torstai 2. maaliskuuta 2023

Muuli ja pulkka ja edelleen ollaan elossa!

Kokeiltiin Muulin liikuttajan kanssa pulkkahommia jo viime talvena. Silloin pulkkana toimi auton rengas ja suoritimme asiaa ihan vain kentällä. Muuli oli jonkin verran ihmeissään eli pelkäsi takana tulevaa rengasta aluksi, mutta nameilla ja ihan vaan jatkamalla harjoitusta se siedättyi siihen sen verran että renkaaseen uskalsi mennä kyytiin. Rengas oli kiinni mäkivöissä niin, että jos renkaassa oleva irrotti narusta, naru irtosi mäkivöistä.

Tämä sujui hyvin mutta sitten talvi loppui ja tuo jäi yhteen kertaan.

Alla on video vuoden takaa tältä ensimmäiseltä kerralta, en näköjään ollut tästä blogiin tuolloin mitään kirjoittanut.

Tänä talvena otettiin uudestaan ja tällä kertaa oikean pulkan kanssa. Oikea pulkka pitää aika paljon kovempaa ääntä kovilla jäisillä alustoilla mutta Muuli ei siihen oikeastaan kiinnittänytkään juuri mitään huomiota. Siedätys aloitettiin kuitenkin alusta. Muuli sai ensin seurata pulkan perässä, sitten kävelin pulkan kanssa Muulin takana ja kun tämä vaikutti olevan ok, istuin kyytiin. Aluksi Jinna ratsasti ja minä olin pulkassa ja puolivälissä vaihdettiin. Muuli meni nimittäin kentällä niin hyvin, että lähdettiin siitä sitten maastoon.

Tällä kertaa meillä oli kevyt kisarintaremmi ja siinä narut, eli veto tuli Muulin rinnalle. Muuli joutui tekemään töitä ylämäissä vetääkseen pulkkaa, mutta suoriutui kyllä todella hyvin. Se ei tuntunut ihmettelevän kun vetoa tuli rintaremmille vaan puski vain kovempaa eteen. Alamäessä pulkka otti kiinni eikä Muuli saanut paskahalvausta vaikka pulkka rullaili sen vieressä alamäkeen. Tämä oli hieno siedättyminen koska vanha Muuli olisi tuossa kohtaa lähtenyt pakoon maassa matalana liukuvaa ufoa.

Pulkka on talvisin näppärä ihmiskuljetuksessa kaikinpuolin. Minulla kävi pari kuvaajaa ja koska halusin kuvia nimenomaan maastosta, otin kuvaajan mukaan pulkkaan. Näin hänen ei tarvinnut kävellä niin pitkää matkaa. Näillä kerroilla laitoin liinan ihan vain satulan nuppiin koska rintaremmin laitto ja poisotto olisi ollut liian työlästä siinä vaiheessa kun kuvataan. Ja kai lännensatulan nuppi on edelleen tehty työntekoon. Oma satulani on ns merkkisatula Yhdysvalloista eikä mikään intialainen paloista kokoon niitattu pipilalilaitos, joten odotan nupilta jonkinlaista kestävyyttä.

Muuli meni taaskin kuin juna, vain se oli jännittävää kun kyytiläinen lastautui ja Muuli kääntyi sivuttain pulkkaa kohti. Jos Muuli siinä lähti poikittamaan poispäin pulkasta, se jännittyi, mutta jos vaan käänsin sen suoraan menosuuntaan, ei se enää edes kuunnellut takaa tulevaa pulkan ääntä.

Naru nupissa tarkoitti myös sitä, että se kiristyi aika napakasti Muulin narun puolen lautasen päälle (ja omaa lantiotani vasten). Tämäkään ei häirinnyt Muulia ollenkaan!

Toisen kuvaajan kanssa vaihdettiin ratsastajaakin kuvauksen jälkeen ja otin itse parin kilometrin pulkkakyydin kotitallille. Tällä reissulla saatiin jännää kun Muuli pelästyi juuri ennen tallia paria pientä hiihtäjää. Sauvakävelijät se jo hyväksyy mutta hiihtäjiä ei.

No kuin hiihtäjätytöt olivat menneet, palasin vielä pulkkaan ja mentiin kotiin asti ihan sopuisasti.

Alla on video pulkkailusta ja kuvaussessiosta.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti