DIY: Ratsastushame!

Olen ihaillut villaisia ratsastushameita jo parin vuoden ajan. Näytti siltä, että "kaikilla" oli sellainen, joko ostettu tai itse tehty. Päätin siis hankkia sellaisen itsekin.

Tässä postauksessa kerron hameprosessista, mutta ihan tähän alkuun haluan sanoa että "kaavani" perustuu kuvissa näkemiini hameisiin sekä kellohameeseen. Se ei ole missään mielessä alkuperäinen yhtään mihinkän eikä sitä ole kopioitu yhtään mistään. En valmista hameita rahasta enkä ole hyötynyt tämän postauksen kirjoittamisesta mitenkään. Jos kässätaitosi ovat yhtä surkeat, kuin minulla, löydät postauksen lopusta laajan linkkilistan hamevalmistajiin! Tutustu sivuihin ja tilaa oma dream-come-true!

Vuoden ajan suunnittelin hameen tekemistä ja viimein tänä talvena tartuin tuumasta toimeen ja kävin hakemassa Varustelekasta materiaalia, eli villakangasta. Villakangas löytyi Yhdysvaltojen armeijan ylijäämähuovan muodosta, joka asetti rajoituksia hameen koolle, mutta minun kokoiselleni käyttäjälle hameesta tuli silti ihan soiva peli. Huopien koko vaihtelee ilmeisesti hieman, mutta näiden keskiarvokoko on 210 x 165 cm ja väreissä oli erilaisia harmaita. Vaihtoehtoisina kankaina oli vihreää huopaa ja vaaleaa katastrofihuopaa, joka oli selkeästi ohuempaa. Ei valitsemani huopa mitään hevosen enkkufiltin paksuista ole, mutta melko jämäkkää silti.

Koska rättikässässä olin enemmänkin tekijä enkä suunnittelija, syntyi tämäkin hame yhdessä hujauksessa ilman kaavoitusta. Helmaa leikkasin lähinnä fiilispohjalta. Onneksi materiaalien hinta ei tulisi viemään minua vararikkoon.

Edelleen rättikässänumeroni takia en osaa hienoja ompelutermejä. Jos siis tajuat jotain ompelemisesta, ole hyvä ja klikkaa itsesi pois tältä sivulta. Tämä teksti aiheuttaa sinulle luultavasti aivohalvauksen.

Kaikki postauksen kuvat otti siskoni Katri Tähkänen

Sitten hameeseen.

Hame on mallia kellohame ja sitä varten kankaasta leikataan puoliympyrän mallinen pala, josta leikataan vielä vyötäröosuus pois. Varustelekan huovan lyhyyden takia oma hameeni on puolisoikio eikä pyoliympyrä. Jouduin kankaan kapeuden takia tekemään hameen etuosasta lyhyemmän, kuin mitä olisin halunnut, mutta myöhemmin testausten aikana totesin, että pituus on juuri sopiva.

Piirsin kankaan leikkauksesta tosi karkean havainnollistavan kuvan.

Ensin leikkasin puolisoikion ja tein siitä niin suuren, kuin mahdollista. Helman pituudeksi olin laskenut 80 cm, mutta leikkasin tietenkin 10 cm ekstraa. Koska kangas oli tosiaan liian kapea, lyheni helman pituus hameen etuosasta 60 senttiin.

Vyötäröä varten leikkasin omastani pois kuvassa näkyvän palan, eli aukon leveys on 100 cm ja syvyys 40 cm. Tällä mitalla arvelin, että hame on sopiva itselleni. Sen jälkeen leikkasin vyötärökaistaleen vinosti kankaasta niin, että sen sai käännettyä kaksinkerroin. Vinosti leikkaamalla se ei veny käytössä niin helposti.

Vyötärönympärys on minulla noin 75 cm ja tarrakiinnityksen takia hame menee vielä 30 cm päällekäin edestä, joten vyötärökaistaleen pituus pitäisi olla noin 95 cm. Otin siihenkin ekstraa ja leikkasin tästä palasta 105 cm pitkän. Helpompi näitä on nimittäin pienentää kuin suurentaa.

