lauantai 30. huhtikuuta 2022

Muulimenot huhtikuussa 2022

Menot

Huhtikuun tallivuokra 400e
Kouluratsastustunti 20e
Lännenratsastustunti 53e
Maneesivuokrat 30e
Raspi 32e
Porontaljaromaani 133e
Valjaspesuaine 15e
Lampaankarvapehmuste satulaan 52e
Solheds haavaspray 23e

Tulot

ei tuloja

YHTEENSÄ: 758e


Rakennekuva muistiin 1.5.2022, kuva: Aino Holmberg

 

Lue lisää

perjantai 15. huhtikuuta 2022

Mittatilausvarusteet kestävät ainakin yhden hevosiän, Muulin suitsiin tehtiin pieni muutos paikallisen valjasseppäopiskelijan toimesta ja nyt ne istuvat paljon paremmin!

Olen tilannut Muulille aikoinaan aivan upeat käsintehdyt mittatilaussuitset. Esittelin ne tuolloin tässä postauksessa. Suitset ovat olleet käytössä mahtavat, käytän näitä aina maastossa ja välillä kentälläkin jos on liian jännää. Voisin käyttää niitä enemmänkin, mutta koen kuolainten vaihtelun äärimmäisen ärsyttäväksi, joten noissa länkkäsuitsissa on kiinni mun maastokuolaimet (Peeweet) ja niiden kanssa Muuli ei oikein myötää hyvin kuolaimelle. Onhan Peewee kovassa kädessä todella kivulias kuolain koska se on niin ohut, olenkin kokenut parhaimmaksi ratsastaa sen(kin) takia maastossa pääsääntöisesti pitkin ohjin. Tarvittaessa minulla on sitten kuitenkin ihan kunnolla juurikin kääntövoimaa. Jarruna nämä ovat yhtä tehokkaat kuin mitkä tahansa peruskuolaimet, mutta pienen vivun avulla pää kääntyy nopeasti sivulle.

Aluksi olin tilaamassa suitsiin vain nahkaista remmiä kuolaimelle. Kuolainten mukana tullut nyloninen oli tottapuhuen aika ruma ja alkoi rispaantua, nahkainen näyttäisi paljon paremmalta ja olisi kestävämpikin.

Uusi nahkainen remmi
Joskus tässä talvella löysin Instasta varmaan jonkun tutun jakamana Jennin @teamfenneq instatilin, TeamFenneqin. Chattalin silloin hetken että hei mulla olis vähän korjattavia nahkavarusteita mutta sitten asia unohtui ja viesti painui postilooran pohjalle. Saan siis Instassa aika paljon yksityisviestejä ja reaktioita stooreihin, niin äkkiähän se sinne häviää. Onneksi Jenni otti itse yhteyttä jokin aika sitten että oliko vielä tarvetta ja todellakin oli!

Olin nimittäin ehtinyt jo googlailla suutarit sun muut, mutta Jenni asuu aivan tallimatkan varrella, joten varusteiden vienti ja nouto saatiin sovittua näppärästi. Kokosin hänelle yhdet enkkuohjat, joista oli leiffi poikki, ohjasajo-ohjat, joiden toinen solki oli mennyt rikko jo vuosi sitten, mäkivyön pehmusteen, josta oli yksi kiinnitysremmi mennyt poikki ja suitset.

Idea suitsien leukahihnan muokkaamisesta syntyi vasta ajomatkan aikana. Leukahihna ei siis oikein pysynyt Muulilla kurkussa kuten kuuluu, vaan valahti eteen koska nahka on niin jämäkkää. Sain idean, että se voisikin lähteä pienestä metallirinkulasta, jolloin se laskeutuisi nätimmin. Jenni sai heti ideastani kiinni ja toteutti suunnitelman.

Koko hoidon korjaukset materiaaleineen maksoivat 60 euroa, sisältäen siis koko varustekassin korjaamiset, ei pelkästään suitset.

Tästä pääset Jennin kotisivuille ja voit ottaa yhteyttä jos kaipaat varustehuoltoa Tuusulassa (Jenni liikkuu Haarajoen ja Ruskelan väliä aktiivisesti).

Soljen pikkupätkä on tehty kokonaan uudesta nahasta, mutta se on sävyltään hyvin sama kuin mikä suitsissa on. Nämähän ovat tummentuneet runsaasti käytössä.


Tässä kuvassa suitset on kuvattu ihan tuliterinä keväällä 2019.


Lue lisää

torstai 14. huhtikuuta 2022

Talvinen dressagemuuli kuvattiin juuri ennen aprillipäivää JA osallistumme kenttäleirille!

