sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Muulimenot syyskuussa 2018 + kolme ensimmäistä kvartaalia

Menot

Syyskuun tallivuokra 415e (sisältää tarhansiivouspalvelun)
Trailerin vuokraus Muulin kuljettamiseen Tukkilaan 30e
Uusi riimu ja naru 42e
Käytettynä ostettu 50g sadeloimi posteineen 40e

Tulot
0e

YHTEENSÄ -527e

Lisäksi muistiin merkitään:

Muuli rokotettu herpestä vastaan 27.9.2018

Loimi vaatii hieman kavennuksia eteen niin etusoljet nousevat oikealle paikalleen.

Riimu on Waldhausen ja naru on Weaverin ikuinen!

Muulimenot kolmelta ensimmäiseltä kvartaalilta


Laskin yhteen muulimenoja vuoden ensimmäisen 9 kuukauden osalta. Tietää sitten jo vähän varautua siihen, paljonko tämä vuosi tulee menemään yli. Koska yli se menee.

Varustehankintoja on tulossa yksi tosi iso pommi, josta lisätietoa myöhemmin. Arvio on noin 800 euroa. Jep. Vain parasta Muulille.

Herpesrokotuksen lasku on tulossa, lisäksi Muuli pitää joulun alla rokottaa. Raspaus on vajaan kuukauden päästä. Ruoka riittää ehkä loppuvuodeksi, tai jos ei, niin laitetaan riittämään.

Ratsastustunnit on suunnittelussa, mutta minulla on sellainen pinkka Smartumeita, että yritän selvitä niiden avulla vuodenvaihteeseen asti.


Tuoreet rakennekuvat


Rakentelin Muulin rakennekuvista pienen kollaasin. Kaikki kuvat on otettu syys-lokakuussa. Ja alemmat kuvat ovat ihan tuoreita tästä kuusta.

Itse en kollaasin kuvien välillä näe muuta eroa kuin että häntä on kasvanut. Sain kuitenkin Facebookkiin kommenttia että takapää on pyöristynyt ja lavan seudulle on tullut lisää lihasta. Vertailu on tietenkin hankalaa, kun eläintä ei saa rakennekuviin koskaan ihan samalla tavalla ja ensimmäisessä kuvassa pääkin on epäedustavan alhaalla. Keskimmäinen kuva taas on ihan hieman etuviistosta otettu.
Kuvan saa klikattua isommaksi

Muuli rakennekuvissa syyskuussa 2018. Kuvat otti Reetta Ollila.
Lue lisää

lauantai 29. syyskuuta 2018

Muuli, varsanryöstäjä

Minun ja Muulin farmiviikko alkaa tulla päätökseensä. Muuli on varmasti nauttinut joka hetkestä. Se on tietenkin aasilaumansa pomo, mutta ei se täysi mulkku ole. Se pitää huolen omista heinistään, mutta antaa varsojen kyllä ajoittain syödä samalta heinäkasalta. Se pitää varsoista itseasiassa niin paljon, että on iskenyt silmänsä Sportin pieneen orivarsaan.

Muuli yrittää välillä pölliä varsan itselleen.

Ennen omaa farmiviikkoani olin Belgiassa lomalla ja sain sinne viestin, että mitä tehdään kun Muuli aika rumasti potkii Sporttia kauemmas varsansa luona. Sanoin, että laittakaa karsinaan jos tilanne näyttää pahalta. Tuolla kertaa Muuli lopetti varastamistoimet saadessaan lisää heinää.

Nyt, kun olen viikon asunut täällä tilalla ja olen aina välillä ikkunasta pystynyt stalkkaamaan aasitarhan touhuja, olen huomannyt että edelleen Muuli pieneksi hetkeksi kerrallaan pöllii varsan. Se ei kuitenkaan ole aggre Sporttia kohtaan vaan nielee tappionsa.

Sain varsanvarastamisesta pienen kuvasarjan kun eräänä päivänä otin ihan asiakseni käydä kuvailemassa pitkäkorvia hieman pidemmän putken kanssa. Kuvanlaatu ei valitettavasti ole tällä kittiputkella kovin kummoinen.

Muuli lähestyi emää korvat luimussa ja asettui tämän kuvan jälkeen emän ja varsan väliin.

Tässä Muuli piti varsan eri puolella kuin sen emä on, mutta varsa katsoo kyllä emäänsä koko ajan.

