Markku Nyman kävi ohjasajelemassa Muulia, alun sydämentykytysten jälkeen Muulista kuoriutui mallikas dressagemuuli!

Tallillamme oli suuren urheilujuhlan tuntua pari viikkoa sitten, kun Make Nyman saapui paikalle ohjasajelemaan uljaita ratsuja ja ratsunalkujamme. Messissä oli tallinomistajan 2v suokkiorivarsa, sen kaveri 3v arabimix-ruuna, 10v puokkitamma ja tietenkin Muuli, koska enhän jättäisi tällaista tilaisuutta käyttämättä! Vain popparit unohtuivat, kun kurvasin iltapäiväruuhkassa postin kautta tallille tyylikäästi vähän myöhässä. Onneksi Muuli oli suunnitelmien mukaan viimeisenä, mutta en ehtinyt katsoa ensimmäisestä hevosesta kuin loppukäynnit.

Jokainen sai toivoa, miten Make työstää hevosta ja me kaikki halusimme nyt ensimmäisellä kerralla, että hän työstää enimmäkseen hevosia. Lopuksi Make kertoi, miltä hevonen tuntui ja mihin sen kanssa kannattaa kiinnittääerityisesti huomiota ja omistajatkin pääsivät lopuksi vielä hetkeksi ohjien päähän.

Muulin vuoro oli siis viimeisenä tallinomistajan sanoja vapaasti lainaten " jos perseilee, ni ei haittaa sitte muitten ohjasajeluja". Tämä järjestys oli täysin oikea, säästimme parhaan viimeiseksi ja katsomokin ehti täyttyä yleisöstä. Olihan tämä tallillamme pitkästä aikaa Tapahtuma, kun meillä on ohjasajon grand old man paikalla koulimassa eläimiämme!

Laitoin Muulille ihan normikuolaimet suuhun, kun niistä ei ollut mitään erityistä puhetta ja muillakin oli ihan perussetit suussa. Make tuli jo puomilla tutustumaan Muuliin, Muuli ei halunnut tutustua, vaan se mietti kuumeisesti pakosuuntaa ja puhisi sieraimet suurina. Siinä sitten hetki rapsuteltiin, laitettiin ohjat ja ohjasajoin Muulia y hden ympyrän kentällä, jotta Make näkee mikä eläjä se oikein on. Tämä muuli oli hänelle ensimmäinen.

Sitten Make puikkoihin ja peto oli irti. Siinä ei montaa  ympyrää ehditty mennä, kun Make otti seis. Muuli ei todellakaan ottanut seis, vaan poistui paikalta ja melkein suoraan kentän takaportista ulos ja metsälaitumelle. Tämä metsälaidun olisi ollut Muulin paratiisi, JOS se olisi sinne suostunut menemään. Se ei sinne siis taluttaen mielellään mene, mutta karkasi sinne nyt jo toiseen otteeseen.

Hain Muulin takaisin, mutta kun Make lähestyi sitä kentällä, se otti taas ritolat mutta sain sen heti mottiin takakulmaan ja sieltä kiinni. Tässä kohtaa vaihdettiin Maken varastoista ajokuolain tilalle, eli kuolaimessa on vähän vipuvaikutusta. Samaan aikaan reipas yleisö aitasi kenttää pienemmäksi muodostaen siihen tipan muotoisen alueen, jossa Muulilla ei olisi niin tilaa poistua eikä suoria uria jäänyt kuin yksi pidempi.

Alussa Muuli vielä kerran kokeili, josko voisi sittenkin lähteä haneen, mutta kun ei voinut, muuttui ääni kellossa. Muuli tyytyi kohtaloonsa ja veteli sellaista ravia ja laukkaakin, että huhuh! Se pidensi askelta ja kun tahti oli riittävän reipas, se nosti laukan ihan tosta vain eikä painanut ohjia vasten. Minähän en ole sitä koskaan saanut laukkaamaan ohjasajossa, mutta en ole kovin tiukasti  yrittänytkään. Pysyttelen itse aikalailla mukavuusalueella, koska tiedän, etten saa Muulia hanskattua, jos se meinaa lähteä handulista. Se lähti minulta tuonkin session aluksi, mutta minulla ei siinä vaiheessa olut hanskoja käsissä, joten en voinut naruissa juurikaan roikkua.

Muuli siis toimi alkuvaikeuksien jälkeen ilman ongelmaa loppuajan. Make pyöritteli sitä kaikissa askellajeissa molempiin suuntiin ja kokeili vähän väistöäkin aitaa vasten. Ehkä video kertoo enemmän, kuin tekstini joten kannattaa katsoa tästä alta videokooste. Videomateriaalia löytyy peräti kahdesta eri kuvakulmasta, kun itse kuvailin kentän puolelta samalla varmistellen, että Muuli pysyy muovinauhan takana ja Hanna kuvasi kentän portin suunnalta.

