keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Muulimenot toukokuussa 2017

Menot

Toukokuun tallivuokra 400e
Raspaus 100e
Freemax satula, käytetty 216e
Rungottoman padi, käytetty 65e
Freemax satulan jalustinkoukkujen korjaus suutarilla 25e
Full cheek nivelkuolaimet, uudet 30e
Harjallinen kaviokoukku, uusi 2e
Peewee-kuolain S-koossa, käytetty 57e

Yhteensä: 896

Tulot


Myyty raspi 27e (myin ulkomailla asuvalle tutulle viime kuussa ostamani raspin, koska hän oli kovasti tarpin tarpeessa. Ostan itselleni myöhemmin uuden)

Yhteensä: 27e

YHTEENSÄ -869


Ensi kuussa en osta mitään. En varmasti osta. En vaikka ase olisi ohimolla.

Muistettavaa:

Madotus 30.5.2017: Noromectin 1.87% oraalipasta 500 kg mukaan
Freemax on lukittu paikalleen mäkivöillä. Mäkivyöt ostin aikaisemmin lännensatulan kanssa.

Lue lisää

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Muuli sai selkäänsä vieraan kuskin ensimmäistä kertaa!

Tänä keväänä olen ratsastanut Muulilla kolmesti kentällä. Ennen näitä kertoja harjoittelin selkäännousua tarhassa. Ratsastusharjoittelu aloitettiin viime syksynä vaihtelevalla menestyksellä ja koko talvi oli taukoa. Viimeisin tämän kevään kerta ei ollut mitenkään super. Putosin kahdesti kentällä kun Muuli poistui hallinnastani. Sillä oli päässään Duallyriimu, eli suussa ei ollut rautaa. En saanut sen päätä käännettyä joten se meni juuri sinne mihin halusikin.

Tuosta jäi lievästi sanoen paskat fiilikset ja kävinkin tässä jokin aika sitten ostamassa full cheek nivelkuolaimet. Niiden funktio on pysyä suussa siellä missä pitääkin, sillä tavalliset renkailla varustetut kuolaimet tulevat erittäin liukkaasti suun läpi toiselle puolelle. Muulilla ei ole nyt ollut turparemmiä kaksoisturparemmistä puhumattakaan.

Uusia kuolaimia on nyt testailtu ohjasajossa ja juoksutuksessa ja ne toimivat moitteetta. Eiväthän ne autuaaksi tee, ja kuten kirjoitin aiemmin tällä viikolla, pääsee Muuli niidenkin kanssa karkuun. En tietenkään ajatellutkaan että kuolainvalinnalla tämä pysäytettäisiin, mutta kyllähän kuolain nyt tehokkaampi on kuin ratsastusriimu.

Olen käynyt väsytystaktiikkaa erään koulunylpyttäjän suuntaan koko kevään ajan mutta hän vetosi omaan vanhuuteensa (yhtä vanha/nuori kuin minäkin), mutta lupasi syksyllä viedä kesytetyn Muulin nextille levelille. Tarvittiin siis uusi liimaperse hoitamaan tämän hetken kesytyksen siihen saakka kun löydän taas jostain omat kadonneet pallini.

Tiedättekö, ihmisen ei koskaan pitäisi itse kouluttaa omaa hevostaan. Tai varsinkaan hankkia omakasvattia. Sitä kun muistaa koko ajan ne kaikki jutut mitä on sattunut ja mitä on melkein sattunut. Alkaa jo etukäteen miettiä että "kolme vuotta sitten se tässä kohtaa heitti mut alas". Jos selässä on täysin uusi tyyppi, ei se mieti näitä juttuja ja ratsastaa vain kovaa ravia. Ja kun se nössö omistaja (minä) sitten katsoo vierestä kuinka hienosti menee, niin pikkuhiljaa alkaa ajatella että "kai minäkin tuohon pystyn". Minulla ei onneksi ole kovin montaa huonoa kokemusta takana, mutta tässä kohtaa en kaipaa niitä yhtään enempää.

Tallinomistaja keksi sitten että voisin kysyä Nasseponin omistajaa, Oonaa, Muulin selkään. Meidän kaikkien yllätykseksi Oona lupasi ainakin kokeilla ja treffit sovittiin heti seuraavalle päivälle. Parempi ettei asiaa ehdi ajatella liian kauan.

