvuonna erityistä aaseille suunniteltua rehua. Nyt sitä ei enää näppärästi saa Suomeen, joten vaihdan ihan näillä näppäimillä Muulin kivennäiseksi Dodson&Horrel Dailyn, jossa on superpieni syöttömäärä. Muuli syönee sen pellavansiemenrouheen kanssa. Ruokintamenot kuukautta kohden olivat vain 25 euroa. Pidän summaa erittäin kohtuullisena.

Terveydenhuolto

Terveysasiat ylittivät budjettini hieman, mutta näissä ei oikeastaan voi säästää. Terveysmenot oliva tyhteensä 505,46 euroa ja sisälsi mm rokotuksia, pari raspausta ja Jaanuksen hieronnan. Tässä olivat myös mukana matolääkkeet ja lasku madonmunatutkimuksista. Kuukautta kohden terveysmenot olivat 42 euroa.

Valinnaiset kulut


Valinnaisiin kuluihin jäivät varustehankinnat ja koulutus ja tunnit. Näitä ilman on Muuli mahdollista pitää hengissä ja hyvinvoivana, mutta ilman varustehankintoja on vaikeaa harrastaa ja toisaalta koulutus ja ratsastustunnit ovat ainakin omasta mielestäni harrastuksen suola.

Valinnaisten menojen osuus koko vuonna oli 2871,51 euroa ja kuukautta kohden se teki 239 euroa. Käyn läpi vielä tarkemmin, että mihin ihmeeseen rahat menivät.

Varuste- ja tarvikehankinnat

Olin jossain omassa utopiassani kuvitellut, etten ostaisi vuonna 2018 juuri mitään varusteita, olihan Muulilla kaikki, mitä se tarvitsee. Tarpeita kuitenkin jännästi ilmestyi ja hankintoja tuli tehyä 612,50 eurolla. Tämä summa on mielestäni vielä aika maltillinen enkä ostanut kovinkaan paljoa mitään täysin typerää. Ostin Muulille kuvausrekvisiitaksi valkoisen korvahupun ja pintelit. Satulaan ostin sille kaksi edestä kohottavaa padia, joista toisen joudun laittamaan myyntiin epäsopivana. Tai sitten säästän sen, jos se joskus olisikin tarpeellinen. Kyse ei kuitenkaan ollut uudesta tuotteesta. Ostin Muulin kaappiin tallikalenterin, lapasuojuksen alekorista, heinäverkon, riimun, narun ja käytetyn loimen. Yhden toisen loimen pesetin pesulassa. Kallein ostos oli ehdottomasti Yhdysvalloista Sannan kanssa tilaamamme bosalit ja Mecatet. Vaikka tuotteet eivät jääneet tulliin ja säästyimme arvonlisäverolta, maksoivat minun ostokseni yhteensä 319,5 euroa.

Varustehankinnat olivat kuukautta kohden 51 euroa, eli melko maltilliset.

Kuvassa näkyvä bosal ja satulahuopa on ostettu vuonna 2018. Bosal oli kallis, mutta hyvä. Kuva: Emmi Jormanainen
Koulutus ja tunnit

Muuli oli kuusi kuukautta koulutuksessa ja koulutuksen osuus kuukauden laskusta oli aina 300 euroa. Lisäksi laskin menoihin muulileirin ja ratsastustunnit, joita olen ottanut tässä loppuvuoden aikana. Laskin mukaan siis sellaiset menot, joissa Muuli on ollut mukana. Jos olen ollut katsomassa jotain klinikkaa ilman Muulia, ei sitä ole tietenkään laskettu mukaan. En ole laskenut mukaan myöskään omia bensamenojani, mutta jos maksoin jollekin muulle kuskauksesta ja trailerivuokrasta, ovat ne kulut tässä mukana. Ajoin Pikku-een syksyllä ja sen jälkeen olen kuskaillut Muulia itse.

Nämä menot olivat vuoden aikana 2259,01 euroa, joka tekee kuukautta kohden 188 euroa. Summa ei tietenkään ole yhtä suuri enää jatkossa, ellen sitten lähetä Muulia kertaamaan opittuja asioita.

Muuli koulutuksessa maaliskuussa 2018. Sanna selässä.

Budjetti vuodelle 2019


Budjetin teko on aina hauskaa ja vielä hauskempaa on katsoa, kuinka se ylittyy. Tapojeni mukaan laskin ensi vuodelle budjetin, se antaa jo hyvää suuntaa sille, paljonko liksasta pitää osata nipistää.

Kaviohuoltoon arvelen menevän vain 100 euroa, jolla saa pari raspia, puukon ja nastoja bootseihin.

Tallivuokriin laskin menevän 415 euroa kuukaudessa, joka tekee 4980 euroa koko vuodelle. Tästä ei voi nipistää, enkä oikeastaan haluakaan. Meillä on tosi kiva talli, josta Muuli lähtee vain kilon paloina tai sitten omaan pihaan kotitalliin.

Ruokamenoihin laskin menevän vain 200 euroa, koska ostin juuri kivennäistä, jonka pitäisi riittää 150 päivää. Jos se tuntuu sopivan Muulille, jatkan samalla linjalla ja lisäksi ostan vain E-vitamiinia ja psylliumia ym tärkeää.

Terveydenhuoltoon budjetoin 500 euroa ja laskin, että summalla saa kolme Jaanuksen hierontaa, kaksi raspausta ja yhdet rokotukset. En budjetissa lähde varautumaan mihinkään ylläreihin, mutta toki niitä tulee jos on tullakseen ja niihin olen rahallisesti jo hyvin varautunut.

Jaanus hoiti Muulia joulukuussa 2018.
Varustehankintoihin budjetoin peräti 800 euroa, koska olen tilaillut Muulille tosi hienoja mittatilauskamoja, joita en ole vielä saanut enkä myöskään maksanut. Olen tilannut sille suitset, kahdet ohjat, satulan takavyöt, mäkivyön pehmusteen (sen sain jo) ja toisen pehmusteen mäkivöihin. Lisäksi olen menossa heti tammikuussa länkikurssille, eli Muuli saa sille tehdyt länget.

Koulutusmehoihin budjetoin 2000 euroa. Siitä on 1000 euroa omiin ratsastustunteihin (täydellisessä maailmassa kerran viikossa) ja toinen 1000 euroa ajokoulutukseen. En ole vielä tehnyt ajokoulutuksen eteen mitään, enkä tiedä suostuuko kukaan Muulia edes ottamaan, mtuta sen näkee sitten. Sopiva ajankohta tälle olisi ensi kevät tai syksy. Tai sitten niin, että Muuli on jossain koulutuksessa parissa eri pätkässä. Itse en sitä ajolle kouluta, se ei tiedä kuin ruumiita. Puolin ja toisin.

Budjetti mukailee siis hyvin pitkälti vuoden 2018 menoja ja on yhteensä 8580 euroa vuodelle.

Mitä en laskenut muulimenoihin?


En laskenut muulimenoihin mukaan polttoainekuluja, kun ajelen kodin ja tallin väliä. Tallimatkani on 10 kilometriä, eli yksi tallireissu on 20 km. Laskin, että vuoden aikana on Muulin takia tullut ajoa noin 4500 km. Puolen vuoden aikana ajoin Sannalle kolmesti itse ja toisen puoli vuotta tallille, mutta en suinkaan joka päivä. Tällä laskelmalla saan polttoainekuluiksi noin 500 euroa, joka on kuukautta kohden keskimäärin 42 euroa. Tähän päälle pitäisi laskea prosenttiosuus muistakin auton kuluista, kuten katsastuksesta, öljyistä, korjauksesta tai renkaista. Tämä tekisi laskelmasta kuitenkin melkoisen hankalaa, joten näin helpoimmaksi rajata kulkemiset pois muulimenoista.

Autoa pitäisin joka tapauksessa, mutta jos se olisi minulla pelkästään tallimatkoja varten, saattaisin sitten ottaa sen mukaan laskuihin.

Kuinka paljon Muuliin on tähän mennessä mennyt rahaa?


Muuli on ollut omistuksessani nyt kolmen vuoden ajan, eikä ole ehkä enää tässä kohtaa kovinkaan fiksua laskea vuosimenoja yhteen. Rääkkään kuitenkin itseäni ja lasken. Summa on 26 911,02. Kaksikymmmentäkuusituhattayhdeksänsataayksitoista euroa ja kaksi senttiä.

Ei jumalautasaatanavittu.

Mut onhan se nyt komee. Kuva: Reetta Ollila

Lue lisää

Muulimenot joulukuussa 2018

Menot

Joulukuun tallivuokra 415e (sisältää tarhansiivouspalvelun)
Koulutus ja tunnit 50e
Muulin hieronta, Jaanus 60e
Rokotus (hevosinfluenssa ja tetanus) 79e
Edestä kohottava padi 50e (tämä oli näitä ostin kun halvalla sain-ostoksia)
Dodson&Horrel Daily-kivennäistä 6 kg 52,32e (riittää Muulilla 150 päivää)

Tulot
0e

YHTEENSÄ -706,32e

Muistiin merkittäkööt:

Muuli rokotettiin hevosinfluenssaa ja tetanusta vastaan 17.12. vaikka Muulia ei sitten kuitenkaan olisi edes tarvinnut rokottaa vielä nyt, vaan vasta kesällä. Seuraavan kerran se pitää rokottaa 17.12.2019 näitä vastaan. Herpes taas kannattaisi tehostaa 27.9.2019 mennessä.

Kokosin vielä kuvaan Muulin rokotusten tilanteen tällä hetkellä. Muuli on rokotettu Liisa Harmon suositusten mukaan, paitsi että herpesrokotteen toinen tehoste myöhästyi, koska kesäkuussa rokottaneella eläinlääkärillä ei ollut ainetta mukanaan eikä myöskään lupaa pistää sitä.

Muulille oli Suomeen tullessaan annettu Espanjan päässä perusrokotukset ja ensimmäiset tehosteet influenssasta ja tetanusrokotteesta, mutta näistä seuraavat tehosteet myöhästyivät, joten rokotusohjelma aloitettiin kokonaan alusta 2017.






Lue lisää

Vuoden 2018 kohokohdat

Kuva: Reetta Ollila
Ensin mietin, ettei blogiin mahdu enää yhtään tiivistelmää mistään aiheesta. Olinhan jo kirjoittanut kevätpuolella viikkokoosteet Muulin koulutuksesta ja hiljattain kirjoitin koulutuksesta ja Muulista vielä erillisen postauksen, jonka voit lukea tästä. Sannakin kirjoitti omia ajatuksiaan koulutusjaksolta ja lisäksi kirjoitin kehityspostauksen siinä vaiheessa, kun Muuli oli ollut Suomessa 2,5 vuotta.

Mutta ehkä kuitenkin vuosikooste olisi paikallaan, jos ei teille lukijoille niin omaksi ilokseni. Aloitetaan.

Tammikuu

Vietiin Muuli tallinomistajan kanssa heti uudenvuodenpäivänä Sonkajärvelle Sannan luokse. Tämä oli aika rankka koko päivän riemuretki, mutta oloni oli tosi helpottunut. Muulista tulisi viimeinkin toivottavasti toimiva peli. Olin tehnyt tosi paljon töitä joulukuussa ja Muuli oli ollut melkoisen heitteillä sen ajan. Toisaalta se oli samalla nollaantunut omista asetuksistani, jotta Sannalla olisi puhtaampi pöytä aloittaa.

Sanna teki Muulin kanssa tammikuussa hommia lähinnä maastakäsin.

Pääset katsomaan kaikki koulutusjakson viikkokatsaukset tästä. Olen laittanut ne postaukset kategoriaan "koulutus".

Kuva: Sanna Kauppinen
Helmikuu

Sanna jatkoi maastakäsittelyllä, mutta kuun lopussa nousi ensimmäisen kerran Muulin selkään, eikä Muuli päästänyt ihan helpolla, vaan näytti betonikaulaansa auliisti. Muuli siis jäykistää kaulansa täysin kovaksi ja menee juuri sinne minne haluaakin, jos tilanne sellaista vaatii. Sanna kirjoitti helmikuussa ensimmäiset vieraskynäilyt blogiini, kannattaa kurkata se tästä.

Maaliskuu

Kuun alussa Sanna epäili, että Muulin suussa voisi olla jotain ja Muuli pääsi Sannan muiden hevosten kanssa klinikalle raspaukseen. Hammaspiikkejä suussa olikin toisella puolella ja niiden poisto tuntui auttavan ratsastettavuuteen.

Kävin myös itse katsomassa Muulia ensimmäistä kertaa. Sanna istutti minut Muulin selkään ja vei käsimuulina maastoon. Selkäännousu pelotti tosi paljon mutta kotimatkalla uskalsin jo hengittää. Muuli tuntui säpsähtävän jokaista liikettäni.



Huhtikuu

Muuli oli tähän asti ollut melko kiltti, mutta huhtikuussa se laittoi Sannan myös erittäin koville ja oli ihan muina muuleina ryöstellyt maastossa menemään. Olin hankkinut Muulille nastabootsit ja ne lentelivät pitkin kyliä Muulin ottaessa lähtöjä Sanna selässään. Ja otti se lähtöjä myös ilman Sannaa.

