lauantai 28. helmikuuta 2015

Mules and more, helmikuu 2015

Sain tämän helmikuun numeronkin tilauksen jälkeen  ja sain sen juuri luettua kannesta kanteen. Tässä oli pari tosi mielenkiintoista juttua, mutta suurin osa oli sellaista mutufiilistelyä, mutta sitähän se saa aikakauslehdessä ollakin.

Lehden sisällysluettelo


Pääkirjoituksessa päätoimittaja kertoo omasta vuodenvaihteestaan eikä siinä mainita muuleista mitään. Päätoimittajan tytär, joka lehteä myös itse toimittaa, oli mennyt naimisiin ja viereisellä sivulla on sivu täynnä hääkuvia. Ookoo.

Lukijakirjeissä muutama pieni kirjoitus kuvien kera ja sitten päästäänkin asiaan, nimittäin mainoksiin. Tämä helmikuun lehti on orinumero ja lehdessä on tavallista enemmän ori-ilmoituksia.

Ilmoitusten jälkeen on viimeinen osa Meredith Hodgesin miniaasisarjasta jossa hän on opettanut kaksi miniaasia parivaljakkoajoon. Hän painottaa treenien lukumäärää, enemmän on paremmin. Ensin aasit yksitellen ja sitten parivaljakkona. Kun Suomessa taitaa olla tapana heittää kärryt perään (myös allekirjoittanut on tehnyt näin) niin Meredith pitkän linjan ammattilaisena käyttää täysin erilaista tapaa. Treenihetket ovat toki alussa vain vartin mittaisia ja tapahtuvat muutaman kerran viikossa mutta hän suosittelee että harjoittelua on takana peräti kaksi vuotta ennenkuin kärryt ja kuski ovat perässä! Tällä metodilla tulee varmasti erittäin toimivia valjakkoaaseja, ja muuleja.

Seuraavan sivun teksti onkin julkaistu lehden blogissa, eli voit lukea sen täältä. Jutussa haaveillaan maastoratsastusretkistä ja siitä, mitä pitää hankkia jotta ne onnistuvat. Lähdetään muulin hankinnasta liikkeelle. Kirjoittaja muistuttaa että ei pidä ostaa väriä vaan muulin luonnetta ja koulutustasoa.

Seuraavalla aukeamalla on vain pieni otos kirjasta Mule skinners bible, ja siinäkin otetaan kantaa muulin kasvatukseen. Koska juttu on todella lyhyt mutta sitäkin ytimekkäämpi, suomennan sen tähän.

MAx Harsha, Mule Skinners Biblen kirjoittaja
Jos valitsisin nyt tamman muulikasvatukseen se olisi hyvärakenteinen tamma joka on luonteeltaan erittäin ystävällinen. Roduksi valitsisin quarterin Three Barsin linjoista koska ne hevoset ovat hyvin atleettisia. Haluan että tamma suvaitsee ihmisen vierellään vaikka se olisi laitumella sillä silloin kun sillä on varsa, haluan tutustua varsaan hyvin. Suhteeni varsaan alkaisi siis jo laitumella ja kun varsa on vanhempi, saan sen helposti laitumelta kiinni ja riimun päähän.
Muulit ovat hyvin älykkäitä ja luovat vahvan siteen ihmiseensä joten kannattaa aloittaa ajoissa.
Isoisäni antoi minulle varsan joka syntyi kaksi päivää sen jälkeen kun itse täytin 12. Menin varsan luokse laitumelle useasti vain leikkimään sen kanssaja meille kehittyi aika vahva suhde. Kun ajoin karjaa sen emän selästä käsin, varsan saattoi ottaa vapaana mukaan. Hieman vanhempana ratsastin pidempiä lenkkejä hevostammalla ja varsa lähti mukaan kisaamaan emänsä kanssa.
Kun muuli tuli ratsun ikään se oli todella helppo totuttaa ratsastajaan ja se lähti aina mielellään töihin. Jotta tällainen muuli onnistuu, on mielestäni tärkeää että emä on hyväluonteinen ja varsa-ajasta kannattaa ottaa kaikki hyöty irti.

Seuraavaksi on tarina Ranskasta ja se kertoo siitä kuinka paikallisessa ravintolassa saatiin idea tehdä aasista taidemaalari sitomalla aasin häntään pensseli ja kastamalla sitä maaleihin. Kun aasi huiski hännällään, syntyi värikästä taidetta. Taulusta tuli hyvin suosittu ja vastoin odotuksia, vielä suositumpi kun selvisi että taiteilija on aasi!

Maastoratsastus on jenkeissä suosittua, sen huomaa tästäkin numerosta. Aukeaman täysin kuvaton juttu kertoo siitä, miten päästään taas uudeksi kaudeksi kuntoon. Osa muulin omistajista ei liikuta muulejaan oloduhteiden pakosta ollenkaan talvella joten keväällä lähdetään liikkeelle puhtaalta pöydältä.

No sitten päästiin asiaankin. Eläinlääkäri kertoo pääasiassa ruunausoperaatiosta ja juttu on niin täynnä eläinlääkärillistä termistöä joten on ehkä parempi jättää suomentamatta. Mikä tässä on kuitenkin Se juttu on että tämä eläinlääkäri on aikoinaan testannut Sucostrin-nimistä rauhoittavaa lääkettä jonka voimin hän on suorittanut myös ruunauksia. Lääke ei kuitenkaan tarjonnut kivunlievitystä joten eläinlääkäri käytti lisänä opiaatteja. Jossain vaiheessa hän alkoi käyttää rauhoittavaa sellaisiin toimenpiteisiin jotka olivat hevosten mielestä epämiellyttäviä tai pelottavia mutta eivät tuottaneet kipua kuten hampaiden raspaus tai vaikka matolääkkeen antaminen. Ja tässä tulee se juttu, jos voit kontrolloida hevosen liikkeitä, kontrolloit samalla sen mieltä. Eläinlääkäri huomasi että jos eläin virkosi rauhoituksestaan mutta eläinlääkäri jatkoi silti vielä vähän raspausta niin vuoden päästä raspauksen pystyi tekemään kokonaan ilman rauhoitusta. Se siis siedättyi toimenpiteeseen vaikka se olikin rauhoitettu.
pari pallinsa menettänyttä raatoa kuvassa.


Seuraavassa jutussa käydään talutusharjoituksia, tällä kertaa aluksi ihmisen kanssa. Ratsastaessa, taluttaessa ja koulutuksessa on tärkeää pystyä kertomaan muulille mitä siltä  halutaan tai homma menee puihin. Kun riimunnaru sidotaan ihmisen käteen jolla on vielä side silmillä voidaan treenata talutusta ilman muuleja. Sokea kyllä kertoo milloin ei ymmärrä taluttajan merkkejä.

Sitten tehdään uudenvuoden lupauksia 10 kappaletta, mm ratsasta muulillasi enemmän, huolehdi entistäkin paremmin muulisi hyvinvoinnista. Huolehdi myös omasta terveydestäsi paremmin. Kokeile jotain uutta varustetta muulillesi tai itsellesi. Tee jostakin ei-vielä-muuli-ihmisestä muuli-ihminen ottamalla hänet mukaan maastovaellukselle. Hauskoja juttuja ja mä voin kyllä ilmoittautua sinne muulitilalle talliorjaksi!