Muulin selässä ei ole koskaan ollut muita kuin minä. Tosin myyjän mukaan se "hyväksyy ratsastajat selkäänsä ongelmitta". Eli sen selässä olisi Espanjassa käyty. En saanut kuvia, joten tätä ei tapahtunut.

Oona sai varustuksekseen selkäpanssarin ja minun liivini, koska sen taskuihin saa mukavasti kauraa. Selkäännousussa Muuli ei ihmetellyt yhtään kun sen viereen jakkaralle nousi joku vieras ja kiipesi vielä selkäänkin. Ensimmäiset askeleet ovat välillä olleet aika kriittisiä, mutta tällä kertaa Muuli ei lähtenyt mitenkään rakettina. Se oli kyllä liinassa tallinomistajalla.

Olin ennen tätä juoksuttanut Muulia ja teettänyt sen kanssa ajatustehtäviä. Lisäksi tallinomistaja juoksutti siltä taas molemmat laukat. Ne eivät oikein irronneet ja Muuli oli muutenkin tavanomaista rauhallisempi. Syynä oli joko selässä ollut satula, lämmin ilma tai se, että se on viettänyt nyt kaksi yötä ulkona tarhassa. Rauhallisuus oli kuitenkin hyvä lähtökohta ratsastusta ajatellen.

Sitten mentiin. Muuli oli liinassa ja Oona ratsasti ympyrällä pehmopuomien yli. Toin ne taas merkeiksi ja olin itse juoksuttanut Muulia niiden yli jotta se jotenkin tajuaisi pysyä niiden luona. Muuli kiihdytti muutaman kerran, mutta Oona sai kiskaistua sen kohti keskustaa ja rauhoitettua. Oona toimi myös täysin tallinomistajan ohjeiden mukaan ja jatkoi ravia, eli mitä oli tekemässäkin. Minun piti noissa kohdissa aina koota hetki itseäni ja vaihtaa mielellään suuntaakin.

Oikea kierros on juoksuttaessa hankalampi, ja oikeassa kierroksessa se yritti myös lähteä täysii.

Pian Oona pääsi irti liinasta ja ratsasti vielä molempiin suuntiin käyntiä ja ravia melko suurellakin kentällä. Muuli oli rauhallinen, sen suu oli rauhallinen eikä se hötkyillyt mitään ylimääräistä. Oona ratsasti napakalla hyvällä tuntumalla ja palkitsi aina pysähdyksissä kauralla. Muulihan ei oikein malttaisi seisoa paikoillaan ja tälläkin kertaa se lähti liikkeelle heti kun kaura-annosta oli pari kertaa pureskeltu.

Voin kertoa että olin niiin helpottunut kun mitään ei sattunut ja Muuli hyväksyi Oonan kuskikseen ihan tuosta vain. Ensi viikolla jatketaan harjoituksia!


Tämä(kin) satula valuu eteen vaikka etukaaren perusteella se on juuri sopiva Muulille. Muulilla vain ei ole lavoissa ainakaan vielä mitään, mikä estäisi satulan valumisen ja näissä Freemaxeissa on se ärsyttävä ominaisuus, että tuo satulavyö lähtee satulan keskeltä, eikä edestä. Käytössä on tavallinen kouluvyö, ei siis mikään S-vyö, joka voisi mahdollisesti auttaa tässä asiassa.

Satula on myös sen mallinen, että kaari on tuolla aika "syvällä", eli se näyttää koulusatulaan verrattuna olevan liian edessä jo satuloinnin jälkeen. Ja kun se vielä liikkuu eteen niin se on todella edessä.

