Aloitin kengityskurssilla ja toisena kurssiviikonloppuna pääsin jo kengittämään Muulin!

Sama tehdaskenkä muotoiltuna Muulille ja orkkiksena.

Koulutuskeskus Salpaus järjestää kerran vuodessa maksullisen kurssin kengityksestä, Kengityksen peruskurssin. Kurssi maksoi 550 euroa ja sinne oli haettava ja tultava vielä valituksi, jotta opiskelu oli mahdollista. Hakijoita oli kuulemma ihan reilusti ja itse olin yksi onnekkaista valituista. Meitä taitaa olla kurssilla 12 henkeä.

Kurssi järjestetään kuutena viikonloppuna aina kolme päivää peräkkäin. Viikonloppuja on kuuden kuukauden aikana kesäkuusta marraskuuhun. Ensimmäinen kurssiviikonloppu oli kesäkuun alussa ja silloin keskityimme ihan perusjuttuihin ja takomiseen. Taoimme käytettyjä kenkiä johonkin muottiin Asikkalan toimipisteessä ja kokeilin myös puikkohitsausta ensimmäistä kertaa ikinä. Luulen että rälläköin myös metallia ensimmäisen kerran koskaan. Tuona viikonloppuna syntyi ahjon avulla myös naulakko käytetystä kengästä, sain aikaiseksi rengaskengän ja tein kengän sisälle levikkeen ottamalla toisesta kengästä pätkän sitä varten.

Opettajana meillä on Timo Alanko, jolla on pitkä kokemus kengityksestä ja sen opettamisesta.

Huomasin nyt jälkikäteen, että olin ottanut 99% kuvista pystyyn, koska ajattelen kuvat ja videot nykyään ennemmin pystyssä kuin vaakana. Suurin osa materiaalistani julkaistaan nimittäin pystyssä, mutta täällä blogissa toimisi parhaiten vaakakuvat. Kuvassa opettajamme Timo ja muita kurssilaisia.

Timo muotoili meille yhden kengän valmiiksi. Muuli seisoo käytävällä.

Takominen oli äärimmäisen hankalaa ensimmäisenä viikonloppuna vaikka käytimme käytetyjä  (eli mahdollisimman ohueksi kuluneita kenkiä) ja tuntui etten saanut kenkää muuttumaan tippaakaan kun se piti saada teuraskavioon mallaamaan. Kuumana kenkä taas muokkaantui liikaakin ja toisaalta jäähtyi todella nopeasti. Puikkohitsauksessa puikko jäi jatkuvasti kiinni työstettävään palaseen. Ei varmaan tarvitse kertoa että ala-asteen käsityövalintani ei ollut tekninen työ? En ollut kovin hyvä tekstiilityössäkään, joten olisin voinut ihan hyvin valita teknisen.

Ensimmäisenä viikonloppuna emme työstäneet hevosia tai vuolleetkaan mitään, kävimme vain katsomassa Jokimaan hevostallit ja systeemit ja opettelimme kengitysvälineiden nimiä koulun pakkeja siivotessamme ja kootessamme. Siinä kohtaa kävi jo selväksi, että omat kamat kannatti ostaa ennemmin ennemmin kuin myöhemmin koska koulun välineistöä ei oltu käsitelty mitenkään erityisellä hartaudella.

Irrotustongit, leikkurit ja naulankatkaisutongit

Tekemäni rengaskenkä

Puikkohitsauksen taidonnäyte

Naulakko, muotoiltiin kuumana

Levike kengän sisäsyrjällä

Tehdaskenkä muotoiltuna teurasjalalle

Takomista Jokimaalla 2. kurssiviikonloppuna. Ostin Hevarilta itselleni tämän saman pikkualasimen. Huomasin myöhemmin että vaikka olen näinkin lyhyt (160 cm) niin takominen oli helpompaa jos olin polvillani tuon vieressä. Moni kengittäjä on hitsannut tuohon pidemmät jalat, jotta asento olisi ergonomisempi.

Toinen kurssiviikonloppu oli heinäkuussa ja vietimme sen kokonaan Jokimaalla, joka onkin sijainniltaan minulle paljon parempi (kuin Asikkala). Perjantain aloitimme Heinolassa Hevarilla, josta jokainen osti sen verran kengitysvälineistöä kuin oli tarve. Ostin tuolta reissulta itselleni pajavasaran, naulausvasaran, kolottimen, pari raspia, kengitysessun, pienen alasimen, Muulille kenkiä, purkuraudan, kengitysnauloja, magneetin (naulanpätkille) ja looppipuukon. Myöhemmin kävin vielä ostamassa papukaijapihdit, koska huomasin niiden olevan erinomaiset kengän irrotuksessa. Ennestään minulla oli vain leikkurit ja kengänirrotustongit (joilla katkon kyllä myös naulat). Kotkausrongit olen saamassa muita reittejä pitkin joten niitä en nyt ostanut.

Ostin pienen alle 300 euroa maksavan alasimen, koska suurempaa en jaksa jalkoineen kanniskella ja ainakin alkuun ajattelin pärjätä pikkualasimella ja pikkuautollani.

Ainiin, kengittäjän urasta en tässä kohtaa haaveile, mutta toivon pystyväni lyömään nyt ensialkuun irtokenkiä kiinni ja vuolemaan hevosiakin. Nythän en vuole ollenkaan hevosia koska minulla ei ole siihen riittävästi tietotaitoa. Vuolen siis vain aaseja, koska niiden kavionvuolusta kuvittelen tietäväni jotain. Tiedän itseasiassa niin paljon, että olen pitänyt aiheesta jopa kurssipäiviä aasinomistajille. Näidenkään tarkoitus ei ole opettaa täysin vuolemaan oman aasinsa kavioita, mutta tietää miltä kavioiden pitäisi näyttää vuoltuina ja millaista ylläpitovuolua voi kotona harrastaa.

Meillä on joka viikonloppu perjantai teoriaa ja kävimme läpi kavion ja vähän koko hevosenkin anatomiaa. Tutustuimme kuvien kautta kavion rakenteeseen ja miltä siellä sisällä näyttää. Kotitehtävänä olikin opiskella saamamme monisteet ulkoa, joten aloitin harjoittelun piirtämällä itse halkaistun kavion ja sen eri osat, mutta älkää nyt vielä tentatko minua niistä. Opimme että naulan optimaalinen lyöntipaikka on valkoviiva mutta tilanteet vaihtelevat ja välillä sen saattaa joutua lyömään sälekerrokseenkin jos seinämä on vaikka tosi ohut tai seinämää on jouduttu suoristamaan alaosasta, jolloin se on "kaventunut". Sälekerrokseen naulatuista naulanreijistä voi levitä sieni/bakteerimössö aiheuttaen pitkässä juoksussa esim irtoseinämäisyyttä.

Etenimme myös kengitysvaiheeseen heti toisena kurssiviikonloppuna. Lauantaina parini Annina toi Jokimaalle poninsa Iineksen, joka olikin erinomainen harjoituskappale. Se nimittäin seisoi käytävällä Salpauksen hevosten jatkeena kuin ei mitään ja jaksoi todella hyvin meidän monituntisen kangityksoperaatiomme ajan. Iines oli karsinassa vain ruokatunnin ajan. Teimme Anninan kanssa sen siis puoliksi, molemmille yksi takakavio ja yksi etukavio. Iinekselle menivät tehdaskengät melkein suoraan ja vitsailinkin että täällä sitä opiskellaan kengänmukaista vuolua (oikea termi on siis rakenteen mukainen vuolu).

Mutta eivätpähän kengät ole turhaan käyneet läpi vuosisatojen tuotekehittelyä, oli olisi ihme jos tehdaskenkiä joutuisi jotenkin todella paljon muotoilemaan. Niissäkin on toki eroja, eli on pyöreämpää ja pitkulaisempaa. Iinekselle oli ostettu mahdollisimman optimaaliset kengät jo valmiiksi.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun vuolin näin isoa hevosta (ponia). Ja kavioista otettiin ihmeen vähän. Aasit kai kasvattavat kavioita rutkasti nopeammin vaikka ovat olleet tähän asti aina kengättömiä. Kavion pohjasta raspattiin täysin tasainen, jotta ilma ei näy kavion ja kengän välistä. Itse tietenkin lohmaisin pihdeillä jostain liikaa ja korjailin pitkään kavion pohjaa tasaiseksi. Ja kun otin liikaa, puhutaan siis milleistä, ei suinkaan senteistä.

Kun kavio oli vuoltu ja eteen oli raspattu käänteelle paikka/paikat, kenkä istui siihen melkein kuin valettu. Naulaaminen oli tietenkin jännittävää, mutta hevosen kavioista naulat tulivat nätisti ulos suunnilleen siitä mistä oli tarkoituskin. Opin että naulassa merkki on sisäänpäin, niin viiste on oikein ja vie naulaa ulospäin. Ratsukengissä on myös merkki toisella haaralla, se taas tulee aina kavion ulkosyrjälle. Ravikengät ovat identtiset puolin ja toisin, joten niissä ei ole merkkiä.

Hevarilla opin että nauloja on abaut 100 erilaista. Eri pituuksista ja slimmiä ja normia jne. Ostin Muulille paketin kolmosnauloja slimmeinä, mutta tulevia irtokenkäpotilaita varten joudun ostamaan vielä erilaisia nauloja. Naulan koko riippuu kengän koosta. Älkää kysykö tässä vaiheessa sen enempää.

Niin ja niitä kenkiä oli abaut sataa erilaista myös. Miten ihmeessä rautakenkää on voitu edes kehittää niin paljon erilaisia? Ja onko niissä harrastehevosen silmin oikeasti mitään eroa? Ostin Muulille parit erilaiset kesäkengät mahdollisimman kapeana, niitä ei tarvitsisi muotoilla niin paljon ennen kengitystä kuin normaalia 000 ratsukenkää.

Saimme kulutettua kahteen pekkaan Iineksen kengitykseen noin viisi tuntia. Voin kertoa että ihan jokapolle ei siihen olisi pystynyt, Iineksellä ei siis ainakaan ollut mitään kengitystraumoja taustallaan ja toivottavasti emme niitä sille myöskään tuottaneet.

Sunnuntaina jatkettiin kengittämistä Muulin kanssa. Olin siis viettänyt sen kanssa juuri viikon Heinolassa ja Jokimaa sattui sunnuntaille ns kotimatkalle. Olin asennoitunut niin, että jos kengitys ei onnistu niin saisin ainakin taottua Muulille valmiiksi sopivia kenkiä. Mutta jos se saadaan kenkään niin se on aina kotiin päin.

Työstimme Muulia jälleen Anninan kanssa. Kavioissa ei ollut juurikaan raspattavaa, olinhan joutunut suojaamaan niitä bootseilla nyt jo arkomisen takia, joten ne vuoltiin vain tasaisiksi ja tsekattiin mahdolliset kolot. Muulille tulee kannoille herkästi koloja, joihin painuu kiviä ja muuta paskaa, joten ne tyhjennettiin.

Muuli testaili valjastuskatosta, ei ollut mikään lempipaikka

Kengät olin ostanut Hevarilta ja todettiin heti, että ne ovat hyvinkin pyörät Muulin kavioihin. Edellispäivänä en joutunut takomaan juuri ollenkaan, mutta Muulin kanssa takomista tuli koko rahalla. Käytimme sekä isoa paja-alasinta että pikkualasinta vähän sen mukaan, kumpi palveli paremmin.

Kenkiä lähdetään muotoilemaan aina ensin varpaalta ja Muulin tapauksessa sivut taottiin ensin suoremmiksi "kaitaisemmiksi" ja lopuksi koko kenkään taottiin sivulta, jolloin sivut saa lähelle toisiaan U:n muotoon. Aivan kengän kannat taottiin myös todella suoriksi, jotta ne eivät painu säteeseen kiinni ja antavat kannoille tukea.

Kengän tulee istua kavioon (olla siis kavion mallinen) kärjeltä puoliväliin, siitä kantoja kohti kenkä saa olla kaviota hieman leveämpi.

Muulin kavion malli on "negatiivinne" eli kavio on ruununrajasta ympärysmitaltaan suurempi kuin mikä se on maanrajasta. Kenkää jätettiin tämän takia hieman reunan yli kauttaaltaan ja reunat viistettiin hiomalaitteella, jotta Muuli ei niin herkästi polkisi kenkiä pois jaloistaan. Ei sen talvikenkiä ole toki koskaan viistetty ja jaloissa ovat pysyneet, mutta tämäkin oli nyt hyvää treeniä minulle ja kengät näyttivät tietty tosi hienoilta.

