lauantai 30. huhtikuuta 2016

Muulimenot huhtikuussa

Menot
Huhtikuun tallivuokra 460e
Naruriimu 30e
Kavioiden vuolu 40e
Dually riimu (tori.fi) 43e
Ihana hieno pinkki riimu englannista 25e
Suitset, liina ym 28e
Muulin rekisteröinti Hippokseen 75e
Yhteensä: 701e

Tulot
Myyntitulo pinkistä riimusta 25e
Yhteensä: 25e

YHTEENSÄ -676e

En tykkää. t Muuli
Lue lisää

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Villi ja vapaa

Vietin rentouttavan aasipainotteisen loman Englannissa (laaja reissupostaus tulossa myöhemmin) ja Muuli sai rentouttavan loman ilman turhia ihmiskontakteja.

Toisena lomapäivänä sain tallinomistajalta viestin että "Jotekin näyttää siltä että olet laittanut Mulberin riimun huonosti?". Mietin että tän on pakko olla porvoosta, koska tämä supermuulinomistaja ei kyllä tee virheitä. Virhe ja Kaisa ei vaan sovi samaan lauseeseen.

Sit tuli todistusaineistoa.
Muuli on siis aitauksen sisällä, aasi luvan kanssa sen ulkopuolella.
Ei. saatana. vittu. Riimusta on varmaan saatu lukko auki ja sen jälkeen on vielä hierottu päätä johonkin, jolloin korva on päässyt vapaaksi.

Keskustelu jatkui suurin piirtein näin:
Kaisa: Uhkailkaa sitä Aatulla jos toi riimu ei ala mennä takas päähän
Outi: Huusin sille jo parvekkeelta et "nyt panet sen riimun heti takas" Ei uskonut. Se aikoo villiintyä ja riisuutua riimustaan kun blondia ei ole näkynyt.
K: Ei helv.. sit se hyppää aidan yli ja häippäsee
O: Pelkän pahinta
K: Voitte huutaa sille et tervemenoo eikä tarvi tulla takas ;)
O: Todellakin! Ja jos joku soittaa onko teiltä karannut niin sanon ettei olla ikinä nähtykään.
K: Juuri näin ;) "Kyllä meidän aasit on kaikki täällä"
O: Et tervetuloa takas treenaamaan!
K: Taidan pitää muulilomaa vielä tän loman päälle. Ei oo päivän päälle ku on villi ni on villi.
O: Hyvä ajatus! Nyt on sen verran palattu lähtöruutuun taas!

No sit meni pari päivää ja sain taas kuvaterkkuja Porvoosta villiltä ja vapaalta.

Huomatkaa kuinka etäällä Muuli pysyttelee kuvaajasta.
Tähän mennessä se oli saanut koko riimun hukattua. Viimeistään nyt tilanne näytti seuraavalta Muuli 1 - Kaisa 0.

En siis hötkyillyt heti torstaina tallille vaan hieroin taktiikkaani rauhassa. Olin ostanut reissusta Muulille uuden hienon hotpinkin riimun, jossa on vähän toppausta turvan päällä kun tuo nykyinen riimu hankasi siitä karvat pois.

Kaisa ja Muuli <3 Hot pink. Muut riimut diilasin suomalaisille aasinomistajille.

Jos muistatte Muulicasen mun edellisen loman jälkeen, niin sehän oli todella villinä kun oli ollut ilman mun laadukasta seuraani niin monta päivää putkeen.

Taktiikkani muotoutui yksinkertaiseksi. En edes yritä saada Muulia aitauksen ulkopuolelle näin pitkän ihmisloman jälkeen. Otan sen kiinni, keinolla millä hyvänsä, annan kivennäiset ja harjaan. Jos kiinniottoon kuitenkin menee yli tunti aikaa, laitan sille vain uuden riimun ja harjaan viikonloppuna. Jos sitä ei kuitenkaan saa kiinni muutamaan tuntiin, annan olla ja etsin apuvoimia seuraavalle päivälle.

Muuli tunnisti mamman ja lähti tulemaan heti porttia kohti kun saavuin sinne kaikkine kantamuksineni kivennäisämpäriä kutsuvasti heilutellen.
Lässytin sille tietenkin koko ajan että "kukas se pikku muuli sieltä tulee aijaijai" Ja sieltä tulee muuten yksi aika harvinaisen tiineenä oleva tammakin!

