Muulimenot huhtikuussa 2017

Menot
Huhtikuun tallivuokra 400e
Uusi raspi 26,90
T-stablen grippimateriaalista valmistetut kauhukahva ja ohjat 30e
Mustangin kavioleikkurit (käytetyt) 50e
Kari Vepsän naruriimu 35e
Piet Nibbelinkin kurssin ensimmäinen maksuerä 150e
Yhteensä: -691,90e

Tulot
Korvaus omien raspien käyttämisestä muilla aaseilla 80e
Yhteensä 80e

YHTEENSÄ -611,90

Lisäksi ostin itselleni House of Horsesin hupparin mutta en laske sitä muulimenoihin. Olin myös katsomassa Kari Vepsää, mutta koska Muuli ei ollut mukana, en laske sitäkään tähän mukaan. Klinikka maksoi 25 euroa.

Muita muistettavia asioita:
Soijarouhe jäi pois ruokinnasta (syynä muulin lihominen)
E-vitamiinia 2 painallusta (ennen sai 1)

Huhtikuun puolivälissä otettu rakennekuva.

Lue lisää

Kolmatta kertaa kentällä, ämmä tantereessa!

Wuhuu nyt se tapahtui! Ämmä tantereeseen ja kakkua tallille! Eikä vain kerran vaan peräti kaksi kertaa! Mennään niihin kohta.

Olin edellisellä viikolla ratsastanut Muulilla kahdesti ja se toimi todella hyvin niissä. Vain kerran se kyyditsi minut toiseen päähän kenttää ja palasimme sieltä hyvässä yhteisymmärryksessä takaisin. Olin siis erinomaisilla fiiliksillä kiipemässä jälleen selkään.

Ensimmäinen virhe tapahtui jo ennen ratsastamista, en ollut päässyt tallille alkuviikosta ollenkaan joten Muuli oli ollut vailla virikkeitä kolme kokonaista päivää.

Toinen virhe tapahtui siinä kun en päässyt lähtemään töistä niin aikaisin kuin oli tarkoitus enkä siis ehtinyt käsitellä Muulia ollenkaan maasta käsin ennen ratsautumista.

No, elämä olisi aika tylsää ilman riskien ottoa, joten selkään vaan.

Kaikki kuvat ja video: Mira Vuori, kiitos!

Ei mennyt kauaakaan kun otin lähikontaktin kentän kanssa aivan kentän toisessa päässä. Hain ratsuni, joka oli jatkanut matkaa seuraavalle pitkälle sivulle ja kiipesin takaisin selkään. Ja homma jatkui. Se otti lähdöt muuten ihan samassa kohtaa kuin edellisellä ratsastuskerralla. Mutta edellisellä ratsastuskerralla se pysähtyi aitaan, tällä kertaa se kääntyi nopeasti ja jatkoi matkaa kentän viertä jolloin minun kolmekymppinen kangistunut kroppani ei enää ollut samaa mieltä kulkusuunnasta.

Jatkoimme toiseen suuntaan, otettiin käyntiä, pysähdyksiä ja ravia. Muuli on muuten erinomaisen taitava pysähtymään juuri siihen mihin haluan sen pysähtyvän eli puomin päälle. Toki se pysähtelee milloin mihinkin mutta tässä Muulin tapauksessa se on ihan ok.

Eipä mennyt kauaakaan kun mentiin taas, tällä kertaa toisessa kierroksessa. Löysin itseni toiselta pitkältä sivulta, mukavasti kenttäkontaktissa. Rungottoman satulan istuin oli muutaman metrin päässä kentällä, toinen jalustin roikkui hihnoineen Muulin ohjissa ja toinen joten kuten satulassa. Sekä istuin että jalustinkoukut ovat tämän tyyppisissä rungottomissa kiinni tarralla, joten olin varmaan ottanut jalustimen mukaan ilmalennossani.

Koottiin satula tallinomistajan kanssa ehjäksi. Muuli kuunteli tarran irrottelua tarkasti.

Kerrottakoon tässä kohtaa että olen pudonnut Muulilta nyt kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli syksyllä kun varusteenani oli vain lampaankarvasatula ilman jalustimia ja Muuli teki äkkikäännöksen.

Jossakin kohtaa noiden ilmalentojen välissä Muuli myös yritti lähteä lapasesta, mutta sillä kertaa sain sen jotenkuten ympyrälle ja pysäytettyä. Tämä tuli videollekin ja näkyy tekemässäni koosteessa.

Tiedän että kiihdyttävä nuori eläin opetetaan niin että se tosiaankin otetaan ympyrälle, mutta koska Muulilla ei taaskaan ollut rautaa suussa ja se on aika voimakas eläin, en saanut runtattua sitä voltille.

Harjoitukset jatkuivat. Ravasin molempiin suuntiin, ensin pieniä yhden puomivälin pätkiä ja sitten pidempään. Lopetettiin suoraan hyvään raviin, tulin alas ja taluttelin kentällä loppukäynnit ja keräilin puomit pois.

Äkkilähtöjen välissä Muuli oli miellyttävä ja jopa tahmea ratsastaa. Se piti päätään melko alhaalla ja tuntui rennolta. Siinä on vain tosi nopea kiihtyvyys kun tilanne tulee päälle. Videolta huomaatte myös että kentällä oli kanssani 1-2 muuta ratsukkoa koko ajan.


Sotavammat:
Oikean käden sormet olivat seuraavana päivänä kipeät eikä niissä ollut juurikaan puristusvoimaa.
Vasemmalle puolelle alaselkään juuri siihen missä selkäpanssari loppuu on muodostumassa laaja mustelma.

Lasken mäkivyötä seuraavalla kerralla, se on turhan ylhäällä enkä halua että se vahingossa nousee hännän alle.

Voisin vaikka pidentää jalustimia seuraavaa kertaa varten.

Jeeeee este!

Todistusaineistoa siitä että toinenkin ratsukko tuli samaan aikaan kentälle!

