torstai 31. maaliskuuta 2022

Muulimenot maaliskuussa 2022

Menot

Maaliskuun tallivuokra 400e
Raspaus ja rokotus 150e
Irtokengän laitto 20e
Estetunti 30e
Irtohypytys 15e
Satulavyö, suitset ja etuosan korotuspala (käytetyt) 30e
Muutaman varusteen korjauttaminen valjassepällä 60e
Tervaa tarhan puuosien tervaamiseen 10,90e
Talikon varsi 8,90e

Tulot

ei tuloja

YHTEENSÄ: 724,80e

Muistiin merkataan, että Muuli sai rokotukset (influenssa, tetanus ja herpes) 15.3.2022

Raspaus 15.3.2022, kommentteina että hyvälinjainen, terävöitynyt normaalisti, pysyy hyvänä tällä 6kk hoitovälillä, vähän korottuneet poikittaisharjanteet.

Ajankohtainen rakennekuva, otettu siis aivan maaliskuun lopussa 2022.

 

Lue lisää

sunnuntai 27. maaliskuuta 2022

Muuliprojekti ehdolla Somegaalassa: Paras julkaisu!!

Kerroinkin jo aikaisemmin, että Somegaala järjestetään jälleen tänä vuonna ja Muuliprojektilla on kunnia olla ehdolla! Kiitos siis kaikille blogin lukijoille, jotka ehdotitte sitä Paras julkaisu-kategoriaan!

Parhaalla julkaisulla tarkoitettiin juurikin tekstimuotoista perinteistä blogia tai muuta julkaisua. Nyt kurkataan tämän kategorian ehdokkaisiin tarkemmin!

Kavioliitossa on varmasti blogien suurkuluttajille tuttu nimi. Katja Ståhl on blogannut hevosharrastuksensa kaikista puolista vuodesta 2012, järjestänyt Kavioliittoreissuja, julkaissut kirjan ja vaikka ja mitä. Ja silti hän kirjoittaa blogia edelleen ilahduttavan aktiivisesti! Kirjoitustyyli on aina rautaa ja tuo on pyrkimys Muuliprojektinkin kanssa, tosin valittavan harvoin enää nykyään iskee noin hyvä flow päälle. Kavioliitossa seuraillaan tällä hetkellä Hilppaa ja sen mahavaivoja. Toivottavasti Katja jatkat samalla humoristisella otteella vielä pitkään!

Tarinatalli on itselleni aivan uusi tuttavuus ja se sisältää hevosaiheisia novelleja! Ai että, miksei tällaista ollut omassa nuoruudessani! Myönnän etten tähän postaukseen mennessä ehtinyt vielä lukea yhtään tarinaa läpi, mutta tekstejä näyttää löytyvän vähintään yhden kirjan verran. Jos siis nautit pitkistä hevosaiheisista teksteistä niin tänne, ehdottomasti! Mä olen seurannut Nelliä Instassa kyllä mutta olen ollut autuaan tietämätön Tarinatallista, häpeällistä! Eli en ole selvästi seurannut instassakaan riittävän aktiivisesti vaikka kyllähän blogin osoite ihan tuolla biossa näyttää olevan.

Kuolaintuella -blogissa seurataan Hannan hevosharrastusta kahden hevosen kanssa omalla kotitallillaan. Hevosista puoliveritamma Minttu treenaa myös kohti kouluratsun uraa ja uudempi tuttavuus on nuori arabitamma Marcella. Tässä luki aiemmin että Minttu treenaa matkaratsuksi, mutta se on tosiaan lisäjobi, mutta josta olin wannabematkaratsastajana kuitenkin tosi iloinen! On aina mukavaa kun tällaiset pienemmät lajit saavat somenäkyvyyttä. Tällä hetkellä ei muuten yhtään aktiivista matkaratsastusblogia olekaan. Blogi on ollut olemassa jo pidempään, mutta herännyt henkiin kunnolla vasta nykyisten hevosten ja kotitalliprojektin myötä.

