Käytiin irtohypyttämässä pitkästä aikaa, eka kerta vähän haettiin, toisella rundilla Muulilla oli ihan eri meininki

Ensimmäinen hypytyskerta oli "vuoden harmaimpana päivänä". Kuvan otti Pasi Rönn.

Käytiin vähän extempore irtohypyttämässä Muulia Pornaisissa Lahassa. Tallinomistaja oli menossa ja trailerissa oli tyhjä paikka, joten homma oli sitämyöten selvä. Oli tosi jees että Muuli pääsi pitkästä aikaa reissuun jonkun kaverin kanssa (mennyt tähän asti kai pari vuotta aina yksin trailerissa) ja matkakin oli inhimillinen, vajaa puoli tuntia per suunta.

Muulia on irtohypytetty hypyttämisen ilosta viimeksi alkuvuodesta 2019 ja sen jälkeen ihan vain kotikentällä. Tiktokissa joku jo kysyikin syytä irtohypyttämiseen, niin ei siinä Muulin kohdalla mitään sen suurempaa ajatusta ole kuin että se on käsittääkseni senkin mielestä ihan hauskaa ja samalla tulee kokemusta uusista paikoista ja kuljettamisesta. Ja ettei se pitkä kuljetusmatka tarkoita aina koko päivän kisareissua jossain hornantuutissa.

Muulin esteura on kovin suppea tällä hetkellä. Sen liikuttaja Jinna hyppäsi sillä jonkin verran kesällä ja minäkin muutaman kerran kavalettikorkeutta, mutta noin muuten voisin sanoa että Muulia on vahingossa tullut säästeltyä. Kestää sitten vanhempana hyppyjä pidempään.

En olekaan pitkään aikaan ollut tallilla ennen kukonpierua, mutta nyt olin kahtena viikonloppuna peräkkäin. Aamutoimet olivat nopeat, Muuli sai nopean harjauksen ja suitset puin riimun alle. Sitten tosi nopea lastaus Torstin perässä ja matkaan.

En ollut käynyt Lahassa koskaan aiemmin joten oli ihan kiva nähdä paikka livenä ensimmäistä kertaa!

Molemmilla kerroilla oltiin maneesissa samaan aikaan Muulin ja Torstin kanssa. Ehkä vähän tavatonta, mutta meille ihan ok.

Muuli toimii irtohypytyksessä edelleen kuten aina, eli se on koko ajan vapaana ja ohjaan sen juoksutusraipan kanssa uudestaan kujaan. Ensimmäisellä käyntikerralla sillä ei tosin ollut omaa moottoria kovin paljon, joten se jäi kuitenkin kujan päähän josta sen sitten laitoin uudestaan liikkeelle. Toisella kerralla se meni peräti kolmesti täyttä laukkaa maneesin ympäri ja tosiaan itse aina sinne kujaankin.

Esteitä ei koroteltu mitenkään mielettömästi, ensimmäisellä kerralla viimeinen este (okseri) oli 80 cm korkea ja toisella kerralla se taisi olla 90 cm, mutta toisella kerralla myös kaksi muuta pystyä olivat korkeampia. Ero oli huomattava kertojen välissä, ensimmäisellä kerralla Muulin askeleet eivät millään tuntuneet sopivan väleihin ja se ottikin välissä miniaskeleita. Syynä oli kuitenkin "vain" sen oma vauhti, kun se toisella kerralla meni hyvällä imulla, alkoivat estevälitkin olla ihan sopivia.

Alla olevalla videolla on molempien kertojen hypyt, ensimmäisen kerran hypyt eivät ole ihan järjestyksessä, toisen setin on. Videot erottaa tekstistä ja videon tummuudesta, tummemmat pätkät on kuvattu puhelimellani One Plus Nord. Ne menivät kyllä häiritsevän tummiksi enkä editorillakaan saanut Muulia vaaleammaksi.