Jos seuraat minua Instagramissa (@rosamiii) saatoit nähdä stooreissa viimeisen päälle hiotun aprillipilan, jossa Muuli muka kuskattiin 1.4. Pohjanmaalle myyntivälitykseen. Tarkoitus oli hieroa aprillipilasta vielä uskottavampi ammattilaisvalokuvaajan otoksilla, mutta aikatauluongelmien takia piti tyytyä kännykkäversioihin.

Hinkutin silti vajaan tunnin kentällä niin, että tallinomistaja ja koutsi Heidi "Hedu" Blom sai dokumentoitua Muulin liikkumista.

Meidän edellinen koulutuntimme on ollut joskus joulukuussa ennen kun kentälle satoi metri lunta. Sen jälkeen Muulilla on käyty pari kertaa estetunnilla maneesitallilla ja kävin kerran länkkätunnilla, mutta sanoisin että olen taantunut ja huolella.

Toisaalta Muulin kunto tuntuu hyvältä, kun olemme myös tahtomattamme joutuneet tekemään hankitreeniä ja pitkiä käyntimaastoja koko talven ajan, ihan kuin Muuli takapää työntäisi nyt paremmin kuin aiemmin ja se jaksaa myös hyvin.

Tallinpitäjämme käy saman koutsin tunneilla kanssani, joten hänen huutelunsa upposivat hyvin. Ratsastin myös hieman isommilla ja tavallaan rohkeammilla avuilla pitkän tauon jälkeen. Kun ratsastustunnilla ajattelen koko ajan että pienet avut, niin nyt siirsin oikeasti painoa sisälle ja ulos jne ja Muulihan toimi!

Mulla on paita ja huopa joka kuvassa eri värinen, koska leikin Lightroomin säädöillä. Postauksen ekassa kuvassa ollaan lähimpänä oikeita värejä. muulin PS of Sweden Scarlett värinen satulahuopa on kovin ihana!
En maastossa koskaan ratsasta-ratsasta Muulia. Se menee 90% ajasta pitkillä ohjilla, se saa haistella maata ja napata vauhdissa risun tai havun suuhunsa. Pyrin menemään kaikki askellajit pitkällä ohjalla Muulia häiritsemättä, ohjat kerään käteeni jos tilanne on jännä tai joku menee ohi.

Tämän teen ihan tarkoituksella. Tiedän, että maastossa voisi ratsastaa aivan hyvin koulua tehden väistöjä, avoja, pysähdyksiä, siirtymisiä jne mutta minähän hankin Muulin maastoilutarkoituksiin ja se tarkoittaa minulle issikkamaastotyyppistä rentoutumishetkeä niin että voin ainakin näennäisesti luottaa siihen että Muuli tietää mitä tekee eikä yritä aktiivisesti päästä minusta eroon.

Ymmärrän hyvin että kenttäjumppailu tukee Muulin terveyttä, joten tämä kouluttamattomuus harmittaa. Onneksi kesä on oman elämänkokemukseni (36v) aina lopulta tullut, joten toivoa on päästä jo kuukauden päästä tunnille omalla kentällä.


Mutta tähän kuvaussessioon palatakseni, tarkoitus oli saada Muuli edes hetkittäin kulkemaan oikein jotta se olisi edustava "myyntikuvissaan". Ja sehän onnistuu tarvittaessa vaikka ohjalla ravistelemalla, muoto ei silloin ole rehellinen mutta eipä sitä taida olla 90% somekuvissa muutenkaan joten pikkujuttuja. Kuvaaja koutsaili kentän keskeltä, siirsin painoa selkeesti sisälle ja kas, Muuli naksahti muotoonsa ja myötäsi myös vaikeampaan suuntaan. Kentän toinen sivu jännitti paljon, joten sillä puolella homma meni aivan reisille, mutta tarhojen puolella pystyin ratsastamaan jopa ihan siistiä kahdeksikkoa jalalla ja istunnalla.

Jäi ihan harmittamaan kun sanoin ettei tarvitse ottaa videoita (en olisi osannut editoida niitä niin, että Muuli olisi muka vieraalla kentällä), olisi ollut kiva katsoa miltä se näytti pidemmällä pätkällä.

Olen kertonut blogissa jo kaksi vuotta sitten siitä, että kun Muuli naksahtaa alas, se menee liian alas ja avaa suunsa oli selässä minä tai meidän ratsastuksenopettajamme. Kyse ei ole siitä että Muulia revittäisiin ohjista tai kyse ei oikeastaan ole lopulta edes ohjan pituudesta. Ongelma on korjaantunut aika paljon ihan kuolainta vaihtamalla, noissa kuvissa olevaa kuolainta en ole käyttänyt piitkään aikaan. Ongelma korjaantuu myös lisäämällä vauhtia, eli tuohon liittyy aina myös se, että Muuli alkaa laahustella ravissa. Ette ehkä usko, mutta Muuli on äärimmäisen tarkka hyvästä istunnasta, jota minulla ei ole. Näin 9-vuotiaana Muulille on saatu viimein suht tasainen tahti, jolloin minun on helpompi sitä horjumatta ratsastaa. Samoin uudella satulalla on ollut mieletön vaikutus omaan istuntaani ja koko Muulin liikkumiseen. Noissa 2v sitten otetuissa kuvissa ratsastan minikokoisella Wintec Litellä, joka oli noissa kuvissa valahtanut aivan liian eteen.

Instassa sain pisteet siitä, ettei Muulin suuta suljeta turparemmillä vaikka sellainen näön vuoksi onkin. Palkkaan Muulia selästä vähintään selkäännousuissa, joten en voi senkään takia kiristää turpista liikaa. Kaksoisturpista en halua käyttää. Turparemmi on meillä enkkusuitsissa siis puhtaasti ulkonäkösyistä, maastosuitsissa eli länkkäsuitsissa sitä ei koskaan olekaan.

Sitten otsikon toiseen asiaan, osallistun nimittäin Niinisalossa kenttäviikonloppuun toukokuun lopussa! Tallikaverini kuuluu ratsastusseura Skuraan, joka on erikoistunut kenttäratsastukseen ja Porvoon laukkakisoihin. Laukkakisat olen testannut, kenttäleiriä en vielä. Tälle toukokuun lopun leirille oli jäänyt paikkoja, joille otetaan myös Skuran ulkopuolisia mutta skuralaisten lämmöllä suosittelemia ratsukoita. Minua ei tarvinnut kauaa ylipuhua, onhan se nyt ihan parasta päästä niihin maastoihin ja maastoesteille!

Leiri on siis kenttäleirinimestään huolimatta keskittynyt vain niihin maastoesteisiin, kaikki voivat treenata koulua ja rataesteitä kotonaan, mutta maastoesteet ovat spesiaalikamaa. Niinisalossa on kuulemma esteitä aivan matalista HC-tasoon, ilmoittauduin itse sinne max 60 cm ryhmään.

Tapana on tarjota skumppaa jos sattuu putoamaan tai jos sattuu pysymään selässä, joudun varaamaan useamman pullon mukaan.

Paikalle on buukattu leirin virallinen kuvaaja ja lisäksi pari kannustusjoukkojen edustajaa on luvannut tulla kuvamaaan vielä erikseen videoita Muulerssista. Koska kyllähän tämä on PAKKO dokumentoida!

Olemme myös mieheni kanssa katsoneet Gopro-tyyppisiä actionkameroita, mutta uutena ne maksavat tietty maltaita ja käytettyjenkin hinnat ovat aika HC. Haluasin kuitenkin sellaisen, jossa on edes jonkintasoinen kuvanvakain. Mutta eiköhän torin ahkera selailu tuota tulosta vielä ennen leiriä.

Minullahan on rintavaljaat myös kännykälle, mutta kännykkä on liian raskas noin vauhdikkaaseen menoon. GoPro on nimittäin pienempi ja kevyempi eikö "lörähdä" alas jumputuksessa.

Vakavasti otettavaa kenttämuulerssia Muulista ei koskaan tule. En usko että se tulee koskaan ravaamaan veteen tai ylittämään edes kuivaa hautaa. Mutta otetaan reissu hauskanpidon kannalta!

Lue lisää

keskiviikko 13. huhtikuuta 2022

Hevoset-messujen parhaat palat!

Postaus on toteutettu yhteistyössä Hevoset-messujen kanssa, osallistuin messuille vaikuttajana

Olipahan tosiaan messuviikonloppu! Kerroin lauantain somegaalasta ja tämän blogin menestyksestä erillisessä postauksessa ja tässä postauksessa esittelen joitain mielenkiintoisia poimintoja messuilta. Harmillisesti olin itse niin ajatuksissani, että osan satuin vain videoimaan, eli kuvia ei kaikista innovaatioista nyt valitettavasti ole.

Olin messuilla ns yksin, joten pystyin jäämään jutulle mielenkiintoisten näytteilleasettajien luokse ja voin kertoa että kerrankin sain messuilta tätä uutuuspuoltakin koko rahalla! Aiemmin olen keskittynyt ostoksiin ja näytöksiin, tällä kertaa keskityin näytteilleasettajiin.