Satula liikkui eteen ratsastuksen aikana ja mäkivöillä ei oikeastaan pysty estämään kuin runsas liikkuminen. Satula ei siis voi valua täysin kaulalle, mutta jos haluaisi että se pysyy tismalleen paikoillaan, pitäisi mäkivyöt kiristää alussa hyvin kireälle. Muulin persaus nimittäin antaa jonkin verran periksi. Mäkivöiden alkuperäinen tarkoitus on estää satulaa valumasta kaulalle epätasaisessa maastossa jyrkissä alamäissä, mutta muulinomistajat käyttävät sitä ihan oletuksena varusteissaan. Toinen vaihtoehto on tietenkin häntäremmi, mutta itse ajattelen mäkivöiden olevan kuitenkin mukavammat siihen tarkoitukseen.
Kaari istuu juuri hyvin Muulin selkään. Tuosta edempänä se ei enää ota kiinni selkärankaan ja tuosta 5 cm taaempana se istuu vielä. Siitä taaemmas selkä levenee, eikä kaaren siellä kuuluisi ollakaan.
Lue lisää

lauantai 27. toukokuuta 2017

Kyllä Muuli osaakin!

Pari edellistä postausta on keskittynyt onnistumisten ohella epäonnistumisiin, joten nyt on pakko myös hehkuttaa Muulia. Treenit sen kanssa eivät todellakaan ole pelkästään käsistä lähtemistä, eivät edes prosentin verran. Kun menen sen kanssa kentälle, en lähtökohtaisesti varaudu siihen että tänään meikäläistä taas riepotellaan, vaan tulee mitä tulee. Esimerkiksi tällä viikolla se oli vain tuolloin keskiviikkona karkuteillä kentän aitojen sisäpuolella ja muuta draamaa ei ole tapahtunut. Treenit ovat noin muuten pitäneet sisällään sekalaista maastakäsittelyä, joista koostin postaukseen lyhyen videon.

Muuli antaa tapansa mukaan tarhasta hyvin kiinni ja tulee sieltä hienosti taluttaen ulos. Se seisoo puomilla hyvin pidempiäkin aikoja, tosin jossain kohtaa se ottaa esiin kuopimiskortin. Ötökkämyrkkyä saa laittaa vapaanakin ja Muuli on pullosta vain kiinnostunut. Jalat nousevat valmiiksi kun putsaan kavioita ja harjaus ei koskaan ole ollut sille ongelma. Korvien sisältä saa rapsutella, sillä siellä on muulien ja aasien kutisevin paikka. Kuolaimet menevät suuhun hienosti ja varustamisen jälkeen Muuli tulee mielellään kentälle, tai no, ei ainakaan jää jäkittämään portille.
Peruutus narua heiluttamalla vaatii vielä paljon treeniä. Muulille kun tuntuu olevan ihan okei että lukko hakkaa leuan alla. Kaikki kuvat Muulista ja Pinkistä otti Oona Virtanen, kiitos!
Töitä se tekee mielellään ja kun se tajuaa että tehdään jotain ihan tuttua, se puksuttaa menemään kuin juna. Jos olen jostain asiasta sitä vuolaasti kehunut ja palkinnut, tarjoaa se käytöstä mielellään lisää, pyytämättäkin. No, noisa kohdissa joudun aina punnitsemaan että kehunko vai en ja nykyään pyydän sen takaisin käyntiin jos se ympyrällä nostaa itsenäisesti ravin.

Juoksutuksessa olen harjoittanut paljon ravista käyntiin siirtymistä, koska se tarkoitti Muulille pitkään kokonaan pysähtymistä ja sisälle kääntymistä. Nykyään ravista ei enää pysähdytä, vaan siirretään käyntiin ja vasta muutaman käyntiaskeleen jälkeen saa pysähtyä + palkinto. Käytän siis edelleen kauraa palkitsemiseen mutta harvemmin. Treenien alussa enemmän ja siitä sitten pikkuhiljaa enemmän vaatien. Esimerkiksi vain kahden tai kolmen ravi-käynti-siirtymän jälkeen. Ja toki jos tulee erinomainen siirtyminen, niin silloin.

Temppuja ja muuta tekemistä tehdään siis pikkuhiljaa laadukkaammin ja hienosäätäen sensijaan että hyväksyisin ihan mitä tahansa sinne päin. Ja jos Muuli nyt tekee sinnepäin, niin se ei maata kaada, en kehu sitä, pyydän pian uudestaan ja jos tulee hyvä, niin kehun.
Tämän postauksen kuvat ja video otettiin helatorstaina, jolloin teimme vanhan tallikaverini ja ex-hevoseni hoitajan Oonan kanssa tallikierros. Kävimme myös Riihimäellä Oonan tallilla ja kuvasin Oonan ratsastusta vuokrahevosellaan. Tallille oli syntynyt puolitoista viikkoa aiemmin ihana kerman värinen lusitanotammavarsa! Siitä löydät kuvia postauksen lopusta.