Missäs blondi on oikeen ollut kun ei oo kauroja näkyny? t. Villi ja vapaa
Noooh.. Annoin sille kauraa portin yli mutta kun menin sisälle esittelemään sen uutta riimua, ei kaura ollut enää niin kiinnostavaa. Se ei itseasiassa kiinnostanut enää yhtään villiintynyttä muulia.

No jos ei hyvällä niin sit pahalla. Otin naruriimun ja narun kouraan ja lähdin ohjailemaan Muulia pihaton suuntaan. Pari kertaa se luiskahti saippuapalan lailla aidan ja meikäläisen välistä takaisin aukealle mutta aika nopeasti se oli ajettu pihaton eteen. Siinä sitten petoeläimen lailla pidin sen paikoillaan vaikka se  yritti lähteä haneen. Se kuitenkin pelkää mua sen verran vielä ettei se todellakaan jyrää päälle, ja Muulin mielestä "päälle" tarkoittaa kaikkea mikä on 10 metrin säteellä ihmisestä.

Otin paineen pois kääntymällä sivuttain kun se katsoi minuun ja lähestyin sitä pikkuhiljaa. Myös se otti askelia minua kohti. En todellakaan päässyt sen sivulle mutta koska Muuli on aika tottunut narunpyörittelyyn, heitin narun sen niskaan, sain toiselta puolelta kiinni ja puin Muulille nopeasti riimun.

Edellispäivänä ainakin täällä etelässä satoi paljon. Tarha oli märkä eikä Muuli halunnut kävellä normaalia polkua mun perässä pois pihaton edustalta. No jos ei hyvällä niin.. Pyöritin sitä kerran ympäri mutta se oli liikaa tämän ihmisloman jälkeen ja se otti ritolat. Onneksi pihattoa kohti niin naru pysyi melko puhtaana. Otin sen sieltä sisältä kiinni ja talutin aidan viertä pois märältä alueelta.

No sitten päästiinkin niihin vetopaniikkijuttuihin taas. Sidoin sen tolppaan ja kaivoin harjat esille. Muuli oli hankkinut itselleen aika kattavan mutakuorrutuksen. Se sinkoili aika monta kertaa. Joko mun ja aidan välistä täysiä jolloin näytti siltä että sen niskat katkeaa kun naru loppuu tai sitten taaksepäin jolloin vaikutti siltä että vanha puhelinpylväs lähtee sen mukaan. Noo jatkoin harjailua silti kaikessa rauhassa ja jossain vaiheessa se tyytyi enää säpsähtelemään.

Kun Mulbe oli tarpeeksi puhdas uutta riimua testaamaan, puin sen sille päälle. Ja ei helvetti, se on ihan liian iso! Sen exä (joka on siis pudonnut päästä) on todella pieni full kun se oli ihan sopiva!

No eihän tilanne ollut mitenkään vakava. Myyntikuvat vaan tuotteesta (jätin tarkoituksella lapun vielä kiinni) ja blogikirppis pystyyn! Kyllähän te kaikki varmasti tiedätte että Muulin päältä se myydään varmasti!
Eikö teekin heti mieli ostaa tämä ihana pehmustettu riimu? Voidaan tarvittaessa hieroa siihen itsensä Muulin caccaa ikäänkuin nimikirjoitukseksi.


Pinkeillä riimuilla on laksatiivisia vaikutuksia
Lopeta se kuvaaminen ja anna mun olla villi ja vapaa. t. Villi ja vapaa
Riimu ei siis sopinut joten Muulille piti hommata jotain päähän. Kävelimme Muulin kanssa laiduntarhaa ristiinrastiin etsien sen kadonnutta riimua mutta sitä ei vain löytynyt. Katsoin kaikki reunat ja kohdat, mihin se on voinut hangata itseään. Potkin kuralällyä ja kävin jopa potkimassa paskakasoja, jos sen päälle on paskannettu. Ei oltu.

Täälläkö sitä Kauraa oli? t. kahlehdittu Muuli


Yritys saada Muuli pysymään vähän kauempana että siitä saa kuvan. Poskessa oleva läikkä on riimun kuluttamaa karvaa.

Aasitkin voivat ottaa riimun suuhunsa ja kanniskella sitä ympäriinsä, mutta ei sitä ollut missään. Naruriimua en voinut tietenkään jättää Muulille. En siksi, että se olisi vaarallista jättää päähän vaan siksi että se sai revittyä solmun niin tiukkaan etten saanut narua irti siitä*.

Tallissa olisi ollut Muulin duallyriimu mutta se on vähän turhan jämäkkää tekoa tarhariimuksi ja se varmaan hieroisi kunnolla karvaa turvan päältä. Se saattaisi myös saada tuplaturpiksen vahingossa suuhunsa eikä se saa sitä sieltä itse pois.

Siinä sitten punnitsin vaihtoehtoja. Sidonko muulin kiinni siksi aikaa että menen tallista pyytämään riimua lainaan vai elänkö reunalla ja päästän sen villinä ja vapaana tarhaan ja pyydystän sen huomennakin nakuna.

Otin riskin.



Uudessa kamerassa on selfietoiminto!


Nämä ovatkin ensimmäiset kuvat Muulista Suomessa joissa se on ilman riimua!



Kiersin vielä ilman muulia koko tarhan ympäri ja etsin riimua. Kepillä kaivelin pihaton edustan oljetkin jos se osuisi mukaan. Saisin sen nimittäin kotiin matkaan ja pestyä huomiseksi jos se ei ole rikki, mutta eihän sitä todellakaan löytynyt. Se on varmaan syöty ja muutettu kakaksi.

eli: Ostetaan iso cob tai pieni full-kokoinen PINKKI tai tummanpinkki riimu Mulbelle! Tarjoa kommenttikentässä omaasi tai vinkkaa mistä niitä oikein saa. Google ei ole ollut kaveri tässä pinkissä asiassa.

Aasit olivat muuten myös sen näköisiä että piehtarointia harrastetaan ihan joka päivä, myös sateen jälkeen. Vicce näyttää miten homma toimii.




Tadaa, valkoisesta aasista tuli vaaleanruskea!




Tämä lempeä mutta introvertti kantavana oleva tamma on muuten myytävänä. Tällä hetkellä sitä ei tietenkään voi siirtää uuteen kotiin mutta varsomisen jälkeen se + varsa ovat myynnissä. Tämä saattaa varsoa jopa vielä toukokuun puolella!
Tallilla sainkin riimun heti kaupaksi kun Outi tarvitsi juuri nimenomaan pinkkiä edustusriimua. Eikä tarvinnutkaan avata muulikirppistä!

Ps. Muulilla on nyt ihan virallisestikin nimi ja Kaisa on 75 euroa köyhempi. Vielä viikko sitten Mulbe oli Hepassa nimellä Bueno Chica ja statuksella rekisteröinti kesken. Nyt nimi oli korjattu oikeaan muotoon (Buena Chica).

Pss. Menin jo tsekkaamaan myynnissä olevia riimuja ja Börjesin hotpinkki valikoima melkein pakottaa mut hakemaan pankkitunnukset ja tilaamaan. Vai mitä mieltä olette tästä, tästä tai tästä? Jos lukijoilla on kokemuksia noista riimuista, niin kertokaas kommenttiboksiin että onko full iso vai pieni vai menisikö Mulbelle paremmin cob?

* daijut, en tietenkään jättäisi naruriimua Muulin päähän valvomatta siksi kun silloin luonnonvalinnan mahdollisuus tuplaantuu!
Lue lisää

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Vastaukset Muulimasikseen

Kirjoitin joulukuussa Muuliblues-postauksen. Onneksi en vastannut kysymyksiin heti sen jälkeen kun muuli tuli, olisi nimittäin ollut aika rumaa ja julkaisukelvotonta tekstiä.

Ennakoin melko hyvin oikeita asioita ennen Muulin tuloa.
En ole ihan varma mitä toi ihminen haluaa. T. Muuli. Kuva: Reetta Ollila
Osaanko mä?
-Jotenkuten. Onneksi on kirjoja ja Internet. Hevosmenetelmät eivät välttämättä toimi Muuliin ihan yhtä hyvin kuin hevoseen.
Lähden menemään heti jos tulet lähemmäs. T. Muuli

Mitä jos se ei anna kiinni?
-No eihän se antanutkaan. Niinkun ensimmäiseen viikkoon ollenkaan. Sen jälkeen jotenkuten ja vasta 1,5kk kohdalla sujuvasti.

Mitä jos en ole tarpeeksi kärsivällinen?
-Olen todistanut itselleni olevani ihan riittävän kärsivällinen Muulin kanssa. Voisin olla jopa vielä kärsivällisempi jos tilanne vaatisi sitä.


Muuli vuolussa. Kenkiä ei tälle toivottavasti tarvitse koskaan laittaa, lomailkoot jäätikköajat mun puolesta jos kentällä tai maastossa ei pysy pystyssä.
Entä jos se ei anna vuolla, mistä löydän sellaisen tarpeeksi kärsivällisen vuolijan?
-Antoi vuolla kun ensin itse treenasin asiaa. Ja takajalatkin antoi kun tajusin nostaa ne narulla ilmaan. Anne oli tosi kärsivällinen kengittäjä!

Mitä jos se ei ole yhtään sellainen kuin olen kuvitellut? Se on ihan kamala ihmisvihaaja?
-No oli se aika erilainen kuin mitä kuvittelin. Odotin että minulla on patalaiska elämäänsä kyllästynyt muuli eikä todellakaan niin vireä ja reaktiivinen kuten se on. Mutta tässä parin kuukauden muulisuhteen aikana se on esittänyt varsinkin viimeaikoina melkoista epäreaktiivisuutta. Eli kohta se on patalaiska ja elämäänsä kyllästynyt.

Tai jos se ei koskaan tule mua vastaan? Tai se alkaakin rakastaa tallinomistajaa enemmän kun mua?
-Se on tullut mua vastaan laitumella pari kertaa tähän mennessä, toivottavasti ne eivät olleet sen elämän ensimmäiset ja viimeiset luoksetulot. Tallipaikan suhteen kävikin aika hyvä mäihä. Muuli asustaa pihatossa joten se ei saa kovin paljon läheisiä ihmiskontakteja mun lisäksi. Sen on PAKKO tykätä musta. Hahahaha!

Mitä jos se pelkää autoja, mopoja ja traktoreita kuollakseen eikä siitä koskaan tule sellaista turvallista maastoratsua, jonka mä ensisijaisesti haluan?
-Mä en ole vielä uskaltanut taluttaa sitä ison tien laitaan kohtaamaan pelkojaan mutta ainakaan tallin pihalla se ei pelkää moottoriajoneuvoja. Ainakaan kovin paljon. Ainakaan koko ajan.

Entä jos tallinomistaja kieltäytyy koskemasta siihen? Entä jos mulla menee kuukausi ennenkuin se antaa koskea? Mitä jos se pelkää ihan vauhkona hevosia tai loimia tai muovipusseja tai lunta?
-Juuri näinhän siinä kävi kun ihmiskosketukset olivat sille maailman pahin rangaistus.

Mitä jos se saa heti kamalan rivin jalkoihinsa ja kuraruven selkäänsä ja karvat hiertyy pois kun en löydä sopivaa loimea mistään?
-Sopiva loimi löytyi onneksi heti (135) ja se piti sitä päällään 247 pahimmat kura-ajat eikä ainakaan vielä näy ihosairauksia.


Kymmenen vuoden päästä yksi näistä saattaa olla muuli.
Mitä jos se on niin arka ja säikky ettei sen kanssa voi ikinä milloinkaan tehdä muuleille PR:ää, ennemminkin päinvastoin?
-Aika hyvä että varauduin tähänkin jo joulukuussa. En näe meitä lähitulevaisuudessa missään "keikalla". Kesällä olisi Kouvolassa pienet maaseutumessut joihin olemme tervetulleita. Katsotaan olisiko se sellainen paikka jossa voisi käydä kokeilemassa. Ehkä on, ehkä ei.

Ehkä isoin pelko; Mitä jos kaikki muut on sitä mieltä että muuli on ihan kamala eläin?
-Tämä osoittautui todella vääräksi. Kaikki muut on sitä mieltä että siitä tulee hyvä ja hieno, niillä on uskoa jopa enemmän kuin minulla!

Seuraavaan muulibluesiin voisin lisätä nämä kysymykset:

Mitä jos se ei suostu menemään traileriin? Joudunko taluttamaan sen Tuusulaan?

