lauantai 31. elokuuta 2019

Muulimenot elokuussa 2019

Menot

Elokuun tallivuokra 415e
Trailerivuokra karjakurssille 50e*
Muulin majoitus kurssilla 60e*
Salmonellanäyte karjakurssia varten 36,56e*

YHTEENSÄ 561,56e

Tulot
-

YHTEENSÄ -561,56e

* Lisäksi karjakurssi veroitti minulta 140e polttoainekuluja ja 45e oman majoituksen kuluja, mutta näitä en ole aiemminkaan laskenut mukaan muulimenoihin. Kun lasken KAIKKI kurssimenot yhteen, niin karjakurssi tuli maksamaan minulle 731,56 euroa. Kurssimaksu oli 400 euroa. Saatan miettiä kahteen kertaan ennen kun ilmoittaudun mukaan ensi vuonna. Vaikka kaikki oli tosi siistiä, niin tuolla summalla saan kuitenkin kotioloissa maksettua 30 ratsastustuntia tai jotain muuta kivaa.
Mutta olihan se nyt siistiä!

Lue lisää

perjantai 23. elokuuta 2019

"Go and rock'n'roll!" sanoi Jeff Sanders meille karjakurssilla!

Viime viikonloppuna olin Sonkajärvellä karjakurssilla ja tällä kertaa opettajamme oli tullut hieman kauempaa ollen tämän skenen tunnettu guru Jeff Sanders. Hän ei kuitenkaan ole sellainen guru, jota ei voisi tai saisi kyseenalaistaa, vaan oikein mukava keskusteleva ihminen. Ja vaikka valtaosa kurssilaisista oli naisia, ei Jeff ole ollenkaan samantyylinen kuin eräs pehmeitä hevosenkäsittelymetodeja levittävä hollantilainen kaveri. Jeffin kurssi oli siis oikein mukava!

Jeffin kursseilla kehitetään hevosia ja muuleja karjan avulla. Tarkoituksemme ei siis oikeastaan ole ohjailla karjaa täydellisesti, vaan käyttää karjaa imemässä hevosia luokseen. Se on helpompaa, kun ratsulla on "cow sense", eli karjavaisto. Silloin ratsukin on mielellän menossa (toki korvat hieman luimussa ja karjailmeellä) karjan luokse, ymmärtää heti, mitä nautaa ollaan ajamassa ja pysyttelee itsekin sen perässä ja lähellä.

Jokaisella ratsukolla oli omat heikkoutensa ja vahvuutensa ja kolmen päivän aikana tämä hahmottui koko ajan. Me olemme ratsukkona tasoa puska ö, joten tavoitteemmekin oli tosi yksinkertainen. Tavoite oli saada Muuliin lisää reaktiivisuutta, vauhtia ja intoa karjan perässä. Jos luit postaukseni toukokuun karjakurssista (tästä), niin muistat ehkä, että sain Muulin ravaamaan hiehon perässä vain pari kertaa. Toki osasyynä oli se, etteivät ylämäänkarjan edustajat olleet kovin nopeita liikkeissään, joten ensin jouduimme tekemään duunia, että saimme ne edes ravaamaan.

Jeffin kurssilla karjaporukka koostui kolmesta  ylämaanhiehosta ja neljästä gallowayristeytyksestä. Gallowayt olivat paljon suurempia ja vauhdikkaampia, joten otimme vain ihan ensimmäisessä sessiossa tuntumaa ylämaankarjan kanssa ja heti sen jälkeen valitsin harjoituksiin aina gallowayn.

Kun siis muut harjoittelivat upeita roll backeja ja erilaisia avoja, sulkuja ja väistöjä, me teimme vain sidepassia ja kuljimme hiehojen perässä. Ja se oli tosi siistiä! Siinä muutaman minuutin sessiossani (kurkkaa GoPro-video) meistä tuli Muulin kanssa saalistajia, jotka halusivat ohjailla nautaa vauhdikkaasti ympäri areenaa. Toki siinä olisi auttanut kovasti, jos Muulin roll backit (eli nopea pyörähdys takajalkojen päällä vastakkaiseen suuntaan) olisivat olleet nopeampia.

Saimme niitä varten kuitenkin kotiläksyt ja se on niinkin yksinkertainen, kuin peruutus. Muuli on siis saatava pysähtymään beba alla ja peruuttamaan myös ihan jo pienestä signaalista. Kun saadaan perää voimakkaammaksi, painoa taakse ja avut herkemmiksi, alkaa roll back varmasti onnistua!

No mitä karjakurssilla sitten oikein tapahtui?

Torstai


Hain trailerin ja pakkasin tavarat ja Muulin ja starttasin kymmenen maissa tallilta. Laitoin puhelimesta kuulumaan Yle Areenassa olevan kuunnelman, Kikka - Tarina tähdestä. Olin odottanut, että minulle tulee sellainen pidempi ajomatka, jonka aikana voin kuunnella tämän ja nyt se sitten oli. Kuunnelma oli tosi hyvä ja itseasiassa niin pitkä, etten ehtinyt sitä edes kokonaan menomatkalla kuunnella!

Ajoin nollan pysähdyksen taktiikalla Sonkajärvelle ja aikaa kului 5 tuntia 45 minuuttia. Myhäilin myös bemmin keskikulutukselle, joka jäi trailerin kanssa maltilliseen 9,9 litraan satasella.

