keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Muulimenot helmikuussa 2018

Menot

Helmikuun tallivuokra 300e
Muulin koulutus 300e
Yhteensä: 600e

Tulot
0e

YHTEENSÄ -600e

Tästä maksaa mielellään!
Lue lisää

maanantai 26. helmikuuta 2018

Vieraskynä: Muulin kouluttaja Sanna kertoo omin sanoin

Tämän tekstin vieraskynäili Muulin kouluttaja Sanna, kun Muulin koulutusta on ollut takana vajaat kahdeksan viikkoa.

Puhuttiin Kaisan kanssa, että kirjoittaisin tällaisen vieraspostauksen hieman näin kouluttajan näkökulmasta, millaista elo Muulin kanssa tähän asti on ollut. Muuli on ollut nyt vajaa pari kuukautta täällä minun luonani, äkkiä se aika vain hurahtaa. Enpä arvannut ylipäätään viime marraskuussa Elma-messuilla, että vuoden alusta luokseni muuttaa minullekin osittain tuttu Muuli. Blogia olin joitain kertoja lueskellut, en sen tarkemmin kuitenkaan eli koko historia minulla ei ollut tiedossa. Messuilla Kaisan ja Muulin bongattuani ajattelin mennä muuten vain juttelemaan ja hieman kyselemään Muulista, ihan kuin Kaisa ei varmasti olisi niihin samoihin kysymyksiin jo vastannut satoja kertoja. Siinä vaiheessa, kun Kaisa mainitsi, että nyt olisi aika etsiä joku ratsuttaja ja kouluttaa Muuli oikeasti ratsuksi, heitin itse ilmoille lauseen että ”no minäkin koulutan hevosia, mutta asun kyllä tuolla aika pohjoisessa…”. (Itseasiassa asun aika tarkalleen keskellä Suomea, mutta näin Helsingistä ja Järvenpäästä katsoen ollaan aika pohjoisessa) Muistan Kaisan vastauksen siihen, joka oli ”pakataanko Muuli heti messujen jälkeen sinun traileriin?”
Kaikki kuvat otti Kenin omistaja Mervi. Kuvat on otettu viikolla 8, joka oli samalla muulin 8. koulutusviikko.
Enpä arvannut, että hän oikeasti otti aiheesta kopin, kävi tutkailemassa koti- ja FB-sivujani ja teki viikonlopun aikana päätöksen, että Muuli tulee kuin tuleekin luokseni koulutukseen. Itse olin hieman yllättynytkin mutta tietenkin mielissäni, koska pidän nimenomaan nuorten hevosten kouluttamisesta niiden ratsu-uran alulle, ja Muuli olisi oikeasti aika mielenkiintoinen projekti ja haaste. Positiivinen haaste, kuten asian kavereilleni kotipuolessa ilmaisin. Kävin lueskelemassa blogia hieman tarkemmin messujen jälkeen, jotta tietäisin mikä minua odottaa.

Päätin kuitenkin, että kun Muuli luokseni tulee, niin vaikka sillä oli tehty sitä tätä ja tuota, ratsastettu liinassa ja ilman liinaa, ravattu laukattu ja ties vaikka mitä, minä aloittaisin sen kanssa täysin sillä ajatuksella kuin se olisi raaka tapaus. Toki tieto siitä, että sen selässä oli jo käyty ja sillä oli ratsastettu, helpotti, mutta silti lähdin sillä asenteella liikkeelle että tutustutaan, tehdään perusta maasta käsin hyvin ja sitten lähdetään alusta alkaen käymään ratsuoppeja läpi. En ajattele mitä sillä on tehty ja miten asioita on tehty, vaan järjestelmällisesti ryhdyn sitä opettamaan pienin askelin. Tietenkin Kaisan puheet siitä että se ”saattaa lähteä yllättäen käsistä” ja ”se osaa olla tosi kiltti… niin halutessaan” jyskyttivät takaraivossa, mutta ajattelin että no, katsotaan mitä tapahtuu.

Kaisan kanssa ajatukset kohtasivat jo messuilla todella hyvin yksiin. Puhuttiin nuorten hevosten kouluttamisesta, siitä mitä ja miten asioita Muulin kanssa tekisin ja ylipäätään aikatauluista ja tavoitteista. Jos omistaja kysyy minulta heti alussa, että onko minulla tilaa koulutettavalle seuraavaksi puoleksi vuodeksi, on lähtötilanne ihanteellinen. Ajattelin Muulin olevan joka tapauksessa hieman spesiaali, ja joku kahden kuukauden tiukka aikataulu ratsutukselle olisi ollut tuhoon tuomittu saman tien. En varmaan olisi sellaiseen lähtenytkään. Nyt on kulunut kohta kaksi kuukautta, ja olen käynyt sen selässä vasta muutamia kertoja! Ensimmäiset pari viikkoa meni tutustuessa (no, ensimmäinen viikko meni kaaoksessa juuri romahtaneen navettarakennuksen ja siitä aiheutuneiden sotkujen takia), mutta sen jälkeen ollaan pikkuhiljaa tehty enemmän ja enemmän. Nyt Muulin käytös alkaa rauhoittua, se joutuu valitettavasti tarhaamaan tällä hetkellä yksin, mutta on selkeästi rauhoittunut eikä vaella metrin syvyisessä urassa enää Kenin tarhan vieressä. Toki sillä on edelleen päiviä kun on hieman rauhattomampi. Harmittaa ettei minulla kolmea Dancer-hevosta, jonka voi laittaa kenen seuraan tahansa. Mervin Kentsu-poni, Muulin suuri naapurintarhan rakkaus on melko antisosiaalinen varsinkin ruoka-aikaan. Kokeilin myös josko Ken ja oma tammani tulisivat toimeen, jolloin Dancerin olisi voinut laittaa Muulin kaveriksi. Siitä meinasi tulla vain katkenneita takajalkoja; Ken on itse ilkimys ja tammani kovaluonteinen, joka ei muuten sitten aio jäädä kakkoseksi. Tammaa tarhasin yksin jonkun aikaa, mutta se on niin herkkäsieluinen ja aikanaan sairastanut mahahaavan (se alkoi oireilemaan syömättömyydellä), eli kun huomasin sen jättävän aamu- ja päiväheiniään syömättä ja seisovan apaattisena jossain tarhan nurkassa, oli pakko palauttaa Dancer sen kaveriksi.

Dancer, kaikkien kaveri. Valitettavasti vain ainoa laatuaan. No, jospa Muulin herkkä sielu ei nyt pahasti kärsisi yksinolosta, onhan sillä kuitenkin kaveri heti vieressä.

Ennen Muulin saapumista tänne otin yhteyttä valmentajaani Jeff Sandersiin, jonka luona olin pariin otteesen Amerikassa käynyt oppia hakemassa. Kysyin Jeffiltä onko hänellä kokemusta muuleista ja olisiko antaa vinkkejä miten lähteä sellaisen kanssa etenemään? Jeff naureskeli ja sanoi ensimmäisenä, että muulit osaavat potkia… ja tarkasti! Sitten hän sanoi, että muulien kanssa yleisin ongelma on se, että jos muuli saa jonkun (ei-toivotun) asian läpi, se tulee yrittämään sitä uudestaan ja uudestaan. Tämän saman neuvon antoi myös Jeffin ex-vaimo Katrina Sanders, jolle myös laitoin viestiä. Hän sanoi että muulien kanssa pitää tehdä todella selväksi mikä ON ja mikä EI OLE sallittua. Johdonmukaisella tekemisellä saa varmasti hyviä asioita aikaan.

Jeffin mukaan muuleissa on kuulemma hyvin paljon samaa kuin Iberianhevosissa, joten sinällään minulla ei pitäisi olla hätää. Kotonani tosiaan seisoo 6-vuotias lusitanotamma, joka herkkyydestään huolimatta on osannut olla aikamoinen jääräpää niin halutessaan.

Näillä ohjeilla olin melko luottavaisin mielin. Lusitanoni oli tosiaan jo opettanut minulle, että jos se saa jonkin ei-toivotun asian kerran läpi esim. ratsastaessa, se yrittää sitä aivan varmasti uudestaan. Ja silloin saa olla tarkkana ja nopea reaktioissaan, että ehtii reagoimaan ja estämään tämän käytöksen. Muulissa näen hieman samoja piirteitä. Asiat ovat melko yksinkertaisia sen kanssa. Jos pyydän sitä ohjalla oikealle, me menemme oikealle, piste. Kuten ensimmäinen ratsastusvideo näyttää, Muuli muutaman kerran nosti kaulaansa ja päänsä niin jäykäksi ylös, että jouduin kaksin käsin repimään sen haluamaani suuntaan. Jos tässä tilanteessa olisin antanut periksi ja mennyt minne Muuli halusi, olisi peli ollut menetetty heti alkuunsa. Muuli ei todellakaan ole tyhmä ja se varmasti tietää toimia seuraavan kerran samalla tavalla. Muutaman kerran kävimme kyseisen tahtojen taistelun, ja nyt useamman ratsastuskerran jälkeen Muuli on huomattavasti pehmeämpi kädelle. Se on nopea oppimaan ja haluankin pitää ratsastustuokiot sen kanssa tarpeeksi lyhyinä, jotta mielenkiinto säilyy eikä tule turhautumisen hetkiä.

Kaisan toive Muulin koulutustavoitteista oli tietenkin näin itseäni ajatellen suht ”helppo”. Ja ennen kuin pyörittelette silmiänne ja naureskelette Muulin HELPPOUDELLE, tarkoitan tällä tietenkin sitä, ettei Muulin tarvitse osata hienoja pohkeenväistöjä ja laukanvaihtoja (toki kunnianhimoisena aion tietenkin kokeilla, kuinka pitkälle kenttätyöskentelyssä Muulin kanssa päästään). Tavoitteena on, että Muuli olisi ratsastettavissa maastossa noin jotakuinkin turvallisesti. Tähän tosin tarvitsen aikaa jo pelkästään säidenkin puolesta, tällä hetkellä kengätön Muuli liukastelee sen verran noilla jäisillä tiepätkillä, että turvallisuus on kysymysmerkki siltäkin osalta. Toisekseen minulla on aika onnettomat maastoilumahdollisuudet talvisin, kun kaikki hyvät metsätienpätkät ovat ummessa lumen takia, eli keväällä lumien sulaessa alkaa avartua uusia reittejä, jolloin Muulin maastoura voi kunnolla vasta alkaa. Siihen asti Muuli joutuu pyörimään kentällä ja tyytymään käsimuulin rooliin Dancerin perässä, jonka se kyllä hanskaa todella hyvin! Mietinkin jo, että Kaisan tänne tullessa noin kuukauden päästä ja kelien niin salliessa, istutan hänet Muulin selkään ja lähdemme maastoon Muuli käsihevosena. Toivotaan että saisimme tämän järjestettyä, sitä en tiedä miten innostunut Kaisa on tähän ideaan.

Olen siis erittäin hyvillä mielin Muulin kanssa, en vielä kertaakaan ole kokenut rodeomuulia josta minua niin alkuun varoiteltiin. Tietenkin olemme hyvin alussa ja ehdin varmasti kokea Muulin kanssa vielä yhtä sun toista. Toki hartain toiveeni on tuottaa teille kaikille ”pettymys” eli tarjota vain onnistuneita videonpätkiä ilman suurempia rodeoita. Popparit ja limpparit voitte mennä syömään muualle, hehheh.
Lue lisää

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Kaksi vuotta muulielämää takana ja montakin päivää vaihtaisin pois

Kuva: Suvililja Photography
Muuli on ollut nyt kaksi vuotta Suomessa. Olin ostanut sen muutamaa kuukautta aiemmin ja se jäi koulutukseen Espanjaan. Tai siis olin ostanut toisen muulin, mutta sen kerrottiin olevan turhan haastava, joten jossain kohtaa vaihdoin tähän, mikä minulla nyt onkin. Muulikaupan kiemuroista avasin tarkemmin tässä postauksessa, ei mennyt ihan kuin Strömsössä kun tällainen amatööri on ostamassa ensimmäistä hevoseläintä ulkomailta.

Muulin ensimmäinen vuosi on tiivistettynä tässä postauksessa, mutta käyn sen kaksivuotisen taipaleen silti lyhyesti tässäkin läpi.

Helmikuu 2016

Muuli saapui Suomeen 20.2. ja päätyi porvoolaiselle tallille. Koska oli melko ilmeistä, että Muuli oli hankala kiinniotettava eikä tulisi pysymään matalissa sähköaidoissa, vaihdoimme parin päivän päästä tallipaikkaa ja Muuli muutti Porvoossa toiselle tallille, Tukkilaan. Se oli todella arka ja vältteli ihmistä kaikin tavoin. En saanut sitä lopulta kiinni tarhasta enää ollenkaan, joten siellä se oli yötäpäivää toppaloimi päällä ulkotarhassa.



Maaliskuu 2016

Opin ottamaan Muulin kiinni aidan yli, toiselta puolelta. Kun se oli narussa, oli se käsiteltävissä. Muuli muutti pihattotarhaan aasien kanssa, jolloin ei tarvinnut stressata siitä, saiko sen illalla kiinni. Totuttelin sitä rauhassa kiinniottoon, käytin paljon kauraa ja loppukuusta sain sen jo talliin sisälle hoidettavaksi. Etukavioitakin sain raspattua, takakavioihin ei ollut asiaa.

Huhtikuu 2016

Takapääkin vuoltiin ensimmäisen kerran ja etukaviot sain putsattua jopa Muulin ollessa vapaana. Tämän jälkeen olen hoitanut kaviot itse. Tarhassa se seurasi minua vapaaa kauran toivossa ja pystyin kiertämään sen takaa ilman, että se singahtaa eteen, siis kiinniollessaan. Tähän asti jouduin aina kiertämään sen etukautta tai sitten hyvin kaukaa takaa jos en halunnut pelästyttää sitä.

Toukokuu 2016

Kävimme ensimmäistä kertaa kävelyllä talliympäristön ulkopuolella. Sain riisuttua loimen Muulin ollessa vapaana ja loppukuusta muutettiin uudelle tallille. Muuli meni hienosti vinssaamalla koppiin, kun en antanut sille mahdollisuutta paeta paikalta.


Kesäkuu 2016

Uudella tallilla Muuli jäi heti 247 ulos yötäpäivää, koska oli kesä. Se sai tarhakaveriksi eestinponin, Tuulin. Muulin liikunta koostui juoksutuksesta, myös puomien yli. Kokeilin myös agilityä erilaisilla tehtävillä ja se meni hyvin. Kokeilin ohjasajoa ensimmäistä kertaa ja Muuli ei paennutkaan paikalta vaikka olin sen takana.

Heinäkuu 2016

Teimme lisää ohjasajoa ja ratsastukseen liittyviä harjoituksia ja kuun lopussa istuin kokonaisen kierroksen tarhassa sen selässä ilman satulaa. Tallinomistaja talutti. Aloimme myös käydä taluttaen kävelyllä tallipihan ulkopuolella, sekä yksin että hevosseuralaisen kanssa. Tätä tehtiin silloin tällöin koko sulan maan ajan.

Elokuu 2016

Jatkoimme ratsastusteemalla satulan kera ja liinassa. Selkään pääsi, mutta Muuli jännittyi ajoittain tosi pahasti ilman mitään näkyvää syytä. Kävimme Muulin kanssa Kouvolassa maatalousmessuilla, jossa osallistuimme myös agilitykilpailuun.

Syyskuu 2016

Ratsastustreeni jatkui ja alamäiltä ei vältytty, Muuli veti välillä tosi hyvin ja välillä köyrypukkilaukkaa. Selässä oli ostamani lännensatula ja se tuntui nousevan takaa aika paljon, se varmaan osaltaan "auttoi" asiaa. Tein edelleen ohjasajoa, agilityhommia, muuta siedätystä ja aloin opettaa siihen, että nousen jakkaralle sen viereen. Kävimme naapuritallilla hevostaitotreeneissäkin.

Kuva: Aino Holmberg
Lokakuu 2016

Kokeilin ensimmäisen kerran aisoja, jotka tein estepuomeista. Liikutus oli ohjasajoa ja juoksutusta, molemmista Muuli saattoi yhtäkkiä saada hepulin ja lähteä käsistä, karkasi se myös kentältä aitojen yli hyppäämällä.

Marraskuu 2016

Ohjasajossa Muuli tuntui tajuavan entistä paremmin ohjauksen ja ohjasotteiden merkityksen mutta saattoi saada slaakin jos ohjat kiristyivät sen takapuolta vasten. Muulilla kävi hieroja, joka ei löytänyt mitään erityisiä jumeja mistään. Olimme messuilla Helsingissä Elmamessuilla, jossa kaikki meni hyvin.

Joulukuu 2016

Emme tehneet paljon mitään, lähinnä maastakäsin ja temppujuttuja. Kengättöntä muulia ei oikein viitsinyt juoksuttaa kentällä, koska sen kaviot lipsuivat, niin teetätin sillä pieniä tehtäviä tarhassa.

Tammikuu 2017

Samalla linjalla jatkoimme kuin joulukuussa, koska oli liukasta ja jäistä. Juoksutin, jos pystyin ja opetin uusia temppujakin. Olin ostanut Muulille kärryt ja valjaat, sovittelin silat päälle ja näytin Muulille kärryt. Muulia päästin laitumelle juoksemaan höyryjä pois, koska tarhassa se oli liukkauden takia hankalaa.


Helmikuu 2017

Sama talvi jatkui, valitettavasti. Opetin Muulin nostamaan palloa ilmaan. Kokeilimme ottaa Muulin käsihevoseksi, kun tallikaveri ajoi omalla hevosellaan. Kaikki meni hyvin raviin asti, jolloin Muuli iski liinat kiinni ja poistu paikalta. Olimme onneksi suljetulla alueella. Jatkoimme tuon jälkeen vielä hetken ja Muuli ravasi hienosti perässä kun hevonen käveli niin reippaasti.

Maaliskuu 2017

Pyysin tallillemme maastakäsittelyopettajan, joka on Monty Roberts-lisensoitu ohjaaja. Isoja ahaa-elämyksiä ei tullut, mutta Muuli suoritti hienosti ja opin kiinnittämään enemmän huomiota omaan kehonkieleeni. Paineeseen myötäämistä mietin enemmänkin ja totesin, ettei Muuli ole koskaan oppinut myötäämään oikeasti paineelle. Se on asia, jota ei voi naksuttimella opettaa. Talutusreissut tallin ulkopuolelle saivat aika ison kolauksen, kun Muuli lähti käsistäni ja juoksi aika pitkälle.

Huhtikuu 2017

Kenttä suli ja oli aika palata itsekin Muulin selkään. Varusteena oli ratsastusriimu. Aloitimme treenausta tallinomistajan kanssa toki ensin selkäännousuilla. Sain myös hienoja kokemuksia "libertystä", eli, kun Muuli on vapaana kentällä ja teen sen kanssa hommia.

Kuva: Heidi Blom
Toukokuu 2017

Tallinomistajan avustuksella aloimme opettaa Muulia laukkaamaan myös liinan päässä, sieltä tuli laukkaa, mutta tuli myös jumalatonta hangoittelua vastaan. Kavalettien yli juoksutusta aloiteltiin ja se sujui hyvin. Olin toukokuun kehityspostaukseen kirjoittanut, että Muuli tulee tarhasta aina luokse ja tekee mielellään hommia. Sain ostettua Muulille Freemaxin rungottoman tilpehööreineen. Toukokuun lopussa tallikaverini oli selässä ensimmäistä kertaa ja kouli Muulia oikein hyvin.

Kesäkuu 2017

Kivi putosi sydämeltäni, kun tallikaveri ratsasti Muulilla ja koko kesäkuu menikin ratsastushommissa. Muuli laukkasikin rennosti ratsastajan kanssa, liinassa ei niinkään. Ohjaus tuotti vaikeuksia, varsinkin Muulin väsähtäessä, vaikka ratsastussessiot olivatkin lyhyitä, 20-30 minuuttia. Ihan kuun lopussa kävimme Kari Vepsän luona Muulin kanssa. Sieltä saimmekin läjän kotitehtäviä, erityisesti myötäämiseen liittyen.

Heinäkuu 2017

Opetin Muulia myötäämään, mutta kotioloissa sen myötäsi minulle heti. Teimme temppuhommiakin, olin ostanut Parellin ison hevospallon, jota opetin Muulin potkimaan. Lopulta se potki sitä vapaanaollessaankin. Loppukuusta osallistuimme Piet Nibbelinkin viikonloppukurssille, siinä oli sellainen höpölöpöviikonloppu, jossa meni kyllä suurin osa rahoista hukkaan. Olisin saanut kuunteluoppilaana paremin vastinetta rahoille.

Elokuu 2017

Muuli pääsi stunttikuskin kanssa ratsain maastoon ensimmäistä kertaa, taluttaja ja seurahevonen olivat toki mukana. Olimme Aasileirillä Mikkelissä, jossa Muuli kruunattiin vuoden harrasteaasiksi ja saimme ohjaajalta todella paljon vinkkejä naksutinkoulutukseen ja agilityyn. Nousin itsekin Muulin selkään pitkästä aikaa, kun tein liinan päässä agilityesteitä. Netistä sain vielä vinkin ohjasajo-opettajasta ihan meidän läheltä, joten hän kävi pitämässä ensimmäisen tunnin. Olisimpa ymmärtänyt ottaa siihen opettajan jo paljon aiemmin, niin ohjasajoonkin olisi saaut heti alusta paremman pohjan.

Kuva: Emmi Jormanainen


Syyskuu 2017

Meillä oli toinen ohjasajotunti, joka ei enää mennyt niin putkeen. Muulilla ei ollut yhtään toleranssia siihen, että joku vieras on sen takana tai takaviistossa. Jatkoin ajo-opetusta kakkuloita testaten ja valjaat päällä ja kävin itsekin Muulin selässä, koska stunttikuskin poni muutti toiselle tallille. Blogin pitkäaikainen lukija kävi ohjaamassa meitä Masterson Methodin pariin, ensimmäisellä kerralla Muuli ei ihan hiffannut mutta myöhemmin syksyllä ainakin kuvittelin saaneeni tuloksia aikaan.

Kuva: Heidi Blom

 Lokakuu 2017

Muuli oli todella vähällä liikutuksella, mutta tein sentään ohjasajon kotitehtäviä. Olin viikon Tukkilassa lomittamassa ja Muuli oli mukana, en kuitenkaan ehtinyt tehdä sen kanssa juuri mitään. Loppukuusta olin vielä lomalla ulkomailla. Ohjasajotunteja meillä ei enää ollutkaan jatkuvien päällekkäisyyksien takia, minulla ja Ullalla oli kummallakin työkuviot esteenä.

Marraskuu 2017

Olimme Muulin kanssa Elmamessuilla ja se käyttäytyi tosi hyvin, paljon paremmin ja rennommin kuin edelliskerralla. Opetin Muulia ravaamaan vierelläni ja lopulta se onnistuikin. Kävimme toista kertaa Vepsän luona ja saimme suunnilleen samat kotitehtävät matkaamme. Kotimatkalle Vepsä lastasi Muulin traileriin. Muuli muuten kulki Suomessa ensimmäistä kertaa toisen hevosen kanssa, vieläpä täysin vieraan hevosen!


Joulukuu 2017

Olin itse kolmen työn tekijä, joten Muuli oli aika surkealla käsittelyllä koko kuukauden. Sain sovittua sille koulutuspaikan, joten huokaisin pitkään helpotuksesta, antaisin Muulin nollaantua kokonaan omista säädöistäni. Vepsäkäynnin jälkeen Muuli ei enää antanutkaan tarhasta kiinni, vaan lähti pois päin, kun menin hakemaan sitä. Illalla sisääntuloaikaan se toki antoi normaalisti kiinni. En ensin tajunnut yhteyttä, mutta kun "vaiva" ei tuntunut menevän ohi ja se alkoi selkeästi Vepsäkäynnistä, yhdistin sen siihen. Ensin otin Muulin kiinni juoksuttamalla (juokse tai anna kiinni) ja sen jälkeen kauralla. Kaura toimi paljon paremmin.

Tammikuu 2018

Muuli vietiin tallinomistajan kanssa Sonkajärvelle Sannan luokse 1.1. ja tammikuun aikana Sanna teki sen kanssa vain maastakäsin hommia ja vei tämän jopa loppukuusta käsimuulina maastoon toisen hevosen perässä! Alussa Muuli taantui paljon, eikä antanut koskea, mutta jo viikon päästä Sanna pystyi hyppelemään sen vierellä.

Helmikuu 2018

Itse tein kolmea työtä ja Sanna panosti Muuliin toisaalla. Muuli oli maastossa käsimuulina ja maastakäsitellen kentällä. Sanna totutti sitä jo kovasti ratsastushommiin ja juuri ennne, kuin Muulin kaksi suomivuotta tuli täyteen, kiipesi hän selkään ja ratsasti kentällä. Ilman ryöstämisiä, köyrypukkeja tai muutakaan draamaa. Taipuminen tosin tuotti hankaluuksia, Muulilla on kova oma tahto menosuunnasta ja se on tuossa saanut niin monta kertaa periksi.


Mitkä hetket vaihtaisin pois?

Tietty kaikki epäonnistumiset, mutta vain niiden kautta voi kehittyä. Alamäkiä tulee kaikkien hevosten, varsinkin nuorten, kanssa ja niille ei voi mitään. Olen todella tyytyväinen että Muuli oli valmis lähtemään koulutukseen, vuotta aiemmin koulutuksesta ei välttämättä olisi ollut niin paljon hyötyä, kun perusjutuissakin oli niin paljon puutteita. Mietin usein, missä olisimme, jos olisin käynyt joka päivä tallilla ja jos minulla olisi ollut enemmän kokemusta nuorista. Voisimme olla vaikka missä. Sitten muistan taas,että nämä muulieläimet kehittyvät aika hitaasti, enhän halua pilata sen kasvua.

En usko, että parin vuoden höntsäily on pilannut sitä, päinvastoin! Se on saanut kasvaa rauhassa ja olen kokeillut kaikenlaista sen kanssa. Se ei enää vierasta uusia ihmisiä niin paljon ja sillä on enemmän itseluottamusta. Oma itseluottamukseni kasvaa juuri nyt kun näen, mitä Sanna on saanut tehtyä Muulin kanssa. Minä olen niitä tyyppejä, joiden pitää päästä näkemään Muuli jonkun taitavamman kanssa, että Muuli tosiaan pystyy monenlaisiin asioihin. Silloin alan ajatella että hei, kyllä minäkin voisin sen kanssa tehdä noin!

Eli vaihtaisinko mitään? Ehkä kuitenkaan en.
Lue lisää

tiistai 20. helmikuuta 2018

Muulin seitsemäs viikko koulutuksessa (ensimmäiset selkäännousut ja ratsastus!)


Skipataan alkuviikko (koska siitä ei ole materiaaliakaan) ja suoraan viikonloppuun. Sannan hovikuvaaja palasi viimein Thaimaasta (ehkä Kentsnkin blogi alkaa nyt taas päivittyä) ja ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua, kun Sanna lauantaina kahden sairaanhoitajan läsnäollessa ensin herkisteli Muulia selkäännousulle ja kiipesi sitten selkään. Paikalla oli siis Sannan ja Mervin lisäksi molempien mutsit, ihan varmuuden vuoksi.

Ja onhan Muulista kuulemma tullut nähtävyys itsessään. Muistelen, että meilläkin omalla tallilla muuliratsastus keräsi aina yleisöä kentän laidalle. Olihan siinä melko varmasti tarjolla sirkushuveja, pullat toin sitten jälkikäteen.


Koostin viikonlopusta kaksi videota, ensimmäisessä on lauantai ja toisessa sunnuntai. Lauantaina Sanna "vain" kiipesi selkään ja joutui hieman pyörimään Muulin kanssa, että se malttaisi hetken seisoa. Sunnuntaina mukana oli myös eteen päin suuntautuvaa ratsastusta.

Muuli oli kuulemma tuntunut koko ajan rennolta ja sellaiselta, ettei se ole sinkoamassa mihinkään. Lauantain videolla näkyy yksi kohta, jossa mopo päräyttää ohi ja Muuli selvästi huolestuu siitä. Sunnuntaina se taas jäykistää kaulansa betoniksi ja Sannalla on täysi työ kääntää se sinne, mihin haluaa. Meillähän oli kotona ihan samanlaista ongelmaa, Muuli pystyy lyhentämään kaulansa yllättävän lyhyeksi ja paksuksi ja mennä juuri sinne, mihin itse haluaa.

Sanna kuitenkin hanskaa tilanteen täydellisesti, vaikka Muulilla ei ole edes kuolaimia vaan bosal! Eihän sekään mukavalta tunnu, kun ohjasta otetaan vähän sellaisia selkeämpiä otteita, mutta helpompi sitä vastaan on painautua kuin kuolainta. Tai en mä tiedä, en ole kuolainta tai bosalia koskaan itse testannut.

Kuvaajajoukoissa olivat siis Mervi ja Sannan mutsi. Mervi hoiti muut videot paitsi pystypätkät ovat Sannan äidiltä.
Mervi duunasi pakkaskuvauksile sopivan hanskan, mitä tahansa Muuliblogin eteen!



Muuli on videoilla tosiaan tosi levollinen ja vain joissain kohdissa viuhtoo hännällään. Kiinnittäkää muuten huomiota hännän pituuteen, eikö alakin olemaan jo aika pitkä! Pyöriessään ympyrää paikoillaan, Sanna pitää ohjan napakkana ja kun Muuli myötää ja pysähtyy, se saa ohjaa. Eli ratsastuksen ensimmäinen tehtävä (ratsastajan ratsautumisen jälkeen) on seistä paikoillaan niin kauan, kun muuta käsketään. Ei ole tarkoituskaan, että tuo pyöriminen olisi Muulista mukavaa, se vain pyörii itsekseen niin kauan, kun pysähtyy ja kuski myötää. Mehän tehtiin tätä joskus kesälläkin kerran stunttikuskin kanssa. Ja aika kauan hän saikin siinä pyöriä, ennen kuin Muuli pysähtyi ja stuntti pääsi laskeutumaan alas.

Sunnuntaina olisi voinut kuvitella että Muuli on että "jaha, tuttu homma, en jaksa pyöriä tänään", mutta ehei! Se otti Sannan treenaamisen asiakseen ja vänkäsi vastaan minkä ehti! Jossain kohtaa videollakin Sanna käytännössä seisoo jalustimilla ja vetää ohjasta kaksin käsin, että saisi Muulin kääntymään. Noissa tilanteissa ei oikein voi antaa periksikään tai jotuuu antamaan vielä monta kertaa. Niinkun mä tein. Ja nyt Sanna laittaa Muulin korjaukseen.


Videon lopussa Sanna vielä kertoo Bosalin käytöstä ja miksi se on vähän hankala noissa tilanteissa, missä Muuli päättää lähteä eri suuntaan.

Onneksi mä olen menossa Muulia katsomaan vasta neljän viikon päästä, eiköhän se silloin ole jo pikkurilleillä ohjailtava, että ei mitään paineita Sanna, ei mitään paineita! Tsättäiltiinkin tässä, että mun tarvii keväällä rampata tuolla ihan urakalla, jotta Sanna neuvoo mulle Muulin uudet säädöt, ja jotta kaikki ei mene heti perseelleen, kun arvoisa Muuli saapuu kotiin. Mutta ei mennä asioiden edelle, katsotaan ensin tämä neljä viikkoa ja jos se sujuu hyvin, että miten sujuu mun kanssa.. Olenhan kuitenkin aika nössö ratsastaja.




Tähän asti olen 110% tyytyväinen siihen, että Muuli on juuri Sannalla. Sehän oli ihan sattumaa, että edes juteltiin aiheesta Elmamessuilla. Olisin voinut vain kertoa muuleista ja kiitos ja hei. Mutta jossain sivulauseessa kun se tuli ilmi, että Sanna myös koulii hevosia niin siitähän se sitten lähti.. vaikka ei Sanna vielä Elman perjantaipäivänä aavistanut mitään. Oikeanlaisen tyypin löytämistä ei voi ikinä liiaksi korostaa! Olisihan Muuli muissakin käsissä varmasti peliksi tullut, mutta tämä tyyli on munkin mielestä täysin oikea Muulin kanssa.

Sanna lupasi vieraskynäillä ihan pian mietteitään Muulin kouluttamisesta tähän asti, jäämme mielenkiinnolla odottamaan..

Lue lisää

maanantai 19. helmikuuta 2018

Lippuarvonta Helsinki Horse Fairiin! Ehto: kysy kysymys Muulista.


 Hain ja sain bloggaajapassin Helsinki Horse Fairin ja sen kylkiäisenä sain Teille arvottavaksi 2 lippua! Arvon ne samalle henkilölle.

Osallistumisohje on helppo, jätä blogiin kommentti ja kysy kysymys, johon haluaisit vastauksen kysymys-vastaus-postauksessa. Rekisteröitymistä ei tarvita, vaan anonyymi kommentointikin on mahdollista.

Kommenttiin Sinun on kirjoitettava kuitenkin oikea sähköpostiosoitteesi, jotta tiedän, mihin postitan voittajan liput. En julkaise näitä arvontakommentteja ollenkaan, joten sähköpostisi ei ilmesty kaiken kansan tai spämmirobottien nähtäväksi! Lisäksi kommentissa pitäisi olla kysymys (tai saa niitä olla toki useampikin), joista kokoan sisältöä vastauspostaukseen. Kysymysten toivon liittyvän lähinnä Muuliin ja muuhun tämän blogin sisältöön.

Vastaajien kesken (kunhan vastauksessa on sähköpostiosoite ja kysymys) arvon liput. Tässä on nyt hyvät mahkut voittaa, koska viimeksi sain kysymyspostauksiin tosi vähän kysymyksiä!

Muistathan tulla kuuntelemaan 15 minuutin tiukan tietoiskun aasien luonnonmukaisista tarpeista infolavalle, jos olet messuilla heti päivän alussa! Perjantaina puhun 12.20 ja lauantaina ja sunnuntaina 10.30. Koko setti on tosiaan vain 15 minuuttia, voin luvata että voisit käyttää sen paljon huonomminkin!
Lue lisää

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Miten hevosia (ja Muulia) pidetään Suomessa? In English!


Ai että tulee törkeen komeeta tekstiä photarilla!
Postasin alkuviikosta videon ja jutun liittyen englantilaisen bloggaajan kanssa yhdessä tehtyyn vlogiin. No tuo vlogi poiki muutakin, kuten englanniksi selostamani esittelyn siitä, miten Suomessa keskivertohevosia pidetään. Mielestäni meidän talli on hyvinkin keskiverto 10 karsinapaikallaan ja ulkokentällä, joten esittelin tietenkin sitä. Jopa tallinomistaja sanoi ymmärtäneensä kaiken, joten luulisi muidenkin ymmärtävän.

Video sai hyvää palautetta myös ulkomailla, osaa tuntui kiinnostavan hevosenpito Suomesa. Minua ainakin kiinnostaa tietää, miten hevosia pidetään ulkomailla ja mietin aina, että mikäköhän on syy johonkin "kummallisuuteen", esimerkiksi siihen, että hevoset ovat samalla laitumella 247, kuten Englannissa tai että ne eivät tarhaa ollenkaan, kuten ht.netin mukaan joillain saksalaisilla talleilla.
Ulkkikset saattavat ihmetellä, miksi kuivitamme karsinoita jollain muulla kuin oljella, joten selitin videolla että hyvälaatuisen oljen saaminen on haastavaa. Olisin toki voinut jatkaa vielä, että olkikarsinan siivoaminen on v*ttumaisinta, mitä tiedän.

Koska video oli alunperin tarkoitettu Englannin levitykseen, otin hieman selvää siitä, miten hevosenpito Englannissa ja koko brittein saarilla eroaa muusta maailmasta. Mielenkiintoisia detaljeja tulikin vastaan.
  • DIY-itsehoitotallit ovat suosittuja. Samassa tallipihassa saattaa olla useampikin pieni muutaman hevosen siirtotalliratkaisu ja jokainen omistaja hoitaa omansa.
  • Toinen mahdollisuus on vuokrata vain läntti maata ja laittaa hevoset sinne, 247.
  • Täyshoitotallilla tai tällaisella itsehoitotallilla ei puututa toisten hevosenpitoon tai anneta apuja, jokainen huolehtikoot omistaan.
  • On tavallista ostaa lapsille ponit ihan huvikseen, tunneilla ei välttämättä käydä koskaan.
  • Hevosia ei koskaan laiteta kahtapuolta käytävälle kiinni, koska ei ole käytäviä! Ehdottomasti suurin osa talleista on suoraan ulos aukeavaa mallia.
  • Kahtiajako tuntuu olevan selvä, on hienoja ja isoja talleja, joilla on maneesit ja solkut ja sitten on näitä pieniä takapihan talleja, joiden hevosenomistajat lähinnä maastoilevat eli "hack".
  • Koska ilmasto on leudompaa ja hevoset periaatteessa selviävät ulkona isolla laitumella läpi vuoden, niin hevosten hylkääminen on paljon yleisempää kuin Suomessa. Suomessahan se on äärimmäisen harvinaista, mutta tuolla ei.
  • Englannissa ei syödä hevosenlihaa. Hevosenlihan syönti on jonkinlainen tabu. Jos haluat lukea tarkemmin, on asiasta kertonut mm BBC.


Mitä tulee hevosmaiden eroihin, kirjoitti Ruuhkavuosiratsastaja just blogissaan siitä, kuinka me täällä Suomessa käydään tunneilla ja pyritään tulemaan paremmiksi ratsastajaksi koko ajan. Kannattaa lukea tuo teksti. Ainakin jenkeissä on tosi yleistä se, että kotona on "aina" ollut hevosia ja lapset ovat itsekseen opetelleet ratsastamaan. Koko elämä vain puskaillaan missä sattuu. Yleensä tähän liittyy vielä se, että kuski on niin rehevä, että sekä etupylly että takapylly pursuavat ulos lännensatulasta. Mutta hevosten ja muulien kantokyky onkin ihan oma tarinansa.

Mitä eroja sinulle tulee mieleen mikä on meillä paremmin tai huonommin kuin isossa maailmassa?
Lue lisää

lauantai 17. helmikuuta 2018

Millaista se on, kun tekee kolmea työtä?


Olen tehnyt jo pitkään kahta työtä, yhteensä olen päätyöni ohella istunut kaupan kassalla viiden vuoden ajan. Tässä välissä olin kolmen vuoden ajan "vain" yhdessä työssä, mutta jotenkin ajauduin takaisin vanhaan tuttuun kauppaan. Kaupassa teen kaksi vuoroa viikossa, eli sentään joka päivä en siellä istu.

