Minkälaisella ihmeruokinnalla saan Muulin pysymään noin kiiltävänä?

Kaupallinen yhteistyö: Pavo rehut

Muuli on kiiltävä melkein läpi vuoden, vain aivan loppukevään karva jonka alta uusi upea kesäkarva jo pilkistelee on vaaleamman harmaata höttöä. Talvisin Muuli kiiltelee kilpaa kevätauringon kanssa ja parin somevideon kommenteissa olenkin saanut ihmettelyä että mitä oikein syötän sille tai miten olen käsitellyt sen karvan. No en mitenkään.

Muulin ruokinta on aika simppeli ja vähärasvainen koska Muuli muiden muulien tapaan ottaa kiloja herkästi. Varsinkin talvisin Muuli on aina pullahtanut ja kerännyt vararavintoa jotain varten, en tiedä mitä varten. Toki talvikarvakin tekee siitä massiivisemman näköisen, mutta kyllä kylkilaatat erottaa kädellä sivelemällä ja niskamakkaran ympäri ei mene isonkaan miehen koura.

Muuli on kuitenkin niin säännöstelyllä ruokinnalla kuin se nyt vaan on mahdollista. Nyt karsina-aikaan eli 8-9 kuukauden aikana vuodesta sillä on öisin vapaa olki heinäverkosta ja miniannos säilöheinää toisesta verkosta. Oljet ovat verkossa siksi, että silloin hävikkiä tulee vähemmän kun Muuli ei saa myllättyä olkia pitkin karsinaansa. Heinä voisi varmasti olla vapaastikin, mutta verkko pidentää niidenkin syömiseen kuluvaa aikaa.

Ulkona Muuli tarhaa kahden hevostamman kanssa ja niillä on aina olkea saatavilla, mutta melkein aina myös esikuivattua on sen verran ettei se lopu jos leidit eivät olisi niin nirsoja kuin ovat. Muuli ei ole mikään ahmija, eli vaikka se voisi seistä koko päivän heinäpaikalla syömässä, se muiden hevosten tapaan myös torkkuu seisaalteen ja vain hengailee. Ja kun taas tulee ruoka mieleen, se saattaa käydä tarhaan tuulen mukana lentäneitä yksittäisiä korsia läpi eikä mennä vain helpon heinäkasan viereen syömään.

Ei niin kovin iloinen mutta kiiltävä Muuli

Tarhaporukka on välillä aika valikoivaa ja heinää kärrätään myös hävikkiin. Heinät tarjoillaan isoista renkaista joiden pitäisi periaatteessa estää niiden leviämistä, mutta nämä tykkäävät turvallaan roiskia heinät ulos astioista päädäkseen käsiksi pieneen muhjuun niiden pohjalla. Renkaiden alla on kumimatot eli periaatteessa ei tarvitse syödä hiekalta, ellei sitten kunnolla roiski heinää pitkin tarhaa.

Mitä tulee täysrehupuoleen niin sitä Muuli ei saa. Ollenkaan. Ikinä. Jos eläin lihoo olki-heinäruokinnalla liian lihavaksi niin täysrehun äärelle sillä ei ole mitään asiaa. Kivennäiset olen antanut jo parin vuoden ajan Pavon kivennäiskeksin muodossa. Luottotuotteemme on Pavo Daily Fit! Linkki avaa SummerFit-sivun, mutta tuote on sama, vain nimi on muuttunut Daily Fitiksi. 

Kivennäinen on näissä näppärässä keksin muotoisessa palassa, jonka voi antaa suoraan suuhun sellaisenaan. Tähän on mahdollista imeyttää pieni määrä myös vitamiiniliuosta. Meillä on kokemusta ADE-liuoksesta ja E-vitamiinista.

Keksien annosteluohje on että yksi kokonainen keksi 300-600kg hevoselle ja puolikas tuota pienemmille. Muuli on saanut sen puolikkaan koska aasien ruokintaohje on pääsääntöisesti että puolet ponin suositusmäärästä. Muulin paino on reilu 400 kg.

