Suurimmat aasi- ja muulitapahtumat meillä ja Euroopassa vuonna 2019

Oletko suuntaamassa ulkomaille lomalle? Tsekkaa listasta, onko kohteessasi joku iso aasi- tai muulitapahtuma meneillään ja käy vierailulla!

Donkey Week, Donkey Sanctuary, Sidmouth, Englanti, 7-14.5.2019
Donkey Sanctuary järjestää vuosittain aasiviikon, jonka jokaisena päivänä päästään vierailemaan eri tiloilla, jotka eivät normaalisti ole avoinna yleisölle. Osallistujat pääsevät myös luennoille joilla kerrotaan paljon aaseista. Osallistujat varaavat majoituksen itse alueen hotelleista ja majataloista ja yhteiskuljetus löytyy.

Bishop Mule Days, Bishop Kalifornia, USA, 21-26.5.2019
Tämä tapahtuma on Yhdysvalloissa suurin muulitapahtuma ja kerää yhteen satoja muuleja omistajineen. Luokkia on laidasta laitaan ja illalla alueella on kantrimusiikkia ja grillailua. Paikalle kannattaa tulla useammaksi päiväksi ja suurin osa yleisöstä majoittuu matkailuautossa karavaanialueella. Vuokraa siis RV ja hurauta paikalle. Tapahtuma järjestetään aina vuosittain toukokuun viimeisenä viikonloppuna eli vuonna 2020 se on oletettavasti 19-24.5.2020.

Eselfest, Freiburg, Saksa 1-2.6.2019 (mainos alla)
Mainos oli Facebookissa, mutta lisätietoa pitäisi löytyä Esel.org-sivustolta jossain vaiheessa ennen tapahtumaa

Esel- und Mulitreffen, Paaren im Glien (lähellä Berliiniä), Saksa, 17-18.8.2019
Saksan aasi- ja muuliyhdistysten tapaaminen.

Donkey Breed Society, Supreme Championship Show, Warwickshire (lähellä Birminghamia), Englanti, 17-18.8.2019
Tapahtuma kokoaa yhteen Englannin parhaat aasit omistajineen ja aasit ja muulit kilpailevat erilaisissa käyttöluokissa ja näyttelyluokissa. Paikalla kannattaa ehdottomasti olla molemmat päivät.

Aasi- ja muulikurssi, Pukkila, 23-25.8.2019
Hutkon Laama- ja eläintila ja Suomen Aasiyhdistys järjestävät aasi- ja muulikurssin! Paikalle voi tulla oman muulin tai aasin kanssa mutta jos omaa ei ole, leirin ajaksi saa aasin lainaan. Ohjelmassa on maastakäsittelyä, ratsastusta (painorajojen puitteissa), ohjasajoa ja ajoa sekä laavuretki taluttaen tai ratsain (edelleen painorajojen puitteissa).

Ruotsin aasipäivät järjestetään yleensä elokuussa, mutta tämän vuoden päivämäärää ei vielä julkaisuun mennessä ole ilmoitettu. Tutustu lisää Ruotsin Aasiyhdistyksen kotisivuilla.

Feria de la mula, Malaga, Espanja, suunnilleen 12-13.10.2019
Arenasin kaupungissa Malagassa järjestetään oma feria eli juhla muuleille! Kaksipäiväistä feriaa on vietetty jo 23 vuoden ajan ja se kokoaa kaupunkiin runsaasti muuleja. Vuonna 2018 päivämäärät olivat 12-13.10.2018 ja päivät ovat suunnilleen samat joka vuosi.

Salon Cheval on Belgiassa Monsissa/Tournaissa vuorotellen järjestettävä hevostapahtuma, josta minulla ei  ole sen enempää tietoa kuin että julisteessa luvataan paikalla olevan myös aaseja! Vuoden 2020 päivämääriä ei vielä ole, mutta vuonna 2019 tapahtuma oli Monsissa 2-3.3.2019 ja Tournaissa sen pitäisi olla lokakuussa 2019.

Salon du Cheval Paris on Ranskan suurin hevosmessu ja mukana on myös kattava kokoelma aaseja ja muuleja. Messut olivat vuonna 2018 marras-joulukuun vaihteessa. Vuoden 2019 päivämääriä en löytänyt vielä mistään.

