Muulin kehityspostaus 6 Suomivuoden jälkeen!

Kirjoitin blogini alkuaikoina ahkerasti listoja asioista, jotka Muulilta sujuivat ja jotka eivät ainakaan vielä sujuneet. Alussa kehitys oli tietenkin huomattavasti nousujohteisempaa ja askeleet tuntuivat todella suurilta. Suuri askel oli esimerkiksi se, kun aloin saada Muulin tarhasta kiinni vaikkei sillä ollut riimua päässään ja olin tarhan sisäpuolella.

On täysin luonnollista että ajan kuluessa edistysaskeleet eivät ole enää niin suuria, vaan ne tapahtuvat kouluratsastustermillä askeleen sisällä. Eli Muuli antaa kiinni tarhasta, mutta nyt voisi hioa sitä että miten se antaa. Ehkä muutaman vuoden päästä se ei enää ole huolestunt ja puhalla aina kun laitan riimun sen turvalle.

Viimeisin kehityspostaus on huhtikuulta 2021, nyt on aika päivittää listaa että mikä sujuu ja mikä ei. Kaikki tämän kategorian postaukset löytyvät tagin "kehitys" alta. Tagit eivät oikein näy mobiilikäyttäjille, joten tuosta linkistäkin pääsee niitä lukemaan.

Meillä nämä kehitysaskeleet ovat nyt Muulin aikuistuttua todella pieniä ja lyhyitä. Ikäluokkansa hevoset suorittavat vaikka ja mitä, mutta en usko että Muulin fysiikka tai motivaatio veisivät sitä kovinkaan pitkälle edes osaavan ratsastajan kanssa. Minähän ostin sen ensisijaisesti maastoilukäyttöön joten siinä olemmekin erityisesti kehittyneet. Kouluratsastuksessa on tapahtunut temppujen osalta taantumista, mutta tilalle on tullut varmempaa suorittamista.

joku asia ei muuten näköjään muutu ja se on tämä naruriimu ja naru. Riimu on erään Koo-ponin jäämistöä ja narun olen ostanut Keravalta heppatarvikekirpparilta ennen kun minulla oli koko Muulia, käytin narua silloisen liikutushevoseni kanssa satunnaisilla maastakäsittelykerroilla.

• Kun vuosi sitten Muulia oli hankalaa saada yksin maastoon ensimmäisen kilometrin osalta, on nyt hankalin paikka heti tallin kentältä poistuttaessa. Mutta siitäkin selvitään mukisematta joka neljännellä maastoonlähtökerralla. Kun tuosta selvitään, Muuli rentoutuu, pää laskee eikä se yritä enää kääntyä pelästyessään kotiin
• ei lähde mielellään kovin kauas tutuilta reiteiltä jos maastoillaan yksin, mutta tutut reitit menevät kaikissa säissä ja pimeässä ilman ongelmia
• pimeämaastoilu ei siis ole ollut koskaan eikä ole edelleenkään ongelma
  
• maastossa pelästymistilanteessa reaktio onkin 50/50 ympäri kääntyminen tai kohteen ohi ravaaminen. Molemmat kertovat pelosta, mutta kohteen ohi ravaaminen ja kohteen mulkoilu on näin matkan etenemisen suhteen enemmän jees
• autojen, junien ja traktorien kanssa ei ole ongelmia maastossa ollut ja uutena ohitellaan sauvakävelijät, potkukelkkailijat ja lastenvaunutkin ihan sujuvasti, kohdetta tietenkin samalla mulkoillen. Minun ei enää tarvitse ensimmäiseksi skannata  ympäristöä ja miettiä mihin risteykseen ehdin ravata vai onko parempi kääntyä ympäri
• ylitettiin ensimmäinen esteen alla oleva vesimatto jopa muutamaan kertaan ravissa, laukassa ja tietenkin käynnissä
• ei ole edelleenkään mukava piikittää eläinlääkärissä
• selviytyi ensimmäisestä klinikkareissustaan kunnialla
• on vieraissa paikoissa, esimerkiksi muiden tallien pihoilla ja maneeseissa todella rauhallinen ja hyvä käsitellä
• on oikeastaan ihan mukava ratsastaakin vieraisiin paikkoihin koska kaikki on mennyt tähän asti hyvin
• kouluratsastuksessa puksuttaa suht tasaisesti varsinkin ravissa
• käynti edelleen kentällä hidasta
• laukat nousevat melko hyvin ja Muuli jaksaa laukata, mutta oma moottori käynnistyy vain satunnaisesti
• ei kuskaa maastossa tai kentällä vaikka se olisi joskus jopa toivottavaa
• jännittyy välillä oman kentän ns pelkopäädyssä, mutta ei kuskaa ratsastajaa pitkin kenttää. Tuijottaa vain ulos ja kulkee vinossa
• ei pysty HeC-asioihin kisoissa eli ei ole edes HeC-tasoinen (eikä ole kuskikaan)
• taantumusta on tapahtunut väistöissä, peruutuksessa, avossa ja kaikessa koska emme ole niitä edes harjoitelleet
• vaipuu pitkälläkin ohjalla herkästi kuolaimen taakse eikä ratsastaja auta asiaa, myös juoksutuksessa kulkee turpa maassa, mutta juoksutuksessa olen asiasta kehunut ja palkannut
  
• suorittaa edelleen pienen esteradan sujuvasti ja uudet SRL koulusäännöt ovat kyllä nyt puolellamme. Muuli kun ei ole riittävän nopea
• vuosi sitten arvelin ettei Muulista tule koskaan kärryillä ajettavaa mutta se ihmehän tapahtui, kunnes kotona otettiin reilusti takapakkia kolmannella ajokerralla ja homma on ollut jäissä/aloitetaan alusta)
• voitti pari virtuaalikisaluokkaa koulussa ja horsemanshipissa
• ei vieläkään laukkaa liinassa, en ole toisaalta aktiivisesti siihen pyrkinytkään
• lastautuu paremmin kuin vuosi sitten, mutta emme kyllä ole säännöllisesti käyneet trailerilla missään
• en ole tähdännyt kuolaimettomaan tai kevyempiin ratsastusvälineisiin kuten satulattomuuteen eikä se ole lähiajan tavoitekaan. Ratsastan turvallisuus edellä ja vaikka Muulin kanssa 99% maastoista mennään pitkin ohjin, haluan että minulla on riittävä jarru ja ratti ihan suussa sitä yhtä prosenttia varten. Kuolaimemme ovat kuitenkin edelleen ihan miedot ja ns hellät eli niiden kautta en ole jarrua haeskellut
  

Lue lisää

Muuli täytti 8 vuotta! Missä mennään sen koulutustason suhteen?

Kirjoitin Muuliprojektin alkuaikoina koostepostauksia siitä, millä ns taitotasolla Muuli juuri silloin on ja mitä treenaamme tulevaisuudessa. Pitkään nuo listat sisälsivät luonnollisesti ihan arjen käsittelyyn liittyviä asioita eikä niillä ollut mitään tekemistä ratsastuksellisen tason kanssa. No sen kanssa nyt ei olla vieläkään niin tekemisissä, mutta pitkästä aikaa listaan kuitenkin asioita, jotka tällä hetkellä sujuvat.

Lista voi monen mielestä kuulostaa sellaiselta että öö, niin mikä tässä on se vaikea asia, mutta voin vannoa, että ihan jokainen asia on ollut vaikea ja niitä on rakenneltu tietoisesti alusta asti. Blogin veteraaniseuraajat ovat kehitystä päässeet katsomaan aitiopaikalta.

Ennen muulia en osannut yhtään arvostaa esimerkiksi sitä, että hevosen voisi harjata tarhassa sen ollessa vapaana, mutta Muulin jälkeen tiedän, ettei se ole hevosiin mitenkään sisäänrakennettu ominaisuus. Muuleihin tasan ainoa sisäänrakennettu ominaisuus on paikalta poistuminen ja pikkasen nopeesti.

• Muuli päästää ratsastajan selkään maasta, jakkaralta ja selkäännousukorokkeelta, tosin ihan vieras ratsastaja pääsee turvallisesti selkään vasta, kun tuttu ratsastaja on ratsastanut alkuun hetken
• ei vieläkään ole talutuksessa niin hyvin hallussa, että voisi taluttaa rennosti talliympäristön ulkopuolella esimerkiksi maastoillen. Pakoreaktio on herkässä ja lähtee taluttaen herkästi käsistä
• selästä käsin pakoreaktiot ovat hallittavissa, koska jostain syystä Muulin ensimmäinen liike on nopea pyörähdys, selässä on mahdollista pysyä tämän ajan, taluttaessa naru pyörähtää Muulin ympäri
• kulkee tutuissa maastoissa reippaasti ja rohkeasti yksin ja kaverin kanssa
• yksin maastoon lähteminen on kuitenkin haastavaa ensimmäisen kilometrin ajan, sitten rentoutuu eikä ole ainakaan vielä yrittänyt karauttaa kotiin
• itseasiassa ei edes mielellään käänny lenkin päässä ympäri, vaan jatkaisi pidemmälle
• maastossa ohittaa kaverin kanssa ensimmäisenä kulkien jopa fillarit ja sauvakävelijät, mutta ei lastenvaunuja
• maastoilee mielellään myös vieraiden hevosten kanssa uusissa maastoissa
  
• autojen kanssa ei ole ollut ongelmaa ihan satunnaisia keissejä lukuunottamatta
• junat ohittelee rennosti pää alhaalla
• kentällä kulkee osan tunnista ns oikeinpäin
• enimmäkseen ratsastetaan maastossa, ei kentällä
  
• ei ole automaatti ratsastaa, ei itsekseen taivu ja asetu, ennemmin hidas kuin reipas eikä oikein motivoisu kentällä paitsi herkuista
• nostaa molemmat laukat
• suorittaa käynnissä väistöjä, avoa ja sulkua
  
• suorittaa pienen esteradan kotona, esteet enintään 50 cm
• suorittaa pienen esteradan myös vieraassa paikassa, mutta ei mitään erikoisempia esteitä missään paikassa
• ei tällä hetkellä lastaudu mitenkään stressittömästi ja mielellään
• saanut jonkinlaisen eläinlääkärikammon, ei todellakaan ole mikään tosta noin vaan pistettävä tai rokotettava kuten oli vielä pari vuotta sitten, ei kuitenkaan ole jäänyt rokottamatta tai rauhoittamatta
• seisoo kiltisti kengityksessä, mutta voisi olla rennompikin, ei ehkä oikein ehdi tottua toimenpiteeseen joka tapahtuu vain kerran vuodessa
• antaa harjata ja hoitaa muutenkin vapaana
• toimii maastakäsitellessä hyvin mutta hätätilanteessa poistuu paikalta
• toimii ohjasajossa, mutta pakoreaktio on vahva laukassa
• en usko että tästä tulee kärryillä ajettavaa koskaan, niin paljon se pelkää perässä tulevia asioita
• jännittää edelleen vieraita ja tuttujakin ihmisiä jos nämä ovat hyvin "jämäköitä"
• kävelee tarhassa yleensä vastaan, mutta riimua laittaessa jännittyy ainakin sierainten puhinan verran
• tekee mielellään kaikkea ihmisten kanssa mutta luistelee tehtävistä heti, kun huomaa sen olevan mahdollista
• antaa ratsastaa ilman satulaa, mutta on aluksi aika jännittynyt. Ravia en ole koskaan uskaltanut kokeilla
• en lähtisi kuolaimettomilla yksin maastoilemaan, mutta nykyiset kuolaimemmekaan eivät ole mitään vahvoja
• on kisannut matkaratsastuksessa 3x, kerran laukkakilpailuissa ja käynyt karjakursseilla, ei pelkää karjaa, tarkoituksena on kesäkuussa kilpailla Launosissa karjalajeissa.

