torstai 30. huhtikuuta 2020

Muulimenot huhtikuussa 2020

Menot

Huhtikuun tallivuokra 400e
Ratsastustunnit 55e
Korvahuppu (pinkki, käytetty) 6e
Rehuja, mm Chia de Gracian yrttisekoitukset Protect that Tummy ja My happy mare 130e
Otsapanta full 20e
Nahkariimu, käytetty 30e

YHTEENSÄ 641e

Tulot

0e

YHTEENSÄ -641e

Lisäksi ostin Roosa Tanhuanpäältä valokuvia Muulista, mutta lasken ne blogimenoiksi, kun eivät varsinaisesti Muulia hyödytä. En ole aikaisempiakaan kuvaostoja listannut muulimenoiksi.

Muuli on ollut hieman reaktiviinen kentällä, tai siis se on kytännyt överipaljon "pelkosivua" ja ajatus mahavaivoista tai muista kivuista heitettiinkin ilmoille. Vaikka Muuli on melkeimpä vapaalla heinällä, sen elämässä on tapahtunut muutoksia kun Elsa lopetettiin ja tilalle tuli parin viikon kuluttua uusi tarhakaveri, joka vielä alkuun ajeli Muulia hanakasti ympäri tarhaa. Kokeilen siis Antepsinilla ja Chia de Gracian "maharehuilla", josko ne toisivat avun.

Kokeilin myös korvahuppua kentällä ja se tasoitti kyllä reaktioita. Muulille onkin tilauksessa Heppahattujen mittatilauskorvahuppu, koska "yllättäen" muulin kokoisia äänieristettyjä huppuja ei ole myynnissä.

Muistiin kirjattakoot lisäksi, että Muulin rinnanympärys oli 5.4.2020 177 cm. Aiempi mittaustulos on  24.7.2017, jolloin mitta oli 171 cm. Muuli ei ole siis juurikaan lihonut/vankistunut kolmessa vuodessa.
Rakennekuva 20.4.2020
Lue lisää

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Olin estetunnilla ja olen edelleen elossa kertomassa siitä!

Postauksen kuvat on napattu videolta, jonka ihana tallikaverini Pinja Honkamäki otti. Kiitos!
Uskolliset seuraajani Instassa huomasivatkin jo, että osallistuimme viime lauantaina estetunnille. Opettajana toimi Sonja, joka on pitänyt minulle tunteja vanhan vuokrahevoseni kanssa AEM (ajalla ennen Muulia). Olin häneen yhteydessä Facebookin kautta enkä kertonut turhan tarkkaan ratsun speksejä. Tämän takia Muuli ei myöskään muuliutensa takia saanut mitään erityiskohtelua, vaan painettiin menemään kuten mikä tahansa uransa alkuvaiheella oleva ratsukko.

En myöskään turhan tarkasti käynyt läpi historiaamme (siihen ei ihan yksi tunti olisi riittänyt), joten kun olimme siinä hieman ravailleet ja Sonja laittanut vähän puomeja ja ristikon, hän sanoi noin vaan että  "nosta siitä sitten laukka, tulet tuon puomin ja tälle ristikolle", ja niin me sitten mentiin.

Ongelmana oli TAAS se, että Muuli kyttäsi kentän takapäätyä kovasti. Se on siis ollut ongelmana koko kevään ajan ja korostuu oikein tuulisella säällä. Olenkin testaillut vaivaan korvahuppua, mutta lauantaina ei ollut kovin tuulinen päivä, joten jätin hupun pois. Se oli ehkä virhe tai ehkei se olisi auttanut mitään.



Ongelmaa kuitenkin oli, kun en saanut Muulia kovinkan syvälle toiseen päätyyn eikä se kuunnellut pätkääkään sisäpohjetta, vaan jyräsi sitä vasten poistuessaan pelottavalta alueelta.

Emme antaneet tämän lannistaa, vaan ratsastin hieman oikaisten lopussa, jotta saimme hyvää etenemistä esteiden välillä, Muulihan liikkuu ihan sujuvasti eteen oli sen pää sitten missä olikaan.

Ohjeistusta kuulkaas tuli. Esteiden ylitys ei ollut meille ongelma eikä Muuli epäröinyt hyppäämistä  kertaakaan. Toki estekorkeus oli sellainen, että ne olisi hypännyt vaikka takaperin. Ihan alussa se ylihyppäsi kerran, jonka jälkeen paiskaannuin perunasäkkimäisesti satulaan, joka sai Muulissa aikaan hetkellisen protestin. Yllättävän  hyvin kuitenkin pysyin kyydissä, olin kuitenkin ajatellut että enkkupenkki on huterampi kuin länkkäpenkki. En kuitenkaan kadottanut jalustimiani, joten homma oli ihan hoidossa.

Niin se ohjeistus. Varpaat eteenpäin, jalat rennoiksi, paino selkeästi päkiällä ja kantapää alas (videon perusteella mukauduin hyppyyn mukaan koko kropallani), perse ylös penkistä ja raippa reiden päällä. Mitä näitä ohjeita nyt on.

Paremmalta tuo kyllä selkään tuntui, kuin miltä se näyttää videolla. Vähän jopa hävettää julkaista sen, somekommentit hyvin tuntien, mutta kai tässä kypsässä 34 vuoden iässä ymmärtää kuunnella ennemmin valmentajaa kuin anonyymejä. Kerrottakoot kuitenkin taustaksi, että minulla on estetunteja takanani noin 10 ja olen muistaakseni kaksi kertaa näistä hoitanut ratsastuskoululla ratsulla, joka oikeasti tiesi mikä on homman nimi.


Ensimmäinen oma hevonen pelkäsi kuollakseen ääntä, joka syntyi, kun hiekka ropisi teräksisiin estepuomeihin ja lennätti minut varmuuden vuoksi tantereeseen silloinkin, kun oli tallikaverin hyppyvuoro.

Vuokrahevonen taas kielteli menemään heti, jos edessä oli jotain vähän spesiaalimpaa estettä, vaikka hyppäsimme senkin kanssa vain polvenkorkuisia. Se ei myöskään laukannut, vaan  ylitimme esteet ravissa.

Paristi olen ollut ratsastuskoululla, yhden kerran kuvittelin osaavani ratsastaakin. Enjalan tallilla kävin rästimässä joidenkin valkkuryhmäläisten tunnilla ja sain kivan suomenhevosen alleni. Menimme jumppasarjaa ja se oli kuulkaas hauskaa! Se suokkikin ihan syttyi siinä!

Ja nyt on ratsuna sitten tämä muulieläin, joka kyllä koulutustasoonsa nähden on oikein näppärä, mutta itselläni ei ole oikein tatsia tähän. Onneksi meillä on huiput koutsit nyt esteillä ja koulussa, joten eiköhän suunta ole vain noususuuntainen!

Ja esteet tuntuivat olevan Muulin mieleen. Ainakin se hakeutuu heti kentän aidan viereen, kun ennen Muulin kuntoonlaittoa kannoin puomeja kentän puolelle ja portilla se oli minua vastassa. Olen siis pitkällisen maastakäsittelyn aikana onnistunut luomaan sille positiivisen mielikuvan puomeista.

Muulihan hyppää näitä myös vapaana ollessaan, mutta toki sen pitää saada leipä palkaksi. Estetunnillakin reippaiden laukkojen jälkeen palkkasin sitä kauralla.


Tässä taitaa olla oikein erityisen havainnollistava kuva munakyyrystä!
Tunnin jälkeen Muuli otti kokovartalohieronnan













Lue lisää

keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Vuoden ensimmäiset irtohypytykset, Muuli heittämällä yli 110 okserista!

110 cm
Muulin kanssa olemme harrastaneet irtohypytystä joskus ja jouluna. Vuosi sitten meillä oli oikein buumi, kun kävimme peräti kahdesti kuukauden välein naapuritallin irtohypytyssessioissa. Kesällä taisimme hypyttää kerran omalla tallilla.

No tällä pohjustuksella haluan vain torpata ne puheet että taasko ne sitä raukkaa hypyttää ylikorkeiden esteiden yli.

Vuosi sitten Muuli vetäisi enkat hypäten 110 Metsäniityn tallilla (video tässä) ja nyt myös täällä kotitallilla korotimme viimeisen okserin siihen korkeuteen viimeisille hypyille.

No ihan superisti ei meidän hypytyskerta mennyt.

Kuja oli tarkoitus hypätä vasempaan kierroksene ja blogin lukijat tietävätkin jo, että Muuli on tänä keväänä kehittänyt pelkokulman. Kuja lähti siis pelkokulmasta. Aina aiemmin Muuli on juossut vapaasti aluetta ympäri ja se on vain ohjattu kujalle, nyt se ei todellakaan ollut menossa sinne kuin taluttaen. Hypytettiinkin aluksi kujaa väärään suuntaan, joka meni hyvin ja sitten talliorja Pasi talutti Muulin kujan alkuun ja päästi irti. Muuli tulee pelkokulmaan siis kiltisti taluttaen, mutta ei yksinään, juoksuttaessa tai ratsain.

Jossain kohtaa siinä alussa Muuli myös poistui koko kentältä ja epäonneksemme se nappasi takajalallaan kiinni kentän paloletkusta tehtyyn aitaan. Kentän kulmatolppa antoi saman tien periksi ja aita kaatui. Vaihdettiin tilalle estekannatin. Kesän talkoita odotellessa, nuo kentän tolpat ovat antaneet periksi muualtakin kun ovat jo pitkän kunnioitettavan elämän kenttää vartioneet.

No tämän äksidentin jälkeen Muuli palautettiin takaisin, aitaa korotettiin ja jatkettiin hommia.

Alla on videokooste tämän kerran hypyistä.



Tässä on erittäin tyypillistä liikettä muuleilla ja aaseilla! Siis ne laukkaavat ja ravaavat tuolla tavalla pää vinossa innostuessaan tai jännittyessään. Itse haluan ajatella, että se on suurta innostusta, mutta se taitaa olla kuitenkin osa jännitystä.



Muuli hyppäsi sujuvasti ja mielellään ja vain yhdessä klipissä (viimeisessä) näkyy pupuloikkaa radan alussa. Vuosi sitten se tuppasi tulemaan kujaan pupulaukassa tai ristilaukassa ja korjasi ensimmäisen esteen jälkeen. Vasen kierros on sille myös ratsain laukassa haastavampi.

Kamera oli kuvaamassa videolle hyppyjä ja stillikuvat on otettu uudella (käytettynä ostamallani) putkella, Canonin Ultrasonic70-200 F4. Olen tuota lainannut aiemmin ja tykästyin putkeen. Ulkokuvia sillä saa hyvässä valossa oikein hyvin, maneesikuvaukseen se ei liene riittävän valovoimainen, mutta sellaisia kuvauksia ei meillä olekaan.

Tuntuu vain hassulta, miten kauas tämän kanssa pitää mennä. Aiempi vakiolinssinihän oli 50mm F1.4. Liikekuvissa arvostan kyllä zoomausmahdollisuutta.











Julkaisin näitä kuvia ja videon Instassa jo eilen ja sain suuren määrän tosi kivoja kommentteja. Muulin hyppytekniikkaa kiiteltiin jälleen ja onhan se ihme. Eihän aasin ja pre-hevosen jälkeläisessä ole käytännössä mitään hyppylahjoja perimänsä puolelta. Eikä Muulikaan mikään upea liitelijä ollut, kun sitä ekoja kertoja hypytettiin sen ollessa 3v. Nythän muuli on 7.




Lue lisää

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Satulan istuvuuden mittaaminen Impression Padin avulla

Sain lainaan Impression padin hieman ennen pääsiäistä ja tarkoitus oli kokeilla sekä lännensatulan että enkkusatulan sopivuus Muulin selkään. Impression padin idea on hyvin yksinkertainen, vahvan muovin sisällä on jähmeää geeliä, joka pehmenee lämmön vaikutuksesta ja ratsastaessa satulan alla geeli liikkuu luonnollisesti pois niiltä alueilta, joissa paine on suurinta.

Ensimmäiseltä testauskerralta syntyi videokin, jossa padi on tositoimissa, mutta testin jälkeen tajusin, että padi ei ollutkaan valmiiksi tasainen enkä ollut ratsastanut riittävästi saadakseni geelin kunnolla vaihtamaan paikkaa.