Pallurablogi onkin edellistä tutumpi blogi ja olemme käyneet sen kirjoittajan Jennin kanssa paljonkin instakeskusteluja laidasta laitaan. Tätä blogia olen kehunut jo aiemmin kuinka se ilmestyi juuri silloin kun muut bloggaajat alkoivat luovuttaa ja on porskuttanut hienosti, no viime marraskuuhun asti. Jenni, nyt vähän skarppausta! Sisältö on monen muun blogin myötä siirtynyt Instan puolelle ja siellä julkaisuja tuleekin ilahduttavan usein. Kun aluksi blogi keskittyi juurikin Palluraan, mustaan suomenhevostammaan, seurataan nyt myös sen pientä alter egoa, eli mustaa shettistammaa ja itseasiassa koko tallin elämää. Jenni kun toteuttu haaveensa ja muutti böndelle.

Hevoskoulutus taas eroaakin blogeista kokonaan ollessaan useamman eri hevosalan yrittäjän verkkopankkikauppa! Verkkokursseja on laidasta laitaan harrastelijoille, opiskelijoille ja ammattilaisille. Tällä hetkellä kursseja on myynnissä kuudelta eri kouluttajalta ja kun tsekkasin nopeasti tarjonnan niin itselleni kiinnostavimmat olisivat ainakin Mia Jurvalan kavionhoito ja kengitys, joka ei siis lupaakaan kengittäjän taitoja vaan katsomaan omistajan silmin kavioita. Tämä on juuri sama lähestymistapa, jota käytän aasien kavionhuoltokurssissa. Toinen mielenkiintoinen on Miisa Wikmanin Hevosen painonhallinnan verkkokurssi. Olen Miisaa seurannut Instagramissa pitkään ja laihdutus ja painonhallinta ei tarkoitakaan kitudieettiä ja hikitreenejä vaan on jotain ihan muuta. Muulin lihavuuskunto on ok+, mutta koska aasit ja muulit lihovat herkästi, saisin ammennettua tästä varmasti hyvää tietoa pitkäkorvapuolellekin. Alustalla on muuten myös ilmaisia luentoja!

Muuliprojektin te kaikki tiedättekin, sehän on Suomen paras muulinomistajuuteen liittyvä blogi, jota on kirjoitettu nykymittapuulla aktiivisesti jo vuodesta 2015. Blogi heräsi kunnolla eloon Muulin saavuttua Suomeen 2016 ja sai hyvän lukijakunnan herättäessään alkuaikoina pahennusta mm hevostalli.netissä. Nykyään Muuli vaikuttaa olevan leppoisa harrastekaveri, mutta jotain eroa siinä kuitenkin on hevosiin. Blogin erikoisuus on kuitenkin vain se muuli, lukijakuntaa ei varmaan olisi tämänkään vertaa jos päätähtenä olisi tusinapuokki.

Äänestys on nyt avoinna Somegaalan nettisivuilla ja äänestysaikaa on 7.4. asti. HUOM! Tee se ajoissa, sillä äänestys sulkeutuu tuolloin illan aikana. Huom! Sinun ON äänestettävä jokaisesta kategoriasta ehdokasta joten pyydän tutustumaan edes pikaisesti ehdokkaisiin ja valitsemaan näistä parhaan. Tiedän että todella moni valitsee sieltä ihan randomisti parhaat tilit, mutta olisi ihan kiva jos kuitenkin ihan pienen hetken ajan tutustuisit. Mietin pitkään, julkaisenko omat suosikkini tähän alle perusteluineen, mutta en, se voisi ohjata äänestysvalintoja liikaa.

Voittajat julkaistetaan Tampereella Hevoset-messuilla jossa minäkin olen turistina ja messujen kanssa yhteistyön merkeissä paikalla ja tulen varmasti seuraamaan Somegaalaa.

Lue lisää

sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Somegaala ja messuterveisiä jo näin etukäteen! Ehdota suosikkejasi 23.3. mennessä!

Hevosalan somegaala järjestetään taas! Viime vuonna gaala oli kokonaan virtuaalinen mutta tänä vuonna päästään gaalailemaan Hevoset -messuille!

Kategoriat on nyt Somegaalaan valittu ja ne näet näppärästi tältä samalta sivulta, josta voit myös äänestää ihan ketä tahansa noihin kategoriohin! Lopulliseen äänestykseen valitaan tuolta ääniharavat mukaan, eli nyt voi oikeasti miettiä ja perustella omat suosikkinsa noihin minun mielestäni oikein kivoihin kategorioihin!