Joudunko aloittamaan taas nollasta uudessa tallissa?

Pelkääkö se junia, joita menee melko läheltä tallia ja maastoreitti kulkee junaradan vierellä?

Mitä jos se ei halua liikkua kentällä ollenkaan ja maastoon sillä ei uskalla lähteä?

Jos siitä tuleekin läheisriippuvainen eikä sen kanssa voi edes lähteä maastoon yksin?

Mitä jos se saa slaakin tarhassa, jossa on sähkölangat eikä suostu liikkumaan siellä mihinkään?

Mitä jos en saa sille olkea mistään ja se lihoo lihapullaksi?

Mitä jos se ei tule yhtään toimeen tallin hevosten kanssa?

Mitä jos se alkaa bondata tallinomistajan miehen kanssa enemmän kuin mun kanssa?!
Lue lisää

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Vetopaniikki? Muulilla?

Aaseissa ja muuleissa on sellainen hyödyllinen ominaisuus, että ne eivät mene vetopaniikkiin. Kyllä ne voivat kokeilla narun pitävyyttä kovastikin, mutta jos ne eivät pääse irti, ne poistavat itse paineen astumalla eteen ja jäävät odottamaan. Muuli siis _tietää_ miksi sen niskaan sattuu ja se _tietää_ että kun se itse lopettaa kiskomisen, ei niskassakaan enää tunnu veemäiseltä. Luulisin että se tässä tilanteessa myös huomaa että se ei pääse irti vaikka se tekisi mitä, joten on parempi olla paikoillaan. Muuli ei satuta itseään missään tilanteessa.

Sama jos muuli on esimerkiksi jalastaan kiinni jossakin, se ei revi jalkaansa rikki vaan jää odottamaan apua.

Miksi aasit ja muulit sitten ovat erilaisia kuin hevoset? Kun hevonen on kotoisin laajoilta aroilta, se on _aina_ päässyt juoksemaan vihollista pakoon. Jos ei ole päässyt, on luonnonvalinta hoitanut homman. Kyllä, hevonenkin miettii että "pakene tai taistele" mutta ae taistelee VAIN silloin jos pakenemaan ei pääse.

Aasikin kavioeläimenä funtsaa että "pakene tai taistele" mutta aasi on kotoisin ihan eri tyyppisestä ympäristöstä kuin hevonen. Aasin vuoristopoluilla ei ihan tosta vaan heitetä 180 ympäri ja hirtetä kaasua kiinni. Aasin on siis _mietittävä_ silmänräpäyksen verran että onko helpompaa juosta karkuun, pitäisikö odottaa hetki tilanteen ratkeamista vai pitäisikö taistella. Mitä kesympi aasi on, sitä mielummin se odottaa tilanteen ratkeamista paikoillaan.

Muulin tapaisen villihkön kesymuulin vaihtoehdot tuntuvat tällä hetkellä olevan: 1. pakoon 2. pakoon 3. pakoon ja anna kauraa, 4. En huomannut kun söin just kauraa.

Kyllä muulit ja aasit testaavat riimun ja narun kestävyyttä, jolloin on ihan ihan hyvä että naru on jossain sellaisessa asiassa kiinni, joka ei anna periksi

Muuli tykkäsi venyttää kaulaansa aluksi hyvin paljon. Taluttaessa se on kuitenkin herkkä paineelle ja liikkuu eteen pienestä paineesta. Se on kuitenkin vielä niin varuillaan kaikesta että on valmis sinkoamaan kuuhun nähdessään jotakin, joka sen voi syödä.

Allaoleva video on maaliskuulta, kun toteutun moniosaista kiinniottorituaalia ensimmäisiä kertoja portilla. Sidoin muulin siis kiinni normaalista riimusta siksi aikaa että saan sille naruriimun päähän.

Näette videossa kuinka se tempoo taaksepäin, mutta antaa sitten periksi jolloin palkitsen sitä. Palkinnon saamiseksi sen on otettava lisäksi askel lähemmäs. Huomaatteko ihan videon lopussa kuinka nopeasti se itse päästää paineen? Vai opetinko sen vahingossa tempomaan kaurojen toivossa? Kenties! Mä olen kyllä niin ruhtinaallinen palkkaaja, että kyllä se sai ihan reilusti kauraa silloinkin kun se seisoi nätisti paikoillaan.