Kuun lopussa kävin taas katsomassa Muulia ja uskalsin jo paljon rennommin ratsastaa sillä. Vein Muulille sen oman lännensatulan ja todettiin sen sopivan sille ihan riittävän hyvin, jotta sitä voisi käyttää. Muuli oli saanut läskiä ja massaa lisää.

Sanna vieraskynäili huhtikuun alussa tekstin selkäännosuusta, joka oli yksi iso ongelma Muulin kanssa.

Toukokuu

Muuli pääsi Sannan luona maastoilemaan paljon, kelit olivat ihanan lämpimät ja maastoreitit auki. Sanna myös juoksutti sitä koska Muulin laukkuuttaminen liinassa oli ollut melko haastavaa. Liinan kiristyessä Muuli nimittäin totesi parhaaksi kiristää sitä vielä vähän lisää ja poistua paikalta.

Kesäkuu

Olin katsomassa Muulia heti kesäkuun alussa ja mitäs muutakaan tehtiin kuin maastoiltiin. Olinhan lähettänyt Muulin koulutukseen tavoitteena, että sillä voi maastoila löysillä ohjilla. En siis odottanutkaan takaisin mitään dressagemuulia, vaikka Sanna kävikin sen kanssa läpi väistöjä ja muuta tarpeellista. Aloin jo valmistautua henkisesti Muulin paluuseen kotiin.

Kuva: Sanna Kauppinen


Heinäkuu

Heti kuun alussa ajoin Sonkajärvelle ja vietin taas viikonlopun Sannan luona. Kävimme maastossa yhdessä ja kävin yksinkin muutaman kilometrin reissun. Huomasin Muulin arkovan kavioitaan tiellä, joka oli hiljattain lanattu. Muuli palasi kotiin 3.7. ja ajoin sen kotiin itse. Pikku-e:tä en ehtinyt tähän hätään saada, mutta lainasin kevyen kopin, jonka vetämiseen riitti B-kortti  ja suhteellisen raskas autoni. Sannan luona kaikki meni tosi hyvin ja Muulikin tuntui muistavan minut. Se käyttäytyi rauhallisesti ja rennosti ja oli "oma itsensä". Sillä varmaan kesti kotiutuminen aika pitkään.

Olin heinäkuun lomalla, mutta osan siitä olin mökillä. Sisäänajoin Muulille hoitaja-ratsastajan, jonka kanssa kävimme pari kertaa maastossa. Hän hoiti Muuliani poissaollessani muutaman kerran ja muuten se lomaili ja mietti asioita. Ratsastin toki myös niin paljon kuin pystyin ja heti ensimmäisellä viikolla kotona kävin useasti maastossa, jopa sateella.

Muuli arkoi kavioitaan sorateillä jonkin verran, joten käytin sillä noin kuukauden ajan bootseja. Ensin kaikissa jaloissa ja sitten yhden monon hajottua vain etujaloissa, kunnes tuntui, että arkominen oli päättynyt.

Elokuu

Maastoilut jatkuivat ja Muuli toimi tosi hyvin. Kävin sen kanssa yksinkin maastossa ja niin, että ihminen oli kävellen mukana. Muuli meni tosi kivasti. Enimmäkseen mentiin kuitenkin kaverin kanssa ja kerran taisin ratsastaa kentälläkin. Selkäännousut tuottivat kuitenkin päänvaivaa. Muuli ei tuntunut sietävän ollenkaan sitä, että taivutan selkäännousussa sen pään sivulle ja jos taas en taivuttanut, se saattoi lähteä selkäännousussa täysiä eteen. Oman turvallisuuteni takia taivutin siis pään sivulle.

Tällä kokoonpanolla maastoiltiin eniten eli meillä oli kaverina Muulin tarhakaveri Elsa. Kumpikin on hidas, joten sopivat hyvin maastossa yhteen. Elsan selässä on sen omistaja Pia.

Syyskuu

Elo-syyskuun vaihteessa järjestimme Pukkilassa muulileirin, johon Sanna tuli meitä muulinomistajia koutsaamaan. Oli tosi kiva saada Sannalta kertauskurssi näin pian koulutusjakson jälkeen ja muistinkin monta juttua, jotka olin ehtinyt välissä unohtaa.. Treenasimme myös selkäännousua aika pitkään, mutta ei siitä hyvä tullut vieläkään. Paras muisto leiriltä oli, kun maastoilimme muulien kanssa ja laukattiin sänkkärillä ekaa kertaa ikinä! Leiripostaukseen pääset tästä.

Loppukuu menikin vähän plörinäksi treenien suhteen. Kuskasin Muulin kolmeksi viikoksi Tukkilan tilalle, jossa olin loppukuussa lomittamassa 10 päivää. Lisäksi olin reissussa ja kakkosduunissani niin, että Muuli taisi lomailla kokonaan melkein kaksi viikkoa. Tukkilassa lomitusteni ohessa ehdin ratsastaa sillä muutaman kerran, mutta ne kerrat olivatkin sitten tosi hyviä! Kävimme maneesissa ja sänkkärillä ja olin onnekas saadessani erinomaisia valokuvia muistoksi! Näin bloggaajana on jotenkin matala kynnys kysyä paikalle kuvaajaa, ei-bloggaajana minun oli jotenkin vaikeaa vaivata ihmisiä, että voisivatko tulla ottamaan kuvia. Toisaalta myös bloggaajana olen tutustunut ihmisiin, joilla kamera pysyy kädessä. Vastavuoroisesti käyn kuvaamassa heitä.
Kyse ei ole pelkästään siitä, että saisin blogiin hyvää materiaalia, vaan saatan selailla kuvia myös ihan omaksi ilokseni ja muistella kivoja hetkiä.

Kuva: Reetta Ollila
Lokakuu

Hain Muulin Tukkilasta kotiin heti kuun alussa ja sen elämä muuttuikin aika paljon. Se alkoi vasta tässä vaiheessa tulla yöksi sisään. Ennen Tukkilaa hevoset olivat kotitallilla vielä yöt tarhoissa ja muut Muulia lukuunottamatta päivät laitumella. Tukkilassa Muuli oli pihatossa aasien kanssa.

Muuli tuntui heiman virkeämmältä ratsuna tämän takia.

Kuukausi oli ratsastuskertojen puolesta säälittävä. Milloin olin töissä, menossa tai satoi. Illat alkoivat hämärtyä, joten töiden jälkeen ratsastus tarkoitti ratsastuskenttää. Oikeastaan vasta lokakuussa aloinkin ratsastaa Muulilla enemmän kentällä sekä kuolaimella että bosalilla. Kentällä se oli sellaista höntsäilyä ja "keventelyä" ilman mitään kunnollista päämäärää. Sen takia ratsastuskin alkoi tuntua tympeältä matkustelulta. Aloinkin etsiä ratsastuksenopettajaa meille.


Marraskuu

Oltiin ensimmäisellä ratsastustunnilla sitten Muulileirin kun kaverini Tiina tuli sellaisen pitämään. Lisäksi aloin ottaa tunteja Saaralta, joka piti tunteja jo kahdelle tallilaiselle. Aloitimme maltillisesti puolen tunnin pituisesta tunnista, joka sopii Muulille ja minulle hyvin.

Muuli näytti parastaan, kun se kuskasi minut Tiinan tunnin aikana sisälle talliin. Käänsin sen ympäri pesupaikalla ja palasin kentälle, kentän portti suljettiin. Saaran tunneilla aloitettiin ihan pienestä, eli käynnissä pieniä tehtäviä ja Muulin hallintaa. Ekalla tunnilla hermostutti ja jännitti niin, etten muistanut kehua Muulia ollenkaan.

Kävimme Tiinan ja hänen hevosensa kanssa läheisillä hiekkamontuilla, se olikin kiva reissu ja voin kertoa että ylitin itseni monessakin suhteessa. Kynnys muualla ratsastamiseen pieneni tosi paljon. Haaveissani on tavata kaikkia muualla asuvia heppakavereita niin, että menemme Muulin kanssa sinne trailerilla maastoilemaan. Se olisi samalla kuljetustreeniä, matkustustreeniä, treeniä vieraissa paikoissa ja uusia maastoja matkaratsastusta ajatellen. Toiset menee traikulla maneesille, miksei me mentäisi maastoon?



Joulukuu

Viime kuun maastoiluhaaveet sain haudata viimeistään puolen kuun jälkeen. Jouduin alkaa käyttää Muulilla nastatossuja ja vaikka ne ovat nopeat pukea ja riisua, en silti ole niiden varsinainen fani. Onneksi en joutunut käyttämään niitä kuin kesällä hetken aikaa ja liukkailla keleillä. Vuoden loppuun mennessä nastoitetut bootsit olivat käytössä ehkä kymmenen kertaa.

Ratsastin joulukuussa aika paljon ja lisäksi meillä oli pari ratsastustuntia. Toisella niistä Muuli näytti parhaat puolensa ja kuskasi minut pari kertaa kentän poikki kieltäytyessään kulkemasta kentän takakulmaan. Noin muuten tunnuimme edistyvän tunneilla hieman ja muistin alkaa kehua Muulia. Saara näytti tietävän heti, että missä meillä kiikastaa ja osasi antaa oikeat ohjeet.

Jouluaattona olimme talliporukalla maastossa, siitä jäivät ihanat muistot. Luonto oli kaunis ja keli oli ihana! Muulikin käyttäytyi ja laukkasimme kovinta vauhtia ikinä! Niin kovaa, että takatossut jäivät lähtökuoppiin.

Selkäännousut parantuivat huimasti joulukuun aikana kun uskalsin olla kääntämättä Muulin päätä sivulle selkäännousussa. Vuoden lopussa kiipesin selkään jo ensiyrittämällä ohja vain kevyellä tuntumalla. Muuli tosin pyörähtää sen jälkeen, mutta malttaa ottaa herkunkin. Ollaan siis siinä tilanteessa, missä Muuli oli Sannalta lähtiessään.


Vuosi 2019

En ole koskaan tykännyt kirjata tavoitteita kovin tarkasti ylös, koska pessimisti ei pety. Mutta pienenä haaveena olisi löytää Muulille ajo-opetuspaikka joksikin aikaa. Toivoisin, että siitä tulisi sunnuntaiajettava mutta epäilen, ettei se ole mahdollista. Mutta jos joku ammattilainen tsekkaisi tilanteen ja antaisi sitten tuomionsa.

Haluaisin kokeilla matkaratsastusta, jos jossain Keski-Suomea lähempänä olisi kisat.

Yhtenä tavoitteena on myös osallistua kouluratsastuksessa raviohjelmaan ja lahjoa Saara menemään HeC:n läpi. Pehmitän häntä jo tähän.

Toivon, että Muuli pysyy yhtä terveenä kuin tähänkin asti. Sillä ei ole ollut mitään "ylimääräisiä" eläinlääkäriä vaativia juttuja. Se on vain rokotettu ja raspattu.

Yleensä toivotellaan parempaa uutta vuotta, mutta minulle riittää tällainen samanlainenkin. Muuli edistyi ja muuttui todella paljon, samoin minä sen omistajana. Se riittää nyt.
Lue lisää

lauantai 29. joulukuuta 2018

Joulumaasto


Jouluaattoaamun maastoratsastus lienee kaikkien heppaharrastajien lempipuuhaa. Facebook täyttyy tallien joulukuvista, jossa on lähdetty maastoon koko tallin voimin kun ykköshoitajat ovat puunanneet hoitsunsa ja lähteneet tonttuilemaan maastoon. Eikä perinne puutu yksityistalleiltakaan, vaan tosi moni tuttu näkyi olleen hevosensa kanssa maastoilemassa joko yksin tai isommassa porukassa.

Meidän tallillakin joulumaasto toteutettiin parin hiljaisemman vuoden jälleen. Tallinomistajan päivätyön (tai pitäisikö sanoa yötyön) luonteen vuoksi olimme sopineet startin aattoaamuksi klo 8.00. Laitoin itselleni herätyksen seitsemäksi, jotta olisin puoli kahdeksalta tallilla. Mietin siinä kyllä, että en edes normaalina työviikkona herää vielä seitsemältä, mutta mitä en tekisi jouluaattoaamun maaston eteen.

Olin yllättynyt, kun saavuin omistajaporukasta ekana tallille. Maastoratsut olivat jo saaneet aamuheinää sisään ja muut hevoset olivat ulkona. Kaikki oli niin rauhallista. Muulikin oli karsinassaan ihan lunki ja laski pään viereen, kun menin karsinaan sisään.

Muutkin saapuivat paikalle ja varustehuoneessa oli hetken aikaa ruuhka kun neljää hevosta varustettiin samaan aikaan! Muuli ei ole koskaan ollutkaan noin isossa porukassa maastossa, itseasiassa se on tainnut olla aina vain yhden kaverin kanssa kerrallaan.

Ratsauduin kentällä ja se meni tosi nappiin! Kun kaikki olivat kuosissa, lähdettiin.


