maanantai 28. helmikuuta 2022

Muulimenot helmikuussa 2022

Menot

Helmikuun tallivuokra 400e
Trail-tunti ja maneesivuokra 61e
Kengitys 90e
BOT kinnersuoja oikeaan jalkaan 15,60e
Fairfield painetta tasaava kouluvyö 40e

Tulot

ei tuloja

YHTEENSÄ: 606,60e

 

Tältä näyttivät kaviot juuri ennen kengitystä. Muulin kaviot olivat siis kasvaneet aika mukavasti.


Lue lisää

sunnuntai 27. helmikuuta 2022

Mistä mä kaivan fyrkkaa jos Muulia tai muuta elämää pitää korjailla nopealla aikataululla?

Kaupallinen yhteistyö: Sortter

Olen kova budjetoimaan ja suunnittelemaan ja välillä saatan jopa pysyä budjetissa. Muulin tammikuisen klinikkareissun budjetoin jo vuodenvaihteessa ja arvelin että ehkäpä 1000 euroa riittää Muulin koko vuoden terveysmenoihin. Klinikkareissu söi tästä kyyteineen 500e, joten rahaa jäi ihan kivasti kahteen raspaukseen, rokotuksiin ja hierontoihin.

Mutta tilanteethan eläinten kanssa tulevat välillä tosi nopeasti ja kun isosta eläimestä on kyse, niin rahaa palaa. Ja usein samaan aikaan sattuu pamahtamaan lämminvesivaraaja, auto tai pyykinpesukone. Kaikkia näitä ilman selviää, mutta kyllähän se ärsyttää.

Olen muuten ollut pari vuotta sitten peräti pari kuukautta ilman lämminvesivaraajaa. Ja huomasin, että minulle riittää aivan hyvin 10 litraa vettä kokovartalopeseytymiseen, tohon määrään riittää ihan hyvin iso vedenkeitin ja jos haluaa luksusta, kannattaa lämmittää samalla sauna. Ei kuitenkaan palata tähän myöhemmin.

Mulla on Muulia ja muutakin elämää varten 2000-4000 euroa aina säästötilillä "puskurissa". Tuollahan ei ähkyleikkausta saada, eikä tarvitsekaan saada, koska ähkyleikkaustilanteessa Muuli menee teuraaksi, mutta eihän tuolla myöskään montaa tehohoitopäivää saa. Tuon yli säästämäni rahat ovat eri rahastoissa/osakkeissa mutta tässä maailmantilanteessa rahat eivät oikeastaan ole realisoitavissa koska ne ovat niin pahasti miinuksella. Muutenkin osakkeita ja rahastoja ostaessa kannattaa ajatella niin, että niissä on se summa jonka on valmis menettämään.

Puskuritilin lisäksi minulla on kahdella eri pankin Visalla yhteensä 8000 euroa luottorajaa, joka toimii myös nopeana rahanlähteenä hätätilanteessa. Visaraha on kuitenkin suht kallista, esimerkiksi OP:n Visan todellinen vuosikorko on noin 15% kun korttia on vingutettu 2000 euron edestä.

Joskus voi kuitenkin tulla tilanne, jossa rahaa tarvitaan ja nopeasti. Voi olla järkevämpää ostaa 5 000 euron auto kuin palauttaa pulloja ja ostaa 500 euron pommi vain siksi, ettei halunnut lainarahaa. 

Itse vierastan lainarahaa ja erään seuraajani isän viisaita sanoja lainaten "käteisellä ostetaan kaikki mikä liikkuu". Asunnot olen ostanut luonnollisesti lainarahalla, kenelläpä olisi maksaa esimerkiksi ensiasuntoa kokonaan käteisellä. Tai no itseasiassa Heinolassa se olisi mahdollista kun katsoin silkasta mielenkiinnosta Heinolan asuntotarjontaa. Jo 15 000 eurolla saa miellyttävän murjun, jonka alkuperäinen keittiö hönkii kodikasta tunnelmaa.