Minun somekanavani eivät ole oikein koskaan noissa pippaloissa menestyneet, tai siis aina on ollut selkeästi ammattimaisempaa ja pitkäjänteisempää työtä ja herran vuonna 2022 blogeja ei itseasassa ole enää edes montaa olemassa. Minullakin käy kuumimpana Insta ja Tiktok, kun niihin on vain jotenkin matalampi kynnys tehdä sisältöä. Blogi on minulle pyhä paikka jossa haluan julkaista vain ne hienoimmat kuvat ja eeppisimmät tallipäivitykset.

Mutta ht.netin anonyymien mukaan tämä blogi on edelleen ihmisten tiedossa ja muistissa, wow! No eipä tällaisia perinteisiä blogeja niin montaa olekaan, eli dementikkokin muistaa ne kaikki ulkoa.

En ole koskaan kehottanut äänestämään minun blogiani tai muita somekanavia tuossa kilpailussa, pyydän vain äänestämään parhaita. Mutta jos et sattumoisin keksi mitään ehdokastai vuoden Tiktokkaajaksi niin @rosami85 on yksi aika kiva sisällöntuottaja sillä alustalla. Ja varmaan tämä blogi menee tuohon "vuoden julkaisu"-kategoriaan, jossa haetaan juuri tekstimuotoista blogia tai erinomaista artikkelia tai muuta julkaisua.

Mitä Tampereen messuihin tulee, niin mut valittiin sinne vaikuttajaksi ja olen paikalla molemmat päivät. No, olisin ollut joka tapauksessa, koska sovittiin kavereiden kanssa oma miitti la-su väliseksi yöksi Ikaalisten kylpylään! Se on remontoitu uuteen loistoon joten kiva päästä katsomaan millainen se on! Olen messuilla paikalla siis lauantaiaamusta aina somegaalan loppuun ja sunnuntaina tulen paikalle puoliltapäivin.

Vähän harmittaa kyllä kun sunnuntain lastausdemo jää katsomatta, mutta elämä on.

Vaikuttajan roolissa hieroin pari suunnitelmaa jo messujen kanssa valmiiksi, kaksi niistä toteutinkin jo eli muisteluvideon vuoden 2019 messuista, joilla olin Muulin kanssa näytteilleasettajana ja muuli-aasi-messutietokilpailun Instastooreihin. Julkaisin sen tänään pari tuntia sitten ja se on ollut tosi suosittu ja 30 väittää näin kahden tunnin kohdalla tienneensä kaikki vastaukset oikein. No tarkastan ne joka tapauksessa, koska vain truu muulitietäjät voivat osallistua lippuarvontaan. Arvon kolme lippusettiä siis kaikkien kaikkiin oikein vastanneiden kesken.

Lue lisää

perjantai 11. maaliskuuta 2022

Satulavyöt vaihtuivat, mutta eipä se tällä kertaa vaikuttanut Muulin satulointikäyttäytymiseen

Olin vaihtanut länkkäsatulan vyötä viimeksi 2019 ja tuolloin ihan yllättäen Muuli lopetti takajalannostelun satulavyötä laittaessa. No vanha vyö olikin tosi kulahtanut ja paine tuli aika pienelle alueelle joten se oli ihan ymmärrettävää.

No ajan kuluessa käytös kyllä palasi ja liittyy nyt lopulta ihan koko satulointiin. Muuli ottaa herkästi sivuaskeleen länkkäsatulaa selkään nostaessa ja "lepuuttaa" tai nostelee takajalkojaan kun satulaa säätää (olen melkoinen satulansäätäjä) ja laittaa vyötä. Tai no itse vyö ei aiheuta enää ongelmia, stressinaiheuttajana on ylipäätään satulointi.