Kotona iskin tietenkin heti kameran tietokoneeseen josko siellä olisi hyvää materiaalia ja olihan siellä! Blogini Facebook-sivuille julkaisemani kuva (samalla tämän postauksen ensimmäinen klikkimagneetiksi laitettu houkuttelukuva) herätti runsasta keskustelua turvallisuudesta ja siitä onko Muuli normaali muuliksi vai ei. Hyvä, rönsyilevä mutta lähinnä omalla kokemuspohjalla perusteltu keskustelu hävisi aloittajan toimesta ennen kuin ehdin printscreenata sen.

Mutta muillekin tiedoksi että Muuli ei kyllä jatkuvalla syötöllä ole irrallaan pitkin maita ja mantuja eikä se ole kertaakaan aiheuttanut sivullisille vaaratilanteita. Ei edes tällä ratsastuskerralla kun kentällä oli pari muutakin ratsukkoa. On ilmeisesti olemassa talleja jossa hevoset eivät koskaan karkaa jos kuski putoaa tai eivät koskaan lähde juoksuttaessa hanskasta. Meidän talli EI ole sellainen vaan täällä jopa koulutetut (!!) ja ratsuttajan toimesta ratsastetut (!!) hevoset saattavat lähteä juoksutuksessa hanskasta villiintyessään tai saattavat pelästyä heiluvaa pressua ja kevätjuhlaliikkeiden lomassa jalkauttaa ratsastajansa.

Ja jos näin tapahtuu, tuo putoaja satulahuoneeseen pullaa tai kakkua.

Palatakseni vielä torstaihin, autoni (Renault, josta olen kertonut tarkemmin tässä postauksessa) ei lähtenyt enää käyntiin tallin pihalta. Soitin miehelleni että tulee hakemaan, hän ei ollut kotona vaan noin tunnin ajomatkan päässä tallilta. Tallikaverini heitti minut kotiin.

Seuraavana päivänä mieheni kävi ostamassa minulle uuden auton.

My new babe, BMW 330 xda #rellumyynnissä #bemari #bmw #hevosnaisenauto #munanjatke

Henkilön Kaisa Määttänen (@rosamiii) jakama julkaisu 28. 04ta 2017 klo 12.53 PDT

Perjantaina en mennyt selkään. Sen sijaan raahasin kentälle pehmopuomeja ja okserin ja juoksutin Muulia niiden yli. Materiaalin vähyydestä johtuen en saa tästä omaa blogipostausta, mutta kuvasin ihan lopusta viisi minuuttia videota jonka leikkelin minuutin pituiseksi.

Muuli ei enää lopussa jaksanut kovin hyvin, joten videolta näkyy kuinka heiluttelen narua normaalia isommin. Alussa se siirtyi raviin vain sillä että nostin kättä hieman ilmaan. Loppua kohden se vaati enemmän narunpyöritystä.

Paiskasin narun jopa ihan voimalla kenttään eikä Muuli ottanut siitä lähtöjä mutta vaihtoi sentään askellajin oikeaksi. Se ei siis pelkää minun energiakenttääni (vaikka syytä olisi prkl), vaan syynä on yleensä joku kentän ulkopuolinen asia.

Ja vielä sellainen ilouutinen että minulle tarjottiin Freemaxin rungotonta satulaa, joka on kuvien perusteella ihan samanlainen kuin lainasatulani. Lainasatulan pituus on 55 cm joten Freemax saman pituisena menee oikein hyvin. Muulilla on suhteettoman pitkä selkä, joten sen kanssa ei onneksi tarvitse etsiä niitä lyhyelle selälle tehtyjä erikoissatuloita.

Satula on minulla luultavasti ensi viikolla. Toisena ilouutisena kerrottakoon että Wintec on sovituksessa ja sain viestiä että se tuntuu oikein sopivalta.

Lue lisää

Testissä T-stablen grippiohjat ja kauhukahva

Tämä postaus EI sisällä blogiyhteistyötä. Tämä ei sisällä alennuskoodeja. Minua ei velvoitettu tekemään tätä. Maksoin tuotteista normaalin hinnan, toki messutarjouksella höystettynä.

Sitten asiaan.

Bongasin Playssonin pisteeltä ensin värikkäät kauhukahvat. Muulin ratsastus oli tuolloin vasta pilke silmäkulmassa ja kauhukahvana olin käyttänyt tähän asti alaturparemmiä. Pinkki grippimateriaalista valmistettu kauhukahva kutsui minua luokseen ja pian omistin kauhukahvan ja saman väriset full-kokoiset ohjat (normaali hinta 29.90e). Sain nämä messutarjouksena 30 eurolla, josta kauhukahvan osuus oli 10 euroa ja ohjien 20 euroa.

Tuotteet ehtivät pölyttyä jonkin aikaa autoni takakontissa kunnes ohjat pääsivät tositoimiin Muulin entisellä tallipaikalla Porvoossa. Kävimme nimittäin testivaelluksella aasien kanssa ja laitoin ohjat tallin suurimmalle aasille, jolla olin ajatellut myös ratsastaa. Aasi sai päähänsä KV-Stablen naruriimun, jossa on erilliset lenkit ohjille.

Ohjat toimivat ensimmäisellä koeajolla moitteetta ja aasi oli hallinnassa. Ohjilla hallitsemisen kanssa ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä.

Toinen koeajo tapahtui vuokrahevoseni selässä. Selässä ohjat tuntuivat paljon lyhyemmiltä kuin sen omat normaalit ohjat, joissa on myös grippimatskua, mutta myös stopparit. Ratsastuksen jälkeen vertailin ohjia toisiinsa ja ne olivat täsmälleen saman pituiset!

Kuvassa mukana myös kauhukahva. Juoksutusliina on (ofc) pinkki. Hevosen nimikin on Pinkki.

T-stablen ohjat ovat ohuimmat ohjat, joita olen koskaan käyttänyt enkä muista milloin olisin viimeksi käyttänyt ohjia, joissa ei ole stoppareita.

Stoppareissa kun on sellainen vähän hankala ominaisuus, että ne tekevät ohjien pituuteen portaikon. Mä ainakin myönnän että alkukäynneissä pidän aina kiinni tietn stopparin kohdalta, loppuraveissa seuraavan kohdalta, työskentelyravissa (pohkeenväistöt ym) tietystä kohdasta ja laukassa tietystä.. En usko että tämä on hyvä juttu, varsinkaan kun vielä muistan aina että "aah, tää ei toimi, koska yleensä laukkaan pitäen kiinni tästä kohtaa".

En ole ajatelut stoppareita koskaan auttamaan minua pitämään ohjaa varsinaisesti kädessäni, vaan ne ovat merkkejä, joiden avulla ohjat saa esmes saman pituisiksi molempiin käsiin.

T-stablen ohjissa kun näitä ei ole, niin koin itseni hyvin vapautuneeksi. Pysytin helposti pidentämään ja lyhentämään ohjaa.

Ohjien grippimateriaalin pitoa pidän sellaisena puolivälin pitävyytenä. Olen ratsastanut paljon pitävimmilläkin ohjilla, joita on ollut jopa vaikea liu'uttaa pidemmiksi sormien välistä ja myös sellaisilla, joista ei edes huomaa että niissä on tarkoitus olla ekstrapitävyyttä.

Kun nämä ohjat piti tukevasti käsissä nyrkki suljettuna, olisi hevonen saanut kiskoa aika paljon jotta ohjat olisivat päässeet liukumana käsistä. Ja kun taas nyrkkiä hieman avasi, oli ohjaa helppo päästää pois. Osasyynä olivat varmasti myös hanskani, jotka ovat erittäin kuluneet Roecklin Light Gripit. ne ovat siis niin kuluneet, että kaikki se grippimateriaali on kulunut pois kämmenpuolelta.

Ohjien pito tuntuisi varmasti hieman erilaiselta jos käsissäni olisi olleet aivan tuliterät hanskat.

Ilman hanskoja en ratsasta koskaan, joten en osaa sanoa kuinka inhottavalta nämä tuntuvat paljaaseen käteen.

Kolmas koeajo tapahtui Muulin kanssa, ja tästä olenkin jo kahdessa edellisessä postauksessa kertonut. Ohjat olisivat voineet olla Muulia ajatellen sitä kakkospituutta, mutta ne eivät kuitenkaan olleet häiritsevän pitkät. Ja ovathan pitkät ohjat monikäyttöisemmät kuin lyhyemmät.

Ohjat ovat aika ohuet ja todella taipuisat. Jos olet ratsastanut niillä vanhanakaisilla paksuilla kumiohjilla, joita et edes saanut taitettua sormien välistä, ovat nämä T-stablen ohjat ihan toista maata. Minulla on pieni käsi hanskakoon ollessa 6,5 ja arvostan ohuita ohjia.

Kauhukahva vuokrahevosen satulassa.

Mitä kauhukahvaan (12,90e) tulee, niin se toimittaa asiansa erinomaisest. Siinäkin on pikalukot, jolloin se on erittäin nopea laittaa satulaan. Muulilla ratsastaessani pujotan ohjat aina vielä kauhukahvan kautta, jolloin ne eivät missän tilanteessa pääse karkaamaan Muulin kaulalle. Ohjat ovat Muulin tapauksessa niin pitkät että vaikka se kompastuisi, ei ohja lopu kesken. Sillä ei myöskään ole ollut kummallakaan kerralla edes kuolaimia suussaan.

Kauhukahvan vaatineessa tilanteessa olen ollut pari kertaa ja se toimi siinäkin erinomaisesti. Alaturpiksen saa tosin lyhyemmäks, tämä on varmasti sopiva isoon satulaan, mutta lainaamassani rungottomassa on satulan renkaat lähempänä toisiaan, jollon kauhukahvakin tuntuu luonnollisesti pidemmältä. Paremmin tästä sai joka tapauksessa kiinni kuin kaksoisturpiksesta.

Kun nämä ohjat tulivat markkinoille, olin ehdottomasti sitä mieltä että on pahimman luokan tyylimoka käyttää perussuitsia ja vaihtaa niihin kirkkaan väriset ohjat. Suitsien ja ohjien tulee mielestäni olla aina samaa sarjaa. Eli jos haluaisin käyttää pinkkejä ohjia, olisi minun etsittävä myös pinkit suitset.

Mutta siinä hetkessä kun näin ensimmäisen kerran tämän ihanan kauhukahvan oli fiilikseni tämä:

Plussat ja miinukset:
+ pikalukot: helppo vaihtaa suitsista toisiin tai irroittaa toiselta puolelta, jolloin loppukäynneissäkin voi tehdä maastakäsittelyä kun käytössä on pidempi naru.
+ herkulliset värivaihtoehdot. Tai ei muuten väliä, kunhan on pinkkiä.
- lörpöt, toivoisin näihin hieman lisää jämäkkyyttä, mutta se ei luultavasti onnistu paksuutta kasvattamatta, joten sitä en halua.

T-Stablen takana on nelikymppinen kotitallin omistaja Päijät-Hämeestä. Hän haluaa pysyä anonyyminä ja kaikki ohjat liikkuvat nykyään Playsson.netin verkkokaupan kautta. Hän suostui kuitenkin välikäden kautta kertomaan tuotteensa syntytarinan.

"Kaikkihan alkoi vuonna 2016 talvella. Kotona oli useampi hevonen ratsastettavana ja itsellä vain yhdet lempiohjat." Anonyymi ohjanikkari kyllästyi siis ohjien vaihteluun ja alkoi nettisurffailla ohjia. Pian hän oli luonut prototyypin pikalukollisista ohjista. "Ensimmäisissä versioissa oli pyörivä bgb-lukko, johon pääduin omista ja koekaniiniratsastajien toiveesta."

Hän kokeili Facebook-ryhmässä jos joku muukin olisi kiinnostunut ja laittoi ilmoituksen ohjista. "No siitä seurasi armoton viestitulva ja kohta huomasin että tätä kautta oli reilut 50 ratsastajaa löytänyt uudet ohjat käsiinsä. Kesän lähentyessä otin ilmoituksen pois koska aika ei todellakaan riittänyt ohjien tekoon."