Sitten pari lyhyempää ja epäoleellista palstan juttua ennenkuin on taas pidempi juttu. Vakituinen kirjoittaja "mummo" kertoo kuulumisiaan ja muistelee myös menneisyyttä kuinka muuleja aikaisemmin kasvatettiin ja kohdeltiin. Hän kertoo myös oikean muulin valinnasta ja muulikasvatuksesta

Seuraavassa jutussa kirjoittaja kertoo kuinka hänen laumansa kasvoi yhdellä muulilla. Ponin ja aasiorin varsa oli vailla kotia ja kirjoittaja kävi ostamassa käsittelemättömän varsan itselleen

Mainosten ja ori-ilmoitusten jälkeen on palstan verran ruoka-ohjeita. Siis ihmisille. Mitä hittoa :D

Kyllä kiitos, nämä muulit kelpaa kyllä minullekin! Hintaa 7 500$/kpl
Teksti-ilmoitukset ja mustavalkoiset

Ilmoitukset <3

Huhtikuun numerosta onkin tulossa maastoratsastusekstra. Kun tähänkin asti lehdet on puolillaan maastoratsastusta niin jännä nähdä kuinka paljon siitä oikeasti saadaan irti!
1981 julkaistu ori-ilmoitus

Kahden lehden kokemuksella on kyllä sanottava että lehden taitto on tainnut jäädä tänne 80-luvulle ylläolevan ori-ilmoituksen kanssa. Toki teksti on tärkeää mutta kun jutuissa on kyllä ihan hienoja kuvia niin ne painetaan palstan levyisenä jotta aukeamalle mahtuisi puolen sivun nelivärinen mainos muulivarusteista. Enemmän ja isompia kuvia kiitos!

Noh, vuoden tilaus maksettu, mietin vuoden päästä jatkanko tilausta edelleen vai en.
Lue lisää

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Muulivaellukselle Saksaan?

Jos Grand Canyon on turhan kaukana, suuntaa Saksaan. Albmuli (entinen Maultiertrail) järjestää eri pituisia maastoja joko ratsain tai niin että muuli kantaa matkatavarat. Tarjolla myös ratsastustunteja. Paikka sijaitsee Etelä-Saksassa, lähimmät kaupungit obat Stuttgart, München ja Zürich Sveitsin puolella.



Kahden päivän vaelluksia järjestetään kerran kuukaudessa, päivämäärät löydät sivulta ja hintaa on 196 €. Hintaan tosin sisältyy vain muuli ja reissun vetäjä, majoitus ja ruoka on maksettava reissun päällä.

Kolmen päivän vaellus maksaa 296 € ja jälleen majoitus ja ruokailut veloitetaan vielä erikseen. Majoittuminen tapahtuu paikallisissa majataloissa, joissa majoittuu 20-50e hinnalla per yö.

Molemmat pidemmät vaellukset suuntautuvat joka kerta hieman eri suuntiin joten vaihtoehdoista voi valita kiinnostavimman ja matkustaa paikalle silloin.

Lisäksi herkkuna tarjoillaan neljän päivän vaellusta Alppien suuntaan hintaan 396 € sisältäen muulin, vetäjän ja pikniklounaat maastossa. Aamiainen, päivällinen ja majoitus maksetaan vielä erikseen.

Ja onhan valikoimassa myös yksi viikon reissu jolle hintaa tuli 720e + majoitukset ja ruuat. Tämä näyttää olevan elokuun lopussa tänä vuonna. Voi kun pääsisi vaikka vuoden päästä tuolle reissulle mukaan!

Päiväretketki pikniklounaalla 90 , aamuvarhaisen maasto lähtee kuudelta aamulla ja maksaa 95 . Talvella ratsastetaan ilman evästaukoja ja hintaa on 80 €.

Lyhyemmät muutaman tunnin maastot ovat viikonloppuisin 40 €/hlö ja viikolla 35 €.

Vaeltamaan pääsee myös niin että muuli kuskaa kersat ja kassit. Hinta on edullisempi kuin ratsastaen, lue lisää täältä.

Kaikki vuoden 2015 reissut löytyy helposti tästä esitteestä.

Kuvat olen upottanut suoraan sivuilta.

Miten perille?

Ota lennot Stuttgarttiin ja matkusta junalla Münsingeniin. Matka-aika on 2h 26 minuuttia. Münsingenista on vielä 4,5 km mestoille, eli sen voi taittaa ihan hyvin taksilla. Juna "hieman" kiertää, sillä autolla Stuttgartista on matkaa vain 63 kilometriä.

Lennot n 6kk päässä maksavat noin 200 euroa Helsingistä, kaikissa lennoissa on yksi vaihto.

Kentältä pääsee junalla Stuttgartin päärautatieasemalle.
Edit 13.3.2015: Sain vastauksen että englannilla pärjää vaelluksen aikana.
Lue lisää

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Grand Canyon muulin selästä?

Grand Canyon on Yhdysvalloissa Arizonan osavaltiossa. Mestoille pääsee tutustumaan kävellen, helikopterilla tai muulilla. Eiköhän muuli ole näistä vaihtoehdoista coolein?
Jos jännäkakka ei kutittele housuissa tämän pätkän jälkeen, varaa itsellesi muulivaellus!

Täällä on kerrottu vaelluksista ja myös hinnoista. Halpaahan tämä lysti ei missään tapauksessa ole. Kolmen tunnin reissu josta 2 tuntia satulassa maksaa 117,75$ per ratsastaja ja lähtöjä on kerran tai kaksi päivässä. Maastolle pääsee kerrallaan 20 ratsastajaa.

Rotkon pohjalla sijaitsee Phantom Ranch jonne tehdään yön yli ratsastuksia. Alaspäin ratsastetaan 5,5 tuntia ja ratsastuksen aikana nautitaan lounas. Alhaalla odottaa majoitus ja päivällinen. Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen ratsastetaan 5h takaisin ylös. Yhden yön ratsastusreissu maksaa 515,02$ ensimmäiseltä ratsastajalta ja kahdelle 901,04$ yhteensä. Lisähenkilöt maksavat kukin 398,02$ eli kannattaa kerätä porukkaa mukaan.

Phantom Ranchille on toki mahdollista myös kävellä ja majoituksen ruokineen voi varata erikseen. Jos haluat laittaa matkatavarasi muulin mukaan, se maksaa 68,42$ per kassi per suunta.

Matkalaukkuja ei voi ratsastusreissuille ottaa, mutta kukin voi pakata satulalaukkuun hieman omia tavaroitaan kuten hammasharjan ja yöpuvun. Pukeutuminen sään mukaan, kesällä lierihattu tai lippis on pakollinen (jos sinulla ei ole, on sinun pakko ostaa sellainen matkamuistomyymälästä jotta pääset mukaan), talvella paksut hanskat ja pipo.

Kaikille retkille lähdetään Bright Angel Lodgesta, jossa on mahdollista myös majoittua. Kuljetus muulien luo kuuluu hintaan.

Lihaville tiedoksi, parin tunnin vaellukselle pääsee jos painoa on maksimissaan 102 kiloa ja yön yli vaelluksella sinun on painettava alle 90 kiloa. Ja tähän painoon lasketaan vaatteetkin mukaan. Kaikentasoiset ratsastajat ovat tervetulleita sillä muulithan kulkevat melko hyvin possujunassa. Kannattaa kuitenkin olla ratsastanut sen verran että uskaltaa luottaa siihen että muuli ei kompastu ja putoa reunalta. Et itsekään pääse nauttimaan reissusta jos puristat rystyset valkoisena lännensatulan nuppia.

Kuva: Grand Canyon National Park, kuva vapaasti käytetävissä CC 2.0

Kuva: Sebastian Toncu, kuva vapaasti käytetävissä CC 3.0

Kuva: Grand Canyon National Park, kuva vapaasti käytettävissä CC 2.0
Lämpenitkö vieläkään ajatukselle? Lueppa Tripadvisoriin tulleita palautteita vaelluksilta. Melkein kaikki ovat tykänneet kokemuksesta viiden tähden verran. Palautteiden perusteella muulien käyttämällä reitillä (south rim ride) ei ole kävelijöitä tukkeena eikä ratsastajiakaan sesongin ulkopuolella ihan kahtakymmentä. Mukaan kannattaa todellakin ottaa ne, mitä esitteessä kerrotaan, eli lierihattu. Samoin puffi kaulassa on hyvä, sillä johonkin aikaan vuodesta tuuli lennättää hiekkaa suuhun ja nenään, buffilla saat suojattua. Talvella ratsastajia on vähemmän mutta on varustauduttava lämpimillä vaatteilla.

