Aasikuvia pitkästä aikaa!

1

Olen kuvaillut järkkärilläni häpeällisen vähän. Ostin jopa uuden kameran jokin aika sitten, mutta kun ei lähde niin ei lähde.

Nyt otin ihan asiakseni kantaa kameraa mukana kun kävin vuolemassa aaseja Lopella SatuAasin tallilla. Aasit olivatkin näppärästi yläniiityllä saapuessani ja sieltä sai ihania kuvia tallin 13 aasista, tosin kuvia käsitellessäni huomasin että vain puolet osuivat kuviin. Satu maahantuo aaseja ja myy niitä ja nyt tallissa olikin siis poikkeuksellisen paljon aaseja! Parilla oli tosin jo uusi koti olemassa. Talli järjestää myös muuta aasitoimintaa kuten metsäkävelyiä ja puuhatuokioita, joten jos aasimainen toiminta kiinnostaa niin laitappa talli korvan taakse.

Sadun maahantuomat aasit ovat ihania! Hyvin sosiaalisia ja reippaita, tulivat heti tutustumaan ja siksi kuvista suurin osa onkin pääkuvia. Ei niistä vaan päässyt kauemmas! Pari ehdotonta omaa lempparia kuvista löytyi, jos vielä luet tätä blogia niin kommentoi omat lempparisi kommenttikenttään, katsotaan pidämmekö samoista kuvista.

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

Lue lisää

Aasikurssia LIVENÄ pitkästä aikaa tarjolla!

Koronakurimus taitaa olla sen verran ohi että livekursseja aaseista uskaltaa taas järjestää!

Aasikurssien varaslähtö otetaan tosin jo tämän viikon lauantaina kun vedämme yhdessä Maria Pesosen kanssa webinaarin aasien kavionhoidosta. Maria puhuu aasien koulutuksen näkökulmasta ja minä sitten itse kavioista. Webinaariin ehtii vielä ilmoittautua joten lue täältä tarkemmat speksit ja ilmoittaudu suoraan minulle sähköpostitse.

Kurssit eivät ole kuitenkaan jäämässä tähän vaan Sadun kanssa järjestetään Sadun tallilla Lopella aasikurssipäiviä eri aihealueista! Kun aikaisemmin olen vetänyt koko setin nimellä Aasinhoitopäivä ja mahduttanut kaiken samalle päivälle, järjestetään nyt kolme eri päivää eri sisällöillä. Näin asioihin ehtii paneutua kunnolla ja itse aaseillekin jää riittävästi aikaa.

Itse olen mukana kahdessa ensimmäisessä (kolmas osuu samaan aikaan serkkuni häiden kanssa ja priorisoin tietenkin häät). Ensimmäinen kurssipäivä on nimeltään Aasinhoidon ABC, eli käydään läpi sitä millainen eläin aasi on, mistä se on kotoisin ja miten se eroaa hevosista. Miten sitä ruokitaan ja hoidetaan jne. Lupaan että päivässä on paljon uutta sekä aasinomistajille että sellaisille, jotka aasinhankintaa vasta suunnittelevat. Ja erityisesti jos on hevostaustaa, niin tässä katsotaan miten se aasi hevosesta eroaakaan. Sisältö sopii kuitenkin mainiosti sekä ns hevosihmisille että ihan hevosummikoille, koska aasinomistajissa on molempia.

Toinen kurssipäivä keskittyy aasien kavioihin ja sisältää kaviowebinaarin luennon mutta paaaljon syvällisemmin ja laajemmin kuin webinaarissa! Eli tiedossa on paljon kavioasiaa teoriassa ja dioina ja mikä parasta, myös käytäntöä! Sadun aasit ovat nimittäin todella kilttejä vuoltavia, joten päivän aikana vähän osallistujien määrästä riippuen jokainen pääsee vuolemaan ainakin yhden kavion niin halutessaan. Ei siinä tietenkään vuolijaksi kerralla opi, mutta pääsee liikkeelle oman aasin kanssa ja pystyy tekemään ylläpitovuoluja varsinaisen vuolijan käyntien välillä. Ja jos hevosten vuolusta on jo enemmän kokemusta, niin sitten pärjää aasien kanssa varmasti näillä neuvoilla.

Kolmas päivä on kokonaan Sadun heiniä ja siinä keskitytään aasin käsittelyyn ja kouluttamiseen, siedättämiseen ja kaikkeen siihen liittyvään teoriassa ja käytännössä. Sadullahan on taustaa mm ohjasajosta, mikä on ajon lisäksi kivaa tekemistä aasienkin kanssa. Kolmas päivä sisältää myös tietoa aasien pitopaikasta ja Satu esittelee tarkemmin omaa pihattoratkaisuaan ja aasien aktiivitarhaa.

Kurssipäiviin pääset ilmoittautumaan tämän linkin kautta!

Minä väkersin Canvalla kurssien mainokset. En mielestäni omaa tippaakaan graafikon kykyjä ja suurin osa ajasta menikin selaillessa Canvan valmiita malleja. Lopulta kun sieltä löytyi joku sinne päin, muokkasin siitä kuitenkin ihan erilaisen. En enää edes muista millainen tämän alkuperäinen oli, alkuperäisestä lienee jäljellä vain alareunan "revitty" alaosa.

Kokeilin muuten myös Adobe Sparkia mutta se oli erittäin kökkäre Canvan ilmaisversion rinnalla. Malleja oli paljon vähemmän, ne olivat jotenkin surkeampia (en löytänyt sieltä mitään hyvää) ja kun yritin yhtä sitten muokata niin koko selainikkuna meni mustaksi eikä mikään enää toiminut! Hyvä yritys Adobe, mutta Canva teki sen jo. Ja minullakin on ihan vaan se Canvan ilmaisversio käytössä, mutta koska toiminimeni vaatii, taidan pian ostaa myös lisenssin.

Sain siis toiminimelleni tosi kivan työurakan tälle vuodelle joka vaatii jonkin verran graafista suunnittelua. Canva on paljon kätevämpi kuin InDesign!

Lue lisää

Aasien kaviowebinaari on nyt myynnissä! Se järjestetään lauantaina 5.3. klo 15.00 alkaen

Sain pari viikkoa sitten yhteydenoton Maria Pesoselta, joka on aasinomistaja ja eläintenkouluttaja Jämsän suunnalta. Ollaan Marian kanssa tavattu ainakin kerran kun pidin Jämsässä minikokoisen kavioklinikan aaseihin liittyen muutama vuosi sitten. Nyt Maria ehdotti yhteistä kaviowebinaaria ja olin aikalailla heti messissä.

Sisältö tulee olemaan rautainen, Marialla on asiaa aasin käsittelystä ja käsittelyyn opettamisesta ja minulla taas niistä kavioista. Webinaarissa saa siis ensin vinkit ja videot arankin aasin siedättämiseen (se on muuten omistajan tehtävä, vuolija ei pysty sitä mitenkään pelkästään vuolukäynneillä opettamaan) ja sitten itse kavionhoitoon.

Omassa osuudessani EI ole tarkoitus opettaa ketään vuolemaan aasin kavioita, eli siinä ei käydä läpi vuoluasentoja, työkaluja, otteita ja sen sellaisia. Vaan tarkoitus on kertoa tarkemmin tietoa aasien kavioista ja miltä niiden kuuluisi näyttää. Uskon, että jo ihan kuvaa ja videota katsomalla oppii näkemään milloin kaviot ovat liian pitkät tai esimerkiksi suksimaiset. Valitettavasti kengittäjiä on vaikeaa aaseille löytää ja osa jättää kaviotkin ravurinmalliin. Yksi syy tähän on uskoakseni se, ettei anturaa uskalleta lyhentää riittävästi. Käyn tätäkin kuvien kera esityksessäni läpi.