Kun kerroin ettei takominen ollut mun juttu, niin nyt nämä pienet 000 kengät alkoivat muotoutua käsissä ihan eri tavalla kuin suuremmat kengät eikä takomisessa mennyt kovinkaan kauaa. Tässä kohtaa päästettiin Muuli tosin karsinaan heinille, koska meillä oli Timon takoma mallikenkä käytössämme ja pystyimme käydä karsinassakin mallailemassa kenkiä. Kävimme toki päivän aikana myös lounaalla, jolloin kaikki hevoset olivat karsinoissaan syömässä ja lepäämässä.

Kengitysvaihe, eli itse naulaaminen oli tietenkin jännittävää. Koska Muulin kaviot ovat niin sylinterimäiset, on ihan herranhaltuun että mistä kohdasta naula tulee ulos, jos nyt ylipäätään on tulossa. Monta naulaa menikin hävikkiin kun se ei alkanut kuulua seinämän läpi pihalle. Taivutimme osaa nauloista hieman lisää kärjeltä, jotta saisimme ne kaartumaan pihalle. Nauloja pidettiin myös kiinni taivuttaen viistoon, jotta ne kaartuisivat ulos. Ja jostain syystä saimme sisäpuolen naulat tulemaan ulos aika ylhäältä kun taas ulkosyrjän naulat tulivat pihalle hyvinkin alhaalta.

Tässä vaiheessa meillä ei ollut kolotinpuikkoa (jolla saa tehtyä pienen kauniin loven kotkausta varten), joten raastoimme raspilla raidat naulanpäitä varten ja kotkasimme ne.

Tästä ei suoraan takaa otetusta kuvasta näkee miten Muulin kavio kapenee maata kohti.

Lopputulos oli että kenkä näytti ihan siistiltä mutta naulojen ulostulot näyttivät humalaisten tekemiltä. Mutta mikä tärkeintä, kaviot olivat niin symmetriset kuin se nyt oli mahdollista Muulin kohdalla (eiväthän ne siis ihan priimaa ole) on ja nyt näin kolme viikon jälkeen kengät ovat edelleen jaloissa vaikka Muulilla on ratsastettukin. Kengät eivät edes lonksu, mutta en ole kyllä kiristänyt kotkauksiakaan koska kotkaustongit eivät ole vielä saavuttaneet minua.

Tein viikonlopuista videot, jotka upotan tähän alle. Videot on jälleen suunnattu ns tavishevosharrastajille Tiktokkiin, eli oikeiden kengittäjien ei kannata niitä ehkä oman mielenterveytensä takia katsoa.

1. viikonloppu

2. viikonloppu

(video tulossa)

3. viikonlopulta ei muuten videota tulekaan, koska en pääse osallistumaan sille ollenkaan johtuen Muulimiitistä. Se harmittaa paljon, koska ohjelmassa on käsittääkseni teurasjalkojen avaamista joka olisi kiinnostanut älyttömästi, mutta minkäs teet. Kun olen katsonut tätä kurssia aikaisempina vuosina, niin esimerkiksi viime kerralla olisin joutunut skippaamaan puolet viikonlopuista muiden jo sovittujen viikonloppujen takia, eli pääsen nyt sentään osallistumaan 5/6 viikonlopuista.

Lue lisää

Aasien kaviowebinaari on nyt myynnissä! Se järjestetään lauantaina 5.3. klo 15.00 alkaen

Sain pari viikkoa sitten yhteydenoton Maria Pesoselta, joka on aasinomistaja ja eläintenkouluttaja Jämsän suunnalta. Ollaan Marian kanssa tavattu ainakin kerran kun pidin Jämsässä minikokoisen kavioklinikan aaseihin liittyen muutama vuosi sitten. Nyt Maria ehdotti yhteistä kaviowebinaaria ja olin aikalailla heti messissä.

Sisältö tulee olemaan rautainen, Marialla on asiaa aasin käsittelystä ja käsittelyyn opettamisesta ja minulla taas niistä kavioista. Webinaarissa saa siis ensin vinkit ja videot arankin aasin siedättämiseen (se on muuten omistajan tehtävä, vuolija ei pysty sitä mitenkään pelkästään vuolukäynneillä opettamaan) ja sitten itse kavionhoitoon.

Omassa osuudessani EI ole tarkoitus opettaa ketään vuolemaan aasin kavioita, eli siinä ei käydä läpi vuoluasentoja, työkaluja, otteita ja sen sellaisia. Vaan tarkoitus on kertoa tarkemmin tietoa aasien kavioista ja miltä niiden kuuluisi näyttää. Uskon, että jo ihan kuvaa ja videota katsomalla oppii näkemään milloin kaviot ovat liian pitkät tai esimerkiksi suksimaiset. Valitettavasti kengittäjiä on vaikeaa aaseille löytää ja osa jättää kaviotkin ravurinmalliin. Yksi syy tähän on uskoakseni se, ettei anturaa uskalleta lyhentää riittävästi. Käyn tätäkin kuvien kera esityksessäni läpi.

Olipas muuten urakka rakennella luentomateriaali! Ensin ajattelin että käytän samaa sisältöä, jonka olen tehnyt verkkokurssiini "Aasinhoitopäivä verkossa", mutta siihen käyttämi Prezi oli tullut tiensä päähän. Sitä ei voinut edes käyttää esityksessä kun koko verkkosivu meni jumiin, Aloitin siis kokonaan alusta enkä oikeastaan edes katsonut Prezin sisältöä, koska tietotaitoa on minullekin karttunut lisää parin vuoden aikana.

Valitsin alustaksi Google Slidesit, silloin esitys olisi aina drivessä tallessa ja tulen ihan hyvin toimeen Googlen systeemien kanssa. Power Point oli vahvana kakkosena, mutta en ole käyttänyt sitä vuosiin siirryttyäni Preziin ja koko PPT;n ulkoasu ahdisti minua edelleen. Olen tehnyt sillä niin monta kouluesitystä aikoinaan että näen vieläkin painajaisia. Sekin on kuulemma kehittynyt kovasti eivätkä esitykset välttämättä näytä enää samoilta kuin 15 vuotta sitten. En kuitenkaan ottanut riskiä.

Google Slides teki vähintään kaiken minkä Prezikin, paitsi että videot solahtivat mukaan paljon helpommin joko Drivestä tai omalta YouTube-kanavaltani. Muutamaan diaan laitoin taustalle videon pyörimään, jotta videon päälle on mahdollista lisätä klikkailemalla tekstiä. Videota ei tosin ihan sellaisenaan saanut, vaan se piti exportata giffiksi jolloin kuvanlaatu kärsi kyllä kovasti. Mutta videoilla ei ole mitään niin supertärkeää, mutta näyttävät hyvältä kun pyörivät dian taustalla ns taustakuvana.