Las Vegas sijaitsee muuten viereisessä Nevadan osavaltiossa. Autolla rulettipöytään hurauttaa 4,5 tunnissa. Tai ehkä kannattaa kokeilla pelionnea ensin jotta muuliratsastuksen saa kustannettua.
Lue lisää

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Mules and more, tammikuu 2015

Tiistaina postilaatikossa oli ihanaa postia nimittäin tilaamani muulilehdet tulivat. Lupasivat lähettää minulle tammikuun ja helmikuun lehdet jotta saan kokoon kaikki vuoden lehdet. Maaliskuun lehti tulee vielä kuun lopussa.

Kirjekuori odotti postilaatikossa..

Ja tästä lähtee!
Ensin olin että WOW, mahtavaa, muulilehti, ihanaa!
Sitten mykistyin mainoksista. Yleensä vihaan kun lehdissä on mainoksia, mutta mieten paljon kaikkea on aaseille ja muuleille rapakon takana! Heti ensimmäisellä aukeamalla satulamainos ja Pair A Dicen myynti-ilmoitus muulista. Kyllä kiitos tänne yksi 7v aasiruuna! Ihan sama vaikka maksaa 6500$


Menee suunnilleen koko päivä kun olen tsekkannut kaikki nämä nettisivut läpi etsien aasitavaraa ja hienoja muuleja.
Ilmoitusten jälkeen mennään asiaan. Siihen olin hiukan pettynyt. Lehdessä on jopa enemmän mutustooria kuin tiukkaa faktaa muuleista. Pääkirjoitus on hyvin kotoisa, niinkuin kirjoittaja postaisi blogitekstinsä. Sitten lehdessä on lukijakirjeitä ja -kuvia joissa kiitetään hienosta lehdestä ja esitellään omat muulit kuvien kanssa. Hienoja muuleja! Eräs kertoo että asuvat miehensä ja muuliensa kanssa alueella, jossa ei oikein ole muita muuleja. Ihmiset kyselevät paljon aina kun näkevät ratsastajat jossain.

Sitten olikin ensimmäinen tosi mielenkiintoinen juttu, tai niin luulin. Amerikkalainen nainen asuu ranskassa ja kertoo aukeaman verran kuinka oli vierailemassa yhdysvalloissa kaverinsa luona, jolla on muuleja. Ehdin jo innostua että nyt on muulinomistaja Ranskasta tässä, mutta lopussa hän toteaa että etsiikin itselleen maastohevosen sillä ratsumuuleja ei Euroopasta löydy. Shit. Jos pidemmän linjan ihminen toteaa noin, niin kai siinä jotain perää on.

Sitten on Meredith Hodgesin artikkeli miniaasien koulutuksessa. Itseasiassa Meredith on postaillut Facebooksivulleen kuvia missä hän kouluttaa näitä minejä ja nyt oli mukavaa lukea koko teksti. Tai tämä oli osa 4/5 ja tässä opetetaan aaseja käyttämään kroppaansa oikein kun ne vetävät taakkaa. Meredith painottaa kaikessa sellaista perusteellista ja hidasta tekemistä. Suomessa tehdään ajoaasi kolmessa päivässä, Meredith kouluttaa aasejaan vuoden verran. Toki takaa-ajo ja kääntymiset ovat Meredithin aaseilla hallussa siinä vaiheessa kun niille laitetaan kärryt.

Tämän jälkeen on päiväkirjatyyppistä tekstiä aukeaman verran. Myönnän, en lukenut, on sen verran mutua, ei anna mitään tietoa. Ja pari pientä kuvaa.

Sitten asiaan, vinkkejä säikyn muulin säkittämiseen ym. Tämä on oikeasti mielenkiintoista ja tässä myös käydään läpi sitä, aiheuttaako omistaja muulinsa pelot varautumalla etukäteen siihen, että kohta lähtee.

Sitten muulinkasvattaja pohtii muulin ostamista. Hän pitää myös klinikoita muulinomistajille muuleineen ja mainitsee että muulibuumi on aika tuore jenkeissä, 20 vuotta sitten aikuisia muuleja ei ollut myynnissä joten oli aina ostettava varsa ja klinikat täyttyivät ihmisistä varsojensa kanssa. Muulin hinnasta sen verran että yli 20 000 dollaria muulista on naurettavan suuri summa, mutta myös alle 400 dollaria, sillä ei saa kuin jonkun toisen ongelman. Hän saa avunpyyntöjä pitkän linjan hevosihmisiltä, jotka ovat nyt ostaneet ensimmäisen muulinsa. Ihmiset ovat ihan hoomoilasena kun muuli ei toimikaan kuten hevonen. Brad Cameron täsmentää että jos muuli ei tunnu ymmärtävän, sille pitää esittää asia selkeämmin ja selkeämmin. "Sinun ON pidettävä muulia niinkuin sinun kuuluisi pitää hevosta", jos olet muulille reilu, se on sinulle reilu. Epäjohdonmukaisuuksia ne eivät ymmärrä.

Seuraava juttu käsittelee vaelluksia muulin kanssa. Monet reitit kulkevat samoja polkuja missä menee maastopyöräilijöitä ja kävelijöitä. Luonnossa on aina kunnioitettava kanssaliikkujia ja muulien tulee olla hyvin koulutettuja ja tottuneita villieläimiin. No kaikkea sattuu ja kirjoittaja kertoo että erään kerran hänen sukulaisensa törmäsivät muuliensa kanssa pariin patikoijaan joilla oli aika ärhäkät koirat mukana. Koirat iskivät kiinni muulien jalkoihin purren kunnolla ja kun ratsastaja huusi omistajille, nämä vain nauroivat. Tässä tullaan Yhdysvaltoihin. Toisella ratsastajalla oli ase mukana koska kunnon kansalainen saa puolustaa itseään ja omaisuuttaan. Aseen nostaminen ilmaan ei saanut omistajia hakemaan koiriaan joten mies ampui kohti toista koiraa ja koirat luovuttivat. Koirien omistajat alkoivat raivota mutta ratsukot lähtivät ravaamaan pois paikalta. Muuli tarvitsi myöhemmin pari tikkiä jalkoihin.
Metsissä on tekstin mukaan myös huumelabroja ja jo niiden takia ase kannattaa olla takataskussa.

Satulasta kannattaa ptiää hyvä huoli sillä se on kallis investointi Seuraavassa annetaan hoito-ohjeet satulalle, suitsille ja muulle tarpeelliselle ratsastusvarusteelle. Herra muuten sanoo että neopreeniset hengittävät padit ovat parhaita westernsatulan alla!

Parin lyhyemmän mutujun (musta tuntuu tekstiä suoraan päästä) jälkeen on laukkamuuli Sarah Nelsonin esittely. Se on myös lehden kansikuvassa. Muulin laukkaura kesti siihen asti kun se täytti 14 ja voitettuaan yhteensä 287 475$, se siirtyi ansaitulle eläkkeelle. Kisoja on takana 119 joista 63 se voitti. Nykyään se elää omistajiensa tilalla ja sillä maastoillaan. Lisää kuvia tästä muulista löytyy lehden blogista.

Seuraava matkastoori onkin sitten sellainen että tonne kun pääsis. Muulin omistaja on käynyt isossa luonnonpuistossa vaeltamassa muulinsa kanssa ja kertoo seitsemän päivän mittaisesta vaelluksesta.

Sitten on allaolevan kuvan aukeama jossa on vuoden aikana pärjänneiden aasien ja muulien palkitsemista. Kaikki aukeaman eläimet tuottavat täällä päässä pitkän ihastuneen huokauksen.


Jäljellä on vielä pitkä haastattelu Steve Edwardsista joka kouluttaa muuleja. Tässäkin käydään läpi se, että ihmiset kokevat muulit itsepäisiksi vaikka itsepäisyyden tekevät omistajat epäloogisella toiminnallaan. Ratsastuspuolella hän kommentoi ihmisiä jotka kuvittelevat omaavansa pehmeän käden ja totuus onkin ihan toisenlainen. Steve näkee siis että vika on yksinomaan satulassa, ei muulissa. Ihmiset myös olettavat että "kyllä tämä tietää mitä pitää tehdä" ja ihminen matkustelee selässä, mutta muuli tarvitsee ohjeita vaikka asia olisi tuttu juttu. Tai niinhän ihminen luulee.

Lopussa vielä muutama aukeama pienempiä juttuja ja mainoksia.

Kannattiko tilata? No tottakai, vaikka tiukan asian osuus jäikin nyt vajaaksi. Luultavasti asiaa on kyllä ollut vuosien varrella mutta kun lehdellä on varmasti pitkäaikaisia tilaajia, ei samoja juttuja voi liian usein kierrättää. Toisaalta asiaa saa kirjoistakin, lehti on juuri sitä varten että siinä on haastatteluja jne.

Lehden ulkoasu? Ei kyllä sykähdytä.. Jopa minä pystyn mielenkiintoisempaan taittojälkeen ja se on paljon se. Pitkäkorvat-lehti painii näköjään edelleen ihan omassa luokassaan ollessaan niin upea.
Lue lisää

maanantai 16. helmikuuta 2015

Muulikaupoilla netissä

Muulit ei ole Euroopassakaan tietääkseni mikään tosi kova juttu, tosin oma kielitaito jää hyvin pitkälti englannin varaan. Saksaksi pystyn ihan pikkuisen googlaamaan ja toki google kääntäjä on kaveri.

Englannissa muuleille on oma yhdistys, The British Mule Society, mutta sivuilla meininki on tosi kuollutta. Seuraan näitä myös Facebookissa, siellä on ehkä hieman virkeämpää. Kuvien perusteella muulit ovat "ponimuuleja" eli emänä on varmaan new forestia ja muita saarten ponirotuja. Erilaisia juttuja näyttävät aasien kanssa tekevän, mutta toiminta on varmaan aika lapsenkengissä. Englannissahan on todella paljon aaseja, mutta niitä on todella paljon myös Donkey Sanctuaryn hoivissa. Heillä on myös muuleja paljon, nekin kuvien perusteella "hauskoja kokeiluja" eli isompia ratsun näköisiä muuleja ei juurikaan näy.

Englantiin ei kannata turhan paljon tuhlata shoppailuaikaa sillä tuontikustannukset saarelta ovat paljon suuremmat kuin vaikka Saksasta.

Saksan puolelle siis. Haustier-Anzeigerissä on aaseja ja muuleja paljon myynnissä. Suurin osa on aaseja ja muuli-ilmoituksista melkein kaikki on viime vuodelta, eli eivät varmaan enää myynnissä. Ja myytävistäkin vain pari on oikeasti ratsun kokoisia.

ehorses on myös paikka, jossa ilmoituksia löytyy. Siellä on aikaisemmin ollut ilmoituksia enemmänkin, tällä hetkellä vain yksi muuli. Hakuehdoissa on sitten kaksi kertaa Mule, toinen on muuli ja toinen muuliaasi mutta molemmat on käännetty englanniksi muuliksi eli muista valita molemmat.

Pferde.de löytyy monta muulia myynnissä, tällä hetkellä pari samaa mitä oli kahdessa muussakin mainitussa paikassa.

Mules in Spain on englantilaisen pitämä muulifarmi. Myös myytäviä muuleja ja tietoa muuleista.

Linkit vievät suoraan muulien hakutuloksiin.

No olihan siellä kiinnostaviakin tapauksia.
Tässä olisi korkeutta huimat 160 cm. Isänä Grand Noir Du Berry-rotuinen aasi, jonka googlasin ja selvisi että sitä käytetään paljon siitokseen, sekä aaseja että muuleja. Emänä on bretagnenhevonen (breton) joka on työhevosrotuinen. Vaikka noin muuten tämä muuli näyttää täydelliseltä, ei työhevonen oikein nappaa koska suunnitelmissa  on ratsumuuli. Työmuuli voi olla vähän turhan raskas ja kyllähän 160 cm korkea möhkäle vaatii tallipaikaltakin suurta karsonaa ja nykyään on helpompaa löytää karsina jos asukki on alle 160 cm.

Tämä tamma on alunperin Ranskasta, joten ko maa vaatii lisägooglausta aasien suhteen. Harmi vain että ranskaksi en pysty googlaamaan yhtään mitään joten en ole löytänyt mitään myyntisivujakaan.


Tämä tamma on ollut myynnissä kesästä saakka, joten se on varmaan oikeasti jo mennyt mutta koska näyttää tosi kivalta, laitan tämänkin kuvakaappaukset tähän. Kuva on siis napattu ilmoituksesta. Korkeutta on 145 mutta rakenteeltaan näyttää olevan aika skrode paketti eikä varmaan selkään tunnu noin pieneltä. Ratsastajan kanssa näyttää oikein sopusuhtaiselta parilta, mutta ilmoituksen muissa kuvissa taas todella pieneltä lihapullalta. Pää on minusta erittäin komea ja muulimainen. Korkeus kuitenkin saisi olla hieman suurempi vaikka itselleni (160 cm pituutta) tuo olisi varmaan juuri se täydellinen korkeus.

Sitten oli tämä viime vuoden huhtikuulta. Näyttää paljon pienemmältä kuin edellinen muuli tai sitten ratsastaja on todella pitkä! Tässä en pidä yhtään siitä että kroppa, pää ja kaula ovat kuin eri eläimistä. miten ihmeessä tuo kaula voi olla noin ohut liru kun yleensä aasi antaa jälkeläiselleen paksun kaulan, kuten ylläolevalla muulilla. Tulee äitiä ikävä kun tämä tapaus vetää päänsä alas ja aloittaa rodeon.


Tämä länkkärimuuli löytyi Pferde.de-sivulta. Hintaa on 7 500e. Tämän paremman kuvan poimin röyhkeästi ranskankieliseltä foorumilta jossa oli kai esittely tästä muulista. Tamma on nelivuotias. Emä on ilmeisesti normandian cob joka on ranskalainen kylmäverirotu. Isä on tavisaasi.

Suuria muuleja on tämän otoksen perusteella myynnissä 3-4 kertaa vuodessa... Onneksi edes silloin! Kun viimeksi katsoin ilmoituksia, oli yksi jenkkituontiruuna myynnissä 7000 eurolla. Sillä kyllä kuvissa mentiin westernkisoissa, joten ei varmasti olisi ollut mikään turha peli. Sen ilmoitus hävisi nopeasti netistä.
Lue lisää

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Ihania aaseja Tukkilassa

Jos kirjoittaisin vain muulijuttuja, pitäisi blogissa odottaa aina seuraavaa lehtikatsausta koska Suomen muuleista ei paljon juttua heru. Ei vaikka kuinka yrittäisin puristaa asiaa, niin ei. Sitäpaitsi, jos ei olisi aaseja, ei olisi muulejakaan joten aasit kuuluu asiaan.

Eilen oli wannabe aasikuvaajan onnenpäivä kun kurvasin Porvooseen Tukkilan tilalle kameran ja vihon kanssa. Jutun saatte lukea seuraavasta Pitkäkorvat-lehdestä. Hyvä kirjoitusflow oli päällä eilen illalla ja sain jutun valmiiksi. 2,5 sivua tiukkaa haastattelumatskua. Yön ajan mietin ja korjailin, lisäksi yksi tietty kaveri oikolukee mun juttuja ja tekee korjausehdotuksia suunnilleen jokaiseen lauseeseen. Eli jutun on pakko olla rautaista matskua. Toki myös haastateltava sai lukea jutun ja antaa kommenttia.


Näissä aasijutuissa on kyllä kivoja kaikki kontaktit. Koska tykkään kuvata aaseja, on ihan kiva että on suht lähellä paikkoja, joihin pääsee aina kuvaamaan. Jutuntekopaikat alkaa kuitenkin olla lopussa, joten jos Sinä Aasinomistaja nyt luet tätä, anna itsesi ilmi niin tulen haastattelemaan kesällä. Suomen suuremmat aasitilat on nyt yhtä lukuunottamatta (teen sieltäkin ennenpitkää jutun) käyty läpi, joten jos sinulla on edes yksi aasi jonka kanssa harrastetaan aktiivisesti, olet etsimäni henkilö. Minä en valitettavasti ole kiinnostunut sellaisista aaseista jotka:

"no tää meidän Lissu hommattiin joskus tän ponin kaveriks. Se on tosi itsepäinen, saadaan talutettua talliin ja tarhaan mutta muualle se ei suostu lähtemään. Kengittäjiä ei oikein saa paikalle ni olisko viimisestä vuolusta jotain puol vuotta, en muista."

Tukkilassa on kuusi aikuista aasia, yksi vanhempi ori, yksi tamma joka tuli muutama vuosi sitten ja kesällä saapuneet neljä aasitammaa Ranskasta. Kaksi näistä ranskiksista on varsonut ja yksi oli sen näköinen että kohta poksahtaa.

Koht poksahtaa

Aasit olivat ensin hetken pyöröaitauksessa kuvattavana ja sitten ne pääsivät maneesiin juoksentelemaan. Tai lähinnä varsat juoksentelivat ja muut hengailivat. Vartin päästä ne kokoontuivat ovelle että "voitaisko lähteä takaisin sisälle". Jäisten tarhojen ja nuorten varsojen (1kk ja 2 vk ikää) ne asustavat nyt pääsääntöisesti karsinassa.

Hejdeholms Lill Adolf, 19v aasiori. Ensi kesälle hommia tiedossa.

Lisätään muulisuunnitelmiin lisäosa: Jos ikinä asun niin että eläimet voivat olla omassa pihassa, muuli tarvitsee tietenkin kaverin. Kaveriksi sille tulkoon aasi. Tai kaksi. Tai useampia. Tukkilan suunnitelmat kuulostivat tosi kivoilta sillä tarkoitus on kasvattaa reippaita harrastusaaseja. En lämpene yhtään sellaiselle aasinkasvatukselle, jossa varsat dumpataan emänsä kanssa laitumelle koko kesäksi ja ne näkevät riimun ensimmäistä kertaa silloin kun uusi omistaja tulee hakemaan varsaa kotiin. Tukkilan kaikki aasit tulivat heti luokse haistelemaan ja antoivat vieraankin koskea.
Poitounaasia suvussa? Se tekee varsoista kiharakarvaisia.
Luulin itseasiassa pitkään että aasit ovat tuttavallisia, sillä pitkään minulla oli vain muutama eri aasikontakti. Nyt kun olen kuvannut paljon eri aaseja, on kokemus lisääntynyt. Ehkäpä puolet aaseista on sellaisia kuin pitääkin, eli tulevat luokse haistelemaan, eivät pure. Ovat lempeitä. Eivät ole herkkujen perään mutta nauttivat ihmisen rapsutuksista.
Aasirouvat huomiota vailla. Keskimmäinen tiine.

Ranskiksetkin olivat kuulemma aluksi epäileväisiä mutta ovat nyt puolessa vuodessa muuttuneet ihan erilaisiksi. Toki niiden kanssa on vietetty aikaa ja annettu ymmärtää että ihmiset ovat hyviä tyyppejä. On tärkeää että tamma on hyväkäytöksinen, sillä siltähän varsa oppii mitä tyyppejä ihmiset ovat.
Lue lisää

torstai 12. helmikuuta 2015

Meredith Hodges, muulikuiskaaja

Meredith Hodges on Se nimi muulimaailmassa joka tietää mitä puhuu ja mitä tekee. Hän on tuotteistanut muulinkoulutuspalvelut hienosti ja jakaa hieman tietoa nettisivuillaan Lucky Three Ranch mutta vielä enemmän kirjoissa ja ostettavissa videoissa. Ai et ole käynyt hänen sivuillaan? Nyt kipinkapin sivuille ja selaamaan ilmaisia matskuja!

Facebookkiin tulee aina linkit kun uusi koulutusvinkkivideo valmistuu. Jos onnistut löytämään nettikirjakaupasta hänen kirjojaan, kannattaa laittaa tilaukseen. Niissä on rautaista faktaa joka on varmasti käytetävissä myös hevosten kanssa sillä Meredith käyttää metodinaan "resistance-free", vastarintavapaa. Koulutuksessa on siis aina vyölaukussa palkinnot ja Meredith haluaa että muuli haluaa työskennellä eli muuli saa hommasta sellaisen palkkion että sen on jopa kannattavaa tehdä hommia ihmisen kanssa.

En ole tavannut tai jutellut Meredithin kanssa koskaan mutta onneksi muut ovat. Modernfarmer-sivuilla on Meredithin haastattelu joulukuulta 2014. Linkin takana on alkuperäinen juttu. Ja tässä käännös laiskoille englanninlukijoille.
Meredith Hodges ja Lucky Three Sundowner. Kuva vapaasti käytettävissä, Wikimedia Commons.

Ei ole väärin kutsua Meredith Hodgesia "aasikuiskaajaksi" sillä hän on viettänyt suurimman osan elämästään työskennellen aasien ja muulien kanssa opettaen niille ennennäkemättömiä temppuja. Hän taistelee sen eteen että myös muulit voisivat osallistua hevoskilpailuihin sillä muuli ja aasi voi tehdä kaiken ihan yhtä hyvin kuin hevonenkin.

Meredith työskentelee omalta tilaltaan, Lucky Three Ranchilta, käsin ja on kirjoittanut monta kirjaa, mm Training mules and donkeys: A logical Approach to Longears), tehnyt tv-ohjelmia, hyväntekeväisyysohjelmia ja työtä eläinten hyvinvoinnin eteen. Koulutusmetodin Mededith on poiminut sekä muilta menestyneiltä hevostenkouluttajilta että omasta taustastaan työskennellessään psykiatrian alalla 70-luvulla. Metodiin kuuluu kärsivällisuus, molemminpuolinen kunnioitus ja kauraa. Metodi toimii ja Meredith on pitkäkorvien keskuudessa se tyyppi, jolta saa varmasti hyvän vastauksen kaikkiin ongelmiin.


Miten tulit aloittaneeksi aasienkoulutuksen?
Aloitin äitini maatilalla Healdsburgissa. Samalla tutustuin muuleihin. Huomasin nopeasti että että aikaisemmin oppimani hevosenkäsittelytavat eivät toimineet aasien kanssa. Ne tuntuivat olevan liian nopeatempoisia eivätkä tarpeeksi yksityiskohtaisia.
Aluksi luulin kaikkien muiden tavoin että aasit ovat itsepäisiä eivätkä halua tehdä mitään. Kolmen kuukauden aikana huomasin kuitenkin että aasit ovat vain hyvin tarkkoja siitä, mitä tekevät. Ne ikäänkuin huolehtivat omasta selustastaan todella tarkkaan. Niillä on kova itsesuojelu päällä koko ajan. Samalla aasit ovat erittäin älykkäitä, varmajalkaisia ja kestävät uskomattoman paljon kipua jos sairastuvat. Jos aasi sattuu jäämään kiinni johonkin, esimerkiksi aitaan tai riimunnaruun, se ei koskaan riuhdo itseään irti vaan odottelee hiljaa tilanteen ratkeamista.
Muulit tekevät juuri niinkuin opetat ne tekemään. Jos niitä jahtaa kiinniottaessa, ne ajattelevat että se on leikki ja niiden kuuluukin juosta karkuun. Muulien mielestä se on tosi hauskaa. Niillä on uskomaton huumorintaju ja ne tykkäävät nöyryyttää ihmisiä. Emmekä me tajua että ne kouluttavatkin meitä.

Miten saat ne tekemään sitä mitä haluat niiden tekevän?
Huomasin että ihan jokainen hevoseläin toistaa toivottua käytöstä mielellään kun se palkitaan kauralla. Ennen annoin aamukaurat karsinassa ennen ulosvientiä ja jos tunnin kuluttua tulin hakemaan muulia sisään, ei se halunnut tulla pois laitumelta. Päätin vaihtaa kaura-annoksen iltaruokiin ja muulit alkoivatkin tulla mielellään pois laitumelta ja hommiin koska kaurat odottivat karsinassa. Minun ei koskaan tarvinnut jahdata niitä, ne tulevat vastaan kun menen hakemaan niitä. Ajattelin että tässä taitaa olla Se juju.

Mikä sai sinut ajattelemaan että palkkiosysteemi toimi?
Olen opiskellut käyttäytymistieteitä sairaalassa 70-luvulla kun työskentelin psykiatrisena teknikkona. Opetimme potilaille miten pukeudutaan ja syödään ja he saivat positiivista palautetta kun he onnistuivat. Käytän ihan samaa menetelmää eläinten kanssa.
Aloitin kunnioittamalla eläinten omaa tilaa. Niillä on jokaisella oma henkilökohtainen tila jossa ne saavat olla omia itsejään, kuten karsinassa tai yötarhassa. Menen kohteliaasti tarhaan tai karsinaan ja tarjoan kauraa kysyen "kuka haluaa lähteä kanssani tänään?". Kun ne tajusivat että minulla on vyölaukku täynnä kauraa, koko lauma tulee portille vastaan.

Tuo on aika vaikuttavaa!
Tässä yhdistyy kolme asiaa, hyvät tavat, kohteliaisuus ja kunnioittaminen. Minulla on sellainen palkkio, jota kaikki hevoseläimet arvostavat. Pilkon uuden asian pieniin paloihin ja sopiviin edistymisaskeleisiin jotta oppiminen on helppoa ja loogista. Sen sijaan että opettaisin muulille yhden ison asian kerrallaan, katson koko eläintä ja mietin mihin sen rakenne ja koulutustaso antaa mahdollisuuden. Mietin että mikä on tarkoituksenmukaista juuri tällä hetkellä.

Ymmärtävätkö ne sanallisia vihjeitä?
Sanotaan että eläimet eivät ymmärrä sanoja vaan pelkästään äänenpainoja. Tuo on ihan hömppää. Kerron esimerkin. Olin eräässä ratsastusnäytöksessä muulini Cijin kanssa. Esitys esitettiin naistensatulalla. Ennen esitystä avasin tapahtuman esitteen ja kysyin "Ciji, ollaanko tässä?" ja Ciji laski turpansa juuri siihen, missä oli kuva tiimistämme. Ajattelin että tuo nyt voi olla sattumaa ja kysyin "Ciji, oletko muualla tällä sivulla?" ja Siji laski turpansa kuvaan, jossa se oli pelkätään itse satula selässä. Käänsin sivua ja kusuin "Oletko tällä sivulla?" ja muuli vain nosti päätään ylemmäs eikä tökännyt paperia.

Onko aaseilla erilaisia persoonia?
Aaseissa ja muuleissa on yhtä paljon erilaisia tyyppejä kuin meissä ihmisissäkin. Jokainen on erilainen, samoin jokainen hevonen on erilainen. Älä usko yleistämisiä ja stereotypioita joita kuulet eri eläinlajeista tai roduista. Jokainen eläin oppii eri tavalla, asiat on esitettävä eritavalla, vaatii enemmän tai vähemmän aikaa oppiakseen jonkin asian. Ainoa asia, joka on nähtävissä suoraan on eläimen rakenne ja kunto.

Pidän hevoseläimiä hyvin samanlaisina kuin kuusivuotiaat lapset. Ne tykkäävät ja haluavat leikkiä ja tehdä juttuja ihmisen kanssa. Ne voivat oppia sanoja ja puhetta ja vastaavat omalla kehonkielellään ja eleillään.

Kun koulutuksen kanssa edetään hitaasti, näkee muulista helposti sen luonteenpiirteet ja huomaat että mitään ei voi yleistää. Ainoa fakta on se, että ne ovat kaikki erilaisia ja oppivat eri tavoilla.

Mitä yleistyksiä tarkoitat?
Esimerkiksi aasi on itsepäinen. Oikeasti aasilla on aina syy tehdä mitä tekee. Aasi vain vaatii hieman pidemmän miettimisajan ja tehdä asiat ehkä eri järjestyksessä kuin hevonen. Aasi säästää energiaa aina kuin mahdollista eikä paikoillaan seisova aasi tarkoita sitä, etteikö se miettisi asiaa kovasti päänsä sisällä.

Olen tavannut hevosia joista omistajat sanovat "älä koske tähän, se puree". No eipä purrut minua. Menin hevosen luokse ystävälisyyttä ja kohteliaisuutta huokuen enkä suoraan taputtamaan sitä. Juttelin ääneen "mikäs hieno poika täällä on, ompa sinulla nätti pää jne". Kerroin hevoselle miten hieno se on ja hevonen vastasi elekielellään "ooh, kerro lisää!".

Yhdessä näyttelyssä muulilta oli irronnut kenkä mutta se roikkui edelleen kaviossa. Omistaja ei saanut sitä irti. Kysyin voisinko kokeilla, mutta omistaja sanoi ettei kannata ellei halua saada monia. "Ei se näytä minun mielestäni vihaiselta", sanoin omistajalle ja muulille jatkoin "voi, tämä näyttää aika pahalta ja tämä irtokenkä tuntuu todella pahalta kun on sinun vuorosi kilpailussa, joten eiköhän oteta sen pois". Juoksutin kättäni sen kaulalla ja selällä rauhallisesti silittäen ja liikkuen sen vierellä, liu'utin alas jalkaa pitkin ja se nosti minulle jalan. Sain kengän irti.

Meredith ja Little Jack Horner, aasi. Tämä on sellainen kuva, johon varmasti törmäät jossain vaiheessa aasi/muulielämääsi. Tämä aasi on nyt jo kuollut mutta Maredithin pihassa on aasista pronssiveistos. Kuva vapaasti käytettävissä, Wikimedia Commonsista.
***

Eihän Meredithin koulutustaktiikka mikään uusi keksintö ole, vaikka Suomeen onkin vasta nyt kunnolla rantautumassa positiivinen vahvistaminen jne. Ei kuitenkaan vaadi naksutinkoulutuskursseja jotta voi palkita hevosta/aasia tai muulia herkuilla kun se tekee oikein. Ja vaikka ajoituskin olisi aluksi vain sinnepäin, tässä suhteessa kouluttaja saa paljon anteeksi ja täsmällisyys hoituu itsestään kun vain jatkaa harjoituksia.

Itsekin huomasin aikoinaan että ruoka valmiina odottamassa sekä laitumella että illalla karsinassa nopeuttaa ja helpottaa kummasti talutusta eikä perässä tarvitse juosta. Jos eläin haetaan kesken päivän hommiin tai kengittäjää varten, on silloinkin muistettava palkita.

Ja vaikka kirjoitin äsken että "vasta nyt kunnolla rantautumassa", onhan hevosia meilläkin toivottavasti aina palkittu herkuilla hyvien suoritusten jälkeen. "uutta" tässä on se, että rohkaistaan ottamaan porkkananpaloilla ladatut vyölaukut mukaan treeniin tai mietitään muita tapoja joilla kertoa hevoselle että "hyvin menee, jatka samaa rataa", onko myötäys ja paineen poisto aina riittävä? Ei ainakaan aasien kanssa!
Lue lisää

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Oikea tamma oikealle orille

Seuraava teksti on kokeneen muulinkasvattajan kynästä. Linkki alkuperäiseen artikkeliin löytyy referaatin lopusta. Seuraava teksti on siis käännös eikä ollenkaan omaa tuotostani.

Yhdysvalloissa muulinkasvatus on lähtenyt ihan uusille urille viimeisen viiden vuoden aikana. Aikaisemmin tehtiin muuleja jos hevosvarsoille ei ollut kysyntää ja astutettiin vanha tamma jollain aasiorilla. Tuli mitä tuli.

Minun mielestäni on tärkeää miettiä muulin isää ja emää ja sitä, mitä halutaan jalostaa. Varsinkin kun muuli on steriili, eikä sillä muulilla voida enää jatkaa sukua ja parantaa sen virheitä. On tärkeää valita oikea ori tammallesi.