Testasin padia kuitenkin vielä muutaman kerran ja pidin huolen, että lämmitin padin satulankuivaushuoneessa ennen käyttöä ja kaulin sen tasaiseksi. Samoin käytön ja kuvaamisen jälkeen kaulin sen aina tasaiseksi ennen laatikkoon palauttamista.

Näitä padejahan ei saa pakkasella väännellä, tai muovi voi murtua, mutta meillä ei sitä ongelmaa ollut testiajanjaksona.


Kokeilin satulaa kolme kertaa lännensatulan kanssa, ensimmäisellä kerralla (videolla) ei tosiaan tullut oikein luotettavia tuloksia, kun padi ei alussa ollut tasainen. Toisella kerralla ratsastin tosi kevyestin kentällä reilun puoli tuntia ja kolmannella kerralla ratsastin kentällä reilun vartin ja maastossa 45 minuuttia reippaassa käynnissä. Tällä kolmannella kerralla painopisteet näkyivät kaikista selviten.

Alla on kuvat kaikilta kolmelta testikerralta


HUOM! tämä kuva on käännetty peilikuvaksi, koska padi tuli kuvattua "väärältä puolelta". Kuvassa vasen puoli padista on siis samalla hevosen vasen. Tällä ensimmäisellä kerralla ei padia oltu kaulittu ennen ratsastusta tasaiseksi, joten tuloksiin ei voi niin luottaa (tämä näkyy myös videolla).

Toisella kerralla ratsastin kentällä jälleen aika kevyesti kaikissa askellajeissa. Jäljet ovat mukavan tasaiset.


Kolmannella kerralla ratsastin ensin kentällä ja sitten maastossa noin 45 minuuttia erittäin reippaassa käynnissä. Tällä kertaa satula oli painanut vasemmalle puolelle lavan taakse, geeli puuttui pieneltä alueelta kokonaan.
Tulkitessani painekuvia tukin siihen tulokseen, että satula muodostaa pistekuormitusta vasemmalle puolelle eteen hieman enemmän kuin oikealle eteen. Satula ei myöskään ota niin kovin hyvin kiinni keskeltä satulaa, mutta yllättäen painetta tulee satulan takaosaan, vaikka lännensatula näyttää varsinkin ravissa nousevan takaa aika paljonkin. No toki, se joka askeleella tekee painetta hetken aikaa.




Miten tästä eteenpäin?


Yritän vähentää painetta etuosassa laittamalla satulahuopaan täytepalat sekä keskelle että taakse, mutta en eteen (samalla lapa saa lisää tilaa). Impression padihan kokeiltiin Muulille ilman satulahuopaa/padia, mutta lännensatuloiden kanssa fiksataan satuloiden sopivuutta yleisesti erilaisten padien kanssa. Erityisesti edestä korottava padi on monella käytössä. Oman padini ostin viime syksynä ja olen esitellyt sen tässä postauksessa. Padiin saa kolme täytepalaa kummallekin puolelle.

Aluksi käytin padia pitkään etupalojen kanssa, koska satula oli edestä mielestäni liian leveä ja oli selässä "alamäkeen". Sitten satulaa katsottiin osaavamman lännensatulaihmisen kanssa alkuvuodesta ja tulimme siihen tulokseen, että se istuu parhaiten ilman padin täytepaloja.
Lue lisää

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Hevosvalokuvaajaan kannattaa aina satsata, Roosa Tanhuanpää otti meistä upeita kuvia ilta-auringossa!

 
Meille somettajille on jopa itsestäänselvyys, että pyydämme paikalle edes kerran elämässä taitavan hevosvalokuvaajan ikuistamaan harrastuksen kauniiksi kuviksi. Valokuvat ovat mitä parhain tapa säilyttää muistoja ja mikä parasta, myös muut pääsevät nauttimaan kauniista kuvista!

Tällä kertaa onni oli mukanani, kun aiemmin keväällä osallistuin Instagramissa minivalokuvaussession arvontaan. Roosa Tanhuanpää julkaisi voittajan ja jes, se olin minä! Olinkin jo hetken aikaa ihaillut hänen otoksiaan Instan kautta ja hän oli mm ottanut upeita mekkokuvia hevosenomistajista hevosineen!