En ole laskenut Muulin ruokinnantarpeita millään ruokintalaskurilla enää vuosiin. Ensimmäisen kerran kun tein niin, tulin lihottaneeksi sitä aivan liikaa, joten olen siirtynyt siihen että katsotaan eläintä. Muuli näyttää hyvältä, se liikkuu mielellään, sen lanta on ok ja vain lihavuuskunto on överi mutta tällä hetkellä se saa niin vähän heinää kuin mahdollista. Kesällä kun se on todennäköisesti taas yksityisellä virikelaitumellaan, sitä on mahdollista saada laihtumaan. Muuli onkin hoikistunut normaalipainoonsa joka kesä.

Liikutuksen jälkeen Muuli saa mashia ja pienen määrän elektrolyyttiä. Masheja olen kokeillut erilaisia ja parhaiten on mennyt Racingin mash. Siinäkin on Daily Fitin tapaan vähän tärkkelystä ja paljon kuituja eli sopii hyvin alkuperäisrotuisille hevosille. Muulia tuntuu ällöttävän mashissa olevat hippuset mutta Racing mash menee ihan pieniksi atomeiksi kun se sekoitetaan veteen ja se saa hetken aikaa olla. Muulin annosmäärä on 2 dl mashia n 10 litraan kuumaa vettä. Mash haalenee liikutuksen aikana ja on sellaista kädenlämpöistä sitten kun sen antaa. Lisäksi laitan mashin sekaan 1-2 mittakuppia Green Stallion elektrolyyttiä.

 

Olen kokeillut muutamaa eri elektrolyyttiä ja Green stallion menee parhaiten alas. Sehän koostuu vain sokerista ja suolasta ja ilmeisesti niiden keskinäinen suhde on erinomainen, eli sokeria on sen verran että se peittää suolan makua. Muuli ei pelkkää suolaa suostu rehun seassa syömään ja suolakiveä se nuolee mielestäni aika vähän. Kesähelteillä syöttäisin sille mielelläni paljon reilummalla kädellä suolaa, mutta se ei sitä missään muodossa suostu syömään.

Mitä tulee otsikon kiiltävyyteen niin mitään öljyjä Muuli ei saa. Eikä tämän postauksen ruokien lisäksi muuta kuin heppanameja tai leivänpalasia palkkaamismielessä. Satunnaisia porkkanoita tulee välillä, mutta porkkanoihin Muulilla on sellainen suhde että kevättalvella ja keväällä ne eivät enää maistu. Ne kai menettävät talven aikana varastoissa maatessaan jonkin verran makua eikä Muuli suostu syömään niitä keväällä enää ollenkaan. Syksyn uudet porkkanat uppoavat sitten taas ihan sujuvasti.

Daily Fit on tiivistetty niin napakkaan keksimuotoon että ne mahtuvat todella hyvin Ikean säilytyslaatikkoon ja riittävät pitkään! 12,5 kilon boksi riittää meillä 180 päivää eli peräti puoli vuotta. Olen laiska rehusäkkienkantaja, joten on ihan luksusta että kivennäishankinta on tehtävä vain pari kertaa vuodessa. Pavon tuotteet tulevat minulle näppärästi postin kautta.

Toinen plussa tässä kivennäisessä on se, että Muuli tykkää siitä. Ihan kaikki kokeilemani kivennäiset eivät ole menneet alas ja esimerkiksi nuoltava kivennäisvati meni lopulta hävikkiin kun se ei todellakaan maistunut.

Alla on samasta aiheesta tekemäni video. Videolla näkyy myös tarhan heinäsysteemit.

Lue lisää

Muuli ja pulkka ja edelleen ollaan elossa!