Tein Muulin kanssa ihan perusjuttuja. Peruutus narua heiluttamalla on aika haastavaa tai sitten minulla on liian löysä tämä lukollinen pidempi naru. Muulia saa ihan kunnolla pamautella lukolla leukaan ja se vain katsoo.. Onneksi monien toistojen jälkeen se siirsi painoa taakse jo pienemmästä heilautuksesta. Muulihan peruuttaa kyllä oikein sujuvasti jos kävelen sitä kohti edestä. Ohjasajossakin se peruuttaa hienosti. Kyse ei siis ole siitä, että peruutus liikkeenä olisi sille haastava. Narun paukutuksen loppuminen ei vain taida olla tarpeeksi suuri palkinto. Kaura on. Hyvästä peruutuksesta palkitsen myös kauralla.

Lähetin Muulin ympyrälle ensimmäistä kertaa korokkeella seisoen. Se on osa Hevostaitoliiton maastakäsittelykilpailua ja suunnittelemme omaa kilpailurataa kesän Aasipäivään Mikkeliin. Ympyrällä liikkuminen saattaa olla monelle aasille aika haasteellista, mutta ehkä tämä liike otetaan mukaan vaikeampaan luokkaan. Muuli suoriutui siitä hyvin. Minusta sensijaan tuntui siltä, että putoan vahingossa jakkaralta alas. Ikeajakkara on muutenkin löystynyt talven aikana karuissa sääolosuhteissa (ulkona), joten sitä pitäisi kiristää.



Juoksutin lopuksi hieman molempiin suuntiin ajatuksena suurentaa ja pienentää ympyrää. Alussa Muulia saikin huitoa narunpäällä kauemmas mutta kyllä se tuntui myös tajuavan idean vaikka naru hipoikin maata ollessaan pidempänä. Käytin tässä Vepsän naruriimua, jossa on ohjille omat lenkit ja pidin narua lenkeissä. Näin riimu ei pääse pyörimään päässä mutta toisaalta suunnanvaihtoa ei voi tehdä "lennosta". Koskaan ei ole hyvä.

Jakkaran kanssa temppuilin vielä sen verran että yritin saada Muulin siirtymään sen viereen, jotta voisin palkita sitä selän yli. Mutta kun sain sen astumaan tarpeeksi eteen, se kääntuikin minua kohti. Jouduin siis tyytymään siihen että sen kaula edes oli vieressäni. Tässä asiassa Muuli toimii hyvin jos asetan sen seisomaan kentälle ja laitan itse jakkaran sen viereen, mutta se, että se tulisi hakemaan minut selkäänsä vaatii vielä paljon harjoitusta.

Ratsastin vuokrahevoseni samalla tallikäynnillä ja kävimme jopa loppukäynnit maastossa. Minulla ei ole tähän hevoseen kovinkaan paljon maastoiluluottamusta vaikka maastoilusta todella paljon pitäisinkin. Maastot ovat siis rajoittuneet näihin kaverin kanssa tapahtuviin loppukäynteihin.
Muuli näyttää niin miniltä! Mutta onhan se oikeastikin mini ison puoliverisen rinnalla.




Muulin ja Pinkin jälkeen suuntasimme siis Riihimäelle, jossa Oona liikutti vuokrahevosensa. Tallinomistajalla on monta lusitanoa (P.S.L. eli Puro Sangue Lusitano) ja puolitoista viikkoa sitten tallille syntyi kauan odotettu kerman värinen sinisilmäinen tammavarsa. Kävin tietenkin kuvaamassa tätä söpöläistä ja otin myös kuvia varsan isästä, Fundadorista kun omistaja juoksutti sitä hetken aikaa ja esitteli meille orinsa liikkeitä. Muulihan on vähänkuin lusitano, koska sen emä on P.R.E. (Pura Raza Española) Lusitanot ja PRE:t ovat hyvin samankaltaisia.