Joka tapauksessa päivitin Muulin molemmat satulavyöt hiljattain. Olin käyttänyt enkkusatulan kanssa pitkään Rossnerin mainiota muovoiltua vyötä ja mielestäni se auttoi osaltaan pitämään satulaa hieman taaempana. Ongelmana oli kuitenkin se, että satulan nahkaisissa vastinhihnoissa eivät reiät ole enää rinnakkain, joten Rossner puristi joko vyön etu- tai takaosasta, yleensä takaosasta. Toisin sanoen koko vyön paine oli vyön jommallakummalla reunalla, ei tasaisesti mahan alla koko vyön alueella. Tämä ei välttämättä ole iso ongelma, koska vyöhän hieman löystyy kun kuski satulaan istahtaa, mutta en usko että näin pistemäinen kuormitus edes pienissä määrin on ok.

Halusin jatkossakin ehdottomasti ns muotoillun vyön, eli jonka tehtävä on pitää satulaa taaempana kuin mihin vyö itsestään asettuu. Muulin ruumiinrakenne on ehdottomasti päärynämäinen, eli maha pullottaa ja edestä ollaan erittäin kapeita. Tämän se on varmasti perinyt emältään aasilta. Muulilla on tavallaan säkä takana ja kainalo edessä, se on aika mahdoton yhtäkö suurimmalle osalle satuloista ja vöistä.

Koska satulan vastinhihnojen reiät olivat eri kohdissa, oli vyöksi etsittävä sellainen jossa vyön soljet ovat tavallaan V:n muodostelmassa ja kulkevat saman renkaan kautta tai sitten vyössä olisi kattavat joustot. Rossner oli joustamaton.

No ei siinä mennyt montaakaan päivää kun varteenotettava Fairfieldin vyö löytyi. Se oli myynnissä ihan tallin naapurissa ratsastusreitin varrella, joten sovittiin kaupat, maksu mobilepaylla ja vyö odotteli minua iltapäivällä postilaatikossa.

Tässä vyössä on useampikin joustava pätkä ja mahan alla on suurehkot laatat, joille paine tuntui jakautuvan tosi tasaisesti. Hieman jännitin, että osuukohan Muulin etujalat keskipalaan, mutta ainakaan vielä sellaisesta ei ole merkkejä ja vyö pysyy ihan hyvin paikoillaan.

Satulakin pysyy hyvin paikoillaan esteitä lukuunottamatta, mutta eipä se pysynyt Rossnerillakaan. Esteille on varmaan pakko lisätä räät huovan alle ja päälle, koska Muuli ragoi hyvin voimakkaasti kun satula valahtaa eteen sään päälle. Enkä voi Muulia siitä syyttääkään.


Lännensatulapuolella olimme käyttäneet kolme vuotta samaa erinomaista satulavyötä, mutta halusin siihenkin satulaan parempaa paineentasausta mahan alle. Ostin Muulille uutena Back on Trackin painetta tasaavan länkkävyön, josta on rullasoljen lisäksi näppärä "automaattipiikki", eli se soljen piikki painuu vastinhihnaa vasten ja sujahtaa nätisti reikään. Tosin vyön avaaminen vaatii sormivoimaa, kun yhdellä sormella on vedettävä piikkiä ulospäin ja toisella löysytettävä vastinhihnaa.

Myös BOT vyö asettuu näppituntumalla kivasti mahaa vasten ja jakaa painoa hyvin koko alueelle. Lännensatulassahan ei periaatteessa ole eteenvalumisongelmaa, koska estän sen tehokkaasti mäkivöillä, mutta eipä tämä vyö sitä ratkaissut. Ratsastamaan lähtiessä mäkivyöt jäävät suht löysälle, mutta kotiin palatessa ne ovat kyllä napakat, eli satula liikkuu kyllä eteen niin pitkälle kun sen on mahdollista liikkua. Tämän takia en yksinkertaisesti uskalla edes kokeilla ratsastamista ilman mäkivöitä, olisin varmasti kaulalla ja sen yli.

Minulla on satulaan itseasiassa myös takavyöt, mutta niiden kiristusmekanismi ei ole toimiva tällä hetkellä, joten ne ovat täysin käyttämättömät enkä ole Muulia niihin edes totuttanut. Jos haluaisin takavyöllä saada satulan pysymään takana, olisi takasatulavyö kiristettävä kireämmälle kuin etuvyö. Tämä on ihan rutiinia rapakon takana muulien kanssa, mutta Euroopassa taidetaan käyttää enemmänkin mäkivöitä, kun takavyö pidetään (jos sitä edes käytetään) löysällä kuten ns kuuluukin.