Halusin hameeseen isot laskokset ja kun mallasin leikkaamaani puoliympyrää vyötärökaistaleeseen totesin, että voin pituudesta hukata 30 cm laskoksiin. Tämä oli aikaavievin osuus, koska halusin, että laskokset ovat symmetriset (samoissa kohdissa keskihalkaisijan kummallakin puolella) ja että hame laskeutuu niiden ansiosta nätisti. Jouduin siis ottamaan nuppineulat avukseni ja taittelemaan laskokset peräti kahteen kertaan ennen kun olin tyytyväinen niihin. Sovittelin kello-osaa itseni päälle koko ajan, etten tule käyttäneeksi vyötäröstä liikaa tai liian vähän laskoksiin. Kun laskokset olivat keskellä ja hameesta jäi edelleen 30 cm päällekäin, ompelin hameen vyötäröreunan kanttinauhan avulla kiinni. Kanttinauhan ajattelin tukevoittavan työtäröä kivasti ja estää vyötärön venymistä.

Tämän jälkeen mallasin vyötärökaistaleen nuppineulojen avulla hameen vyötärölle ja KESKELTÄ lähtien ompelin sen kiinni. Ompelin siis ensin keskeltä toiseen reunaan ja sitten keskeltä toiseen reunaan. Näin sain vyötärökaistaleen leveimmän osan (11 cm) varmasti keskelle takaosaa, eli keskelle laskoksia). En välttämättä onnistunut tässä kovin hyvin, joten kuvia ei kannata turhan paljon zoomailla.

Ensimmäisellä ompelukerralla ompelin vyötärökaistaleen hameen "nurjalle puolelle" eli mahaa vasten.

Sitten taitoin vyötärön kaksinkerroin niin, että se tuli myös hameen etupuolelle ja kiinnitin sen nätisti nuppineuloilla (vihaan nuppineuloja ja käytän niitä vain äärimmäisessä hädässä, tämä oli sellainen). Taittelin kankaan reunan nätisti sisään ja aloin ruksuttaa koneella vyötärökaistaletta myös etupuolelta kiinni.

Ompelukone meinasi huutaa jumalalta apua siinä kohtaa, kun laskosten kohdalla kangasta oli kuusinkerroin, mutta kädellä auttamalla Husky selvisi voittajana.

Olin tyytyväinen tuotteeseen, mutta se ei ollut vielä valmis. Mallasin hametta taas päälleni ja merkkasin tarranauhojen paikat. Niitä jouduin hieman kaventamaan, leveyttä jäi noin 2 cm. Tässä kohtaa totesin, että oli muuten hyvä ottaa ekstraa kaikkiin mittoihin, en nimittäin saisi hametta kaksinkerroin kuin 20 cm osalta, kun 30 cm oli ajatuksena. Askartelin vyötärökaistaleeseen pienen jatkopalan näkymättömiin (näkyy alla olevassa kuvassa) ja sain tarroista hieman pidemmät. Tarraosuutta tuli omaan hameeseeni 25 cm.

Tässä kohtaa hame oli ommeltu, mutta katsoin vielä helmaa, jolle en ollut tehnyt mitään.. Antaisinko olla, hankkisinko siihen kivan nauhan vai taittaisinko nurjalle puolelle ja ompelisin? Päätin ommella. Yhtään nuppineulaa käyttämättä aloin ruksuttaa hametta sentti kerrallaan ja ompelin helman. Eihän se kaunis ole mutta onneksi tallikäytössä ei haittaa. Jotain sille kuitenkin oli tehtävä, tai kangas olisi varmasti alkanut rispaantua jossain vaiheessa. Villakankaan ei pitäisi rispaantua, mutta olisi se jäänyt huolittelemattoman näköiseksi ilman viimeistä vaivannäköäni.

Tässä loppuvaiheessa pyöristin muuten vielä kankaan kulmat edestä keskeltä. Ilman pyöristystä, näkyisi hameen edellinen olomuoto vilttinä liian selvästi.

Valmis hame lattialle levitettynä

Hameen suunnitteluun ja ompeluun meni aikaa noin kolme tuntia. En tiedä, olisinko saanut tästä rättikässänmaikalta muuta kuin silmien pyörittelyä, mutta tallikäytössä tämä ajaa asiansa oikein hyvin!

...Ps. Jos joku tietää, miten tästä Varustelekan huovasta saa ummehtuneen hajun pois niin vinkkejä otetaan vastaan! Ainakaan tavallisella pyykinpesuaineella villaohjelmassa pestynä haju ei lähtenyt mihinkään.