Salon International de l'Agriculture, Pariisi, Ranska, 22.2.-1.3.2020
Pariisin maatalousnäyttelyssä on runsaasti myös aaseja ja muuleja mukana. Tapahtumapaikalle on helppo kulkea Pariisista ja liputkin ovat vain noin 15 euroa/päivä.

Jos nämä tapahtumat eivät satu reissusi ajaksi, kurkkaa vielä nämä

Oletko vierailemassa Englannissa? Katso maatalousnäyttelyt ja muut tapahtumat, joissa aaseja saattaa olla mukana Donkey Breed Societyn mainiosta tapahtumakalenterista!

Ehkä menetkin Etelä-Saksaan? Kurkkaa Albmulin sivut. Kyseessä on muulitalli, jossa järjestetään myös kursseja ja vaelluksia. Julia puhuu hyvää englantia, joten mukaan vaan! Tänne päästäkseen on kyllä vuokrattava auto.

Yhdysvaltoihin? Kurkkaa American Mule Associationin tapahtumakalenteri. Kalenterissa on myös muita, kuin AMAn järjestämiä muuli- ja aasitapahtumia. Kiinnostaako muuliklinikat? Niihin pääsee aina kuunteluoppilaaksi pientä maksua vastaan. Lucky Three Ranchin sivuilla on hyvä lista klinikoista ja muistakin tapahtumista!
 

Lue lisää

Pian aasivaellukselle pääsee Suomessakin!

Kuten Instagramin ja Facebookin seuraajat tietävät, olen ylpeänä mukana perustamassa Suomen ensimmäistä aasivaellustallia. Paikkana toimii Tukkilan tila, eli se sama talli, jossa Muuli asusti ensimmäiset kolme Suomessa. Muuli asutti pihattotarhaa näiden aasien kanssa ja nyt aasit joutuvat hommiin.

Tukkilassa on syntynyt aasivarsoja, mutta aasikasvatus ei Suomessa oikein lyö leiville. No miten aasit saadaan tienaamaan heinärahojaan? No viemällä turisteja metsään!

Jos aasivaellukset ovat kovaa kamaa Ranskassa (ja myös Saksassa, kuten kerroin edellisessä postauksessani), miksei niille olisi tulijoita myös Suomessa? Tilanteemme on se, että jos asiakkaita ei ole, ei haittaa, aasit ja me ihmiset jatkamme elämäämme normaalisti. Jos tulijoita taas on, ovat aasit ja ihmisresurssi käytettävissä. Eli vaikka homma ei lähtisi pyörimään (tietenkin se lähtee), niin kukaan ei ajaudu konkurssiin tai kodittomaksi. Rahaa tässä ei siis ole ainakaan vielä kiinni.

Tilanne tosin muuttuu siinä vaiheessa kun meidän on laajennettava toimintaa ja haettava Belgiasta lisää aaseja, mutta katsotaan tämä kesä nyt ensin.

Kuvassa Susanna, Sportti, Tupajumi, Kepponen (kuormasatula selässään) Outi, Lumi ja Heikki. Outi ja Heikki ovat Tukkilan tilan isäntäpari.

Tämä aasi on nimeltään Tukkilan Tupajumi. Se on kaksivuotias tamma, joten se ei vielä kanna kuormasatulaa pitkään aikaan. Se ei kuitenkaan rasitu liikaa tällaisista rauhallisista kävelylenkeistä. Ei vaikka olemme ylittäneet isoja lätäköitä, kuten sen jaloista huomaa.  Kuva: Susanna Lehto, Suvililja.net

Kuva: Susanna Lehto, Suvililja.net

Tukkilan aasit ovat luonteeltaan sellaisia että ne tulevat aidalle heti kun niitä menee katsomaan. Ne tunkevat portista ulos ja lähtevät oikein mielellään lenkille. Niitä voi harjata ja olen todistetusti hoitanut niiden kavioita melkein koko vuoden. No, yksi taistelija porukassa oli, se on onneksi myyty eteenpäin. Annoin sille sille silloin nimeksi "Tukkilan vittumainenvuoltava". En muista minkä nimen se lopulta sai papereihinsa.

Olemme nyt koulineet aaseista mallikelpoisia vaelluskavereita omalla porukalla ja nyt tuntuu siltä että ne toimivat. Vetoaasina meillä on tosin aina ollut Lumi suurimman osan matkaa, sitä on menneisyydessä käsitelty paljon ja sillä on maastoiltu, eli se kyllä menee joka paikasta.

Muut aasit miettivät märissä kohdissa hetken ja ylittävät esteet parhaaksi katsomallaan tavalla. Yksi porskuttaa läpi ja toiset kiertävät kuivan maan kautta. Viikonlopun testivaelluksella märkä metsäautotie nimittäin yllätti meidät muutamassa kohdassa.

Luova kuvaustauko juuri katkaisemamme puun päällä. Kuva: Susanna Lehto, Suvililja.net

Asettaudumme ylläolevaa kuvaa varten.. Kuva: Susanna Lehto, Suvililja.net

Aasivaellus on hieman huono sana, koska ainakin itse liitän vaelluksen koko päivän reissuun missä edetään useita kymmeniä kilometrejä. En itse koskaan lähtisi tuollaiselle vaellukselle sillä olen liian mukavuudenhaluinen. Hevosen tai muulin selässä ajatus tuntuu sensijaan oikein houkuttelevalta.

Nimesimmekin nämä aasivaellukset aasiretkiksi koska pituus on kohtuullisempi (ajallisesti pari tuntia) ja retki taas tuo mieleen retkieväät, ja mikä olisi aasiretki ilman kunnollisia eväitä? No ei mikään! Piknik luonnon helmassa kuuluu oleellisesti asiaan.

Hevosihminen on tässä kohtaa että "en todellakaan maksa siitä että kävelen aasin kanssa metässä". Ilouutinen Sinulle, ei tarvitsekaan! Voit kävellä siellä oman hevosesi/aasisi/muulisi kanssa mielinmäärin jos siltä tuntuu! Kaikilla ei kuitenkaan ole omaa kavioeläintä, koiraa, kissaa tai laamaa tai he haluavat silti tulla kävelemään aasien kanssa.

Meidän reissuillamme lähtee aina opas mukaan (minä), eli tätä ei nyt tehdä perinteiseen Keski-Eurooppalaiseen tyyliin jossa saat mukaasi aasin ja kartan ja herran haltuun. Ehdotin tätäkin Outille, mutta hän sanoi ettei todellakaan anna aasejaan kenenkään matkaan. Ties mistä ne löytyy, jos löytyy. Voinkin oppaan roolissa kertoa sujuvasti aaseista koko reissun ajan, mahtavaa!

Alta löytyy vartissa askartelemani mainosvideo aasiretkistä. Koska panostamme myös kansainväliseen toimintaan, olen tekstittänyt sen englanniksi. Toivottavasti meni edes sinnepäin oikein tämä..

Henkilön Tukkila's Donkeys (@tukkilantila) jakama julkaisu 10. 05ta 2017 klo 12.51 PDT

Susanna Lehto (Suvililja.net) lähti mukaamme testivaellukselle ja kamera oli tietenkin mukana. Tämä postaus on kuvitettu pääosin Susannan kuvilla, mutta myös minä otin näistä pari (ne, joissa Susanna näkyy mukana). Susanna joutui sekä taluttamaan että kuvaamaan ja jossain vaiheessa vaihdettiin. Koska meitä testiryhmäläisiä oli tasan niin monta kuin aasejakin, taiteilin sujuvasti kahden aasin kanssa.

Sportti ja Tupajumi eivät menneet kovin synkassa, koska Sportti jäi nimestään huolimatta pitämään perää kun Tupajumi kulki mieluiten toisten hännässä. Sportin häntä ei sille kuitenkaan kelvannut. Että ole siinä sitten kun toinen vetää eteen ja toista saa vetää.

Lisätietoa aasiretkistä voi lukea (toistaiseksi vain suomeksi) Tukkilan kotisivuilta.
Tukkilan Facebook-sivulla on menossa kilpailu, jossa voi voittaa kahdelle ihmiselle aasiretken.
ja Tukkilan tilan eilen perustettua Instagram-tiliä kannattaa seurata myös!