Syksyllä 2016 Anonyymi ohjanikkari vaihtoi lukot nykyisen laisiksi ja uudisti värivalikoimaa ja laittoi uuden ilmoituksen nettiin. Playsson.netistä otettiin pian yhteyttä ja ohjat siirtyivät kokonaan Playsson.netille myyntiin. Ja nykyään niitä onkin maailmalla jo ainakin 200 kappaletta.

"Kaikki lähti ajatuksesta voisiko jonkin asian tehdä helpommin. Ja auttaahan sekin kun ohjat saa mätsäämään satulahuopiin ja suojiin", Anonyymi ohjanikkari kertoo. Hän etsii jatkuvasti uusia värejä ja ideoita. "Reilu vuosi sitten ei tullut mieleenikään että olisin voinut löytää omia tekeleitäni hevosalan messuilla myynnissä" hän hehkuttaa.

Mittatilauksesta ohjia saa mineille ja jopa tinkereille. Kärrypuolen ihmisille hän on tehnyt ajo-ohjia. Koirille taas löytyy T-stablen taluttimia.

Ja mistä se T-stable tulee? Se on oman tallin nimi lyhennettynä ja englanniksi käännettynä.

Koska postaus ei ollut kaupallinen yhteistyö, ei minulla ole antaa alennuskoodia. Sen sijaan Ilon pilkettä blogissa on tarjolla alennuskoodia, jolla ohjat saa 25 eurolla + postikulut.

Lue lisää

Millä perusteella liityn lukijaksi -haaste

Sain haasteen Rakettimoottorina rakkaus-blogia kirjoittavalta Tiinalta. Blogin nimi oli aikaisemmin Kesäheinää, osoite on pysynyt samana mutta nimi on vaihtunut ihan hiljattain. Hän vuokraa issikkatammaa ja blogin sisältö keskittyykin vuokrahevosen kanssa tekemiseen.

Haasteen tarkoituksena on avata hieman enemmän sitä, miksi liityn jonkin blogin lukijaksi. Täsmennän tässä kohtaa että kerään lukemiani blogeja Bloggeriin, mutta en aina muista tai huomaa liittyä lukijaksi lukija-napin kautta. Bloggerin listalle kun voi lisätä blogeja muutenkin. Kaikissa blogeissa ei edes ole lukija-gadgettia. Ja sehän on muutenkin vain Bloggerin blogien juttu.

Kerron nyt siis miksi lisään jonkin uuden blogin lukulistalleni ja miksi toisaalta saatan jossain vaiheessa tiputtaa sieltä blogeja pois. Esittelin muuten suosikkiblogejani tässä postauksessa. Tuolloin kerroinkin jo hieman siitä, mitä blogeja enimmäkseen luen. Ne ovat yleensä tuttujen blogeja, hevos/muuliblogeja tai reissublogeja.

Tämän postauksen yritän kirjoittaa sellaisesta näkökulmasta että edessäni olisi kymmeniä hevosaiheisia blogeja, joista minun pitäisi valita uutta luettavaa. Eli mihin kiinnitän huomiota kun klikkaan itseni täysin uuteen blogiin ja alan selata sitä läpi.

Ensivaikutelma

Blogin etusivu on siisti ja hillitty. Bannerista käy ilmi blogin nimi ja asettelu on looginen. Fontteina EI ole käytetty Comic Sanssia eikä Times New Romania. Kuvat on klikkailtu tekstin sekaan koossa "erittäin suuri", jolloin kuvat ja teksti näyttää olevan tasapainossa keskenään.

Tekstiä on helppo lukea, eli tausta on vaalea ja teksti on tumma. Ulkoasu on muutenkin ajateltu, eikä ole käytetty bloggerin valmiita yksinkertaisia pohjia tai taustoja.

Olen kuvittanut postauksen ottamillani sekalaisilla aasikuvilla koska niitä ei voi olla Internetissä liikaa.

Teksti

Blogia luetaan verkossa ja mobiilissa jolloin tekstin ja rakenteen tulee olla erilaista kuin kirjassa. Kappaleiden ja lauseiden tulee olla lyhyitä ja teksti on tasattu mieluiten vasempaan reunaan keskityksen sijaan. Jos bloggaajan tapana on kirjoittaa yhden lauseen kappaleita, silloin keskitetty teksti toimii paremmin.

Yhdyssanavirheille minulla ei ole toleranssia yhtään. Jos sanat on vahingossa kirjoitetu yhteen, se ei haittaa, mutta jos tekstissä on toistuvasti yhdys sana virheitä erikseen kirjoitettuna, en yksinkertaisesti jaksa. Kestän hyvin nopeasti kirjoittamalla tulleet kirjoitusvirheet ja pilkkuvirheet, niitähän on Muuliprojektkin täynnä. Ja sitten on se enään, johon ei kuulu N perään!

Minua ei haittaa pitkät postaukset, päinvastoin! Mutta pitkää tekstiä on paljon helpompi lukea jos kappaleet ovat lyhyitä. Nettitekstin ei muutenkaan kuuluisi olla pitkää ja jaarittelevaa vaan lyhyttä ja ytimekästä. Tiedän, ei tarvitse kirjoittaa kommenttiboksiin, että omat postaukseni tuntuvat välillä leviävän pullataikinan lailla eikä niissä ole päätä eikä häntää.

Kuvat

Kuvien tulee aina olla Bloggerissa koossa "erittäin suuri" tai sitten normaalikoossa jos niiden resoluutio on juuri tekstikentän levyinen jolloin ne täyttävät sen kauniisti. Tietokoneella suuret kuvat vielä näkyvät, mutta puhelimella ne menevät minikokoisiksi laatikoiks, joita en jaksa klikkailla auki. En itseasiassa jaksa lukea tekstiäkään koska silmäni saastuvat nähdessäni pikkukuvia.

En ole niin taitava kuvaaja tai kuvien katselija, että osaisin jonkin kuvan olevan erinomaisesti kultaisen leikkauksen sääntöjen mukaan aseteltu. En häiriinny taustalla olevista sähkötolpista jotka kasvavat hevosen päästä koska en jaksa poistaa niitä omistakaan kuvista. Mutta epäterävistä ja käsittelemättömistä kuvista häiriinnyn.

