Satulavyöt vaihtuivat, mutta eipä se tällä kertaa vaikuttanut Muulin satulointikäyttäytymiseen

Olin vaihtanut länkkäsatulan vyötä viimeksi 2019 ja tuolloin ihan yllättäen Muuli lopetti takajalannostelun satulavyötä laittaessa. No vanha vyö olikin tosi kulahtanut ja paine tuli aika pienelle alueelle joten se oli ihan ymmärrettävää.

No ajan kuluessa käytös kyllä palasi ja liittyy nyt lopulta ihan koko satulointiin. Muuli ottaa herkästi sivuaskeleen länkkäsatulaa selkään nostaessa ja "lepuuttaa" tai nostelee takajalkojaan kun satulaa säätää (olen melkoinen satulansäätäjä) ja laittaa vyötä. Tai no itse vyö ei aiheuta enää ongelmia, stressinaiheuttajana on ylipäätään satulointi.

Joka tapauksessa päivitin Muulin molemmat satulavyöt hiljattain. Olin käyttänyt enkkusatulan kanssa pitkään Rossnerin mainiota muovoiltua vyötä ja mielestäni se auttoi osaltaan pitämään satulaa hieman taaempana. Ongelmana oli kuitenkin se, että satulan nahkaisissa vastinhihnoissa eivät reiät ole enää rinnakkain, joten Rossner puristi joko vyön etu- tai takaosasta, yleensä takaosasta. Toisin sanoen koko vyön paine oli vyön jommallakummalla reunalla, ei tasaisesti mahan alla koko vyön alueella. Tämä ei välttämättä ole iso ongelma, koska vyöhän hieman löystyy kun kuski satulaan istahtaa, mutta en usko että näin pistemäinen kuormitus edes pienissä määrin on ok.

Halusin jatkossakin ehdottomasti ns muotoillun vyön, eli jonka tehtävä on pitää satulaa taaempana kuin mihin vyö itsestään asettuu. Muulin ruumiinrakenne on ehdottomasti päärynämäinen, eli maha pullottaa ja edestä ollaan erittäin kapeita. Tämän se on varmasti perinyt emältään aasilta. Muulilla on tavallaan säkä takana ja kainalo edessä, se on aika mahdoton yhtäkö suurimmalle osalle satuloista ja vöistä.

Koska satulan vastinhihnojen reiät olivat eri kohdissa, oli vyöksi etsittävä sellainen jossa vyön soljet ovat tavallaan V:n muodostelmassa ja kulkevat saman renkaan kautta tai sitten vyössä olisi kattavat joustot. Rossner oli joustamaton.

No ei siinä mennyt montaakaan päivää kun varteenotettava Fairfieldin vyö löytyi. Se oli myynnissä ihan tallin naapurissa ratsastusreitin varrella, joten sovittiin kaupat, maksu mobilepaylla ja vyö odotteli minua iltapäivällä postilaatikossa.

Tässä vyössä on useampikin joustava pätkä ja mahan alla on suurehkot laatat, joille paine tuntui jakautuvan tosi tasaisesti. Hieman jännitin, että osuukohan Muulin etujalat keskipalaan, mutta ainakaan vielä sellaisesta ei ole merkkejä ja vyö pysyy ihan hyvin paikoillaan.

Satulakin pysyy hyvin paikoillaan esteitä lukuunottamatta, mutta eipä se pysynyt Rossnerillakaan. Esteille on varmaan pakko lisätä räät huovan alle ja päälle, koska Muuli ragoi hyvin voimakkaasti kun satula valahtaa eteen sään päälle. Enkä voi Muulia siitä syyttääkään.

Lännensatulapuolella olimme käyttäneet kolme vuotta samaa erinomaista satulavyötä, mutta halusin siihenkin satulaan parempaa paineentasausta mahan alle. Ostin Muulille uutena Back on Trackin painetta tasaavan länkkävyön, josta on rullasoljen lisäksi näppärä "automaattipiikki", eli se soljen piikki painuu vastinhihnaa vasten ja sujahtaa nätisti reikään. Tosin vyön avaaminen vaatii sormivoimaa, kun yhdellä sormella on vedettävä piikkiä ulospäin ja toisella löysytettävä vastinhihnaa.