Kahdeksalta oli vielä ihan pimeää, mutta alkumatkasta meillä oli katuvalot loimottamassa. Kännykällä ei saanut kovinkaan valoisia kuvia videoista puhumattakaan. Jätin kuitenkin videokoosteeseen myös pimeitä pätkiä.

Tämä jouluaatto oli oikein erityisen kaunis. Lunta oli satanut ja jäänyt puihin ja maassa oli tuoretta puhdasta lunta, mutta ei liikaa. Ei tällaisia päiviä ole meidän talvessa montaa. Ketään muuta ei näkynyt missään näin aikaisin aamulla. Oltiin vain me neljä.

Muuli ja sen tarhakaveri Elsa ovat hyvät maastoilukaverit, kumpikin on yhtä hidas paitsi että kotimatkalla Elsa lämpenee ja alkaa kävellä reippaammin. Nyt Elsa ei halunnut jättää kahta toista hevosta ja me pidimme Muulin kanssa perää koko matkan.

Otettiin hieman ravia ja me Muulin kanssa laukkaa, kun ollaan hitaampia. Se oli ihanaa! Muuli loikki kuin pupu pientä nypylaukkaansa muiden perässä alkumatkasta.



Sitten sukellettiin metsään ja kuljettiin pieniä metsäteitä pitkin käynnissä kaikesas rauhassa. Siellä yhdessä alamäessä Muuli olisi mielellään sijahtanut kaikkien ohi, mutta jouduin ottamaan sen pään sivulle ja estämään suunnitelmat. Päästiin heti jatkamaan matkaa normaalisti, eikä se yrittänyt enää toista kertaa.

Olin varustepuolta karsinut sen verran, että otin turparemmin pois sen suitsista. Olin pitänyt sitä jo tähänkin asti löysimmällä asetuksella niin, että nenäpiin ja turpiksen väliin mahtui sormet hyvin. Turpis oli ollut lähinnä ulkonäöllisten syiden takia mukana, mutta ei enää. Suitsiminen nopeutuu ja Muulin on helpompi syödä lahjuksia ilman turpista.

Kotimatkalla otettiin taas ravia ja laukkaa. Nyt Muulissa oli jo vähän enemmän potkua ja se ensimmäisellä laukkapätkällä laski päätä alas ja oli vähän hyppivinään, mutta koska kaverit menivät edellä, ei se voinut jäädä paikoilleen loikkimaan. Vedin ohjista pään ylös ja jatkettiin matkaa ihan normaalisti.

Edellä kulkeva hevonen hieman kuumui vauhdissa ja alkoi pukitella, Muuli pelästyi ja etupää keveni sen takia, mutta en suinkaan ollut suistumassa alas. Hetken päästä vaihdettiin hieman järjestystä, eli tämä kuumakalle meni ensimmäiseksi, toinen puoliverinen sen perään ja me Muulin kanssa perässä, koska ollaan hitaimpia.

Tallin lähellä on yksi pitkä suora, ja ylämäki, jolla yleensä mennään kovempaa. Hevoset ja Muulin saa hyvin kiinni ylämäkeen, joten paikka on ihan turvallinen ratsastaa. Lisäksi se on autoilta kielletty pätkä.

Otettiin laukkaa hyvissä ajoin, hevoset edellä. Ja ne lähti. Kovaa. Vaikka Muuli pinkoi kuinka, välimatka kasvoi parissa sekunnissa ihan mielettömästi. Edellä olevalta hevoselta lensi tonttulakkikin tielle ja putosi meidän eteemme. Hetken aikaa mietin, että minkäköhän paskahalvauksen Muuli saa täydestä laukasta, mutta ohitimme lakin oikein siististi. Ja tässä kohtaa Muuli lähti täysiä, sillä hevoset olivat jo tosi kaukana edellä.

En ole koskaan milloinkaan ratsastanut Muulin kanssa niin kovaa vauhtia. En hallitusti enkä hallitsemattomasti. Vaikka se on kuskannut minua johonkin, ovat matkat olleet lyhyitä ja ohja sen verran pinkeänä, ettei niin kova vauhti ole edes mahdollista.

Pidin ohjat mukavasti pienellä tuntumalla yrittämättä säädellä Muulin vauhtia. Tiesin, etten mahtaisi mitään, koska se on tällaisissa tilanteissa niin kovasti kavereiden perään. Tiesin myös, että vauhti itsessään ei tapa, mutta ohjausvirheet tappavat. Ja ettei Muuli voisi näin kovassa vauhdissa tehdä mitään isoja sivuloikkia, eikä se niitä harrasta muutenkaan.

Se oli mieletön tunne, kun singeri tikittää alla pikkujaloillaan ja tuntee sen voiman, mikä siitä silti lähtee. Ylämäessä Muuli hyytyi ja antoi jo hyvin kiinni, vaikkei ihan vielä nähnyt kavereita. Tallinomistaja oli ylhäällä vastassa kameran kanssa ja videolla näkyi, kuinka hän kysyy, että mihin jätitte Muulin.

Sitten lähdettiin hakemaan toiselta hevoselta pudonnutta tonttulakkia. Sanoin, että lähden Muulin kanssa kaveriksi alas. Ja hyvä että lähdin, sillä Muulin molemmat nastatossut olivat jääneet tielle juuri siihen kohtaan, missä se laittoi kaikista pienimmän vaihteen silmään. Tossut olivat noin 5 metrin päässä toisistaan ja molemmista oli auennut päälitarra. Toisesta se oli itseasiassa irronnut kokonaan, mutta oli nätisti tiellä eikä mikään osa kadonnut.

Laitoin monot kiinni satulaan, kyllä Muuli kai pystyisi ilman niitäkin kävelemään kotiin, kun olimme kuitenkin juuri laukanneet melko liukkaan mäen täysiä ylös..

Jos olisin siinä kohtaa tiennyt, ettei takana ole enää ollenkaan pitoa, olisin varmaan ollut laukan aikana erittäin kauhuissani. Onneksi en tiennyt.

Kotitallille saavuttaessa Muuli oli huurustunut ja sai päälleen paksumman loimen ja alkoi viettää omaa joululomaansa yhdessä Elsan kanssa.




Me kaikki. Kuva: Pasi Rönn
Lue lisää

maanantai 24. joulukuuta 2018

Erinomaista joulua!

Erinomaista joulua toivotamme kaikille Muuliprojektin lukijoille yhdessä Muulin kanssa! Kuvat: Tiina Lepojärvi




Lue lisää

lauantai 22. joulukuuta 2018

Helposti lisää heijastusta: Albedo100 heijastinspray!