Lännensatulan taaimmaisen satulavyön tarkoitushan on estää satulan nousu selästä silloin, kun lassottu nauta on sidottu nuppiin kiinni. Takavyön kuuluukin siis olla löysällä ellei sillä ole tarkoitus pitää satulaa takana.

Kuvasin pari videota Muulin satuloinnista aiemmin tänä vuonna. Ensimmäiseen jätin vain ne pätkät, jossa selvää reagointia oli, nauhoitin päälle ääniraidan ja tilasin itselleni kivityksen. Kommentteja somessa tulikin, osan mielestä reagointi oli lievää ja osan mielestä muulin terveyttä ja satulan istuvuutta olisi hyvä tutkia tarkemminkin. Toistin kokeen toisella kerralla niin, että Muulilla oli edessään ruokaämpäri. Reagointia oli edelleen (takapäällä väistö, jalkojen nosto) mutta enimmäkseen Muuli keskittyi syömishommiin.

Päättelin tästä ettei ongelma ole vielä niin suuri, että lähtisin tutkituttamaan Muulia tämän enempää. Uskon, että Muulilla voi hyvinkin olla mahavaivaa, suolistovaivaa, edelleen epäsopiva satula, epäsymmetrisyyden aiheuttamaa lihaskipua ja ihan vaan yliherkkyyttä.

Tässä kuvassa Muuli odottelee palkkaa
Muulillehan on ns ensimmäiset kosketukset aina hankalia, se herkästi väistää harjausta ja kaikkea muutakin kosketusta kun tilanne alkaa, mutta kun harjaus jatkuu, ei se enää ole ongelma. Sama näkyy hierojan kanssa ja itseasiassa vaikka siinä kun haen Muulin tarhasta. Se puhaltaa aina sieraimillaan huolestuneena kun laitan riimun sen turvan yli (en ole opettanut tähän starttinappulaa tai pään pujottamista riimuun), mutta os teen tämän monta kertaa, laskee sen pää eikä se enää huokaile.

Sama on myös stuntratsastajien kanssa, minun kannattaa ratsastaa hieman alle, jolloin selkäännousu ja ensimmäiset askeleet sujuvat toisellakin ratsastajalla turvallisesti.

Jos tämä on kipukäytöstä, niin Muuli piilottaa kivun näppärästi kun tilanne vain jatkuu. Se myös tulee minua tarhassa aina vastaan vaikken ole palkannut sitä siitä useampaan kuukauteen. Se tulee hienosti tarhasta ulos ja odottaa, että saan portit kiinni. Sellainen rutiini meillä tosin on, että sisällä käytävällä on aina Muulin ruokaämpäri odottamassa, koska haluan kaikin tavoin ehkäistä sisälletulo-ongelmat.

Muulilla on siis muutaman kerran sen elämän aikana ollut ongelmana juuri talliin sisälle tuleminen. Se tulee yleensä ovelle asti, jossa kääntyy ympäri ja lähtee käsistä. Tämän jälkeen se on vaikeaa saada edes oven lähelle (jotta sen narun voisi sitoa sisälle kiinni kalteriin estämään paikalta poistumisen). Nyt tätä ongelmaa ei ole suunnilleen vuoteen ollut ja yritän pitää tilanteen tällaisena. Nuo käyttäytymishetket ovat mahdollisesti liittyneet Muulin kiimakiertoon. Kiimaa ei oikein muuten näekään kuin ajoittaisena "huonona" käytöksenä.

Lue lisää

torstai 3. maaliskuuta 2022

Aasikurssia LIVENÄ pitkästä aikaa tarjolla!

Koronakurimus taitaa olla sen verran ohi että livekursseja aaseista uskaltaa taas järjestää!

Aasikurssien varaslähtö otetaan tosin jo tämän viikon lauantaina kun vedämme yhdessä Maria Pesosen kanssa webinaarin aasien kavionhoidosta. Maria puhuu aasien koulutuksen näkökulmasta ja minä sitten itse kavioista. Webinaariin ehtii vielä ilmoittautua joten lue täältä tarkemmat speksit ja ilmoittaudu suoraan minulle sähköpostitse.