Joskus voi kuitenkin tulla tilapäinen mielenhäiriö, kun Muuli on Viikissä ja tunteet ohittavat järjen. Silloin on hyvä tietää, ettei ota ensimmäistä pikavippitarjousta, koska lainarahalle voi olla hyvinkin erilaisia korkoja pankeista riippuen! Nykyäänhän ylivelkaantumista on kaiketi ihan tehokkaasti estetty rajoittamalla pikavippien tarjontaa ja varsinkin niiden korkoja, mutta jos puhutaan vaikkapa 10 000 euron kulutusluotosta (se on yleensä ähkyleikkauksen ja muiden sen liitännäisten summa), on ero eri pankkien välillä suuri!

Itse en näe edes järkevänä pitää puskurissa ihan noin paljon kätsyä. Itse seuraan omaa talouttani Marttojen mainion Excelin avulla, johon kirjaan kaikki tuloni ja menoni. Siten näen koko ajan mihin palkka oikein menee, tuottiko Keravan sijoitusasunto yhtään pääomaa, paljonko toiminimilaskutusta oli, paljonko saan säästöön ja onko taloudellinen tilanne vakaa ja turvallinen. Vakautta ja turvaa minä tässä systeemissä haen. Haluan nähdä mihin rahat ihan tarkalleen menevät koska vain siten voin sniiduilla. Näen mitä asuminen tarkalleen maksaa, paljonko Muulinpito maksaa, mitä autoon meni. Voin katsoa että ahaa autoiluun on mennyt vuonna 2021 kaikkiaan 2361 euroa eli vajaat 200e kuukaudessa. Jos ostaisin rahoituksella pienen sähköauton, maksaisi se satasen enemmän kuukaudessa mutta auton arvo olisi kyllä suurempi. Vielä kannattaa kuitenkin pysytellä bensa-autossa ja ajaa se loppuun, koska en pystyisi oman hintaluokkani sähköautolla ajamaan koko päivän ajoja samalla latauksella (työmatkat ja tallimatka yhteensä 100 km).

Mutta asiaan eli lainoihin palatakseni. Kulutusluottoa on naurettavan helppo ottaa, senkun täyttää netissä lomakkeen ja odottelee että rahat tulevat tilille. Tässäkin on onneksi ylivelkaantumista estäviä toimia, osa lainantarjoajista (varmasti summasta riippuen) pyytävät nähdäkseen viimeisimmän palkkakuitin ja tiliotteet jotta he varmistavat että lainanhakija on ilmoittanut tulonsa ja menonsa varmasti oikein. Luotonantajat eivät myönnä lainaa jos näyttää siltä, ettei asiakas pysty lainasta selviytymään.

Luotontarjoajia Suomesta löytyy ja kuten postauksen alussa jo mainitsin, on luottoa tarjolla kaikenlaisilla koroilla ja diileillä. On todella työlästä täytellä jokaiseen yritykseen omia tietojaan (nimi, hetu, osoite, työpaikka, työsuhteen malli ja alkamisajankohta, tulot, velat jne). Tässä kohtaa päästään nyt postauksen yhteistyötahoon eli Sortteriin! Sortter on kilpailutus- ja vertailupalvelu eikä luotonantaja. Sortter siis tekee samanaikaisesti luottohakemuksen moniin eri luotonmyöntäjiin samalla kertaa

Sortter ei siis myönnä lainaa kenellekään, se vain vertailee lainoja samaan tapaan kuin Momondo vertailee lentojen hintoja.

Tutustuin palveluun hakemalla 10 000 euron kulutusluottoa 5 vuoden takaisinmaksuajalla. Jos Muuli siis ähkyleikattaisiin, olisi viiden vuoden laina-ajalla lyhennys sellainen, josta tällä hetkellä selviäisin. Ja toki jos Muuli leikkauksesta huolimatta päätyisi pakkaseen, voisin tietenkin lyhennellä luoton paljon nopeammin pois, koska muulimenot pienenisivät radikaalisti (noin 800e/kk).

Itselläni ei tällä hetkellä ole kuin asuntolainaa kahdesta eri asunnosta, eli sekä sijoitusasunnostani, jossa harjoitan airbnb-toimintaa ja majoitan muita remonttipakolaisia, ja asunnosta, jonka omistan nykyään yhdessä avopuolisoni kanssa, kun lunastin häneltä osan asunnosta itselleni. Sortterin hakemuslomake ei tätä tosin hevin uskonut ja varmisti vielä että ilmoitinhan nykyiset lainani varmasti oikein, kun ilmoitin hakemuksessa vain jäljellä olevat asuntolainat kuukausilyhennyksineen eikä minulla ollut edes visoilla mitään hakuvaiheessa.

Sortter ei ihan instanttina pysty tarjouksia tuottamaan, koska jokaisen luotonantajan oma järjestelmä ruksuttaa tietoni läpi ja tuottaa sitten oman tarjouksensa. Sortter lupaa lainatarjoukset kuitenkin sähköpostiin viimeistään seuraavana arkipäivänä. Minun kohdallani tiedot 10k kulutusluotosta olivat heti valmiit.

Ensinnäkään kaikki rahalaitokset eivät myöntäneet kymppitonnin kulutusluottoa, jätin huomioimatta ne, joista olisi irronnut vähemmän rahaa.

Erot halvimman (Aktia) ja kalleimman (Resurs Bank) olivat suuret! Lainojahan vertaillaan aina katsomalla todellista vuosikorkoa ja se oli Aktialla 9,76% ja Resurs Bankilla 22,36%. Ehkä konkreettisimman eron antaa kuukausierä, joka oli Aktialla 208,31 euroa ja Resurs Bankilla 271,56 euroa. Kaiken kaikkiaan Aktialla tällainen kulutusluotto tulisi maksamaan kaikkien kulujen ja korkojen jälkeen 12 429,98 euroa, eli korot ja kulut ovat 2 429,98e. Resurs Bankilla nuo kulut olisivat 6 280,89 euroa, eli eroa on melkein 4000 euroa!

Hakemusvaiheessa ei palkkakuittia järjestelmään syötetty, mutta esimerkiksi Aktian tarjouksessa luki heti, että he tarkastavat vielä tulot palkkakuitista, eli ennen kun rahat olisi saanut tilille, olisi Aktialle pitänyt lähettää viimeisin tai viimeisimmät palkkakuitit.

Koska en rahaa tällä hetkellä mihinkään tarvinnut, jäi laina ottamatta. Sortter ja kaikki muutkin lainanvertailupalvelut olivat minulle täysin vieraita, enkä ole koskaan edes kulutusluottoa ottanut, mutta oli oikeasti mielenkiintoista tsekata tarjonta ja vertailla lainojen hintoja. Ei tuollainen kulutusluotto taloutta kaataisikaan jos sellaisen joutuisi esimerkiksi autoa varten ottamaan.

Autokaupathan tarjoilevat auliisti omia rahoituksiaan, mutta kannattaa oikeasti vertailla niitäkin. Ja jos ottaa rahoituksen vanhaankin autoon, on autoon todennäköisesti otettava samalla kattava kasko koska autohan on edelleen autoliikkeen omaisuutta. Kulutusluotolla voi ostaa auton heti omiin nimiinsä eikä pakkokaskoakaan tarvitse ottaa. Omissa autoissani ei ole koskaan ollut kuin pakollinen liikennevakuutus, mutta omat autoni ovatkin aina olleet max 5000 euroa maksavia ruoskia.



Lue lisää

lauantai 26. helmikuuta 2022

Muulin kehityspostaus 6 Suomivuoden jälkeen!

Kirjoitin blogini alkuaikoina ahkerasti listoja asioista, jotka Muulilta sujuivat ja jotka eivät ainakaan vielä sujuneet. Alussa kehitys oli tietenkin huomattavasti nousujohteisempaa ja askeleet tuntuivat todella suurilta. Suuri askel oli esimerkiksi se, kun aloin saada Muulin tarhasta kiinni vaikkei sillä ollut riimua päässään ja olin tarhan sisäpuolella.

On täysin luonnollista että ajan kuluessa edistysaskeleet eivät ole enää niin suuria, vaan ne tapahtuvat kouluratsastustermillä askeleen sisällä. Eli Muuli antaa kiinni tarhasta, mutta nyt voisi hioa sitä että miten se antaa. Ehkä muutaman vuoden päästä se ei enää ole huolestunt ja puhalla aina kun laitan riimun sen turvalle.