Kokeiltiin Muulin liikuttajan kanssa pulkkahommia jo viime talvena. Silloin pulkkana toimi auton rengas ja suoritimme asiaa ihan vain kentällä. Muuli oli jonkin verran ihmeissään eli pelkäsi takana tulevaa rengasta aluksi, mutta nameilla ja ihan vaan jatkamalla harjoitusta se siedättyi siihen sen verran että renkaaseen uskalsi mennä kyytiin. Rengas oli kiinni mäkivöissä niin, että jos renkaassa oleva irrotti narusta, naru irtosi mäkivöistä.

Tämä sujui hyvin mutta sitten talvi loppui ja tuo jäi yhteen kertaan.

Alla on video vuoden takaa tältä ensimmäiseltä kerralta, en näköjään ollut tästä blogiin tuolloin mitään kirjoittanut.

Tänä talvena otettiin uudestaan ja tällä kertaa oikean pulkan kanssa. Oikea pulkka pitää aika paljon kovempaa ääntä kovilla jäisillä alustoilla mutta Muuli ei siihen oikeastaan kiinnittänytkään juuri mitään huomiota. Siedätys aloitettiin kuitenkin alusta. Muuli sai ensin seurata pulkan perässä, sitten kävelin pulkan kanssa Muulin takana ja kun tämä vaikutti olevan ok, istuin kyytiin. Aluksi Jinna ratsasti ja minä olin pulkassa ja puolivälissä vaihdettiin. Muuli meni nimittäin kentällä niin hyvin, että lähdettiin siitä sitten maastoon.

Tällä kertaa meillä oli kevyt kisarintaremmi ja siinä narut, eli veto tuli Muulin rinnalle. Muuli joutui tekemään töitä ylämäissä vetääkseen pulkkaa, mutta suoriutui kyllä todella hyvin. Se ei tuntunut ihmettelevän kun vetoa tuli rintaremmille vaan puski vain kovempaa eteen. Alamäessä pulkka otti kiinni eikä Muuli saanut paskahalvausta vaikka pulkka rullaili sen vieressä alamäkeen. Tämä oli hieno siedättyminen koska vanha Muuli olisi tuossa kohtaa lähtenyt pakoon maassa matalana liukuvaa ufoa.

Pulkka on talvisin näppärä ihmiskuljetuksessa kaikinpuolin. Minulla kävi pari kuvaajaa ja koska halusin kuvia nimenomaan maastosta, otin kuvaajan mukaan pulkkaan. Näin hänen ei tarvinnut kävellä niin pitkää matkaa. Näillä kerroilla laitoin liinan ihan vain satulan nuppiin koska rintaremmin laitto ja poisotto olisi ollut liian työlästä siinä vaiheessa kun kuvataan. Ja kai lännensatulan nuppi on edelleen tehty työntekoon. Oma satulani on ns merkkisatula Yhdysvalloista eikä mikään intialainen paloista kokoon niitattu pipilalilaitos, joten odotan nupilta jonkinlaista kestävyyttä.

Muuli meni taaskin kuin juna, vain se oli jännittävää kun kyytiläinen lastautui ja Muuli kääntyi sivuttain pulkkaa kohti. Jos Muuli siinä lähti poikittamaan poispäin pulkasta, se jännittyi, mutta jos vaan käänsin sen suoraan menosuuntaan, ei se enää edes kuunnellut takaa tulevaa pulkan ääntä.

Naru nupissa tarkoitti myös sitä, että se kiristyi aika napakasti Muulin narun puolen lautasen päälle (ja omaa lantiotani vasten). Tämäkään ei häirinnyt Muulia ollenkaan!

Toisen kuvaajan kanssa vaihdettiin ratsastajaakin kuvauksen jälkeen ja otin itse parin kilometrin pulkkakyydin kotitallille. Tällä reissulla saatiin jännää kun Muuli pelästyi juuri ennen tallia paria pientä hiihtäjää. Sauvakävelijät se jo hyväksyy mutta hiihtäjiä ei.

No kuin hiihtäjätytöt olivat menneet, palasin vielä pulkkaan ja mentiin kotiin asti ihan sopuisasti.

Alla on video pulkkailusta ja kuvaussessiosta.

Lue lisää