Postaus on toteutettu yhteistyössä Hevoset-messujen kanssa, osallistuin messuille vaikuttajana
Olin messuilla ns yksin, joten pystyin jäämään jutulle mielenkiintoisten näytteilleasettajien luokse ja voin kertoa että kerrankin sain messuilta tätä uutuuspuoltakin koko rahalla! Aiemmin olen keskittynyt ostoksiin ja näytöksiin, tällä kertaa keskityin näytteilleasettajiin.
Tiesin ennalta että Haven kuvaa A-hallin pääareenan ja Bäkkäri-lavan ohjelmat, joten skippasin ne suosiolla koska voisin katsoa ne messujen jälkeen ajan kanssa ihan kotisohvalta.
Linkitän alle videot, linkit vievät suoraan YouTubeen
- Lauantain Hankkija-areena
- Sunnuntain Hankkija-areena
- Lauantain Bäkkärilava
- Sunnuntain Bäkkärilava
- Ja lauantain somegaalan lähetyksen näet Somegaalan etusivulta (klikkaa video kokoruudun tilaan)
Ja alla itseäni kiinnostavia poimintoja
Niina Kirjorinne piti erinomaisen luennon, jossa oli ratsukkoja ennen-jälkeen saman ratsastuksen aikana ja lukemat, kuinka paljon hevonen käyttää niskaansa ja ratsastaja käsiään. Tästä jäi päällimmäisenä mieleen se, kuinka paljon parempi hevosen on liikkua turpa luotiviivan edessä kuin nyökyssä ja pää maata viistävänä. Niina siinä osuvasti sanoi myös että ei se ihan niin mene että sanotaan hevosen kulkevan nyökyssä kun sillä ei ole vielä voimaa, mutta erityisesti siellä nyökyssä se niitä lihaksiaan maksimitehoilla käyttää (niska). Hevoset saatiin avoimeen muotoon nostavilla ohjasotteilla ja samalla hevonen sai koko kroppansa paremmin käyttöön.
Muulihan on juuri tuollainen kenttäjyrä, tosin myös maastossa pitkin ohjin se menee mielellään turpa maassa. Niinalle käy muuten maksuvälineeksi virkistyssetelit, joten voipi olla että otetaan Muulin kanssa tunti keväämmällä. Muulihan on kerran yhden stunttinsa kanssa ollutkin Niinan puolituntisella.
Osastolla oli myös esillä aika makee puhelinappi, joka herättää hevosen luuston henkiin!
My Little Netshop kiinnosti laadukkaiden heinäverkkojen takia ja ne todella tuntuivat todella jämäköiltä kädessä. Olen käyttänyt tähän asti niitä valkoisia slow feeding-verkkoja, joita saa joka paikasta, mutta ne eivät ole kovin pitkäikäisiä, alle vuodessa verkko on korjailtava ja reilun vuoden kohdalla verkossa on jo häpeällisen paljon paalinarua.
Muulilla on heinäverkko käytössä karsinassa. Heinäverkossa on ensisijaisesti olki, mutta Muuli saa iltaisin myös vähän säilöheinää verkkoonsa. Olki kannattaa pitää verkossa, tai muuten se löytyisi tallottuna karsinasta ja sotkeutuu kuivikkeeseen ja lantaan. Näin oljen hävikki saadaan minimoitua.
Seinälle kiinnitettävä verkko näppärän kiinnityssysteeminsä kanssa kiinnosti, on nimittäin veemäistä täytellä seinälle kiristettyjä verkkoja ja tuossa telineessä verkko avautuu näppärästi ja on silti tukevasti seinässä kiinni. Nämä verkot valmistetaan muuten Yhdysvalloissa.
Lisäksi myynnissä oli vetopaniikkihevosille suunniteltu "Blocker", jossa sileähkö riimunnaru (huom, ei toimi salmiakkinarulla tai kierretyllä puuvillanarulla) laitetaan kulkemaan piikin takaa ja jos hevonen vetää, naru antaa periksi mutta hitaanpuoleisesti. Näin tällaisen ensimmäisen kerran Vepsällä joitakin vuosia sitten ja silloin tätä ei vielä saanut Suomesta.
Hepokalan osastolle pysähdyin ajan kanssa sunnuntaina juuri ennen messujen loppumista. Visallani oli nimittäin vielä saldoa ja paine kuluttamiseen oli suuri. Tutustuin uutuustuotteeseen, nimittäin satulahuopaan, jossa porontalja on jo valmiiksi kiinni! Matkaratsastusharrastajien ja maastoilijoiden keskuudessa on viime vuosina kasvanut into käyttää porontaljaa ihan sellaisenaan satulahuopana satulan kanssa. Talja laitetaan karvat kohti hevosta, jolloin talja hengittää ja joustaa. Mä kuitenkin vähän vierastin kokonaista porontaljaa satulan alla, se on vähän lörö ja sitä pitäisi asetella ellei se ole jättikokoinen.
Hepokalalla oli tähän nyt siis ratkaisu, saksalainen yritys valmistaa laadukkaita porohuopia niin, että ne ovat kuin lampaankarvahuopia mutta porolla, eli talja on ommeltu kiinni romaaniin tai huopaan. Näin se asettuu kivasti, on jämäkkä ja sen saa varmasti kiinnitettyä satulaan. Tosin käyttäjät kertovat että myös talja pysyy oikein hyvin paikoillaan satulan alla.
Tilasin siis romaanin porolla, tilaus Saksaan lähtee pääsiäisen jälkeen eli joudun tuotetta vielä hetken odottelemaan. Lisäksi ostin mukavuutta lännensatulaan, nimittäin lampaankarvaisen istuinpehmusteen! Kokeilinkin sitä jo tositoimissa ja se oli oikein pehmeä ja ihanan värinen. Tosin se lämmitti niinkin hyvin että mietin olenko k*ssut housuuni. En onneksi ollut. Se tuntui myös sen verran paksulta, että jalkkarit tuntuivat normaalia pidemmiltä! En tosin ollut viikkoon ratsastanut lännensatulalla, eli ero saattoi johtua siitäkin.
Hepokalan valikoimissa on muuten myös riimunnarun turvakiinnike "Idolo tether tie", joka toimii samaan tapaan kuin Blocker, eli vapauttaa narua hitaasti.
Kirjoitin blogiini ennen joulua otsonivesilaitteesta ja tässä välissä olen ollut mukana yhden hevosen otsonoinnissa. Tallilla ei ollut pesukarsinaa, joten hoidimme sädemätää pitämällä hevosen jalkaa ämpärissä. Tämä hevonen piti jalkaa ihan ok, mutta sitä ei voinut seisottaa ämpärissä. Hevarin kengitysosaston pisteellä pääsin hiplaamaan ensimmäisen kerran hevosen liotussaapasta, Easyboot Remedyä. Kyseessä on kuminen ja joustava "kumisaapas", jossa hevonen seisoo. Se ei siis tule hevoseen kiinni ja se on sisältä löysä. Mutta tällaisen saappaan avulla myös otsonivedessä seisottaminen helpottisi paljon!
Messuilla oli erilaisia ruokinta-automaatteja runsaasti esillä heinäautomaateista paalivahteihin. Yksi näistä herätti kuitenkin heti mielenkiintoni, nimittäin Buckethay, joka ei tarvitse sähköjä! Avausmekanismi toimii ihan tavallisilla pattereilla ja nekin kuluvat niin vähän että yhdet patterit kestävät talvellakin pari kuukautta. Käsittääkseni kaikki muut automaatit tarvitsevat virtaa ja lisätekniikkaa. Buckethay sisältää kaiken ja sen voi keveytensä ansiosta siirtää tarvittaessa mihin tahansa. Jos logo ja nii kuulostaa tutulta niin laitteen keksijä Sebastian Toukola keksi aikaisemmin Bucketeyen, eli ämpärinmallisen valvontakameran joka samaan tapaan sisälsi kaiken ja oli sen takia helppo käyttää.
Tämän hetken malleihin menee 1-2 heinäannosta, mutta suunnitteilla on kehittää vielä kolmen annoksen automaattikin. Kaikki automaatit tehdään ihan Suomessa omassa tuotantolaitoksessa pikkukätösin ja tilausjono oli muistaakseni 6 viikkoa tällä hetkellä. Buckethay on myynnissä Viljarshopissa.