Nämä kuvat ovat muutamien vuosien takaa kun kokeilin samaa sprayta hevosen putseihin. Tämä kuva on salamalla, alempi ei. Spray on siis hyvin huomaamattoman väristä.


Onko heijastinspray jo tuttu? Tuote tuli markkinoille muistaakseni nelisen vuotta sitten, tai ainakin silloin tarkat silmäni huomasivat tämän ruotsalaisen yrityksen tuotteet Kärkkäisen hyllyssä. Tuotteen merkki on Albedo100 ja spraypulloja on muutamaa erilaista, jotka on tarkoitettu erilaisille pinnoille. Pullojen hinta on noin 16 euroa, mutta spray on melko riittoisaa. Riippuu toki siitäkin, mihin sitä suihkii ja kuinka paljon. Itse ostin eläimiin tarkoitettua sprayta ihan vain siksi, kun se oli 50% alennuksessa lähestyvän parasta ennen-päiväyksen takia. Eikä nyt haittaisi, vaikka suihkisin sitä Muuliinkin.

Heijastimia ei Suomessa talvella voi olla liikaa ja toivoisin että esimerkiksi suojavalmistajat voisivat ommella suojiinsa hieman heijastinmateriaalia. Ainiin, se varmaan rumentaisi suojia. Erillisten heijastintarrojen kiinnittäminen hidastaa Muulin varustamista todella paljon, saanhan näin talvisaikaan jumpata sen kavioihin jo bootsit!

Ja siitähän ajatus sitten lähti. Käsittelin sen Flex Hoof Bootsit sprayllä! Vaikka eläimiin tarkoitettu spray ei ole kovin pysyvää ja sen kuuluukin lähteä harjaamalla pois, kestää spray kokemusteni mukaan useammankin maastoreissun, vaikka ne sisältäisivät lumessa tarpomista.

Olen muutama vuosi sitten käsitellyt vuokrahevoseni putsit samalla spraylla ja ne näkyivät todella hyvin!

Muulin kanssa tehtiin neitsytmatka aiemmin tällä viikolla, kun tallinomistaja kävi taluttamassa omaa hevostaan ja otti meidät seuraksi! Hän nappasi nämä kuvat salaman kanssa. Sprayta laitoin bootsien lisäksi myös Muulin häntään. Ja nyt yritän kovasti muistaa olla harjaamatta häntää, jotta spray pysyy siinä mahdollisimman pitkään.

Laitoin sprayta aika kevyesti bootseihin, seuraavaa pimeänmaastoa varten vetelen jokaisen monon vielä tarkasti läpi joka puolelta. Muutaman sekunnin suihkaus sai aikaan kuitenkin aika hyvän pinnan! Muulilla on lisäksi jaloissa pienet heijastintarranauhat.

Kuvat: Heidi "Hedu" Blom

Tarkkasilmäiset huomaavat, että minulta puuttuu heijastinliivi kokonaan! Unohdin ottaa sen ja onneksi takissani ja hanskoissani on pienet heijastimet.
Tiedätkö muuten, mitkä ovat hevosessa tärkeimmät heijastimet? Heijastava rintaremmi? Heijastinloimi? Mahdollisimman keltainen ratsastusloimi? Jalkaheijastimet? Heijastimet jalustimissa, suitsissa tai ohjisa? Ratsastajan heijastinliivi tai heijastava kypärämyssy?

Ehdottomasti tärkeimmät ovat jaloissa olevat heijastimet, koska auton valot osuvat ensin niihin. On täyttä idiotismia lähteä maastoilemaan pimeällä niin, että itsellä on heijastinliivi ja hevosella heijastinloimi (joissa on yleensä vielä aika minimaaliset heijastimet) jos hevosen jaloissa ei ole mitään heijastavaa materiaalia!

Kun seuraavan kerran ajat autolla ja kohtaat tumman ratsukon, kiinnitä huomiota siihen, mitkä heijastimista näet ensin ja mitkä näkyvät parhaiten? Uskallan väittää, että jalkaheijastimet.

Tämän takia niihin kannattaa panostaa oikein erityisen paljon. Normaaleista suojista saa heijastavat todella helposti sprayaamalla ne. Jos et halua "tuhota" suojiasi tai maalata niitä ikuisesti, käytä tätä eläimiin tarkoitettua ainetta. Se lähtee harjaamalla tai pesemällä pois.


Lue lisää

perjantai 21. joulukuuta 2018

Miksi Muuli joi ja kusi niin paljon? Muulia katsoivat sekä Jaanus että eläinlääkäri.

Kerroin viikko sitten Muulin lisääntyneestä juomisesta ja sitä kautta lisääntyneestä kusemisesta. Kirjoitin oireet ja kaiken, mikä niihin saattaisi liittyä, postaukseen ja heitin sen keittiöpuoskareille. Kommentteja tulikin kaikissa somekanavissa.

Arveltiin valkuaisen liikasaantia, kiimahäiriötä, hiekkaa mahassa, mahahaavaa, cushingia, metabolista oireyhtymää, jotain puutosta ja kaikkea, mitä nyt hevosella voi ylipäätään olla.

Se liika juominen oli postauksen julkaisun aikaan mennyt jo ohi ja se kesti noin viikon ajan "pahana" ja nyt Muuli juo jo ihan normaalisti ja myös kusee ihan normaalisti. Juomisen määrää emme tallilla voineet mitata (tarhassa on kaveri vaikka karsinan automaattikupin olisikin hetkellisesti vaihtanut ämpäriin), mutta kusen määrä karsinassa kertoi, että on palattu normaalitilaan.

Eläinlääkäri oli tilattu maanantaiksi rokottamaan ja tutkimaan Muulia, mutta ei mennä siihen vielä.

Viime viikonloppuna sunnuntaina Jaanus hieroi Muulinkin. Hän on jo useamman vuoden ajan käynyt tallillamme hoitamassa hevosia ja nyt pyysin häntä katsomaan myös Muulia. Jaanus Nogene asuu Virossa, mutta käy Suomessa kerran tai pari kuussa ja viettää täällä aina pitkän viikonlopun hevosia ja koiria hieroen. Hänellä on myös mieletön tietomäärä hevosten ruokinnasta ja varsinkin erilaisista yrteistän ruokinnan ja terveyden apuna.

Hieronnassa hän käyttää kehomanipulaatiota (apua, onkohan tämä oikea sana niksauttelulle), bemermattoa, klassista hierontaa ja akupunktiota. Muuli sai näitä kaikkia.