Jos haluat katsoa, miltä irtohypytys näytti vuonna 2016, niin tässä postauksessa on video siitä. Melkoista räpellystähän se on ollut ja oikeastaan noista alkuajoista on  peräisin se, että Muuli menee maneesissa vapaana nämä tilaisuudet. Sitähän ei siis tuolloin saanut todellakaan helposti ja stressittömästi kiinni, joten tuo oli vain paljon helpompi tehdä noin.

Reissulta ei Muulin hyppykuvia jäänyt jälkipolville, satsasin tällä kertaa ihan täysin TikTokvideoihin ja maneesi oli sen verran hämy paikka, etten olisi kalustollani sieltä kuvia edes saanut. Videot onnistuvat hämärissä paikoissa paljon paremmin ja tän hetken trendi taitaa olla just ne videot.

Kun jokin aika sitten mietiskelin hevossomekentän tilaa ja kerroin julkaisevani TikTokissa, olen yhä enemmän käyttänytkin sitä alustaa. On itseasiassa aika kivaa koostaa tallipäivästä lyhyt 2-3 minuutin pätkä ja ääniraidoittaa se. Niistä jää kivoja muistoja itsellekin. Osan noista pätkistä olen muistanut ladata myös Youtubeen ja muutaman myös Instagramiin, mutta yritän kuitenkin pitää alustat sillä tavalla erillään että julkaisen jokaiselle alustalle tavallaan sinne mielestäni  parhaiten sopivaa sisältöä. Samalla pystyn saman videon hyödyntämään eri alustoilla vähän eri tyyliin, toisessa se palvelee osana My Dayta ja toisessa se on lyhyt reels musiikin kanssa.

Näiltä irtohypytyskerroilta ei oikeastaan jäänyt jälkipolville ns blogiin sopivaa materiaalia muutaman yleiskuvan lisäksi. Halusin silti tehdä postauksen. Pääsettekin kurkkaamaan siihen, millaista sisältöä olen viime aikoina tuottanut. Nämä videot julkaisin siis ensin Tiktokissa ja latasin ne sen jälkeen YouTubeen. Näillä kahdella videolla on hypytyskertojen "My Dayt" ja nissä on ääniraita taustalla.

Ja koska olen tuottanut nämä TikTokkiin, pidän ääniraitaa tehdessä mielessä että seuraajakunta siellä on hyvinkin nuorta, sen saattaa ääniraidastakin huomata.

Lue lisää

Vuoden ensimmäiset irtohypytykset ja pientä pohdintaa siitä, rakastaako Muuli hyppäämistä

Kaikki kuvat otti Aino Holmberg, kiitos!

Tallilla sattui olemaan irtohypytyskuja, joten Muuli oli tietenkin messissä.

Talutin sen ensin maapuomien yli ja aloimme sen jälkeen nostella puomeja ylemmäs. Muuli on helppo tai vaikea irtohypyttää riippuen siitä keneltä kysyy. Virallisessa irtohypytystilaisuudessahan se pitäisi taluttaa kujan alkuun, josta Muuli lähtisi laukkaan, suorittaisi kujan ja pysähtyisi kujan päässä herkkuämpärin luokse. Hommaa ei kuitenkaan ole juuri koskaan tehty näin.

Muuli on nimittäin paljon helpompi pitää irtona koko ajan. Se pitää kyllä  yleensä ainakin aluksi ohjata juoksutusraipan avulla kujan alkuun, mutta sieltä se kyllä nostaa laukan ja suorittaa. Kujan jälkeen sen voi ohjata kujaan uudestaan tai antaa juoksennella kentällä muuten sen aikaa, kun puomeja nostetaan ylemmäs.

Somessa oli juuri keskustelua siitä, pitävätkö hevoset hyppäämisestä ylipäätään ja voiko hevosta pakottaa esteille, jos se ei halua hypätä. Keskustelu liittyi ratsastettuihin hevosiin mutta liittyy mielestäni myös irtohypytykseen. Jos Muuli suuntaa varmasti kujaan korvat hörössä niin hyppääminen ei ole sille luultavasti täysin kamalaa. Mutta rakastaako se hyppäämistä vai herkkuja, joita se saa hyppyjen jälkeen? Tälläkin kertaa palkkasin sitä nameilla kujan jälkeen ja ohjasin sen jälkeen uudestaan kujalle, johon se epäröimättä menikin.

Kahteen kertaan Muuli meni kujan myös itsenäisesti väärään suuntaan, jolloin sitä ei todellakaan paineistettu esteille. Minä en koe, että se rakastaisi kujaa tai hyppäämistä, se on vain oppinut, että kujassa se saa olla rauhassa ja kujan jälkeen se saa vielä palkkaakin. Onko se sitten väärin? Ei. Tähänhän kaikki hevosharrastus perustuu.

Samaan aikaan kun kaikilla eläimillä on omaa luonnetta ja tahtoa, ne ovat myös tietyllä tapaa robotteja. Hevoset ja muulit tykkäävät olla rauhassa ja saada ruokaa. Ei Muuli tee huvikseen mitään omia temppujaan jos se ei saa niistä kiitosta myötäyksen, rapsutuksen tai herkun muodossa.

Muulilla on kuvissa naruriimu, koska Muulin kanssa on ollut hieman haasteita tarhasta tulon kanssa. Se meinaa poistua paikalta heti, kun sen on saanut tarhan ulkopuolelle. Ongelma on tällä hetkellä onneksi satunnainen, mutta tällä hetkellä haluan ehkäistä tuon käytöksen, on sillä naruriimu. Sillä tulee Muulin päähän selkeästi enemmän pianetta, kuin tavallisella riimulla ja esimerkiksi narun ravistelu peruutuksen merkiksi menee ns perille. Ja toisaalta myös pieni narun liikutus tuntuu myös.

Tässä kohtaa olin siis jo sanonut että Muuli on nyt valmis ja aletaan purkaa kujaa, niin Muuli suuntasikin kujaan ns väärästä suunnasta okserista aloittaen. Onneksi kuvaaja oli hereillä ja nappasi tämänkin hypyn kameraan!

Lue lisää

Vuoden ensimmäiset irtohypytykset, Muuli heittämällä yli 110 okserista!

110 cm

Muulin kanssa olemme harrastaneet irtohypytystä joskus ja jouluna. Vuosi sitten meillä oli oikein buumi, kun kävimme peräti kahdesti kuukauden välein naapuritallin irtohypytyssessioissa. Kesällä taisimme hypyttää kerran omalla tallilla.

No tällä pohjustuksella haluan vain torpata ne puheet että taasko ne sitä raukkaa hypyttää ylikorkeiden esteiden yli.

Vuosi sitten Muuli vetäisi enkat hypäten 110 Metsäniityn tallilla (video tässä) ja nyt myös täällä kotitallilla korotimme viimeisen okserin siihen korkeuteen viimeisille hypyille.

No ihan superisti ei meidän hypytyskerta mennyt.

Kuja oli tarkoitus hypätä vasempaan kierroksene ja blogin lukijat tietävätkin jo, että Muuli on tänä keväänä kehittänyt pelkokulman. Kuja lähti siis pelkokulmasta. Aina aiemmin Muuli on juossut vapaasti aluetta ympäri ja se on vain ohjattu kujalle, nyt se ei todellakaan ollut menossa sinne kuin taluttaen. Hypytettiinkin aluksi kujaa väärään suuntaan, joka meni hyvin ja sitten talliorja Pasi talutti Muulin kujan alkuun ja päästi irti. Muuli tulee pelkokulmaan siis kiltisti taluttaen, mutta ei yksinään, juoksuttaessa tai ratsain.