Lähdin esityksessä myös liikkeelle siitä, mistä aasit ovat peräisin ja miten ne luonnossa eläisivät. Kavio-ongelmista monet johtuvat ihan siitä, että aasit on raahattu tänne peräperseeseen (Suomeen) joka ei todellakaan olisi aasien luonnollinen elinympäristö. Aasit eivät siis selviäisi täällä luonnossa. Tiesitkö muuten että aasi ei normaalisti osaa edes rikkoa kaviollaan tai turvallaan ohutta jääkerrosta vesiastiastaan tarhassa? Että siinä on meillä aavikkoeläin tuotu tänne pohjolaan.

Mutta no liikkuminen, tarhaympäristö, ruokinta, siinäpä ovat peruspilarit myös aasin kavionhoidolle. Tiesitkö että ei Korkeasaaressa kulaanien kavioita kukaan käy vuolemassa vaan aaseja ruokitaan joko kalliolle tai hiekalle sen mukaan, miten niiden kaviot kaipaavat kulutusta? Tarhaahan siellä ei tietenkään ole niin paljon että kulaanit kävelisivät saman verran kuin luonnossa, mutta kuluttavilla pinnoilla saadaan niiden kavioita lyhyemmiksi. Tätä voisi ihan hyvin käyttää kesyaasienkin kanssa, jos siis vain on mahdollista perustaa niiden tarha kalliolle. Harvalla se mahdollisuus on, me muut taistelemme pehmeän kostean tarhan kanssa.

Mutta ei se tarkoita etteikö aasi voisi Suomessa elää! Annan vinkkejä miten voi aika helposti parantaa aasin elämää oli käytössä pihatto tai talli+tarha, samalla parantuvat myös kaviot.

Merkittävä osa luentomatskusta sisältää kuitenkin kavioiden kuvia ennen jälkeen ja hoitamattomina. Ja sitten on mahdollisimman paljon kuvamateriaalia kaviosairauksista ja mitä voi Suomessa tavata. Esimerkiksi valkoviivantauti on yksi sellainen jotai ei oikein tunneta ja tunnisteta. Itseasiassa törmäsin itsekin siihen ensimmäisen kerran vasta pari vuotta sitten! Luultavasti olin tavannut sitä jo aikaisemmin mutta sen verran pienenä, etten ollut tajunnutkaan.

Ilmoittaudu mukaan suoraan minulle: rosamiii@gmail.com. Teen laskun (25e sis alv), saat sen sähköpostiisi ja maksat ennen luentoa. Luento nauhoitetaan ja tallenteen voi katsoa kuukauden ajan, jotan vaikka ajankohta olisi huono, voi silti osallistua ja tallenne tulee sitten perästä.

Lue lisää

Muulilla on taas talvikengät kaikilla herkuilla, bootsit kun aiheuttivat hiertymät 1,5kk aktiivikäytön jälkeen

Muuli on kengitetty viimeisenä kahtena talvena kahdeksi kengitysväliksi, tosin viime "talvi" oli niin olematon että hokkikengistä oli hyötyä viidellä ratsastuskerralla, muut kerrat olisi voinut mennä ilman kenkiä. Lopulta yksi kengistä irtosi ennenaikaisesti ja samalla kengittäjä kävi nappaamassa muutkin pois, monot eivät olleet siis edes koko väliä jalassa.

No tuosta ärsyyntyneenä ajattelin että samanlainen susi tästäkin talvesta varmaan tulee, että mennään bootseilla. Minulla on talvikäyttöä varten Boa bootsit neljällä hokilla. Nuo ovat istuneet Muulille oikein kivasti, joten eiku kovaa ajoa.

En tiedä mitä siinä sitten tapahtui kun tammikuun alussa boat menivät ihan hyvin jalkaan säärystimien kera, mutta sitten pukeminen vaikeutui ja vaikeutui joka kerta ja vaikka kerran raspasin kavioita reilusti lyhyemmiksi joka puolelta, niin silti pukeminen tuotti haasteita. Itse en tykkää survoa mitään mihinkään, haluan että kenkä sanoo klops vaan kun se on jalassa ja sitten kiristetään.

Boa bootsit pysyivät 100% jaloissa ja päästiin ihan kovaa ajoa. Muulihan on liikkunut tänä talvena poikkeuksellisen paljon, kiitos vaan ahkerille liikuttajille! Hankihommissa ei bootseja ole tarvittu, mutta tiellä kyllä. Kentällä päästiin suurimmaksi osaksi paljasjaloin.

Mutta.

Sitten Muuli alkoi nostella takajalkaansa bootsin pukemisen yhteydessä ja jalka oli aavistuksen turvoksissa ja lämmin eräällä kerralla. Aavistelin bootsin aiheuttaneen kipua ja jätin monon pois. Jalka viileni, mutta huomasin jalan etupuolella ruununrajan yläpuolella hankauman. Tästä oli valunut nestettä ja karvat olivat lähteneet. Ajattelin että jaahas, se on tunaroinut tuon maastossa toisen bootsin kanssa jotenkin ja siinä on hokinpolkema. Tai sitten ollut tarhassa väärässä paikassa väärään aikaan.

Jätin tuossa kohtaa takabotosit muutamaksi päiväksi pois.

Myöhemmin selvisi, että kipua aiheutti tuon etuläpän yläreuna.

Sitten Muuli alkoi reagoida etubootsin pukemiseen samalla tavalla, eli kun bootsia kiristettii, Muuli nosti jalkansa ilmaan eikä varannut painoa sille kaviolle. Muulilla ei sen jälkeen enää bootseja pidetty ja tutkittiin etujalkaa kovasti, että mistä kiikastaa. Arvelin kyllä heti, että bootsi on aiheuttanut hiertymiä jotka eivät vain vielä näy karvapeitteen takia ja että "jostain varmaan jotain kohta purskahtaa.."ja lopulta tuli, kengityspäivänä huomasin, että etujalassa on samassa kohtaa jalan edessä ruununrajan yläpuolella hiertymä. Tuo kohta on sellainen, johon bootsin etuläpän yläreuna osuu. Jos muulin vuohiskulma olisi loivempi, ei ongelmaa varmaan edes olisi, mutta hyvin pystyjalkaisena läppä osuu tuohon jokaisella askeleella, kun Muuli vie jalkaa taakse.