Toimii myös viittana

YouTubesta löytyy vielä video, jossa Hanna Engström kertoo hyvin selkeästi, miten hameeseen voi tehdä itselleen kaavan. mitatkin tulevat näin oikein eikä mittoja tarvitse tehdä sen mukaan, minkä kokoinen villaviltti sattuu olemaan käytettävissä.

Ompelu ei kiinnosta? Täältä voit ostaa valmiin hameen.

Jos et innostunut ompelemisesta, mutta ratsastushame kiinnostaa, on tässä linkkejä sellaisen hankintaan. Osa hameista toimi inspiraationa myös omalle hameelleni. 

Klesarven on norjalainen viikinkiaiheista inspiraatiota saava ompelija, jolla on ihania villaisia ratsastushameita kivoissa väreissä! Hameet ovat hieman lyhyempiä, kuin millaista itse haen, mutta kangasta näyttää olevan ihanan paljon! Laskoksia hameissa ei ole käytetty. Hame on luultavasti leikattu ylikelloksi (en ole varma, onko tämä oikea termi) ja kiinnitys on nauhalla, ei siis tarralla. Mietin omankin hameen kohdalle tuota nauhaa, mutta kankaan vähyyden takia valitsin siihen tarrakiinnityksen.

Arctic Horse Gear valmistaa hameitaan Alaskassa ja tälläkin hetkellä kuolaanheidän valikoimistaan vahakankaista pitkää hametta! Villahame heillä on vyötäröllä vyöllä ja aukeaa edestä vetoketjulla, kyseessä ei siis ole kietaisuhame, mutta helmaa on yhtä paljon. Mietin itsekin vetoketjun käyttöä, mutta jos haluan saada hameen nopeasti päälle ja pois, jopa selässä, niin vyö on paljon hitaampi laittaa kuin tarra/nauha. Vuonna 2020 yritys ei kuitenkaan valmista hameita johtuen mm koronatilanteesta.

Coz by Cozmei on suomessa hameita valmistava yritys, jonka valmistamia villahameita Suomessa näkeekin varmasti eniten. Hameita saa sekä takaa umpinaisina että takahalkiolla (takahalkio on myös mahdollista sulkea). Malliltaan hame on kellohame ja sen kiinnitys on tarranauhala vyötärölle. Classic-mallissa on myös pienet laskokset takana.

Elvira R handmade valmistaa hameita Pohjois-Suomessa upean värisistä villakankaista! Hän myy sekä valmiita hameita että mittatilaushameita. Hameisiin on antanut inspiraatiota tv-sarja Outlander. Hameet ovat muista hieman poiketen tasapituisia ja takana on reilusti laskoksia.

Hevoskoutsi Maarit Holma ompelee hameita villasta ja myös sadetta pitävästä kankaasta! Hameet tehdään siis käsityönä Suomessa ja värivalikoimaa on runsaasti. Hameista saa ison plussan helman heijastinnauha!

Horse Related Gifts on unkarilainen nyrkkipaja, joka ei valmista villahameita vaan toppahameita ja vedenpitäviä hameita. Malli on kuitenkin hyvin sama kuin omassani, eli kiinnitys on tarralla ja hame on kietaisuhame. Värit ovat heillä aivan ihania! Vyötärökaistale on suora ja laskoksia ei ole, eikä niitä toppakankaaseen varmaan kovin helposti saisikaan. Tämä kauppa sijaitsee Etsyssä.

Uhip kaipaa myös maininnan ja tämä ruotsalainen yritys valmistaa mm tosi suosittua ratsastushametta. Malliltaan hame on hieman polvien yli ulottuva reidet lämmittävä hame, jossa on vetoketju sekä edessä että takana. Hame toimii tosi hyvin kesäratsareiden kanssa, koska hame suojaa reidet tosi hyvin polvesta ylöspäin.

MittenSoftpaws on suomalainen pieni hamepaja, jonka ratsastushameita voi ostaa hänen Etsykaupastaan. Hameissa näyttää olevan liukas vuori, joka suojaa villaa mutta saattaa toisaalta olla liukas hevosen takapuolen päälä? Hame on edestä ja takaa yhtä pitkä ja malliltaan näyttää kietaisuhameelta. Värivaihtoehdot ovat todella kivat!

DressmeupScotty on englantilainen Etsykauppa, jossa on myös kahta erilaista farkkuhametta. Pidempi niistä on farkkukankainen ja siinä on myös tasku (!!) puhelimelle tai pikkutavaralle.

Toraxacum on saksalainen Etsykauppa, joka kertoo monen muun tavoin saaneensa inspiraation ratsastushameeseensa Outlander-sarjasta. Hame on nauhalla kiinnitettävä kietaisuhame ja on edestä yhtä pitkä kuin takaakin. Kaupassa on myös paljon muuta keskiaikaishenkistä vaatetta!

Mittatilaushame! Googlaa netistä kuvia ratsastushameista, tee karkea suunnitelma omasta hameestasi, osta kangas ja mene paikkakuntasi ompelijan vastaanotolle! Minäkin teetin unelmieni hameen ompelijalla ja esittelin sen tässä postauksessa. Hame on tällöin täysin itselle tehty ja siinä on juuri ne ominaisuudet, joita kaipaat.

Oma hameeni on Klesarvenin ja Cozmein hameiden välimuoto pienillä lisäyksillä. Edestä lyhyt kuten Klesarvenin hame ja takaa pitkä kuten Cozmein hame. Rakastan takalaskoksia ja ne ovat omassa hameessani "syvemmät" kuin muissa hameissa. Vaikka valmistusvaiheessa harmittelin sitä, etten saanut etuosaan enempää pituutta, on tuo pituus osoittautunut ensimmäisissä testeissä (maastakäsin) erittäin hyväksi! Hametta ei siis tarvitse rappusissa huomioida mitenkään eikä se jää kengän alle. Jos kangas olisi ollut leveämpi, enkä sen takia olisi joutunut tekemään lyhyttä etuosaa, olisin leikannut kankaan ylikelloksi. Siten olisin voinut lisätä laskoksia vielä entisestään. Vyötärökaistaleeni on hieman kaareva ja kaksinkertaisesta kankaasta ommeltu.

Parannuksia?

Jos olisin vieläkin kätevämpi käsistäni, tekisin hameeseen vyötärölle pienen piilotaskun piilovetoketjulla. Olisi kiva saada puhelin turvallisesti vetoketjutaskuun ratsastuksen ajaksi. Jos tekisin hameen useammasta palasta niin, että hameeseen tulisi sivusauma, olisi tasku helppo ommella siihen. Toinen vaihtoehto olisi tehdä pienet laskokset myös sivuille, joihin tasku olisi helppo piilottaa. En kuitenkaan ole varma, olisiko hame sen jälkeen enää niin kivan näköinen.

Vyötärökaistaleen sisään ompelisin jatkossa vielä vahvikekankaan, jotta se pysyy ryhdissä runsaasta käytöstä huolimatta eikä lähde venymään mihinkään suuntaan.

Ps. Se Varustelekan villaviltin tunkkainen haju ei lähtenyt lumipesulla, soodapesulla tai millään muullakaan. Haju laimeni kyllä itsestään käytössä ja sekoittui hevosen tuoksuun.

Hame laskeutuu kivasti myös lännensatulaan, koska leveät laskokset menevät kivasti "pussille" isonkin takakaaren päälle eikä helma lyhene takaa sen takia. Helma menisi Muulin selässä vielä taaemmaskin, mutta mäkivöiden pörröinen pehmuste on edessä. Hame lämmitti yllättävän hyvin räntäsateessa ja kotona tuntui melkein kuivalta, vaikka altistui sateelle tunnin ajan. Hame pysyy edestä hyvin polvien/jalkojen alla, mitä enemmän hame on edestä päällekäin (omassani n 25 cm), sitä paremmin se tuntuu pysyvän jalkojen alla. Edestä näinkin lyhyt hame suojaa jalkoja ratsastuksessa aika alaalta! Jaloissani minulla oli Kuomat. Kuva: Pia Pitkäranta

Lue lisää

3+1 vinkkiä parempaan mökkireissuun!

Olen tällä hetkellä mökillä ja olen löytänyt kertomisen arvoisia mökkivinkkejä, joilla mökkiviikosta voi tehdä vielä entistäkin paremman. Kaikki hankinnat ovat ilmaisia tai melko edullisia ja niistä on paljon iloa.