Jossain kohtaa siinä alussa Muuli myös poistui koko kentältä ja epäonneksemme se nappasi takajalallaan kiinni kentän paloletkusta tehtyyn aitaan. Kentän kulmatolppa antoi saman tien periksi ja aita kaatui. Vaihdettiin tilalle estekannatin. Kesän talkoita odotellessa, nuo kentän tolpat ovat antaneet periksi muualtakin kun ovat jo pitkän kunnioitettavan elämän kenttää vartioneet.

No tämän äksidentin jälkeen Muuli palautettiin takaisin, aitaa korotettiin ja jatkettiin hommia.

Alla on videokooste tämän kerran hypyistä.

Tässä on erittäin tyypillistä liikettä muuleilla ja aaseilla! Siis ne laukkaavat ja ravaavat tuolla tavalla pää vinossa innostuessaan tai jännittyessään. Itse haluan ajatella, että se on suurta innostusta, mutta se taitaa olla kuitenkin osa jännitystä.

Muuli hyppäsi sujuvasti ja mielellään ja vain yhdessä klipissä (viimeisessä) näkyy pupuloikkaa radan alussa. Vuosi sitten se tuppasi tulemaan kujaan pupulaukassa tai ristilaukassa ja korjasi ensimmäisen esteen jälkeen. Vasen kierros on sille myös ratsain laukassa haastavampi.

Kamera oli kuvaamassa videolle hyppyjä ja stillikuvat on otettu uudella (käytettynä ostamallani) putkella, Canonin Ultrasonic70-200 F4. Olen tuota lainannut aiemmin ja tykästyin putkeen. Ulkokuvia sillä saa hyvässä valossa oikein hyvin, maneesikuvaukseen se ei liene riittävän valovoimainen, mutta sellaisia kuvauksia ei meillä olekaan.

Tuntuu vain hassulta, miten kauas tämän kanssa pitää mennä. Aiempi vakiolinssinihän oli 50mm F1.4. Liikekuvissa arvostan kyllä zoomausmahdollisuutta.

Julkaisin näitä kuvia ja videon Instassa jo eilen ja sain suuren määrän tosi kivoja kommentteja. Muulin hyppytekniikkaa kiiteltiin jälleen ja onhan se ihme. Eihän aasin ja pre-hevosen jälkeläisessä ole käytännössä mitään hyppylahjoja perimänsä puolelta. Eikä Muulikaan mikään upea liitelijä ollut, kun sitä ekoja kertoja hypytettiin sen ollessa 3v. Nythän muuli on 7.

Lue lisää

Muuli irtohypytyksessä ja maastossa ja jättiläjä kuvia!

Sen kerran, kun on kuvaaja paikalla, otetaan siitä kaikki mehut irti! Emmi oli minulle yhden kuvauksen velkaa ja kuvauspäiväksi sattuikin tosi kiva aurinkoinen ilta. Muuten ihan T-paitakeli, mutta tuuli todella vilakasti!

Ensin Muulin ohjelmassa oli irtohypytystä. Tallilla oli aiemmin päivällä hypytetty varsoja ja kuja oli jätetty korjaamatta, jotta Muulikin pääsee. Nyt korotettiin viimeisellä kerralla okseria ihan kunnolla ja Muuli klaarasi homman tietenkin täydellisesti. Oli tosin virhe ottaa liina pois sivulta ajatuksena saada parempia kuvia, eikö Muuli kerran kieltänyt okserille. Toki se saattoi myös tulla siihen huonosti ja koki parhaaksi vaihtoehdoksi skipata hypyn.

Kaikki kuvat otti Emmi Jormanainen, kiitos!

Niin mikä se takapotku olikaan :D

Pikaisten hypytysten jälkeen juoksutin Elsan tosi nopeasti riimusta liinan avulla. Sen oli tarkoitus olla irtojuoksutuksessa mukana, mutta vihreä kiinnosti leidejä enemmän.