Viimeisin kehityspostaus on huhtikuulta 2021, nyt on aika päivittää listaa että mikä sujuu ja mikä ei. Kaikki tämän kategorian postaukset löytyvät tagin "kehitys" alta. Tagit eivät oikein näy mobiilikäyttäjille, joten tuosta linkistäkin pääsee niitä lukemaan.

Meillä nämä kehitysaskeleet ovat nyt Muulin aikuistuttua todella pieniä ja lyhyitä. Ikäluokkansa hevoset suorittavat vaikka ja mitä, mutta en usko että Muulin fysiikka tai motivaatio veisivät sitä kovinkaan pitkälle edes osaavan ratsastajan kanssa. Minähän ostin sen ensisijaisesti maastoilukäyttöön joten siinä olemmekin erityisesti kehittyneet. Kouluratsastuksessa on tapahtunut temppujen osalta taantumista, mutta tilalle on tullut varmempaa suorittamista.

joku asia ei muuten näköjään muutu ja se on tämä naruriimu ja naru. Riimu on erään Koo-ponin jäämistöä ja narun olen ostanut Keravalta heppatarvikekirpparilta ennen kun minulla oli koko Muulia, käytin narua silloisen liikutushevoseni kanssa satunnaisilla maastakäsittelykerroilla.
  • Kun vuosi sitten Muulia oli hankalaa saada yksin maastoon ensimmäisen kilometrin osalta, on nyt hankalin paikka heti tallin kentältä poistuttaessa. Mutta siitäkin selvitään mukisematta joka neljännellä maastoonlähtökerralla. Kun tuosta selvitään, Muuli rentoutuu, pää laskee eikä se yritä enää kääntyä pelästyessään kotiin
  • ei lähde mielellään kovin kauas tutuilta reiteiltä jos maastoillaan yksin, mutta tutut reitit menevät kaikissa säissä ja pimeässä ilman ongelmia
  • pimeämaastoilu ei siis ole ollut koskaan eikä ole edelleenkään ongelma
  • maastossa pelästymistilanteessa reaktio onkin 50/50 ympäri kääntyminen tai kohteen ohi ravaaminen. Molemmat kertovat pelosta, mutta kohteen ohi ravaaminen ja kohteen mulkoilu on näin matkan etenemisen suhteen enemmän jees
  • autojen, junien ja traktorien kanssa ei ole ongelmia maastossa ollut ja uutena ohitellaan sauvakävelijät, potkukelkkailijat ja lastenvaunutkin ihan sujuvasti, kohdetta tietenkin samalla mulkoillen. Minun ei enää tarvitse ensimmäiseksi skannata  ympäristöä ja miettiä mihin risteykseen ehdin ravata vai onko parempi kääntyä ympäri
  • ylitettiin ensimmäinen esteen alla oleva vesimatto jopa muutamaan kertaan ravissa, laukassa ja tietenkin käynnissä
  • ei ole edelleenkään mukava piikittää eläinlääkärissä
  • selviytyi ensimmäisestä klinikkareissustaan kunnialla
  • on vieraissa paikoissa, esimerkiksi muiden tallien pihoilla ja maneeseissa todella rauhallinen ja hyvä käsitellä
  • on oikeastaan ihan mukava ratsastaakin vieraisiin paikkoihin koska kaikki on mennyt tähän asti hyvin
  • kouluratsastuksessa puksuttaa suht tasaisesti varsinkin ravissa
  • käynti edelleen kentällä hidasta
  • laukat nousevat melko hyvin ja Muuli jaksaa laukata, mutta oma moottori käynnistyy vain satunnaisesti
  • ei kuskaa maastossa tai kentällä vaikka se olisi joskus jopa toivottavaa
  • jännittyy välillä oman kentän ns pelkopäädyssä, mutta ei kuskaa ratsastajaa pitkin kenttää. Tuijottaa vain ulos ja kulkee vinossa
  • ei pysty HeC-asioihin kisoissa eli ei ole edes HeC-tasoinen (eikä ole kuskikaan)
  • taantumusta on tapahtunut väistöissä, peruutuksessa, avossa ja kaikessa koska emme ole niitä edes harjoitelleet
  • vaipuu pitkälläkin ohjalla herkästi kuolaimen taakse eikä ratsastaja auta asiaa, myös juoksutuksessa kulkee turpa maassa, mutta juoksutuksessa olen asiasta kehunut ja palkannut
  • suorittaa edelleen pienen esteradan sujuvasti ja uudet SRL koulusäännöt ovat kyllä nyt puolellamme. Muuli kun ei ole riittävän nopea
  • vuosi sitten arvelin ettei Muulista tule koskaan kärryillä ajettavaa mutta se ihmehän tapahtui, kunnes kotona otettiin reilusti takapakkia kolmannella ajokerralla ja homma on ollut jäissä/aloitetaan alusta)
  • voitti pari virtuaalikisaluokkaa koulussa ja horsemanshipissa
  • ei vieläkään laukkaa liinassa, en ole toisaalta aktiivisesti siihen pyrkinytkään
  • lastautuu paremmin kuin vuosi sitten, mutta emme kyllä ole säännöllisesti käyneet trailerilla missään
  • en ole tähdännyt kuolaimettomaan tai kevyempiin ratsastusvälineisiin kuten satulattomuuteen eikä se ole lähiajan tavoitekaan. Ratsastan turvallisuus edellä ja vaikka Muulin kanssa 99% maastoista mennään pitkin ohjin, haluan että minulla on riittävä jarru ja ratti ihan suussa sitä yhtä prosenttia varten. Kuolaimemme ovat kuitenkin edelleen ihan miedot ja ns hellät eli niiden kautta en ole jarrua haeskellut
Lue lisää

perjantai 25. helmikuuta 2022

Käytiin trail-tunnilla ja ilmoittauduin samantien pariin virtuaaliluokkaankin

En muista olenko kertonutkaan, mutta oma ratsastushistoriani alkaa aikalailla lännenratsastuksen parista. Ennen lännenratsastushommia olin käynyt vain parilla viikonloppuleirillä hakemassa aivan alkeet ratsastuksen tiimoilta. Eli osasin pitää ohjia pikkurillin ja nimettömän välissä ja painaa kantapäitä tiukasti maata kohti.

Lännenratsastukseen päädyin naapuriin perustetun lännenratsastustallin myötä. Sen tallin lännenratsastuksesta voi toki olla montaa mieltä, kun mentiin ratavalmiilla lämppäreillä kenttää pitkin niin että kulmissa pelotti että se kaatuu, mutta tämä oli perusta mun omalle ratsastukselle, istunnalle ja ideologialle. Ja vaikka kuinka yritän aktiivisesti opetella siitä eroon, käskevät liskoaivoni heittää ohjat kokonaan pois jos meno on jokseenkin hallittua ja jos ei ole, tulen ratsastaneeksi pelkällä ohjalla istuen samalla tiiviisti tuoli-istunnassa.

Näin aikuisiällä olen ihan olosuhteiden pakosta suuntautunut enkkupuolelle. Olen harrastanut ns enkkutalleilla enkkupiireissä eli ihan siinä samassa massassa kuin 95% harrastajista. Olen ollut ihan tyytyväinen, käynyt tunneilla vuokrahevoseni ja Muulin kanssa ja yrittänyt parantaa ratsastustaitojani. Eniten niitä on tähän mennessä parantanut uusi koulusatula.

Kaikki matskut otti Tiina Lepojärvi, kiitos!
Lännenratsastus on minulle kuitenkin kaikesta huolimatta sellainen "ah, koti". Eikä se edes eroa paljoakaan enkkuratsastuksesta, ainakaan tällä minun alkeistasollani. Silti on ihan eri fiilis laittaa länkkävarusteet, vetää bootsit jalkaan ja ratsastaa karjakurssilla samanhenkisten ihmisten kanssa KUIN ratsastaa kisapaikalle naapuritallille hakemaan hylsy. Se on se fiilis, rentous, hyväntuulisuus, hyvin käyttäytyvät hevoset, rentous jne.

Rahalliset realiteettini ovat valitettavasti rajalliset joten koska en pysty ns täysillä panostamaan lajiin, en panosta siihen juuri ollenkaan. Rahalla saisin kotitallille länkkävalkun, mutta silloin joutuisin tinkimään enkkutunneista. Valitsen ennemmin 4 enkkutuntia kuin 1,5 länkkätuntia, koska pidän säännöllisistä tunneista ja meidän opettaja on paras.

Vieraissa käyminen tuo lajiin kuitenkin aina vähän säpinää ja kipinää, joten kun olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kuulin että Mäntsälässä Tosca Tilaa pitävä lännenratsastuksen opettaja Mari Valkonen käy naapurin maneesitallilla pitämässä tunteja kerran kuussa, olin kärppänä paikalla.

Muuli ei näin harvoista tunneista menisi sekaisin ja tietäjät tietää, että sekakäyttöratsut tietävät jo varusteista että mennäänkö jogia vai ravia. 


Sain osallistua kaksaritunnille Niinan ja hänen hevosensa Spookin kanssa. Nämä ovat naapuritallin outolinnut eli ainoat länkkäharrastajat. Lännenratsastuksessa on useita alalajeja joista reining on käsittääkseni suosituin. Juuri reiningissä tehdään vauhdikkaita täydellisiä laukkaympyröitä, spinejä ja sliding stoppeja. Sitä me emme harjoitelleet eikä se Muulin tai minun laji olisikaan.

Me treenattiin trailia, joka kiinnostaa mua paljon enemmän!

Trailin tunnistaa siitä, että kenttä on täynnä puomeja. Trailissa ratsastetaan hevosella erilaisia tehtäviä, helpoissa luokissa juurikin puomeilla. Meillä oli Niinan kanssa ihan alkeistunti, paitsi että Niina oli jo täysverinen lännenratsastaja ja itse vain tällainen lännenratsastajaksi naamioitunut wannabe. Mari antoi kuitenkin kummallekin sopivat tehtävät, tai oikeastaan vaikeustason tehtävän sisällä ja aloitimme ratsastaen puomien yli, lisäten pyörähdyksen puomineliössä ja sidepassin neliön ulkopuolella. Jogissa ratsastimme suoralla olevien ja kahden viuhkassa olevan puomin yli.

Laukkatehtävän alussa maneesiin tuli kaksi seuraavan tunnin ratsukkoa ja se oli vähän too much Muulille. Se otti siinä kipinää heti ensimmäisissä laukoissa ja jouduin hetken rauhoittelemaan sitä. Tämä ei edes näkynyt ulospäin, mutta muuli oli siinä kanssani enää yhden prosentin verran.

Onneksi sen paras askellaji eli ravi sai sen rauhoittumaan ja nyt kun sai luvan kanssa mennä enkkutunnilla mummoraviksi kutsuttua jogia, oli Muuli pian ihan rentona. Otin tässä kohtaa enää lyhyitä laukkapätkiä enkä siltikään saanut askeleita puomeille kuin pari kertaa. Kiitin Muulia kuitenkin kovasti hyvistä yrityksistä.



Laukassa askeleet sekoittuvat niin Muuli vaihtoi hirviraville
Huomasin siinä pitkin ohjin ratsastaessani, että mun ohjat tuntuu olevan ihan liian pitkät ellen pidä kämmeniä aivan vierekkäin ja pidä kiinni soljen kohdalta. Huomasin myös että kun tanti on aika matala ja mieli rento, niin Muuli kuuntelee tosi hienosti painoa ja jalkaa. Se myös onneksi hakeutuu itsekin hanakasti puomeille (kiitos alkuvaiheen runsaan palkkauksen), joten aika pieni vihje riitti Muulille että käännytään puomeja kohti.

Teimme luvan kanssa myös napakäännöstä puomineliössä. Neliö oli itseasiassa rakennettu jostain minipuomeista ja oli normaalia neliötä paljon pienemmän oloinen. Videolta katsottuna siellä olisi ollut tilaa toisellekin muulille.

Napakäännös olisi ollut täydellinen jos Muuli olisi astunut sekä edestä että takaa ristiin, mutta takaa ristiin astuminen on sille edelleen hyvin haastavaa, edestä saatiin kyllä  hyvää ristiaskelta. Minusta tuntui selässä että vedin Muulia ihan hirveesti ohjasta saadakseni pidettyä sen puomineliön sisällä, mutta videon ja kuvien perusteella se oli vain avuton tunne siellä selässä. Muuli kyllä avaa suunsa jos sitä kiskoo ohjasta.

Tästä kuvasta näkyy selvästi se miten Muulin suu avautuu kun se on tosi etupainoinen, kuten se usein onkin. Ohjaa jos tarkkaan katsoo niin se ei ole kireällä eikä minimaalisen lyhytkään.




Mari ei muuten ollut minulle ja Muulille ihan vieras koutsi. Hän kävi nimittäin pitämässä meille tunnin ja sovitteli Muulin lännensatulaa tasan kaksi vuotta sitten. En tuosta kerrasta kirjoittanut blogiini sen enempää koska dokumentteja ei siitä kerrasta jäänyt, mutta muistan vieläkin miten vähin elein sain Muulin toimimaan ja miten saatiin silloin tehtyä hienoja takaosankäännöksiä kohti roll backia.

Mari sanoikin ihanasti tunnin jälkeen että Muuli on mennyt valtavasti eteen päin ja jaksoi hyvin koko tunnin!

Muulille tuli tosi kova hiki, mutta jo kotimatkalla se kuivui tosi hyvin.

Tunnin oli dokumentoimassa kaverini Tiina, kiitos! Materiaaleista syntyivät tämän postauksen kuvat ja alle upotettu somevideo, eli tuttuun tapaan kolmiminuuttinen pystyvideo ääniraidalla.

Ja mitä tulee otsikon aiheeseen niin Pro Western Riders ry järjesti virtuaalilännenratsastuskilpailut lukuisine luokkineen. Koska meillä nyt oli jo tätä trailkokemusta taustallamme, ilmoitin meidät sekä trailin walk&jog-luokkaan että horsemanshio walk&jog-luokkaan. Horsemanshipin luokka näytti mukavan iisiltä verrattuna tähän viimekertaiseen virtuaalikisaan, mutta paineet on kovat. Viimeksi voitin luokkani.

Lue lisää

perjantai 11. helmikuuta 2022

Aasien kaviowebinaari on nyt myynnissä! Se järjestetään lauantaina 5.3. klo 15.00 alkaen

Sain pari viikkoa sitten yhteydenoton Maria Pesoselta, joka on aasinomistaja ja eläintenkouluttaja Jämsän suunnalta. Ollaan Marian kanssa tavattu ainakin kerran kun pidin Jämsässä minikokoisen kavioklinikan aaseihin liittyen muutama vuosi sitten. Nyt Maria ehdotti yhteistä kaviowebinaaria ja olin aikalailla heti messissä.

Sisältö tulee olemaan rautainen, Marialla on asiaa aasin käsittelystä ja käsittelyyn opettamisesta ja minulla taas niistä kavioista. Webinaarissa saa siis ensin vinkit ja videot arankin aasin siedättämiseen (se on muuten omistajan tehtävä, vuolija ei pysty sitä mitenkään pelkästään vuolukäynneillä opettamaan) ja sitten itse kavionhoitoon.

Omassa osuudessani EI ole tarkoitus opettaa ketään vuolemaan aasin kavioita, eli siinä ei käydä läpi vuoluasentoja, työkaluja, otteita ja sen sellaisia. Vaan tarkoitus on kertoa tarkemmin tietoa aasien kavioista ja miltä niiden kuuluisi näyttää. Uskon, että jo ihan kuvaa ja videota katsomalla oppii näkemään milloin kaviot ovat liian pitkät tai esimerkiksi suksimaiset. Valitettavasti kengittäjiä on vaikeaa aaseille löytää ja osa jättää kaviotkin ravurinmalliin. Yksi syy tähän on uskoakseni se, ettei anturaa uskalleta lyhentää riittävästi. Käyn tätäkin kuvien kera esityksessäni läpi.

Olipas muuten urakka rakennella luentomateriaali! Ensin ajattelin että käytän samaa sisältöä, jonka olen tehnyt verkkokurssiini "Aasinhoitopäivä verkossa", mutta siihen käyttämi Prezi oli tullut tiensä päähän. Sitä ei voinut edes käyttää esityksessä kun koko verkkosivu meni jumiin, Aloitin siis kokonaan alusta enkä oikeastaan edes katsonut Prezin sisältöä, koska tietotaitoa on minullekin karttunut lisää parin vuoden aikana.

Valitsin alustaksi Google Slidesit, silloin esitys olisi aina drivessä tallessa ja tulen ihan hyvin toimeen Googlen systeemien kanssa. Power Point oli vahvana kakkosena, mutta en ole käyttänyt sitä vuosiin siirryttyäni Preziin ja koko PPT;n ulkoasu ahdisti minua edelleen. Olen tehnyt sillä niin monta kouluesitystä aikoinaan että näen vieläkin painajaisia. Sekin on kuulemma kehittynyt kovasti eivätkä esitykset välttämättä näytä enää samoilta kuin 15 vuotta sitten. En kuitenkaan ottanut riskiä.

Google Slides teki vähintään kaiken minkä Prezikin, paitsi että videot solahtivat mukaan paljon helpommin joko Drivestä tai omalta YouTube-kanavaltani. Muutamaan diaan laitoin taustalle videon pyörimään, jotta videon päälle on mahdollista lisätä klikkailemalla tekstiä. Videota ei tosin ihan sellaisenaan saanut, vaan se piti exportata giffiksi jolloin kuvanlaatu kärsi kyllä kovasti. Mutta videoilla ei ole mitään niin supertärkeää, mutta näyttävät hyvältä kun pyörivät dian taustalla ns taustakuvana.

Lähdin esityksessä myös liikkeelle siitä, mistä aasit ovat peräisin ja miten ne luonnossa eläisivät. Kavio-ongelmista monet johtuvat ihan siitä, että aasit on raahattu tänne peräperseeseen (Suomeen) joka ei todellakaan olisi aasien luonnollinen elinympäristö. Aasit eivät siis selviäisi täällä luonnossa. Tiesitkö muuten että aasi ei normaalisti osaa edes rikkoa kaviollaan tai turvallaan ohutta jääkerrosta vesiastiastaan tarhassa? Että siinä on meillä aavikkoeläin tuotu tänne pohjolaan.

Mutta no liikkuminen, tarhaympäristö, ruokinta, siinäpä ovat peruspilarit myös aasin kavionhoidolle. Tiesitkö että ei Korkeasaaressa kulaanien kavioita kukaan käy vuolemassa vaan aaseja ruokitaan joko kalliolle tai hiekalle sen mukaan, miten niiden kaviot kaipaavat kulutusta? Tarhaahan siellä ei tietenkään ole niin paljon että kulaanit kävelisivät saman verran kuin luonnossa, mutta kuluttavilla pinnoilla saadaan niiden kavioita lyhyemmiksi. Tätä voisi ihan hyvin käyttää kesyaasienkin kanssa, jos siis vain on mahdollista perustaa niiden tarha kalliolle. Harvalla se mahdollisuus on, me muut taistelemme pehmeän kostean tarhan kanssa.

Mutta ei se tarkoita etteikö aasi voisi Suomessa elää! Annan vinkkejä miten voi aika helposti parantaa aasin elämää oli käytössä pihatto tai talli+tarha, samalla parantuvat myös kaviot.

Merkittävä osa luentomatskusta sisältää kuitenkin kavioiden kuvia ennen jälkeen ja hoitamattomina. Ja sitten on mahdollisimman paljon kuvamateriaalia kaviosairauksista ja mitä voi Suomessa tavata. Esimerkiksi valkoviivantauti on yksi sellainen jotai ei oikein tunneta ja tunnisteta. Itseasiassa törmäsin itsekin siihen ensimmäisen kerran vasta pari vuotta sitten! Luultavasti olin tavannut sitä jo aikaisemmin mutta sen verran pienenä, etten ollut tajunnutkaan.

Ilmoittaudu mukaan suoraan minulle: rosamiii@gmail.com. Teen laskun (25e sis alv), saat sen sähköpostiisi ja maksat ennen luentoa. Luento nauhoitetaan ja tallenteen voi katsoa kuukauden ajan, jotan vaikka ajankohta olisi huono, voi silti osallistua ja tallenne tulee sitten perästä.

Lue lisää