Kesäbootseina käytän Cavallon Trekkejä ja ne eivät tule juuri ruununrajan yläpuolelle eikä niiden kanssa ole ollutkaan tällaisia ongelmia. Onkin nyt mietittävä ensi talven hokkikuviot ihan uusiksi tai jospa Muulin kaviot kestäisivät Boa bootseja kuitenkin hetken ja laittaisin kenkään aikaisemmin kuin 1,5kk bootsituksen jälkeen. Tosin eipä tässä kannata kovinkaan paljon etukäteen suunnitella, ns vituiks tuntuu menevän aina jos kovasti valmistautuu.

Ehdin tässä nimittäin jo ostaa uudet hyvin käyttämättömät boat takasiin. Ne ovat numeroa isommat kuin nykyiset, eli säärystin olisi mahtunut ja survominen loppunut. Ne olivat jo niin pitkällä että pohjiin oli lyöty iskumutterit, mutta en ollut vielä ostanut hokkeja. No ne jäävät nyt kaappiin odottelemaan ensi talvea.

Otin kaviosta kuvia juuri ennen kengittäjän saapumista. Kaviot on vuoltu viimeisen vuoden aikana pari kertaa.

Tästä huomaa että etukaviot kasvavat herkästi banaaneiksi, tämä on oej, eli ulkosyrjä on kupera ja sisäsyrjä kovera. Bootsin aiheuttama hiertymä näkyy vuohisessa.

Olisi ollut kovin ihanaa olla kengättömänä tämä talvi kun bootseilla meno sujui loppuaikoihin asti aika kivuttomasti, mutta kyllähän hokkikengät parantavat Muulin elämänlaatuakin kun se ei keväällällä jäätikkökeleillä liukastele tarhassa ja se pääsee liikkumaan joka askeleella rennosti jännittämättä. Maastossa kengättömänä tai ilman takabootseja liikkuminen oli ajoittain melkoista töpöttelyä. Muuli pysyi nöpöhölkässä kyllä hyvin pystyssä, mutta siitä käyntiin hidastaminen sai takaset leviämään eri suuntiin. Kun hevosen kavion alle kasvaa terävä reunus talvella tuomaan hyvää pitoa, oli Muulin kavion pohja täysin sileä ja pyöreä ja kun seinämä, valkoviiva ja pieni pätkä anturaa muodostavat 1-2 cm levyisen kantavan kerroksen, joka on täysin pyöreä ja sileä, ei voi kuvitellakaan että se purisi minkäänlaiseen kovaan pintaan. Tallin kengättömät nuoret hevoset menivät kentällä ja tiellä mennentullen kun Muuli töpötteli pikkuaskelin.

Kengitys oli siis myös eläinsuojeluteko, olisi vaan pitänyt kurkata kristallipalloon, nähdä tän talven säätilanne ja lyödä kenkään aikaa sitten. Ei olisi Muulille tullut tuskia bootsien takia, mutta pääasia on nyt varmaan se, että bootsitus lopetettiin ja nyt sillä on kengät alla, eli se ei ehtinyt kärsiä pitkään. Jatkossa osaan olla tarkempi jos se näyttää epämukavuutta vaikkei jaloissa vielä näkyisi tai tuntuisi mitään. Muuli ei turhaan valita, mutta ei jää myöskään muistelemaan vanhoja juttuja kipumuistin takia.

Tosin kipumuistia ei ehkä tässä mielessä ole olemassakaan, muutenhan hevoset eivät lopettaisi merkkejä ärsytyksestä heti, kun sen aiheuttaja poistuu, vaan pikkuhiljaa ajan kuluessa. Olen lukenut hieman kipumuistista viime aikoina ja se ansaitsee ehkä oman postauksensa kun saan ajatukset paremmin kasaan.

Kengittäjä vain heiman raspasi kavioita, koska halusimme jättää seinämää ihan reilusti. Tämä auttaa sitten keväällä kun kengät otetaan pois: Muulilla on reilusti kulutuspintaa ja pärjäämme pitkään ennen "kesäbootsituskautta".  Muulin kengät ovat kokoa 000.

Video on lisätty postaukseen jälkikäteen

Lue lisää

Muuli sai kengät jalkaansa, nyt saa lumi tulla!

Muulin hankkiessani olin varma, että voisin itse hoitaa sen kaviot läpi vuoden ja talvella voisimme harrastella nastoitetuilla bootseilla liukkaillakin keleillä. No liukkaat kelit eivät olleetkaan ainoa ongelma, vaan myös koppurakelit ja kavioiden liiallinen kuluminen. Viime talvena, kun Muuli oli ensimmäistä talveaan kunnollisessa ratsastuskäytössä, päätin pyytää kengittäjän paikalle. Muuli sai silloin ensimmäistä kertaa ikinä kengät alleen, talvikengät hokeilla ja tilsakumeilla. Kirjoitin tuosta hienosta tapahtumasta tietysti blogiini tuolloin.

Muuli suhtautui tuolloin kengitykseen ja kenkiinsä hyvin, vaikka hokkikenkiä ei käsittääkseni koskaan suositellakaan minkään hevoseläimen ensimmäisiksi kengiksi mm siksi, että niillä liike pysähtyy heti hokkien purressa maahan. No, valittavana oli pitkä talviloma tai hokkikenkä, joten valitsin kengät. Kengät olivat Muulilla kymmenisen viikkoa ja otin ne pois huhtikuun alussa. Se olikin kenkien ehdoton deadline, sillä vähintään hokit olisi pitänyt poistaa Tampereen Hevoset-messuille osallistumisen takia.

Kenkäkokeilu oli niin loistava ja helpotti harrastamista niin paljon, että tiesin Muulin saavan kengät myös tänä vuonna. Ihmeellisen "talven" takia selvisimme todella hyvin ilman kenkiä. Päiviä, jolloin en pystynyt liikuttamaan Muulia suunnitelmien mukaan oli viitisen kappaletta. Silloin kenttä oli jäinen ja liukas kauttaaltaan.

Mutta sitten taas joulun ja uudenvuoden välipäivät pääsimme maastoon ihan kunnolla pehmeille teille!

Mutta kai sitä lunta ja kunnon jäätikköä jossain vaiheessa tulee, eikö?

Alla on kaviokuvia viikko-pari ennen kengitystä

Näissä kuvissa vasen etukavio

VEJ, josta huomaa selvästi epäsymmetrisyyden kun katsoo kantoja. Myös kavion seinämä on ulkosyrjältä paksumpi, kuin sisältä.

VTJ, jossa myös epäsymmetrisyyttä samaan tapaan kuin etukaviossa.

