Aasiretki on jotain ihan muuta, kuin mihin ratsastajat ovat tottuneet. Ja minäkin vedän niitä joskus Tukkilan tilalla Porvoossa!

Olen kertonut blogissani aikaisemminkin aasiretkistä. Niitä alettiin vetää Tukkilan tilalla Porvoossa kolmisen vuotta sitten ja suosio on hiljalleen joka kesä kasvanut. Tänä kesänä aasiretkistä uutisoitiin useammassakin lehdessä ja lisäksi paikalla on käynyt ahkeria somettajia, joiden stooreissa ihanat aasit ovat vilahdelleet ahkerasti! Myös Riitta Reissaa blogin Riitta kävi tutustumassa asiaan! Vaikka aasiretkellä ei normaalisti tule hiki, oli Riitta kumppaneineen päässut hikoilemaan aasien kanssa. Aasit kun kyllä huomaavat heti, jos niillä on mahdollisuus mennä tien penkalle tai pellon puolelle syömään.

Tämän takia aikainen kevät ja syksy ovatkin parasta aasiretkiaikaa. Pientareet eivät vielä houkuttele vihreinä ja houkuttele aasipoloisia koko ajan. Aasithan ovat kotoisin hyvin karuilta alueilta, jossa on syötävä aina, kun näköpiirissä jotain syötävää on. Ja mitä sokeripitoisempaa, sitä parempaa, koska siinä on paras hyötysuhde. Kesyaasi elää valitettavasti edelleen vaistojensa varassa ja jopa maanisella katseellaan seurailee apilapeltoja retken aikana.

En kuitenkaan tullut kertomaan apilapelloista, vaan halusin esitellä nämä ruskakuvat, joita otimme Tukkilassa tänä syksynä. Kuvasin samalla muutamia videoklippejä, joista valmistui pieni "mainosvideo" aasiretkiin liittyen. Video pyöri ja pyörii Tukkilan tilan Facebookissa ja Instagramissa ja sen alla oli myös kilpailu. Kilpailu on nyt jo päättynyt.

View this post on Instagram

A post shared by Tukkila's Donkeys (@tukkilantila)

Otettiin aasiporukasta kaksi asia ja parhaani mukaan kuvasin ja videoin näiden kuntoonlaittoa ja sitten kierrettiin ihan vain tiluksilla pari kertaa sama lenkki, toisella kerralal videoiden ja toisella kuvaten. Saatiin aika kivoja kuvia aaseista vaikka kello olikin jo aika paljon ja valoa alkoi oleen aika sniidusti mun kuvauskalustolle. Viikkoa myöhemmin ei mistään ruskasta ollut enää tietoakaan, joten näin kivoja kuvia emme olisi saaneet.

Aasimalleina meillä oli Ofelia ja Tupajumi. Ofelia on tuo punaruskea ja Tupis on harmaa.

Aasiretkellä aasia talutetaan, sillä ei ratsasteta. Eihän näin pienillä aaseilla edes voisi ratsastaa! Yksi aasi saa selkäänsä kantorepun, jossa on eväät ja saa sinne laittaa omiakin tavaroitaan jos mahtuu. Reppuaasin tärkeä tehtävä on kuljettaa eväät ehjinä eväspaikalle ja repun kantaja ottaakin yleensä tehtävänsä vakavasti.

Reitti on noin 4,5 kilometrin pituinen ja evästauko on suunnilleen puolivälissä. Aasiretki maksaa 50 euroa per henkilö ja koko homma kestää kolmisen tuntia, se sisältää alussa aasien harjauksen, käyttöohjeet, hieman harjoittelua tallin pihalla, itse retken evästaukoineen ja lopuksi aasien vapautuksen takaisin pihattotarhaansa. Sometaukoja pidetään tietenkin tarvittaessa ja itsekin edellisretkellä juoksentelin edestakaisin eri puhelinten kanssa dokumentoiden aasiretken etenemistä.