Noita kiinni sidottuna tapahtuneita kiskomisia on käynyt jo monta kertaa, mutta ne ovat onneksi vähenemään päin.

Ensimmäinen "oikea" jumittuminenkin on sattunut muulin kanssa. Tästä kerroinkin jo postauksessa, mutta tässä ovat vielä kuvat tapahtuneesta. Kaikki kuvat on ottanut Reetta Ollila.

Muuli siis oli kiinni tosi pitkällä narulla aidassa kunnes se käveli itse narun yli ja naru meni sen mahan alta. Siinä se sitten peruutti sillä tuloksella että pää painui kohti takajalkoja ja takajalat tulivat eteen. Peruuttamalla tuosta ei pääse mitenkään vapaaksi, joten kun muuli huomasi olevansa oikeasti jumissa, se seisahtui paikalleen pää alhaalla ja käänsi korvat minuun jolloin menin irrottamaan sen aidasta.
Ole hyvä ja vapauta minut. T muuli


Vauhtia siihen avaamiseen!" t Muuli
Muuli seisoi solmun avauksen ajan melko hievahtamatta paikoillaan, mitä nyt käänteli päätään.
Viimein vapaana!
Minähän olin epätoivoissani googlannut muulinkäsittelyapua netistä jo jonkin aikaa sitten ja törmäsin tähän Meredith Hodgesin videoon jossa muuli sidotaan todella tiukasti kiinni puomiin. Jos missasit tämän siitä postauksesta, kannattaa kurkata video nyt. Meredith kertoo videolla että tämä on hyvä tapa saada arka muuli tai aasi käsiteltyä. Ja muistuttaa kahdesti että tätä ei saa missään nimessä käyttää hevosilla.
Aasit ja muulit ovat erilaisia kuin hevoset.
Lue lisää

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Me muutetaan!

Muuli muuttaa uudelle tallille kesäkuun alusta. Tähän merkittävin syy oli se, että talli on lähempänä mun kotia, vain 10 kilometrin päässä. Tällä hetkellä istun tallireissusta tunnin autossa, tulevaisuudessa vain 20 minuuttia!

Uudella tallilla olen roikkunut enemmän ja vähemmän jo viime syksystä lähtien kun olen käynyt ratsastamassa kaverini hevosta. Tallinomistajaa olen hienovaraisesti aivopessyt lämpenemään muuleille mutta muulin ensimmäisinä synkkinä viikkoina ajattelin että en muuten koskaan saa tälle mitään tavallista tallipaikkaa. Onneksi se kuitenkin alkoi yhtäkkiä kesyyntyä ja kun uusi tallinomistaja miehensä kanssa kävi katsomassa Muulia, he rakastuivat Muulin kauniisiin silmiin.

Uusi talli sopii erittäin hyvin muulinpitoon mm seuraavien seikkojen takia;

Hiekkatarhat, muulien kaviot eivät tykkää seistä märässä mudassa koko talvea.

Katokset tarhoissa, muulit vihaavat kastumista ja vettä.

Slow feeding systeemit heinälle, muuli saa syödä hitaasti ja tasaisesti eikä heinä/olki sotke tarhaa niin paljon. Eikä muuli tule syöneeksi kaikkea hiekalta jolloin olisi vaarana hiekkaähky.

Köyhät laitumet, Muuli ei varmaan edes mene laitumelle (ehkä ihan loppukesästä), mutta jos menisi, pitäisi laitumen olla tosi köyhä.

Olkiruokinta, jos vain löydämme olkea lähiseudulta.

Loimienkuivatushuone, lämmin vesi pesarissa, lämmin satulahuone, isot karsinat, pitkät tarhausajat...

Erinomaisesti hoidettu kenttä, vaikka olisi millainen kura- tai jäätikkökeli, niin kenttä on aina niin hyvä kuin se vain kyseisessä kelissä voi olla.

Maastoja, myös autottomia suoraan tallin pihasta.

Huumorintajuinen tallinomistaja, joka kestää Muulia ja sen omistajaa.