Kohteessa olin ensimmäisten joukossa ja koska muita ei vielä juuri ollut, vapautin Muulin tuttuun tarhaan. Sehän oli Sonkajärvellä Sannan luona puoli vuotta koulutuksessa, joten paikka on sille erittäin tuttu. Jos olet uudempi blogin lukija, suosittelen lukemaan läpi postaukset koulutusviikoilta. Ne löytyvät tagin "Koulutus" alta.

Tämän jälkeen kävin majoittumassa itse läheiseen Hombuun, joka on entisestä kyläkoulusta remontoitu leirikeskus. Ja koska olin niin ajoissa paikalla, sain valita kunkkusänkypaikan! Hombussa on yksi yhden hengen huone, joten päällikkönä kannoin kamani sinne. Elämäni on ollut hieman stressaavaa viimeisen kuukauden (katso edellinen postaus) ja kaipasin kipeästi hyviä yöunia. Ne eivät olisi onnistuneet 20 hengen yhteishuoneessa.

Kävimme myös porukalla Sonkajärven keskustassa kaupassa ja itselleni ostin vielä rullakebabin.
Postuksen kuvat otettiin talkoohengessä. Kuvaajina ovat olleet ainakin Sanna Rokka, Aletta Nissinen ja Sanna Kauppinen.

Illemmalla meistä moni ratsasti kentällä ja mukaan menin myös Muulin kanssa. Ajatuksena oli vain totuttaa Muuli kenttään ja sen vieressä olevaan telttaan. Kaikki meni oikein kivasti, en vaatinut Muulilta mitään vaikeita tehtäviä, kunhan se oli kanssani siinä kentällä. Ja se menikin oikein hienosti ja pelkäämättä (paljoa). Vain, kun joku hevonen tai nauta pärski kuuluvasti tallipihalla, se jännittyi monen kierroksen ajaksi ja jäi kyttäämään pihaa kohti. Tuota pärskintää kuului muutaman kerran.

Muuli oli todella miellyttävä käsitellä, ei hösännyt kuntoonlaitossa ja suostui jättämään muut hevoset taakseen. Loppukurssiksi se pääsi tarhaan Dancerin kanssa! Ne olivat jonkin aikaa tarhakavereita myös koulutusjakson aikana ja tulivat hyvin toimeen. Tällä kertaa Dancer näytti Muulille heti kaapin paikan ja kieltäytyi jakamasta heiniään.

Perjantai

Aamu alkoi teoriaosuudella Sannan ladossa ja sen jälkeen Jeff jakoi meidät ryhmiin. Minä olin kakkosryhmässä, joten suuntasin kameroiden kanssa kentälle kuvaamaan ensimmäisen ryhmän ratsastusta.

Ensimmäisellä tunnilla emme ottaneet karjaa, vaan Jeff halusi katsoa kuinka verkkaamme hevosia valitsemillamme tehtävillä kentällä sikinsokin. Usein hän kutsui koko porukan aidalle ja antoi ohjeistusta tai kertoi teoriaa ja sitten ratsastus taas jatkui. Tällä sekavalla tunnilla oli myös ihan funktio, Jeff halusi, että jokaisesta kuvataan lyhyitä klippejä illan teoriaa varten. Ensin videot kuvattiin siis normaalista verkasta, sitten Jeff ohjeisti jotakin jonkin verran ja otettiin lisää videoita.

Jeff on tarkka siitä, että avut eivät saa näkyä ulospäin, eli hevosia on ratsastettava hyvin hienoilla eleillä. Käsiä ei viedä sivulle tai ylös, koska se saa hevosen heti epätasapainoon. Tämä olikin meille sitten haasteellista, kun Muulilla oli vielä bosal päässään eikä Muuli ole missään tapauksessa herkin ratsu. Sporria olisin toki voinut lainata, mutta niin kauan, kun istun satulassa sammakkoasennossa, en voi missään tapauksessa laittaa kannuksia. Yritin siis ratsastaa tosi pikkusievästi, joten minulla ei oikeastaan ollut kunnolla kontrollia.







Mutta jo ensimmäisellä tunnilla huomasin, miten tarkka Muuli tosiaan on omalle istunnalleni. Se kieltäytyy liikkumasta, jos painoni on edessä (epäilen tosin myös, että satula on sen verran epäsopiva, että se painaa edestä painon siirtyessä eteen). Kun aloin itua satulan takaosalla ja mennä letkeää harjoitusravia, löytyi Muulista myös pidempää askelta. Nostin jopa laukan pari kertaa vain siirtämällä painoa taakse ja pyöräyttämällä lantiotani!

Jeff tuntee paljon muuleja ja hänen äidillään oli hienoja ratsumuuleja. Muulinomistajan korvia hiveli kovasti se, kun Jeff sanoi Muulilla olevan muuliksi oikein hyvä ravi!

Lopputunnista Muuli siirtyi raviin oikein mielellään ja kivassa muodossa!
Lauantain tunnilla Jeff auttoi hieman takaosan väistössä. Muuli suhtautui tähän erittäin epäluuloisesti ja sisäkorva oli koko ajan tiukasti Jeffiä kohti.
Aamupäivän ja iltapäivän tuntien välissä oli ruokatauko, eli ajoimme Hombuun lämmittämään roiskeläppämme ja palasimme takaisin.