Minulta kysytään kuitenkin usein että "miten sä jaksat". Vastaan aina etten aina jaksaisikaan, mutta raha on ihan ok. Eniten tässä ahdistaa vapaapäivien puute. Meillä kassasoppari on siis sellainen, että toinen vuoro on arkena ja toinen viikonloppuna, tosin hyvin joustavasti sitten omien menojen mukaan. Minulla saattaa siis olla molemmat vuorot arki-iltoina, jos olen toivonut viikonlopulle vapaat muiden menojen takia. Joskus olen kassalla molemmat viikonlopun päivät, erityisesti silloin, jos joku on tarjonnut sunnuntaita. Keskimäärin teen työtä viikon aikana 55, tämä sisältää siis päätyön, osa-aikatyön ja toiminimityöt. Lisäksi istun autossa 5-7 tuntia viikossa.

Kuten olen kertonutkin, perustin viime vuoden lopussa myös toiminimen, jonka alla urakoin lomitushommia ja ihan pienesti muutakin. Eli tässä on nyt sykitty joulukuusta tähän päivään asti ihan kunnolla.

Koska tykkään laittaa asioita exceliin, kokosin kaksi piirakkaa. Tässä ensimmäisessä olisi vapaan, työn ja unen jakautuminen, jos työskentelisin vain pääduunissani. Harmaat ovat työtä ja työmatka-ajoa (olen päivässä tunnin verran autossa), vihreä vapaa-aikaa ja sininen untapalloon.




Piirakassa on siis koko viikko sillä oletuksella, että unta on 8 tuntia yössä, eikä ylitöitä tehdä.
Toiseen piirakkaan laskin keskiarvot tämän vuoden yhdeksältä ensimmäiseltä viikolta, eli miten työni jakautuivat oikeasti. Unen määrän pidin vakiona, sillä jos en nuku kahdeksaa tuntia yössä, tulen varmasti ottamaan päiväunet korvatakseni puutteellisen unen. Tämä eroaa siis sillä, että harmaita työhön viittaavia lohkoja on enemmän ja vapaa-aikaa vähemmän.



Eihän ero näiden piirakoiden välillä näytä kovinkaan isolta, työn osuus viikossa on keskimäärin 55,6 tuntia, eli vajaat 19 tuntia teen muuta työtä päätyöni lisäks, keskimäärin. Jonain viikkona teen ekstraa vain 6 tuntia ja toisena 30. Eli en juuri mitään. Vitsi.

Helmikuussa, siis koko helmikuun aikana, minulla on vain yksi vapaapäivä. Se oli viime viikon sunnuntai. Se oli ihana päivä. Tammikuussa minulla oli vapaapäiviä kokonaiset viisi, eli ei tässä vielä pääse sädekehää kiillottamaan. Maaliskuussa vapaapäiviä näyttäisi tulevan ihan kunnolla, sillä olen viikon Rukalla.

Ruka on hyvä esimerkki siitä, miksi edes teen näin montaa työtä, pidän vapaasta! Olen siis valmis uhraamaan normiviikkojen tunteja lisätöihin, että voisin olla mahdollisimman paljon lomalla yhteen menoon vuoden aikana. Päätyöni lomat ovat jo käytetty, eli Rukaviikko on palkatonta. Ja se on ihan ok. Aina, kun työpaikalla on ollut mahdollista vaihtaa lomarahat vapaaksi, olen ne myös vaihtanut.
Eli jos tarkastelisin piirakkakuvia koko vuoden ajalta, olisi vapaan osuus varmasti nykyistä suurempi ja töiden osuus vastaavasti pienempi. Mutta just nyt viiden viikon kesäloman ajattelu ei saa minua jaksamaan paremmin. Sanoisin että kolme viikkoa jaksaa sykkiä, sitten on pakko saada yksi vapaapäivä.


Kolmen työn yhteensovittaminen ei onnistuisi mitenkään elleivät molemmat työnantajani ja lomituspaikkani olisi niin joustavia, kuin ovat. Kiitos siis heille tämän mahdollistamisesta! Päätyössäni minulla on liukuva työaika, kauppaduuniin voin toivoa vapaapäiviä ja ne on ainakin tähän asti aina toteutunut. hätätilanteessa olen aina onnistunut vaihtamaan vuoron jonkun toisen kassan kanssa, mutta vain äärimmäisessä hädässä yritän hankkiutua vuorostani eroon. Lomituspaikkani kanssa sovitaan lomituspäivät hyvissä ajoin etukäteen, sinne tarvitsen kuukauden varoitusajan.

Pelkästään työnantajien jousto ei riitä sille, että voin tehdä näin. Rakas mieheni (aka Muulin toinen omistaja) pitää kodistamme huolta ja huolehtii kissojen ruokinnasta. Itselleni jää kissojen hiekkalaatikkojen putsaus. Olemme sellaisia kummallisia tyyppejä, että viihdymme omien harrastustemme parissa. Mieheni viihtyy autotallissamme, hän laittelee siellä autoaan ja minä taas omalla tallillani. Tai siis nyt niin kauan kun Muuli on koulutuksessa, olen lähinnä töissä.

Sen sijaan, että nauttisin vain viikonlopun vapaista, olen oppinut nauttimaan pienemmistäkin jutuista. Nautin ihan suunnattomasti sellaisesta arki-illasta, kun tarvitsee korkeintaan käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. Nautin viikonloppuisin niistä työaamuista, kun vuoro alkaa vasta kymmeneltä, eli voin nukkua pitkään.

Ja sitten jos minulla sattuu olemaan kokonaan vapaa viikonloppu jostain syystä, se tuntuu oikeasti lomalta eikä itsestäänselvyydeltä! Tätä oppii arvostamaan vasta sitten, kun on sykkinyt useamman vuoden yhdellä vapaapäivällä viikossa.


Jos ja kun kalenterissa on ihan kokonainen puhdas vapaapäivä, en järjestä siihen juuri mitään ongelmaa, olen vain ja nautin tekemättömyydestä.

Päätyöni siistissä sisätyössä ei ole kovin fyysistä, mutta kauppaduunin kuuden tunnin iltavuorossa saa jo päivän askeltavoitteen täyteen lomitushommista puhumattakaan. Lomituspäivinä askelmittariin kilahtaa 30-40 000 askelta. Ehkä olen siis myös terveempi, koska en harrasta liikuntaa noin muuten.
Miksi teen tätä? No kuulkaas ihan rahan takii. Eläisin ja hoitaisin Muulin ihan päätyöni palkalla, mutta silloin rakas toinen harrastukseni, lomailu, kärsisi kovasti.

Lomitusmesta


Nythän tämä menee vielä hyvin, kun Muuli on koulutuksessa. Ja sen varaan tässä olen laskenutkin. Kun Muuli tulee takaisin, siirryn kaupalla tekemään vain yhtä vuoroa viikossa, sen pitäisi mennä ihan tosta vaan. Toiminimihommiakaan ei kesällä pitäisi olla, koska hevoset ovat laitumilla eikä lomittajaa kannata tuhlata noin kevyisiin hommiin.

Mutta jos blogi hiljenee ilman ennakkovaroitusta, löytynen Kellikseltä.
Lue lisää

perjantai 16. helmikuuta 2018

Alkuvuoden suosikit

Kokosin suosikkeja viimeksi maaliskuussa. Nyt minulla on viimeinkin uusia suosikkijuttuja kokonaiseen postaukseen! Postaus ei sisällä maksettua tuotesijoittelua, pelkästään hyväksi havaittuja tuotteita!

Lämpötyyny ja jalkojenlämmitin


Kärsin kylmistä jaloista ja jostain syystä en illalla saa unta, jos jalkani ovat jääkalikat. Ei auta vetää villasukkia jalkaan, jalat pysyvät edelleen kylminä. Kissoille oli ostettu jo aiemmin lämpötyyny, joka ei nimestään huolimatta ole tyynymäinen ja muhkea, vaan tyynyn kokoinen lituska alusta. Meille siunaantui näitä kaksi, jolloin otin toisen sänkyyn jalkopäähän. Lämpötyyny pysyy päällä aina 1,5 tuntia, joten laitan sen nukkumaan mennessä päälle ja se sammuu itsestään myöhemmin.

Mieheni vei tämän tosin nextille levelille ja osti minulle jalkalämmittimen! Toimintaidea on sama, mutta muoto on erilainen. Kissat ovat ottaneet tämän hyvin vastaan. Kissamme nukkuvat siis yöt kanssamme ja vaikka voisivat nukkua asunnossa missä tahansa, ovat ne useimmiten sängyssä.

Paulig Frezza Mint

Tämä juoma on jumalaista. Se on kallista, joka sentin arvoista. Ostan pari tällaista melkein aina, kun olen kaupalla töissä ja juon työn lomassa. Kaappini ja autoni pursuilee tyhjiä pulloja. Mutta ai että se on hyvää! Kokeile!


Oma auto

On se vaan kuulkaat ihanaa istahtaa bemarin nahkapenkille, iskeä sotaratsu tulille ja lähteä mihin nyt sitten lähteekään. Farkun takaosassa kulkee mukana Muulin rehut, loimet, kengitysvälineet ja omat ratsastusvälineet. Ompelukonekin oli messissä kuukauden ajan.

Aamuruuhkassa on mukavaa istuskella siinä lämpimässä autossa ja miettiä, että tuolla noi rassukat istuu Nobinassa kun mä ajan töihin ovelta ovelle parhaimmillaan 22 minuutissa (Järvenpää-Malmi). En vaihtaisi pois mistään hinnasta.

Se on muuten just niin, että muilla on auto ja mulla on bemari. Ja vielä vuosi sitten vihasin bemarikuskeja, mutukokemuksen perusteella bemarikuskit ovat liikenteessä mulkuimpia. Onneksi en itse ole mulkkuuntunut.

Autohan minulla on ollut melkein aina, mutta nyt olen arvostanut sitä oikein erityisen paljon.


Kulmien ja ripsien värjäys ja kulmien muotoilu

En käy kampaajalla enkä ole ostanut meikkejä ainakaan vuoteen, mutta viime syksynä kokeilin ensimmäisen kerran kosmetologia Jokelassa (Kauneushuone Hetki Sinulle) ja siinä ei olisi voinut 20 euroa käyttää yhtään paremmin. En ole kovin aktiivisesti nyppinyt rehottavia kulmiani, joten tippa silmässä kärsin, kun pöhöjä vahattiin pois. Ja ne ripset! Kun sain ekan kerran ripsiini värin tajusin, miten pitkät ne ovatkaan! Ja ilme muuttui tosi paljon, kun ne myös näkyivät!

Olin täysin uusi ihminen ja näytin aikuiselta ensimmäisen kerran ikinä. Nyt olen käynyt hoidattamassa yhdistyneitä kulmakarvojani jo kolme kertaa, ja samalla ottanut toki ripsien värjäyksen ja aina siitä tulee yhtä hyvä fiilis. Pieni hinta ja paljon iloa!

Haloo Helsinki - Joulun kanssas jaan

Olen vihannut Haloo Helsinkiä pitkään, siis oikeasti. Se soi koko ajan, en pitänyt yhtään alkuajan biiseistä. Mutta nyt ehkä viimeisen vuoden ajan kappaleet ovat uponneet tätiinkin. Erityisesti Joulun kanssas jaan on tämän tädin mieleen.

Uusi blogisuosikki: Pamir

Pamir on kolmivuotias polakki, joka muutti Suomeen hetki sitten. Sen kanssa ei ole tehty mitään. Kuulostaako tutulta? Paitsi että se on varmasti osaavamissa käsissä kuin mitä Muuli oli Suomeen tultuaan. Pamirin omistaa Mira Mach, eli edesmenneen Marcin Machin vaimo.

Blogissa Mira tekee Pamirin kanssa maastakäsin töitä ja totuttaa sitä ratsuhommiin. Viimeinkin minulla on Muulin kanssa edes jonkinlainen kohtalotoveri, vaikka onneksi Muuli onkin nyt osaavissa käsissä. Toinen suosikkini tämän aihealueen blogeista on Doma Natural - Yhdessä oppien, mutta Krista ei ole nyt kirjoitellut pitkään aikaan. Viimeisin postaus on viime vapulta.

Toivon Miran blogille pitkää ikää ja ehkä Kristakin taas innostuu kirjoittamaan.


Kuvaa klikkaamalla pääset blogiin

Muuliprojektin suosituimmat

Kävin läpi marraskuun-tammikuun blogitilastoja ja suosituimpien postausten TO10 tulee tässä:
  1. Näin perustin toiminimen ja työskentelen sivutoimisena yrittäjä palkkatyön rinnalla, 1 665 katselua
  2. Muulin ensimmäinen viikko koulutuksessa, 1 654 katselua
  3. 13 tuntia ajettiin, mutta siellä se nyt on; Muuli Sonkajärvellä koulutuksessa!, 1 591 katselua
  4. Mitä Muulille tapahtuu jos rajat loppuu? Se lopetetaan.,  1 501 katselua
  5. Kolme näppärää tapaa muokata loimi silakalle sopivaksi, 1 257 katselua
  6. Suomenhevosen tarina ylitti odotukset ja isosti!, 1 130 katselua
  7. "Ruunikko on nuori ruuna", eli ummikot selittävät hevossanoja!, 1 096 katselua
  8. Muulin toinen viikko koulutuksessa, 1 074 katselua
  9. Muulimenot joulukuussa + koko vuoden tilinpäätös 2017 + talousarvio 2018, 999 katselua
  10. Jymyuutinen: Muuli lähtee tammikuussa koulutukseen!, 975 katselua
Blogin liikenteen kannalta Muulin lähettäminen koulutukseen näyttää olevan pelkästään hyvä juttu! Kun marras- ja joulukuussa tuskailin, että mistä ihmeestä kirjoittaisin, on minulla nyt paljonkin asiaa ja kirjoitusinto on palailemassa! Johtunee varmaan lumesta ja päivän pidentymisestä (kyllä sen huomaa jo!).
Yhteensä sivukatseluita oli kolmen kuukauden aikana 56 079, istuntoja 34 260 ja yksilöityjä kävijöitä 13 021.

Tanhupallo

Kaipaako perusteluja?

Lue lisää

torstai 15. helmikuuta 2018

Talvinen maastakäsittelyhaaste hevosen nimen kirjainten mukaan! (tai voi sen ratsastaakin)

Kuva: Horsemanship Magazine
Tilaan englantilaista Horsemanship Magazinea sähköisenä versiona ja olen kovasti nauttinut lehdestä! Se sopii juuri tällaiselle semiviherpiiperökukkahatulle, joka ei ainakaan toistaiseksi pysty nauttimaan kilparatsastuksen tuomasta huumasta ja kokee, että hevosharrastusta voi tehdä muuallakin kuin satulassa.

Heillä oli lehdessä ja myös Facebookissa hauska "haaste", jossa poimitaan kirjaimet joko oman tai hevosen nimen mukaan ja tehdään joko maastakäsin tai ratsastaen pienet tehtävät. Suurin osa tehtävistä on mahdollista tehdä sekä maasta että ratsailta.

Kuvat, videot ja hevonen: Minna Nurminen

Jos haluat ottaa osaa haasteeseen, suomennan kirjaimet tähän parhaan taitoni mukaan.

A - ylitä jokin epätavallinen alusta, esim pressu
B - pyydä hevosta kävelemään jostain tosi kapeasta välistä
C - peruuta hevonen maapuomin yli
D - pyydä hevosta astumaan yhdellä kaviolla korokkeen päälle
E - etsi ratsastuskaveri ja peilaa tämän kaikkia liikkeitä, kuten possujunassa tai katrillissa
F - väistö puomin päällä
G - peruutus kahden maapuomin välissä
H - peruuta L:n muoton aseteltua puomikujaa
I - pyydä hevosta astumaan yhdellä jalalla hulavanteen sisään
J - peruuta hevosta ylämäkeen
K - pyydä hevosta astumaan tasan kolme askelta eteen
L - pyydä hevosta peruuttamaan tasan kolme askelta
M - raahaa vierelläsi narua samalla, kun talutat hevosta
N - suorita kouluratsastuksen raviohjelma taluttaen
O - pysäytä hevonen ja pyydä sitä liikutamaan vain oikeaa etujalkaa
P - pyydä kaverisi leikkimään "lehmää" ja yritä ohjailla tätä hevosen selästä käsin. Katsokaa videoita nimellä "cow penning", niin saatte kiinni ideasta.
Q - pyydä hevosta kävelemään niin nopeasti kuin mahdollista ilman, että se siirtyy raviin
R - pyydä hevosta peruuttamaan ilman että sinä itse liikutat jalkojasi
S - laita hevonen kantamaan omat heinäverkkonsa tai Ikeakassinsa
T - taluta hevosta sen lavan takaa
U - taluta tai ratsasta hevosta kaulanarulla
V - ota hevonen tarhasta "kiinni" ilman riimua tai narua, eli saat hevosen seuraamaan
W - harjoittele ravi-pysähdys-ravi siirtymisiä
X - harjoittele rollbackia aidan avulla. Rollback on lännenratsastuksessa käytettävä nopea suunnanvaihto, jossa paino siirretään hevosen takaosalle ja ammutaan vauhtiin.
Z - solmi riimunnaruun vetosolmu ja tee maastakäsittelyä ilman, että solmu aukeaa vedosta.

Keksin vielä tehtävät lopuille aakkosille

Å - opeta hevonen peruuttamaan hännästä vetämällä
Ä - taluta hevosta pitkällä narulla ja pidä välimatka samana koko ajan
Ö - pyydä hevosta seisomaan paikoillaan vapaana, kun kierrät sen ympäri. Tehtävää voi vaikeuttaa kiertämällä hevonen kauempaa.

Kun videosi on valmis, taggaa se Facebookissa @HorsemanshipMag tai Instagramissa @Horsemanship_mag

Minä lainasin harjoituksiin kaverini hevosta Marttaa ja pyysin hevosen omistajaa kuvaamaan.


Ps. kävitkö jo äänestämässä blogeja Blogiexpoon? Se onnistuu täällä.
Lue lisää

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Muulin kuudes viikko koulutuksessa (ja laukkaa käsimuulina!)


Muuli on ollut nyt siis kuusi viikkoa Sonkajärvellä ja sen elämä on ollut tasaista. Sanna on siedättänyt sitä siihen, että ihminen hyppii ja riehuu vierellä, roikkuu jalustimesta ja rynkyttää satulaa. Käsimuulina se joutui ensimmäisen kerran laukkaamaan, Sanna kertoi että oli joutunut omaa hevostaan usuttamaan kunnon kiitolaukkaan ennenkuin tuleva Vermon voittaja oli vaihtanut kiitoravilta laukkaan. Nopeus oli tuossa kohtaa ollut 22 km/h. Aika kova homma Dancerille kiskoa kyntömuulia perässään. Ravissa Muuli kuulemma sipsuttelee oikein sievästi.

Keliolosuhteet tuolla pohjoisessa ovat olleet vaihtelevia ja just nyt Muuli hiukan liukastelee tiellä ja kentälläkin, joten maastolaukat käsihevosena ovat nyt pois päiväohjelmasta jonkin aikaa. Olen toki harkinnut nastabuutsien hankkimista Muulille, mutta haluaisin kokeilla sellaisia ensin. Ja siis saisin niitä kyllä tutuilta kokeiluunkin (juuri niitä Vainikan aitan tossuja, jotka ovat vähän soikeammat kuin hevostossut), mutta pääsen testaamaan niitä vasta ensi kuussa, kun menen Muulin luokse ensimmäistä kertaa. Tossut saattaisivat tulla juuri silloin tarpeeseen nastoineen kun kevään pääkallokelit tekevät tuloaan.