Pari päivää sitten kengittäjämme Riikka sitten tuli mukanaa kengät kokoa 5x0. Vuosi sitten Muuli sai monot 3x0, mutta ne olivat liian suuret. Silloin ne kuitenkin laitettiin, koska tarve oli kova ja pienempiä kenkiä ei  Riikalla ollut mukana. Tänä vuonna kengät ovatkin paljon mukavamman näköiset, kun ovat oikeaa kokoa.

Muulin kaviot ovat kuluneet tosi paljon tänä vuonna. Tai sanotaanko, että ne ovat pysyneet lyhyinä. Riikka vuoli kavioita vain hieman kannoilta, kärjeltä ei otettu yhtään, eli kaviot olivat juuri oikeassa mitassa, eivät liian pitkät. Raspia Muuli oli nähnyt viimeksi heinäkuussa, silloin kaviot kuluivat liikaa (mutta epätasaisesti), joten jouduin jonkin aikaa suojaamaan kavioita arkomisen takia bootseilla.

Muuli onkin ollut kavioidensa puolesta sopivan paljon liikkeellä tänä vuonna, mutta tietenkin myös hiekkatarha kuluttaa kavioita.

Kengityksessä Muuli oli jälleen ihan kiltisti. Elsa oli sen kaverina vähän aikaa, kunnes se vietiin tallista ulos. Muuli nosti päänsä ja katseli ikkunoita, josko Elsasta näkyisi vilaus, mutta mitään kohtaista se ei saanut jäädessään yksin karsinaan. Tämä ei ole muuleilla mitenkään itsestäänselvää, suurin osa niistä tuntuu olevan enemmän tai vähemmän "buddy sour", eli läheisriippuvaisia.

Uusia kenkiä Riikka takoi sopivammiksi. Kenkiä avattiin kannoilta hieman ja kavennettiin O:n muodosta U:n muotoon.

Kenkiin tuli myös uudet hokit ja tilsakumit, kaikilla herkuilla siis.

Vasemmalla tämän talven kenkä, oikealla viimevuotinen kenkä. Tietenkin halusin säästää Muulin ekat kengät.

Kenkä vasta kahdella naulalla kiinni, kengitys siis vaiheessa näissä kuvissa. Kuvissa OEJ-

OEJ sivulta, vasta kahdella naulalla kiinni.

Kengillä pitäisi nyt päästä painelemaan sellaiset 10 viikkoa. Sitten onkin taas Tampereen Hevoset-messut, joita ennen otan kengät viimeistään pois. Tietenkin jos kevät on yhtä lämmin kuin tammikuu, voi olla, ettei kenkiä tarvita enää maaliskuussakaan. Olen kuitenkin toiveikas, että lunta tulisi ja paljon. Jos jäätikkökelit jatkuvat vielä huhtikuussakin, mikä on aika epätodennäköistä täällä Uudellamaalla, on minulla olemassa Boa-bootsit hokeilla.

VEJ valmiina

Kuvapari kenkien koon erosta. Vasemmalla 000-kenkä vuosi sitten, oikealla 5x0 tänä vuonna. Melkoinen ero kenkien koossa. Kantahokitkin sijoittuvat kavioon nähden eri kohtiin.

Lue lisää

Treeniviikon saldo tähän mennessä: 95 km, neljä bootsia rikki ja ihanaa tallihengailua!

Kuvassa vanhaa ja uutta jengiä. Ensin Anu ja Tessu, jonka kanssa käytiin tosi paljon maastossa Napin (keskellä) kanssa viitisen vuotta sitten. Tässä kuvassa Napin selässä on sen omistaja Sini. Sini on ostanut myös toisen hevosen (tai siis ponin), kimon Dodon, jonka selässä on Jenny.

Kuskasin Muulin maanantai-iltana Sipoon ja Järvenpään rajalla sijaitsevalle Troijatallille. Troijalla asustaa kaverini Sinin hevoset Nappi ja Dodo ja Napista kerrottakoot, että vuokrasin sitä ennen, kun Muuli tuli minulle. Kävin Napilla peräti kolme vuotta ja enimmäkseen harrastimme maastoilua näissä samoissa maisemissa! Nappi tosin asui tuolloin eri tallilla, mutta myös Kaskelantien varressa.

Olen haaveillut Muulin kanssa tällaisista maastoiluvierailuista, että menen sen kanssa jonkun kaverin tallille ja sitten maastoillaan. Nyt tähän järjestyi kätevästi koko viikko, kun Muulin toinen omistaja joutui olemaan tämän viikon töissä. Se tarkoitti minulle pitkiä tallipäiviä ilman motkotusta siitä, että missä hitossa taas luuhaan koko illan!

Olemme nyt Sinin kanssa maastoilleet joka päivä, aloittaen kevyesti, sitten vähän rankemmin, sitten oli kevyempää välipäivää ja sitten taas pidempää maastoa. Tänään oli välimallin reissu kun kävimme vain 20 km ja tosi rauhalliseen tahtiin.

Muulia ei missään nimessä ole ajettu loppuun, se ei edes suostu ajattamaan itseään loppuun. Meillä oli myös vakavia ongelmia bootsien kanssa. Flex Hoof Bootsit ovat pettäneet minut täysin, kuten blogin aktiiviset lukijat ovat jo aiemmin lukeneetkin. Siihen nähden, että bootsit maksoivat satkun kappale olisin odottanut, että ne kestäisivät enemmän kuin 50 maastoreissua. Kyllä, olen laskenut ne, koska olen kirjannut tallivihkoon, kun olen bootseja käyttänyt. Ensin maanantaina huomasin, että yhdestä oli taas pohja takaa irti. Se tarkoittaa, että minulla on kaksi bootsia, jotka kaipaavat pohjan liimausta ja nämä kaksi on jo takuuseen aiemmin valmistajan toimesta liimattu. Ostin Sikaflexiä.

Muulilla oli siis enää kaksi ehjää bootsia, ja se oli ok, sillä käytin bootseja vain edessä. Keskiviikkona Muuli tuntui kuitenkin arkovan aika paljon takaa, joten kesken reissun siirsin bootsit taakse ja askel parani, tosin ajoittain lyhentyi edestä koska Muuli arkoi sieltä. Selvitimme reissun kuitenkin kaikessa rauhassa pohjia tarkkaan katsellen. Tallilla huomasin kuitenkin, että toiseen bootsiin oli tullut kärkeen REIKÄ! Ihan tosi hienoa hei!