Myös BOT vyö asettuu näppituntumalla kivasti mahaa vasten ja jakaa painoa hyvin koko alueelle. Lännensatulassahan ei periaatteessa ole eteenvalumisongelmaa, koska estän sen tehokkaasti mäkivöillä, mutta eipä tämä vyö sitä ratkaissut. Ratsastamaan lähtiessä mäkivyöt jäävät suht löysälle, mutta kotiin palatessa ne ovat kyllä napakat, eli satula liikkuu kyllä eteen niin pitkälle kun sen on mahdollista liikkua. Tämän takia en yksinkertaisesti uskalla edes kokeilla ratsastamista ilman mäkivöitä, olisin varmasti kaulalla ja sen yli.

Minulla on satulaan itseasiassa myös takavyöt, mutta niiden kiristusmekanismi ei ole toimiva tällä hetkellä, joten ne ovat täysin käyttämättömät enkä ole Muulia niihin edes totuttanut. Jos haluaisin takavyöllä saada satulan pysymään takana, olisi takasatulavyö kiristettävä kireämmälle kuin etuvyö. Tämä on ihan rutiinia rapakon takana muulien kanssa, mutta Euroopassa taidetaan käyttää enemmänkin mäkivöitä, kun takavyö pidetään (jos sitä edes käytetään) löysällä kuten ns kuuluukin.

Lännensatulan taaimmaisen satulavyön tarkoitushan on estää satulan nousu selästä silloin, kun lassottu nauta on sidottu nuppiin kiinni. Takavyön kuuluukin siis olla löysällä ellei sillä ole tarkoitus pitää satulaa takana.

Kuvasin pari videota Muulin satuloinnista aiemmin tänä vuonna. Ensimmäiseen jätin vain ne pätkät, jossa selvää reagointia oli, nauhoitin päälle ääniraidan ja tilasin itselleni kivityksen. Kommentteja somessa tulikin, osan mielestä reagointi oli lievää ja osan mielestä muulin terveyttä ja satulan istuvuutta olisi hyvä tutkia tarkemminkin. Toistin kokeen toisella kerralla niin, että Muulilla oli edessään ruokaämpäri. Reagointia oli edelleen (takapäällä väistö, jalkojen nosto) mutta enimmäkseen Muuli keskittyi syömishommiin.

• Video 1 (ei ruokaa edessä)
• Video 2 (ruokaa edessä)
  

Päättelin tästä ettei ongelma ole vielä niin suuri, että lähtisin tutkituttamaan Muulia tämän enempää. Uskon, että Muulilla voi hyvinkin olla mahavaivaa, suolistovaivaa, edelleen epäsopiva satula, epäsymmetrisyyden aiheuttamaa lihaskipua ja ihan vaan yliherkkyyttä.

Tässä kuvassa Muuli odottelee palkkaa

Muulillehan on ns ensimmäiset kosketukset aina hankalia, se herkästi väistää harjausta ja kaikkea muutakin kosketusta kun tilanne alkaa, mutta kun harjaus jatkuu, ei se enää ole ongelma. Sama näkyy hierojan kanssa ja itseasiassa vaikka siinä kun haen Muulin tarhasta. Se puhaltaa aina sieraimillaan huolestuneena kun laitan riimun sen turvan yli (en ole opettanut tähän starttinappulaa tai pään pujottamista riimuun), mutta os teen tämän monta kertaa, laskee sen pää eikä se enää huokaile.

Sama on myös stuntratsastajien kanssa, minun kannattaa ratsastaa hieman alle, jolloin selkäännousu ja ensimmäiset askeleet sujuvat toisellakin ratsastajalla turvallisesti.

Jos tämä on kipukäytöstä, niin Muuli piilottaa kivun näppärästi kun tilanne vain jatkuu. Se myös tulee minua tarhassa aina vastaan vaikken ole palkannut sitä siitä useampaan kuukauteen. Se tulee hienosti tarhasta ulos ja odottaa, että saan portit kiinni. Sellainen rutiini meillä tosin on, että sisällä käytävällä on aina Muulin ruokaämpäri odottamassa, koska haluan kaikin tavoin ehkäistä sisälletulo-ongelmat.

Muulilla on siis muutaman kerran sen elämän aikana ollut ongelmana juuri talliin sisälle tuleminen. Se tulee yleensä ovelle asti, jossa kääntyy ympäri ja lähtee käsistä. Tämän jälkeen se on vaikeaa saada edes oven lähelle (jotta sen narun voisi sitoa sisälle kiinni kalteriin estämään paikalta poistumisen). Nyt tätä ongelmaa ei ole suunnilleen vuoteen ollut ja yritän pitää tilanteen tällaisena. Nuo käyttäytymishetket ovat mahdollisesti liittyneet Muulin kiimakiertoon. Kiimaa ei oikein muuten näekään kuin ajoittaisena "huonona" käytöksenä.