Tiesin ennalta että Haven kuvaa A-hallin pääareenan ja Bäkkäri-lavan ohjelmat, joten skippasin ne suosiolla koska voisin katsoa ne messujen jälkeen ajan kanssa ihan kotisohvalta.

Linkitän alle videot, linkit vievät suoraan YouTubeen

Ja alla itseäni kiinnostavia poimintoja

Niina Kirjorinne piti erinomaisen luennon, jossa oli ratsukkoja ennen-jälkeen saman ratsastuksen aikana ja lukemat, kuinka paljon hevonen käyttää niskaansa ja ratsastaja käsiään. Tästä jäi päällimmäisenä mieleen se, kuinka paljon parempi hevosen on liikkua turpa luotiviivan edessä kuin nyökyssä ja pää maata viistävänä. Niina siinä osuvasti sanoi myös että ei se ihan niin mene että sanotaan hevosen kulkevan nyökyssä kun sillä ei ole vielä voimaa, mutta erityisesti siellä nyökyssä se niitä lihaksiaan maksimitehoilla käyttää (niska). Hevoset saatiin avoimeen muotoon nostavilla ohjasotteilla ja samalla hevonen sai koko kroppansa paremmin käyttöön.

Muulihan on juuri tuollainen kenttäjyrä, tosin myös maastossa pitkin ohjin se menee mielellään turpa maassa. Niinalle käy muuten maksuvälineeksi virkistyssetelit, joten voipi olla että otetaan Muulin kanssa tunti keväämmällä. Muulihan on kerran yhden stunttinsa kanssa ollutkin Niinan puolituntisella.

Osastolla oli myös esillä aika makee puhelinappi, joka herättää hevosen luuston henkiin!

My Little Netshop kiinnosti laadukkaiden heinäverkkojen takia ja ne todella tuntuivat todella jämäköiltä kädessä. Olen käyttänyt tähän asti niitä valkoisia slow feeding-verkkoja, joita saa joka paikasta, mutta ne eivät ole kovin pitkäikäisiä, alle vuodessa verkko on korjailtava ja reilun vuoden kohdalla verkossa on jo häpeällisen paljon paalinarua.

Muulilla on heinäverkko käytössä karsinassa. Heinäverkossa on ensisijaisesti olki, mutta Muuli saa iltaisin myös vähän säilöheinää verkkoonsa. Olki kannattaa pitää verkossa, tai muuten se löytyisi tallottuna karsinasta ja sotkeutuu kuivikkeeseen ja lantaan. Näin oljen hävikki saadaan minimoitua.

Seinälle kiinnitettävä verkko näppärän kiinnityssysteeminsä kanssa kiinnosti, on nimittäin veemäistä täytellä seinälle kiristettyjä verkkoja ja tuossa telineessä verkko avautuu näppärästi ja on silti tukevasti seinässä kiinni. Nämä verkot valmistetaan muuten Yhdysvalloissa.

Lisäksi myynnissä oli vetopaniikkihevosille suunniteltu "Blocker", jossa sileähkö riimunnaru (huom, ei toimi salmiakkinarulla tai kierretyllä puuvillanarulla) laitetaan kulkemaan piikin takaa ja jos hevonen vetää, naru antaa periksi mutta hitaanpuoleisesti. Näin tällaisen ensimmäisen kerran Vepsällä joitakin vuosia sitten ja silloin tätä ei vielä saanut Suomesta.




Hepokalan osastolle pysähdyin ajan kanssa sunnuntaina juuri ennen messujen loppumista. Visallani oli nimittäin vielä saldoa ja paine kuluttamiseen oli suuri. Tutustuin uutuustuotteeseen, nimittäin satulahuopaan, jossa porontalja on jo valmiiksi kiinni! Matkaratsastusharrastajien ja maastoilijoiden keskuudessa on viime vuosina kasvanut into käyttää porontaljaa ihan sellaisenaan satulahuopana satulan kanssa. Talja laitetaan karvat kohti hevosta, jolloin talja hengittää ja joustaa. Mä kuitenkin vähän vierastin kokonaista porontaljaa satulan alla, se on vähän lörö ja sitä pitäisi asetella ellei se ole jättikokoinen.

Hepokalalla oli tähän nyt siis ratkaisu, saksalainen yritys valmistaa laadukkaita porohuopia niin, että ne ovat kuin lampaankarvahuopia mutta porolla, eli talja on ommeltu kiinni romaaniin tai huopaan. Näin se asettuu kivasti, on jämäkkä ja sen saa varmasti kiinnitettyä satulaan. Tosin käyttäjät kertovat että myös talja pysyy oikein hyvin paikoillaan satulan alla.