Iltapäivän tunneilla ratsastettiin aluksi ilman karjaa hieman aamupäivän tuntia muistellen ja sitten karja otettiin sisään. Minun tärkeä tehtäväni kumisaappaiden omistajana oli mennä avaamaan portti ja ajamaan karja ulos aitauksesta. Kiltisti ne kulkivatkin edellämme kentälle!

Muuliprojektin aktiivinen lukija Sanna saapui paikalle ja sai kamerani kouraansa, itse kuvailin videoita illan teoriaa varten.

Sitten vietiin naudat pois ja oli meidän ryhmämme vuoro. Mekin teimme aluksi ilman karjaa aamun harjoituksia ja sen jälkeen naudat otettiin mestoille.

Ja ai että se oli taas hauskaa! Omalla ensimmäisellä vuorollamme Muuli ei epäröinyt yhtään kävellessään laumaan. Ensimmäiseksi valitsin mustan ylämaankarjan edustajan, mutta kun se oli liian hidas, vaihdoin rotua. Seurailimme vain ja kuljimme sivulla yrittäen tehdä roll backeja. Muulin kohdalla ne olivat kuitenkin u-käännöksiä. Ratsastin tosi hitaasti ja miettien jokaisen askeleen, muut ryhmäläiset varmaan nukahtivat katsoessaan sitä. Mutta sain ainakin yhden tosi hienon side passin nautaa kohti!
Todiste siitä, että laukkasin. Tain ainakin räpelsin.


Ryhmäkoko molemmissa ryhmissä oli aina 6-7 ratsukkoa, joten kun tunti kesti tunnin tai vähän päälle, ei siinä ehtinyt kuin pari kertaa tehdä itse karjan kanssa. Muun ajan rajasimme naudoille vain puolet kentästä ja seurasimme muiden työskentelyä. Ja jokaisella oli tosiaan oma tehtävänsä, eli edistyneimmät tekivät laukkapiruettia ja pitivät ohjia yhdellä kädellä ja minä yritin vain saada Muulia reagoimaan nopeammin ja saada siihen sellaista "go"-fiilistä whoan sijaan.

Whoa meillä toimii muuten tosi hyvin! Muuli stoppaa mielellään, ja jos ei se pysähtynyt askeleeseen, otin pari askelta pakkia. Se seisoi myös todella hienosti rivissä muiden hevosten kanssa ja sunnuntaita kohti lepuutti reilusti jalkojaan (vai onko se sittenkin kivun merkki?) ja laittoi silmänsä melkein kiinni. Muuli siis latautui tosi hyvin omien suoritustemme välissä!

Tunnin päätteeksi karja ajettiin hevosten ja Muulin kanssa kujaan ja omaan aitaukseensa. Kun Muuli aiemmin pelkäsi porttipäätyä, koveli se nyt tomerasti kahden muun ratsukon kanssa nautojen perään, olisi varmasti mennyt sisään niiden pihattoonkin jos olisin antanut!
Mullukka BEST!
Illalla kokoonnuimme Hombun alakerran sohvahuoneeseen ja hoitelin omalta koneeltani videopuolta. Katsoimme videot aikajärjestyksessä läpi Jeffin kommentoidessa niitä ja iloksemme huomasimme myös edistystä jo ensimmäisen päivän aikana. Tässä kohtaa jokaisen henkilökohtaiset heikkoudet, vahvuudet ja tavoitteetkin hahmottuivat. Luulen, että me kaikki olimme sitä mieltä, että tällainen iltateoria oli todella hyvä idea!

Parin saunansytytyksen jälkeen saimme myös saunan johonkin viiteenkymppiin ja osa meistä kävi siellä illalla lämmittelemässä. Itse sytytin sen ensimmäisen kerran, mutta teorian aikana se unohtui kokonaan ja oli sammunut. Muutama alkoholijuomakin saattoi tulla nautituksi.

Lauantai

Lauantai alkoi taas teorialla ja tällä kertaa Jeff puhui bosaleista ja kuolaimista. Häneltä on juuri ilmestynyt ensimmäinen kirja, The California Hackamore Horse ja me suomalaiset ja muut eurooppalaiset voimme tehdä ennakkotilauksen kovakantisesta kirjasta täällä. Kirjan hinta postikuluineen on n 65 euroa. Ennakkotilaajat saavat kirjansa siis kovakantisena, tämän jälkeen kirjaa painetaan vain pehmeäkantisena.

Seuraavaa kirjaa varten Jeff on keräämässä materiaalia kuolaimista ja kertoi katsoneensa jo monen hevosen suuhun. Nivelkuolaimista hän sanoi, että ne eivät sovi noin 20 prosentille hevosista ollenkaan. Suurimmalle osalle ne sopivat, mutta eivät ole välttämättä parhaat. Jeff itse vaqueroratsastajana puhui vanhanmallisen spade bitin puolesta. Se on siis kankikuolain, jossa on lusikka kielen päällä. Lusikassa on vielä pieni rulla "cricket", jonka tarkoitus on rentouttaa hevosen kieli. Linkki vie Wikipediaan, jossa on myös hieno juliste hackamorehevosen varusteista ja ns etenemisestä bosalista spade bitiin.

Muulin kanssa olemme parin valovuoden päässä spade bitistä, mutta se ei haittaa, sillä bosalillakin on täysin ok ratsastaa vaikka maailman tappiin! Jeff itse aloittaa kaikki hevoset bosalilla, eikä käytä esimerkiksi muussa lännenratsastuksessa kovin suosittua tavallista nivelkuolainta.