Cavallo Trek ennen maastoa

Cavallo Trek maaston jälkeen, kun käytiin vähän off-road

Torstaiksi ruuvasin hokit irti aiemmin tänä keväänä ostamistani Cavallo Trekeistä ja sain ne säärystimen kanssa sopimaan eteen. Ne ovat hieman liian suuret taakse, mutta sellä Flexit pysyivät hyvin. Laitoin Flexeihinkin säärystimet ja pohjalliset, koska pohjat olivat tosiaan rikki. Maasto meni hyvin ja bootsit pysyivät paikoillaan!

Perjantaina menimme noin 20 kilsan lenkin samalla bootsivalikoimalla ja reissun jälkeen huomasin, että toinenkin Flex oli rikki edestä. Nyt minulla on siis kaksi Flexiä, joista on pohja irti ja kaksi, joissa on pohjassa reikä! No, korjaan nämä parhaimpien taitojeni mukaan ja käytän loppuun kaikki bootsini. Sitten soitan kengittäjälle.

Näistä on pohjat irti..

Ja näissä on reikä

Maastot ovat menneet todella hyvin! Muuli on kulkenut alkumatkasta reippaasti edellä ja ollaan joka kerta suunnattu uusiin maastoihin, joita Muuli ei siis ennestään tunne. Kun Nappi on lämmennyt reissun edetessä, on Sini ottanut kärkipaikan ja Muuli on jättäytynyt taakse eikä ole hermostunut, vaikka Nappi on kadonnut mutkan taakse näkyvistä.

Ollaan menty kaiken kaikkiaan aika rauhallisesti, reissujen keskinopeudet ovat olleet kuuden kilometrin kohdalla. Paljon metsäpolkuja ja hyvillä pohjilla sitten ravia ja laukkaspurtteja. Pitkiä laukkapätkiä ei ole menty. Tiet ovat aika kovia täällä ja metsätiet, joiden muistin olleen ihan huippuja baanattaa, ovatkin nyt tosi kivisiä. Kuin joku olisi varastanut kaiken hiekan niiltä!

Muuli on ollut parhaimmillaan juuri metsäpoluilla. Se ei enää aristele märkiäkään kohtia, mutta itse joudun vähän katsomaan mistä mennään, koska en halua jättää bootseja mihinkään lilluun. Ja onhan se myös kätevää, etteivät mutaannu niin ei tarvitse pestäkään.

Muutama kavion tilannekuva muistiin.

Muulin hikijälkiä olen myös katsellut vakavasti. Se kun alkoi alkuviikosta vaikuttaa ajoittain haluttomalta eikä ravi enää vetänyt epäilin heti satulaa, padia ja toki arkomistakin. Ja tietenkin se oli myös varmaan hieman hapoilla yhtäkkisestä runsaasta liikunnasta, vaikka maastossa pitkin ohjin mentiinkin. Vuolin siis kaviot tasaisiksi (olivat taas ulkoa päässeet kulumaan liikaa) ja vaihdoin padiksi vanhemman ruskean korottavan padin. Sen korotus ei ole niin iso, kuin Reinsmanin padissa. Muutoksen huomasin heti, Reinsman jätti sään taakse pienet pyöreät kuivat kohdat ja tämä vanhempi padi suuremmat kuivat kohdat. Sivistin itseäni (lähde: Internet), että isommat läntit ovat paremmat. Kuiva kohta tarkoittaa siis käsittääkseni sitä, että siinä kohdassa satula on erittäinkin paikallaan eikä hientuottaminen onnistu. Hikeä tulee alueelle, josta padin alle pääsee ilmaa ja satula elää. Kuivat kohdat lavan takana ovat siis erittäin ok, sillä se tarkoittaa sitä, että penkki pysyy paikoillaan!

Alla verrokkina Reinsmanin ja toisen padin hikijäljet. Harmi, etten muistanut tarkistaa, että Muuli olisi samassa asennossa kuvissa.

Reinsman

Toinen korottava padi,

Muuli on maastossa myös heittänyt omia kevätjuhlaliikkeitään laukassa, mutta ei kuitenkaan enää laukannostoissa, vaan kesken laukan ja varsinkin, jos tie muuttuu hiemankin alamäeksi. Olen tulkinnut tämän johtuvan joko satulasta, arkomisesta tai huonosta tasapainosta. Oli miten oli, on se kuitenkin satunnaista enkä osaa vetää tästä käytöksestä johtopäätöksiä. On kuitenkin hienoa, että se on vähentynyt keväästä!

Ja kun aiemmin keväällä yritin aina pysäyttää Muulin, jos se teki näin, olen nyt rohkaistunut ja annan vain pohjetta ja lisää vauhtia. Sekin on tuntunut auttavan. Oikeastaan nuo kierreloikat ovat aika hauskoja nykyään ja jollain sairaalla tavalla jopa odotan niitä! Jos katsot tässä postauksessa olevan maastovideon (alla), niin siinä kahdessa kohtaa näkyy, miten Muuli vetäisee päänsä alas ja heilauttaa sitä mutta on sitten taas ihan kontrollissa. Olen huomannut, että kunhan vauhtia on riittävästi, niin se kyllä jatkaa eteen.


Yhden kerran kävimme Järvenpään Lemmenlaaksossa. Se oli 10 vuotta sitten paikka, johon ratsastettiin kauempaakin hanattamaan hiekkakuopan mäkiä ylös. Nykyään Lemppari on varjo entisestään ja sinne on rakennettu frisbee golf-rata! Ja ihan kuin ne mäetkään eivät olisi enää niin isoja, kuin silloin 10 vuotta sitten. Ja alue on toki myös pusikoitunut todella paljon vuosien aikana.

Kiipesimme muutaman mäen, kun alueella ei ollut heittelijöitä ja jatkoimme sitten matkaa. Oli kuitenkin hauskaa käydä muistelemassa menneitä Lempparissa. Olen siellä Napinkin kanssa monta kertaa kiipeillyt mäkiä. Sehän on erittäin hyvää takapäätreeniä ja onhan se nyt hauskaakin! Ainakin Nappi ymmärsi pysähtyä hienosti mäen päälle, vaikka se alhaalla menikin tasajalkaloikkaa odottaessaan lähtölupaa. Nappi ei muuten ollut muuttunut tässä suhteessa mihinkään. Muuli jäi katsomaan monttu auki, kun Nappi lähti paikaltaan täyteen laukkaan ja kiipesi mäen ylös.

Mutta sen sanon, että mäkien kiipeily kovassa vauhdissa ei ole kovin miellyttävää lännensatulan kanssa. Siinä en pääse nojaamaan niin eteen, kuin haluaisin. koska nuppi tökkää rintaan. Muulilla ei ole harjaakaan, mistä saisin otteen. Se pitäisi näihin treeneihin varustaa kaulanarulla.