Sekä hevosissa että aaseissa on tiettyjä linjoja joissa esiintyy tiettyjä ominaisuuksia ja näistäkin kannattaa ottaa selvää sen lisäksi että katsotaan emän ja orin rakennetta. Jos haluat kisamuulin joka oppii mielellään, valitse sellainen emätamma. Toiset sanovat että minkä tahansa hevoseläimen voi kouluttaa huipulle ja se on toki totta, mutta on vain paljon helpompaa jos muuli haluaa oppia eikä esimerkiksi pelkää kaikkea liikkuvaa. Kuumaverisen tamman varsasta tulee todennäköisesti kuumaverinen sillä varsahan viettää ensimmäisen puoli vuotta tiiviisti emänsä kanssa ja oppii siltä käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Minun tämänhetkisellä kisamuulillani on erittäin vahva pakoreaktio. En ole koskaan tavannut toista yhtä sähäkkää muulia ja se tekeekin tästä  hyvin hevosmaisen. Toisaalta sen kouluttaminen on ollut helppoa kun se on niin herkkä. Muulin emä on puoliksi quarter ja puoliksi lämminverinen. Suurin osa muulikasvateistamme syntyy walking horse-tammoistamme ja ne ovat luonteeltaan todella tasaisia ja rauhallisia.

Varsan käsittely heti sen ensimmäisestä päivästä lähtien on tärkeää. On todella suuri ero muuleissa, joita on käsitelty varsana paljon ja joita ei ole. Muulin ulkomuoto tulee perimästä mutta henkistä puolta aletaan rakentaa heti sen syntymästä asti.

Idahossa on kloonattu muuli ja varsat on kasvatettu eri ympäristöissä jotta saadaan selville, kuinka paljon geenit ja ympäristö vaikuttavat varsaan sen kasvaessa. Minulla oli kaksi varsaa täysin samasta yhdistelmästä ja toinen kasvoi 170 cm korkeaksi ja toinen vain 143 cm korkeaksi. Kasvatin kummankin samassa ympäristössä mutta silti toinen jäi paljon pienemmäksi.

Kasvuun vaikuttaa myös ruokinta, sekä emän että isän kohdalla. Aasioria tulisikin ruokkia erityisen hyvin vähintään viimeiset 45 päivää ennen siitoskauden alkamista jotta sen spermanlaatu paranee ja se on muutenkin paremmassa kunnossa. Aasiorin siittiöt kehittyvät talvikaudella ja se on täydessä iskussa toukokuussa. Tamman kohdalla on tärkeää lisätä ruuan määrää ja raskauden viimeisellä kolmanneksella, tamma tarvitsee silloin paljon proteiinia ja energiaa koska varsa mahassa kasvaa silloin nopeinta vauhtia.

Oria valitessa kannattaa keskittyä hyvään rakenteeseen. Rakenteen tulee tukea sitä tarkoitusta, mihin olet muulivarsaa tekemässä. Jos kasvatat gaited muulia, kannattaa ehdottomasti valita sellainen ori tai ainakin sellainen, jonka rakenne on gaited-tyyppinen. Toki emänä kannattaa olla gaited tamma. Jos taas haluat kisamuulin vaikka esteille, valitse ori, joka liikkuu hyvin, joustavasti ja mielellään. Katso hyvää rakennetta, eli aasi liikkuu hyvässä tasapainossa ja tahdissa. Jos mahdollista, selvitä millaisia jälkeläisiä orille on syntynyt. Ehkä pidät maastoratsastuksesta tai matkaratsastuksesta, valitse matkaratsastusrotuinen tamma ja astuta se atleettisella ja syvärunkoisella orilla tai sitten sellainen ori, jota on käytetty laukkamuulien kasvatukseen.

Orin ja tamman korkeus on otettava  huomioon. Meidän farmillamme ori on 143 cm korkea ja yleensä jälkeläiset ovat olleet 10 cm korkeampia kuin niiden emätamma. Et siis tarvitse 160 cm korkeaa oria tekemään korkeita muuleja. Toisaalta, kaikki eivät ratsasta ja monet tykkäävat ajamisesta. Työmuuleja on tehty kautta aikojen mutta emätammaksi ei kannata ottaa ihan mitä tahansa. Suosittelen ostamaan belgiantyöhevosen tai percheronin  ja valitse oriksi mahdollisimman suuri ja vankkarakenteinen ori. Tähän väliin on sanottava muutama sana myös aasien kasvatuksesta vaikka en olekaan sen suhteen mikään ammattilainen.

Aaseja ei ole kovin paljon eikä varsinkaan mammuttiaaseja. Mielestäni on tärkeää että aasin kasvatuksessa ei keskitytä pelkkään kokoon vaan koko aasin rakenteeseen. Korkeus ja hieno väri ovat kivoja juttuja mutta kuten autoissa koulubussi on iso ja keltainen, mutta onko se loistava auto? Mitä isompi aasi, sanotaan 150 cm+, sitä enemmän sillä on ongelmia terveydessä ja jaloissa. Tämä on oma kokemukseni. Esimerkiksi miniaasiyhdistys on tehnyt loistavaa työtä sen eteen, että kasvatukseen käytetyt aasit ovat rakenteeltaan superhyviä, eivät ole sukua keskenään ja ovat saaneet tämän aikaiseksi jättämällä kasvatuksesta ulos huonommat orit. National Miniature Donkey Assosiation antaa jopa tukea omistajille, jotka ruunaavat orinsa! Minun mielestäni ruunaaminen on hyvä asia sillä silloin oristakin saadaan loistava lemmikki ja hyvä lastenratsu ja niitä voi silti edelleen käyttää näyttelyissä. Toivoisin että ihmiset olisivat kriittisempiä orinsa suhteen ja ruunaisivat useammat orit. Muista kuitenkin aina mainita eläinlääkärillesi aasin suuremmista verisuonista jotka pitää sulkea erittäin huolellisesti.

Lopuksi rohkaisen teitä kaikkia toimimaan kasvattajana vastuullisesti ja valitkaa hyvin varsan vanhemmat. Pidä mielessä varsan tulevaisuudensuunnitelmat, pidä kirjaa kasvateistasi ja rekisteröi varsat. Toivottavasti tulevaisuudessa yhä enemmän aaseja ja muuleja rekisteröidään jotta niitä hyviä sukulinjoja löytyy ja niitä voidaan jäljittää. Suurin osa pitkäkorvista on rekisteröimättömiä mutta kaikki yhdistykset tekevät työtä rekisteröintien lisäämiseksi. Rekisteröiminen erityisesti aasien kohdalla on tärkeää sillä aasiorille tulee syntymään paljon enemmän jälkeläisiä kuin tammalle ja se jättää perimäänsä sekä aasivarsoina että muulivarsoina. Orinomistajan olisi hyvä pitää kirjaa siitä, millaisia jälkeläisiä on syntynyt mistäkin yhdistelmistä. Rekisteröiminen on tärkeää myös sen takia, että periytyviä ongelmia voidaan jäljittää taaksepäin ja terveysongelmia voidaan ehkäistä aikaisemmin kun tiedetään että niitä on suvussa. Ja kun sukulinjat tiedetään, ei yhdistetä oria ja tammaa joilla on molemmilla rasitteena samat terveysongelmat.

Tämä artikkeli oli kokonaan oma mielipiteeni muulikasvatuksesta. Minulla on taustallani yli 20 vuotta kasvattajana ja lisäksi olen opiskellut sekä lisääntymisteiteitä että eläintieteitä

Amy K. McLeaan, Sowhatchet Mule Farm, Inc

Lähde http://www.americanmuleassociation.org/selecting-the-jack-of-hearts
Muulivarsan kuvaa ei löytynyt, mutta tässä teille aasivarsa emänsä kanssa.
Artikkelin lukeminen ja kääntäminen herätti suomentajassa paljon mietittävää. Orin valintaan ei Suomessa ole juurikaan vaihtoehtoja, onneksi tämän hetken ainoa mammuttiori on sellainen, jota voi hyvin käyttää tammoille. Lämppärimuuleja ei juurikaan ole, joten melkoinen kindervarsa on odotettavissa. Olen ajatellut että aasi aina lieventää hevosen säpsyä luonnetta, mutta tämän kasvattajan mukaan ei. Onhan varsa ainakin 6kk emänsä kanssa ja oppii emältään miten eri asioihin suhtaudutaan. Olisiko mahdollista tehdä emän elämästä mahdollisimman tyyntä siksi aikaa kun sen on varsan kanssa ja käyttää varsan käsittelyyn ekstrapaljon aikaa? Entä saisiko varsa hyvää kokemusta jos se olisi laumalla sekä emänsä että rauhallisten vanhempien hevosten/aasien kanssa?