Heica oli paikalla heinätyynyjen kanssa. Tyynyistä oli messutarjous ja sinä aikana kun roikuin osastolla kävi myös kauppa. Pinkistä myytiin eioota, mutta myynnissä oli harmaita ja keltaisia tyynyjä. Heica valmistaa tyynyt ihan käsin Suomessa teollisuuden ylijäämästä, vahva musta verkko taas on vanhoja turvavöitä, eli ne kestävät varmasti. Tyynyt pysyvät ehjinä myös hokkisankarien tarhoissa! Hiplasin tyynyjä ja jututin messutiimiä, kaksi tiimiläistä sattui nimittäin olemaan tuttujani, melkoinen sattuma!
Tilasin myös itselleni koulutusvyön, eli vyö kiinnitetään vyötärölle ja kummallakin sivulla on taskut. Suunniteltiin taskua osastolla Katjan kanssa, koska lisätoivomuksenani olivat lokerot kaviokoukulle ja puukolle sekä normaalia isompi namitasku, johon mahtuu vaikka patonki. Vyö tulisi käyttöön erityisesti vuolukeikoille, jossa koukku ja puukko meinaavat välillä kadota varsinkin pihatto-olosuhteissa kivikkeen joukkoon. Mamipussista pystyn myös tarvittaessa palkkaamaan aasia helposti.
Tasku on kesällä näppärä myös ratsastaessa oikein kuumalla ilmalla kun Aasiyhdistyksen pinkki liivi on vähän too much. Käytän sitä yleensä melkein läpi vuoden, koska saan puhelimen niin näppärästi rintataskuun, namit toiseen taskuun ja hanskat kolmanteen.
Heinätyynykin toki houkutteli innovatiivisuutensa takia, mutta Muulilla ei oikeastaan ole juuri siihen tarvetta ainakaan kotioloissa. Muulilla on käytännössä vapaa korsirehu, päivällä tarhassa sillä on aina heinää tarjolla, mutta se nirsoilee säilöheinän kanssa (vähäsokerinen) ja öisin sillä on rajattomasti olkea tarjolla. Toki heinätyyny voisi pitää Muulin toimeliaana, mutta sillä on myös tarhakaveri sitä varten. Heinätyyny olisi varmasti näppärä esimerkiksi reissuilla, moni hevonen rauhoittuu nimittäin nähdessään tutun tyynyn ja ne keskittyvät syömään messuhälinässäkin.
Hoofbook vaikutti hyvin mielenkiintoiselta alustalta. Kyseessä on siis selainpohjainen rekisteri omille tai tallin hevosille (demon perusteella näyttää palvelevan ainakin ravipuolta), johon voi kirjata jokaisen kengityskäynnin muistiinpanot siitä, mitä kenkää laitettiin ja oliko jotain. Lisäksi on mahdollista kirjata muitakin tietoja, kuten ruokintaan jne liittyviä. Palveluun ostetaan vuosilisenssejä, joiden hinta riippuu hevosten määrästä.
Olen itse kokeillut pari vuotta sitten appia, johon olisin voinut luoda kysymyspatteriston ja tallentaa vuoluasiakkaideni kavioasiat aina käyntini yhteydessä, mutta koin englanninkielisen ja aika kökkäreisen käyttöliittymän vähän hankalaksi, joten testaus jäi. Hoofbook toimisi samoin, eli voisin vuolijana seurata aasien kavioasioita suoraan apista kuvien kera. Voisin tarkastaa, milloin olen viimeksi käynyt ja oliko kavioissa jotain korjailtavaa. Itselleni palvelu maksaisi siis noin 90e vuodessa, joka ei ole mitenkään paha, mutta jäin miettimään että joutuisin vuolutilanteessa kirjaamaan asiat joko videolle tai paperille ja siirtämään nämä myöhemmin tietokoneella järjestelmään.
Jään siis odottelemaan helppokäyttöistä mobiiliappia tähän tarkoitukseen.
Hevoslehti Heportteri tekee comebackin mutta ei suinkaan lehden muodossa vaan podcastin! Satulan Satu kertoi hyvinkin innostavasti suunnitelmista ja tulossa ei ole ihan peruspodcast jossa juontaja ja haastateltava juttelevat tuoreimmista tutkimustuloksista, vaan mukana on myös ääninäyttelijöitä, äänisuunnittelija ja dramaturgi hyvästä käsiksestä puhumattakaan! Hepodi keskittyy lehden tavoin tuoreeseen tutkittuun tietoon hevosista ja kaikkeen siihen liittyvästä ja ensimmäinen pian ilmestyvä jakso liittyy hevosen ja ihmisen väliseen hankalaankin suhteeseen ja voiman/väkivallan käyttöön.
Hepodin pienessä kopissa sai kertoa messujen ajan tuntojaan ja muistojaan hevosten väkivaltaiseen kohteluun liittyen, en käynyt koska mieleeni ei tullut mitään tiettyä tapausta. Mutta voisin kertoa kuitenkin tässä hevosteluni alkuajoilta ensimmäisen väkivaltatapauksen, jonka muistan kirkaasti edelleen. Siinä siis hevosta koulutettiin ratsain olemaan (oli jotenkin "perseillyt" tuntiratsastajalle). Selässä oli tallinpitäjä, joka repi hevosta suusta niin rumasti etten ole koskaan nähnyt ja pyöritti kentällä ja pihalla. Pysähdyksestä laukkaan ja repimällä toisinpäin jne.
Lopuksi hevonen vaan suoraan karsinaan ja sillä se, ei mitään loppukäyntejä hikiselle ja puuskuttavalle hevoselle. Ja mitä tapahtui? Tämä hevonen kulki koko loppuelämänsä jännästi pää pystyssä melkein katsoen yläkautta silmiin ja sitä ei voinut enää ratsastaa kuolaimilla, no se toimi kuolaimettomilla.
Juttelin siinä että jokainen varmaan käsittää väkivallan eri tavalla. Kun mä voin ihan puhtaalla omallatunnolla ravistaa naruriimun lukollista narua tarkoituksenani saada Muuli peruuttamaan välittämättä siitä, että lukko osuu sitä leukaperiin, on se jollekin toiselle jo kauhistus. Olen lastaustilanteessa paukuttanut narunpäällä Muulia aika kovastikin ja maastossa läiskinyt kouluraipalla ihan huolella jos Muuli on ryysinyt kanssani autotielle. Ei minulla siis todellakaan ole puhdasta omaatuntoa tässä mielessä. Annan ennemmin kerralla kunnon palautteen, fyysisenkin, tarvittaessa kuin sinnepäin tunnin ajan. Muuli on kuitenkin opettanut tässä mielessä paljon sellaista nöyryyttä, että jos sitä loukkaa turhaan, ei se anna vähään aikaan kiinni ollenkaan ja alkaa pelätä minua.
Joten aina, kun jostain napautan, on sen perään kiitettävä 10 kertaa.
Hepodin kanssa yhteistyössä oli muuten Milla Paloheimo, eli sarjakuvista tutun Kiroilevan siilin äiti. Milla piirsi kymmenellä eurolla pikamuotokuvia hevosrakkaistamme ja ostin ilman muuta piirroksen myös Muulista!
Messut olivat mielestäni erinomaiset jollen ota huomioon lauantaiaamupäivän parkkisekoilua, jossa itse seisoin reilut 30 minuuttia. Ensi vuodelle lupailtiin kauempana olevaa messuparkkia käyttöön. Arlandan ruoka oli hyvää (vaikuttajana sain lounaslipun), pääsin helposti vessaan jonottamatta ja sain jopa vip-lipun Bäkkärille, jossa kävin välillä istumassa ja herkuttelemassa. Samalla törmäsin näppärästi muihinkin somettajiin! Stay tuned kun minä ja Petra Palomäki vaihdamme ratsuja toukokuun lopussa!
Vuoden päästä olen taas satavarmasti messuilla ja vuonna 2024 minulla on kunnianhimoinen tavoite matkustaa Saksaan Esseniin ja vieraila Equitanassa! Olen ollut siellä kerran mutta jos nyt olisin vielä pidempään ja koko rahalla messuhulinoissa. Tavoitteenani on myös opiskella nyt kahden vuoden aikana auttava saksan kielen taito, jotta pystyn seuraamaan esitysten juontoja ja lukemaan saksankielisiä muulifoorumeja. Taustalla on saksan opiskelua 2 vuoden ajan ala-asteella sekä muutama lukionkurssi. Kielitaitoni on siis tällä hetkellä tämä: Ich bin Kaisa und Ich komme aus Finland.
Alla on vielä n 5 minuutin pituinen messuvideo, jonka olen julkaissut Tiktokissa ja Instagramissa. Upotettu video on Youtubesta. Siitä näkee vilahduksia näistä samoista osastoista, joista jo kerroinkin.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti