keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Muulimenot kesäkuussa 2021

Menot

Kesäkuun tallivuokra 400e
Ohjasajotunti 40e
Kouluraippa 5,90e
Equizal-voide riviin 19,90e
Hiekka- ja kaviokuvaus 309,72e
Elektrolyytti 25,17e
Punkalaitumen matkaratsastuskisojen osallistumismaksu 43e*
Scoot boots endurance gaitersit, 4 kpl postikuluineen 62,30e
Traikkuvuokra Muulin koulutukseen viennistä 30e
Suojapeitteen kyllästeaine Biltemasta loimille 8,5e

YHTEENSÄ: 944,49e

Tulot

0e

YHTEENSÄ: -944,49e 

*lisäksi maksoin seuran jäsenyyden ja kilpailulisenssin mutta koen, että ne ovat henkilökohtaisia menojani enkä laske niitä tälläkään kertaa muulimenoiksi. En ole laskenut niitä aikaisempinakaan vuosina.

Oli wört


Lue lisää

tiistai 22. kesäkuuta 2021

Uusia tuulia heinäkuulle, Muuli lähtee koulutukseen!

Kuvatilanne on heikohko, joten mennään vähän vanhemmalla materiaalilla
Kolme vuotta sitten Muuli palaili puolen vuoden koulutusjaksolta Sonkajärveltä, joten on kai aika miettiä uutta koulutussettiä.

Tällä kertaa kyseessä ei ole mikään puolen vuoden elämän mittainen treeni, vaan pelkästään kuukauden mittainen pätkä Lempäälässä Outi Aihkisalon tallilla, Ahasossa. Linkistä avautuu Instagram-tili.

Juttelin tallin työntekijän Kitin (@aasinpotkima) kanssa Instan kautta niitänäitä koulutusasioista ja siitähän se ajatus sitten lähti. Olin miettinyt aina välillä Muulille ajokoulutuspaikkaa, koska tiedän etten itse saa sitä ajolle ja homma vaatisi melkoista paneutumista ja pitkäjänteisyyttä muutenkin. Näitä minulta ei juurikaan löydy. Lisäksi tallillamme on ajoharjoitteluun vain ratsastuskenttä, turvallista hiekkatietä ei valitettavasti löydy ja katastrofi on äärimmäisen suuri, jos Muuli rysäyttäisi kärryjen kanssa hevostarhat kumoon.

Mielikuvani itseni toteuttamasta ajokoulutuksesta on siis juuri tämä, se lähtee lapasesta kärryineen päivineen ja tekee suurta vahinkoa. Itseään se saakin rikkoa, mutta puitteet pitäisi pitää ehjinä.

Tallillamme on menestyksekkäästi opetettu nuorisopuolta ajolle, juurikin siinä ratsastuskentällä, mutta ehei, Muuli pääsisi kentän aitojen läpi liian helposti karkuun. Myönnän myös itse suoraan että etenen yleensä asioissa liian nopeasti. Kuvittelen, että asia X on Muulille ok ja se on siedättynyt siihen ja siirryn liian nopeasti vaikeammalle tasolle. Silloin muulieläin tuppaa poistumaan paikalta.

Ja varmaan varsinkin ajokoulutuksessa kaikki vaiheet pitäisi tehdä niin ettei niissä ole tippaakaan jännitystä ja Muuli pysyy rentona koko ajan. En tiedä miten saisin sen itse rennoksi jos se jännittyy jo siinä kohtaa kun haen sen tarhasta ja laitan riimun päähän. Se siis puhaltaa siinä kohtaa aina sieraimet aavistuksen suurempana, vaikka käveleekin vastaan ja seisoo paikoillaan riimun pukemisen ajan.

Mietin tätä koulutusasiaa aika pitkään ja pyysin Kitiä ilmoittamaan kun mun on pakko ilmoittaa päätöksestäni. Toukokuun lopussa viestiä sitten tuli että nyt pitäisi buukata heinäkuun koulutuspaikka jos olen siitä kiinnostunut ja päätös oli selkeä, Muuli lähtisi sinne kesä-heinäkuun vaihteessa.

Tässä kohtaa olin tosin jo löytänyt siitä pari muutakin koulutustarvetta, lastautuminen ei ole ollut sillä koskaan mitenkään erityisen verissä mutta se on saatu sinne välillä kävelemään suoraan ja muina kertoina ei niin suoraan, mutta aina ollaan vartissa oltu kyydissä. Muuli kuitenkin jännittyy lastaustilanteessa melkoisesti ja välillä on haasteita taluttaa se avoinna olevan trailerin ohi, Muuli nimittäin lähtee siinä kohtaa herkästi käsistä = se pelkää.

Niin, mistäköhän ne kaikki pelot tulevat, että Muuli voi lähteä handulista? Kuva: Emmi Jormanainen
Toinen ongelma muistui mieleen röntgenkuvia ottaessa, Muulihan oli tosiaan saanut piikkitraumat ja sen rauhoittaminen suoneen oli aikamoinen taistelu. Joten pyysin vielä josko vähän nipistelisivät sitä. Minä pystyn sitä nipistelemään kaulalta pienen siedätyssession jälkeen, vieraskin pystyy tähän mutta kun kuvioihin otetaan neula, niin etupää kevenee kummasti. Juti on Muulin pystynyt rauhoittamaan esimerkillisesti ja yhdistin rokotuksetkin Jutin seuraavaan käyntiin (vaikka nyt ne tulevatkin 5kk etuajassa), mutta silti voi tulla tarve rokottaa tai rauhottaa sitä jonkun muun toimesta tulevaisuudessa, joten on tarpeen uudelleenkoulutella sitä asiaan.

Lempäälä ei onneksi ole niin kaukana kuin Sonkajärvi oli, joten minun on helppo ajella tallille vaikkä päiväksi oppimaan Muulin kanssa kunhan Kiti ja Outi ovat päässeet sen kanssa jonkinlaiseen alkuun. Mitään suuria tavoitteita koulutusjaksolle ei voi mielestäni asettaa, tallilla he varmasti näkevät mihin Muulista on ja mitä korjattavaa eläimestä löytyy.

Aiemmin ajokoulutuspaikkaa miettiessäni tiesin jo, että tämän voi tehdä tasan kerran ja jos se sössitään esimerkiksi pakottamalla, traumatisoituu Muuli loppuiäkseen. En kyllä usko että yksikään ravureita työkseen laitteleva olisi edes suostunut ottamaan 8-vuotiasta muulia vetelemään aisoja silmuun. Olen seurannut Ahason somepäivityksiä pitkään ja olen melko vakuuttunut siitä, että tällä tallilla Muuli ei traumatisoidu eikä sitä viedä liian kauas sen mukavuusalueelta. Kyselin toki myös paikallisilta tutuilta mielipiteitä ja yksi vastaus oli että "en ole koskaan kuullut sieltä mitään pahaa".

Lähtökohta ajokoulutukselle on se, että se jännittyy jos kärryjä vedetään sen perässä eikä sitä saa aisojen väliin seisomaan. Osasyynä saattaa toki olla sekin, että olen yleensä palkannut puomien päällä väistämisestä, mutta mukana on myös jonkin verran pelkoa ja jännitystä. Sen voisi varmaan korvata silmälapuilla (minulla on jopa sellaiset), mutta mitäs sitten jos silmälappu tai pumpulit falskaavat matkan aikana ja Muuli palautuu todellisuuteen?

No en mieti sitä, Muuli pääsee ammattilaisten käsiin, joilla on kokemusta myös ns ongelmatapauksista. Muulista tullee varmasti niin hyvä kuin mahdollista, minulle kun ei riitä että se on jännittynyt ja toimii, vaan sen pitää olla rento ja toimiva tässä asiassa.

Lue lisää

perjantai 18. kesäkuuta 2021

Otatin Muulista hiekka- ja kaviokuvat, tuloksena ei hiekkaa ja kaviotkin pientä korjausta vaille priimat!

Vasen etukavio

Suolistossa oleva hiekka on ihan älyttömän yleinen ongelma nykyhevosilla ja syy hiekansyöntiin ja varsinkin hiekan suolistosta poistumattomuuteen on hämärän peitossa. Tai siis hiekan syönnille voi olla useitakin eri syitä ja varmasti jokaisen hevoseläimen suoliston läpi kulkee maa-aineksia, mutta joillain hevosparoilla hiekka jämähtää sitten suolistoon ja aiheuttaa ongelmia.

Yksi oire mahavaivoista voi olla se, että hevonen reagoi satulavyön/juoksutusvyön kiristämiseen ja tällaista oiretta Muulilla on taas tänä keväänä ollut. Ei tämä ihan ensimmäinen kerta ollut, mutta viimeksi ongelma korjaantui kertaheitolla satulavyötä vaihtamalla. Tälläkin kertaa tuunasin Muulin molempien satuloiden satulavöitä muhkeilla lampaankarvoilla, mutta jalka nousi silti.

Erityisesti kiiman aikana pari viikkoa sitten Muulin reaktiot olivat satulointia ja ratsastusta kohtaan suuria. Kuvittelin tietenkin heti että no nyt sillä on hiekkaa, vatsahaava ja SI-nivelvaivaa, mutta sitten huomasin selkeitä kiimamerkkejä Muulin käytöksessä tarhassa (se näyttää kiimansa nykyään todella heikosti jos ollenkaan) ja parin päivän päästä se oli itse rauhallisuus.

Hiekkakuvista oltiin kuitenkin tallilla puhuttu, että olisi mielenkiintoista tsekata tilanne varsinkin kun Muuli ei todellakaan syö psylliumia (ei jauheena eikä siemenenä) eikä chiansiementäkään siinä määrin että saisin sillä mielenrauhan itselleni. Tallikaverin kanssa sitten tilattiin Hyvinkään hevossairaalasta omalle tallille hiekkakuvaus, näin eläimiä ei tarvitse kuljettaa suht pientä operaatiota varten toiselle paikalle ja siirrettävät laitteet ovat kaikinpuolin käteviä.

Oikea takakavio
Rauhoitusaineen lisääminen Muulille oli ihan oma operaationsa, siitä ehkä enemmän joskus toiste. Unten maille se kuitenkin saatiin ja kuvat otettiin, tuloksena se, ettei suolistossa ollut muruakaan hiekkaa ja kaviot olivat priimaa, pientä takakaviiden fiksailua lukuunottamatta.

Olen vuollut Muulin itse, joten tietty minua kiinnosti, että onko homma mennyt putkeen vai ei. Ennen kavioiden kuvaamista raspasin ulko- ja sisäsyrjät samalle korkeudelle, Muuli kasvattelee ulkosyrjää enemmän ja jalat ovat hieman hajavarpaiset (kavioiden vinous johtunee siitä). Kavion kärjet osoittivat ulos jo silloin kun Muulin sain, mutta kaviot ovat korjaantuneet melko hyvin vuosien aikana, mutta pitkä vuoluväli saa kavion kaartumaan ulos ja edestä katsottuna se alkaisi lopulta muistuttaa banaania sisäsyrjän kääntyessä kavion alle samaan aikaan kun ulkosyrjä hakeutuu sivulle.

Tämä näkyi myös yhdestä edestä otetusta kuvasta, joten kiinnitän etusissa entistä tarkemmin huomiota tähän. Ehkä voisin myös vuolla useammin kuin 3x vuodessa, hups!

Etusten kaviokulmat olivat kuitenkin priimaa! Eli kavioluun asento oli tismalleen sama kuin kavion seinämän.