Olipas muuten urakka rakennella luentomateriaali! Ensin ajattelin että käytän samaa sisältöä, jonka olen tehnyt verkkokurssiini "Aasinhoitopäivä verkossa", mutta siihen käyttämi Prezi oli tullut tiensä päähän. Sitä ei voinut edes käyttää esityksessä kun koko verkkosivu meni jumiin, Aloitin siis kokonaan alusta enkä oikeastaan edes katsonut Prezin sisältöä, koska tietotaitoa on minullekin karttunut lisää parin vuoden aikana.

Valitsin alustaksi Google Slidesit, silloin esitys olisi aina drivessä tallessa ja tulen ihan hyvin toimeen Googlen systeemien kanssa. Power Point oli vahvana kakkosena, mutta en ole käyttänyt sitä vuosiin siirryttyäni Preziin ja koko PPT;n ulkoasu ahdisti minua edelleen. Olen tehnyt sillä niin monta kouluesitystä aikoinaan että näen vieläkin painajaisia. Sekin on kuulemma kehittynyt kovasti eivätkä esitykset välttämättä näytä enää samoilta kuin 15 vuotta sitten. En kuitenkaan ottanut riskiä.

Google Slides teki vähintään kaiken minkä Prezikin, paitsi että videot solahtivat mukaan paljon helpommin joko Drivestä tai omalta YouTube-kanavaltani. Muutamaan diaan laitoin taustalle videon pyörimään, jotta videon päälle on mahdollista lisätä klikkailemalla tekstiä. Videota ei tosin ihan sellaisenaan saanut, vaan se piti exportata giffiksi jolloin kuvanlaatu kärsi kyllä kovasti. Mutta videoilla ei ole mitään niin supertärkeää, mutta näyttävät hyvältä kun pyörivät dian taustalla ns taustakuvana.

Lähdin esityksessä myös liikkeelle siitä, mistä aasit ovat peräisin ja miten ne luonnossa eläisivät. Kavio-ongelmista monet johtuvat ihan siitä, että aasit on raahattu tänne peräperseeseen (Suomeen) joka ei todellakaan olisi aasien luonnollinen elinympäristö. Aasit eivät siis selviäisi täällä luonnossa. Tiesitkö muuten että aasi ei normaalisti osaa edes rikkoa kaviollaan tai turvallaan ohutta jääkerrosta vesiastiastaan tarhassa? Että siinä on meillä aavikkoeläin tuotu tänne pohjolaan.

Mutta no liikkuminen, tarhaympäristö, ruokinta, siinäpä ovat peruspilarit myös aasin kavionhoidolle. Tiesitkö että ei Korkeasaaressa kulaanien kavioita kukaan käy vuolemassa vaan aaseja ruokitaan joko kalliolle tai hiekalle sen mukaan, miten niiden kaviot kaipaavat kulutusta? Tarhaahan siellä ei tietenkään ole niin paljon että kulaanit kävelisivät saman verran kuin luonnossa, mutta kuluttavilla pinnoilla saadaan niiden kavioita lyhyemmiksi. Tätä voisi ihan hyvin käyttää kesyaasienkin kanssa, jos siis vain on mahdollista perustaa niiden tarha kalliolle. Harvalla se mahdollisuus on, me muut taistelemme pehmeän kostean tarhan kanssa.

Mutta ei se tarkoita etteikö aasi voisi Suomessa elää! Annan vinkkejä miten voi aika helposti parantaa aasin elämää oli käytössä pihatto tai talli+tarha, samalla parantuvat myös kaviot.

Merkittävä osa luentomatskusta sisältää kuitenkin kavioiden kuvia ennen jälkeen ja hoitamattomina. Ja sitten on mahdollisimman paljon kuvamateriaalia kaviosairauksista ja mitä voi Suomessa tavata. Esimerkiksi valkoviivantauti on yksi sellainen jotai ei oikein tunneta ja tunnisteta. Itseasiassa törmäsin itsekin siihen ensimmäisen kerran vasta pari vuotta sitten! Luultavasti olin tavannut sitä jo aikaisemmin mutta sen verran pienenä, etten ollut tajunnutkaan.

Ilmoittaudu mukaan suoraan minulle: rosamiii@gmail.com. Teen laskun (25e sis alv), saat sen sähköpostiisi ja maksat ennen luentoa. Luento nauhoitetaan ja tallenteen voi katsoa kuukauden ajan, jotan vaikka ajankohta olisi huono, voi silti osallistua ja tallenne tulee sitten perästä.

Lue lisää

Aasiretki on jotain ihan muuta, kuin mihin ratsastajat ovat tottuneet. Ja minäkin vedän niitä joskus Tukkilan tilalla Porvoossa!

Olen kertonut blogissani aikaisemminkin aasiretkistä. Niitä alettiin vetää Tukkilan tilalla Porvoossa kolmisen vuotta sitten ja suosio on hiljalleen joka kesä kasvanut. Tänä kesänä aasiretkistä uutisoitiin useammassakin lehdessä ja lisäksi paikalla on käynyt ahkeria somettajia, joiden stooreissa ihanat aasit ovat vilahdelleet ahkerasti! Myös Riitta Reissaa blogin Riitta kävi tutustumassa asiaan! Vaikka aasiretkellä ei normaalisti tule hiki, oli Riitta kumppaneineen päässut hikoilemaan aasien kanssa. Aasit kun kyllä huomaavat heti, jos niillä on mahdollisuus mennä tien penkalle tai pellon puolelle syömään.

Tämän takia aikainen kevät ja syksy ovatkin parasta aasiretkiaikaa. Pientareet eivät vielä houkuttele vihreinä ja houkuttele aasipoloisia koko ajan. Aasithan ovat kotoisin hyvin karuilta alueilta, jossa on syötävä aina, kun näköpiirissä jotain syötävää on. Ja mitä sokeripitoisempaa, sitä parempaa, koska siinä on paras hyötysuhde. Kesyaasi elää valitettavasti edelleen vaistojensa varassa ja jopa maanisella katseellaan seurailee apilapeltoja retken aikana.

En kuitenkaan tullut kertomaan apilapelloista, vaan halusin esitellä nämä ruskakuvat, joita otimme Tukkilassa tänä syksynä. Kuvasin samalla muutamia videoklippejä, joista valmistui pieni "mainosvideo" aasiretkiin liittyen. Video pyöri ja pyörii Tukkilan tilan Facebookissa ja Instagramissa ja sen alla oli myös kilpailu. Kilpailu on nyt jo päättynyt.

View this post on Instagram

A post shared by Tukkila's Donkeys (@tukkilantila)

Otettiin aasiporukasta kaksi asia ja parhaani mukaan kuvasin ja videoin näiden kuntoonlaittoa ja sitten kierrettiin ihan vain tiluksilla pari kertaa sama lenkki, toisella kerralal videoiden ja toisella kuvaten. Saatiin aika kivoja kuvia aaseista vaikka kello olikin jo aika paljon ja valoa alkoi oleen aika sniidusti mun kuvauskalustolle. Viikkoa myöhemmin ei mistään ruskasta ollut enää tietoakaan, joten näin kivoja kuvia emme olisi saaneet.

Aasimalleina meillä oli Ofelia ja Tupajumi. Ofelia on tuo punaruskea ja Tupis on harmaa.

Aasiretkellä aasia talutetaan, sillä ei ratsasteta. Eihän näin pienillä aaseilla edes voisi ratsastaa! Yksi aasi saa selkäänsä kantorepun, jossa on eväät ja saa sinne laittaa omiakin tavaroitaan jos mahtuu. Reppuaasin tärkeä tehtävä on kuljettaa eväät ehjinä eväspaikalle ja repun kantaja ottaakin yleensä tehtävänsä vakavasti.