Äänikirja

 

Luen mielelläni, mutta äänikirjat olivat ennen tätä kesää jääneet jostain syystä vieraaksi. En pitänyt ajatuksesta, että kuuntelisin äänikirjaa 20 tuntia, kun olisin lukenut kyseisen kirjan parissa tunnissa. Sitten kokeilin ja rakastuin. Äänikirjahan nimittäin ratkaisee kaikki yhdistettyyn auringonottoon ja kirjan lukemiseen liittyvät ongelmat. Kirja ei tahmaannu aurinkorasvaisista käsistä, kädet ja niskat eivät väsy eikä kirja estä ruskettumista kasvoilta. Laitoin itse äänikirjan soimaan Bluetooth-kaiuttimesta, jolloin kirja seurasi minua näppärästi mökillä, olin sitten terassilla, huussissa tai laiturilla.

Äänikirjoja on nykyään tarjolla monissa eri kuukausimaksullisissa palveluissa. Näihin kaikkiin saa vähintään parin viikon ilmaisen kokeilujakson ennen maksullista versiota. En halunnut lähteä näihin, koska äänikirjatarpeeni on lyhyt enkä muistaisi kuitenkaan katkaista ilmaista kokeilujaksoa. Suplassa on muutama äänikirja, jotka riittävät varmasti viikon mökkireissun ajaksi! Suosittelen erityisesti Riku Talvitien kirjaa Tappava formaatti: Kuokkavieraat-jännäriä, joka sisälsi jännitystä alusta loppuun.

Ladattava retkisuihku

Saimme mökkilahjaksi todella kätevän suihkun ja kun googlasin, saa näitä parillakympillä itselleen esimerkiksi Puuilosta! Suihku on ihan jokaisen euron arvoinen, sillä kauhan tai kuupan kanssa peseytyminen on haastavaa ja tuhlaa vettä. Suihkun kanssa raavaskin mies pesee itsensä yhdellä ämpärillisellä vettä.

Suihku ladataan USB-piuhalla ja latauksen jälkeen sitä voi käyttää 40-60 minuuttia. Meidän mökillämme, jossa on neljä henkilöä, suihkun lataus riittää aina muutamaksi päiväksi, koska yhden kymppilitraisen saavin suihkuttelu kestää neljä minuuttia.

LED-valot huussiin

Ainakin e-villestä saa käteviä pattereilla toimivia LED-valokatkaisijoita, joissa valo tulee itse katkaisijasta. Meillä on näitä kaksi huussissa, joten yölläkin voi piipahtaa huussissa ilman taskulamppua. Suomessa nämä maksavat vajaan kympin, mutta kestävät varmasti monta vuotta, jos ihan joka kerta ei unohda valoja päälle.

Ilmapatja

Mökin kelluntavälineistöä penkoessani löysin vanhan ilmapatjan. En tosin heti tajunnut sen olevan ilmapatja, luin varoitustekstin vasta myöhemmin. Totesin sen kuitenkin nappivalinnaksi kelluntavälineiden joukosta. Se on todella iso ja paksu verrattuna tavallisiin uimapatjoihin. Paksuus tuo tukevuutta eikä patja keikkaa tai hörppää vettä, vaikka siihen kömpisi isompikin vesipeto.

Velour-pinta on ihon alla muovia mukavampaa eikä tunnu niin kuumalta. Tummansininen patja kuivuukin nopeasti auringossa. Materiaali tuntuu olevan paksumpaa kuin marketin uimapatjoissa ja hintaluokka on sama. Kuvan ison patjan saa Jyskistä parillakympillä.

Näissä pitää tosin muistaa se, että osassa ilmapatjoja on pumppusysteemi kiinni patjassa. Sellaista ei kannata uittaa. Tässä mökkiversiossa on samanlainen reikä, kuin tavallisissa kumipatjoissa.

Postaukseen liittyy myös video, joka ei tosin tämän postauksen lukemisen jälkeen anna mitään uutta. Upotan videon silti tähän alle.

Lue lisää

Ötökkämyrkky kesän 2017 malliin

Ainahan ne yllättää, nimittäin ne pienet verta imevät kärpäset. Meillä päin niitä alkoi pörrätä illan suussa onneksi vasta tällä viikolla ja tuulisella ilmalla niitä on vähemmän, jos ollenkaan. Osa hevosista on harjoitellut ulkona yöpymistä jo muutaman yön, Muuli ja Tuuli aloittavat harjoittelun nyt. Nasse liittyy yövartioon vähän myöhemmin, sen tärkeä tehtävä on pitää seuraa yhdelle tallissa yöpyvälle hevoselle.