Emmi harjasi Muulin sillä välin ja pian pääsinkin selkään. Selkäännousut ovat edelleen olleet mielenkiintoisia. Heti, kun luulet, että kaikki meni hyvin, pyörähtää Muuli sivulle. Yleensä se ottaa kipinän siitä, kun tuntee jalkani kylkeään vasten. Noissa tilanteissa en voi pidellä sitä vetämällä kummastakin ohjasta, vaan otan toisen ohjan lyhyeksi je pyöritän Muulia niin kauan, kun sitä kiinnostaa pysähtyä. Sitten löysään heti ohjan, kehun tosi paljon ja annan herkun.

Huomatkaas muuten uusi sininen satulalaukkuni! Se oli ensimmäistä kertaa käytössä ja se on täydellinen kaurapussukka! Ei enää taskusta kaivamista, ai että!

Menin kentällä muutaman kierroksen ja sitten suunnattiin maastoon pienelle 4,5 km lenkille pellon ympäri. Peltojen välissä kulkevalla peltotiellä ratsastin kuitenkin edestakaisin näiden kuvien takia. Sen jälkeen ratsastin ravissa pellon ympäri ja jatkoimme Emmin kanssa kohti tallia.

Tästä hetkestä...

... tähän on todella lyhyt matka!

Ensimmäinen jännä tilanne tuli, kun kolme pyöräilijää tuli vastaan. Huutelin jo hieman kauempaa että minäpäs menen tohon penkalle kun tätä vähän jännittää. Juuri, kun olivat ohittaneet meidät hitaassa vauhdissa jutellen ja olin antanut Muulille löysää ohjaa kiittääkseni sitä, se pyörähti äkisti. Eli ensi kerralla annan löysää ohjaa vähän myöhemmin kiitokseksi.

Toinenkin, pahempi, pyöräepisodi tapahtui. Olimme melkein jo tallilla, kun Emmi huomasi takaa tulevan pyöräilijän. Hän saattoi soittaa kelloa tai sitten ei, tuuli oli tosi kova ja sen takia huomasimme pyörän viimetipassa. Käänsin Muulin pyörää kohti ja huusin samalla että "Hei odota", tai jotain muuta vastaavaa, mutta tämä fillaristi ei odottanut tai hiljentänyt. Muuli lähti samantien tallia kohti, yritin tuloksetta vetää toisesta ohjasta sen päätä sivulle, mutta parin askeleen jälkeen tajusin pelini menetetyksi. Istuin siis satulaan ja siinä laukassa keräsin toisenkin ohjan käteen. Muuli rauhoittui muutaman askeleen jälkeen (tuntui selästä paljon pidemmältä matkalta) ja käänsin sen erään talon pihatielle ja niin, että sen pää on tietä kohti. Ja pyöräilijä oli jo meidän kohdalla! Emmikin sanoi, että fillaristi ei hiljentänyt ollenkaan, vaikka näki, miten meikäläistä vietiin kuin rukkasta.

Tiedän kyllä, eikä siitä tarvitse kommenttikenttään erikseen muistuttaa, että maastoon mennään vain maastovarmoilla hevosilla, mutta jos joku selästä huutaa, että voitko odottaa, niin eikö silloin voisi? Autot meillä päin tottelee tosi hienosti pystyyn nostettua kättä. Nostamme yleensä käden merkiksi hiljentämisestä ja sitten ravaamme lähimpään risteykseen ja päästämme auton ohi.

No, fillaristi tuskin tätä blogia lukee ja tilanne klaarattiin Muulin kanssa oikein hienosti ilman sydämentykytyksiä, mutta seuraava fillarinohitus voi olla sitten todella mielenkiintoinen.

Ja ihan totta muuten, itse en pudonnut ratsastajana minkäänlaiseen adrenaliinisäkkiin eikä sydämeni jättänyt yhtään sykäystä välistä. Jos muulin pitää mennä niin sen näköjään pitää mennä. Ja sen pakomatka oli noin 20 metriä, eli ei juuri mitään.

Näin Muuli osaa antaa esineen kuin esineen käteen.. Siis aina välillä. Joskus tippuu muualle, mutta silloin ei tipu myöskään palkintoa.

Lue lisää