Reitti on noin 4,5 kilometrin pituinen ja evästauko on suunnilleen puolivälissä. Aasiretki maksaa 50 euroa per henkilö ja koko homma kestää kolmisen tuntia, se sisältää alussa aasien harjauksen, käyttöohjeet, hieman harjoittelua tallin pihalla, itse retken evästaukoineen ja lopuksi aasien vapautuksen takaisin pihattotarhaansa. Sometaukoja pidetään tietenkin tarvittaessa ja itsekin edellisretkellä juoksentelin edestakaisin eri puhelinten kanssa dokumentoiden aasiretken etenemistä.

Lue lisää

Samalla, kun ratsastajapiireissä vouhkataan 15% painorajasta, tulivat kolumbialaistutkijat siihen tulokseen, että 51% on ihan ok taakka vuoristomuuleile

Kuva: alainjacq235 , Pixabay

Tekstiä on jäsennelty selkeämmäksi ja joitain kohtia on täydennetty 27.9.2020 klo 18.30

Suomessa ja Euroopassa on viime vuosina tutkittu yhä enemmän harrastehevosten kuormankantokykyä, eli sitä, minkä painoinen ratsastaja on sopiva minkäkin kokoiselle ratsulle. Tutkimuksia on tehty eri kokoisilla otannoilla ja hieman eri tapaan muutamia ja niiden tulokset kertovat, että noin 15-17% on sopivan painoinen ratsastaja ratsulle. Tämän painoinen tai kevyempi ratsastaja ei saa hevosissa aikaan kipuilmeitä eivätkä ratsut ala liikkua epäpuhtaasti.

Aasien ja muulien kohdalla tilanne on hieman toinen. Aasien ns kipuilmetaulukko valmistui vasta ihan hiljattain, joten sen avulla ei ole luultavasti ehditty vielä havainnoida aaseja, mutta jonkin verran työkäytössä olevia työaaseja ja muuleja on tutkittu liittyen kokonaan tai osittain niiden kuormankantokykyyn. Näiden tulosten perusteella aasin ja muulin selkään voisi lastata huomattavasti enemmän taakkaa, kuin länsimaisten harrasteratsujen selkään.

Aasien kanto- tai vetokyky ei ole kiinnostanut tutkijoita siitäkään huolimatta, että maailmassa on 24 miljoonaa työaasia, joille 10 tunnin työpäivät raskaiden taakkojen alla ovat arkipäivää. Näiden aasien elinikä on keskimäärin 12-15 vuotta, kun "lemmikkiaasit" elävät helposti 30-vuotiaksi ja yli. Kuva: Carsten Thomsen, Pixabay

Kolimbian La Sallen yliopistosta valmistui 2019 tutkimus, jossa otettiin mitat 94 aikuisesta työtä tekevästä muulista. Muuleista mitattiin säkäkorkeus, rinnanympärys, rungon pituus ja niskan pituus ja lisäksi ne punnittiin. Tarkoitus oli määritellä mitat ihanteelliselle kuormamuulille, joka jaksaisi väsymättömästi kantaa taakkoja pitkin heikkokuntoisia vuoristopolkuja.

Tutkimuksen toivotaan olevan hyödyksi muulinajajille sekä muuleille. Tulosten perusteella muulikaupoilla voisi kiinnittää huomiota muulin rakenteeseen ja mittoihin, kun valitaan mahdollisimman vahvaa muulia sokeriruokologistiikkaan. Tutkimuksen mukaan lyhyt- mutta keveärunkoinen muuli on silakkamallia kestävämpi.

Muulilla on tärkeä osansa kolumbialaisessa maataloudessa. Pitkäkorvia käytetään erityisesti vuoristoalueilla, joista kuljetetaan esimerkiksi sokeriruokoa teiden varsille odottamaan jatkokuljetusta. Vuorille ei ole mitään asiaa moottoroiduilla ajoneuvoilla, vain muulit ovat tarpeeksi ketteriä kulkemaan kinttupolkuja pitkin. Kuormat ovat niin suuria, ettei niitä ole ihmisvoimin mahdollista kantaa. Onkin siis kaikkien etu, että muulit sopivat mahdollisimman hyvin tehtäväänsä ja pysyvät terveinä mahdollisimman pitkään.

Tutkijat mittailivat muuleja viiden eri kunnan alueella ja nämä kaikki muulit kuljettivat nimenomaan sokeriruokosäkkejä selässään Kolumbian andeilla. Näillä alueilla lämpörila vaihtelee 18 ja 24 plusasteen välillä ja muulit työskentelevät 700-2000 metriä merenpinnan yläpuolella. Tutkitut 94 muulia olivat kaikki yli 5-vuotiaita, eli kasvunsa lopettaneita, työtä tekeviä pitkäkorvia. Näistä 39 oli oreja tai ruunia ja 55 oli tammoja. Tutkimuksesta ei käynyt ilmi, tarkoitettiinko urospuolisella muulilla sekä oreja että ruunia vai pelkästään oreja tai ruunia.

Muuleista otettiin siis painon lisäksi neljä eri mittaa senttimetreissä. Kun näitä mittoja suhteutettiin toisiinsa, saatiin aikaan kolme eri indexiä, joista jokainen kuvaa eri asiaa.

 

Body index kuvaa muulin rungon sopusuhtaisuutta, jossa dihteutettiin muulin rungon pituus sen ympärysmittaan. Jos luku oli alle 86, oli muuli lyhytrunkoinen ja tukeva, eli sillä oli syvä runko. Jos luku oli 86-88, oli muuli sopusuhtainen ja jos luku oli yli 88, oli muuli pitkä- ja kapearunkoinen, eli mallia silakka.

Proportionality index taas kertoo rungon pituuden ja säkokorkeuden suhteesta. Tällä luvulla eläimet jaoteltiin pitkiin, normaaleihin ja korkeisiin. Jos luku oli alle 99, oli eläin pidempi, kuin mitä se oli korkea. Jos luku oli 99-101, oli se sopusuhtainen eli rungon pituus oli suunnilleen sama, kuin muulin säkokorkeus. Ja jos luku oli yli 101, oli muuli korkeampi kuin mitä se oli pitkä.

Load carriage index lienee kuitenkin mielenkiintoisin ja syy, miksi kiro. Sillä tarkoitetaan siis kuormankantokykyä ja sille kerrottiin myös suora laskukaava:

(rungonympärys cm x rungonympärys cm) / säkäkorkeus cm x 0,95 = kuormankantokyky kg

Laskin tällä laskukaavalla oman muulini kuormankantokyvyn. Muulin rinnanympärys on 180 cm ja säkäkorkeys 143 cm.

(180 x 180) / 143 x 0,95 = 215 kg

Ei hyvää päivää, jos Muulin lähettäisi kolumbialaiselle sokeriruokotilalle, se saisi selkäänsä 215 kg edestä tuotetta! No, se on valitettavasti arkipäivää suurimmalle osalle maailman muuleista.

Tutkijat eivät havainneet eroja mittasuhteissa muulin sukupuolten välillä. Ainoa ero oli se, että tammat olivat keksimäärin hieman pienempiä kaikin puolin. Tutkituista muuleista tammojen paino oli keskimäärin 275 kg ja orien 299 kg. Kuormankantokyvyksi tammoille laskettiin keskimäärin 160 kg ja oreille 164 kg. Kuormat muulien selässä olivat jo tutkimusta enennkin olleet suunnilleen 160 kiloa. Muulinajajat kertoivat, että muulit työskentelevät kuukaudessa 2-3 viikkoa työpäivän ollessa 8-9 tunnin pituinen. Kuukaudessa oli aina 1-2 viikon lepojakso, jolloin muulit eivät työskennelleet. Lepojaksot riippuivat sokeriruo'on tuotannosta.

Tutkijat huomasivat muulien mittoja analysoidessaan, että muulit tuppaavat olemaan aika pitkärunkoisia, mikä heikentää niiden taakankantokykyä. Tutkijaryhmä suositteleekin, että jatkossa muulikasvatuksessa suosittaisiin lyhytrunkoisempia hevostammoja. Lisäksi rungon ympäryksen olisi hyvä olla nykyistä suurempi, tähänkin voidaan vaikuttaa jalostusvalinnoilla.

Alla olevalla videolla näkyy kolumbialaisia kuormamuuleja tositoimissa. Muuleilla näyttää olevan kuormasatuloissaan juureksia. 

 

Vaikka muulit ja aasit kuormattaisiin ihan överikuormien alle, ne silti kipittävät aika karuissakin maastoissa pitkät matkat ilman taluttajaa kuin tietäen, mihin pitää mennä. Kuva: Simon Matzinger , Pixabay

 

Kuten tekstin alussa totesin jo, ratsastuspiireissä hevosten kuormankantokykyä on viime vuosina jonkin verran tutkittu ja turvallinen raja lienee noin 15%. Kolumbialaistutkimuksessa muulien kuormankantokykyä ei laskettu ihan näin suoraviivaisesti, mutta voidaan varmasti olettaa että syvärunkoisempi muuli on myös raskaampi kuin sirompi, jolloin muulin omaa elopainoakin voisi käyttää mittana. Ongelma lienee se kuitenkin se, ettei muulien painon mittaaminen ole kovin helppoa, jolloin painoraja on paljon helpompi määritellä muulin säkäkorkeuden ja ryngonympäryksen perusteella.

Tutustuin pariin tutkimukseen, jossa hevoset olivat kantaneet nimenomaan tavarakuormaa.

Japanilaistutkimuksessa testattiin 12 alkuperäisrotuista hevosta, jotka laitettiin liikkumaan eri painoisten taakkojen kanssa. Kevyin taakka oli 80 kiloa ja tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että on ihan ok kuormata niiden selkään 100 kiloa, joka on 29% näiden hevosten keskimääräisestä elinpainosta. Tutkimuksesta oli vapaasti saatavilla vain tiivistelmä. Toinen suunnilleen samoihin tuloksiin päätynyt tutkimus julkaistiin 2008, jossa tutkittiin 8 hevosen elintoimintoja, kun niiden selässä oli taakkaa 15, 20, 25 ja 30% niiden elopainosta. Kun taakkaa oli 25% tai enemmän, huomattiin selkeitä muutoksia eläinten sydämen sykkeessä ja lihaksistossa.

Suomeksi voi lukea hevosten kantokyvystä lisää esimerkiksi MW Hevospalveluiden blogissa.Linkin takaa löytyy kolmas osa hänen juttusarjaansa, mutta kannattaa lukea myös muut kirjoitukset aiheeseen liittyen.

Muulien ja aasien kohdalla eläinten havainnointiin perustuvia tutkimuksia ei siis ole ainakaan tähän mennessä julkaistu vielä yhtään. Kun ottaa huomioon sen, että aasit ja muulit ilmoittavat kivustaan hieman eri tavalla kuin hevoset, ei aaseja voikaan havainnoida samaan tapaan, kuin hevosia.

Muuli-ihmiset ympäri maapallon sanovat, että muulien lihasrakenne on uniikki hevosiin verrattuna. Tämän perusteella muulien sanotaan pystyvän kantamaan enemmän taakkaa, kuin mitä vastaavan kokoinen hevonen kantaisi. Erään brasilialaistutkimuksen kohteena olivat paikalliset mangalarnahevoset ja näiden muulijälkeläiset. Otos oli 11 hevostammaa ja 10 näiden muulivarsaa ja eläimistä otettiin näytteitä niiden lihaksista. Tulokset kertoivat, että muulien lihaskuidut kestävät pitkäaikaista rasitusta paremmin ja se näkyy erityisesti pitkäkestoisessa kestävyydessä. Muulin voisi siis sanoa olevan sitkeä. Tutkimuksesta oli julkisesti saatavilla vain tiivistelmä.

Jonkinlaisiin samankaltaisiin tuloksiin on tullut myös 1989 julkaistu tutkimus, jossa seurattiin haflingereiden ja muulien suorituskyvyn kasvamista 20 viikon boot campin aikana. Eläimistä otettiin verinäytteitä ja niiden perusteella suorituskyky kasvoi. Tiivistelmän lopussa mainitaan, että muulien ja hevosten välillä  oli eroa niiden suorituskyvyssä, mutta mitä eroa, se ei ilmene tiivistelmästä.

En siis löytänyt mitään muuta todistetta sille, että muulit ja aasit olisivat hevosia kestävämpiä enkä löytänyt tämän kolumbialaistutkimuksen lisäksi mitään muuta tutkimusta, jossa olisi tässä laajuudessa pohdittu pitkäkorvien kuormankantokykyä.

Kysyinkin siis maailman johtavalta aasitiedonlähteeltä eli Donkey Sanctuaryn tutkimustiimiltä, että millaista tietoa aasien kuormankantokyvystä on olemassa ja sain kattavan listauksen eri lähteistä, tosin edelleen, yksikään lähde ei perustu tutkimukseen vaan ennemminkin kokemuksen tuomaan tietoon. Toisaalta, ei asiaa varmaan voida tutkia ennen, kun nykytilanne on kirjattu ylös.

Sain kuitenkin listan muutamasta julkaisusta, joissa asiaa oli sivuttu. Julkaisuista yksikään ei keskittynyt nimenomaan aasin kuormankantokykyyn, vaan asiasta oli mainittu muun tekstin ohessa.

Monessakin eri lähteessä on pidetty rajana kolmasosaa, eli aasi pystyisi ns mukavasti kantamaan selässään kolmasosan painostaan, eli keskivertoaasille tämä tarkoittaisi noin 50-70 kg taakkaa. Erään 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan ei ole mitään dramaattisia todisteita siitä, että raskaiden taakkojen kantaminen olisi haitallista esimerkiksi aasin luustolle. Toisessa julkaisussa huomattiin, että kun aasi kantoi noin 33% taakkaa selässään, se kulutti vähemmän energiaa kuin aasi, joka oli kyntöhommissa vajaat 3 tuntia tai sellainen aasi, joka veti kärryä 15 kilometriä. Toki lukemat riippuvat myös aasin fyysisestä kunnosta ja vedettävän taakan raskaudesta, eli ihan suoria johtopäätöksiä näistä ei voida vetää. Lisäksi julkaisussa mainittiin, että esimerkiksi Meksikossa on ihan normaalia, että aasit kantavat 60-80 kg painoista taakkaa 3-4 tuntia putkeen, kun kuljetetaan myytäviä tavaroita torille.

Useassa maassa aasi on nimenomaan naisten työjuhta ja "työkaveri".

Mitä itse jäin miettimään muulien kuormankantokykyyn liittyen on se, ettei muuleja voi jalostaa hevosten ja aasien tapaan. Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että muulien kasvatuksessa käytetyt hevoset ja aasit ovat vain siitoseläimiä ja viettävät muun aikansa oloneuvoksina. Ja jos huomataan, että muuli on viisivuotiaana aivan uskomattoman hyvä kuormaeläin, ei samaa yhdistelmää välttämättä ehditä uusia ollenkaan tai ainakaan montaa kertaa. Muuli tehdään siis aina uudestaan. Luonnonvalinta tavallaan vaikuttaa muulien kasvatukseen siinä mielessä, että heikot muulit sairastuvat eikä niitä käytetä työntekoon, mutta en osaa sanoa jätetäänkö siinä tapauksessa kyseisen muulin isä ja emä pois jalostuksesta vai ovatko vanhemmat edes tiedossa siinä vaiheessa, kun muuli on myyty huutokaupasta uuteen kotiin.

Vaikka tutkimuksia ei tämän lisäksi ole aasien ja muulien kuormankantokyvystä tehty, ovat eri viranomaiset asettaneet ehtoja ja ilmoittaneet suosituksia hevoseläinten enimmäiskuormasta.