Tutustu tarkemmin:

Itselläni ei sopivaa mekkoa ollut, eikä Muuli ainakaan tähän vuodenaikaan muistuta yhtään satujen kiiltäväkarvaista ja tammaleimaista herkkää otusta. Mutta meidän tyyli onkin enemmän western, ja kun olin vain viikkoa aiemmin ottanut bootsit autoni takakontin kenkävalikoimaan mukaan, ei mikään muu teema tullut edes mieleen.

Roosa kurvasi juuri ennen pääsiäistä tallillemme Nuppulinnaan. Nuo päivät olivat kelien puolesta vähintäänkin mielenkiintoisia. Olin nimittäin laittamassa Muulia kuntoon ulkona puomilla upeassa auringossa, kun alkoi sataa aivan kaatamalla. Juoksin ensin harjakassin sisään ja heti perään Muulin, mutta satula ja suitset ehtivät kastua ihan täplikkäiksi. Kuivasin niitä hetken aikaa kun Roosakin oli jo paikalla ja pääsimme takaisin ulos auringon taas pilkistellessä pilvien takaa.

Tallimme aivan lähiympäristön kuvauspaikat ovat melko vaatimattomat ja läheinen peltotie on jo kulutettu muutamaankin eri otteeseen, joten olin miettinyt kuvaamista asfalttitiellä. Se kun normaalisti on aika hiljainen. Roosakin piti "urban cowboy" -teemasta, joten sinne suuntasimme.

Totesimme kuitenkin heti, että nyt oli joku kello viiden ruuhka ja siirryimme hetkeksi pellolle kuvailemaan.



Aluksi olin maassa Muulin vierellä, mutta Muuli näytti lähinnä laamalta ja se muljutteli suutaan tyytymättömänä (stressi uudesta paikasta, kaverit kauempana), mutta laitettiin sille vään lehmän ammuntaa YouTubesta ja Roosa nappasi monta hyvää kuvaa, joissa katse on kirkas, suu kiinni ja korvat eteenpäin.

Voittodiiliin kuului kolme ilmaista kuvaa, mutta ostin vielä kolme lisää, koska kuvat olivat niin upeita ja haluan tukea valokuvaajien työtä. Vaikka kuvittelen itsekin tietäväni jotain kuvaamisesta, en silti saa kuviin näin upeita tunnelmia! Olenkin itse ennemmin sellainen passikuvaaja. Ihailen myös Roosan tapaa käsitellä kuvia! Itse teen kuvista aina nössön realistisia, joten tällaiset hieman enemmän käsitellyt ovat kertakaikkisen wow!

Pellolla hyppäsin lopulta selkään, otin Muulin pellolla haltuun ja siirryimme tielle. Aina, kun olimme asemoituneet hyvin kuvaan, tuli auto, ja siirryimme tien sivuun. Muuli otti sen hyvin lunkisti ja seisoi rauhallisena tien laidassa, kun auto ohitti sen takaa. Vasta loppuvaiheessa, kun väistin autoa turhan pehmeälle penkalle, sen toleranssi alkoi tulla täyteen peräkärryllisen auton huristellessa ohi.

On kyllä annettava iso kiitos Nuppulinnan alueen asukkaille, jotka todella hyvin ohittivat meidät (väistimme siis aina, eli autot eivät joutuneet meitä mitenkään kiertämään) hidastaen vauhtiaan riittävästi.

Tieltä saatiin kuitenkin lopulta yksi upea kuva, tai siis saatiin montakin, mutta tuo oli upein ja päätyi ostoskoriini! Kuva on tämän postauksen ensimmäisenä kuvana.

Nämä kaksi viimeistä huokuvat oikein kunnolla ilta-aurinkoista värimaisemaa. Selkeää taulumateriaalia!

Olit sitten somettaja tai et, niin aina on hyvä hetki toteuttaa unelma oikein erityisen laadukkaista hevoskuvista! Täällä Uudellamaalla on todella paljon hyvä hevoskuvaajia, joten kannattaa katsoa vaikka Instagramista kuviaajien tilejä ja miettiä, kenen kuvat miellyttävät omaa silmää eniten. Vaikka kuulostaa aika tylyltä, niin koskaan ei voi tietää, milloin tulee viimeinen päivä oman rakkaan hevosen kanssa. Ja silloin on kiitollinen, jos kuvat tuli otettua.
Lue lisää

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Miksi muulitammoja EI pidä pitää samassa laumassa varsovien tammojen kanssa?

Facebookissa jaettiin aiemmin tällä viikolla ahkerasti postausta, jossa valkoinen minimuuli oli varsonut hyvin aasimaisen varsan. Julkaisun oli tehnyt tämän minimuulin edellinen omistaja.
Julkaisusta ja sen kommenteista kävivät ilmi seuraavat seikat:
  • minimuuli oli tosiaan muuli (ei muuliaasi)
  • minimuuli ei tuottanut maitoa, vaan oli pulloruokinnalla
  • varsan isä on aasi

Nämä asiat jäivät arvailujen varaan:
  • oliko muulitamma laitumella muiden aasien kanssa
  • oliko laitumella tiineitä aasitammoja
  • näyttikö joku aasitamma juuri synnyttäneeltä

Kirjoitin muulien lisääntymisestä viime kesänä melko kattavan postauksen. Aihetta tutkiessani ilmeni se, että hedelmällisiä muuleja tosiaan on ollut, noin 60 tammaa on virallisia reittejä pitkin tutkittu hedelmällisiksi noin 100 viime vuoden aikana. Näiden kohdalla suurin osa noudatti sellaista kaavaa, että muuliemä ei siirrä jälkeläiseen geenejä ollenkaan omalta isältään. Tämä tarkoittaa siis sitä, että muulitamma siirtää jälkeläiseensä VAIN emänsä geenejä. Jälkeläinen saa toisen geenipuolen sitten isältään, oli se hevonen tai aasi.

Tässä tapauksessa varsan ee on poni ja i on aasi = muuli.

Kun ymmärtää tämän kuvion, oli ilmiselvää että varsa ei voinut olla muulitamman ja aasiorin jälkeläinen, koska se näytti ulkoisesti täysin aasilta. Sen olisi pitänyt näyttää muulilta.

Moni epäili tapausta klassiseksi varsanryöstöksi. Suurin osa ihmemuuleista paljastuukin sellaisiksi. Ne siis varastavat yhteislaitumella toisen tamman varsan ja aamuun mennessä vaikuttaa siltä, että varsa olisi todella muulin, niin taitavasti muulitamma varsaansa hoitaa imetystä lukuunottamatta. Huhut kertovat kyllä, että jos tamman hormonituotanto heittää ihan urakalla häränpyllyä, se saattaa jopa alkaa tuottaa maitoa.

Alkuperäinen postaus poistui kuin pieru saharaan vielä saman vuorokauden aikana. Viimeisellä näkemälläni julkaisulla oli yli 700 jakoa ja julkaisussa kerrottiin selvästi, että on tapahtunut ihme. Kommenteissa julkaisijat jättivät vastaamatta kysymyksiin sekalaumasta ja siellä varsoneista aasitammoista.

Törmäsin samoihin kuviin Instagramissa seuraavana päivänä. Siellä minimuulin nykyinen omistaja oli kertonut samasta ihmeestä, mutta vastasi kysymykseeni rehellisesti kertoen, että laumasta oli tosiaan löytynyt varsan oikea emä (aasitamma), mutta tämä ei osoittanut mitään kiinnostusta varsaansa, joten he jatkavat tuttipulloruokinnalla.


Nämä tapaukset ovat siitä kovin valitettavia, ettei varsa välttämättä ehdi imaista emältään yhtään hörppyä ternimaitoa eikä saa tärkeitä vasta-aineita. Jos kasvattajalla ei ole ternimaitoa valmiina pakkasessa tai sitä ei ole mistään muualtakaan saatavissa, voi varsa kuolla nopeasti.

Aasivarsalle voi muuten hyvin antaa myös hevosen ternimaitoa ja hevosvarsalle aasin ternimaitoa, jos sitä sattuu pakkasessa olemaan.

Yhdysvalloissa, jossa muuleja on jo lähtökohtaisesti paljon on vuosien varrella ollut moniakin "ihmemuuleja". Mutta yhtä monta varsaa on sitten kuollut pian varsomisen jälkeen, todennäköisesti juuri vasta-aineiden puutteen takia. Näitä varsoja ei yleensä ole DNA-testattu mätsäämään emämuulinsa kanssa, joten ne jäävät elämään ihmevarsoina.