Uusi talli on täydellinen mulle ja Muulille, joka on siellä jo nimetty Mulberiksi.
Tallinomistaja kävi tutustumassa uuteen asukkaaseen jo etukäteen.
Toukokuun loppuun saakka teen vielä runsasta kesytystyötä Tukkilan tilan ihanassa tallissa ja tiluksilla. Jos vain asuisin lähempänä niin Muuli saisi asustaa täällä koko loppuelämänsä varsinkin kun sillä on niin mukavat aasikaverit, mutta puolen tunnin ajomatka per siivu ei kuulosta talvella kovinkaan houkuttelevalta.

Mutta miten me sopeudutaan maneesittomalle tallille?!
t. kermaperseet.
Lue lisää

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Muuli kuvattuna söpönä, isona ja kilttinä

Viime viikolla sainne extempore vieraan pohjoisesta kun Jessica oli bongannut Muulin netistä ja oli mm kuvausreissulla etelässä. Olen aikaisemmin seurannut hänen Kavioilla koparoilla blogiaan, jota ei enää ole netissä. Sen tilalle on tullut Jessin söpön suokkitammavarsan Villitin blogi.

Olen myhäillyt hiljaa itsekseni kuinka paljon Muuli on herättänyt kiinnostusta, onhan mun tarkoitus myös edistää muulien määrää Suomessa. Mutta on kyllä käynyt tosi hyvä mäihä kun jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä tulee ennestään täysin vieras katsomaan muulia ja ottaa vielä kameran mukaan.

Arvoin kuvista tähän pienen kattauksen ja lopuilla elävöitän kuvattomia postauksia.

Kaikki kuvat ottanut Jessica Ruponen

1. Muuli saa kuolaimet spesiaalihellästi suuhunsa jotta sen herkkien korvien yli ei tarvitse vetää suitsia ollenkaan.

2. Homma haltuun kentällä ennen maastoon lähtöä.

3. Ensimmäistä kertaa luvan kanssa kesälaitumilla.

4. Muuli ei olekaan ennen joutunut katselemaan kyykyssä olevaa Kaisaa, mutta kaura on ihan yhtä hyvää vaikka joutuu kumartumaan.

5. Otetaan muuli käskyn alle

6. Kattoisit nyt tänne Muuliiiii. t. Kaisa

7. Hieno muuli. Katsoppas kuinka nuoret suomenhevoset kirmailevat tuolla.

8. Vammamuulit

9. Pihaton suokit olivat erittäin kiinnostuneita Muulista ja laukkasivat sen luokse.

10. Muuli ei onneksi pelännyt kun 2000 kiloa hevosta vyöryy kohti täyttä vauhtia.

11. Käännäppä Muuli pää kuvaajaa kohti.

12. Täti on tehny Muulista tällaisen halimuulin!

13. Laitappa Muuli korvat kuvaajaa kohti!

14. Muulin poikakaveri, Aatu

15. Ah ihana nainen! t. Aatu

16. Muuli ei ihan täysin ymmärtänyt miksi sen piti ravata edestakaisin kentällä.

17. .. Joten sille piti antaa vähän raippaa jotta saadaan hyvää vauhtia.

18. Jokin Muulin ymmärryksessä oli kuitenkin vialla kun se seurasi perässä.

19. Nyt muuli, seiso!

20. Mitä jos vielä vähän juostaisiin tässä?

21. Ihailkaa mun kaulaa. T. Muuli

22. Muulin ja Kaisan parhaat puolet.

23. Muulikuiskausta.

24. Älä koske kiitos. t. Muuli

25. Taidankin tästä lähteä ostamaan ryppyvoidetta.
Jos koet tarvetta ilmaista itseäsi niin ilmaise kommenttiboksiin ja kerro mikä tai mitkä kuvat olivat lemppareitasi. Laitoin numerot houkutukseksi.

Ps. suuntaan huomisaamuna Englantiin, jossa minulla on aasiohjelmaa peräti kahtena eri päivänä! Menen tutustumaan erään aasinomistajan aaseihin ja aasinpitoon Englannissa ja toisena päivänä vierailemme Sidmouthissa Donkey Sanctuaryssä. Kuvia reissun päältä ilmestyy ainakin melkein reaaliajassa Instagramiin.

Pss. Ilman muulijuttujakaan ei tarvitse olla. Olen ajastanut iloksenne peräti kolme postausta!
Lue lisää