Uudella tallilla olen roikkunut enemmän ja vähemmän jo viime syksystä lähtien kun olen käynyt ratsastamassa kaverini hevosta. Tallinomistajaa olen hienovaraisesti aivopessyt lämpenemään muuleille mutta muulin ensimmäisinä synkkinä viikkoina ajattelin että en muuten koskaan saa tälle mitään tavallista tallipaikkaa. Onneksi se kuitenkin alkoi yhtäkkiä kesyyntyä ja kun uusi tallinomistaja miehensä kanssa kävi katsomassa Muulia, he rakastuivat Muulin kauniisiin silmiin.
Uusi talli sopii erittäin hyvin muulinpitoon mm seuraavien seikkojen takia;
Hiekkatarhat, muulien kaviot eivät tykkää seistä märässä mudassa koko talvea.
Katokset tarhoissa, muulit vihaavat kastumista ja vettä.
Slow feeding systeemit heinälle, muuli saa syödä hitaasti ja tasaisesti eikä heinä/olki sotke tarhaa niin paljon. Eikä muuli tule syöneeksi kaikkea hiekalta jolloin olisi vaarana hiekkaähky.
Köyhät laitumet, Muuli ei varmaan edes mene laitumelle (ehkä ihan loppukesästä), mutta jos menisi, pitäisi laitumen olla tosi köyhä.
Olkiruokinta, jos vain löydämme olkea lähiseudulta.
Loimienkuivatushuone, lämmin vesi pesarissa, lämmin satulahuone, isot karsinat, pitkät tarhausajat...
Erinomaisesti hoidettu kenttä, vaikka olisi millainen kura- tai jäätikkökeli, niin kenttä on aina niin hyvä kuin se vain kyseisessä kelissä voi olla.
Maastoja, myös autottomia suoraan tallin pihasta.
Huumorintajuinen tallinomistaja, joka kestää Muulia ja sen omistajaa.
Uusi talli on täydellinen mulle ja Muulille, joka on siellä jo nimetty Mulberiksi.
 |
| Tallinomistaja kävi tutustumassa uuteen asukkaaseen jo etukäteen. |
Mutta miten me sopeudutaan maneesittomalle tallille?!
t. kermaperseet.
Eksyin blogiisi ensimmäisen kerran ja Muuli ja kirjoitustyyli vei heti mennessään. Kaikki aasiotukset ovat mulle täysin vieraita, joten mielenkiinnolla jään seuraamaan koulutusprojektia. Ja jos tuntuu, että oma suokkivarsa on joskus ihan aasi, täältä saan hyvää tsemppiä sun kärsivällisyydestä :)
VastaaPoistaKiva kun Muuli voi viihdyttää :) aasit ovat tietenkin mun sydäntä lähellä niin niistäkin tulee juttua ja kuvia aina kun sellaisiin törmään. Ei tässä ole ollut muuta mahdollisuutta kuin olla kärsivällinen, tai opetella ampumaan kiväärillä villimuuleja jos tilanne menee todella hankalaksi ;)
PoistaAivan ihanalta kuulostaa tuo uusi tallipaikka! Ja maneesiton talli vaan karaisee luonnetta, vaikka omakohtaista kokemusta mulla ei olekaan ;) Muulilla onkin kauniit silmät ja aivan ihana oloinen luonne, jonka takia jään sitten seurailemaan teidän menoa tänne jatkossakin; liityin siis lukijaksi!
VastaaPoistapollenkirjakarsina.blogspot.fi
Joo se on kiva paikka mulle ja Muulille :) oltiin nykyisessäkin ehditty olla 1.5 kuukautta ennenkuin uskaltauduttiin maneesiin niin ei me enää tässä ehditä siellä niin paljoo käymään että totuttais liikaa. Muulille se on ollut hyvä kun siellä ei ole mitään häiriötekijöitä niin sen on pakko kiinnostua minusta ;)
PoistaKiva kun liityit seuraajaksi, käyn kurkkaamassa blogisi :)
Yhdistääkö meitä muulinomistajia muu kuin erikoinen huumorintaju ja samat lempinimet muuleilla?
VastaaPoistaEn tiedä, mutta ehdotan pahanpäivän varalle vielä lempinimiin nimeä Mulkku.
Sen voi sanoa pehmeästi, jolloin muuli ei suutu ja siihen voi lisätä tehosteeksi vaikka mitä voimasanoja pahimpina hetkinä.
Tunsin suurta sympatiaa lukiessani muutaman postauksen, vähän hengästyin ja hikosin myös.
Been there, done that ja edelleen jatkuu.
Ei tästä kai ihan heti valmista tule ;) Sullakin on erittäin paljon kokenut muuli siellä (jos oikein muistan). Olen lukenut että aina kun muulin (tai aasinkin) omistaja vaihtuu, muuli kokee tuleensa petetyksi ja luottamuksen saavuttaminen uuden ihmisen kanssa kestää pidempään.
PoistaOnhan Muulin nimikin jo siihen suuntaan menossa, Muuli-Mulbero-Mulkero-Mulkku.