No, ehkä juuri tässä koronakriisin aikakaudella ihmiset tarvitsevat ihmeitä piristämään elämäänsä, mutta Press-Muuliprojekti vastustaa silti feikkiuutisia, vaikka niiden tarkoitus olisi hyvä. Eikä tämäkään mikään feikkipäivitys ollut, tietenkin tilanne on aamulla näyttänyt siltä, että muulitamma on saanut varsan, mutta tiedon lisääntyessä olisi kohteliasta korjata alkuperäisen päivityksen virheellistä olettamusta.

Tämä on klassinen tapaus siitä, että kun kerran jotain someen laittaa, on se siellä ikuisesti. Vaikka alkuperäinen postaus poistettiin, oli se ehditty napata eräälle ranskalaiselle aasisivulle kuvakaappauksin. Tämä oli saanut nopeasti yli 70 jakoa, mutta tähän päivitykseen kävin itse kommentoimassa tapauksen oikean laidan ja se toivottavasti korjataan siihen.

Ymmärsitkö jo, miksi muulitammat pitää pitää erillään varsovista tammoista? No sen takia, kun ne varastelevat varsoja itselleen todella hanakasti ja se ei ole missään muotoa toivottavaa. Jos varkaus tapahtuu, ei oikea tamma ehdi muodostaa sidettä varsaansa eikä varsan palauttaminen tämän alle ole välttämättä enää myöhemmin mahdollista.

Mitä hyvää tässä sitten on? Jos tamma oikeasti hyljeksii varsaansa, olisi muulitamma sopivalla hormonipiikillä doupattuna erinomainen sijaisemävalinta! Muuli ei myöskään tee eroa aasi- ja hevosvarsan välillä. Oma muulini yritti varastaa itselleen muutaman kuukauden ikäisiä aasivarsoja pari vuotta sitten. Tilanne rauhoittui, kun lauma sai lisää heinää ja yhteiselo tasaantui muutenkin.
Lue lisää

torstai 9. huhtikuuta 2020

Ratsastusvideoita ja kuvia pitkästä aikaa, olkaa hyvät!

Viimeisimmistä ratsastusvideoista onkin jo aikaa! Jotain klippejä olen julkaissut Instastooreissa, mutta blogissa on viimeksi ollut ratsastuskuvia lokakuussa! Elokuun lopulta on edellinen video, se on kuvattu ratsastustunnilla eli menon kuuluisi olla niin hyvää kuin se tuohon aikaan oli.

Nyt huhtikuun alussa sain tallille kuvaajaksi Millan @karkkkipaiva ja hän napsi kuvia kamerani sarjakuvauksella minkä ehti! Järjestelmäkamerani automaattitarkennus on valitettavasti jumissa, joten jouduimme tyytymään ei niin järjestelmälliseen kameraani, mutta siinä on se hyvä puoli, että sillä saa myös videoita.

Postauksen lopusta löytyy minuutin pituinen ratsastuskooste.

Viime ratsastuspostauksista on siis aikaa suunnilleen puoli vuotta. Mitä talven aikana on tapahtunut? No tunneilla ei olla juurikaan käyty, mutta olemme maastoilleet paljon. Ne kerrat, kun tunneilla on oltu, on Muuli ollut aina edelliskertaa parempi. Talven pimeinä arki-iltoina ratsastin melkein aina kentällä ja tänä talvena Muuli oppi myötäämään. Ensin se vain nyökkäsi alas, josta kehuin kovasti, sitten se tajusi sisäjalan ja ulko-ohjan yhteyden ja nyt kulkee niin nätisti että jopa puoli kierrosta!

Homma leviää aina, jos se kyttäilee jotain kentän ulkopuolelta ja sillä on selkeät kohdat kentällä, jossa se kulkee ns paremmin. Syy on melko varmasti minussa, niissä kohdissa rentoudun itsekin.