Tilasin siis romaanin porolla, tilaus Saksaan lähtee pääsiäisen jälkeen eli joudun tuotetta vielä hetken odottelemaan. Lisäksi ostin mukavuutta lännensatulaan, nimittäin lampaankarvaisen istuinpehmusteen! Kokeilinkin sitä jo tositoimissa ja se oli oikein pehmeä ja ihanan värinen. Tosin se lämmitti niinkin hyvin että mietin olenko k*ssut housuuni. En onneksi ollut. Se tuntui myös sen verran paksulta, että jalkkarit tuntuivat normaalia pidemmiltä! En tosin ollut viikkoon ratsastanut lännensatulalla, eli ero saattoi johtua siitäkin.

Hepokalan valikoimissa on muuten myös riimunnarun turvakiinnike "Idolo tether tie", joka toimii samaan tapaan kuin Blocker, eli vapauttaa narua hitaasti.

Kirjoitin blogiini ennen joulua otsonivesilaitteesta ja tässä välissä olen ollut mukana yhden hevosen otsonoinnissa. Tallilla ei ollut pesukarsinaa, joten hoidimme sädemätää pitämällä hevosen jalkaa ämpärissä. Tämä hevonen piti jalkaa ihan ok, mutta sitä ei voinut seisottaa ämpärissä. Hevarin kengitysosaston pisteellä pääsin hiplaamaan ensimmäisen kerran hevosen liotussaapasta, Easyboot Remedyä. Kyseessä on kuminen ja joustava "kumisaapas", jossa hevonen seisoo. Se ei siis tule hevoseen kiinni ja se on sisältä löysä. Mutta tällaisen saappaan avulla myös otsonivedessä seisottaminen helpottisi paljon!

Messuilla oli erilaisia ruokinta-automaatteja runsaasti esillä heinäautomaateista paalivahteihin. Yksi näistä herätti kuitenkin heti mielenkiintoni, nimittäin Buckethay, joka ei tarvitse sähköjä! Avausmekanismi toimii ihan tavallisilla pattereilla ja nekin kuluvat niin vähän että yhdet patterit kestävät talvellakin pari kuukautta. Käsittääkseni kaikki muut automaatit tarvitsevat virtaa ja lisätekniikkaa. Buckethay sisältää kaiken ja sen voi keveytensä ansiosta siirtää tarvittaessa mihin tahansa. Jos logo ja nii kuulostaa tutulta niin laitteen keksijä Sebastian Toukola keksi aikaisemmin Bucketeyen, eli ämpärinmallisen valvontakameran joka samaan tapaan sisälsi kaiken ja oli sen takia helppo käyttää.

Tämän hetken malleihin menee 1-2 heinäannosta, mutta suunnitteilla on kehittää vielä kolmen annoksen automaattikin. Kaikki automaatit tehdään ihan Suomessa omassa tuotantolaitoksessa pikkukätösin ja tilausjono oli muistaakseni 6 viikkoa tällä hetkellä. Buckethay on myynnissä Viljarshopissa.

Heica oli paikalla heinätyynyjen kanssa. Tyynyistä oli messutarjous ja sinä aikana kun roikuin osastolla kävi myös kauppa. Pinkistä myytiin eioota, mutta myynnissä oli harmaita ja keltaisia tyynyjä. Heica valmistaa tyynyt ihan käsin Suomessa teollisuuden ylijäämästä, vahva musta verkko taas on vanhoja turvavöitä, eli ne kestävät varmasti. Tyynyt pysyvät ehjinä myös hokkisankarien tarhoissa! Hiplasin tyynyjä ja jututin messutiimiä, kaksi tiimiläistä sattui nimittäin olemaan tuttujani, melkoinen sattuma!

Tilasin myös itselleni koulutusvyön, eli vyö kiinnitetään vyötärölle ja kummallakin sivulla on taskut. Suunniteltiin taskua osastolla Katjan kanssa, koska lisätoivomuksenani olivat lokerot kaviokoukulle ja puukolle sekä normaalia isompi namitasku, johon mahtuu vaikka patonki. Vyö tulisi käyttöön erityisesti vuolukeikoille, jossa koukku ja puukko meinaavat välillä kadota varsinkin pihatto-olosuhteissa kivikkeen joukkoon. Mamipussista pystyn myös tarvittaessa palkkaamaan aasia helposti.

Tasku on kesällä näppärä myös ratsastaessa oikein kuumalla ilmalla kun Aasiyhdistyksen pinkki liivi on vähän too much. Käytän sitä yleensä melkein läpi vuoden, koska saan puhelimen niin näppärästi rintataskuun, namit toiseen taskuun ja hanskat kolmanteen.