Esimerkiksi Englannissa suositut "ranta-aasit" ovat tarjonneet lapsille talutusratsastusta vuosikymmenten ajan. Ranta-aaseja löytyy monelta Englannin rannalta ja talutusratsastukseen pääsee parilla punnalla. Alle olevassa kuvassa ollaan Blackpoolissa, jonka rannoilla työskentelee noin 80 aasia per kausi. Aaseja saa käyttää 10-13.00 ja 14-19.00, välissä on tunnin tauko,jolloin aasien satulavyöt löysätään ja aasit saavat vettä ja heinää. Perjantaisin aaseilla on kokonaan vpaaapäivä. "tukevasti tiineitä" tai hiljattain varsoneita tammoja ei saa toiminnassa käyttää ja aasien alaikäraja on 4 vuotta. Aaseilla saavat ratsastaa vain alle 16-vuotiaat ja alle 50 kg painavat ratsastajat. Talutusratsastus on siis suunnattu pelkästään lapsille. Blackpoolin ranta-aasien hyvinvoinnista uutisoi mm The Gazzette.

Erityisesti Blackpoolin rannalla ranta-aasit ovat toivottuja vieraita. © Copyright Lewis Clarke: Creative Commons Licence

Kreikassa on myös viime vuosina yritetty parantaa aasien ja muulien työoloja esimerkiksi Santorinilla. Santorinilla matka kylän huipulle taittuu näppärästi muulien selässä, mutta vasta pari vuotta sitten ratsastajien painorajoista kohistiin sen verran, että 100 kg enimmäispaino tuli voimaan. Pitkäkorvien oloja on pyritty parantamaan muutenkin ja Kreikan maatalousministeriö on tehnyt ohjeistuksen, joka ottaa kantaa mm eläinten tunnistusmerkitsemisestä, hoitamisesta sairauksien ja vammojen takia, lepotauoista, varjopaikoista ja ruuasta ja juomasta. Aasien väkivaltainen kohtelu ei myöskään ole enää ok. No, tätä noudatetaan ilmeisesti miten noudatetaan, ainakin Petan mukaan.

Alla on MySantorinin mainosvideo muuliratsastuksesta.

Kolmantena esimerkkinä on Petran historiallinen kaupunki Jordaniassa on suosittu matkustuskohde, jossa The Brooke on tehnyt työtä eläinten ja samalla koko Petran eteen jo vuodesta 1988. Petran hevosyrittäjille on tarjottu liikkuvan klinikan palveluita ja parannettu mm eläinten vesipisteitä ja tuomalla esille parempia varustevaihtoehtoja ja tavan lopettaa eläimet eläinystävällisesti.

Kampanjan tarkoituksena on ollut tuoda myös turistien tietoon eläinten kohtelua. Jos turistit osaisivat valita palveluntarjoajien joukosta eläimet, jotka ovat terveen oloisia ilman hiertäviä haavoja eivätkä suostu kyytiin, jos kuorma on eläimelle liian suuri, toisi se rotia myös palveluntarjontaan. Kuormasta neuvotaan, että yksi henkilö per pyörä, eli kaksipyöräisiin kärryihin saa mennä vain kaksi henkilöä ja nelipyöräisiin neljä

Aaseja Petrassa

Lue lisää

Apua mikä tietoähky, näen tällä hetkellä pelkästään kipeitä ja stressaantuneita eläimiä (tosin enimmäkseen aaseja)!

Olen tässä pitkin kevättä askarrellut aasiverkkokurssia ja nyt, kun vii-mei-nen osa latautuu YouTubeen, on aikaa kirjoittaa Muuliprojektia.

Minun vahvuuteni kurssintekijänä on tietopohja. Minullahan ei ole mitenkään laajaa kokemusta aasien hoitamisesta, käsittelystä tai koulutuksesta, mutta teoriaa niiden käyttäytymisestä sun muusta löytyy kyllä. Kirjahyllyssäni on varmasti Suomen laajin aasikirjakokoelma, kirjat ovat tietenkin englanniksi, koska suomeksi on ilmestynyt vain kaksi kirjaa.

Lähdemateriaalia siis löytyy, mutta on mielenkiintoista, miten aasin kipuilmeistä ja stressieleistä on puhuttu vasta ihan hiljattain! Vuoden 2009 The Complete Book of the Donkey kertoo melko ympäripyöreästi siitä, mistä sairaan aasin tunnistaa. Se puhuu toki asiaa ja kertoo heti alkuun, että aika pienikin muutos käyttäytymisessä voi kertoa terveysongelmista. Terve aasi on hieman varuillaan koko ajan (alert and aware), se on kiinnostunut ympäristöstään ja kääntää korviaan ääntä ja liikettä kohti.

Terve aasi ei makaile kovinkaan pitkiä aikoja makuullaan ja se nousee helposti ylös ja myös asettuu helpon näköisesti ja nopeasti makuulle. Aasi tietenkin kulkee kevyesti ja ontumatta ja varaa painoa kaikille neljälle jalalle.

Kipeän aasin tunnistaa pään sivuilla roikkuvista korvista. Kuvan aasit olivat belgialaisen aasienpelastusjärjestön hoivissa.

Kirja muistuttaa myös, että aasien tarkkailu noin ylipäätään on tärkeää. Jokaisella aasilla kun omat tapansa esimerkiksi kiertää aamulla tarha läpi ja laiduntaa, jos aasit ovat virikelaitumella. Aaseilla on  yleensä paras kaveri tai sitten aasi saattaa olla hieman erakko ja pysytellä omissa oloissaan. Jos aasin käytös muuttuu ja sosiaalinen alkaakin viihtyä yksin vaikkei laumaan ole tullut muutoksia, kertoo se todennäköisesti kivusta.

Helpointa on nähdä aggressiiviset eleet, kuten hännän jatkuva heiluttaminen vaikka ötököitä ei ole mailla eikä halmeilla, aasin itsensä pureminen, laudan pureminen ja ilman imeskely, pään roikottaminen sään alapuolella, pään heilutteleminen ja yleinen masentuneisuus, eli aasi ei enää ole niin kiinnostunut ympäristöstä kuin aikaisemmin.

Nämä ovat siis ensimmäisiä merkkejä aasin kokemasta kivusta tai stressistä. Kun aasi lopettaa syömisen, on pakko toimia heti.

The Clinical companion of the donkey vuodelta 2018 on tarkempi aasien jännittyneisyydestä kertovien eleiden kanssa. Tämä onkin ensimmäinen kirja, jossa kuvapareja näkee, aaseista. Hevosen ilmeistä on luennoitu jo pidempään ja tuoreessa Minna Tallbergin kirjassa Toimiva hevonen on hyviä kuvia sekä hevosen jännittymisestä että kivusta.

Aasin stressin tunnistaa näistä merkeistä

Sieraimet ovat rennolla aasilla löysät ja avoimet, stressaantuneella aasilla ne ovat tiukat ja supussa. Rennolla aasilla suupielet ovat rennot, eikä niiden ympärillä näy ryppyjä, jännittyneellä aasilla huulet ovat tiukasti kiinni ja huulissa ja suupielissä on ryppyjä. Edestä päin katsottuna sieraimet ovat samalla korkeudella ja identtiset, jännittyneellä aasilla tonen sierain on korkeammalla ja sen päällä on ryppyjä Rennolla aasilla silmät ovat avoimet, jännittyneellä ja kipeällä ne ovat puoliksi kiinni. Hevosilta tarkkaillaan muuten nykyään paljon huoliryppyä, aasin silmät ovat hevosiin verrattuna aika surumieliset myös terveillä aaseilla. Viimeisenä kuvaparina on aasin silmät, valkuainen ei näy, ellei aasi ole jännittynyt tai peloissaan.

Olen Muulin epätasolla olevista sieraimista kirjoittanut blogiini 2018. Muuli siis usein treenin jälkeen loppukäynneissä näkyi nostavan toista sieraintaan ylemmäs. En tätä reaktiota pitkään aikaan huomannut, mutta viime viikolla satulansovitustilanteessa Muuli nosti taas toista sieraintaan, kun sovittaja lähestyi. Muuli kyllä samalla esitteli myös silmänvalkuaisensa ja astui pois päin sen verran, mitä puomilla pystyi.