Yhtenä päivänä tallilla paljon autellut Jenny (on myös meidän kanssa maastossa videolla) ja Napin edellinen vuokraaja Iines olivat tallilla juuri sopivasti, kun tulimme maastosta. Kysyin, haluavatko nämä kokeilla Muulia, että nyt on rento tapaus! Halusivat he, joten menimme kentälle. Kentän portti suljettiin asianmukaisesti ja tytöt varustautuivat turvaliivillä.

Annoin opastuksen selkäännousuun (en voi tulla viereen, löysällä ohjalla, rauhassa kyytiin ja pää on vedettävä heti yhdestä ohjasta omaan polveen jos tilanne eskaloituu). Mitään ongelmia ei kuitenkaan ollut ja Muuli hyväksyi vieraat ratsastajat selkäänsä ongelmitta. Hei, nyt tuli dejavu! Tällainen muuli minulle myytiin, se kuulemma hyväksyy ratsastajat selkäänsä ongelmitta! Kai se sitten taantui tosi paljon Suomessa, kun meni 3,5 vuotta, ennen kun se alkoi todellakin sujua.

Tytöt menivät kumpikin hetken kentällä ja otettiin asiaankuuluvat videot ja somematskut kahdella eri puhelimella.  Tämä oli Muulille hyvää kokemusta ja siedätystä. Annoin sille paljon kauraa eikä se näyttänyt kovinkaan vittuuntuneelta. Lyhyen ratsastuksen jälkeen sekin pääsi sisälle karsinaan ja sienipesulle. Sini valmisti sille vielä herkkuruuan suolan kera.

IInes ja Muuli

Jenny ja Muuli

Pesusta mainitsen sen verran, että Troijatallilla on ehkä hieman mukavampi pesukarsina kuin kotitallilla. Viemäri on seinän sivussa, eikä keskellä pesaria. Ajattelin siis pestä Muulin ja laitoin sen pesariin. Sain kasteltua sen hyvin suihkulla, mutta vesi ei mennytkään ihan tosta vaan viemäriin vaan alkoi seistä lattialla. Muuli liiskasi itsensä seinää vasten eikä suostunut ottamaan askeltakaan. Putsasin viemäriä ja lakaisin vettä pois, mutta ei, Muuli ei liikkunut. Suhkuttelin sitten toiselta puolelta ja pian vesi taas seisoi.. Muulilla ei ollut enää toleranssia ja se yritti sätkytellä karkuun sillä tuloksella, että se liukastui pesarin lattialla ja lensi perseelleen!

Siinä hetken katselin kun se sätki itseään takaisin pystyyn (Muuli oli kahtapuolta kiinni, kuten pesareissa hevoset yleensäkin) ja se pääsikin ylös ja oli entistäkin varautuneempi.

Totesin, että tämä oli tässä. Jatkossa pestään ulkona letkulla tai ämpärillä. Pesaripesu ei nyt maksa vaivaa. Episodin jälkeen Muuli ei todellakaan suostunut astumaan pesarin puolelle ja myönsin tappioni. Tätä taistelua ei kannattaisi käydä.

Kokeilin Napin Butterfly-koulusatulaa ja uusia kuolaimia kentällä yhtenä aamuna, kun odottelimme rehukuormaa. Muuli ei oikein ollut halukas ravaamaan enkä saanut itseäni pois etupainoisuudesta ja sitten satulakin tuntui valuneen hieman liian eteen painaen lapaa liikkeessä. Mutta eikö ole komea ratsukko häh! Instagramin kautta sain hauskan viestin, jonka sisältö meni suunnilleen näin "näyttää niin väärältä :D"

Sini ja Muuli

Olen nauttinut tallihengailusta ihan älyttömän paljon! Olen vain istunut ja ihmetellyt tallielämää ja hulinaa, olen siivoillut karsinoita kaikessa rauhassa, lakaissut lattiaa ja siivonnut Muulin tarhaa. Toki olen myös heinittänyt ja ruokkinut Muulia ja seuraillut sen touhuja. Se ei ole vaikuttanut juurikaan stressaantuneelta, mutta toki ajoittain se on huudellut muille hevosille ja viskonut hieman päätään. Ensimmäisenä päivänä se oli tallissa karsinassa levoton, mutta sen jälkeen rauhoittunut sinnekin. Muuli on siis yötkin tarhassa, mutta olen laittanut sen karsinassa kuntoon.

Pitää vielä mainita, että ylitimme ihan oikean ristikonkin, ravissa, hypäten! Kentällä oli muutama este estetunnin jäljiltä pystyssä, joten ensin kävelin niiden yli Muulin kanssa ja sitten tulin ravissa. Se ponnisti yli, jos olin siirtynyt kevyeen istuntaan. Jännittävää! Toisella kertaa myös LAUKKASIN kentän pitkällä sivulla, wuhuu! Sivu oli se yksi ainut, jossa Muuli ei kyttäillyt, huoh. 

Nämä ylitettiin!

Seppo-vuohi aiheutti Muulissa järkytystä alkuviikosta, mutta nykyään tallin pihalla vapaana kulkeva Seppo oon ihan frendi. Söivät jopa samasta ruoka-astiasta. Tuntuu, kuin eläisin taas teini-iän heppatyttöaikaa, kun naapuritallillamme oli aina kavereita paikalla. Se oli ihanaa aikaa! Ei sillä, etteikö meidänkin omalla tallilla olisi porukkaa, mutta onhan sitä paljon enemmän ratsastuskoululla!

Minun piti alunperin kuskata Muuli kotiin tänään, mutta bootsisekoiluiden takia maastot menivät hieman mönkään, joten sovimme, että olen maanantaihin asti. Troijalla alkoikin tänään ysärileiri täysi-ikäisille heppailijoille ja pääsen sen porukan kanssa maastoilemaan vielä huomenna ja sunnuntaina sitten vielä Sinin kanssa, aivan mahtavaa! Suosittelen tällaista "omaa ratsastusleiriä" kyllä jokaiselle hevosenomistajalle, on kivaa vaihtelua vaihtaa hetkeksi tallia, mutta ei meistä Muulin kanssa kyllä pysyvästi olisi ratsastuskouluasukeiksi. Omalla tallilla rakastan rauhaa ja hiljaisuutta. Olenhan syvimmiltäni ihmisvihaaja.

Lue lisää