Heinätyynykin toki houkutteli innovatiivisuutensa takia, mutta Muulilla ei oikeastaan ole juuri siihen tarvetta ainakaan kotioloissa. Muulilla on käytännössä vapaa korsirehu, päivällä tarhassa sillä on aina heinää tarjolla, mutta se nirsoilee säilöheinän kanssa (vähäsokerinen) ja öisin sillä on rajattomasti olkea tarjolla. Toki heinätyyny voisi pitää Muulin toimeliaana, mutta sillä on myös tarhakaveri sitä varten. Heinätyyny olisi varmasti näppärä esimerkiksi reissuilla, moni hevonen rauhoittuu nimittäin nähdessään tutun tyynyn ja ne keskittyvät syömään messuhälinässäkin.

Hoofbook vaikutti hyvin mielenkiintoiselta alustalta. Kyseessä on siis selainpohjainen rekisteri omille tai tallin hevosille (demon perusteella näyttää palvelevan ainakin ravipuolta), johon voi kirjata jokaisen kengityskäynnin muistiinpanot siitä, mitä kenkää laitettiin ja oliko jotain. Lisäksi on mahdollista kirjata muitakin tietoja, kuten ruokintaan jne liittyviä. Palveluun ostetaan vuosilisenssejä, joiden hinta riippuu hevosten määrästä.

Olen itse kokeillut pari vuotta sitten appia, johon olisin voinut luoda kysymyspatteriston ja tallentaa vuoluasiakkaideni kavioasiat aina käyntini yhteydessä, mutta koin englanninkielisen ja aika kökkäreisen käyttöliittymän vähän hankalaksi, joten testaus jäi. Hoofbook toimisi samoin, eli voisin vuolijana seurata aasien kavioasioita suoraan apista kuvien kera. Voisin tarkastaa, milloin olen viimeksi käynyt ja oliko kavioissa jotain korjailtavaa. Itselleni palvelu maksaisi siis noin 90e vuodessa, joka ei ole mitenkään paha, mutta jäin miettimään että joutuisin vuolutilanteessa kirjaamaan asiat joko videolle tai paperille ja siirtämään nämä myöhemmin tietokoneella järjestelmään.

Jään siis odottelemaan helppokäyttöistä mobiiliappia tähän tarkoitukseen.

Hevoslehti Heportteri tekee comebackin mutta ei suinkaan lehden muodossa vaan podcastin! Satulan Satu kertoi hyvinkin innostavasti suunnitelmista ja tulossa ei ole ihan peruspodcast jossa juontaja ja haastateltava juttelevat tuoreimmista tutkimustuloksista, vaan mukana on myös ääninäyttelijöitä, äänisuunnittelija ja dramaturgi hyvästä käsiksestä puhumattakaan! Hepodi keskittyy lehden tavoin tuoreeseen tutkittuun tietoon hevosista ja kaikkeen siihen liittyvästä ja ensimmäinen pian ilmestyvä jakso liittyy hevosen ja ihmisen väliseen hankalaankin suhteeseen ja voiman/väkivallan käyttöön.

Hepodin pienessä kopissa sai kertoa messujen ajan tuntojaan ja muistojaan hevosten väkivaltaiseen kohteluun liittyen, en käynyt koska mieleeni ei tullut mitään tiettyä tapausta. Mutta voisin kertoa kuitenkin tässä hevosteluni alkuajoilta ensimmäisen väkivaltatapauksen, jonka muistan kirkaasti edelleen. Siinä siis hevosta koulutettiin ratsain olemaan (oli jotenkin "perseillyt" tuntiratsastajalle). Selässä oli tallinpitäjä, joka repi hevosta suusta niin rumasti etten ole koskaan nähnyt ja pyöritti kentällä ja pihalla. Pysähdyksestä laukkaan ja repimällä toisinpäin jne.

Lopuksi hevonen vaan suoraan karsinaan ja sillä se, ei mitään loppukäyntejä hikiselle ja puuskuttavalle hevoselle. Ja mitä tapahtui? Tämä hevonen kulki koko loppuelämänsä jännästi pää pystyssä melkein katsoen yläkautta silmiin ja sitä ei voinut enää ratsastaa kuolaimilla, no se toimi kuolaimettomilla.

Juttelin siinä että jokainen varmaan käsittää väkivallan eri tavalla. Kun mä voin ihan puhtaalla omallatunnolla ravistaa naruriimun lukollista narua tarkoituksenani saada Muuli peruuttamaan välittämättä siitä, että lukko osuu sitä leukaperiin, on se jollekin toiselle jo kauhistus. Olen lastaustilanteessa paukuttanut narunpäällä Muulia aika kovastikin ja maastossa läiskinyt kouluraipalla ihan huolella jos Muuli on ryysinyt kanssani autotielle. Ei minulla siis todellakaan ole puhdasta omaatuntoa tässä mielessä. Annan ennemmin kerralla kunnon palautteen, fyysisenkin, tarvittaessa kuin sinnepäin tunnin ajan. Muuli on kuitenkin opettanut tässä mielessä paljon sellaista nöyryyttä, että jos sitä loukkaa turhaan, ei se anna vähään aikaan kiinni ollenkaan ja alkaa pelätä minua.

Joten aina, kun jostain napautan, on sen perään kiitettävä 10 kertaa.

Hepodin kanssa yhteistyössä oli muuten Milla Paloheimo, eli sarjakuvista tutun Kiroilevan siilin äiti. Milla piirsi kymmenellä eurolla pikamuotokuvia hevosrakkaistamme ja ostin ilman muuta piirroksen myös Muulista!

Messut olivat mielestäni erinomaiset jollen ota huomioon lauantaiaamupäivän parkkisekoilua, jossa itse seisoin reilut 30 minuuttia. Ensi vuodelle lupailtiin kauempana olevaa messuparkkia käyttöön. Arlandan ruoka oli hyvää (vaikuttajana sain lounaslipun), pääsin helposti vessaan jonottamatta ja sain jopa vip-lipun Bäkkärille, jossa kävin välillä istumassa ja herkuttelemassa. Samalla törmäsin näppärästi muihinkin somettajiin! Stay tuned kun minä ja Petra Palomäki vaihdamme ratsuja toukokuun lopussa!

Vuoden päästä olen taas satavarmasti messuilla ja vuonna 2024 minulla on kunnianhimoinen tavoite matkustaa Saksaan Esseniin ja vieraila Equitanassa! Olen ollut siellä kerran mutta jos nyt olisin vielä pidempään ja koko rahalla messuhulinoissa. Tavoitteenani on myös opiskella nyt kahden vuoden aikana auttava saksan kielen taito, jotta pystyn seuraamaan esitysten juontoja ja lukemaan saksankielisiä muulifoorumeja. Taustalla on saksan opiskelua 2 vuoden ajan ala-asteella sekä muutama lukionkurssi. Kielitaitoni on siis tällä hetkellä tämä: Ich bin Kaisa und Ich komme aus Finland.

Alla on vielä n 5 minuutin pituinen messuvideo, jonka olen julkaissut Tiktokissa ja Instagramissa. Upotettu video on Youtubesta. Siitä näkee vilahduksia näistä samoista osastoista, joista jo kerroinkin.

Lue lisää

tiistai 12. huhtikuuta 2022

Muuliprojektista Somegaalassa paras julkaisu ja yleisön suosikki!

Huh mikä messuviikonloppu on takana! Olin paikalla vaikuttajan roolissa molempina päivinä, joten messut tulivat todellakin kierrettyä. Kirjoitan varsinaisen messupostauksen vielä erikseen.

Messuilta jäi mieleen kaikki kivat tutut joita siellä näkyi (ja iso osa jäi näkemättäkin koska ihmisiä oli niin valtavasti). Ostoksia tein hyvin maltillisesti, tosin aivan loppumetreillä sunnuntaina lähti ns lapasesta. Kerron kalleimmasta messuostoksestani sitten kun se saapuu, oli nimittäin tilaustavaraa.

Odotetuin ohjelmanumero lienee lauantain Somegaala! Aikaisempina vuosina olen saanut vinkin jos olen ollut palkittavana. Kerran sain tuomariston erikoispalkinnon, Muuliprojektihan ei ole koskaan pärjännyt äänestyksissä ja sijoitus on ollut viimeinen tai toisiksi viimeinen. On tietenkin ollut aina kunnia olla ylipäätään mukana, enkä väheksy sitä ollenkaan. Mutta häntäpään pitäminen alusta asi syö kyllä bloggaajaa.

Messuilla oli ihanaa törmätä muihinkin somettajiin, osaan ekaa kertaa livenä ja osan kanssa ollaan nähty aiemminkin mm näissä kinkereissä. Ja varmaan näin ihmisiä vielä enemmänkin, mutta mulla on huono kasvomuisti siinä mielessä, että jos olen nähnyt jonkun vain kuvissa, niin en välttämättä tunnista tätä livenä. Samoin tallikuvissa saatetaan näyttää enemmän ja vähemmän spurgulta ja messuille ollaan laittauduttu ja liikutaan ns ihmisvaatteissa, niin se muuttaa ihmistä paljon.

Itsekin olin useamman vuoden tauon jälkeen ihmisen näköinen perjantaina työpaikkani vuosijuhlissa.

Somegaalan ehdokkaiden äänimäärät julkaistiin näkyville joitakin päiviä ennen äänestyksen loppumista ja Muuliprojekti oli kakkosena Kavioliiton pitäessä kärkisijaa, ihan odotetustikin. No tuossa kohtaa kerroin äänestyksestä somessa, mutta kuten tapaani kuuluu, kehotin äänestämään parasta, en omaa blogiani, koska onhan Katja tässä mielessä alan rautainen ammattilainen jolla on todellakin sana hallussa.

Yllätyin siis suuresti kun parhaaksi julkaisuksi (eli tällaiseksi ns tekstimuotoiseksi blogiksi) julistettiin Muuliprojekti!

Virallinen voittoselfie! Instassa kuvassa aivan vas yläkulmassa oleva henkilö tunnistikin jo heti itsensä, pieni maailma :D
Voit muuten katsoa koko vuoden 2022 somegaalan täältä! Mukana on myös erikoisohjelmaa, kuten paneelikeskustelu!

Muuliprojektille annettiin 2741 ääntä ja se oli suurin äänimäärä koko kilpailussa kenelläkään muulla ehdokkaalla, joten minut pyydettiin lavalle vielä toistamiseen vastaanottamaan yleisön suosikki-palkinto! Tuossa kohtaa olin todella mykistynyt, koska en kuunnellut muiden saamia äänimääriä ollenkaan.

KIITOS! Teistä moni on lukenut blogia alusta asti tai lukaissut sen jossain vaiheessa kokonaan. Seuraatte Muuliprojektia ehkä myös muilla somekanavilla, Instassa, Tiktokissa ja Facebookissa ja olette ehkä katsoneet pidempiä videoita YouTubessa. Silti näille tekstiblogeille on edelleen paikkansa netin syövereissä, koska vain täällä on mahdollista kirjoittaa pitkiä tekstejä ja upotella niihin kuvia, videoita ja linkkejä.

Ihanaa että näinkin monen vuoden jälkeen Muuliprojektilla on edelleen uskollisia ja pitkäaikaisia lukijoita, vaikka postaustahti onkin hiljentynyt huippuvuosista eli 2016-2017, kun Muuli oli vielä freesi ja kehitystä tapahtui koko ajan.

Kaikki Somegaalan tulokset näet täältä.

Gaalan jälkeen jokainen meistä voittajista napattiin vielä hetkeksi kameran eteen antamaan nopeat loppukommentit. Niissä onnistuin mielestäni paljon paremmin kuin lavalla, koska en todellakaan ollut varautunut palkintosijaan ollessani niin kovassa seurassa.

Muuliprojektin palkintopusseista tuli ihanat palkinnot! Olen yrittänyt voittaa Maalibaletin arvonnoissa tyyliin aina ja nyt sain siihen lahjakortin! Lisäksi voitin säkin maissipellettiä, mutta sitä en kantanut sisälle kuvattavaksi.
Omat perusteluni voitolle olivat pitkäjänteinen useiden vuosien työ ja laajentaminen muillekin somekanaville. Olin aidosti yllättynyt miten blogi, joka ei sisällä ratsastuksen yleisimpiä lajeja, eli koulu- ja esteratsastusta ja jossa ei ole edes hevosta, voi pärjätä somegaalassa Toisaalta harrastaminen on ihan samaa kuin se olisi hevosen kanssa, mutta kiinnostaisiko tämä blogi ketään jos tähtenä olisi joku peruspuokki tummanruunikkona?

Tiktokmenestykseni (15k seuraajaa eli lastenkengissä mutta silti) myötä minut taidettiin myös tunnistaa erityisesti keppariharrastajien joukosta. Minua pyydettiin muutamaan kuvaan ja moni sanoi että tykkää mun videoista tiktokissa. Jos näin että minua katsottiin vähän silleen turhan pitkään, hymyilin takaisin.

Mietin jopa jotain muuliexperiencepäivää omalla tallillani muutamalle aktiiviseuraajalle, mutta sitten heti seuraavaksi mietin vastuukysymyksiä. Toisaalta jonkin agilitykisan voisin järjestää Muulin kanssa ihan hyvin ja siinä riskit kuolla ovat suht matalat mutta eivät tietenkään mahdottomat.

Tein somegaalan voitosta lyhyen videon Tiktokkia ja Instaa varten ja upotan sen myös tähän alle.

Lue lisää