Mainoksen kuvat: Susanna Lehto, Suvililja.net ja oikea yläkulma on minun ottamani.

Vielä on karun näköistä, mutta kai se kesä tästä.

Lue lisää

Aasivaelluksella ei ratsasteta vaan rentoudutaan

Kerroin viime syksynä kuinka olin Muulivaelluksella Saksassa. Tuolloin nimenomaan ratsastimme muuleilla. Saksassa voi myös harrastaa aasien kanssa vaeltamista. Ja nimenomaan aasien kanssa, ei aaseilla. Vaeltaminen ja pitkät päiväkävelyt tuntuvat ylipäätään olevan kovassa suosiossa Euroopassa (Suomea lukuunottamatta) ja Keski-Euroopassa on perinteikästä vaeltaa aasin kanssa.

Aasilla ei siis suinkaa ratsasteta, vaan sitä käytetään kuormajuhtana. Maailmassa on muuten noin 44 miljoonaa aasia, joista ehdottomasti suurin osa kantaa tavaroita selässään. Seuraavaksi eniten aaseja käytetään vetojuhtina kärryjen edessä ja vain pienellä osalla aaseista ratsastetaan. Vielä triviatietona sellainen, että 95% aaseista asustaa kehittyvissä maissa. Tämä tarkoittaa sitä että vain viisi prosenttia pitkäkorvista elää lemmikkiaasin elämää.

Maailman ihmiset eivät voi olla väärässä, aasi on täydellinen kantojuhta! Se kävelee erittäin mielellään muiden aasien tai ihmisen vanavedessä kapealla polulla ja luovuttaa johtajuuden pois itseltään. Aasi rakastaa vieraita ja uusia polkuja eikä se hätkähdä autoista tai muista liikennevälineistä.

Maaliskuun lopun Equitanaan suuntautuneen Aasimatkan yhtenä kohteena oli Der Eselbauer, joka tarjoaa aasivaelluksia parista tunnista jopa viikkoon. Suosituin on tosin noin neljän tunnin ja kahdeksan kilometrin joenvarsireitti, jossa poiketaan myös vanhaan luostariin. Tätä retkeä aasien omistaja, Frank Nippert, suositteli myös melle.

Aasiyhdistyksen liivit olivat tietenkin mukana. Kuva: Teija Jokinen

Eselbauerin tyylisiä aasitalleja löytyy erityisesti Ranskasta paljon ja moni yksityishenkilökin harrastaa vaeltamista aasinsa kanssa. Saksassa ei talleja tietääkseni ole yhtä paljon, mutta melko helposti löysin tämän paikan Internetistä. Valintaamme vaikutti tietenkin myös se, että kotisivut olivat osittain myös englanniksi ja Frank vakuutti puhuvansa englantia. Ja hyvin muuten puhuikin! Siinä alkoi ihan hävettää oma suomiaksentti.

Frank kertoi että normaalisti hän pitää vierailijoille puolen tunnin koulutuksen aasin käsittelystä, me saimme sen vasta tien päällä. Hän varustaa vieralijat kartalla, mutta lähti poikkeuksellisesti meidän mukaamme. Ymmärsit oikein, normaalisti vuokraat siis aasin ajalle X, saat kartan käteen ja herran haltuun. Me saimme luksuspalvelua kun Frank lähti mukaan opastamaan ja kertomaan yrityksestään lisää.

Saimme kuulla että Frank on aina halunnut aaseja ja hänellä oli mahdollisuus ostaa niitä kun he muuttivat vaimonsa kanssa tänne Hollannin rajalle Saksan puolelle muutama vuosi sitten. Yrityksen hän perusti tästä vuoden kuluttua ja viime kesänä hän oli myynyt loppuun jokaisen viikonlopun! Retkille on mahdollista osallistua vain perjantaista sunnuntaihin, sillä maanantaista torstaihin Frank on töissä. Aasit siis saavat levätä neljä päivää viikossa kun kolmena päivänä niillä saattaa olla jopa kaksi neljän tunnin reissua päivässä!

Aasit olivat muuten erittäin hyvinvoivan näköisiä ja niiden kaviot olivat hyvät. Kaviot riittävät muuten kertomaan minulle kaiken oleellisen aasinpidosta, joten tsekkaan ne aina ensin kuvistakin. Jos aasilla on pitkät kaviot, tippuu sen omistajan arvostus aika paljon..

Catering aasimme Goliath. Kuva: Teija Jokinen

Frank kertoi että fillareita sanotaan "rauta-aaseiksi". Tässä siis kaksi aasia samassa telineessä.

Piknikillä. Kuva: Teija Jokinen

Tässä ollaan melkein tallilla takaisin. Kuva: Teija Jokinen

Kuva: Teija Jokinen

Otimme matkaan kaikki aasit, joten yksi meistä pystyi kuvaamaan (minä). Kotimatkalla vaihdettiin ja Teija otti kameran. Teija on siis sama, jonka kanssa järjestimme Särkänniemeen Aasinhoitopäivän. Frank oli huolissaan että pystyisinkö itse rentoutumaan kun vain juoksentelen mukana kuvaamassa mutta vakuutin hänelle että tällä tavoin rentoudun parhaiten.

Talutimme Teijan kanssa isoa Grand Noir Bu Berry rotuista aasia, eli suomalaisittain berrynaasia. Tämä aasi on nimensä mukaan iso tumma marja ja sitä on käytetty maataloustöissä ja muulisiitoksessa. Kyseinen aasi, Goliath, oli toiminut pyhiinvaelluksella ennen Frankille tuloa. Sillä oli siis nuoreen ikäänsä nähden jo pari tuhatta kilometriä takanaan.

Frankilla oli kolme erilaista kuormasatulaa joista Goliath sai selkäänsä minun mielestäni epämiellytävimmän. Kuvasta näette miten pienille alueille kaikki paino tulee. Meidän retkellämme se ei haitannut, sillä kasseissa olivat vain sämpylät ja pienet juomapullot, mutta Frank näytti kuinka satulaan saa kiinni puutelineet ja sillä on perinteisesti kannettu todella painavia kuormia. Ei jatkoon.

Tällä satulalla paino tulee hyvin pienelle osalle aasin selkää, ei hyvä.

Tämä on käsittääkseni yleisin kuormasatulamalli. Painon jakautuminen aasin selkään toimii samalla logiikalla kuin satulassa, eli kuormasatulassakin on kaksi paneelia. Tämä vaatii alleen paksun padin.

Tässä on myös melko yleinen satulamalli.
Tämän pitäisi mukautua aasin selkään paremmin kuin
edellinen versio, sillä "paneelit" on kaksiosaiset ja jokainen liikkuu itsenäisesti.
Tämäkin vaatii tietenkin paksun padin alleen.

Aasit kulkivat rauhallisesti, kolme piti kärkeä ja kaksi peräpäätä. Frank kertoi meille aasien järjestyksen ja osa aaseista halusi kulkea edelläkulkevan hännässä kun toiselle sopi pitkä hajurako. Pidimme aasien kanssa lyhyitä syöttelytaukoja Frankin kertoessa luonnosta ja aaseistaan ja pari pidempää taukoa. Ensimmäinen luostarissa kahvien parissa ja toinen omalla evästauollamme.

Aaseja ei muuten saanut päästää syömään ihan milloin vain, vaan niille piti aina sanoa "leka", joka tarkoittaa niille että "ole hyvä". Jos aasi ei saanut lupaa syödä mutta söi silti, oli pää vedettävä ylös, jatkettava vielä muutama askel ja annettava syöntilupa. Ja kun lähdettiin liikkeelle, niin sitten lähdettiin.

Kotitallilla harjasimme aasit ja ne saivat kupeissaan porkkanaa ja jotain pellettimäistä rehua. Tämän jälkeen ne pääsivät takaisin omaan tarhaansa heinien pariin.

Miltä kuulostaisi kävelylenkki aasin kanssa? Tylsältä? Hauskalta? Kokeilemisen arvoiselta?

Frank taittoi koko matkan keltaisissa puukengissä.