Sieraimen nostaminen liittyy siis epäilemättä jännittävään tilanteeseen, joten ehkä aikaisemmin loppukäynneissä se on tosiaan ollut jännittynyt. Muulin jännittymiseksi tosin riittää se, että kaukana pellon takana olevalla hiekkatiellä kulkee joku fillarilla.

Samassa kirjassa kuvaullaan hyvin myös aasin "pakene tai taistele" reaktiota, ja mitä näissä tapahtuu. Esimerkkitoiminnat pätevät tilanteessa, jossa aasi pelkää käsittelijäänsä, joka on tulossa hakemaan tätä tarhasta. Ensimmäisissä esimerkeissä aasin "pakene" reaktio on päällä, kuten huomaatte, eleet ovat hyvin hienovaraisia.

• Aasi kääntää päänsä pois ihmisestä
• Aasi astelee sivuttain ja yrittää välttää kiinni joutumisen
• Aasi jähmettyy pelottavassa tilanteessa

No entä jos aasi on päätellyt, että taistelu on nyt ainoa ratkaisu, kun kiinniottaja lähestyy?

• Aasi kuopii ja nostelee jalkojaan
• Aasi heiluttelee päätään
• Aasi puree
• Aasi nojaa tai työntää ihmistä
• Aasi potkii

Jos aasi siis esittää yllä olevia liikkeitä ihmisen läheisyydessä, on kyse pelosta ja siitä, että aasi on mielessään jo pakenemassa tai taistelemassa. Miksi aasi sitten pelkää? Onko se siedätetty käsittelyyn huonosti? Onko sillä huonoja kokemuksia menneisyydessään? Onko se oppinut, että ihmisen läheisyydessä tapahtuu yleensä epämiellyttäviä asioita?

Näitä pitää omistajan miettiä ja parhaiten mietinnöissään onnistuu, kun ymmärtää, mistä aasi on kotoisin, miten se käyttäytyy luonnossa ja mitä tarpeita sillä on. Moni noista listojen asioista on sellaisia, joita aaseilla tapaa aika usein ja joita oma Muulinikin toteuttaa. Minä osaan jo lukea sitä sen verran, että ymmärrän pään heiluttamisen maastossa tarkoittavan jännittymistä, mutta mietin joka päivä Muulia tarhasta hakiessani, että meneekö se jonkinlaiseen opitun avuttomuuden aloittelijatilaan. Se nimittäin kyllä aina katselee minua tarhasta korvat pystyssä ja lähtee tulemaan luokse, mutta pysähtyy yleensä parin metrin päähän ja kävelen sen luokse. Se puhisee aina kerran sieraimet suurina, kun laitan sille riimua tai kiinnitän riimunnarua (Muuli laiduntelee pikkulaidunalueellaan turvallisuussyistä nyt kesäaikaan riimu päässä).

Välillä se pyrähtää karkuun, kun lähestyn sitä, mutta se vain pyörähtää ympäri ja jää seisomaan ja voin mennä ottamaan sen kiinni. Eikö se juuri sinä kerro kaikilla eleillään, että se pelkää minua? Silti otan sen joka kerta kiinni, varustan ja ratsastan.

Katsoin tähän liittyen juuri Donkey Sanctuaryn kouluttajan Ben Hartin webinaarin nauhoitetta. Se upposi tässä pelkoasiassa kuin veitsi voihin. Webinaari oli oikein oivallinen startti operantin kouluttamisen nelikentän ymmärtämiseen, mutta se sisälsi myös tietoa aasien luonnollisesta käyttäytymisestä. Erityisesti pelosta Hart oli rakentanut hyvän kaavion, jonka paintissa rekonstruoin Muuliprojektia varten.

Ylläoleva kuva kertoo siis siitä, että vaikka aasi ei näytä jännittyneeltä, se näyttää hevosihmisen mielestä vasta huolestuneelta, se onkin todellisuudessa aivan paniikissa ja valmis toimimaan, eli pakenemaan tai taistelemaan.

Hevosia on tässä mielessä paljon helpompi lukea. Hevonen on pää pystyssä ja sieraimet suurina ja saattaa pyörähtää nopeasti pois. Samaan aikaan aasi vain seisoo paikoillaan eikä suostu liikkumaan eteen ja saa otsaansa leiman itsepäinen. Aasi ei siis ulkoisesti näytä kovinkaan pelokkaalta, vaan itseasiassa aika rauhalliselta.

Hart sanoi muuleista, että ne saavat sekoituksen sekä hevosilta että aaseilta. Muuli voi pitkäänkin näyttää jännittävissä tilanteessa aasimaisen rauhalliselta, vaikka sekin olisi erittäin jännittynyt, mutta kun jännitys menee tietyn rajan yli, poistuu muuli hevosmaisesti paikalta pois. Tämä on minulle ihan tuttua, siis se, että olen treenannut Muulin kanssa jotain ja se on rauhallinen ja vaikuttaa rennolta, mutta sitten yhtäkkiä, BUM, se meni jo.

Jos olisin osannut lukea sitä tarkemmin, tai siis nähnyt niitä aasimaisen hienovaraisia eleitä, olisin ymmärtänyt, että olen toiminut sen kanssa liian lähellä pelkotilaa. Koulutustilanteissa pitää varmasti aina mennä hieman mukavuusalueen yli, mutta luultavasti jokaisella muulilla on omanlaisensa rauhoittavien signaaleiden portaikko.

Eli on tässä itsellekin pureskeltavaa. Ei pitäisi odottaa sitä, että Muuli ottaa lähdöt, vaan pitäisi ymmärtää lopettaa paine reilusti ennen sitä. Tilanteet vain todella tuntuvat selkään siltä, että tässä sitä vaan pitkin ohjin mennänä ja sitten bum, se meni jo. Maastossa tämä on ihan ymmärrettävää, viimeksi maastoreissulla ravasin toista ratsukkoa kiinni pitkin ohjin, kun tuuli heilautti viereisellä pihamaalla lautakasan peittona ollutta pressua. Kumpikin hevonen otti sivuhypyn, mutta kumpikin tokeni tilanteesta heti. Ja tietenkin varmuuden vuoksi tuuli heilautti vielä toisenkin puolen pressua ja otettiin samanlainen sivuhyppy. No, tuota ei voinut ennakoida, mutta kentällä ratsastaessa esimerkiksi pelkopäätyyn ei nyt vaan kannata suinpäin astella ja ottaa kyytejä, vaan venyttää Muulin mukavuuskeskiympyrää joka kierroksella pari senttiä ja palata keskemmälle, jos tilanne sitä vaatii.

Entäs kipu?

Kipeä aasi seisoo päälaki sään alapuolella, häntä koholla, selkä jäykkänä ja siirtää painoa taakse. Kipeällä aasilla korvat voivat roikkua sivuilla ihan löysinä.

Terve aasi seisoo paino kaikilla jaloilla ja pää sään yläpuolella. Aasi myös kuuntelee mitä sen ympärillä tapahtuu.

Toinen kuva terveestä aasista, joka kuuntelee, mitä sen takana tapahtuu.

Stressi on nyt käsitelty jollain tasolla, mutta minulla on hyviä uutisia myös aasien kipuilmeiden puolesta! Viimein tämän vuoden helmikuussa on valmistunut kaksi taulukkoa, joiden avulla aasin kipua voi arvioida. EQUUS-DONKEY-COMPASS ja EQUUS-DONKEY-FAP antavat selkeät kuvaukset aasin käyttäytymisestä ja eri käyttäytyminen antaa eri pisteitä. Jos aasi esimerkiksi seisoo päälaki sään yläpäuolella, saa se 0 pistettä, koska silloin asento ei ole kipeän aasin asento. Jos aasi taas seisoo pää sään korkeudella tai sen alapuolella, se saa pisteitä 2-3.