Sunnuntaina Jeff kurkkasi nopeasti jokaisen hevosen ja muulin suuhun ja Muulista kertoi, ettei sen suussa ole mitään muulimaista, vaan sen suu on hyvin keskiverto, jossa on jonkin verran tilaa kuolaimelle. Puhuimme paljon siitä, kuinka nivelkuolain saattaa blokata kielen liikettä ja kieli ei ole vain suussa, vaan sen liikkeen estäminen vaikuttaa myös hevosen etuosan liikkeeseen. Sen takia hän suosittelee bosalia jos täydellistä kuolainta ei ole olemassa tai hevonen ei osaa sitä kantaa.

Lauantaina teimme molemmat sessiot karjan kanssa. Pääsin laukkaamaan hiehon perässä joitakin askeleita ja Muuli siirtyi raviin entistä helpommin. Uskalsin ratsastaa Muulia Jeffistä huolimatta hieman isoeleisemmin kuin eilen ja se auttoi. Siirsin siis kättä sivulle, annoin kunnolla pohjetta jne. Jos vain hipelöin sitä sormillani, ei tapahdu mitään. Onhan se siis todella huono asia, että Muuli ei ole kovin herkkä, mutta ainakaan se ei sinkoa kuuhun, jos ottaa vähän enemmän. Ja jos olisin vain kevyesti ratsastanut koko viikonlopun, emme olisi ravanneet askeltakaan.

Ja nyt tiedän, että tätä treenaan kotona todella paljon! Ravisiirtymisiin naudat kyllä auttoivat, Muulilla oli imua niiden perään.

Kotikentälläkin ratsastustunneilla minua helpottaa paljon, jos kentällä on merkkejä tehtävistä. Eli on puomeja tai tötsiä, jotka kertovat, mistä pitää ratsastaa. Minun on vaikeaa hahmottaa ympyrän muoto ja koko, mutta joku potta tai puomi auttaa heti. Luulen, että jollain tasolla ne auttavat Muuliakin ja se pystyy ennakoimaan sitä, mitä on tulossa.

Kuten alussa kerroinkin, naudoilla on sama tehtävä, ne ovat liikkuvia merkkejä ja tarjoavat mahdollisuuksia treenata hevosia.



Kun aamupäivällä lähinnä vielä seurailimme nautaa ja teimme käännökset naudan jälkeen, oli iltapäivällä toinen meininki. Silloin meidän olikin jo tarkoitus käännellä nautaa siinä kohtaa, kun itse halusimme. Se olikin paljon hauskempaa ja saalistusinto iski päälle!

Muuli on todella, siis todella rohkea noiden kanssa. Pystyin ratsastamaan sen suoraan naudan päätä kohti ja nauta väisti helposti pois. Jollei, Muuli laittoi korvansa vielä enemmän luimuun ja heilautti päätään. Toisaalta, jos vain hengailimme nautojen kanssa, kuten nuolemisvideossa (alla), ei Muulilla ollut mitään tarvetta ajaa nautoja. Se siis tässä mielessä kuunteli tarkasti minua. Kun pysäytin sen hyvän ravin tai laukan jälkeen Whoa:lla nautojen keskelle ja annoin ohjaa, siltä sammui heti kaikki into ajamiseen ja se vain seisoi rentona paikoillaan.



Jo viime vuonna, kun osallistuin kurssille Sannan Dancerille (lue postaus tästä), Jeff kertoi, että on tärkeää että hevonen tietää, milloin loppuu. Hän kertoikin, että tekee kolmenlaisia eleitä pysähdyksen jälkeen. Jos hän vain pysäyttää ja antaa vain hieman ohjaa, hevonen tietää, että kohta taas mennänä. Jos hän pysäyttää ja antaa pitkät ohjat, hevonen tietää että hetki himmataan (palkinnoksi) ja sitten jatketaan. Ja jos hän pysäyttää, antaa ohjat ja rapsuttaa satulan edestä sään kohdalta, loppuvat hommat kokonaan hetkeksi. Tätä me kaikki noudatimme kurssin aikana.

Lauantai-iltana meillä ei ollut teoriaa, mutta nautimme yhteisen illallisen johon kuului salaatti, potut ja aivan uskomattoman hyvää paistia Sannan oman tilan tuotannosta! Söimme siis pitkään uunissa muhinutta highlanderin perää , tarkemmin sanottuna sisäpaistia. Tämä oikeastaan kruunasi koko päivän!

Illemmalla meillä oli parempi onni saunankin kanssa, se ei sammunut ja oli niin lämmin, ettei jalkoja tarvinnut kerätä ylälauteelle.

Sunnuntai


Kurssin viimeinen päivä ja aloin heti aamulla stressata kotimatkasta. Olin väsynyt omasta huoneesta huolimatta ja mietin, miten ihmeessä jaksan valvoa koko pitkän kotimatkan. Ryhmäjaot oli edellispäivänä muokattu niin, että olin ykkösryhmässä ja pääsisin lähtemään kotiin kakkosryhmän vielä ratsastaessa. En toki näkisi viimeistä ryhmää enkä pystyisi kuvailemaan sitä.

Aamun tunti alkoi osaltani jo yhdeksältä ja karjan kanssa. Nyt paneuduimme vielä enemmän siihen, että minä liikutan karjaa, että Muuli pysähtyy kun tulee WHOA ja että se lähtee herkästi raviin tai laukkaan naudan perässä. Ja sehän lähti! Siinä säheltäessämme saimme myös joitakin roll backin alkeita haltuun, eikä ihan jokainen käännös ollut u-käännös.