Molemmat varsan vanhemmat on tuotu Portugalista, josta myös lusitanot ovat kotoisin. P.R.E. taas on Espanjan kansallishevonen.
Nefertiti T

Varsan emä, Distinta do Pilar

Varsan isä, Fundador
Lue lisää

perjantai 26. toukokuuta 2017

Kyntöruunauksen lyhyt oppimäärä

Olen kertonut blogissani kuinka Muuli lähtee välillä käsistä. En jaksa mitenkään uskoa että se olisi ainut nuori hevoseläin, joka sellaista harrastaa. Harvemmin näistä kuitenkaan netissä huudellaan, mutta Muuliblogi on erilainen koska tämä sisältää vain ja ainoastaan tosielämän reflektointia.

Tarkennettakoon vielä että Muuli ei läheskään joka kerta lähde hanskasta ja koska tämä ei ole jokapäiväistä tai saata ulkopuolisia vaaraan, lasken käytöksen edelleen nuoreen ikään kuuluvaksi kokeiluksi.

Ryöstäminen ei ole mikään kiva juttu mutta se kuulunee jossain kohdaa jokaisen nuoren hevosenverson elämään. Joo tiedän, operantit kouluttajat eivät tähän törmää, mutta onneksi Muuliblogissa ei mitään sellaista olekaan. Ryöstämiseen ei voi välttämättä varautua mitenkään ja tilanteet tapahtuvat juuri silloin kun otat Instagramiin videota superhyvin menneestä juoksutuksesta.

Jos tilanne iskee akuutisti päälle, tulee tässä postauksessa vinkkejä kaikille nykyisille ja tuleville kyntöruunille. Tehtävästä löytää itsensä yleensä yllättäen ja tahtomattaan.
Kaikki postauksen kuvat otti Emmi Jormanainen
Ennaltaehkäisy on varmasti olennaisin osa ryöstämisen ehkäisyssä. Omistajan on pyrittävä ennaltaehkäisemään kaikki tilanteet, joissa rykimistä voisi mahdollisesti tapahtua. Jos eläin siis juoksuttaessa lähtee laukassa käsistä, on vain oltava juoksuttamatta laukassa! Tai jos eläin sattuu pelkäämään jotain tiettyä kentän kulmaa, ei sinne pidä tarkoituksellisesti hakeutua! Vuoden päästä tilanne voi olla sellainen että hevonen liikkuu vain ja ainoastaan tarhan ja tallin väliä, tallinomistajan toimesta. Tämäkään ei välttämättä ole mikään huono ratkaisu.

Jos tilanne nyt kuitenkin kulminoituu ryöstämiseen kaikesta ehkäisystä huolimatta, on tässä kohtaa estettävä eläimen irti pääseminen. Eläin on pidettävä hallinnassa keinolla millä hyvänsä. Tässä kohtaa aletaan harjoittaa kyntöruunaamista.

Juoksuttaessa eläin tulee pitää koko ajan napakassa liinassa. Liinan tulee olla lähellä juoksuttajan vartaloa ja vielä niin, että toinen käsi pitää sen lantion takana. Jotta juoksuttaja voi toimia parhaalla mahdollisella tavalla ihmisankkurina, on opeteltava "power position". Siinä asennossa ihminen pystyy jarruttamaan villiintyneen eläimen pakohaluja parhaalla mahdollisella tavalla. Power position toimii niin, että polvet ovat koukussa, painopiste on alhaalla ja liina tulee lantion takaa. Kädet ovat mahdollisimman lähellä kehoa. Jos kädet nimittäin pääsevät eteen, on peli menetetty.

Ellei juoksuttaja ole oikein kova sissi ja valmis heittäytymään mukaan.

Eläimelle voi opettaa jonkin merkin tai sanan, jolla se pysähtyy tilanteessa kuin tilanteessa koska se tietää saavansa siitä ruhtinaallisen ekstrahyvän palkinnon. Tätä voi kuitenkin käyttää vain ultimaattisessa hätätilanteessa satunnaisesti, sillä eihän kukaan halua että eläin oppii ensin riuhtomaan, sitten saamaan pysäytyskomennon ja tämän jälkeen herkkupalkinnon. Luulen että jopa hevosen on mahdollista oppia tapahtumaketju sadan toiston jälkeen kun muuli oppii kahdesta kerrasta.
Power position
Erilaisia juoksutussysteemejä voi käyttää ennaltaehkäisyyn, tai ehkä enemmänkin hidastamiseen, sillä vain hobblesit, eli jalkakahleet, estävät pakoyritykset tykkänään. Harmi vain että hobblesit estävät käytännössä myös juoksuttamisen. Eläinsuojelulaissa niiden käyttö on hyvin pitkälti kieletty. Olen käynyt erilaisia juoksutushommia läpi vanhemmassa postauksessani "näin monella eri tavalla voit juoksuttaa väärin". Jokuhan sen juoksutusavun aina tyrmää, joten sitä kannattaa käytellä vain pimeässä pieton alla ettei kukaan näe.

Ihmisen oma power position ei läheskään aina riitä hidastamaan eläintä. Jos eläin on kova taistelemaan, kurkkaa inspiraatiota tästä videosta. Siinä pyörötarhan keskelle on lyöty tolppa, jonka kautta liina kulkee. Vain muulinkouluttajan mieleen voi tulla tuollainen idea, eikä ollenkaan huono sellainen.

Muita kyseenalaisia mutta kokeilemisen arvoisia juttuja on veneen ankkurin tai jonkin muun painavan esineen sitominen liinan toiseen päähän. Kun eläin lähtee lapasesta, niin raahatkoot suullaan ankkuria mukanaan.



Kaikista ennakoinneista huolimatta eläin saattaa kuitenkin päästä rykimään karkuun useiden metrien ajan. Tässä kohtaa on heittäydyttävä peliin ihan jokaisella solullaan ja toimittava itse ankkurina. Jos tilanne pääsi näin pitkälle, kannattaa muistaa riisuutua tallivaatteistaan pihalla, sillä niiden mukana voi olla useampi kilo hiekkaa.

Jos eläin näistä kaikista ohjeista ja varotoimenpiteistä huolimatta pääsee juoksemaan valtoimenaan, on ystävällistä tuoda tallille kakkua* tai pullaa. Tämä lasketaan nimittäin putoamisen kanssa samaan kategoriaan.

Ja kun olet siinä tilanteessa etkä muista näistä ohjeista mitään, muista edes nämä:
  1. pidä kiinni
  2. älä laske irti






Voittajafiilis, vaikka vaatteet täynnä hiekkaa ovatkin.
Lue lisää

torstai 25. toukokuuta 2017

Ohjasajon grande katastrofi!

Kerroin eilen kuinka Muuli oli tosi hyvä ohjasajossa viikonloppuna. No ei ollut enää keskiviikkona. Tai no oli, mutta suunnilleen valovuoden päässä viikonlopusta. Olin rakentanut samantyylisen setin, muutama puomi ja kavalettii ympyrällä näyttämässä Muulille selkeitä maamerkkejä sen suhteen että mistä toivon sen kulkevan. Kuvaaja oli pakotettu paikalle.

Kaikki alkoi ihan hyvin. Vasempaan kierrokseen Muuli oli hyvä ja kääntyi hienosti. Oikeaan kierrokseen se puski alussa vain suoraan eikä meinannut millään kääntyä sisälle. Tai jos se kääntyi, niin se oli sellainen 90 asteen käännös. Se ei siis taipunut millään tavalla. Parin kierroksen jälkeen pääsimme kuitenkin tässäkin suunnassa yhteisymmärrykseen ja se tajusi homman idean. Että pääsee paljon helpommalla, kun vain kääntyy.
Kaikki postauksen kuvat: Emmi Jormanainen




Taittavvaaaa!
Kielellään Muuli teki välillä helikoptereita mennessään. Ja pian mentiin ihan oikeasti kun Muuli ei millään kulkenut ympyrän kaarta vaan painoi suoraan. Otin sisäohjasta enemmän ja Muuli teki oman ratkaisunsa ja poistui paikalta. Kun ohjat kulkevat juoksutusvyön kautta, ei minulla ole juuri mitään mahdollisuutta saada Muulia pysähtymään. Ja kun se vielä painoi suoraan pois päin minusta, ei taakse päin vetäminen auta.

Muuli 1 - Kaisa 0.
Kiitos ja hei. t. Muuli
Kentän portit olivat kiinni, joten tuossa tilanteessa ei voinut muuta kuin miehittää molemmat portit ja odotella että Muuli rauhoittuu. Menosta päätellen se oli nimenomaan tällaisen revittelyn tarpeessa, toki olisi ollut mukavampaa jos nuo ohjat eivät olisi roikkuneet mukana. Muuli olisi ollut mahdotonta saada juoksemalla kiinni ja voin kertoa tuntevani eläimen sen verran hyvin että on parasta vain odottaa että se rauhoittuu.

Se ei muuten kertaakaan astunut ohjien päälle tai sotkeutunut niihin. Se onkin aikamoinen konkari mitä tulee narun kanssa juoksentelemiseen. Se harjoitti sitä heti Suomeen tultuaan aika paljon ja päättelin jo silloin että tässä ei nyt olla ensimmäistä kertaa riimunnarun kanssa ulkoilemassa. Niin taitavasti se narun huomioi.


Juoksen takaportin eteen blokkaamaan pakoreitin.
Eväät suussa
Kun Muuli sitten lopulta rauhoittui, otin sen kiinni ja vaihdoin juoksutusohjat liinaksi koska en halunnut missään nimessä toistaa äskeistä. Meillähän on menossa sellainen kuuri edelleen, että  irtipääsemisiä ei saisi tulla, mutta shit happens.

Juoksutin siis Muulia seuraavaksi samaa tehtävää, eli ympyrällä pehmopuomien ja kavaletin yli. Muuli oli vielä hieman kierroksilla, koska se näytti meille astetta reippaampaa ravia. Yleensä se lönköttelee minun kanssani sellaista mummoravia, josta on mahdollista pysähtyä yhdessä askeleessa. Tässäkin se yritti poistua paikalta, mutta sain sen hanskattua kyntöruunaamalla ja homma jatkui sen osalta vielä.

Kun se tuntui liinassa hyvältä, eli ei vetänyt vastaan eikä ollut jatkuvasti lähdössä karkuun, lopetin oman osuuteni siihen. Tallinomistaja saapui juuri paikalle joten hänen kanssaan Muuli pääsi vielä kokeilemaan laukat kumpaankin suuntaan. Laukkatreenistä kirjoitan ihan oman postauksensa johon kokoan kuvia ja videoita melkein kaikilta harjoituskerroilta. Tällä hetkellä Muuli tuntuu osaavan nostaa laukan ja ylläpitää sitä vähintään puoli kierrosta molempiin suuntiin. Se kuitenkin alussa yrittää rykiä karkuun, mutta joka kerta vähemmän.




Puomit kerätään tietenkin yhdessä. Muuli yrittää aina astua niiden päälle.

Kiitos Emmi hienoista kuvistani! t. Muuli
Lue lisää

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Muuli ihan törkeen hyvä ohjasajossa!

Nyt on sellainen flow että huh huh! Muuli oli nimittäin ihan ilmiömäinen ohjasajossa viikonloppuna! Koko treeni kesti vain 15 minuuttia, sillä mitäs sitä nyt hyvää hinkkaamaan. No tehtiin me sen jälkeen vielä vähän väistöä puomin päällä.

Rakensin kentälle radan, joka sisälsi kaksi pehmopuomia ja kaksi kavalettipalaa. Tehtävät on hyvä rakentaa ihan fyysisillä esineillä kahdestakin eri syystä a) minä ja Muuli hahmotamme kulkureittimme paremmin b) kamera on helppo laittaa jalustalta kuvaamaan kun rajat on merkattu esineillä. Ajatukseni tehtävässä oli ylittää puomit ihan normaalisti ja tehdä voltit kavalettipalojen ympärille.

Niin, ja tämä postaus enteilee sitten niitä lopun aikojen "tänään laukkasin"-postauksia. Tämä on kaiken kaikkiaan melko tylsä, ei sisällä juuri mitään asiaa ja on kuvitettu puomiväistöstä ottamillani kuvilla. Ne ovat aika heikkolaatuisia. Sori. (oikeasti en edes ole pahoillani).

Aloitin käynnissä ja siitä nyt ei voi sanoa että olisi ollut mitenkään tavanomaisesta poikkeavaa. Muuli suoritti kyllä erinomaisesti mutta minusta tuntui että keskustelimme sen kanssa jatkuvasti kulkusuunnasta. Videolta moni ohjasajon rautainen ammattilainen löytääkin monta virhettä, mutta mennään niihin joku toinen päivä. Huomasin jo talvella duallyriimulla ohjasajaen että Muuli tarvitsee jatkuvasti kevyen tuntuman ja niitä puolipidätteitä. Vetämäänhän ei saa jäädä, mutta minä kyllä liian usein jään. Sillä enhän voi myödätä jos Muuli taistelee vastaan!

Pian Muuli tajusi tehtävän idean. Tässä pitää tietää se, että en taluttanut sitä kertaakaan noiden yli vaan heti kentälle saavuttuamme aloitin ohjasajon. Kun homma sujui, vaihdoin suuntaa. Jälleen sama keskustelu että kuinka tiukasti käännytään, vai käännytäänkö, ja tarkoittaako "hyvä" aina myös pysähtymistä (ei tarkoita).

Koska meillä on Muulin kanssa sellainen kuuri menossa, että karkuun ei saa päästä, mietin siinä hetken että uskallanko pyytää sitä raviin. Että jos se pelästyy jotain ja lähtee lapasesta niin se ei tee hyvää meidän liinakuurille. Muuli tuntui kuitenkin niin nöyrältä että uskalsin. Pääsemme ihan kohta siihen "flow"-juttuun.

Aluksi minulla ei ollut mitään kontrollia siihen, missä Muuli ravasi. Se teki isompaa ja pienempää ympyrää ja minä seisoin idioottina keskellä narut löysällä. Kun otin narut tuntumalle, huomasin, että pystyin ensimmäistä kertaa ikinä ohjaamaan Muulia ulko-ohjasta isommalle ympyrälle! Se oli kuin pyörällä olisi ajanut! Meillä oli ehkä ensimmäistä kertaa ikinä KONTAKTI! Muuli ei kyseenalaistanut mitään, vaan meni juuri minne sen ohjasinkin. Pari läheltäpititilannetta kavalettipalan kanssa olivat täysin minun omaa syytäni.

Pysäytin Muulin pehmopuomin päälle (huomatkaa erinomainen pysäytys videolta) ja pidin sen kanssa pitkän rapsuttelu- ja kauratauon. Suunnan vaihdon jälkeen jouduin taas hetken miettimään että miten nämä narut toimivatkaan, jotta sain Muulin isommalle ympyrälle. Ja kaikki toimi lopulta kuin pitikin. Kun olin saavuttanut flow-tilaa kierroksen, otin pysäytyksen pehmopuomin päälle, palkitsin ja lopetin. En halunnut pilata näin hyvää treeniä sillä, että olisin vaatinut vielä enemmän. Muuli antoi jo niin hienon suorituksen että se sai riittää.

Tai no, se väisti omatoimisesti puomin päällä, joten teimme loppuun vielä hieman sitä.
Luulisi sitä kauraa tulevan ja vähän äkkiä jos väistän näin hienosti! t. Muuli

Muulilla on suussa muuten sen uudet full cheek nivelkuolaimet. En tiedä johtuiko tämä hyvä kerta niistä vai mistä, mutta hyvin näyttävät toimivan. Hankin ne siksi että pysyvät suussa siellä missä pitääkin ja koko, 11,5, on Muulille juuri oikea.

Video treeneistä on tänään tarjolla joko pitkänä tai erittäin pitkänä versiona. Erittäin pitkään pääset tästä, se on siis koko 15 minuutin setti. Voit vaikka tarkistaa mitkä kaikki epäonnistuneet pätkät leikkasin lyhyemmästä versiosta pois. Järkevä bloggaaja tekee nimittäin sellaista sensuuria. Minä olen liian laiska.

Tähän alle upotin viiden ja puolen minuutin editors cut-version. Ei siitä nyt se flow juurikaan näy, koska et voi katsojana tietää mistä kohdasta Muulin ohjasin menemään. Mutta se tunne, ah! En varmaan uskalla ohjasajaa enää ikinä jos Muuli ei olekaan noin hyvä enää jatkossa.

Ohjasajon alapuolella on vielä editoitu versio puomien päällä tapahtuvasta väistöstä. Ensi kerralla pitää pitää Muuli taaempana, nyt se meinaa astua puomien päälle koko ajan takajaloillaan.



Lue lisää