Nykyään on niin hyviä kuvankäsittelyohjelmia jopa puhelimiin ettei kuvien käsittelemättä jättäminen voi johtua niiden puutteesta. Kuvat on vähintään suoristettava ja rajattava järkevästi.

Voiko kuvia olla liikaa? Täällä omassa blogissani laitan mielestäni joihinkin postauksiin liikaa kuvia jos olen sattunut saamaan paljon hyviä julkaisukelpoisia kuvia. En osaa säästellä kuvia seuraaviin postauksiin, mutta olen sentään oppinut jo että loput kuvat voi laittaa postauksen loppuun.

Tämän kuvaaja taitaa muuten olla siskoni eli Katri Määttänen

Sisältö

Blogin aihepiiri ja sisältö ovat tietenkin sen tärkeimpiä seikkoja. Blogin aiheen on oltava minun mielestäni mielenkiintoinen ja yleensä sellaiset blogit kiinnostavat eniten, joiden bloggaajalla on samanlainen tilanne hevosensa kanssa kuin minulla. Ikää minulla on mittarissa jo 31, joten en yleensä nappaa listoilleni kovin nuorten bloggaajien blogeja, ellen sitten tunne näitä oikeassakin elämässä.

Tällaisia blogeja en pääsääntöisesti lue
-tuntiratsastajien blogeja
-lähinnä kilparatsastusta sisältäviä blogeja
-alle 15-vuotiaiden blogeja

Näitä taas luen tai lukisin mielelläni
-maastakäsittelyä sisältäviä blogeja
-hevosten käsittelyn valtavirrasta poikkeavia blogeja eli ns kukkahattuilut
-nuoren hevosen treeneistä kertovia blogeja
-muuleista tai aaseista kertovia blogeja
-tuttujen blogeja

Blogin pitää siis olla kiinnostava ja sisällön tulee olla sellaista, että hyödyn siitä jotenkin. Saatan saada ideoita omaan tekemiseen tai blogissa on oikein erinomaiset kuvat.

Jos blogin aihepiiri vaihtuu maastakäsittelystä kilparatsastukseen, kuten se luonnollisesti nuorten hevosten kohdalla vaihtuu, saatan tiputtaa blogin pois listaltani. Tässä vaiheessa blogia alkavat toisaalta lukea ne, joita kilparatsastus kiinnostaa. Aika aikaansa kutakin ja sitä rataa.

Mitäs muuta..

Blogissa pitää olla ajantasaiset esittelysivut sekä bloggaajasta että hevosesta/hevosista. Näihin kannattaa panostaa ja tehdä tekstistä markkinointihenkistä. Näillä teksteillä koukutetaan uusi lukija blogiin. Näissä kannattaa siis kertoa mielenkiintoisia faktoja.

Jos blogissa vilistää useampi hevonen, mutta postauksia tulee vain kerran viikossa, en pidä yhtään siitä että hevoset vilistävät tekstin sisällä vain etukirjaimillaan. Eli "Maanantaina menin J:llä ja K oli pahalla tuulella". En minä muista mikä on J ja mikä on K enkä jaksa joka kerta lukea esittelysivuja. Varsinkaan jos ne eivät ole ajan tasalla.

Postauksissa voi siis aina välillä kertoa että "Uudemmille lukijoille tiedoksi että Jaska on 170 cm korkea tätini hevonen jota liikutan silloin ja tällöin. Alussa en meinannut saada sitä tarhasta kiinni, mutta Kari Vepsä antoi vähän vinkkejä niin homma alkoi sujumaan. Voit lukea Jaskasta lisää täältä (linkki)".

Jos blogissa on kaikki aina ihanaa, täydellistä ja upeaa, alan epäillä että bloggaaja tai hevonen eivät olekaan ihan sitä mitä annetaan ymmärtää. Jos sitten jossain vaiheessa tapaan bloggaajan irl ja sekä blggaaja että hevosenpito onkin ihan erilaista kuin mitä on annettu ymmärtää, lopetan blogin lukemisen saman tien ja suhtaudun varauksella kaikkeen mitä kyseinen henkilö kirjoittaa somessa.

Postaustahti saisi olla aktiivinen. Näen sen heti blogin navia selaamalla. Jos kuukauden perässä on postaumääränä 1-4, on se minulle liian vähän. Ja jos blogissa on useamman kuukauden postaustaukoja, niin ei kiitos. En myöskään välitä niistä blogeista, joiden ulkoasu, nimi ja teema vaihtuvat puolen vuoden välein ja samalla vanhat postaukset menevät piiloon. Kannattaa miettiä jo postatessa että voiko tekstin tai kuvat pitää julkisena vielä vuoden päästäkin.

Saatan jopa pudottaa blogin pois lukulistaltani jos postaustahti hiipuu alun hyvästä kolmesta postauksesta viikossa kolmeen postaukseen kuukaudessa. Bloggaamisessa ajattelen että jos jotain tehdään niin tehdään kunnolla. En edes kehtaisi mainostaa blogiani missään jos edellisestä postauksesta on kuukausi aikaa.

Alla vielä ohjeet haasteen toteuttamiseen ja blogit, jotka haastan mukaan:

Ohjeet:

1. Kirjoita nämä ohjeet ylös.
2. Kirjoita asioita, joita otat huomioon, kun liityt blogiin.
3. Laita postaukseen halutessasi kysymyksiä, kuten "Katsonko kuvien laadun?"
4. Lopuksi kokoa tärkeimmät asiat, millä perusteella liityt lukijaksi.
5. Haasta vähintään 5 bloggaajaa tekemään tämänkaltainen postaus.

Haastan mukaan viisi blogia, joiden bloggaajat olen tavannut (tai ainakin melkein)

Doma Natural - Yhdessä oppien, koska Kris kaipaa kipeästi postausideoita kelien ollessa huonot hevosten treenaamiselle.
Suvililja, koska Susannankin postaustahti on ollut olematonta vaikka tämä postaus ei välttämättä olekaan täysin sopiva valokuvausblogiin.
Pienistä unelmista totta, koska miksei? Tiiten Instagram-kanavalla oli kova kuhina jun hän järjesti kuvakilpailun jonka voitin Muulin kuvalla! Kannattaa käydä tsekkaamassa!
Porkkanan voimalla, koska tällaista postausta ei Veera ole tainnut ainakaan ihan hetkeen tehdä? Hän antoi ihan hiljattain vinkkejä hyvään blogitekstiin, kannattaa käydä kurkkaamassa!
Ponipäiväkirja, koska Reetallakin on blogi ajoittain aika hiljainen ja tällaisella postauksella saa helposti täytettä.

Lue lisää

Lisää muuliratsastusta (ei sisällä vieläkään rodeota)

Kerroin perjantaina miten hienosti Muuli meni kentällä ensimmäistä kertaa noin puoleen vuoteen. Lauantaina jatkettiin kun saavuin tallille hieman kuuden jälkeen kakkosduunistani. Huh, onneksi kauppamme menee remonttiin ja pitkä kesäloma sieltä työstä alkaa! Nämä viimeiset työvuorot ovat tuntuneet niin raskailta. Vielä kaksi jäljellä. Päivätyöstäni minulla on normaali neljän viikon kesäloma heinäkuussa.

No takaisin tallille. Koska kello oli paljon, en juurikaan ehtinyt juoksutella Muulia ennen ratsastusta. Toin kolme pehmopuomia kentän turvallisimpaan kulmaan. Siinä on Tuuliponi heti aidan takana ja muutenkin mukavaa. Juoksutin Muulia varusteiden kanssa niiden yli ehkä vartin ajan ja kiipesin selkään.

Tallinomistaja sanoi että tänään pitäisi ravatakin, kieltäydyin ensin jyrkästi, että pysytään vaan mukavuusalueella. Mennään ravihommaan myöhemmin.

Aloitin käynnillä ympyrässä puomien yli. Pysähtelin paljon ja palkkasin, koska jos muistatte syksyltä, pysähtymiset olivat ajoittain hyvin haastavia. Hyvä pysähtyminen on tärkeää myös turvallisuuden takia. Muuli osaakin pysähtyä monesta eri merkistä. Se pysähtyy jos nojaan eteen, se pysähtyy jos otan kovemman tuntuman ohjista, se pysähtyy kun sanon SUPERRRRR.

Eikä tässä vielä kaikki, se ei vain pysähty, vaan se kääntää päänsä sivulle ja odottaa palkkiota. Hieno tyttö!

Kaikki kuvat otti jällen ystävällisesti Heidi Blom. Heidi myös koutsasi meitä taas erinomaisesti!

Kauraa tänne t. Muuli

En ole juoksuttaessa pysäytellyt Muulia koskaan puomien päälle, mutta nyt ratsain kokeilin ja Muuli tajusi sen hienosti. Minusta tuntui että osasin tehdä jopa jonkinlaisia puolipidätteitä kun valmistelin pysäytystä, ainakin Muuli muuttui skarpimmaksi ja pysähtyi tasan siihen mihin halusinkin. Ja palkka perään.

No sitten oli aika kokeilla ravia. Nostin ravin lyhyellä sivulla kulmaa kohti, tarkoitus oli ravata vain muutama askel alkuun. No ei mennyt kuten strömssössä, sekunnin päästä olin aivan kentän toisessa päässä. Muuli kuljetti minut sinne köyrypukkilaukassa. Yritin kaikin voimin kääntää sen päätä aitaa kohti ja pysäyttää siihen, mutta muulien niskakalusto on vahva ja minullahan oli aseenani vain duallyriimu. Muulin suussa ei siis ollut rautaa.

No eikai siinä.

Seisoin hetken toisessa päässä narut tiukasti kädessä. Laitoin pudonneen jalustimen takaisin ja lähdin kävelemään takaisin puomeja kohti. Olin koko ajan valmis kääntämään Muulin pään aitaa kohti ja pienelle voltille jos se lähtee taas täysiä. Mutta ei se lähtenyt.

AAPUUVAAA t. Kaisa

Käveltiin taas hetki ja kokeilin ravia toiseen suuntaan ja se menikin paljon paremmin. Ensin vain yksi puomien väli ja jonkin ajan päästä puoli kierrosta ja sitten kokonainen kierros. Ja joo joo, tiedän että olisi pitänyt mennä kovaa ravia vaan heti perään, mutta mulla ei ole kanttia sellaiseen.

Ja toiseen suuntaan sama. Muuli ei yrittänyt lähteä lapasesta enää toista kertaa vaan tuntui jopa rentoutuneen.

Koostin allaolevan videon muutamasta pätkästä. Yhden näistä julkaisinkin jo eilen blogini Facebooksivuilla, josta se sai huimasti katselukertoja! Se, ja eräs toinen klippi löytyy myös Instagram-tililtäni. Jos et vielä seuraa somekanaviani, niin ehkä nyt olisi korkea aika?
Käynnissä sen pää tippui todella alas, niska sään korkeudelle ja viimeisessä ravissa se puhalteli niin että kuulin sen. Lopetettiin tähän hyvään raviin, pari askelta käyntiä ja kiitokset. Loppukäynnit maasta.

Ratsastus kesti ehkä 15 minuuttia, mutta oli näköjään sopivan uuvuttavaa untuvikkomuulille.

Sunnuntainakin oli tarkoitus ratsastaa mutta koska tämä sujui niin  hienosti, päätimme antaa ainakin viikon tauon. Tauko olisi tullut joka tapauksessa, koska ensi viikko on minun kalenterissani todella täynnä. Vappuviikonloppuna olen muuten Tampereella pitämässä Särkänniemessä aasinhoitopäivää, jee!

Olen nyt entistäkin vakuuttuneempi että Freeform tai Freemax satula on juuri se, mitä lähden etsimään. Barefoot olisi varmaan ihan hyvä myös, mutta on niin infernaalisen ruma, ettei sitä tähän talouteen tule. Jos Sinulla on myydä pienikokoinen tämän merkin satula, niin laita ihmessä viestiä! Sen painetta tasaavan padin tarvitsisin myös. Mokkapinnasta plussaa, tuntui nimittäin erittäin pitävältä meikäläisen hanuriin!