Tuntien välissä meinasi tulla vähän kiire, tyhjensin kuvat ja videot koneelle, söin pikaisesti roiskeläpän, pakkasin tavarani ja pakkasin ne autoon Hombussa.
 
Iltapäivän tunneilla saimme käyttöömme koko kentän muiden ratsukoiden siirtyessä kentän päähän. Se olikin kunnon toivetunti ja nautojen kanssa sai tehdä mitä halusi. No minä halusin laukata, joten me sitten jonkin verran laukattiin! Muulille oli vain kääntyminen hieman hankalaa, se kun painaisi lapa ulkona. Kerran se sitten kertoikin hyvin selvästi, mitä mieltä oli oikealle kääntymisestä ja kuskasi minua muualle.

Jeff totesi hyvin, että "There was a little malfunction, but you handled it. Now go back and rock'n'roll!"
"Little malfunction"
Alla olevalla videolla on klippejä sunnuntailta.


Muuli antoi kunnon muulipalautteenkin vielä toisella kertaa vetäen hetken köyrypukkilaukkaa toisten hevosten luokse. Käänsin sen, pakotin raviin ja mentiin vielä hetki ennen lopettamista. Muuli oli köyrypukkiensa jälkeen mielestään aivan valmis, eikä olisi mielellään enää palannut nautojen luokse.

Jeff kertoi sen olevan tosi tyypillistä muillekin muuleille ja aaseille ja jos näin käy, on ne hyvä laittaa hommiin vielä  hetkeksi ja lopettaa vasta sitten.

Jeff puhui myös muulin "betoniniskasta" ja se liittyy aasilta perittyihin niskanikamiin. Kuten aasinomistajat tietävät, aaseilla on vahva niska ja ne eivät epäröi käyttää sitä. Kun aasia taluttaa ja se haluaa eri suuntaan, se kääntää vain päänsä pois, jolloin riimunnaru painuu kaulaa vasten ja taluttajan peli on menetetty. Muuli osaa tämän myös tosi hyvin eikä epäröi käyttää sitä esimerkiksi lastaustilanteissa.




Hyvin menneen viimeisen tunnin jälkeen pakkasin Muulin tavarat autoon, laitoin Muulin koppiin ja 10 minuuttia tunnin loppumisesta käänsin bemin nokan kohti etelää.

Kotimatkalla pysähdyin vanhemmillani iltapalalla ja kotitallilla olin puoli yhdeltätoista illalla. Ihan järkytyin, että pimeä tulee jo kymmeneltä! Siellä sitten pimeässä purin Muulin (trailerin sisävalo oli palanut), vein tarhaan Elsan kanssa, siivosin trailerin kännykän valossa ja palautin trailerin naapuritallille, tottakai pilkkopimeässä pihassa, mutta siihen paikalleen sen sain ruuvattua.

Maanantaina kävin vain Muulia katsomassa ja pikaisesti juoksuttamassa kentällä. Ei vaikuttanut jumiselta pitkän trailerimatkan jälkeen ja olihan se ollut jo melkein vuorokauden ulkona, ensin tarhassa ja sitten pienellä laidunalueellaan ja tarhoissa. Tiistain ja keskiviikon se oli vapaalla ja torstaina kävin maastossa. Muuli oli ihan oma rauhallinen oma itsensä, toki se laukkapätkillä antoi minulle taas elämäni rodeoita, mutta ne ovat nykyään vain hauskoja! Mietin asiaa sitten uudestaan, jos joskus putoan sieltä.

Ensi vuoden karjakurssia vielä mietin. Kurssi tuli maksamaan minulle kaikkiaan aika paljon (muulimenoissa tarkemmin) ja pääsin siihen verrattuna tekemään aika vähän karjan kanssa. Olemme myös ratsukkona niin shititasoisia, että me tarvitsisimme kurssilta juurikin nautojen kanssa työskentelyä, kun muut ratsukot kaipaavat jo hienosäätöä tekemiseensä. Tämän takia en vielä ole ilmoittautunut mukaan ensi vuodelle, mutta osallistun vähintään kuunteluoppilaana ja kuvaajana myös vuoden päästä. Päivämäärät ovat muuten selvillä ja ne ovat 7-9.8.2020.

Sen sijaan osallistun ensi keväänä Sannan järjestämälle karjakurssille, jossa meitä ratsukoita on toivottavasti vähemmän, eli karjatyöskentelyyn jää enemmän aikaa!
Lue lisää

keskiviikko 21. elokuuta 2019

Last 30 days, eropäätöksestä kohti uutta upeaa elämää!

Näiden kuvien oton aikaan olivat asiat jo alkaneet ratkeamaan ja pystyin hymyilemään ongelmitta. Kuvat: Reetta Ollila
Postauksen otsikko on tarkoituksella jotain ihan muuta, kuin normaalisti. Postauksen sisältökin on jotain ihan muuta, kuin normaalisti eikä liity Muuliin mitenkään. Enhän ole koskaan täällä Muuliprojektissa kertonut mitään kovin henkilökohtaisia asioita. Mutta minusta tuntuu, että tämä pitää kertoa.