Kurssit eivät ole kuitenkaan jäämässä tähän vaan Sadun kanssa järjestetään Sadun tallilla Lopella aasikurssipäiviä eri aihealueista! Kun aikaisemmin olen vetänyt koko setin nimellä Aasinhoitopäivä ja mahduttanut kaiken samalle päivälle, järjestetään nyt kolme eri päivää eri sisällöillä. Näin asioihin ehtii paneutua kunnolla ja itse aaseillekin jää riittävästi aikaa.

Itse olen mukana kahdessa ensimmäisessä (kolmas osuu samaan aikaan serkkuni häiden kanssa ja priorisoin tietenkin häät). Ensimmäinen kurssipäivä on nimeltään Aasinhoidon ABC, eli käydään läpi sitä millainen eläin aasi on, mistä se on kotoisin ja miten se eroaa hevosista. Miten sitä ruokitaan ja hoidetaan jne. Lupaan että päivässä on paljon uutta sekä aasinomistajille että sellaisille, jotka aasinhankintaa vasta suunnittelevat. Ja erityisesti jos on hevostaustaa, niin tässä katsotaan miten se aasi hevosesta eroaakaan. Sisältö sopii kuitenkin mainiosti sekä ns hevosihmisille että ihan hevosummikoille, koska aasinomistajissa on molempia.

Toinen kurssipäivä keskittyy aasien kavioihin ja sisältää kaviowebinaarin luennon mutta paaaljon syvällisemmin ja laajemmin kuin webinaarissa! Eli tiedossa on paljon kavioasiaa teoriassa ja dioina ja mikä parasta, myös käytäntöä! Sadun aasit ovat nimittäin todella kilttejä vuoltavia, joten päivän aikana vähän osallistujien määrästä riippuen jokainen pääsee vuolemaan ainakin yhden kavion niin halutessaan. Ei siinä tietenkään vuolijaksi kerralla opi, mutta pääsee liikkeelle oman aasin kanssa ja pystyy tekemään ylläpitovuoluja varsinaisen vuolijan käyntien välillä. Ja jos hevosten vuolusta on jo enemmän kokemusta, niin sitten pärjää aasien kanssa varmasti näillä neuvoilla.

Kolmas päivä on kokonaan Sadun heiniä ja siinä keskitytään aasin käsittelyyn ja kouluttamiseen, siedättämiseen ja kaikkeen siihen liittyvään teoriassa ja käytännössä. Sadullahan on taustaa mm ohjasajosta, mikä on ajon lisäksi kivaa tekemistä aasienkin kanssa. Kolmas päivä sisältää myös tietoa aasien pitopaikasta ja Satu esittelee tarkemmin omaa pihattoratkaisuaan ja aasien aktiivitarhaa.

Kurssipäiviin pääset ilmoittautumaan tämän linkin kautta!

Minä väkersin Canvalla kurssien mainokset. En mielestäni omaa tippaakaan graafikon kykyjä ja suurin osa ajasta menikin selaillessa Canvan valmiita malleja. Lopulta kun sieltä löytyi joku sinne päin, muokkasin siitä kuitenkin ihan erilaisen. En enää edes muista millainen tämän alkuperäinen oli, alkuperäisestä lienee jäljellä vain alareunan "revitty" alaosa.

Kokeilin muuten myös Adobe Sparkia mutta se oli erittäin kökkäre Canvan ilmaisversion rinnalla. Malleja oli paljon vähemmän, ne olivat jotenkin surkeampia (en löytänyt sieltä mitään hyvää) ja kun yritin yhtä sitten muokata niin koko selainikkuna meni mustaksi eikä mikään enää toiminut! Hyvä yritys Adobe, mutta Canva teki sen jo. Ja minullakin on ihan vaan se Canvan ilmaisversio käytössä, mutta koska toiminimeni vaatii, taidan pian ostaa myös lisenssin.

Sain siis toiminimelleni tosi kivan työurakan tälle vuodelle joka vaatii jonkin verran graafista suunnittelua. Canva on paljon kätevämpi kuin InDesign!





Lue lisää