Tällä kyseisellä ratsastuskerralla oli aika kova puuskittainen tuuli ja kun vielä vuosi sitten kiittelin Muulia siitä, ettei tuulinen ilma vaikuta siihen, niin nyt se vaikuttaa ja kovasti. Sen saaminen toiselle ptikälle sivulle on ihan järkyttävää taistelua, yleensä en sitä sinne siis edes yritä ratsastaa muuten, kuin hitaasti hivuttamalla ratsastuksen edetessä. Jos ratsastan suoraan surman suuhun, saan elämäni kyydit. Ohjeemme tunneiltakin on ollut se, että laajennamme  keskiympyrää pikkuhiljaa, kun Muuli on kivasti kuulolla ja tehnyt töitä jo hetken aikaa.

Kuvien seassa on pari kuvaa, joissa näette ohjan painuneen jäykkää kaulaa vasten, noissa kohdin se puskee lavan perässä pois pelottavalta alueelta.
Tässä Muuli väistää rivakasti pohjetta vasten pois pelottavasta paikasta.
Enimmäkseen olen ratsastanut lännensatsastusvälineistöllä, mutta nyt kevään aikana mennyt joitain kertoja myös enkkusatulalla. En ollut ratsastanut sillä pitkään aikaan, koska se tuntui huteralta lännensatulan jälkeen, mutta nyt takapuoleni on jo sopeutunut siihen ja äkkilähdöissä tuo satula on itseasiassa aika tukeva!

Isoin plussa sen kanssa on se, että polville on tukea, keventäminen on tuossa paljon helpompaa. Jalallekin löytyy helpommin parempi paikka, joka tosin saisi videon perusteella olla vieläkin hieman taaempana. Muulin päärynävartaloisuus kuitenkin hankaloittaa oikean paikan pitämistä.
Mitä taas tulee satulan paikallapysymiseen, niin sehän on ollut yksi ongelma siihen, miksen ole enkkusatulaa käyttänyt. En pidä häntäremmin käyttämisestä, koska uskon, että silloin häntäruotoon kohdistuu järkyttävä määrä painetta, eikä tähän satulaan saanut mäkivöitä.

Ratkaisin ongelman käyttämällä kahta liukuestegeeliä. Toinen on muulin ja huovan välissä ja toinen taas satulan ja huovan välissä. Nykyään myydään käsittääkseni valmiitakin huopia, joissa on grippi sekä alla että päällä, mutta itse en ole nähnyt tarpeelliseksi sijoittaa sellaiseen, kun pärjäämme näinkin.

Satula onkin pysynyt ihan paikoillaan, ongelma on vain se, että se tulee jo luonnonlakien takiakin satuloitua turhan eteen (Muulan kapein kohta on juuri etujalkojen takana ja siitä Muuli levenee päärynän lailla kohti takaosaa). Olen ostanut Fb-kirpparilta Rossnerin muotoillun vyön, mutta en ole ehtinyt sitä vielä myyjältä hakea. Uskon, että se tuo pienen avun tähän ongelmaan.

Satula ei silti tunnu olevan lapojen päällä ja Muuli liikkuu enkkusatulan kanssa hyvillä fiiliksillä. Tosin maastossa en ole tätä satulaa uskaltanut vielä testata, siellä haluan istua turvasatulassani.
Enkkusuitsissa on kiinni Neue Schulen Turtle Top with Flex-kuolaimet, jotka ovat anatomisesti muotoillut kolmipalat. Kuolaimet ovat aavistuksen liian pitkät, joten siksi käytän niiden kanssa Acavallon kuolaintutteja. Turparemmi meillä on löysimmässä reiässä ja nenäpiille mahtuu helposti useampikin sormi. Turparemmillä ei ole muuta virkaa, kuin ulkonäkösyyt. Westernsuitsissa minulla on suora ohut ja hieman kaareva kuolain ilman turparemmiä.

Olen vaihdellut kuolainta sen takia, koska kuolaimen vaihtelu edesauttaa suun hyvää terveyttä, kun paine kohdistuu eri kuolaimilla eri paikkoihin. Toinen syy on ollut testata, vaikuttaako kuolainvalinta Muulin ratsastettavuuteen. Tähän vastaus on että ei, tai ainakaan minun käsissäni Muulissa ei ole muutosta.



Kiitos Milla kivoista kuvista!

Lue lisää