Käänsin kiputaulukot suomeksi Suomen Aasiyhdistyksen kotisivuille, mutta kerron tässä vielä omasta mielestäni ne eleet, jotka sekoitetaan aasien yleiseen olemukseen. Itse en tee tässä poikkeusta, olen itsekin ajatellut että osa kipueleistä nyt vain kuuluu aasin luonteeseen.

Aasin ei pitäisi makailla pitkiä aikoja kerrallaan, mutta jos aasia havainnoi 5 minuutin ajan, sen ei pitäisi makailla tästä kuin enintään 2,5 minuuttia. Aasin pitäisi liikkua mielellään ja tietenkin ontumatta, mutta olen kyllä nähnyt aaseja, jotka liikkuvat tönkösti ja hieman vastahakoisen näköisesti, mutta en ole aikaisemmin osannut päätellä sen liittyvän kipuun.

Varsat makailevat enemmän kuin aikuiset aasit

Aasin korvien tulisi olla eteenpäin yli 75% ajasta, jos se seisoo korvat taaksepäin ja pää alhaalla, on se melko varmasti kipeä. Aasin pitäisi reagoida liikkeeseen ja uusiin ihmisiin jollain tavalla ja nopeasti, eli ainakin korva kääntyy nopeasti ihmistä kohti. Aasin ei pitäisi terveenä ollessaan heiluttaa häntäänsä kuin ötököitä huiskiessa, mutta kyllä aasien hänntä viuhuvat aika kovasti esimerkiksi ruokintatilanteessa ja sen liitän itse hetkelliseen stressiin.

Taulukossa on mukana myös aasin ruumiinlämpö, hengitystiheys ja pulssi, joten jos oma aasi vaikuttaa normaalia apeammalta, kannattaisi nämä arvot siltä mitata.

Lueskelin hiljattain erään toisen tutkimuksen tiivistelmää (kokotekstiä ei ollut saatavillani), jonka mukaan hevoset piilottivat kipueleistään 74% silloin, kun ihminen oli läsnä tarkkailemassa hevosta. Kun hevosia tsekkailtiin kameroista tunnin kuluttua, näyttivät ne kipueleitä ns odotusten mukaan. Eli jos epäilee aasinsa olevan kipeä, olisi kaikista järkevintä jättää kamera nauhoittamaan sen toimia ja poistua itse takavasemmalle.

Aasi piilottaa kipuaan, koska se on saaliseläin ja olisi kohtalokasta näyttää saalistajille heikkoutta. Aasihan muuten on luonnostaan hevosta hanakampi puolustautumaan, eli kun puhutaan hevosen ja aasin taistele ja pakene -reaktiosta, ottaa aasi herkemmin taistelun käyttöön. Se johtuu siitä, että aasi on luonnossa tottunut olemaan sekä laumaeläin että toimimaan kahdestaan varsansa kanssa. Aasitamman on ollut pakko suojella varsaansa pedoilta, jos ympäristö ei mahdollista karkuun juoksemista tai varsa ei ehkä pysyisi messissä.

Se heittäkööt ensimmäisen kiven...

En usko, että olen ainut, joka on pitkään skipannut stressi-ilmeet ja hoitanut tilanteet. Muulilla oli jossain kohtaa kausi, että se kieltäytyi tulemasta talliin sisään. Sitä tapahtui vain aamupäivisin, eli iltapäivällä jos menin töiden jälkeen tallille, ei meillä ollut ongelmia. Tietenkin mietin, että onko talli niin pimeä, ettei Muuli uskalla sinne tulla (toisesta ovesta se tuli sujuvasti, mutta ei ns pääovesta), onko sillä aamupäivällä maha kipeä esimerkiksi vatsahaavan takia, onko sillä kipuja kun sillä ratsastaa ja se kieltäytyy tulemasta sisälle sen takia vai mitä aktuaalista fukkia?

Koska en osannut tilannetta ratkaista, toin Muulin sisälle. Pyöritin sitä pihalla narun kanssa, väistätin sitä, peruutin sitä, ja aina se pääsi karkuun, monta kertaa. Yhden kerran luovutin ja varustin sen ulkona puomilla. Sitten ilman mitään muutoksia sen elämässä, se alkoi tulla talliin ja on tullut taas siitä lähtien. Ymmärrän, että eläin pelkää ja pelko on aina aitoa, mutta ratkaisin tilanteen nyt vain niin että sisään tullaan ja sillä selvä.

Toinen elävän elämän esimerkki on Muulin vienti aamulla tarhaan, siis tallinomistajan toimesta. Sillä on ollut kausia, kun se portilta lähtee haneen naruineen päivineen eikä to-del-la-kaan anna kiinni. Kun tulen töiden jälkeen tallille, on minua vastassa narua perässään raahaava Muuli. Muuli hommiin ja naru pesulle. Sittemmin tilanne ratkaistiin niin, että naru vain laitettiin riimun läpi kaksinkerroin, eli jos lähti portilla, lähti vain riimunsa kanssa. Tämäkin tapa jäi sittemmin pois.

Tänä keväänä mietin kyllä kovasti, mistä tällainen voi johtua enkä keksinyt muuta kuin kivun. Vatsahaava oli tietenkin ensimmäisenä mielessä, johon Antepsin (ei vaikutusta) ja sen jälkeen Chia de Gracian maharehu ja tammarehu (en osaa sanoa onko vaikutusta). Ja sitten se tajuttiin, Muulilla oli PMS-oireita, eli kiputila ennen kiimaa. Sen kiimaeleet ovat olleet hyvin huomaamattomia tai täysin olemattomia jo parin vuoden ajan. Nyt viimeisin kiima viikko sitten näkyi vain siinä, että se hakeutui aavistuksen verran lähemmäs tarhakaveriaan, kuin aikaisemmin ja kun palautin sen tarhaan, se nosti häntänsä ja vilauttteli ihanalle ystävälleen peräpäätään. Se ei pissannut, se ei jäänyt seisomaan sahapukkimaiseen asentoon aasitammojen tapaan, vaan se vain nosti häntäänsä, vilautti ja meni muualle.

Eli eivät nämä jutut olleet mitään "muulijuttuja" vaan todennäköisesti kivusta johtuvia reaktioita.

Tässä toukokuun postauksessa kävin "hauskoja" muulivideoita läpi niin, että kerroin, mitä videoilla omasta mielestäni tapahtui. Useimmiten syynä pikku lähtöihin oli juurikin pelko ja jännitys.

Haastankin nyt itseni ja teidät kaikki muutkin

Kun hevonen seuraavan kerran perselee, sikailee ja testaa, niin voisiko se kuitenkin olla jännittynyt tai jopa kipeä? Voisiko olla, että se on aika hienovaraisilla eleillä kertonyt jo vähän aikaa että jänskättää ja sitä on silti ratsastettu sinne pelkokulmaan jossa sitten menee kuppi nurin? Menikö se maastossa jo laukassa vähän sivuluisua sen kiven kohdalta, mutta kun sille annettiin raippaa, oli se viimeinen niitti ja kuskasi himaan?

Me ihmiset haluamme saada maailmaan järjestystä ja keksiä selityksiä tapahtumille. Jos meillä ei ole tietoa siitä, miksi näin tapahtui, keksimme ihmeellisiä satuja ja inhimillistämme eläimiä jotta mielemme olisi rauhallinen. Mitä enemmän luin tässä näitä tutkimuksia aasien ja hevostenkin kivusta, sitä surullisemmaksi tulin. Olen minäkin antanut aika överiä pohjetta ja raippaa tilanteissa, joista olisi vain pitänyt poistua vähin äänin. Mutta meissä kaikissa hevosharrastajissa on varmasti tosi sitkeässä se että "ei saa antaa periksi". Mutta onko se periksi antamista, jos hevonen aidosti pelkää ja omistaja vie sen turvaan pelottavasta paikasta?

Ei kuitenkaan kannata vetää hommaa överiksi, kuten minulle on käymässä. Tuomitsen nimittäin jokaisen haukottelevan hevosen kipeäksi, vaikka aaseja kyttäänkin erityisen tarkasti. Olen varmaan kohta se tätimuuliratsastaja, joka tarkastaa tallin ovelta, mihin suuntaan Muulin korvat ovat ja lähden takaisin kotiin, jos sen sieraimet laajentuvat minut nähdessään.

Katja Kavioliitosta kirjoitti muuten samasta aiheesta blogiinsa ihan vähän aikaa sitten, kannattaa lukea!

Mikä mahtavinta, aasiverkkokurssin viimeinen osa on kuin onkin latautunut tämän postauksen kirjoittamisen aikana YouTubeen! Aikaa meni reilut pari tuntia. Kohta saan verkkokurssin myyntiin!

Lue lisää

Tulossa: Aasinhoitopäivä verkossa, eli verkkokurssi aaseista!

Arvatkaas, mitä minä olen urakoinut tämän kevään aikana? Verkkokurssia aaseista! Olen jo muutaman vuoden ajan vetänyt livenä Aasinhoitopäivää ja olen kyllä alusta asti miettinyt, että se pitäisi saada myös verkkokurssin muotoon, koska se sisältää enimmäkseen luentoa eikä niinkään käytäntöä, vaikka lyhyt käytännön osuus on aina päivään sisältynytkin. Oikeastaan lopullinen herätys kurssin tekemiselle oli Verkkokurssille.fi -sivusto, jossa ei ole kuukausimaksua tai muitakaan kuluja, vaan alusta ottaa provision myydystä kurssista. En siis tarvinnut omaa verkkosivua tätä varten, vaan kurssi saa olla myynnissä eikä minulla ole kuukausittaisia kuluja. Ainakin toistaiseksi verkkokurssin rakentaminen alustalle on ollut helppoa!

Aasinhoitopäivä verkossa sisältää seitsemän luentoa, ensin kerron intossa yleisesti aaseista ja niiden historiasta ja elämästä, sitten aasin  hankinnasta, pitopaikasta, ruokinnasta, hoidosta, terveydestä ja kasvattamisesta. Verkkokurssi sai jo erittäin innostuneen vastaanoton suomalaisessa aasiryhmässä ja kun näyttää siltä, että työ tulee jopa valmiiksi, uskallan kertoa siitä täällä blogissakin!

Hämmästyin kovasti, miten paljon verkkokurssin tekeminen vie aikaa! Jokainen luento on vienyt vähintään 6 tuntia tiukkaa duunia. Olen nauhoittanut ensin luennot ruutukaappauksina esityksen edetessä, sitten olen kuunnellut nauhoitteen läpi ja samalla poistellut yskimiset ja änkyttämiset. Sen jälkeen olen käynyt ulkoisia kovalevyjä läpi selaten videokirjastoani. Olen ollut näköjään kaukaa viisas, kun olen jo vuodesta 2012 kuvannut videoita aaseista ja vielä miellyttävän paljon sellaisia videoita, joissa aasit eivät tee mitään erityistä. Niillä saan elävöitettyä kuivahkoja luentoja tosi kivasti!

Luennot toimivat kuitenkin myös podcasteina, eli kuvaa ei välttämättä tarvitse katsoa, mutta videoilta näkee esimerkiksi aasien käyttäytymistä laumassa ja keskenään ja jos aasit ovat ihan uusia tuttavuuksia, voi jo niiden normaalin elämän seuraaminen olla mielenkiintoista.

Vaikka verkkokurssi on jaettu eri luentoiohin, sisältää jokainen luento jotakin punaisesta langasta, joka on aasin luonnonmukainen elämä kavereineen, liikkumisineen ja syömisineen. Mutta toki jokainen luento sisältää myös erityisen paljon luennon aiheen asiaa. Aaseissa ja muissakin eläimissä kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä esimerkiksi hyvällä ruokinnalla voida korvata aasin ulkoilun tarvetta, vaan kaikissa aasin elämän osa-alueissa on pyrittävä luonnonmukaisuuteen.

En ole koskaan aiemmin tehnyt yhtään verkkokurssia. En ole koskaan edes osallistunut verkkokurssille. Sen takia projekti tuntuikin aika jännittävältä. Googlasin netistä tietoa aiheesta, mutta tulokset kertoivat enimmäkseen siitä, miten saa selville, onko verkkokurssille kysyntää. Oma kohderyhmäni on melko pieni. Suomessa on ehkä 200 aasinomistajaa (joista kaikki eivät tietenkään kiinnostu verkkokurssista) ja 100 henkilöä, jotka suunnittelevat aasien hankintaa tulevaisuudessa. Tämän verkkokurssin on tarkoitus palvella molempia, eli lähden liikkeelle jopa ärsyttävän ruohonjuuritasolta mutta antaen tietoa sellaisillekin, joilla aaseja on jo jonkin aikaa ollut. Esimerkiksi kuivakka aihe aasien pitopaikasta (talli/pihatto jne) sisältääkin tietoa myös aasien sosiaalisista suhteista ja miten ne voivat parhaiten toteutua kesyolosuhteissa. Unohtamatta tietenkään aasien luonnonmukaisten tarpeiden täyttämistä.

Kun pari luentoa oli valmiina värväsin itselleni muutaman pilottihenkilön katsomaan materiaalin läpi ja antamaan palautetta. Olenkin saanut jo hyviä kommentteja ja luennoista on herännyt lisäkysymyksiä, joita olen pystynyt käsittelemään seuraavien luentojen alla tai sitten lisännyt tekstimuodossa videon alle. Videon onkin tarkoitus olla ikäänkuin johdatus aiheeseen ja lisää luettavaa löytyy kurssimateriaaleista. No, ajatus oli siis tämä, mutta nyt näyttää siltä että jokainen luento on edellistä pidempi. Pitopaikastakin puhuin helposti tunnin verran ja siinä vasta sivuttiin viranomaismääräyksiä tallirakennusten suhteen. En toki pysty luennolla käymään mitää narkennusohjeita läpi, mutta jokaisen videon perässä on laaja lähdeluettelo ja linkkilista, mistä saa lisää tietoa.

Onko mahdollistakaan tehdä verkkokurssia, jonka avulla ummikko uskaltaa hankkia ensimmäiset aasinsa? En osaa sanoa, mutta varmasti verkkokurssi on parempi opetusmateriaali kuin ostaa ne aasit ihan kylmiltään tietämättä mitään aaseista. Kaikilla aasinomistajilla ei ole hevostaustaakaan, joten kavioeläimet ovat kokolailla vieraita.

Kurssin hinnoittelupuoli on vielä täysi kysymysmerkki. Mietin sitä sitten, kun kurssi on valmis ja katson excelistä kauanko minulla meni sen tekemiseen aikaa. Ei saisi alihinnoitella, mutta ei myöskään ylihinnoitella. Tiedän jo, että asiakaskunta on hyvin kapea ja pieni, joten myynti jää vähäiseksi. Jonkinlainen korvaus tehdystä työstä on silti saatava, vaikka en tietoa haluakaan pantata. Aasiyhdistyksen kotisivuille olen tuottanut jo vuosien ajan sisältöä, eli periaatteessa aika paljon aasitietoa on olemassa jo ihan ilmaiseksikin, mutta toki verkkokurssilla vielä paljon enemmän.

Kurssi sisältää toki tietoa myös muuleista, mutta niiden ollessa vähemmistönä Suomen pitkäkorvapopulaatiossa, esiintyvät muulit lähinnä knoppitietona. Tosi moni asia pätee tietenkin kaikkiin hevoseläimiin, mutta kaikki erityiset aasi- ja muulijutut olen nostanut esille.

Kiinnostuitko? Seuraa Muuliprojektia, kerron kyllä täällä, kun kurssi on myynnissä!

Lue lisää