Pitäisikö tässä kohtaa suunnitella seuraavan vuoden tavoitteita? Nääh. Me mennään with the flow. Jos jotain saavutetaan, niin se on aina kotiin päin, mutta olen todella tyytyväinen nykytilanteeseenkin. Eikai aina tarvitse tähdätä eteen ja ylös, voi olla ihan tyytyväinen omalla tasollaa ja treenailla sillä tasolla paremmaksi ratsukoksi.

Ratsastajana puutteeni ovat sitä luokkaa ettei niitä yksi vuosi ehdi korjata lähimainkaan, onneksi muulit elävät pitkään. Sori Muuli, vielä muutama vuosi rääkkäystä tiedossa.

Lue lisää

Vlog: Muulimuistelmia viiden vuoden takaa

Aina välillä se järkyttää, että Muuli se täytti just 8v ja ite on aina vaan ja edelleen 30-vuotias.

Toiset vanhenee ja toiset pysyy ikinuorina, kuten allekirjoittanut. Heh.

Palasin ajassa hieman taaksepäin ja toteutin pitkään suunnittelemani mutta sitäkin nopeammin toteutetun muistelmavideon Muulin alkuajoista Juttelin melkein yhteen pötköön webbikameralle muistelmia Muulin alkuajoista ja ensimmäisestä kolmesta kuukaudesta sen kanssa ja kaivoin kovalevyjen uumenista ajankohtaisia videoita.

En suunnitellut "podcastin" sisältöä mitenkään etukäteen ja ajatuskin katkesi pari kertaa ihan totaalisesti, mutta koska editoin itse itseäni, otin änkytykset pois. Tuntuu, että jos haluaisin oikeasti dokumentoida Muulin alkuajat tällaisen videon muotoon, tulisi siitä vähintään 10-osainen podcast ja silti videomateriaalia jäisi käyttämättä. Silloin alussa kehitys oli niin nopeaa ja tapahtui kaikenlaista, etten ilman materiaaleja muistaisi siitä juuri mitään.

Videolla en sitä kerro, mutta Muulin saavuttua stressikäyräni oli sen verran suuri että laihduin monta kiloa ja menetin viikoksi ruokahaluni. Enitenhän siinä stressasi kaikki.

Ihan jokainen klippi ei sovi kyseiseen puhekohtaan eikä kaikista puhekohdista ole materiaalia olemassakaan, mutta laitoin klippejä reilusti jotta ette kyllästy naamariini. Videon lopussa on vielä ajankohtaisempia klippejä, jotka on kuvattu vuoden sisällä.

Olen alussa kuvannut todella paljon. Kuvasin videoita melkein jokaisella tallikerralla ja minulla oli aina joku suunnitelma päivän ohjelmaksi, vaikka ohjelma toki toteuttikin tietynlaista rutiinia. Tuolloin en ollut kovin aktiivinen videoiden käsittelijä eikä silloisella koneellani ollut mitään kunnollista editoriakaan, joten on kiva että videot pääsivät nyt käyttöön.

Tässä postauksessa on myös kuvia huhtikuulta 2016, Muuli oli silloin juuri tullut oikeastikin kolmevuotiaaksi. Aika ruipeloltahan se näyttää kun vertaa vaikkapa tänä vuonna otettuihin liike- ja rakennekuviin, mutta niin pitääkin. Muulit kasvavat pitkään ja käsittääkseni vasta nyt 8-vuotiaana ne alkavat lopetella kasvuaan. Henkinen aikuisuus saavutetaan 10-vuotiaana. Sitä saan siis vielä pari vuotta odotella. Lupaan sitten raportoida, tekivätkö kymppisynttärit ihmeitä.

Lue lisää

Neljä yhteistä vuotta Muulin kanssa! Mitä tapahtuikaan helmikuussa 2016, 2017, 2018 ja 2019? Missä mennään nyt ja missä vuoden päästä?

Härregud, Facebook muistutteli, että vireystasoni ylläpitäjä ja salitreenarini Muuli saapui Suomeen neljä vuotta sitten! Tarkalleen ottaen "gotcha day" oli eilen, eli 20.2.

Koostan postaukseen fiiliksiä kunkin vuoden helmikuulta. Postauksen aloituskuva taitaa olla tuorein sivuprofiilikuva Muulista, joka minulla on. Se on tämän vuoden helmikuussa otettu. Tassut pystyyn, moniko uskoi neljä vuotta sitten, että tuolla villieläimellä ratsastetaan? Omaa kättäni en voi nostaa.