16 tuumainen WintecLite on muuten tulossa myyntiin.

Lue lisää

Ratsastin Muulilla kentällä ja olen elossa kertomassa siitä

Kuten kerroin jokin aika sitten tämän vuoden ensimmäisten selkäännousujen yhteydessä, olen nössö enkä tykkää asettaa itseäni kuolemanvaaraan. Muulin kanssa on nimittäin ollut aika vauhdikkaita rodeoratsastuksia. Sinänsä harmi, koska ne ovat tämän blogin suosituimpia lukijamagneetteja eikä niitä toivottavasti enää tulla näkemään.

Olin siis taas tänään tallilla. Tänään on perjantai. Perjantai on siitä hyvä tallipäivä, ettei siellä yleensä ole muita ja saa haahuilla miten haluaa. Ensin ratsastin vuokrahevoseni, menin sillä peräti kokonaisen tunnin, mikä ei kuulu ollenkaan tapoihini. Tällä kertaa sain jotenkin ajan kulumaan hyvin.

Tallinomistaja käväisi tallilla kun varustin hevosta ja kysyi että menenkö tänään ratsastamaan, olin että no eeeen varmaan, kun oli puhetta viikonlopusta (en laske perjantaita vielä viikonloppuun).

Ratsastellessani (nimenomaan ratsastelin, en ratsastanut) vuokrahevosellani, tuli paikalle erään ponin omistaja, jolla on sellainen rungoton Freeformkopiosatula. Olen ajatellut että sitä voisin kokeilla Muulille ja jos se on hyvä, hankin samanlaisen. Nehän sopivat perseestä perämoottoriin, joten se ei voi olla hutiostos.

Kärkeen heti houlutteleva kuva. Kaikki kuvat: Heidi "Hedu" Blom

Mainittakoon tähän väliin että kokeilin Muulille lännensatulaa pitkästä aikaa ja se jos joku, oli hutiostos. Vein sen siis takaisin omaan autotalliin pölyttymään. Wintec satulaani en ole saanut vieläkään teetettyä lenkkejä mäkivöille, joten sitäkään ei voi käyttää. Se menee sään päälle ilman mäkivöitä.

Kysyin siis ponin omistajalta että saisiko satulaa lainata Muulille muutaman kerran, jos se toisi ratkaisun ongelmiin. Voisin sitten itse katsella samanlaista.

Sovittelin rungotonta satulaa selkään siinä ja se vaikutti ihan sopivalta, tai mitä minä nyt satuloista edes tiedän, en juuri mitään. Tämä kuitenkin osui selkään joka kohdasta, säkätila jäi (Muuli on hyvin säätön tapaus, joten se ei paljoa vaadi) ja mäkivyöt sai satulaan kiinni.

Tallinomistaja tuli taas painostamaan ja hetken ruikutettuani päätin että tehdään se. Menen selkään. Vinguin vielä että eikö voisi tarhassa (tyhjiä tarhoja ei tosin ollut vapaana), mutta sain käskyksi mennä kentälle etteivät tarhojen aidat ole rikkoutumisvaarassa. Sanoin että menen sitten vain tallin päädyn toisessa kulmassa, koska siinä on turvallista. Siihen tallinomistaja suostui.

Vänkäsin siinä vielä että mitkä päävehkeet laitan Muulille. Hain sille Duallyriimun, koska sillä olen tässä kevään aikana ohjasajanut useamman kerran. Kuolaimia olen käyttänyt viimeksi joskus tammikuussa, joten ne olivat pois suljetut tässä kohtaa. Vepsän myymässä naruriimussa olisi ollut lenkit ohjille, mutta koska en ole sillä vielä kertaakaan ohjasajanut, ei se olisi välttämättä toiminut.

Tallinomistaja kävi tässä kohtaa huussissa jännäpissalla. Sovittiin että menen vapaana, koska liinassa olo saattaa ahdistaa Muulia. Tallinomistajan tehtävä oli kuitenkin olla tukena ja turvana ja tarjoilla nonstoppina kauraa, Muulille.

Kuvaa tätä nyt sitten

Onneksi mukanani olivat ihan uudet T-Stablen pinkit grippiohjat ja kauhukahva niin saimme kunnolla tiimiväriä esille. Ostin ohjat ja kauhukahvan Playssonilta Tampereen hevoset messuilta ja postaus näistä on tulossa myöhemmin kunhan olen kunnolla päässyt koeajamaan ne.

Muulin satulahuopa on (tietenkin) pinkki ja oma liivini on. Liivin alla minulla on muuten selkäpanssari, siksi näytän a) lihavalta b) quasimodolta. Liivin puin vain siksi, että sain kauraa sen isoihin etutaskuihin. Vyölaukku jäi tallinomistajalle.

Selkään menin taas niin, että nousin jakkaralle muutaman kerran ja vasta sitten selkään. Annoimme molemmat Muulille koko ajan kauraa, tietenkin. Haluamme pitää Muulin mahdollisimman rentona ja hyväntuulisena koska nämä eivät aina ole menneet putkeen.

Mutta tämä kerta meni! Ihan putkeen!

Olin juoksuttanut Muulia alle vähän aikaa. Toin pari pehmopuomia turvakulmaan ja juoksutin ravissa yli molempiin suuntiin. Muuli oli siinä sellainen perusrauhallinen, joka tarvitsi aika paljon painetta siirtyäkseen raviin. Samalla Muuli tottui uuteen satulaan ja heiluviin jalustimiin.

Ensin tallinomistaja käveli edellämme kauraa antaen. Muuli käveli ihan liian iholla ja yritti itse ottaa kauraa. Ylähuuli oli kuulemani mukaan pitkänä koko ajan, ja senhän kaikki tietävät hyväksi merkiksi.

Anna kauraa lehmä t. Muuli

Pian uskaltauduin irtaantumaan tallinomistajasta ja hän pääsi ottamaan kuvia. Menimme Muulin kanssa vain sitä samaa ympyrää, missä juoksutinkin sitä. Se meni puomien yli ja minä kiitin. Se pysähtyi aina kun nojasin vahingossa hieman eteen. Palkkasin tietenkin selästä, koska sehän toimi täysin oikein. Tuo eläin lukee minun tasapainottomuuttani todella hyvin.

Lopussa mentiin käynnissä kokonainen kierros puomien yli. Palkkausasema oli aina samassa kohtaa. Luulen että Muuli tarvitsee harjoituksissa nimenomaan rutiineja. Että ensin ympyrä, sitten asemalle palkittavaksi ja sit uusi ympyrä. Pehmopuomeista tykkään todella paljon, koska ne auttavat Muuliakin suuntaamaan askeleensa oikein. Se tuntui ymmärtävän heti selästä että niitä kuuluu mennä.

Ratsastussessiomme ei kestänyt pitkään, mutta oli sitäkin laadukkaampi. Ja on parempi lopettaa hyvän sään aikana, ettei tule rodeotilanteita. Ravia en todellakaan ottanut.

Muuli otti vain kerran sellaisia pika-askeleita, joista se vielä syksynä lähti rakettina kuuhun, mutta nyt se rauhoittui normaaliin käyntiin. Jos muistatte syksyltä, niin loppuvaiheessa erityisesti liikkeellelähdöt olivat iso ongelma, koska reaktiota tuli melkein joka kerta, niin nyt nekin menivät ilman ongelmia.

Tämän viikonlopun suunnitelma on nyt ratsastaa tuolla vielä huomenna ja sunnuntaina ja ensi viikko minulla onkin niin täyteen ahdettu, että siinä tulee pakostikin Muulille taukoa.

Olen tehnyt marraskuun lopusta saakka kahta työtä. Osa-aikaiseni loppuu ensi viikolla kun kauppa, jossa työskentelen, menee remontin takia kiinni. Pitkä kesäloma kaupalta tulee todellakin tarpeeseen, ehtii pitää tallivapaitakin välillä.

Lue lisää

Pikatreeni kentällä

Minä käyn yleensä tallilla silleen ihan ajan kanssa, koska en halua kiirehtiä, kaikista vähiten tallilla. Olen juuri sellainen tallihengari, joka on hoitanut muulinsa jo pari tuntia sitten mutta ei millään tajua lähteä kotiinsa.

Keskiviikkona jouduin kuitenkin tekemään poikkeuksen, sillä minun oli ehdittävä kotiin siivoamaan asuntomme ennenkuin mieheni palaisi lomareissulta. Olin siis elänyt useamman päivän ihan pellossa ja kämppä oli sen näköinenkin. Meidän taloudessamme mies on se, joka nillittää sotkuista.

Talliaikani oli siis hieman rajallinen. Muuli sai pikaisen harjauksen, se olikin piehtaroinut toisen puolensa saviseksi. Sen mielestä tarha alkaa siis olla tarpeeksi kuiva piehtaroimiseen, mutavelliin tämä ei todellakaan itseään dippaa.

Kentällä oli juuri tehty puomijumppaa pehmopuomeilla ja kavaletilla, joten sanoin että käytän niitä vielä Muulin kanssa ja siivoan pois. Päivän kruunasi vielä se, että sain kuvaajan, kiitos Aino!

Aloitin ensin kolmella pehmopuomilla, joiden yli muuli ravasi molempiin suuntiin.

Laitetaan kärkeen hyvä kuva houkuttelemaan lukijat postaukseen Facebookista. Kaikki kuvat otti Aino Holmberg.

Sen jälkeen siirryin kavaletille. Laskimme sen ensin toisesta päästä alas ja juoksutin Muulin käynnissä yli ensin ja sitten ravissa. Muuli sutaisi sen ohi vain kerran ja ylitti puomin mitään kyseenalaistamatta kaikki muut kerrat. Ja näitä kertoja oli aika monta.

Nostimme sen myös ylös ja tässäkin Muuli sai ensin mennä sen käynnissä. Muuten se hoiti homman hienosti kotiin, mutta takajaloilla se kaatoi esteen.

Ravissa ylitys sujui myös oikein hienosti vasempaan kierrokseen, oikeassa se teki ensinnäkin taas minimaalista ympyrää ja tiputti käyntiin juuri ennen estettä. Se ei kuitenkaan kysellyt yhtään että onko pakko, vaan korvat hörössä, pää alhaalla se suoritti esteen käynnissä. Eikai sille voinut olla vihainen?

Hups

Tämä ja kaksi seuraavaa kuvaa ovat samasta hypystä.

Viimeisenä tehtävänä meillä oli neljä pehmopuomia, joita ravautin molempiin suuntiin. Tällä kertaa molemmat ympyrät alkoivat pienentyä turhan paljon ja Muuli oli muutenkin etanamainen, joten odotin että sieltä tulee yksi reipas ylitus, palkitsin ja lopetin.

Naruriimu jäi tällä kertaa turhan alas. Sen ei kuuluisi olla näin alhaalla turvalla.

Tein videoklipeistä 59 sekunnin tehopätkän. Isoin hyppy on aivan videon lopussa, hidastuksien kera.

Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta ikinä kun Muuli tuntui laiskalta. Sain pyöritellä narua ihan kunnolla jotta se reipastuisi ja se tiputti todella herkästi käyntiin. Sillä on alkanut kiima viimeksi 13.2., joten arvelin että jotain sellaista voisi taas olla tulossa. Muuli ei kuitenkaan ollut tippaakaan kiukkuinen vaan sen kanssa oli todella mukavaa työskennellä!

Tai ehkä se aikuistuu ja on ymmärtänyt sen, millaisiksi muulit aina mielletään.

Kerättiin puomit Muulin kanssa pois

Otin tuoreen rakennekuvan mörssärimuulista. 19.4.2017

Ja tässä vuoden takaa eli 20.4.2016 Kuva: Jessica Ruponen - Villitti Jos haluat katsoa muut kuvat vuoden takaa, niin ne löytyvät tästä postauksesta.

Lue lisää