Tuommoiset tossut ovat niin kallis hankinta, että sovittamatta en kyllä uskalla tilata.



Edellisestä viikkopostauksesta jäi muuten kertomatta, että Sanna sanoi "Hirmu kivasti myötäs nyt ohjalle sivuille ja eteenkin. Kokeilin myös et käänsin sen päätä ja pompin siinä vieressä niinkuin olisin hyppäämässä selkään. Oli ihan cool."

Linkitin Sannalle YouTubesta pari muulivideota, joissa kummassakin oli vähän haastetta ratsautumisessa. Toisessa kaveri juuri käänsi muulin pään sisälle, kiipesi selkään ja pysyi siellä. Toisessa ratsastaja kyllä pääsi selkään ja muulilla oli taluttaja, mutta sen jälkeen meno näytti hyvinkin tutulta.

Tiistaina sain kuulla, että Dancer on Muulin ja Dancerin laumassa ottanut pomon paikan itselleen, erittäin hyvä uudistus! Mutta loppuviikosta Sanna joutui laittamaan Dancerin takaisin oman tammansa kanssa, koska tamma reagoi kaverin puutteeseen syömättömyydellä. No, Muuli nautiskelee yksinelämisestä nyt hetken aikaa, onhan Ken, sen suuri rakkaus, heti aidan toisella puolella.




Selkäännousuharjoituksiakin Sanna jatkoi ja kertoi "Tänään pompin satulassa puolittain, eli siis maasta käsin ponnistin osittain roikkumaan siihen. Te olitte vissiin jonkun jalustan päältä nousseet aina? Se olis parempi Muulia ajatellen, pysyisi paremmin tasapainossa eikä satula keikkaisi... pitää yrittää joku jakkara kehitellä." Satula oli kuulemma pysynyt paikoillaan ihan ok, mutta minä ja stuntit tosiaan noustiin selkään aina Ikeajakkaralta tai puntaten. Kuulin itseasiassa sellaista, että rungottomaan ei saisikaan koskaan nousta jalustimen varassa, eikä kai mielellään nuorten hevosten selkään muutenkaan.

Sain myös kuulla, että Muuli ravaa talutuksessa hienosti perässä jos taluttaja kävelee tai juoksee ja ettei se pelkää autoja ollenkaan.




Yllä olevan keskustelun aikana olisin toki voinut kehua kuinka ollaan joka päivä menty motarin viertä, mutta ei siis olla. Muuli oli jo alussa ihan ok autojen kanssa, eli en ole sitä juuri erikseen opettanut, paitsi alussa tein sille mielleyhtymän kauralla, että autot on jees.
Satulaannousua Sanna on valmistellut kovasti ja mulla on mustaa valkoisella, että hän suunnittelee ratsautumista viikonloppuna, kun Kenin omistaja eli hovikuvaaja palaa viimeinkin lomalta!





Muulin muihin koulutusviikkopostauksiin pääset klikkaamalla tunnistetta "koulutus". Koulutuspostauksia pitäisi myös ilmestyä tähän alle.
Lue lisää

tiistai 13. helmikuuta 2018

Horse Bloggers Vlogging Challenge & Mitä opin vlogin tekemisestä


Sari on Englannissa asuva kahden muulin onnellinen omistaja. Olen lukenut hänen Mulography-blogiaan jo pitkään, hän hankki ensimmäisen muulinsa Martyn niihin aikoihin, kun itse aloin katsella myytäviä muuleja "sillä silmällä". Marty oli ja on villi tapaus, ei oikein anna kiinni, on hysteerinen korvistaan eikä siitä tullut koulutusjaksonkaan jälkeen ratsumuulia, eikä varmasti koskaan tulekaan. Siksi Sari hankki itselleen toisen muulin, comtoismuulin Xaton (lausutaan chatto).

Sari liittyi hiljattain englantilaiseen hevosblogiportaaliin, Hay-Netiin ja siellä bloggaajille oli annettu tammikuuksi haaste etsiä toinen bloggaaja, kysyä tältä viisi kysymystä ja vastata kysymyksiin videolla. Me teimme yhteisvideon, jossa ovat kummankin kysymykset ja vastaukset. Mielestäni tämä olisi aika hauska videohaaste myös Suomeen, eikä toista bloggaajaa tosiaan tarvitse edes livenä tavata! Sopii kaltaiselleni ihmisvihaajalle paremmin kuin hyvin.

Kirjoitimme toisillemme vastaukset etukäteen ja kuvasimme tahoillamme videopätkät, kumpikin kysyi viisi kysymystä ja vastasi viiteen kysymykseen. Sari lähetti klippinsä minulle ja minä urakoin lopputuloksen. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme toki voineet ensin videoida kysymyksemme, lähettää ne toisillemme ja sitten urakoida niihin vastaukset. Mutta onko sillä nyt väliä, liikkuuko kysymys bittiavaruuessa tekstinä vai mp4-muodossa.

Meidän tallille tuli kentälle peilit! Ja ne on tietenkin esitelty videolla. Hevosenpidon eroista kuvasin aiemmin jo toisen pätkän, mutta asiaan lisää tutustuttuani tein sen videon kokonaan uusiksi. Siksi talliesittely on kuvattu eri tallilla kuin muut klippini.

Minä kysyin Sarilta:

  1. What are your 5 main goals with your mules for the year 2018?
  2. Show me your tack room and name the one, that is most stupid buy ever. What piece of tack should be found in every horse/mule/donkey owners' tack room?
  3. Would you recommend buying a mule to anyone? What kind of person should buy a mule and what kind of people shouldn't?
  4. After the work and chores, what is your favourite way to spend a relaxing evening/night?
  5. Name 3 most important things in Finland (don't google).

Ja Sari kysyi minulta:

  1. What are your top three tips for surviving mule ownership?
  2. What is it about mules and donkeys that appeals to you?
  3. If you won €10,000 right now, what would you do with it? What's the first thing you would buy?
  4. You mentioned that horse keeping in the UK is very different from Finland. In what ways? If you can show us, even better!
  5. I have to ask you the same question: what are the first things that come to mind when you think about England?
  6. Bonus question!: Do you want Marty?!
Ja tässä lopputuloksemme, 24 minuuttia aitoa ja ehtaa vlogia!

Opin tässä projektissa muutamia tärkeitä asioita vloggaamisesta

  1.  Kameran kannattaa olla lähellä, sillä lopputuloksessa meidän kummankaan ääni ei kuulu, jos pidämme kameraa kolmijalalla. Paras etäisyys vloggaajalle on oman käden mitta, eli ääni toimii parhaiten, kun kameraa pitää omassa kädessä. Hyvä esimerkki tästä ovat omat klippini, jossa istun mukavassa nojatuolissa ja puhun kameralle.
  2. Videota ei kannata kuvata kovassa tuulessa, lähellä liikennettä tai tallin ilmastointilaitteen huminassa, varsinkaan jos kamera on sillä kolmijalalla.
  3. Videosta tulee katsojalle mielenkiintoisin, kun sitä EI toteuteta istumalla aloillaan ja puhuen jalustalla olevalle kameralle. Katsojaystävällisintä on mielestänäi tyyli, jossa välillä puhutaan kameralle ja välillä näytetään kohdetta, kuten omassa talliesittelykohtauksessani.
  4. Videolle ei kannata puhua pitkästi jahkaillen, vaan vastaukset ja kysymykset pitää pitää lyhyinä. On ihan okei kuvata sama kohta monta kertaa sitä mukaa, kun saa lisää ajatuksia aiheeseen ja puhe alkaa rullata hyvin.
  5. Puhuessa on ehdottomasti muistettava pitää pieni tauko lauseiden ja asioiden välissä eikä jatkaa samaan hengenvetoon seuraavaa asiaa. Silloin on mahdotonta pätkiä videota lauseiden välissä!
  6. Jonkinlainen käsikirjoitus helpottaa videon tekemistä paljon. Se myös nopeuttaa. Nopeuttaisi.
  7. Käytän videoiden tekoon Movie Makeria, joka on hyvin monipuolinen ja tarpeeni tyydyttävä, MUTTA siinä on yksi tosi iso puute. Siinä ei pysty ottamaan itse kuvatusta videosta puhetta ja vaihtamaan ruudulle toisen kuvan tai videoklipin. Se nimittäin tekee videosta paljon katselijaystävällisemmän, kun puhe jatkuu taustalla, mutta ruudulla voin näyttää Muulia. Esimerkkinä oma esittelyni alussa on tehty Movie Makerilla, en voi jatkaa puhetta taustalla ja näyttää muulivideoita, koska se vaatisi uskomatonta kikkailua ja mp3-tiedoston erottamista videosta. Ja kun Sari kertoo TV-sarjasta, jota hän katsoo, tuovat vaihtuvat kuvat videoon lisämielenkiintoa. Sari editoi tuon pätkän jo itse valmiiksi.
Mielenkiintoinen seikka englantilaisen Hay-Netin haasteen tehneistä bloggareista on se, ettei YouTube ja vloggaaminen ole tainnut ainakaan vielä jalkautua perienglantilaiseen kulttuuriin. Hevosbloggaajiahan maasta löytyy ja onhan hevosharrastajia siellä ihan tosi paljon, mutta haasteen puitteissa tehdyt videot ovat tähän mennessä (kuukauden sisällä niiden julkistamisesta) saaneet YouTubessa vain 50-150 katselukertaa.
Lue lisää

lauantai 10. helmikuuta 2018

Miksi kannattaa tulla Helsinki Horse Fairiin 2-4.3.2018?


Osallistun Suomen Aasiyhdistyksen kanssa pitkästä aikaa Helsinki Horse Fairiin tänä vuonna. Vuosia on jäänyt välistä mm siksi, etteivät jabat sovi pienille aaseile (yleisö ei edes näe pieniä aaseja karsinoista) ja siksi, kun yhteydenpito messujärjestäjän kanssa on ollut puutteellista. Olemme myös olleet pari kertaa messuhallin huonoimmassa paikassa, jäätymässä huolto-oven vieressä ja kuunnellen kengitysseppien hakkaamista.

Ymmärsimme siis viimein, että nämä eivät ole meidän messut ja jättäydyimme pois.

Mutta nyt kaikki on muuttunut. Helsinki Horse Fairia järkkää tänä vuonna ensimmäistä kertaa ihana Sanna Lehto, joka on myös Elmamessujen eläinpuolen takana! Kun Sanna jo elmassa sanoi, että aasit on jo reilassa, että tuletteko teltan kanssa, niin pakkohan siihen oli myöntyä. Koska Aasiyhdistyksen hallituksen kesken olimme päättäneet jo aiemmin, ettemme osallistu messuille resurssipulan takia, olin valmis hoitamaan messut keskenäni, kun nyt kerran lupasin Aasiyhdistyksen mukaan.

Suunnittelin ständistämme mukavaa "loungea", johon voisi tulla lepuuttamaan jalkojaan ja juttelemaan aaseista, eli pääpaino hengailulla myyntisuppilon sijaan. Paikalle olen saaut orjuutettua kaksi kaverianikin, jotka eivät ole aasi-ihmisiä, mutta ovat kyllä hevosihmisiä. Homma siis skulannee oikein hienosti.
Kuva: suvililja,net
Messuosastoamme "vastaan" pidän joka päivä vartin tietoiskun aiheesta "Aasien luontaiset vaatimukset". Luento tulee sisältämään tietoa siitä, mitkä ylipäätään ovat aasin luonnonmukaiset tarpeet (ei, eivät ihan samat kuin hevosilla) ja millaisilla muutoksilla olisi mahdollista luoda aasin elinympäristöstä Suomessakin luonnollisempi. Suomihan ei missään mielessä ole aasille luontainen elinympäristö, ei se sitä tosin varmaan ole hevosellekaan.

Luento tulee sisältämään tietoa aasien ja hevosten eroista, jotka johtuvat niiden elinympäristöstä ja laumarakenteesta. Rakkain aiheeni, aasien liikalihavuus, saa varmasti myös puheenvuoron. Vartti on aika ja esityskin on vasta mindmapin tasolla, mutta katsotaan mitä tulee.

Aasien luonnolliset tarpeet, Infolava


pe 2.3. klo 12.30-12.35
la 3.3. klo 10.30-10.45
su 4.3. klo 10.30-10.45
Be there or be square!

Poimin alle mielenkiintoisimmat messutärpit itseäni ajatellen! Tosin sitten vasta paikan päällä näkee, mikä kuhina Aasien luona on, että miten siitä pääsee livahtamaan hetkeksi muualle.

Hevosen kipukäyttäytyminen

Kohtsattuu

Hevosten kipuilmeet ovat kuuminta hottia just nyt ja asiaa on tutkittu eri puolilla maailmaa. Eräässä aasienhoitolaitoksessa tutkittiin sitä myös aaseilla antaen puolelle aaseista Metacamia ja puolelle ei. Kipulääkityt aasit olivat luonnollisesti virkeämpiä, pitivät päätä ylempänä, silmiä enemmän auki, seurasivat ympäristöään enemmän ja makailivat vähemmän. Ei mitenkään yllättävä tulos, mutta jos oma aasi on ollut koko sen elämänsä ajan kipeä, on vaikeaa tietää, millainen se olisi "normaalina". Puhun tästäkin omassa tietoiskussani.

Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri tri Marja Raekallio Helsingin Yliopistolta tulee kertomaan hevosen kipukäyttäytymisestä ja saamme myös hevosten hammaskivuista viimeistä tutkimustietoa.

Helsingin Yliopisto / Eläinlääketieteen tiedekunta.
Aika: pe 14.30-15.00
Paikka: Infolava

Ben Simonsénin Open Training


Valjakkoajo on siistiä, siitä ei päästä mihinkään! Vetävät poneilla ja isoillakin hevosilla sellaisia tiukkoja käännöksiä, että hirvittää! Viikonlopun aikana on myös kilpailuja, mutta perjantaina on mahdollista päästä seuraamaan lajiesittelyjä ja treenejä mestarin oppiin!

Savijärven Kartanon Ben Simonsén tutustuttaa katsojat valjakkoajon koulu- ja tarkkuusosakokeisiin, ajamisen saloihin ja valjakkohevosen treenaamiseen.

Aika: pe 16.20-17.20
Paikka: Ajalin Arena


Kouluratsastuksen portaat

Life goals
Ohjelmakuvausta lukiessani tulin erittäin vakuuttuneeksi siitä, että tämä jos joku pitäisi jokaisen tuupparin tai sellaiseksi haluavan nähdä! Juuri tämä on sitä, mitä hevosmessuilla pitää olla! Infoa, demoja, hyviä omalla tasollaan olevia ratsukoita! Mahtavaa!

Kouluratsastuksen portaat on esitys, jossa maajoukkueratsukot esittävät helppo A luokasta Prix st Georgeen asti miten kouluhevonen muuttuu koulutuksen edetessä. Lopuksi yksi ratsukko ratsastaa sitten Prix st George tai Intermediate-tasoisen radan. Maajoukkuevalmentaja Marko Björs selvittää mitä ratsukot kulloinkin tekevät ja kansainvälinen koulutuomari Irmeli Summanen kertoo mitä hän näkee tuomarin ominaisuudessa. Lopuksi kouluradalla ratsastavasta ratsukosta Marko kertoo mitä ratsukko kulloinkin esittää ja Irmeli kertoo, miten hän arvostelee aina kulloisenkin liikkeen.

Aika: pe 17.30-18.30, la 12.40-13.40
Paikka: Ajalin Arena

Karjakäsittelyä hevosilla

Kuva liittyy sen verran, että Muulilla on tässä vaquerotyylinen satula ja bosal. Näillä vermeillä karjaakin voidaan ajaa. Kuva: Sanna Kauppinen

Vakuutuin näiden hemmojen karjankäsittelystä jo Elmassa, ja nyt Muuli onkin yhden Ranch Horsemanship ry:n aktiivin luona koulutuksessa. Elmassa areena oli valitettavan pieni, mutta HHF:ssä areenalla on enemmän kokoa, jolloin eläinten liikutteluakin nähdään varmasti enemmän. Tässä ei tehdä westerntyyppistä nopeaa "cuttingia", vaan eläimiä liikutetaan rauhallisesti ja varmasti ja stressitasot pidetään alhaisina, sekä karjalla että hevosilla.

Tällaista ei Suomessa ole vielä montaa kertaa nähty, joten tule ehdottomasti paikalle!

Areenalla nähdään oikeaa westernratsastusta, jossa Ranch Horsemanship ry näyttää, miten karja liikkuu hevosten ja ratsastajien saumattoman yhteistyön voimin mahdollisimman eettisesti, eläinten luontaista käyttäytymistä kunnioittaen. Karjapaimenten keskuudessa on sanonta, että nopein tapa siirtää karjaa on tehdä se mahdollisimman hitaasti. Käsittely perustuu kykyyn lukea eläintä. Karjaa opetetaan kunnioittamaan käsittelijäänsä ja käskyttelyn tulee olla ohjausta ilman väkivaltaa. Työskentelemme karjaa Messukeskuksessa samalla tavalla kuin niitä käsiteltäisiin niiden ollessa vapaana laitumella.

Järjestäjä: Ranch Horsemanship ry
Aika pe 18.45-19.30, la 11.40-12.30, su 12.00-12.40
Paikka: Ajalin Arena

Luonnollinen hevostaito

Kati ja Sunny

Osallistuin syksyllä Apple Tree Ranchin maastakäsittelykurssille ja kahdesta ensimmäisestä tapaamisesta kirjoitinkin blogiini. Kolmannella kerralla olin valitettavasti kipeänä, joten en päässyt paikalle. Pidin Katin tavasta (mallia Parellista) käsitellä hevosia ja nappasinkin sieltä hyviä eväitä Muulia varten matkaani.

Kati Riesen kertoo, kuinka opimme edistämään ihmisen kykyä lukea ja ymmärtää hevosta ja hevosen käyttäytymistä ja miten vahvistamme yhteistyötä ja todellista yhteyttä ihmisen ja eläimen välillä.


Järjestäjä: Apple Tree Ranch
Aika: la 12.50-13.25, su 12.30-13.05
Paikka: Infolava


Blogiexpon palkintojen jako

Blogiexpo 2016 palkinnot
Jos jollekin jäi vielä epäselväksi, on Muuliprojekti ehdolla kategoriassa "Vuoden vitsiniekka". Äänestys alkaa 12.2. ja voittajat julkaistaan messuilla lauantauna 16.50.  Luultavasti suosituimpia bloggaajia on paikalla, joten nyt olisi mahdollista tavata blogin kirjoittaja livenä!

Vuoden 2017 parhaat hevosblogien pitäjät palkitaan

Järjestäjä: Playsson.net
Aika la 16.50-17.10
Paikka: Infolava

Hevosbloggaajat

Bloggaajien kanssa kesällä Kaivarissa!
Sunnuntaina on vielä ohjelmaa hevosbloggaajille. Kyselin ohjelman sisällöstä järjestävältä taholta, ja luvassa on nuorten hvosbloggaajien haastatteluja! Hienoa, että nuortenkin ääni saadaan kuuluviin, sillä ainakin nuorten piireissä hevosblogit voivat todella hyvin ja niitä on runsaasti.

Järjestäjä: Playsson.net
Aika: su 15.50-16.00
Paikka: Infolava
Lue lisää