Helmikuu 2016

Olin pahassa kusessa. Porvoolaiselle tallille oli juuri saapunut "koulutettu" muuli, joka kuitenkin muistutti eleiltään ja varaustasoltaan olevan lähempänä villimuulia. En osannut tehdä sen kanssa yhtään mitään, mutta onneksi tallinomistaja oli apunani. Mutta kun eläin pyörittelee karsinassa silmiään ja on valmis pakenemaan takaisin sinne, missä oliivipuut reunustavat laidunta, ei siinä juurikaan auta että  "itsevarmasti vaan menet sinne".

Muistan edelleen sen tunteiden kirjon, jota kävin läpi ensimmäisen viikon aikana. Olin odottanut muulini saapumista kuumeisesti, olisihan se minun uniikki lumihiutaleeni. Sitten se saapui ja ei helvetti.. Parin päivän jälkeen jouduttiin vaihtamaan tallipaikkaa tallille, jossa on tukevat lankkuaidat ja pihattomahdollisuus. Sitten mietin, että miten hoidan reklamaatioasian, koska olihan minulle myyty muuli reilusti pienempi, kuin mitä sen piti olla. Ja olihan sen koulutuspuolikin vähän niin ja näin. Lopulta en jaksanut vääntää, reklamaatiot saivat jäädä. Otin opikseni ja toivottavasti joku muukin, joka on blogia lukenut.

Helmikuussa lähinnä syöttelin muulilleni leipiä aidan takaa, koska se oli ainut tapa päästä sen lähelle. Samassa tilassa se ei nimittäin päästänyt kosketusetäisyydelle. Jos sain sen sisään, se tuli kyllä kiltisti talutuksessa talliin, jossa sain sen harjattua ja opetin sille kavioidennostoa. Muuli oli todella herkkä, arka ja pelokkaan oloinen, mietin kyllä siinä jo, että ei tästä taida peliä tulla. Niin, ja suunnilleen kaikki, mitä etukäteen pelkäsin, ne toteutui.

Muulin huolestuneet ensiaskeleet Suomessa,

Helmikuu 2017

Tänä talvena oli lunta ja jäätä ja se rajoitti tekemistämme aika paljon. Tein talvella aika paljon positiivista vahvistamista tarhassa tai kentällä. Totutin sen lisäksi muulia kärryihin, olin ostanut ne juuri työkaveriltani, koska alkujärkytyksen jälkeen ensimmäinen vuosi Muulin kanssa menikin ihan kivasti ja olin aika toiveikas tulevaisuuden suhteen.

Jostain syystä ajattelin, että ei Muulista ehkä ratsua tule, vaikka selässä kävinkin syksyllä, mutta ajopeli varmaan tulee helpommin. Minulla oli päässäni sellainenkin harhaluulo, että sen nyt saisi ajokoulutukseen mihin vain.

Mites se nyt..

Helmikuu 2018

Muuli asusteli Sonkajärvellä, jossa se oli Sannan luona koulutuksessa, ratsukoulutuksessa. Olimme sitä kyllä kotitallilla ratsastaneet, mutta homma ei oikein edennyt, koska Muuli sai slaakeja milloin mistäkin ja myönnän suoraan, että minua pelotti ajatuskin ratsastamisesta. Minun ei siis todellakaan kannattanut jatkaa sen kanssa, tai en olisi jossain vaiheessa uskaltanut ratsastaa enää ollenkaan.

Sanna lähetteli minulle aktiivisesti videoita ja kertoi koulutuksen etenemisestä ja itse hykertelin kotona, pian minulla olisi supermuuli! Nautin myös kovasti ajasta, kun Muulia ei ollut. Jos satoi vettä, saatoin vain olla peiton alla ja katsella telkkaria. Pelkäsin myös, että Muuliprojekti olisi vain koulutusten viikkopostausten armoilla, mutta minulla oli asiaa yllättävän paljon! Aikaahan nimittäin oli, vaikka teinkin koulutusajan pitkästä aikaa jälleen kahta työtä.

Sanna teki hienoa työtä. Aloitti maastakäsin ja ratsautui ensimmäisen kerran helmikuun alussa. Koulutukselle ei ollut mitään sen suurempia tavoitteita, vain se, että Muulilla voisi maastoilla pitkin ohjin, eli rennosti ja kaikissa askellajeissa. Sanna kirjoittelu helmikuun lopussa vieraskynäpostauksen, jossa käy läpi kahta ensimmäistä kuukautta Muulin kanssa.

Ensimmäisiä ratsastuskertoja, kuva tosin maaliskuun alusta.

Helmikuu 2019

Tämä helmikuu ei mennyt omalta osaltani ihan putkeen. Muulille oli juuri laitettu tuliterät hokkikengät ajatuksena tehdä tiukkaa treeniä mm matkaratsastuskilpailuja varten. No, sitten polvestani leikattuun eturistiside ja olin itse pelistä pois. Onneksi huippustuntit kävivät liikuttamassa Muulia! Esimerkiksi tästä postauksesta voi kurkata, miltä näytti meno, kun Tiina oli Muulin kanssa maneesilla. Linkitin sen siksikin, kun en löytänyt näitä videoita osaksi tekemääni videokoostetta.