Takasissa kaviot olivat aavistuksen pitkät, jolloin seinämä oli loivemmassa kulmassa kuin kavioluu. Raspasinkin takaset heti kuvauksen jälkeen hieman pystymmiksi ja luulen että kun pian vuolen ne uudestaan, olen saanut ne ideaalitilanteeseen. Muuli on ajoittain tuntunut/näyttänyt vähän oudolta takaa mutta selkeää epäpuhtautta en ole tuntenut selkään kuin muutaman kerran. Valmentajamme on kuitenkin kiinnittänyt siihen huomiota, tosin liike on parantunut ratsastuksen aikana. Hän katsoi kuvat myös ja sanoi että oikean takasen huonompi liike voisi hyvin johtua kaviosta. Mielenkiintoista nähdä, auttaako pieni korjausvuolu tähän!

Vasen takakavio
Muulilta otettiin kengät pois keväällä, kenkien aikana kaviot olivat kasvaneet huimasti, mutta silloinkaan en lyhentänyt raspaamalla kavioita, jotta niissä olisi kulutuspintaa mahdollisimman paljon. Nyt kesäkuun puolivälissä tultiin siihen pisteeseen, että Muuli hakeutui maastossa penkoille ja onnahteli aina välillä mennessään, enemmän takaa kuin edestä. Onnahtelulla tarkoitan siis sitä, että joku kivi tiellä sattui pahasti sen kavioon ja kavio ikäänkuin menee alta. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan.

Kyseessä ei ole mikään sen suurempi vika, koska kentällä tai peltotiellä onnahtelua ei tapahdu. Viime kesänä ostin Hyvinkäältä pullon jodispriitä, joka kovettaa anturaa. Tuputtelin sitä kavioiden pohjiin (en säteeseen) aina tallilla käydessäni mutta arkominen maastossa jatkui, joten käytimme myös bootseja. Muuli tosin tuntui välilä bootsienkin kanssa ns huonolta, eli askel ei ollut pitkä eikä reipasta käyntiä meinannut saada millään. Olin samaan aikaan säästellyt sen säteitä, jotta niillä olisi reilusti maakontaktia, mutta sitten yhden tsekkausvuolun aikana huomasin että en ollut suinkaan säästellyt säteitä vaan ne olivat päässeet kasvamaan liikaa ja rispaantuneet! Kun poistin kaiken röpelön säteistä, loppui arkominen kuin seinään.

Kavioista otettiin siis "vain" sivukuvat ja toisesta etusesta otettiin kuva myös suoraan edestä, josta ilmeni että kavion seinämät ovat edelleen eri tasoilla. Eläinlääkärikertomuksesta lainaten "Vej edestä lievää epäsymmetriaa niin että kavion sisäreuna pystympi ja nivelraot hieman kaventuneet ulkoreunaan verrattuna".

Kaikissa kavioissa oli anturaa sopiva määrä, 9-10mm.

Alla on kuva oikeasta takakaviosta sen jälkeen kun vuolin sitä kärjeltä enemmän pois, raspasin myös kärkeä tapojeni vastaisesti poikki.


Takaset alkoivat nopeasti punottaa, joten lopetin raspaamisen tähän ja odotan, että verisuonet vetäytyvät. Takasethan olivat jo melko lyhyet.


Lue lisää

perjantai 11. kesäkuuta 2021

Osallistuimme koulurataharjoituksiin virtuaalisesti ja LUOKKAVOITTO!

Tyrnävän hevosjalostusyhdistys järjesti virtuaaliset koulurataharkat. Tallikaverini ne bongasi ja vinkkasi minulle. Tuumasta toimeen sitten vaan. Printtasin ohjelmaa ja kouluradan kirjaimet, jotka myös laminoitiin ja teipattiin kavelettipottiin. Osa potista oli mennyt talven aikana rikki veden jäätyessä niiden sisään ja ne saivat vielä uuden elämän koulukirjainten pottina.

Ohjelmana oli Helppo D ITIS, joka ei siis ole SRL:n virallinen Helppo D:3 2013-ohjelma (voin kertoa kokemuksestani että se ns virallinen HelppoD on aika vaikea), vaan jonkin verran helpompi eikä niin askeleen päälle. Esimerkiksi käyntiä sai esittää 3-6 askelta ja ympyräkin sai olla 15-20 metrin kokoinen. Ohjelma oli siis tosi passeli meille ja just meidän tasoinen.

Vaikkei ohjelma ole virallinen, löytyy se SRL:n sivuilta googlaamalla. Ohjelma aukeaa tästä. SRL:n sivuilla on kyllä lista ohjelmia, mutta tämä ITIS ei ole siellä mukana. Virallisia ohjelmia näet tästä.

Harjoittelimme ratsastustunnilla radan asioita ja valkkumme Saara kertoi, mihin tuomari erityisesti kiinnittää huomiota kun kisataan koulua. Olimme sopineet toisen tallimme osallistujan Marican kanssa kuvauspäivän etukäteen ja edellispäivänä mittasimme ja rajasimme radan puomeilla ja lisäsimme kirjaimet ja treenasimme sitä. Ajattelin, että tuulessa heiluvat kirjainpotat olisivat Muulille kauhistus, mutta ne eivät aiheuttaneetkaan sydämentykytyksiä.

En oikein osaa tosta noin vana hahmottaa minkä kokoinen on 10, 15 tai 20 metrin voltti mutta nyt, kun rata oli rakennettu kentälle, mitat hahmottuivat minulle ihan uudella tavalla. Helppo D:3:ssa pitää ratsastaa kaksi 10 metrin ravivolttia, siinä meinasi tulla ihan kiire kun treenasin niitä toisia virtuaalikisoja ajatellen! ITIS-luokan 15-20 metriä oli paljon inhillisempi meille.

Kuvauspäivänä tihutti vettä ja oli aika kova tuuli ja mietin että näinköhän tästä mitään tulee, mutta eihän oikeissa kisoissakaan voi valita osallistumispäivää säätiedotuksen mukaan joten sinne vaan. Verkkasin tosi kevyesti/en verkannut juuri ollenkaan koska tarkoituksena oli kuvata samana päivänä myös toinen koulurata Aasiyhdistyksen kilpailuja varten. Teen siitä oman postauksen kun saan sen radan tulokset

Purkitus ei onnistunut ihan ykkösellä, akku loppui kesken Aasiyhdistyksen radan (ja juuri siinä radalla oli täydellinen alkutervehdys ja peruutus) ja meinasin jo hätääntyä että näinkö huonoksi ovat kamerani akut menneet.. no onneksi saatiin meidän ja Marican radat nauhalle.

Tulokset saatiin viikon päästä videoiden lähettämisestä ja yllätyin melkoisesti kun olimme Muulin kanssa voittaneet luokkamme prosentein 66,1! Paperissa oli ihan kelpo kutosten ja seiskojen rivi vain yhdellä vitosella höystettynä. Tuomari oli kirjoittanut loppuun että rapsutuksia hepalle, eli muulimaisuus ei liene vaikuttaneen ollenkaan tuomarointiin, eikä tietenkään kuulukaan vaikuttaa!

 

Alla olevalle videolle lisäsin tekstinä sekä tehtävät että niistä saamani pisteet ja sanalliset kommentit. Marica tuli jaetulle toiselle sijalle, hänen pistemääränsä oli yksi vähemmän kuin minulla eli hyvin tasaisia oltiin. Marica ratsasti radan omakasvatillaan 4v ruunalla Neppiksellä.



Lue lisää

sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Kesän hyppykausi avattu naapuritallilla!


Oltiin viimeksi syksyllä naapuritallilla Pay&Jump-tapahtumassa ja nyt sellainen järjestettiin taas, joten eikun paikkaa varaamaan! En olisi itseasiassa huomannut koko tilaisuutta ellei Muulin pitkäaikainen vanhempi stuntiliikuttaja Sonja olisi siitä vinkannut. Samalla hän kertoi olevansa tuona viikonloppuna kotikonnuillaan ja valmis kuvaamaan ja nostelemaan puomeja.