Ero Suomeen näkyi selvästi. Täällä oli luvallista ratsastaa.

Lue lisää

Englannin matka 4/3

Kirjoitin meidän huhtikuun lopun englannin matkastamme kolme kuvapainotteista postausta, New Forestista, Donkey Sanctuarystä ja Dartmoorin kansallispuistosta. Tähän ekstrapostaukseen kokoan kolme sekalaista kohdetta, joissa myös kävimme reissun aikana, Port Isaac, St. Ives ja Stonehenge. Kuvasaastetta jokaisesta kohteesta olkaa hyvät!

Port Isaac on Just Se Doc Martinin sarjan ystävien kylä jossa on pakko käydä. Kylä on aika surkea ja sijaitsee pienessä lahdenpoukamassa jossa vuoroveden liikkeet näkee selvästi. Välillä veneet ovat vedessä ja välillä kokonaan hiekalla. "Doc Martinin talo" on yksityisomistuksessa ja sen edessä on ketju, pakolliset kuvat on silti mahdollista saada siitä.

Älä turhaan aikatauluta itseäsi tänne koko päiväksi, tunti tai pari riittää vallan mainiosti.

Kuva: Katri Määttänen

Kuva: Katri Määttänen

Kuva: Katri Määttänen

Kuva: Katri Määttänen

Kuva: Katri Määttänen

Tunnin ajomatkan päässä Port Isaacista sijaitsee paljon suurempi rantakaupunki St. Ives. Täällä on kunnon hiekkarantaa ja merenrantakaupungin fiilistä! Hotelleja ja vuokrattavia taloja oli runsaasti ja haiskahti kovasti siltä että kovan sesongin aikaan kaupunki on täynnä ihmisiä.

Katsoin jo että miten logistiikka tänne pelaa, ei kovin hyvin. Gatwickilta kestää 6,5 tuntia ja kahdella junan vaihdolla, eli kannattaa ehkä lennähtää johonkin lähemmäs jos ei halua vuokrata autoa. Kaupunki vaikutti kyllä niin kompaktilta, ettei tänne kannata välttämättä autolla tulla sotkemaan jos se vain on vältettävissä.

Tuli todellakin sellainen oli että tänne on pakko päästä kesällä uudestaan, vetää päälle lahkeelliset uikkarit ja ottaa aurinkoa raidallisessa vanhanaikaisessa aurinkotuolissa. Raidalliset pukukopit rannalla jo olikin rivissä odottamassa uimareita.

Laskuveden aikaan rannat nyt eivät ole kaikkein houkuttelevimpia..

Koirille oli oma puoli rannasta.

Kuva: Katri Määttänen

Kuva: Katri Määttänen

Kuva Katri Määttänen

Tuolla aion ottaa aurinkoa vielä jonain kesänä. Kuva: Katri Määttänen

Kolmantena kohteena kävimme reissun aikana Stonehengellä ja syömässä Salisburyssä.

Stonehengen nyt tietää kaikki, se on se kivirinkula keskellä peltoja. Sisäänpääsy maksoi noin 20 euroa, mutta kyllähän tämä on sellainen once in a lifetime -kohde että pakko käydä jos hoodeille sattuu. Minä tosin olin jo käynyt viime vuonna, mutta kävin tsekkaamassa ovatko kivet edelleen paikoillaan. Olivathan ne.

Tänne on huhujen mukaan päässyt joskus ilman mitään sisäänpääsymaksuja, mutta nyt alue oli sen verran hyvin aidattu että jäniksenä olisi joutunut katselemaan kiviä todella kaukaa. Eli tässä kohtaa ei nyt kannata sniiduilla.

Kivet 5/5. Kuva: Katri Määttänen

Kuva: Katri Määttänen

Stonehenge sijaitsee lähellä Salisburyn kaupunkia joka on kuuluisa ainakin isosta katedraalistaan. Katedraalin pihalla on Sophie Ryderin (kvg) patsasnäyttely. Nämä kaikki kuvat ovat siskoni Katrin ottamia, koska hänellä on paljon parempaa silmää taiteen kuvaamisen suhteen. Ja parempaa rautaa.

Lue lisää