Muulia on tässä pari kertaa hierottu aiemmin eikä kummallakaan kerralla ole löytynyt mitään selkeää vikaa. Sitä ei löytänyt Jaanuskaan, tuomio oli että vasemmassa takapolvessa voi olla joku vanha vamma ja että Muuli on kokovartalojäykkä. Selässä oli molemmilla puolilla pieniä kovettumia suunnilleen siinä, missä satulan takakaari on. Ne eivät kuitenkaan olleet pahoja ja olin huomannut ne itsekin.

Kosketusta Muuli kyllä aluksi kavahti ja oli muutenkin ihmeissään kun ihan vieras tyyppi tulee kopeloimaan. Muuli antoi kuitenkin hienosti hoitaa itseään. Akupunktioneulat huolestuttivat sitä oikein erityisen paljon, se veti selän köyryyn ja polki jalkaa. Arvatkaa miten hauskaa eläinlääkärin oli rokottaa sitä seuraavana päivänä.. No mennään siihen myöhemmin.

Jaanus aloitti bemermatolla, eli se oli Muulin selässä ehkä vartin. Sen jälkeen sain sen omaan selkääni ja siirryin seuraamaan mestarin työskentelyä. Hän kävi hieroen Muulin läpi ja naksautteli sitten sen jalat ja kaulan. Pauke vaan kuului kun Muuli rutisi! Sitten Jaanus oudolla työkalulla, jossa oli kolme kumitappia, yritti löytää Muulin selästä kipualueita, mutta niitä ei löytynyt. Kipualue olisi löytynyt siis niin, että se kohta olisi alkanut kuumentua käsittelyn lomassa.

Yksi lämmin alue oli, jonka olin jo lämpökameralla ja omalla kädellä löytänyt, mutta lämpö siinä saattoi johtua vain hieman ohuemmasta karvasta. Tosin se oli se kohta, joka on satulan takakaaren alla. Jaanuksen mukaan sekään ei kuitenkaan reagoinut tähän.


Bemermatto
Lopuksi Muuli sai vielä akupunktioneuloja. Yhden otsaan suunnilleen siihen, mihin sitä pitäisi teurastustilanteessa tähdätä pulttipyssyllä, yhden jokaiseen jalkaan ja vielä selkään. Muuli oli hyvin epäileväinen, vaikkei se varmasti tuntenutkaan, kun neula meni ihoon. Toista etujalkaa se kuopi todella paljon, kun siihen tuli neula. Ja selkää se köyristi ja singahti kerran myös eteen.

Lopputulema: ei mitään erityistä ongelmaa, Muuli on vain kokovartalojäykkä. Sillä saattaa olla vanha vamma vasemmassa etupolvessa ja se näkyi siinä, ettei Muuli oikein anna nostaa vastakkaista jalkaa, tai pitää pitkään ylhäällä ja ilmeisesti vasemmankin takajalan liikeradassa oli jotain. Muuli nostaa takaset tosi tomerasti TODELLA ylös. Välillä saa pelätä nenänsä puolesta kun koipi nousee niin sähäkästi.

Jaanus suositteli hieromaan Arnikaa ainakin vasempaan takapolveen, yritän tosi kovasti muistaa käydä ostamassa sitä.


Muuli ei arvosta kun tajusi, ettei rapina tule herkuista vaan neuloista.



Hieronnan jälkeen varustin Muulin astetta paksummalla loimella, eli 100g kaulakappaleellisella ja kiirehdin töihin.

Suosittelen Jaanusta muuten lämpimästi! Hän naksautti myös minun selkääni sillä tuloksella, että olen kuin uudesti syntynyt! Tähän väliin mainos. Malmilla sijaitseva Kuntoutus Karppinen tarjoaa parasta selän niksautusta Uudellamaalla! Kehomanipulointi maksaa 60 euroa, varaan itselleni ajan heti tammikuun alkuun kun palaan töihin. Tuo Karppinen sijaitsee tosi kätevästi melkein oman työpaikkani naapurissa! Jaanus on saanut eniten oppia niksautushommin juuri Karppisen perheeltä.

Maanantaiaamuna olin taas tallilla. Eläinlääkäri oli tulossa kymmeneltä. Ensin katsottiin rokotuksia Muulin passista.

Niitä olisi kannattanut katsoa jo aiemmin, Muulia ei nimittäin olisi edes tarvinnut rokottaa vielä, vaan vasta kesäkuussa! Sanoin silti, että otetaan koko rahalla, kun olin hänet tallille kutsunut. Nyt Muulilla on ainakin ne perkeleen rokotuspohjat kunnossa.

Sitten juteltiin sen juomisesta. Eläinlääkäri ei nähnyt tilanteessa mitään huolestuttavaa, koska Muulin oireilu oli kestänyt niin vähän aikaa ja oli jo palautunut normaaliksi. Hän katsoi Muulin niskamakkaraa ja totesi, että taitaa olla aika hyvä rehunkäyttäjä. Suositteli seurailemaan tilannetta ja lisäämään liikuntaa.

Liikunnasta puheenollen, Jaanuskin sanoi, että selkää kannattaisi vahvistaa ja että siihen auttaa pitkät parin tunnin käyntimaastot joko ratsain tai taluttaen. Niitä ollaankin tässä jo onneksi tehty hyvä tovi! Ei kylläkään ihan paria tuntia, mutta sellaista tunti 45 minuuttia, mutta kunhan on taas toivoa kesästä ja illat ovat valoisat, niin meillähän on aikaa kävellä vaikka kuinka!

Eläinlääkärin veikkaus oli siis se, että Muuli on ehkä saanut ainakin hetkellisesti liikaa valkuaista ruuastaan ja se on näkynyt virtsaamisena.

Sulavan raakavalkuaisen saanniksi laskin Muulille 359 grammaa (6 kiloa säilöä ja 3 kg olkea/vrk). Se on käsittääkseni siinä rajoilla, että onko määrä turvallinen erinomaiselle rehunkäyttäjälle.

Otin eläinlääkärin käynnin jälkeen vielä paskaa hanskaan ja sormen päihin tuli muutamat hiekanjyvät. Ei siis paljoa, mutta sen verran, että hiekkaa tulee ulos.


Jaanus arveli, että Muuli voisi kaivata jotain kivennäisainetta lisää ja päätin vaihtaa kokeeksi sen syömän TopSpecin kaviokuumerehun ihan vain kivennäiseen. Tilasin Muulille Dodson&Horrel Daily-kivennäistä, jonka syöttömäärä Muulin painoiselle eläimelle on 40g päivässä. Päätin hyötyä Englannista vielä ennen lopullista Brexitiä ja tilasin rehun sieltä. Kun kahden kilon ämpäriä myydään Suomessa 35 eurolla, maksoi se Englannista tilattuna 15 euroa. Postikuluja tuli koko tilaukselleni noin 8 euroa. Otin noita kivennäisämpäreitä saman tien kolme kappaletta. Ne riittävät Muulilla noin 150 päiväksi. Että parempi maistua sitten.

Mä olen eläimen omistajana niitä, jotka katsovat ensin ihan rauhassa ja jos poppakonstit eivät auta, niin sitten kuskataan klinikalle tai pyydetään eläinlääkäri kuvantamislaitteineen tallille.

Tätähän ei kuitenkaan saisi blogi- tai somemaailmassa sanoa ääneen, vaikka uskonkin että meistä suurin osa omaa sen verran maalaisjärkeä, että ihan ensimmäiseksi ei soiteta eläinlääkärille. Ehei, somemaailmassa kuuluu olla ihan hissukseen ongelmista, piilottaa ne kauniiden photoshoottien taakse ja kertoa niistä ehkä sivulauseessa sitten, kun ongelma on jo ratkennut aikaa sitten.

Netissä kuulee nimittäin tosi helposti seuraavanlaisia besserwisserkommentteja: "Siis eivätkö kaikki muka viekään hevostaan kerran vuodessa klinikalle hiekkakuviin, mahatähystykseen ja vuosihuoltoon?", "Eikö teillä ole heinästä laajaa kivennäisanalyysiä? Mistä ihmeestä voit tietää, millä kivennäisellä voit parhaiten korvata heinän puutteita?" tai että "olisin sinuna vienyt jo vuosi sitten eläinlääkärille enkä arvuuttelisi blogissa... ihmeellistä muulinpitoa, elsut pitäis soittaa".

Kun mä katson Muulia kokonaisuutena, niin se on hyvinvoiva eikä sen ulkoisessa habituksessa ole tapahtunut muutoksia. Tallinomistajan kanssa puhuttiin juuri, että se on tulossa kuorestaan ulos ja tuntuu olevan enemmän "oma itsensä". Kun se on aiemmin ollut sulkeutunut, niin nyt se uskaltaa enemmän kertoa mielipiteistään. Ei niin, että se suhtautuisi kaikkeen vittuuntuen, vaan myös hyvällä fiiliksellä.

Kovaa ravia vaan, eiks je? Uskokaa tai älkää, seurailen tilannetta ja palataan asiaan, jos tilanne sitä vaatii.

Ja ainahan sen voi teurastaa ja laittaa pakkaseen, problem solved.

Tässä Muuli katselee vapaana ollessaan pelkokulmassa metsää kohti. Silloin ei pelota, kun kuski on muualla kuin selässä. Kiva kiitos luottamuksesta, Muuli.
Niin niistä rokotuksista. Muuli ei siis todellakaan arvostanut eläinlääkäriä neulansa kanssa. Onneksi seuraava rokotus on vasta vuoden kuluttua, ehdin siedätellä tässä välissä niin hyvin, että Muuli suorastaan tarjoaa kaulaansa piikin nähdessään.
Lue lisää

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Kaviotsekkaus pitkästä aikaa

Olen hoitanut Muulin kavioita hävettävän harvoin. En kuitenkaan niin harvoin, että minun tarvitsisi käyttää pihtejä ylimääräisen kavioaineksen leikkelyyn. En välttämättä olisi tälläkään viikolla tarttunut raspiin ellen olisi ollut hankaluuksissa Muulin talvimonojen kanssa. Niitä ei nimittäin meinannut millään saada jalkoihin. Oli korkea aika tehdä asialle jotain.

Julkaisen tässä ensin kuvia parin viikon takaa. Satuin olemaan tallilla valoisaan aikaan ja otin ilman ennakkovalmistautumista Muulin kavioista kuvia.

Oikea etujalka melkein kaikissa kuvissa. Siitä on helpointa saada kuvia kun itse ottaa.







Tässä takajalat
Tämä kuva poikkeuksellisesti vas etunen, vuolun jälkeen.

Kaviothan eivät suinkaan kerro koko totuutta, vaan rinnalla pitäisi olla myös rakennekuva.


Näiden kuvien jälkeen mallailin siis bootseja jalkaan ja totesin, ettei tule muuten mitään. Sain ne jalkoihin hikoiltuani hetken ja ratsastuksen jälkeen totesin, etteivät Muulin päkiät tule kestämään tällaista. Bootsit olivat hiertäneet sieltä. Otin siis raspin käteen ja aloin hommiin.

Alla olevissa kuvissa on jälleen sama kavio, eli oikea etukavio.

Alla olevassa kuvaparissa on ennen ja jälkeen. Ennen näkyy, kuinka kavio on epäsymmetrinen ja on hieman röpelöisempi sisäreunasta (eli kuvassa oikealta).

Oikeanpuoleinen kuva on kevyen raspauksen jälkeen. Siitä näkyy kuinka kavion ulkosyrjä (kuvassa vasemmalla) on paksumpi kuin sisäsyrjä. Kavio ei siis ole symmetrinen. Säteen ja urat hoitelin kuvan ottamisen jälkeen.


Tässä kuvaparissa on kavion kannat. Ylempi kuva on tällä kertaa "jälleen" ja alempi on otettu pari viikkoa aikaisemmin. Kavio on taas oikea etukavio, eli kuvassa oikeanpuoleinen reuna on kavion sisäsyrjä.

Muulin kavio ei kulu symmetrisesti ja varsinkin alemmasta kuvasta näkee kuinka ulkosyrjältä kavio on pidempi ja kantakin on siltä puolelta pidempi. Kavio ei ole päässyt niin överipahaksi. Kyllä tämänkin kavion pitäisi tästä ajan kuluessa tasoittua kunhan skarppaan kunnolla vuolemishommien kanssa.


Muulin kaviot olivat "pahimmillaan" aika pahat, eli sisäkanta alkoi kääntyä kavion alle. Tämä fiksattiin aiemmin syksyllä kuntoon, ongelmaan riitti oikeastaan ihan se, että vuolin kaviot lyhkäisiksi ja tasapainoisiksi. Koska tuosta ongelmasta ei tullut otettua kuvaa, julkaisen tässä yhden aasin kaviokuvan, jolla oli samaa vaivaa.

Kuvassa siis tuo vasemmalla oleva kanta alkaa kaartua kavion alle, koska paino on vastakkaisella puolella.


Ps. Ethän blogini kuvien tai videoiden pohjalta lähde toteuttamaan kengätöntä elämää. Pyydä aina joku neuvomaan ja näyttämään livenä ja opettamaan kavioiden rakenteesta ja koko eläimen anatomiasta. Kuvien ja videoiden kautta on mahdotonta oppia vuolemaan, mutta jos perushomma on hallussa, voi niistä sitten saada apua.
Lue lisää