Ohjasajoa hackamoreilla ensimmäistä kertaa

En pidä kuolaimia ainoana ja oikeana ratkaisuna minkään hevoseläimen suuhun vaan kokeilen ja vaihtelen mielelläni päävehkeitä, jos se vain on turvallisuuden kannalta ookoo. Oonaa en esimerkiksi laittaisi selkään ilman kuolaimia, mutta itse voin maastakäsin kokeilla vaihtoehtojakin. Suu saa lepopäivän ja Muuli tottuu muihinkin välineisiin.

Reetta myi minulle hackamoret suitsineen, joten tuumasta toimeen ja nenäpiin katkojat päähän. Hackamoreistahan sanotaan että ne ovat kaikista kovimmat kuolaimettomat, joilla oikeasti saa tuhoa aikaan. Muulin kanssa ei onneksi tarvinnut mennä niin pitkälle.

Toteutin harjoituksen tyhjässä tarhassa enkä huomannut Muulissa juuri mitään eroa. Se kääntyi, pysähtyi ja peruutti yhtä hyvin/huonosti kuin kuolaimilla tai duallyriimulla. Se siis kääntyi ajoittain oikein hienosti kun tein kiemuroita ja kahdeksikkoa ja toisinaan jäi kyttäämään tarhan ulkopuolisia asioita ja väänsi vastaan minkä jaksoi. Voimalla ei tämän kokoista eläintä vedetä linkkuun enkä siihen pyrikään, mutta en todellakaan ollut myötäämässä ohjasta, jos Muuli on menossa täysin eri suuntaan kuin mihin olisi tarkoitus.

Kerroin aiemmin kuinka Muuli pysähtyi aina kun sitä kehui eli sanoi "hyvä", niin nykyään se on muuttunut niin, että se lähteekin liikkeelle kun sille sanoo "hyvä". Ratsastuksessahan se on aika iso ongelma koska pysähtyminen ja paikoillaan seisominen on tärkeintä mitä ratsun tulee osata. Muuli posottaisi mielellään vain eteen päin, eikä välttämättä täysiä laukkaa vaan ihan vain käyntiä.
Otin tämän pysähtymisasian siis työn alle ohjasajossakin ja muistin puhua sille koko ajan.

Pysähtymiset onnistuivatkin kohtalaisesti, mutta se paikoillaan seisominen tuotti tuskaa varsinkin, kun pidensin aikaa, jonka odotin sen seisovan. Muuli itseasiassa tympääntyi harjoitukseen niin pahasti, että viimeisessä seisomissessiossa se alkoi viskoa päätään kuten se tekee stressaantuneena!
Pään viskomista on tapahtunut tähän mennessä vain silloin, kun se on jäänyt yksin tarhaan tai karsinaan ja se on stressaantunut siitä. Se ei ole tehnyt sitä koskaan "varusteet" päällä, ei siis edes riimussa. Olin joka tapauksessa lopettamassa illalta (kello oli jo kymmenen), joten odotin että se lopettaa ja seisoo edes sekunnin paikoillaan.

Hackamoret hidastivat syömistä kun varret menivät välillä suuhun. Muuli suoriutui kuitenkin hienosti. Ajattelin että syöminen nämä päässä toisivat Muulin mieleen taas positiivisia mielikuvia.

Kuvasin loppuvaiheesta muutaman videopätkän. Sain aiemmin palautetta siitä, kuinka nuoria ei saisi koskaan yrittää itse kuvata, koska silloin ei voi keskittyä 100% eläimeen. Olin tuossa kohtaa kuitenkin jo treenannut pitkään ja kaikki meni hyvin, joten uskalsin ottaa riskin ja hakea kameran mukaan. Ohjia jouduin pitämään yhdessä kädessä, joten Muulia pystyi ohjaamaan vain ympyrällä. Siihen nähden se menee videolla kohtalaisesti, vaikka toki se meni paljon paremmin kun kamera ei ollut häiritsemässä toimintaa.

Kokeilin videon juontamista ensimmäisen kerran mutta en ottanut huomioon että puhun myös alkuperäisen videon aikana. Tekstitin videon myös, joten sen voi katsoa myös ilman ääniä.

Pari kertaa Muuli sai kavioonsa kiven. Ensimmäisellä kerralla oikein ison ja toisella kertaa kuvassa näkyvän pienen. Huomasin sen siitä, että se nosteli etukaviotaan ja onnahteli mennessään. Kaivoin kiven pois ja harjoitus jatkui.