Terveiset, mitkä saatiin oli että reipas tahti on oltava. Muulihan painuu tosi herkästi kuolaimen alle (olen tästä kirjoittanut blogiinkin järkyttävien suu-auki kuvien kera), mutta ohjasajossa se korjaantuu sieltä pois, kun moottoria eli vauhtia on riittävästi. Muuli ei saa hiipiä vaan kävellä reippaasti koko kropan läpi. Tämä on ratsastaessakin minulle ongelmallista, jostain syystä saan Muulin kyllä spurttaamaan hetken, mutta se himmaa muutaman askeleen jälkeen. Ja joudun loputtomasti antamaan pohjetta kun haluan siihen taas reippautta lisää. Ohjasajossakin tuntui, että Maken kanssa se liiteli reippaasti jalat viuhuen ihan tosta noin vain ja minä sain sitten maiskuttaa ja heilutella raippaa koko ajan.

Tässä Make siedätti Muulia hetken ajan raippaan, tai siis varmisti, että raippa itsessään ei aiheuta Muulissa pelkotiloja. Ei aiheuttanut, kuten ei pitänytkään, olen sen itse aina myös raippaan siedättänyt.

Muuli laukkasi hienosti, kunhan olimme pienentäneet sen aluetta muovinauhalla.

Lopuksi oli vielä hieman libertyä vapaana kulkevan muulin kanssa.

Ei muuten ole ihan helppoa tuollaisen ajopiiskan käyttö, vaikka raipat olivat onttoja eli kevyehköjä, painoi se silti kädessä jonkin verran ja osoitti milloin mihinkin. No, harjoittelu tekee mestarin. Ja kevyt raippa.

Make sanoi myös, että Muuli oppii todella nopeasti parin toiston avulla.

Ennen tämän postauksen julkaisua meillä ehti olla jo toinenkin ohjasajokerta, mikä meni paljon paremmin siinä mielessä, että Muuli ei yrittänyt häipyä. Kirjoitan siitä kuitenkin vielä erikseen.

Lue lisää

Ohjasajon kotitehtäviä vaihtelevalla menestyksellä

Pari ohjasajotuntia on nyt valitettavasti peruuntunut meistä riippumattomista syistä, mutta kotitehtäviä ollaan tehty ahkerasti. Menestyskin on ollut vaihtelevaa, kun yhdellä kerralla Muuli oli niin täpinöissään että multa loppui sormet kesken, kun laskin montako kertaa se veteli kentällä vapaana.

Se oli lähtökohtaisesti jo vähän täpinöissään, mutta sitähän hevoset usein ovat kun sisäruokintakausi alkaa ja ilmassa on viileyttä. Jos näinä päivinä en käsittelisi Muulia, jäisi se jo nyt talviteloille. Kamat selkään siis vaan ja kentälle.

Muuli oli tosi hyvä, sain tehtyä sen kanssa pitkiä hyviä linjoja ja hyviä kulmia. Se ei hermostunut vaikka harpoin sen takaviistossa aika pitkilläkin askeleilla, jotta pystyimme menemään mahdollisimman pitkään suoraa.

Kun Muuli oli superhyvä ja tallinomistaja kysyi, ottaako kuvia, olin tietty että totta helvetissä. Se hyvyys loppui siihen, kun ensimmäisen kerran ohitettiin selkäännousukorokkeella seisoneen tallinomistajan. Muuli lähti lapasesta.

Ja se lähti uudestaan. Ja uudestaan. Ei edes vituttanut. Se ei tuossa kohtaa edes tarvinnut mitään (minun mielestäni) kunnon syytä touhulleen, vaan oikein odotti jotain merkkiä.
Löysin varastoistani sellaiset jämäkät ohjasajo-ohjat, joissa on nypylöitä, mutta silti niistä ei ollut hyötyä.

Eräs toinenkin (parempi) ohjasajokerta tuli dokumentoitua tässä välissä. Teimme suoraa uraa ja käännöksiä. Koska kentällä oli laajoja lätäköitä, saatiin niistä tavallaan apua kun ne määrittelivät kulkureitit ja toisaalta jos ohjasin päin persettä ja Muuli osui lätäkölle, niin itsepähän kärsin, kun Muuli stoppasi. Me emme siis ole ihan vielä sillä tasolla, että Muuli menisi ohjasajaen kyselemättä lätäköihin, talutuksessa se kyllä menee.

Teimme tälläkin kertaa suoraa uraa ja vain ympyrällä ravia. Muuli tuntui jopa tahmaiselta. Videoon lisäsin katselumukavuuden lisäämiseksi tekstiä ja ääniraidan.

Lue lisää

Toinen ohjasajotunti, Muuli lähti, kolme kertaa.

Kaikki kuvat otti Heidi Blom

Meillä oli tänään toinen ohjasajotunti opettajamme Ullan johdolla.

Kun viimeksi veikkasimme, että Muuli lähtee kerran lapasesta, eikä se lähtenyt kertaakaan, niin tänään se näytti taitonsa peräti kolme kertaa. Onneksi vain kerran minun toimestani.

Ennen tunnin alkua kerroin Ullalle ylpeänä, että kotitehtävät on tehty ja olen tässä välissä ohjasajanut peräti neljä kertaa! Pysähdykset ovat onnistuneet tosi hienostu, kun olen vain tuupannut kädet eteen ja pysäyttänyt Muulin äänellä. Ollaan menty kenttää ympäri ja ympyrällä sitten ravia. Kerran kentällä oli samaan aikaan peräti kolme ratsukkoa, joiden ratsastusta häiritsimme Muulin kanssa pahemman kerran varaamalla joko uraa tai keskiympyrää parhaan taitomme mukaan.

Muulilla oli meno päällä, niin reipasta ja pitkää käyntiä se käveli. Hienot pysähdykset olivat unta vain, Muuli posotti eteen päin, ihan sama pidätinkö ohjista vai annoinko löysät pois. Molemmat ohjat laitettiin aluksi kulkemaan ohjasajovyön kautta. Viimeksi sisäohja tuli suoraan käteen ja siihen tapaan olen ohjasajanut tässä välissäkin.

Tehtiin uutta harjoitusta, jossa pidätän Muulia hieman ohjista ja kun se hieman edes hidastaa, myötään isosti ja pyydän reipasta käyntiä. Tämä sujui oikein hyvin, vaikken tiedä himmasiko Muuli pidätteestäni vai siitä, että se hakeutui kentän aidalle syömään vihreää. No ihan sama, hidasti kuitenkin.

Tästä harjoituksesta seuraava taso oli pitää pidäte päällä useamman askeleen ajan, jolloin Muuli oppii että on ihan ok kävellä hitaasti eteen, vaikka tuntumaa on "enemmän". Tämä ei enää niin hyvin onnistunutkaan, joten Ulla kysyi voisiko ottaa ohjat ja kokeilla. Olisi helpompi opettaa minuakin kun tietää miten Muuli toimii.

Ideana hyvä, toteutettuna ei niin hyvä. Muuli ehti kävellä muutaman askeleen ennen kuin se tajusi että perässä on jotain sinne kuulumatonta (vieras ihminen) ja se poistui paikalta. Odotimme hetken että Muuli rauhoittuu ja antoi taas kiinni. Muulillahan ei ollut mitään hätää, se meni kentän nurkkaan syömään vihreää.

Ulla vaihtoi sisäohjan kulkemaan suoraan käteen, minä kävelin Muulin pääpuolessa, mutta Muuli irti ja yritimme uudestaan. Tällä kertaa se käveli jo useamman askeleen, mutta heti kun Ulla alkoi vaatia Muulilta jotain, Muuli päätti häipyä. Tällä kertaa se kirmaili kentällä hieman pidempään eikä siinä tilanteessa oikein voi muuta kuin odottaa, että se rauhoittuu.

Totesimme että vieras ihminen on liikaa ja otin ohjat. Ulla talutti toiselta puolelta. Ei hyvä. Muuli oli taas irti kentällä naruineen päivineen.

Tietenkään mikään näistä lähdöistä ei sattunut kameraan.

Otin sen pelkästään liinaan ja kävelin hetken lähettäen sitä edelleni. Muulin mielenkiinto oli jossain ihan muualla ja Ulla ohjeisti tekemään suunnanvaihdoksia ja lähettämään Muulia aina uudestaan. Kun sen energiatasot olivat hieman laskeneet ja se seurasi minua, laitoimme ohjat takaisin (sisäohja edelleen suoraan käteen) ja jatkoimme raviympyröillä. Käynnin hidastaminen ja nopeuttaminen jätettiin siihen, niitä voisi treenata seuraavalla kerralla lisää.

Raviympyrällä Muuli toimi oikein kivasti. Urat vetivät sitä magneetin lailla puoleensa, mutta kun siirryimme kentän perälle, meno alkoi muuttua paremmaksi. Sain hetkittäin pidettyä Muulin ulko-ohjalla koko ympyrällä, se nimittäin oikoo tietyissä kohdissa, jolloin ohjat löystyvät.

Saatiin myös uusi kotitehtävä, nimittäin mennä pienissä pätkissä suoraan. Menimme suoraan ehkä viiden askeleen verran, koska en pysy perässä pidempään enkä usko että Muulilla on (vielä) toleranssia siihen että juoksen sen perässä.

Kun Ulla oli viimeksi silleen ,että kyllä tämä ajolle saadaan ajolle opetettua, oli hän tämän session jälkeen selvästi epäuskoisempi.

#hyväsiitätulee

Videon klipit ovat tunnin loppupäästä.

Lue lisää

Ensimmäinen ohjasajotunti takana

Kerroin Muulista mukavia heti alkuun. Kaikki kuvat ja videot otti Heidi Blom

Kuten kerroin aiemmin tällä viikolla, löytyi meille hyvän onnen kautta ohjasajon opettaja. En tosin tuolloin vielä tiennyt että tuleeko tästä pysyvämpikin asiakassuhde, mutta ilokseni ilmoitan että tuli. Tai no, olen sen verran persauki, että lähdetään liikkeelle ohjasajotunnista kahden viikon välein, ei siis kerran viikossa.