Sonja lupasi pyöräillä/kävellä meidän seurana tallille, mutta sainkin sitten seuraa kun tallilaisemme Pinja nakitettiin suokkiruuna Topin selkään ja messiin. Varasimme siis yhteisen ajan joka riitti meille oikein hyvin, toinen ratsukko sai keräillä voimia kun toinen suoritti.

Muulilla oli vähän terveysongelmia tällä viikolla. Sille nimittäin tuli rivi toiseen takajalkaan ihan ilmoittamatta ja yllättäen. Olin siitä vähän  ihmeissäni, koska Muulihan asuu hiekkatarhassa eikä sen jalat mitenkään erityisesti koskaan kastu. Mutta ehkä siihen sitten tuli joku ruhje maastossa mönkiessä, joka sitten oli sen aikaa märkänä että siihen pääsi rivi kiinni. Muulilla ei ole koskaan aiemmin ollut riviä ja se on sentään ollut minulla yli 5 vuotta.

No hoidettiin sitä sitten ahkerasti Muulin liikuttajien kanssa, muutaman päivän Muuli oli poissa käytöstä epäpuhtauden takia (ymmärtäähän sen, kyllä semmoinen määrä rupea kiristelee lihaa) muutaman päivän mutta perjantaina ja lauantaina se oli jo ookoo! Riviä hoideltiin lampaanvillalla ja paksulla Equizal-voiteella joka on nimenomaan rivin hoitoon tarkoitettu. Lisäksi koko komeus käärittiin sukkaan ja bootsiin. Villa ja tuo rasva saivat ruvet irtoilemaan ja ennen estehyppelyä sain helposti irti viimeisetkin ruvet.

Naapuritalli ei ole ihan hoodeilla ja kuljettiin sinne vielä metsiä pitkin eikä suoraan tietä pitkin. Aikaa meni 50 minuuttia suuntaansa, mutta kuljettiin se ihan käynnissä ja kun Muuli oli menomatkalla vetohevosena eivät siinä silmät varsinaisesti vuotaneet.



Kohteessa, Kosken tallilla (paikalliset tuntevat ex-Pikkupihlajana) oltiin vähän aikataulusta jäljessä ja huoltojoukot olivatkin jo paikalla valmiina kuvaamaan ja nostelemaan puomeja.

Muuli oli jo ns lämmin helteestä ja kävelystä johtuen, joten ravasin vain kerran kentän ympäri ja menin käynnissä kaikki esteet läpi. Koska estekorkeus oli meille mukavuusalueella, esteiden yli pystyi menemään käynnissä. Muuli on käynnissäkin melko tarkka eikä juuri pudottele puomeja.

Sonja oli suunnitellut meille radan, joten eikun hommiin. Ensimmäisellä kerralla ravasin esteet läpi ja otin yhden kiellonkin okserille, mutta seuraavalla yrityksellä tulimme sen yli.

Tutustutaan tässä rataan ihan vaan käynnissä


Suunnitellaan tässä rataa
Sitten vuorottelimme Pinjan kanssa, eli seisoskelin varjossa ja latasin Muuliin voimaa.

Ratsastin radan yhteensä kolme kertaa ja lisäksi yksittäisenä  porttia, joka oli meille esteenä uusi ja erilainen. Muuli ei ihmetellyt sitä ollenkaan ja ylitti hienosti myös sinisen aallon! Aaltoakaan emme ole muistaakseni ylittäneet aiemmin.

Palkkasin Muulia paljon, aluksi jokaisen ylityksen jälkeen mutta "radalla" vasta viimeisen esteen jälkeen. Tällä tavalla olen saanut sen hyppäämään mielellään vaikka en voi sanoa että se mitenkään imisi esteille. Itseasiassa pystyisin pysäyttämään Muulin missä kohtaa tahansa ja se vain nauttisi tehtävästä, pysäyttäminen nopeasta vauhdista tarkoittaa nimittäin aina ruokapalkkaa. Ehkä tuon takia Muuli tulkitseekin kaikki heilumiseni pysähtymisvihjeeksi.






Olin todella yllättynyt miten hyvin satula pysyi paikoillaan lavan takana! Mietin menomatkalla että tulipas satuloitua taakse ja että satula varmaan räkägeeleistä huolimatta valuu hieman eteen, mutta ehei, se pysyi tosi hyvin paikoillaan ja päästi Muulin lavat aivan vapaiksi! minulla on siis ohuet räät sekä huovan alla että huovan ja satulan välissä liukuesteinä. Yritin kerran maastoilla ilman räkiä, mutta satula valahti eteen laukannostossa ja Muuli siirtyi sen takia köyrypukkirodeoon. Istuin siinä sään päällä n 20 metriä ja vedin epätoivoisesti ohjista kunnes muuli pysähtyi tien laitaan. Sen jälkeen en edes haaveillut ratsastusta ilman liukuesteitä.

Kuvat ja video olivat aika karua katsottavaa. Pitkä talvi on saanut minut selkeästi taantumaan estepuolella, jalkani ovat aivan liian takana, hartiat aivan lysyssä ja hyppään mukana älyttömän paljon vaikka esteet ovat sellaisella korkeudella ettei niitä juurikaan tarvitse edes hypätä. Tietenkin asiaa auttaisi se, että Muuli etenisi omalla moottorillaan eli en jarruttelisi sitä omalla paskaistunnallani, mutta ehkäpä pari estetuntia voisi tuoda apua tähän ongelmaan. Kotitallilla ongelma ratkeaa tosin silläkin että käyn laukkaamassa "pelkokulman" kautta, sieltä saadaan nimittäin ihan reilusti eteenpäinpyrkimystä, se tosin saattaa purkautua väärään suuntaan.









Muuli tuntui vähän väsähtäneeltä eikä kestänyt kyllä yhtään mun jarruttelevaa esteistuntaa, mutta lopuksi ratsastin vielä kerran radan aikalailla laukassa ja lopetettiin siihen. Yritimme juottaa ratsuille vettä, mutta se ei kelvannut joten starttasimme kotimatkalle. Matkalla Muuli kyllä napsi vihreää minkä ehti, ihan jo hermostuin sille kun en jaksaisi ihan koko ajan muistuttaa sitä pohkeella ja raipalla että kuljetaan eteen. Heinä on polulla just sellaista että se on aikalailla turvan korkeudella ja houkuttelee tietenkin ihan extrapaljon.

Kotitallilla Muuli sai ensin omat mashinsa ja sitten Topilta jääneet mashit ja se veti molemmat ämpärilliset hyvällä ruokahalulla naamariinsa. Pesin hiet vielä pois ja rivijalkaan laitoin vielä rasvaa, mutta lampaanvillan ja bootsin jätin ensimmäistä kertaa pois koska rivi näytti niin hyvin parantuneen.

Muut tallin hevoset olivat laitumillaan ja Muuli jäi tarhaan vähän yksikseen pyörimään, mutta sekin pääsee ihan pian putsailemaan tarhojen välejä. Muulia en halua laittaa laitumelle kaviokuumeriskin takia. Olen ehkä vähän turhankin hysteerinen sen suhteen, mutta koska aasit ja muulit ovat niin herkkiä sokerille, en halua ottaa riskejä tai tehdä testejä Muulilla. Jos se kaviokuumeen saa, niin se on sitten koko loppuelämä tosi tarkkaa elämää.

Muuli on kesäisin myös nauttinut ollessaan kaiken keskipisteessä talliympäristössä ja se oli mielellään mukana, kun tarhojen aidat uudistettiin viime kesänä.





Lue lisää