Vaikka Muuli kovasti päällään yritti paimentaa varsaa, päätti varsa mennä takaisin emänsä luokse. Muuli ei pidä siitä.

Kun varsa kirmasi emänsä luokse, laittoi Muuli molemmat juoksemaan,
Noin muuten on Muulin ja aasien yhteiselo mennyt tosi kivasti. Niillä on pieni pihattomökki tarhassa ja kun sanon pieni, niin se on aika pieni. Aasit ovat kuitenkin tosi sopuisia eläimiä ja koko porukka Muuli mukaanlukien on huonolla kelillä survoutunut sisään. Mökki oli sisältä kuivitettu runsaalla määrällä turvetta, mutta kun tässä oli pari sateista ja tuulista päivää, vein sisälle myös olkea. Se saattoi olla virhe, koska olki houkuttelee aasit käyttämään mökkiä paskahuussina ja nyt huomaan, että varsat ovat kellineet paskaisilla oljilla. Jos siis olkeen ryhtyy, niin oljessa on pysyttävä ja lisättävä joka päivä lisää. Turpeella kuivutettu mökki ei aaseja houkutellut paskalle.

Olen nähnyt, että Muuli jopa leikkii varsojen kanssa. Se nostaa pään ylös ja sietää tosi pitkään sitä, että varsa näykkii sitä päästä ja leuan alta. Muuli ei ole varsoille ollenkaan samanlainen luimija, kuin mitä se on aikuisille aaseille.

Ja tähän sitten ihan vaan kuvia.

Ps. Jos aasien pitkät kaviot saivat Sinut huolestumaan, niin ne on tänään vuoltu taas lyhyiksi, myös varsoilta.










Tästä Lumin orivarsasta tulee uusi siitosori Tukkilaan, en malta odottaa miten hieno tästä tulee isona!






Lue lisää

perjantai 28. syyskuuta 2018

Maneesissa on laukattu, palloa potkittu ja irtohypitty, eli perinteinen tallipäiväpostaus


Sain jo toistamiseen kuvaajan ihan lyhyen ajan sisällä, mitä luksusta! Emmi Jormanainen ajoi siis tänään Porvooseen kameransa kanssa ja dokumentoi minun ja Muulin ratsastusta.

Minulla oli ajatuksena pukea Muulille barokkisatula, jonka sain tallilaiselta lainaan, mutta Muuli reagoi siihen aika suppeasti käytävällä, notkisti selkäänsä ja oli hyvin epämääräisen oloinen. Koska halusin ratsastaa, otin varman päälle ja laitoin sille kuitenkin oma satulan. Se tarkoitti samalla bosalin käyttämistä, koska se näyttää paremmalta kuvissa kuin enkkusuitset.

Koska oltiinhan me ottamassa kuvia nimenomaan blogia varten. Eikä minulla muutenkaan ole mitään bosialia vastaan, haluaisin käyttää sitä enemmänkin mutta olen nössö.



Vauhdilla Vermoon







Ensin pyöritin Muulia pyöröaidassa sen aikaa, että sain sen kuulolle ja "join-uppaamaan". Sitten jumppasin selkäännousua. Sain tallin omistajalta Outilta tähän hyvät ohjeet, joita olemmekin nyt noudattaneet. Etenen vasta sitten, kun Muuli näyttää olevan ok. Kotona vielä vähän kiirehdin selkään.

Treenasin selkäännousua eilen barokkisatulalla (kipeyttikö se Muulin, en tiedä) siihen asti, että olin toisen jalustimen varassa ja kumartuneena selän yli, mutta en vienyt jalkaa yli. Muuli oli tosi lunki ja kiltti!

Tänään samat systeemit, eli tosi hitaasti etenin selkäännousussa ja kun Muuli oli ok, istuin selkään. Olin taivuttanut sen päätä sivulle vain aavistuksen ja hetken siinä jo mietin että menipäs hyvin, tulen alas ja kokeilen uudestaan, kunnes Muuli sitten alkoi pyöriä. Siinä kohtaa minun ei ole turvallista tulla alas, joten otin sen pään reilusti sivulle ja odotin, että se pysähtyy. Sitten myötäsin, otin, myötäsin jne, että sain sen oikeasti myötäämään heti.





Ratsastin pienen hetken pyörötarhassa, että Muuli tuntui hallussaolevalta ja sitten siirryttiin kentälle. Aurinko paistoi ja toi kuviin omat haasteensa isojen kontrastien myötä.

Menin käyntiä ja ravasin ja kokeilin hieman väistöjä aitaa vasten. Sain muutaman askeleen sieltä täältä onnistumaan.










Pleasureainesta?

Onhan se nyt jumalaisen kaunis muuli?!
Mentiin vielä maneesiinkin, kun kuvaaja oli paikalla availemassa ovia. Edelliskerralla Muulia kauhistuttivat katsomon puolella olevat WE-esteet ja varsinkin siniset tynnyrit, mutta nyt ratsastimme uraa pitkin hyvässä yhteisymmärryksessä. Muuli työnsi päänsä tynnyriin ja etsi varmaan ruokaa.

Emmi antoi meille katsomosta jumppapallon ja Muuliprojektin pidempiaikaiset lukijathan tietävät, että Muuli diggaa palloja. Sen oma parellipallo oli muuten mennyt säilytyksessä rikki, mutta Muulin toinen omistaja on korjannut sen. En ole vielä ottanut sitä korjauksen jälkeen käyttöön, joten Muuli oli varmaan vuosi sitten potkinut viimeksi palloa.

Siihen nähden se tajusi heti, mitä pitää tehdä.

Ja minkä huomasin itsessäni oli se, että palloa potkiesa ja seuratessa on ratsastettava jalalla, ei niinkään ohjilla. Ohjilla saan kyllä Muulin pään kääntymään, mutta kun palloa varten pitäisi kääntää lapoja.

Pallon seuraaminen oli juuri sellainen tehtävä, joka on minulle ja uskoakseni myös Muulille hyvä. Pallo auttaa siinä mielessä, että se on selkeä kiintopiste ja siihen liittyy tietty tehtävä. Mutta ei Muuli pallolle sentään niin paljon imenyt, että olisin voinut istua toimettomana satulassa.



Suosittelen kokeilemaan palloa! Ainakin minulla keskittyminen oli täysin pallossa ja sen luokse ratsastamisessa ja juuri sellaista ratsastuksen pitäisikin olla, ajatukset täysillä siinä.

Menin maneesissa vielä ravia ja koska Muuli tuntui niin kivalta, nostin sille laukan ensin toiseen kirrokseen ja sitten toiseen. Vasen kierros oli paljon vaikeampi, mutta lopulta Muuli nosti siihenkin laukan, kehuin sitä tosi paljon ja hyppäsin alas satulasta. Ratsastuksen sain siis lopettaa erittäin hyvään suoritukseen, jes!

Muulin päivä ei kuitenkaan päättynyt vielä tähän. Emmi halusi nähdä sen hyppäävän ja minä en halunnut hypätä sen kanssa, joten rakennettiin irtohypytyskuja, johon tuli kaksi estettä ja puomi. Kujaan emme kuitenkaan laittaneet nauhaa, koska se pilaa kaikki kuvat. Tiesin, että Muuli imisi kyllä esteille, se nimittäin tykkää irtojuoksutuksesta!

Itseasiassa, siinä vaiheessa kun olimme saaneet esteet kannettua paikalle, Muuli meni ihan oma-aloitteisesti esteille ja ylitti ne hallitusti käynnissä.

Muuli käveli esteen yli tosi nätisti pudottamatta puomia.
Otin pussiraipan sitten kouraani, että saisimme Muuliin vauhtia ja se ampui kuin tykin suusta! Se ei epäröinyt hetkeäkään eikä kertaakaan sujahtanut esteiden ohi sisäpuolelta, mikä mahtava eläin!

Minä vain nostatin sillä laukan viimeistään kulmassa ja jäin katsomaan, miten se suoriutuu. Yhtään kertaa se ei kolauttanut tai pudottanut puomeja, mutta eiväthän ne kovin korkealla olleetkaan.

Alla olevassa kuvassa Muuli on mittatikkuna korkeimmalle esteelle.


Ja tässä on lisää irtohypytyskuvia. Jos blogia lukee joku, joka tajuaa hyppytekniikasta jotain, niin antakaa tuomionne. Onko paska vai sysipaska? Hylkäänkö kaikki hyppysuunnitelmat saman tien ja hypytän jatkossakin vain irtona?









Lue lisää