Viimeiset 30 päivää on ollut melkoista tunteiden myräkkää. Tämä postaus kuvineen ja videoineen valmistui viimeisenä päivänä ennen pommia. Tuolloin en vielä tiennyt yhtään, mitä tulee tapahtumaan ja elin onnellisessa muulikuplassani. Vinkkinä muillekin hevosenomistajille, muistakaa välillä käväistä parisuhdekuplassakin, minä en sitä muistanut tehdä.

30 päivää sitten päädyimme eroamaan mieheni, eli muulin toisen omistajan, kanssa. Olimme 10 vuotta yhdessä ja naimisiin menimme joulukuussa 2014.

Asiat etenivät sen jälkeen nopeasti. Käyttäydyin täysin klassisesti, kuten ihminen erotilanteessa käyttäytyy. Ensin itkin, sitten pelkäsin jääväni ikuisiksi ajoiksi yksin, sitten kaduin ja yritin korjata kaiken, minkä voin (myöhäistä) ja sen jälkeen hyväksyin tilanteen. Kaikki tämä tapahtui viikossa.

Mitä muuta on tapahtunut ensimmäisen kuukauden aikana?

Olen nähnyt kavereita, avautunut, itkenyt lisää, pelännyt tulevaisuutta ja yksinäisyyttä, huomannut miten ihania ihmisiä ympärilläni on, saanut apua, tukea ja lohdutusta. Olen puhunut muulin entisen toisen omistajan kanssa ensimmäistä kertaa kunnolla, pääsimme hyvin sopuun eroon liittyvistä käytännön asioista. Käsittelimme eroon johtaneita syitä ja uskon, että meistä kumpikin on seuraavassa parisuhteessaan paljon parempi ihminen.

Vinkkinä muillekin, puhukaa. Jollette osaa, on sellainen parisuhdeterapeutti ihan hyvä idea.

Paperit menivät käräjäoikeuteen heti, kun palasimme lomalta takaisin töihin.

Tein hakemuksen ensin Järvenpään kaupungin vuokra-asuntoihin, sitten täyttelin hakemukset asumisoikeusasuntoja välittäville yrityksille ja sen jälkeen aloin katsoa myytävien asuntojen tarjontaa. Kun en halunnut muuttaa Järvenpään "pahamaineisimpaan" kaupunginosaan, ei jäljelle jäänyt paljon vaihtoehtoja katsomassani hintaluokassa. Ensimmäinen katsomani kämppä oli melko täydellinen, mutta myytiin nenäni edestä ennen, kun sain pankista lainalupauksen. Seuraavaa asuntoa kävin katsomassa Keravalla, ihastuin ja jätin heti tarjouksen ja seuraavana päivänä viilattu tarjous hyväksyttiin!

Olen myös ehtinyt myydä oman osuuteni nykyisestä asunnostani exälleni (tuntuupa vieraalta käyttää exä-sanaa), sain rahat tilille ja ensi viikolla on oman asuntoni kaupantekopäivä.

Olemme sopineet huonekalujen jaosta ja otan melkein kaikki mukaani. Näin muutostani tulee mukavan edullinen. Vain sängyn kävin ostamassa Sotkasta.

Tinder on tulilla.

Nyt on enää 11 päivää jäljellä siihen, kun muuttokuormani ja elämäni siirtyy 10 kilometriä etelään ja minusta tulee keravalainen, taas kerran. Muutan samoille nurkille, kuin jossa asuin tasan 10 vuotta sitten. Työmatka lyhenee, tallimatka pitenee. On mukavaa kun "kaikki" ei mene uusiksi. On todella kotoisaa muuttaa takaisin Keravalle yhdeksän vuoden jälkeen! Tässä olisi ollut ainekset täydelliseen elämänmuutokseen ja päässä onkin soinut JVG:n sanat "syvemmälle skutsiin meen", mutta siihen en tässä aikataulussa ollut valmis.

Tänään on hyvä päivä. En ole itkenyt pariin viikkoon, en tunne olevani yksin, elämä näyttää järjestyvän ja onneksi nopeasti! Monikohan on hoitanut eroasian niin nopeasti kuin minä? 40 päivää eropäätöksestä omaan asuntoon? Saan voimaa nopeasta toiminnasta ja olen hyvilläni siitä, ettei ollut tarvetta muuttaa väliaikaisesti kenenkään sohvalle tai vuokralle. Koen toimineeni suurinpiirtein järkevästi ja odotan, että pääsen aloittamaan uuden ihanan upean elämäni täysin omassa kodissani!

Liitän tähän tekstin, jonka kirjoitin Facebookiin. Olimme tiedottaneet lähipiiriämme erosta jo aiemmin, mutta Facebook tavoittaa kätevästi muutkin ystävämme. Tämä on sellainen Facebook-muisto, jonka haluankin tulevan vuoden välein esille. Toivottavasti olisin vuoden päästä siinä tilanteessa, mistä Anna Puu laulaa viimeisessä lainauksessa.

"Kun puhalletaan tulta tähän sammuvaan hiileen,
se savullansa meitä tukehduttaa.
Ja jos vain muistellaan,
jäädään kiinni ikuisuuteen.
Eikä eletä ollenkaan, kaikki tämä vähäkin vain tuhotaan,
rohkeempaa on luovuttaa."