Ennen leikkausta nautin kyllä maastoilusta. Vaikka Muuli palasi koulutuksesta jo heinäkuun alussa, meni meillä siinä puolisen vuotta silti rakentaa sellaista rentoa maastoilufiilistä. Muuli taantui selkäännousuissa ja ne olivat aika haastavia. Joskus juurikin tässä vuoden alussa niihin alkoi tulla parannusta. Muuli liikkui enimmäkseen maastossa ja yleensä aina toisen ratsukon kanssa. Menin bosalillakin, vaikka Muuli ei aina ollut ihan täysin hallinnassa. Tarkoitan tällä siis sitä, että se esitteli kevätjuhlaliikkeitä ja yritti painella kavereiden ohi pää koipien välissä. Se ei ollut siis kovinkaan vaarallinen itselleen tai minulle.

Kun vuosi aiemmin sain makoilla sohvalla siksi, kun Muuli oli Sonkajärvellä, makoilin tämän helmikuun polvileikkauksen takia.

Muuli maneesilla Tiinan kanssa

Helmikuu 2020

Voitteko kuvitella, VIIDES helmikuu, jona Muuli on Suomessa?! Ja että se kääntyi juuri 7-vuotiaaksi! Kauas on tultu alkuajoista, mutta paljon on vielä tekemistä. Tai oikeastaan, mitään ei välttämättä tarvitse tehdä mutta pieni tasainen kehitys pitää mielet virkeänä!

Kelit ovat olleet vähän huononlaisia, mutta ainakin tiet ovat olleet useasti pehmeät ja on ollut mukavaa ravata ja laukata, ihan kuin kesäkeli olisi. Paitsi että on 0 astetta lämmintä ja jäätävää tihkua. Olen käynyt maastossa sekä kaveriratsukon kanssa että yksin. Pimeämaastoilu on hieman jännittävää, mutta Muuli kyllä keksii jännittäviä asioita päiväsaikaankin. Nykyään se pelkää kovasti kissoja. Ja kissan nähtyämme se pelkää sen jälkeen suunnilleen kaikkea mikä liikkuu ja mikä ei liiku. Kivipelon se kehitti syksyllä.

Nautin silti sen kanssa maastoilusta. Sen reaktiot ovat hyvin ennakoitavissa ja kun vain odottelen, pääsemme yleensä pelottavan asian ohi ihan sujuvasti. Kun pari vuotta sitten olisin ollut ihan paskanjäykkänä näissä tilanteissa, tuntuvat ne nykyään mukavilta pikkuhaasteilta.

Muulilla on taas kengät, mutta taisin laitattaa ne aivan turhaan täksi talveksi. Olisimme selvinneet ilman kenkiä käyttämällä nastamonoja aina tarvittaessa. Niitäkään ei olisi tarvinnut kovinkaan montaa kertaa käyttää. Kengäthän laitatin vuosi sitten siksi, kun en enää jaksanut bootsipelleilyä, ne kun lentelivät niin helposti jaloista.

Alla on kooste, johon kokosin klippejä aina jokaisen vuoden helmikuulta. Jos videoita ei tullut kuvattua, saattaa koosteesa olla klippejä myös tammi- tai maaliskuulta.

Helmikuu 2021?

Vuoden päästä näen meidät Muulin kanssa aika samanlaisessa tilanteessa. Meillä on lumitalvi ja ollaan päästy tekemään ekaa kertaa ikinä hankitreeniä. Muuli on siis tosi fitissä kunnossa, sillä olemmehan treenanneet koko ajan matkaratsastuskisoihin. Keskinopeudet ovat ihan perusmaastoillakin reilu 8 km/h, joten tasonnousu kakkostason matkoille on mielessä tänä kesänä. Itsekin olen harvinaisen fit, olenhan viimein ymmärtänyt oheisliikunnan tärkeyden ja varsinkin kestävyyskuntoni on hyvä.

Lumentulon ansiosta olen viritellyt pulkkaakin Muulin perään ja minua se vetää käynnissä, mutta ei sen nopeammassa vauhdissa. On se myös vetänyt pitkin laidunta pulkka perässään, mutta siihen on aisat, joten se ei tule jaloille.

Muuli on pysynyt todella terveenä, kaikeksi onneksi, ja se tuntuu nauttivan elämästään. Käytösongelmat ovat takanapäin runsaan kisaamisen ja reissaamisen takia. Traileriin se suorastaan kirmaa sisälle. Kisaamisesta huolimatta nautin todella paljon maastoreissuista Muulin kanssa. Olemme kartoittaneet lähiseudun maastoja ja teemme aika pitkiäkin reissuja, eväät mukana satulalaukussa. Elämä on aika mukavaa.

Lue lisää

Vuosi 2019 sisälsi monta ekaa kertaa, onnistumisia, iloa, vauhtia ja muutoksia.

Blogeissa on näin vuodenvaihteessa runsaasti koostepostauksia eikä Muuliprojekti tee tästä muutosta. Kun olin alkuvuoden todella innoissani kisakaudesta ja kaikistaä siisteistä jutuista, keräsin loppuvuoden itseäni kokoon ja blogi oli hiljaisin koskaan. Mutta vaikka blogin postaustahti on hiipunut, olen kyllä päivitellut muulijuttuja Instagramin puolelle, eli harrastus ei suinkaan ole kärsinyt!

Vuosi oli minulle siis henkilökohtaisen elämäni tasolla aika rankka. Onneksi Muuli pysyi tapansa mukaan terveenä eikä lähipiirissä ollut kenelläkään muulla isoja kriisenä. Oma elämäni alkaa olla nyt kuosissa, ja muistelen vuotta ainakin osittain hymyssäsuin. Tässä tulee nyt erittäin tiivis vuosikooste.

Tammikuussa osallistuin länkikurssille. Muuli oli mukana, mutta oikeastaan vain turistina ja seuramuulina. Ja tietty se sai lisää kokemusta reissaamisesta ja uudesta paikasta. Se tosin kävi niin kuumana, että sai kaadettua minut syvässä hangessa ja jotenkin siinä loukkasin polveni. Tammikuun lopussa Muuli sai elämänsä ensimmäiset kengät ja oli tosi hienosti kengityksessä!

Helmikuussa minun rikki mennyt polveni leikattiin ja sain 6 viikkoa ratsastuskieltoa. Muulin tuliterät kengät eivät saaneet mennä hukkaan, joten värväsin Muulille stuntteja ja se liikkuikin ihan kivasti. Kävin sitä moikkaamassakin pari viikkoa leikkauksen jälkeen.

Maaliskuun lopussa sain nousta Muulin selkään ja muuten se liikkui stunttien kanssa. Tein myös lastausharjoituksia vaihtelevalla menestyksellä.. Muuli nimittäin perseili yhdessä lastauksessa ja otin sen sitten työn alle polvesta huolimatta.

Huhtikuussa osallistuimme Tampereelle Hevoset-messuille Muulin ja parin muun muulin kanssa. Muulit kiinnostivat ihmisiä paljon ja katsomo oli meidän puolituntisemme aikaan aivan täynnä. Nyt, kun pääsin taas selkään, aloimme treenata matkaratsastuskisoihin ihan tosissamme. Eli pitkiä maastoreissuja rauhallisessa vauhdissa. Ratsautumisongelmia meillä oli ollut Muulin kanssa koko ajan sen koulutuksen jälkeenkin, mutta näillä main selkäännousuissa tapahtui iso edistysaskel ja ne sujuivatkin todella hyvin.

Toukokuussa oli sitten ensimmäiset matkaratsastuskisat. Saimme hyväksytyn tuloksen ja päivä oli kaikin puolin todella onnistunut! Osallistuin myös ensimmäiselle karjakurssille Muulin kanssa ja se meni todella hyvin! Muuli näytti olevan kuin luotu karjan keskelle.

Kesäkuussa meillä oli toiset matkaratsastuskilpailut, mutta niissä keskinopeus oli liian hidas ja hyväksytty tulos jäi saamatta. Kesäkuussa oli myös ihan sikana kaikkea muuliohjelmaa, käytiin Hepokala Forest Traililla, Porvoossa laukkakilpailuissa ja hiekkamontuilla kuvauksissa ja baanattamassa. Nautin harrastuksestani ihan täysillä!

Heinäkuussa vietin viikon kaverini luona toisella tallilla, Muuli oli messissä. Maastoilimme todella paljon, jälleen matkaratsastuskisoja ajatellen. Muulin kestävyyskunto ja keskinopeus oli saatava paremmiksi. Tuon aivan upean kesälomaviikon päätteeksi elämä antoi roppakaupalla sitruunoita ja parisuhdestatukseni oli muuttunut parissa minuutissa eronneeksi. Märehdin asiaa hetken ja kuun lopussa Tinderini kävi jo kuumana.

Elokuussa sain hieman muuta ajateltavaa, kun osallistuin Sonkajärvellä toiselle karjakurssille. Kurssi oli tosi jees ja porukka aivan mahtavaa. Omassa elämässäni olin tullut ostaneeksi oman omistusasunnon ja pakkailin tavaroitani. Yhtäkkiä olin vapaa kaikesta ja nautin siitä, ettei kukaan odottanut minua mihinkään ja sain luuhata tallilla juuri niin pitkään, kuin halusin.

Syyskuun alussa muutin ja uusi elämäni alkoi ihan toden teolla. Muulin kanssa nautimme maastoilusta ja kävin parilla tunnilla. Muuli tuntui edistyvän tosi kivasti joka tunti, vaikka emme tuntien välissä hieroneet mitään kouluratsastukseen viittaavaakaan kentällä kaksistaan. Onneksi rento maastoilukin vei ratsua eteenpäin. Tinderöintikin tuotti muuten tulosta ja syyskuun lopussa huomasin seurustelevani aivan uskomattoman ihanan miehen kanssa!

Lokakuussa laittelin uutta kotiani, kävin tallilla, treffailin miesystäväni kanssa.. Niin ja Muuli yritti aiheuttaa harmaita hiuksia kouristelemalla mahaansa poikkeuksellisesti yhtenä päivänä. Kun se oli jo diagnosoitu hiekaksi, sen kiima alkoi. Laitoin sitten kaiken PMS-oireiden piikkiin. Samalla mietimme, että kaikki sen ajoittaiset käytösongelmatkin ovat saattaneet olla kiimaoireita. Muuli kun ei kiimaa ole näyttänyt mitenkään, mutta aina välillä se käyttäytyy muutaman päivän niin kuin kaikki liikkuva yrittäisi tappaa sen. Kipukäytöstä siis.

Marraskuusta en muista mitään.. Okei, vietin 34v synttäreitäni ja luultavasti ratsastin aika paljon, mutta mitään edistysaskeleita emme varmaankaan Muulin kanssa ottaneet.. Hetkinen, oli sillä hampaiden raspaus ja hampaissa ei ollut mitään sanomista normaalin kulumisen lisäksi. Siinä oli siis yksi iso huoli vähemmän, diasteemaa kun tuntuu olevan joka toisella hevosella nykyään.

Joulukuussa ehdin ajatella muuliharrastustani enemmän ja kirjasin kalenteriini matkaratsastuksen alustavan kisakalenterin. Ratsastusseurani Sumara halusi myös palkita minut vuoden tulokkaana, olin nimityksestä tietenkin erittäin otettu! En päässyt mukaan seuran pikkujouluihin, koska olin samana viikonloppuna lomittamassa, mutta nauhotin kiitospuheeni videoksi ja se oli katsottu tilaisuudessa. Muuli seisoi joulukuun alussa pari viikkoa omien kiireideni ja sitten hetkellisten jäätikkökelien takia. Kuun lopussa laitoinkin jo kengittäjälle viestiä, että laittaisi Muulin talvikenkään kun vain ehtii. Etelän kelit olivat kuitenkin monipuoliset ja joulusta lähtien pääsinkin taas ratsastamaan ihan normaalisti sulille teille.

Alla on vielä kuvia vuoden tähtihetkistä.

Tammikuussa oli upeita aurinkoisia talvipäiviä.

Bootsisekoilu loppui herkeksi, kun Muulikin sai rautaa alle.

Polveni leikattiin helmikuussa ja parani hienosti.

Sairaslomani ja ratsastuskieltoni aikana Muulilla kävi stuntteilemassa mm kaverini Tiina.

Itsekin pääsin lopulta selkään, olin sinne kaivannutkin!

Huhtikuussa käväistiin Tampereella messuilla

Pari kertaa kävimme kevään aikana myös irtohypytyksessä naapuritallilla. Muuli sai kehuja hyvästä tekniikasta!

Toukokuussa osallistuimme ensimmäisiin matkaratsastuskilpailuihimme! Ne olivat samalla ensimmäiset viralliset SRL:n alaisuudessa olleet kisat.

Toukokuun lopussa Muuli tutustui karjaan ensimmäistä kertaa lähietäisyydeltä ja oli erittäin pro.

Kesäkuussa maastoreissulla kävisimme kahlaamassa!

Kesäkuussa oli myös toiset matkaratsastuskilpailumme.

Hepokala Forest Traililla

Fotofuusio kävi kuvaamassa meikäläisiä hiekkamontulla.

Porvoossa laukkakisoissa, tämä kuva on lämmittelystä.

Maastoilimme ihan todella paljon! Heinäkuussa vietin viikon kaverini tallilla ja teimme joka päivä pitkän maastoreissun. Se oli tosi kivaa! Ps. minut voi kutsua mielellään kylään myös ensi kesänä ;)

Elokuussa olimme toiseen kertaan karjakurssilla, nyt Jeff Sandersin opissa.

Otettiin myös tinderkuvia, tosin nämä eivät koskaan Tinderiin ehtineet, koska ns flaksi oli käynyt jo.

Laukkasin ensimmäistä kertaa omalla kentällä ihan tarkoituksella ja useamman kerran!

Syyskuussa muutin ja laittelin pikkuhiljaa kotia kuntoon. Tässä on jälkeen ja ennen-kuvapari katonrajan maalauksesta.

Parin kuukauden asumisen jälkeen asumus oli laitettu ja viihdyn siellä todella hyvin.

Joulukuville ei tänä vuonna ollut oikein kelejä, tai jos oli, olin töissä.

Plussakelit tarjosivat kuitenkin hyvät pohjat maastoilla, Muulille on kyllä tulossa kengät, kun kelit niin vaativat.

Muuli ja tarhakaveri-bestis Elsa

Joulumaastossakin käytiin.

Lue lisää

Muulin kehitys 3,5 vuoden Suomessa olon jälkeen

Kirjoitin ahkerasti kehityspostauksia Muulin ensimmäisen vuoden aikana. Viimeksi kävin läpi sen historiaa vuosi sitten, kun se oli ollut Suomessa 2,5 vuotta. Siihen postaukseen pääset tästä. Kaikki kehityspostaukset löydät tagin "kehitys" alta.

Syyskuu 2018, kuva Reetta Ollila

Muulin kehitys ei enää alun jälkeen ole ollut mitenkään isosti harppovaa, vaan se on kehittynyt jo osaamiensa asioiden sisällä. Kun alkuaikoina keskusteltiin siitä, että voiko liinassa ylipäätään liikkua, keskustellaan nyt siitä, miten pienillä eleillä Muuli muuttaa tahtiaan ja tekee siirtymiset. Edistyminen ei siis ole enää niin näkyvää ja selkeää ulospäin. Ja toisaalta, Muuli on nyt sellainen, kuin haluankin sen olevan. Voin maastoilla sillä yksin, yhdessä ja vieraassakin paikassa. Keskustelemme enää siitä, onko sauvakävelijöitä pakko pelätä ja voiko lätäkön yli edes joskus kävellä. Ja toki kaikissa taidoissa on aina parantamisen varaa.

Ratsastuksessa ja muissakin urheilulajeissa sanotaan aina että kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Siksi ratsastuksessa tai missään muussakaan ei koskaan edes pitäisi olevansa valmis ja kaikenoppinut, koska silloin kehitystä ei enää tapahdu. Tuntuukin nyt ihan väärältä sanoa, että tällä hetkellä juuri nyt olen tyytyväinen Muuliin. Tarkoittaako se, etten enää kehity sen kanssa? Ehkä. Tai sitten se tarkoittaa sitä, että voin harrastaa sen kanssa ilman ylimääräisiä paineita tai odotuksia. Voin nauttia harrastamisesta sen kanssa, heitän ohjat satulanuppiin ja aivot narikkaan ja sitten mennään.

Omalla kohdallani hevosharrastuksessa on vuorotellen kausia, joissa vain nautiskelen ja pyrin siihen, ettei taantumista tapahdu ja sitten taas kausia, joissa vien hommaa eteenpäin hyvällä drivella. Nyt juuri on sellainen suvantovaihe, että odotan Muulin antavan välähdyksiä ja tartun sitten niihin, mutta en aktiivisesti kouluta sille mitään. Ratsain en mitään osaa opettaakaan, mutta minulla ei ole tarvetta myöskään hinkata mitään asiaa maastakäsin sen enempää.

Tottakai Muuli on kesken. Eihän se tee piffiä sen enempää kuin paffiakaan. Ei se niitä varmaan tee koskaan. Mutta onko sen pakko? Ei. Se toimii siinä hommassa, mihin halusin sen ostaa. En aluksi uskonut, että sillä voisi koskaan ratsastaa saatika maastoilla pitkin ohjin, mutta siellä me vaan mennään kaikkien (eikä vähiten oman) ihmetykseksi.

syyskuu 2019

Nyt kuitenkin asiaan, näillä mennään nyt.

• lastautunut hyvin lähettämällä, mutta saanut lastauksesta jonkinlaisen vamman ja lastaukseen saattaa mennä jopa vartti
• on vieraissa paikoissa todella rauhallinen ja hyvä käsitellä
• pysyy hanskassa hyvin
• maastossa kyllä steppaa vesilätäköiden ja märkien kohtien yli, mutta ei enää lähde lapasesta
• saattaa kyllä tuikata maastokaverin ohi kovaa, jos kaveri on liian hidas
• ei enää köyrypukittele laukassa ns ilman syytä, mutta protestoi kyllä jos pohje on liian napakka
• puhaltaa edelleen sieraimista, kun tarhassa pukee riimun
• helppo ottaa kiinni, mutta joskus on kiimapäiviä ja Muuli käyttäytyy kuin se yritettäisiin tappaa
• maastossa menee hyvin yksin, mutta tallin pihasta lähtevä polku pelottaa. Muuli kulkee kyllä sen, kun raipalla hieman rohkaisee
• seisoo missä tahansa lokaatiossa rauhassa paikoillaan pitkiä aikoja, sekä sidottuna että kiinnipidettynä
• isoin ongelma maastossa ovat kohti hölkkäävät ja pyöräilevät ihmiset kapeilla hiekkateillä
• mutta jos pyörä tai kävelijä tulee takaa, ei se ole paha
• laukannostot ja laukkaaminen onnistuu kentällä molempiin suuntiin
• maastossa nostaa käynnistäkin laukan
• kulkee maastossa kaikissa askellajeissa pitkin ohjin
• kävelee karjan seassa tottuneesti ja omaa karjavaistoa
• pelästyessään maastossa juoksee n 20 metriä, hidastaa ja katsoo mitä tapahtui
• ei ryöstele ilman syytä
• on kisannut matkaratsastuksessa ja laukkakilpailuissa, menestys jäi kuitenkin saavuttamatta
• tekee herkkujen avulla etuosankäännöksen kumpaankin suuntaan
• sidepass onnistuu muutaman askeleen verran selästä
• hyppää polvenkorkuisia ratsastajan kanssa ja jopa mielellään
• kengitettiin ensimmäisen kerran talvella ja se sujui ilman ongelmia
• ei pelkää raippaa, eli raipan kanssa voi ratsastaa ja sitä voi tarvittaessa käyttää jalan jatkeena
• selkäännousut minun kanssani onnistuvat vaikka silmät kiinni, palkkaan edelleen ruhtinaallisesti
• Muuli on muuttunut selkäännousuissa ja on rento koko ajan, aikaisemmin päästi kyllä selkään mutta piti pään korkeammalla ja oli selvästi jännittynyt
• maastossa antaa kaverin mennä edeltä eikä hätäänny siitä
• ajohommia tai ohjasajoa emme ole tehneet
• myöskään laukkuuttamista liinassa ei ole harjoiteltu, tärkeämpää on, että laukkaa ratsain
• Muulilla on käynyt myös vieraita ratsastajia ja näihin se suhtautuu asiallisesti, mutta ei ole täysin rento. On kuitenkin mukavaa, että osaava liikuttaja pärjää Muulin kanssa ilman ongelmia.

Alla on kuvamuistoja kuluneilta 12 kuukaudelta.

maastoilua Elsan ja Pian kanssa

irtojuoksutusta ja uudet suitset ja bootsit

ratsastustunnilla, kuva Tiina Lepojärvi

eka maastoilu pimeällä, kuva Heidi Blom

Maastoilua

Muuli sai ekat kengät tammikuussa

Polveni leikattiin alkuvuodesta enkä ratsastanut seitsemään viikkoon

lastausharjoittelua..

eka ratsastus kentällä polvileikkauksen jälkeen, kuva Tiina Lepojärvi

Tampereen Hevoset-messuilla

Irtohypytyksessä naapuritallilla

Ekalla karjakurssilla toukokuussa, kuva Tiia Kortelainen

päästiin Hesariin!

Muuli vedessä ekaa kertaa, kuva Sonja Mäkinen

toisissa matkaratsastuskisoissa, kuva Maiju Aaltonen

tehtäväradalla, kuva Sanni Niiranen

kuvauksissa, kuva FotoFuusio

Laukkakisoissa

Jeff Sandersin karjakurssilla

Mekkokuvia tinderiin (ok, nämä eivät sinne koskaan ehtineet), kuva Reetta Ollila

ekat laukat kentällä minun allani, kuva Reetta Ollila

Maastoilua edelleen Elsan ja Pian kanssa

Lue lisää