Eilinen sopi päiväksi oikein hyvin sillä yleensä tallilla ei ole ketään muita perjantaisin kuin minä. Paitsi tänä perjantaina, kun tiedotin tallilaisia etukäteen, että Muulille tulee opettaja ohjasajoon ja siitä saattaisi saada kuunteluoppilaanakin jotain irti. Parhaimmillaan katsomossa oli kahdeksan aikuista ja kaksi lasta. Katsomo ei ollut ihan koko aikaa hiljaa videoinnin aikana, joten jouduin osittain mykistämään videot ihmisten yksityisasioiden varjelemiseksi. Meidän tallilla puhutaan aika avoimesti kaikenlaisista asioista, joten jotta kukaan ei nyt kuulisi Peten peräpukamista sen enempää, otin äänet suosiolla pois.

Olin tallilla hyvissä ajoin ja odottelimme Ullaa kentällä valmiina. Juteltiin kuvaajaksi nakitetun tallinomistajan kanssa, että montakohan kertaa Muuli lähtee. Veikattiin kumpikin että kerran, mutta ei varmaan kahta kertaa.

Aluksi lähetin Muulin edelleni ja kävelin sen takaviistossa.

Kun Ulla sitten saapui, hän kyseli hieman Muulista ja pyysi, että ihan vain talutan sitä kentällä riimunnarusta, jotta hän näkee mikä meininki. Kerroin, että maastakäsittely kuuluu melkein joka kerta ohjelmaan ja että Muulilla on rajat. Hän pyysi lähettämään Muulin edelleni ja katsoi kuinka se siinä kulkee. Ulla huomasi. että Muuli otti siinä mielellään itse suunnan ja sen mielenkiinto oli jossain ihan muualla kuin minussa. Narusta vetämällä sain sen jättämään kentän vierustojen vihreät herkut rauhaan ja jatkettiin.

Ulla neuvoi vaihtamaan kokonaan suuntaa, jos se alkaa katsella muualle ja tekemään lähettämisen uudestaan hetken päästä. Tämä muistutti Nibbelinkin kurssin saldoa, jos Muulin pää kääntyi hieman pois minusta, voi sen korjata kädellä ja jos taas paljon, oli parempi lähteä vastakkaiseen suuntaan.
Olin kertonut etukäteen, että meidän ehkä isoin ongelmamme on se, että Muuli vain lähtee käsistä ja häipyy. Ja että itse en tähän joka kerta edes keksi syytä, se tapahtuu ihan tuosta noin vain. Kun itse opettajana olisin prässännyt Muulin siihen pisteeseen että se kanssa lähtee, oli Ulla ihan eri mentaliteetilla liikkeellä. Asiat tehtäisiin niin nätisti ja stressaamatta kuin vain mahdollista. Fine. Hän ajatteli Muulia, minä ajattelin blogipostauksen tulevia klikkimääriä.

Ulla kehotti laittamaan ohjat niin, että sisäohja tulee kuolaimesta suoraan käteen ja ulko-ohja menee vyön kautta ja tulee selän yli käteen. Näin Muulin saisi käännettyä ympyrälle, jos se päättäisi häipyä ja kontrolli on parempi. Lisäksi tällä tavalla ohjien käyttö on helpompaa verrattuna siihen, että molemmat kulkisivat ohjasajovyön kautta.

Aloitimme siitä, että miten ohjia pidetään käsissä. Vasemmassa kädessä kerä ja ohjat käsissä kuin ratsastuksessakin. Raippaa ei ollut enkä ole raippaa oikein käyttänytkään.

Tässä on optimaalinen kohta suorittaa ohjasajoa. Takaviistosta näkee mitä Muuli katsoo ja tekee, suoraan takaa ei pysty havainnoimaan sitä ihan niin hyvin.

Sain ohjeeksi kävellä Muulin takaviistossa ja kun kysyin omasta rintamasuunnastani, niin samaan suuntaan, kuin mihin Muulikin on menossa, mutta omalla kaviouralla. Ulla kertoi, että alussa kannattaa hyödyntää kentän kaviouraa, eli mennä ihan hyvällä omallatunnolla kenttää ympäri, koska kavioura on hevosille yleensä tuttu ja niillä on jo ajatus, että sitä pitkin kuljetaan kiemurtelematta. Ulla talutti Muulia aluksi ja neuvoi minua ja kohta hän otti narun irti ja jatkoin itse.

Tässä tulee nyt tunnin tärkein juttu; työnnetään pysäytyksessä kädet eteen ettei vain tulla vetäneeksi ohjista! Opetetaan pysähdys siis ihan vain äänellä. Itsehän olen pysäyttänyt niin, että olen pitänyt kevyen pydätteen päällä niin kauan, että Muuli pysähtyy. Nyt tehtiin eri tavalla, ja se tosiaan toimi!
Kipitin Muulin luokse palkkaamaan sen melkein jokaisesta pysähtymisestä, koska kuten Ullakin sanoi, se on hevosen tärkein taito.

Tunnin toinen erittäin tärkeä juttu oli se, että jos Muuli jännittyy ja nopeuttaa vauhtia, korjataan se vauhdilla, ei pysähtymisellä tai himmaamisella. Sain ohjeeksi tehdä Muulilla ympyrän ja jatkaa sitten matkaa. Ja vauhdin himmaamista ei sallita, eteen, eteen ja eteen. Kun se rauhoittuu, voi taas pysäyttää.

Ja jos pysäytys menee mönkään, kannattaa vain jatkaa eteen ja kokeilla uudestaan, eli ei niin, että pysäytys tehdään vaikka väkisin. Mitään ei tehdä väkisin.

Aluksi Ulla käveli kanssani ja talutti Muulia riimunnarusta. Tässä taas huomasi miten kätevä tämä pitkä naru on!

Kun tätä oli tehty myös toiseen, vaikeampaan, suuntaan rennon muulin kanssa, oli aika kokeilla ravia. Nyt poistuimme uralta ja otin Muulin kentän keskelle ympyrälle. Ensin hain sen käynnissä ympyrälle niin, että minä ohjasin sen menoa enkä vain epätoivoisesti seurannut Muulin menoa ohjia kerien ja antaen. Oikeassa kierroksessa ulko-ohjan käyttö on saanut aiemmin Muulin hermostumaan, ja se hermostui nytkin vähän mutta Ullalla oli hyvä pelisilmä ja hän sanoi heti, kun pitää taas ottaa Muulia enemmän sisälle. Oikeassa kierroksessa se siis tekee todella herkästi liian pientä ympyrää ja kun usutan sitä ulos, se meni jo. Kauas.

Oli muuten todella haastavaa (jopa minulle) keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa. Ensinnäkin piti kulkea takaviistossa eikä painopisteen edessä (jolloin Muuli pysähtyy), piti pitää Muuli ympyrällä (minun on aika vaikeaa hahmottaa ympyrää, menen yleensä jonkinlaista kananmunakuviota), piti olla tasainen tuntuma ja käsien piti olla rennot.

Rennoista käsistä Ulla tosin sanoi, että minun käteni olivat pääsääntöisesti jo itsestään rennot. Voin kertoa ihan rehellisesti että näin maastakäsin se onkin ihan helppoa, mutta kun istuu satulassa, niin se ei ole.

Ensin Muulin tarvitsi ravata vain muutaman askeleen verran, jonka jälkeen työnsin taas kädet eteen (iso myötäys) ja pyysin sen äänellä käyntiin. Sitten ravin pituutta lisättiin ja tarkoituksena oli pitää ympyrä ympyränä ja ohjat tuntumalla. Tässäkään Muuli ei lähtenyt lapasesta.

Huomasin siinä kuinka kirjavaa käskyjeni käyttö on. Ensi kertaa varten onkin supistettava sanavarastoa ihan minimiin ja..

1. on päätettävä vain yksi sana tai ääni, joka tarkoittaa liikkeelle lähtöä. Nyt käytössäni oli maiskutus, "eteen", ja "jap jap"
2. on päätettävä vain yksi sana tai ääni, joka tarkoittaa pysähtymistä, nyt käytin sujuvasti sekaisin "jaaaa seis" ja "wooou"
3. on päätettävä vain yksi sana tai ääni, joka tarkoittaa raviin siirtymistä, nyt sekä maiskutin että sanoin "rrrrravi" ja nostin vielä ulko-ohjaa pitelevää kättäkin ilmaan.
4. ja neljänneksi on otettava käyttöön vain yksi sana, jolla siirrytään ravista käyntiin. No se on ehkä helpoin, se on "jaaaa käyntiiiin".

Teemme nyt näitä samoja juttuja seuraavat kaksi viikkoa ja katsotaan tunnilla missä mennään. Todella hyvä, että haahuilusta Muulin takana tuli nyt paljon järkevämpää.

Tässä taidan olla liian keskellä Muulia, pitäisi olla enemmän takaviistossa.

Muulilla oli suussaan ratsastuksessa keskiviikkona korkatut Bombersin kuolaimet. Tuolloinhan Muuli oli oikein kivasti turpa kiinni, mutta nyt sen kieli teki helikopteria senkin edestä. Ostin kuolaimet muuten kaveriltani omaksi.

Ulla kyseli jo, että löytyykö kukkahackamoreja (kiitos kysymästä, löytyy kyllä) tai jotain muuta kuolaimetonta (kyllä löytyy, mitäs laitetaan?), vaikka kuinka tallinomistajan kanssa vakuuteltiin, että kielen heiluttaminen on normaalia alussa ja menee kyllä ohi. Ja loppua kohden kieli ei vilkkunutkaan enää ihan niin paljon. Ulla suositteli kokeilemaan suoraa kumilla päällystettyä ja hieman kaarevaa kuolainta ohjasajoon ja kertoi, että osa hevosista toimii ratsastuksessa eri kuolaimella kuin ajossa.
Tämä bomberisin lukonivelhän on tavallaan myös suora kuolain, koska ääriasennossaan se lukittuu suoraksi.

Tunnista jäi tosi kiva fiilis. En ole ollut minkäänlaisella tunnilla pitkään aikaan ja oli superhienoa, että sai opettajan jakamattoman huomion. Olimme myös samoilla linjoilla ruokapalkkion käytön suhteen (se on okei) ja palkkaukseen liitetyn äänen tai sanan suhteen (on ihan okei sanoa "hyvä").
Loppuun Ulla sanoi, että kyllä tämä muuli saadaan täällä tallille ajolle opetettua, eli hän näki siinä onneksi jonkinlaista potentiaalia. Minähän näen meidät Muulin kanssa maratonesteillä viimeistään viiden vuoden kuluttua.

Tämä muuli tulee osaamaan vähän kaikkea, mutta todennäköisesti se ei ole missään kovin hyvä. Ei haittaa.

Lue lisää

Nyt jotain tavoitetta ohjasajoon; opettaja tulee perjantaina!

Kaikki postauksen kuvat otti Emmi Jormanainen

Ohjasajo on kuulunut Muulin viikko-ohjelmaan jo vuoden ajan. Viime kesänä ensimmäiset kerrat olivat aika mielenkiintoisia, kun Muulilla ei oikein riittänyt huumorintajua perässä kävelevään ihmiseen. Tuolloin se kauhistui kaikesta liikkeestä takanaan ja pyrki lähtemään lapasesta keinolla millä hyvänsä.

Totuttelu aloitettiin niin, että Muulilla oli tietenkin taluttaja antamassa kauraa ja itse vain kävelin perässä vaikutamatta ohjilla mitenkään. Kun Muuli ei enää pelännyt minua, aloin ohjasajaa sitä dually riimulla tarhassa. Riimun laitoin siksi, että jos äkkitilanteita tulee, en ainakaan tule repineeksi suusta.

Kun tarhassa ohjasajo sujui ihan hyvin, siirryin kentälle. Aluksi käytin ohjasajossa aina lännensatulaa ja pujotin ohjat satulan edessä olevien D-renkaiden läpi. Syksymmällä ostin ohjasajovyön, jossa on runsaasti lenkkejä ja olen nyt käyttänyt vain sitä, jos olen käyttänyt. Olen nimittäin ohjasajanut dually-riimusta myös niin, ettei vyötä ole edes ollut.

Ohjasajan yleensä niin, että joko kävelen suoraan Muulin takana tai ohjasajan ympyrällä, jolloin olen tietenkin ympyrän keskellä tekemässä omaa pienempää ympyrääni. Kun sitten luen saamiani kommentteja ja katson ohjasajovideoita netistä huomaan, että kaikki tekevät sitä omalla tavallaan. Osa kävelee melkein hännässä kiinni, osa on aina takaviistossa, osa ohjasajaa vain ympyrällä ja me tavalliset pulliaiset kävelemme perässä ohjien perät maassa liukuen.

Varusteetkin vaihtelevat kovasti, osalla on hienot ohjasajovyöt, joillai on silavaljaat ja minulla on viidenkympin vyö, joka on koko ajan kainalossa, koska Muulin maha on niin pullea ja etuosa on kapea. En tosin usko että vyön sijainnilla on suurtakaan merkitystä ohjasajon onnistumisen suhteen joten en ole jaksanut laittaa siihen häntäremmiä.

Ohjasajovideon kuvasin jo aiemmin kesällä ja kuvat on otettu pari viikkoa sitten.

Alkulätinäni pointti on se, etten ole koskaan saanut mitään opetusta tai ohjausta ohjasajoon, vaan olen hieman ohjasajanut toimivilla ajopeleillä ja Muulille vain laitoin vuosi sitten kamat selkään ja aloitimme harjoittelun. Se ei vieläkään siedä sitä, että juoksen sen perässä, joten ravi otetaan vain ympyrällä. Minkäänlaisia pohkeenväistöjä tai taivutuksia en ole osannut teettää. Raippaa en pidä kädessä, vaikka olisi ihan syytä opetella käsittelemään sitäkin. Varsinkin tuolla laitumella vihreä ruoho houkuttelee välillä niin paljon että napakkaa merkinantovälinettä kaipaisin kun sanomalla "eteen" tuntuu menettäneen merkityksensä.

En ollut edes ajatellut että joku voisi ihan opettaa ohjasajoa. Opettaa siis samaan tapaan kuin pitäisi ratsastustuntia. Kunnes eilen eräässä Facebook-ryhmässä eräs lähellä asuva hevosenomistaja kyseli suosituksia opettajaksi varsalleen. Ja nimenomaan niin, että opettaja tulee kotiin opettamaan. Iskin kiinni ja tämä sama paljon kehuttu opettaja tulee meillekin tämän viikon perjantaina!

Opettaja kyseli puhelimessa, että millaisia ongelmia meillä on ja millaisia varusteita käytän. Hän kysyi myös, että millä menetelmällä opetan ja kerroin että kaurat ovat aina vyölaukussa mukana. Hän oli ruualla palkitsemisesta samoilla linjoilla kanssani ja piti tärkeänä sitä, että eläin on rento koko ajan. Varoitin jo että Muuli tuntuu välillä hyvinkin rennolta kunnes se lähtee lapasesta syystä, jota ihminen ei voi ymmärtää. Hetken kirmailun jälkeen se rauhoittuu ja treenit voivat jatkua.

Minusta tuntuu etteivät varsinaiset ratsastustunnit ole ajankohtaisia vielä pitkään aikaan, mutta on mukavaa ottaa edes jotain tunteja. Toivottavasti valmennussuhteesta tulee pitkäaikainen, varsinkin jos opettaja näkee Muulissa minkäänlaista valjakkopotentiaalia. Nopea se ainakin on jos ei muuta.

Lue lisää

Ohjasajoa hackamoreilla ensimmäistä kertaa

En pidä kuolaimia ainoana ja oikeana ratkaisuna minkään hevoseläimen suuhun vaan kokeilen ja vaihtelen mielelläni päävehkeitä, jos se vain on turvallisuuden kannalta ookoo. Oonaa en esimerkiksi laittaisi selkään ilman kuolaimia, mutta itse voin maastakäsin kokeilla vaihtoehtojakin. Suu saa lepopäivän ja Muuli tottuu muihinkin välineisiin.

Reetta myi minulle hackamoret suitsineen, joten tuumasta toimeen ja nenäpiin katkojat päähän. Hackamoreistahan sanotaan että ne ovat kaikista kovimmat kuolaimettomat, joilla oikeasti saa tuhoa aikaan. Muulin kanssa ei onneksi tarvinnut mennä niin pitkälle.

Toteutin harjoituksen tyhjässä tarhassa enkä huomannut Muulissa juuri mitään eroa. Se kääntyi, pysähtyi ja peruutti yhtä hyvin/huonosti kuin kuolaimilla tai duallyriimulla. Se siis kääntyi ajoittain oikein hienosti kun tein kiemuroita ja kahdeksikkoa ja toisinaan jäi kyttäämään tarhan ulkopuolisia asioita ja väänsi vastaan minkä jaksoi. Voimalla ei tämän kokoista eläintä vedetä linkkuun enkä siihen pyrikään, mutta en todellakaan ollut myötäämässä ohjasta, jos Muuli on menossa täysin eri suuntaan kuin mihin olisi tarkoitus.

Kerroin aiemmin kuinka Muuli pysähtyi aina kun sitä kehui eli sanoi "hyvä", niin nykyään se on muuttunut niin, että se lähteekin liikkeelle kun sille sanoo "hyvä". Ratsastuksessahan se on aika iso ongelma koska pysähtyminen ja paikoillaan seisominen on tärkeintä mitä ratsun tulee osata. Muuli posottaisi mielellään vain eteen päin, eikä välttämättä täysiä laukkaa vaan ihan vain käyntiä.
Otin tämän pysähtymisasian siis työn alle ohjasajossakin ja muistin puhua sille koko ajan.

Pysähtymiset onnistuivatkin kohtalaisesti, mutta se paikoillaan seisominen tuotti tuskaa varsinkin, kun pidensin aikaa, jonka odotin sen seisovan. Muuli itseasiassa tympääntyi harjoitukseen niin pahasti, että viimeisessä seisomissessiossa se alkoi viskoa päätään kuten se tekee stressaantuneena!
Pään viskomista on tapahtunut tähän mennessä vain silloin, kun se on jäänyt yksin tarhaan tai karsinaan ja se on stressaantunut siitä. Se ei ole tehnyt sitä koskaan "varusteet" päällä, ei siis edes riimussa. Olin joka tapauksessa lopettamassa illalta (kello oli jo kymmenen), joten odotin että se lopettaa ja seisoo edes sekunnin paikoillaan.

Hackamoret hidastivat syömistä kun varret menivät välillä suuhun. Muuli suoriutui kuitenkin hienosti. Ajattelin että syöminen nämä päässä toisivat Muulin mieleen taas positiivisia mielikuvia.

Kuvasin loppuvaiheesta muutaman videopätkän. Sain aiemmin palautetta siitä, kuinka nuoria ei saisi koskaan yrittää itse kuvata, koska silloin ei voi keskittyä 100% eläimeen. Olin tuossa kohtaa kuitenkin jo treenannut pitkään ja kaikki meni hyvin, joten uskalsin ottaa riskin ja hakea kameran mukaan. Ohjia jouduin pitämään yhdessä kädessä, joten Muulia pystyi ohjaamaan vain ympyrällä. Siihen nähden se menee videolla kohtalaisesti, vaikka toki se meni paljon paremmin kun kamera ei ollut häiritsemässä toimintaa.

Kokeilin videon juontamista ensimmäisen kerran mutta en ottanut huomioon että puhun myös alkuperäisen videon aikana. Tekstitin videon myös, joten sen voi katsoa myös ilman ääniä.

Pari kertaa Muuli sai kavioonsa kiven. Ensimmäisellä kerralla oikein ison ja toisella kertaa kuvassa näkyvän pienen. Huomasin sen siitä, että se nosteli etukaviotaan ja onnahteli mennessään. Kaivoin kiven pois ja harjoitus jatkui.

Lue lisää

Ohjasajon grande katastrofi!

Kerroin eilen kuinka Muuli oli tosi hyvä ohjasajossa viikonloppuna. No ei ollut enää keskiviikkona. Tai no oli, mutta suunnilleen valovuoden päässä viikonlopusta. Olin rakentanut samantyylisen setin, muutama puomi ja kavalettii ympyrällä näyttämässä Muulille selkeitä maamerkkejä sen suhteen että mistä toivon sen kulkevan. Kuvaaja oli pakotettu paikalle.

Kaikki alkoi ihan hyvin. Vasempaan kierrokseen Muuli oli hyvä ja kääntyi hienosti. Oikeaan kierrokseen se puski alussa vain suoraan eikä meinannut millään kääntyä sisälle. Tai jos se kääntyi, niin se oli sellainen 90 asteen käännös. Se ei siis taipunut millään tavalla. Parin kierroksen jälkeen pääsimme kuitenkin tässäkin suunnassa yhteisymmärrykseen ja se tajusi homman idean. Että pääsee paljon helpommalla, kun vain kääntyy.

Kaikki postauksen kuvat: Emmi Jormanainen

Taittavvaaaa!

Kielellään Muuli teki välillä helikoptereita mennessään. Ja pian mentiin ihan oikeasti kun Muuli ei millään kulkenut ympyrän kaarta vaan painoi suoraan. Otin sisäohjasta enemmän ja Muuli teki oman ratkaisunsa ja poistui paikalta. Kun ohjat kulkevat juoksutusvyön kautta, ei minulla ole juuri mitään mahdollisuutta saada Muulia pysähtymään. Ja kun se vielä painoi suoraan pois päin minusta, ei taakse päin vetäminen auta.

Muuli 1 - Kaisa 0.

Kiitos ja hei. t. Muuli

Kentän portit olivat kiinni, joten tuossa tilanteessa ei voinut muuta kuin miehittää molemmat portit ja odotella että Muuli rauhoittuu. Menosta päätellen se oli nimenomaan tällaisen revittelyn tarpeessa, toki olisi ollut mukavampaa jos nuo ohjat eivät olisi roikkuneet mukana. Muuli olisi ollut mahdotonta saada juoksemalla kiinni ja voin kertoa tuntevani eläimen sen verran hyvin että on parasta vain odottaa että se rauhoittuu.

Se ei muuten kertaakaan astunut ohjien päälle tai sotkeutunut niihin. Se onkin aikamoinen konkari mitä tulee narun kanssa juoksentelemiseen. Se harjoitti sitä heti Suomeen tultuaan aika paljon ja päättelin jo silloin että tässä ei nyt olla ensimmäistä kertaa riimunnarun kanssa ulkoilemassa. Niin taitavasti se narun huomioi.

Juoksen takaportin eteen blokkaamaan pakoreitin.

Eväät suussa

Kun Muuli sitten lopulta rauhoittui, otin sen kiinni ja vaihdoin juoksutusohjat liinaksi koska en halunnut missään nimessä toistaa äskeistä. Meillähän on menossa sellainen kuuri edelleen, että  irtipääsemisiä ei saisi tulla, mutta shit happens.

Juoksutin siis Muulia seuraavaksi samaa tehtävää, eli ympyrällä pehmopuomien ja kavaletin yli. Muuli oli vielä hieman kierroksilla, koska se näytti meille astetta reippaampaa ravia. Yleensä se lönköttelee minun kanssani sellaista mummoravia, josta on mahdollista pysähtyä yhdessä askeleessa. Tässäkin se yritti poistua paikalta, mutta sain sen hanskattua kyntöruunaamalla ja homma jatkui sen osalta vielä.

Kun se tuntui liinassa hyvältä, eli ei vetänyt vastaan eikä ollut jatkuvasti lähdössä karkuun, lopetin oman osuuteni siihen. Tallinomistaja saapui juuri paikalle joten hänen kanssaan Muuli pääsi vielä kokeilemaan laukat kumpaankin suuntaan. Laukkatreenistä kirjoitan ihan oman postauksensa johon kokoan kuvia ja videoita melkein kaikilta harjoituskerroilta. Tällä hetkellä Muuli tuntuu osaavan nostaa laukan ja ylläpitää sitä vähintään puoli kierrosta molempiin suuntiin. Se kuitenkin alussa yrittää rykiä karkuun, mutta joka kerta vähemmän.

Puomit kerätään tietenkin yhdessä. Muuli yrittää aina astua niiden päälle.

Kiitos Emmi hienoista kuvistani! t. Muuli

Lue lisää