Stella - Piste
Puolet avioliitoista päättyy eroon ja yksi näistä on meidän liittomme. Päädyimme kesällä eroamaan ja jätimme sormukset sormistamme. Eroon ei liity sen suurempaa draamaa ja syykin oli hyvin perinteinen, kasvoimme erillemme ja suhteemme oli jo pitkään muistuttanut kämppäkaveruutta.
"Mutta piha kun vaihtuu
Ja surukin haihtuu
Niin mitähän jäljelle jää
Kaksi ihmistä
Ja elämä on edessä"

Haloo Helsinki! - Kaksi ihmistä
Paperit on jätetty käräjäoikeuteen ja asuntoasioissa meille kummallekin kävi hyvin. Tuomo jää asumaan nykyiseen kotiimme ostaen minut ulos ja minä ostin itselleni täydellisen kerrostaloasunnon Keravalta. Olen asunut siellä suunnalla aiemminkin ja alue on omiin tarpeisiini erinomainen! Odotan innolla muuttoa syyskuun alussa ja muuttoavuksi saa ilman muuta tulla, kunhan tarkka päivä selviää. Muuttoon asti asumme sopuisasti saman katon alla. Kissat ovat minun ja pystyn pitämään Muulin jatkossakin.
"Kiitän sitä mitä me saatiin
Mut nyt mul ei oo tarjoo yhtään enempää
Mikä paljon antaa, paljon myös vaatii
Mikään ei oo kestävää, enkä vaihtais hetkeekään
Me tehtiin tää
Mut kato me tehtiin tää"

Robin - Me tehtiin tää
Olen rakastanut, olen saanut rakkautta, olemme rakastaneet. Aina se ei vain riitä ja kymmenessä vuodessa ehtii muuttua niin suhde kuin ihminenkin. Lopulta ei tiedä, kuka enää itse on ja pitää toista itsestäänselvyytenä. Unohtaa huolehtia suhteesta ja antaa sen vain ajelehtia jossakin arjen varjoissa. Jossain vaiheessa ylitetään se raja, josta ei ole paluuta eikä mennyttä saa enää korjattua.

Olemme kumpikin aivan uudessa elämäntilanteessa opettelemassa, ketä me oikein olemme ja mitä haluamme tulevaisuudelta. Millainen minä olen, mitä minä haluan tehdä ja mistä minä nautin? Siitä aion ottaa selvää. Minut saa oikein mielellään kutsua istumaan iltaa, yksille, viinilasilliselle (kyllä, olen hyvässä viininjuonninopetteluvaiheessa), keikalle tai jopa viihteelle. Saatan muuten hieman höperöityä, kun aikani kuluu lähinnä töissä ja tallilla.

Kiitos kaikille teille, jotka olette jo myötäeläneet surussamme. Nyt suru alkaa väistyä ja tilalle on tullut toiveikkuus upeasta uudesta elämästä. Tämä on loppuelämäni ensimmäinen päivä. Ja mun loppuelämästä tulee upea!
"Nyt kun katson tätä kuvaa
Jonka ennen käänsin seinään päin
Muistan susta kaiken hyvän
Ja sen kauniin päivän kun me tahdottiin"
Anna Puu - Kultareunukset
Kuva: Nadja Aro


Lue lisää

perjantai 2. elokuuta 2019

FEI:lle on tehty ehdotus sääntömuutoksiin; muulit VEKS kisakentiltä!

Muulimaailmassa on pari viikkoa kohistu, aina sen jälkeen kun englantilainen Horse&Hound julkaisi artikkelin ja kertoi suurelle maailmalle, millaisen sääntöehdotuksen Italia on tehnyt FEI:n uusiin sääntöihin. Sääntöehdotus kieltäisi jatkossa muulien ja aasien osallistumisen kilpailuihin.

Kun säännöissä on tähän asti määritelty hevosen tarkoittavan mitä tahansa hevoseläintä, toivoo Italia, että muuleilla tai muilla sekasikiöillä ei jatkossa olisi kisakentille asiaa. He toivovat, että määritelmä muutetaan muotoon "Horse: refers also to a Pony or other member of the genus equus unless the context requires otherwise. A horse shall be born from the union of a mare and a horse stallion and classified as equus caballus." eli suomeksi "Hevosella viitataan myös poniin ja muihin hevoseläimiin, ellei asiayhteys vaadi muuta. Hevosen tulee syntyä hevostamman ja hevosoriin liitosta ja sitä pitää voida kutsua equus caballukseksi"

Uusi tekstimuoto kuitenkin hämää minua kovasti. Ensin kerrotaan, että hevosella tarkoitetaan kaikkia "equus"-eläimiä, kuten esimeriksi aasia, joka on latinalaiselta nimeltään equus asinus asinus. Kuitenkin heti seuraavassa lauseessa täsmennetään, että hevosen tulee kuitenkin syntyä hevostamman ja hevosoriin liitosta ja se pitää voida määritellä nimenomaan hevoseksi (equus caballus).

Tekstimuoto oli aiemminkin hyvin samantyyppinen, mutta lopussa määriteltiin vain, että hevosen pitää syntyä tammasta eli "a horse shall be born from a mare". Isästä ei ollut sen tarkempaa määrittelyä ja tämän perusteella osa maista on hyväksynyt muulit kisakentilleen. Muuliaaseja ja aaseja toisaalta ei välttämättä ole hyväksytty, koska hevostamma ei ole synnyttänyt niitä.

Sääntömuutosehdotuksen voi lukea FEI:n muistiosta tästä. Ja tässä tulevat kääntämäni perustelut sääntömuutokselle.

Muutos koskee hevosen määritelmää ja tarkoitus on täsmentää sitä, ettei muuleja pidetä hevosina eivätkä ne täten voi kilpailla FEI:n alaisissa kilpailuissa.
Kuva: Maiju Aaltonen
Tällä hetkellä hevosen määritelmä jättää mahdollisuuden kilpailla myös muulilla. Tämä ei ilmeisesti ole ollut täysin selvää kaikille ja tämä halutaan tuoda nyt ilmi. Muuli ja hevonen ovat genetiikaltaan erilaisia. Italia pitää tilannetta, jossa hevoset ja muulit kilpailevat yhdessä, epäreiluna kummallekin eläinlajille, oska niillä on erilaiset geneettiset piirteet. Eroa on myös fysiologiassa, biomekaniikassa ja käyttäytymisessä. Ja nämä kaikki voivat vaikuttaa (ilmeisesti negatiivisesti) hevosurheilun pitkään historiaan.

Eri maat ovat tulkinneet FEI:n määritelmää hevosesta eri tavoin. Osa on rajoittanut kilpailut tiukasti vain hevosille ja ehkä muuleille tarttuen jälkimmäiseen lauseeseen (a horse shall be born from a mare) ja sitten muut maat, kuten Suomi, on tulkinnut vain ensimmäistä lausetta, jossa sanotaan, että hevosella viitataan koko equus-sukuun.

Omasta mielestäni asia on ollut ristiriitainen tähänkin asti, eikä Italian määrittely varsinaisesti muuta mitään niiden maiden kohdalla, jotka ovat ottaneet käyttöönsä säännön ensimmäisen lauseen.

Muuleja ei tietääkseni tällä hetkellä kilpaile korkealla tasolla, joten mikä tässä nyt sitten risoo?

No se, että juurikin kansalliset liitot noudattelevat säännöissään hyvin pitkälti emosäätiön sääntökirjaa ja nyt monessa maassa pelätään, että muuleilla ei ole kisakentille enää asiaa. Vasta viime vuonna kohistiin Englannissa, kun dressagemuuli Wallacen takia muutettiin pikapikaa sääntöjä ja sen sallittiin osallistua kouluratsastuskilpailuihin. Kirjoitin aiheesta tuolloin blogipostauksen ja pääset siihen tästä. Tämän vuoden tammikuusta lähtien muulit ja aasit ovat Englannissa saaneet osallistua myös matkaratsastuskilpaoluihin. Nyt Englannissa pelätään, että Wallacella tai millään muullakaan muulilla ei ole jatkossa asiaa mihinkään kilpailuihin.
Kuva: Maiju Aaltonen
Euroopassa muulikisaajia on kourallinen, mutta Yhdysvalloissa sitäkin enemmän. Siellä FEI:n sääntömuutos olisi murskaava, sillä USEF oli juuri lämpeämässä muuliratsukoille ja jos sääntömuutos menee läpi, pelätään, että vuosien työ Yhdysvalloissa menee hukkaan.

Laitoin SRL:ään aiheesta viestin ja sain vastaukseksi, että he odottelevat mitä sääntömuutokselle tapahtuu ja Suomen sääntöjä muokataan sitten sen mukaan. SRL kyselee parhaillaan sääntömuutosehdotuksia, kyselylomakkeeseen pääsee tästä ja valitsemalla Sääntömuutosehdotukset kaudelle 2020. Itse laitoin jo palautteen, että SRL vastustaisi Italian ehdotusta ja perustelin sen sillä, ettei muuleilla ratsastaminen ole niitä kohtaan mitenkään väärin ja totesin myös, että tikkareita me ei tulla viemään.

Lisäksi asian tiimoilta on avattu adressi. Sen on tehnyt vuosi sitten Wallacen silloisena kisaratsastajana julkisuuteen noussut Christie McLean. Tätä postausta kirjoittaessani sen on allekirjoittanut jo melkein 20 000 ihmistä, allekirjoita sinäkin! Rekisteröitymistä ei vaadita.

Lisäksi ainakin Mule Welfare UK, uusi hyväntekeväisyysjärjestö muulien paremman hoidon, käsittelyn ja käytön puolesta, on kirjoittanut vetoomuksen ja lähettänyt sen FEI:lle. Vetoomuksessa vedotaan siihen, että muulien määrä ja käyttö harraste-eläimenä on pikkuhiljaa noussut ja vaikka kilpailuissa nämä eläimet eivät koskaan tule nousemaan kovin korkealle tasolle, on kilpailuihin treenaaminen kuitenkin aina hyödyksi myös ratsulle, kun sitä pitkäjänteisesti koulutetaan pidemmälle.

Lupaan, ettemme ainakaan me Muulin kanssa tule koskaan viemään kenenkään tikkaria ja kilpailemme vain Muulin omalla mukavuusalueella nyt ja tulevaisuudessa. En ymmärrä, miksi meidät pitäisi saada pois kisakentiltä nyt, kun Muuli on ollut aina todella odotettu kisoissa sekä kanssakilpailijoiden että katsojien puolesta. Itse haluan olla siinä asemassa, että inspiroin muitakin. Jos minä kisaan muulilla, niin silloin sinäkin pääset varmasti kisakentille hevosesi kanssa.

Jos olet kanssani samaa mieltä ja haluat pitää muulit kisakentillä nyt ja tulevaisuudessa, käy jättämässä nimesi adressiin. En tiedä auttaako se mitään, mutta yrittäminen ei maksa mitään.
Lue lisää