Minähän tein viime kesänä omaa ötökkämyrkkyä, jossa pikiöljy näytteli olennaisinta osaa. Muut osat olivat etikka, oliiviöljy, vesi, valkosipuli ja eteeriset öljyt sitronella ja teepuu. Pääsin jopa suihkimaan viime kesältä jäänyttä sekoitusta tänä keväänä jo kun hyttysiä alkoi olla enemmän mutta sitten suihkepullo sanoi sopimuksensa irti ja totesin että loppu oli niin paksua tavaraa että olisin voinut sivellä sitä sormilla. Kaadoin sen pois ja päätin aloittaa puhtaalta pöydältä ihan uuden sumutinpullon kera.

Kuva: Emmi Jormanainen

 Elämä on ollut melko hektistä tällä hetkellä enkä muistanut ostaa kaupasta etikkaa ja öljyä, joten ensihätään sain lainata vuokrahevoseni ötökkämyrkkyä. Mitään tuollaista en ole Muuliin koskaan laittanut, mutta se suhtautui asiaan erittäin hyvin kun kävin sen vapaana tarhassa suihkimassa. Se seisoi jopa paikoillaan kun suihkuttelin ainetta sen takareisiin. Tissien suhteen se on aika herkillä ja kun se on yhden ja ainoan kerran näyttänyt minulle monoa, tapahtui se viime kesänä kun menin suihkuttelemaan myrkkyä sen tisseille. Nyt se näytti suhtautuvan asiaan paljon vastaanottavaisemmin.

Suihkepullo kiinnosti sitä muutenkin todella paljon!

Dr. Repel auttoi ainakin yhden yön ajan, seuraavana päivänä Muulin rinnuksissa ei ollut yhtään ötököitä. Jos ne alkavat vaivata silmien tai pään alueella, on minulla olemassa pari kärpäsotsapantaa joista toinen toimii myös ilman riimua.

Kuva: Emmi Jormanainen

Päätin jättää valkosipulin tällä kertaa pois, koska en ehtinyt ommella sitä pienten pussukoiden sekaan. En osaa sanoa miten joku valkosipuliöljy toimisi, voisi olla kokeilemisen arvoinen idea! Valkosipuli myös sisäisesti nautittuna auttaa joitain hevosia ötökkäaikaan. Saatan kokeilla sellaistakin kuuria joskus.

Sain teepuuöljyä runsaasti kaverilta. Tämä on Australiasta saakka ostettua ja tuotua myrkkyä, joten luotto on kova. Suoraan iholle tätä ei saa tietääkseni edes laittaa, mutta ötökkämyrkyssä menee hienosti.

Kesän 2017 ensimmäinen myrkky näyttää tältä:

• 3,5 dl oliviiöljyä
• 3,5 dl omenaviinietikkaa (tai enemmän niin, että suihkepullo tulee täyteen)
• 2 rkl pikiöljyä
• 1 rkl tippaa teepuuöljyä

Veden ja sitronellan jätän tällä kertaa pois. Tallillamme on käytetty myös seosta, johon tulee vain etikkaa, vettä ja sitronellaa. Saatan kokeilla sitäkin, mutta ensin käytän viime kesänä ostetun pikiöljyn pois.

Kerron myöhemmin käyttökokemuksista. Tavoite on kuitenkin se, että Muulin rinnukset pysyvät ehjinä. Muualta nuo eivät niinkään sitä syö.

Valmis seos

Tässä juoksen ötököitä karkuun. Kuva: Emmi Jormanainen

Lue lisää

DIY ötökkämyrkky

Koska olen tolkun ja säästämisen ihminen, tein Muulille ihan itse ötökkämyrkkyä. Ja säästin. Tai no en ole vielä varma kuinka tehokasta tästä tuli, kun just nyt on ötököitä todella vähän liikenteessä kylmien ja tuulisten kelien takia.

Muulin rinnukset syötiin heti kun ihana hellekeliä läheltelevä lämmin ilmavirtaus kosketteli sen talvikarvaa toukokuussa. Se ravisteli päätään kun pienet polttiaiset menivät sen korviin ja se potki kovasti mahan alle. Tällä viikolla se on ollut aika rauhallinen, koska kelit ovat olleet ötököille epäsuotuisia.

Tässä kuvassa ovat ötökkämyrkkyyn tulevat aineet. Pikiöljy Hevarilta, Teepuu ja sitronella esanssiset eteeriset öljyt Ruohonjuuresta, etikka, oliiviöljy ja valkosipulit ruokakaupasta ja suihkepullo miehen autotallitarvikkeista. Kyllä, ihan oikein luitte, muulin toinen omistaja eli aviomiehenikin osallistui tähän projektiin!

Haluan tehdä seoksesta suihkepulloon sopivan sillä en jaksa liata käsiäni lääppimällä ainetta jollain sienellä Muuliin. Lisäksi Muuli ottaa suihekepullojutut tosi hyvin vastaan, joten miksi en hyödyntäisi tätä.

Murskasin valkosipulit pusertimella ja ompelin ne kahteen pieneen pussukkaan sisälle. Näin ne liukenevat seokseen mutta eivät tuki suihkepullon suutinta. Eikä tarvitse liottaa näitä päiväkaupalla veteen kun ne voi vain survoa suihkepullon sisään ja antaa liueta sinne.

Sain itseni viimein Ruohonjuureen hakemaan eteeriset öljyt hajustamaan ja tehostamaan tuotteen. Kävin ensin Lifessä katsomassa näitä, en suosittele kenellekään sillä siellä samat purkit maksoivat 19.95 (kävin Kurvissa). Ruohonjuuressa toinen oli 7 euroa ja toinen muistaakseni kympin. Hajut ovat siis teepuu ja sitronella.

Pikiöljy on superhyvää tavaraa, juoksevaa ja haisevaa. Parempaa kuin terva näihin suihkepulloseoksiin.

Nämä kaivoin kotoa ruokakaapista.

Sitten itse ohjeisiin. Vakaa aikomukseni oli mitata ja dokumentoida kaikki määrät mutta en muistanut ottaa paperia mukaan ja suihkepullon mitta-asteikkokin on ozeina..

No oliiviöljyä oli noin 5 oz eli 1,5 dl.

Oliiviöljyn perään tiputtelin eteeriset öljyt koska kuulin että ne kannattaa sekoittaa öljyyn. Sitronellaa laitoin 10 tippaa ja teepuuta 15 tippaa koska se haisi niin miedolta mun mielestä. Varmaan jatkossa kannattaisi laittaa vain toista, koska nyt hajusta ei oikein saa mitään selvää.

Sen päälle lisäsin etikkaa jolloin kokonaismääräksi tuli 14 oz. Etikkaa tuli siis 9 oz eli 2,7 dl. Tämän jälkeen lorautin pulloon pienen lorauksen (ehkä ruokalusikallisen) pikiöljyä.

Seos jäi pulloon hienosti kerroksittain ja pelkäsin jo että tätä pitää aina ravistella.

Tässä välissä survoin aukosta sisään valkosipulinyytit ja laskin hanasta vettä niin että pullo tuli täyteen. Vettä tuli alle puolet seoksesta. Kun pulloa heilutteli niin kaikki aineksetkin tuntuivat sekoittuvat kivasti keskenään eikä kerroksia enää nähnyt.

Miksi öljy? Etikka haihtuu nopeasti, joten öljy pitää tavaran pidempään Muulin karvoissa ja ehkä pikiöljykin ehtii tarttua. No sen näkee sitten kun ötökkäinvaasio on taas päällä.

Valmis tuote viikko valmistuksen jälkeen. Menekki on melkoinen, pitää hieman rajoittaa sen määrää.

Huomionarvoinen seikka: Muuli oli karsinassa tallissa vapaana kun menin suihkimaan siihen tätä rinnuksiin. Se oli hyvin paikoillaan (palkitsin toki kauralla) ja antoi suihkia ainetta rinnuksiin ja kylkiin.

Ainesosat tässä ensimmäisessä prototyypissä olivat siis:
1,5 dl oliiviöljyä
10 tippaa sitronellaa
15 tippaa teepuuta
1 rkl pikiöljyä
3 dl etikkaa
4 valkosipulinkynttä murskattuna
n 2 dl (loppupullo) vettä

Teen tarvittaessa muutoksia seuraavaan satsiin.

Kuva: Tiina Ruuth-Kvist

Kuva ei liity.

Lue lisää

DIY Muulikärpäshuppu

Ei voi paljoa odottaa Kaisan ompelutöiltä kun kässän numero yläasteella oli seiska. Parsinneula tuli tutuksi kun kolmatta kertaa purin väärän kohtaan ommeltua saumaa pienestä rahapussukasta. Tai kun kasiluokalla tekemäni T-paita oli niin järkyttävä, ettei sitä voinut pitää edes tallilla. Kerroinko jo sormikkaista joista toinen oli kokoa XXL ja toinen XS? Ei ihme että kässän numero oli edes seiska. Silti käsityö oli lempiaineeni heti kuvaamataidon jälkeen. Että terkkuja vaan Lyseonmäen silloisille maikoille, täällä mä vaan ompelen vaikka mitään mun ei pitänyt osata!

Sain anopilta ompelukoneen pari vuotta sitten ja ai kun sillä on ihanaa tikata menemään pitkiä suoria linjoja! Nuppineuloja en ole koskaan oikein ymmärtänyt, pidän käsillä kankaita vastakkain sen mitä tarvitsee.

Nyt kuitenkin kohtasin haastavimman työn ikinä kun muokkasin yhteen Muulin kärpäshuppuun muulikorvat. Pisteet vaan sille kiinalaisen nyrkkipajan työntekijöille, jotka ovat nämä huput alunperin tikanneet kokoon! Ei nimittäin ole todellakaan helppo homma ommella rispaantuvaa ja venyvää verkkokangasta.

Onneksi kaikki kolme huppua, jotka Muulille sopivat, olivat malliltaan sellaisia että korvat saa melko siististi vaihdettua. Ostamani verkkokangas ei tietenkään ole samaa, kuin mitä hupuissa jo on, mutta kangas on mustaa kuten kaikki huputkin.

Otin Muulista mitat viimeksi tallilla. Korvan ympärysmitta juuresta on 20 cm ja pituus 26 cm. Mittausvirheet ovat kuitenkin mahdollisia koska en laiskuuttani jaksanut siedättää Muulia korvien mittaukseen enkä hakenut tuoliakaan jotta olisin edes teoriassa voinut saada täsmällisempiä tuloksia. Mittaus oli myös hieman haastavaa lötköllä ompelumittanauhalla. 30 sentin puinen viivotin olisi ollut helpompi työkalu.

Kolmesta hupusta otin ensin käsittelyyn Horse Guard-merkkisen hupun. Se näytti helpoimmalta nakilta.

Purin ensin vanhat korvat kanttinauhoineen irti. Parsinneula onkin ompelutarvikkeistä tutuin jo ennestään.

Leikkasin hevoskorvan auki ja pidin sitä mallina.

Apua oli onneksi saatavilla.

Olin mitannut muulin korvan 26 cm pitkäksi mutta kun tämä hevoskorvakin oli jo todella reilun kokoinen, pelasin varman päälle ja muulikorvasta tuli tässä vaiheessa 37 cm pitkä.

En ollut ihan varma kuinka paljon muulin korva kapenee loppua kohti verrattuna hevosen korvaan, joten tein korvasta aika putkimaisen. Sitä saa kuitenkin tarvittaessa kavennettua helpommin kuin levennettyä.

Tsädääm!

Apulainen meni piiloon toisen kärpäshupun sisään.

Seuraavana päivänä testihuppu pääsi talliympäristöön. Muuli otti asian melko hyvin, se oli täysin vapaana pyörötarhassa kun laitoin hupun ensin sen otsalle. Hämäsin kauralla ja ohjailin korvat hienovaraisesti niiden oikealle paikalle.

Vihaan sua. t, Muuli

Ommellessa mietin että vedänkö tämän otsavaon umpeen, mutta onneksi en vetänyt kun Muulin pieni säälittävä otsis sopii juuri hyvin vakoon!

"Hieman" liikaa löysää korville.

Anna lisää heinää horo. t. Muuli

Jätin Muulin ilman riimua (!!) tarhaan kun se luulee olevansa kiinni kun kärpäshupusta saa otteen.

Ehdin olla tunnin kotona kun sain kuvaviestin. Siinä Muulilla olikin kolme korvaa. Toivottavasti tämä huppu ei katoa yhtä mystisesti kuin Muulin vanha riimu.

Ps. jos mietit nyt kuumeisesti että mikäs se noin upean näköinen kissa on niin Stinde on abessinialainen, väri on mustahopea. Stinde on nyt 6kk ikäinen kolli ja se tapaa mielellään abessinialaisneitosia ollessaan siinä iässä että bylsiminen kiinnostaa.

Lue lisää