Fakta on kuitenkin se, että juuri minkäänlaista valinnanvaraa ei Suomen kasvatusmarkkinoilla ole eikä mitään muulikasvattamoa kannata perustaa orivaihtoehtoineen sillä menee vielä valovuosi, ennenkuin muuli on suosittu Suomessa. Tai ehkä muuli tulee aina jäämään hyvin pienen harrastajakunnan ratsuksi. Onhan aasiharrastuskin todella pientä Suomessa, aaseja on 350-400, kaikki eivät ole Hippokseen rekisteröityjä.
Lue lisää

maanantai 9. helmikuuta 2015

Mules and More Magazine


Englanniksi on olemassa julkaisuja muuleista ja aaseista. Tilasin itselleni Mules and More-lehden vuosikerran. Hintaa ulkomaantilaukselle tuli noin 95 euroa (100$), lehti ilmestyy kuukausittain ja siinä lupaillaan olevan paljon tietoa muuleista ja aaseista.

Ja saan tammikuun ja helmikuun lehdet lentopostina ehkä jo ensi viikolla! Tulen täällä blogissa käymään lehdet läpi, jotta tekin voitte miettiä, haluatteko tilata lehden itsellenne. Tai ehkä järjestän jonkinlaisen lehtien lainaussysteemin, jännä nähdä.

Artikkeleita en tietenkään voi laittaa esille enkä suomentaa kokonaisia artikkeleita, muta referoin mielenkiintoisimmat jutut.

Lehden kotisivuilla on ihan mukava linkkilista sekä kuusi blogia pitkäkorvista. Ja mikä parasta lehden kotisivuilla, heillä on vilkas blogi jonne postataan vierailevien kirjoittajien juttuja kuvineen.



Vanhempia lehtiä voi tilata sivujen kautta, harmi vain että yhdysvaltojen ulkopuolelta on mahdollista tilata lehti kerrallaan. Hintaa postikuluineen tulee 8 dollaria per numero ja maksu suoritetaan PayPalia käyttäen. Lehti ei voi lisäillä ostoskoriin, vaan maksa lehti kerrallaan ja kirjoita lisätietoihin minkä tietyn numeron haluat tai muuten saat viimeisimmän.
Lue lisää

torstai 5. helmikuuta 2015

ADMS: The Brayer

Tervetuloa 90-luvulle toivottavat American Donkey & Mule Societyn kotisivut lovelongears.com. Kun vierailin sivuilla ensimmäisen kerran syksyllä 2000, ne olivat täsmälleen samanlaiset. Paitsi että juuri tällä hetkellä ne ovat pienen muutoksen alla ja vanhalle kunnon etusivulle pääsee klikkaamalla kohtaa Main.


Yhdysvalloissa on useampia aasiyhdistyksiä mutta ADMS rekisteröi kaikkia pitkäkorvia. Lisäksi on oma yhdistys mm muuleille, miniaaseille ja mammuttiaaseille. Eroa on mm siinä, kuinka korkea aasi luetaan mammuttiaasiksi ja kuinka mini miniaasin on oltava.

Tämän yhdistyksen nettisivut eivät ehkä enää pärjää kilpailussa, mutta sivut olivat varmasti mullistavat 90-luvulla kun nettisivut olivat harvinaista herkkua. Tieto sivuilla on täysin samaa mitä niillä oli 15 vuotta sitten. Runsaudenpulasta sivut eivät kärsi vaan tietoa löytyy jokaisen linkin takaa runsaasti.

Miksi sitten kannattaa liittyä yhdistykseen? Yhdistys julkaisee kahden kuukauden välein 75+-sivuista lehteä aaseista ja muuleista. Liityin yhdistykseen 2015 oikeastaan pelkän lehden takia. Liittymisen yhteydessä oli mahdollista tilata vanhoja lehtiä seuraavilla taksoilla
Jäsen 2015 ja kaikki 2015 lehdet 50$
Jäsen 2015 ja 3 viimeisintä numeroa 2014 60$
Jäsen 2015 ja lisäksi vuoden 2014 kaikki lehdet 70$
Jäsen 2014, 2014 kaikki lehdet ja lisäksi kaikki vanhemmat lehdet mitä löytyy 80$

Jatkossa jäsenmaksu on 50$ vuodessa ja sillä saa 6 numeroa The Brayer lehteä. Muuta hyötyä liittymisestä ei ulkomaalaiselle olekaan joten lehden suhteen odotukset ovat korkealla.

Lisäksi liittyminen oli helppoa (toivottavasti) turvallisen liittymislomakkeen kautta johon piti syöttää luottokortin tiedot. Koska olen HC aasi- ja muuliharrastaja, ostin kaikki mahdolliset lehdet joten summaksi tuli 80 dollaria.


Tätä visuaalista pläjäystä odotellessa... Tulen blogissakin käymään aina tämän lehden läpi sen saapuessa, tosin alussa kun saan myös kaikki 2014 lehdet, voi asiaa tulla enemmänkin. Ehkäpä nämäkin lehdet joutaa lukemisen jälkeen lainalistalle/myyntiin eteenpäin. Avaan kirpputorin tarvittaessa myöhemmin.
Lue lisää

tiistai 3. helmikuuta 2015

Pitkäkorvat 3/2014

Tämä lehti  onkin tällä erää uusin, ilmestyi joulukuussa. Tähän lehteen sain aikaiseksi vain miniaasien rotuesittelyn.
Pääkirjoituksen kirjoitin näköjään itse ja siinä yritän skarpata porukkaa osallistumaan vuosikokoukseen, myöhemmin selvisi että tuloksetta.

Aasiuutisissa jatketaan vuosikokouskutsun kera ja esitellään miten aasin painon voi laskea ja mihin se paino sitten vaikuttaa.

Kesällä kerran on harvinainen juttu, sillä se tuli täysin hallituksen ulkopuolelta! Se keskittyy Heikki muuliaasiin.

Keppostelija Jaska on vuoden aasikuva-aasin omistajan kirjoittama esittely aasistaan. On aina todella mukavaa saada tekstejä lehtitiimin ulkopuolelta! Aasiyhdistyksellä oli nyt siis kolmannen kerran Vuoden Aasikuva-kilpailu ja lehden kannessa on voittajakuva. Talvikuvia tulee kilpailuun aina todella vähän, mutta tällä kertaa tuli ja vielä erittäin hieno kuva.

Pieni, pienempi, miniaasi on kirjoittamani rotuesittely. Tykkään rotujen historiasta ja tätä juttua varten luin aiheesta sekä netistä että englanninkielisistä kirjoista.

Santtu ja Petteri esittelee aasin ja ponin yhteiseloa

Sumu-Sireenistä on aukeaman juttu jonka kirjoitti sen palvelija. Villellä on sana erittäin hyvin hallussa ja tämä on varmasti vuoden hauskin juttu lehdessämme!

Hyperlipemia kertoo seikkaperäisesti tästä sairaudesta. Suurin osa Suomen aaseista on liikalihavia joten hyperlipemian riski pitää aina olla mielessä jos aasi pääsee stressaantumaan tai jostain muusta syystä sen ruokahalu katoaa.

Kuvat kuntoon on kirjoittamani jatko viime lehden valokuvausnikseille. Käsittelen kuvia laiskana lähinnä Picasalla ja suurempiin korjauksiin käytän Gimppiä, molemmat ovat ilmaisia ohjelmia ja molemmat toimivat sekä windowskoneessa että macissa.

Tähän lehteen tulikin todella hyvin laadukasta matskua oman porukan ulkopuolelta. Tallipaikan (eli laajemman haastattelun) tekemiseen ei minulla ollut aikaa, mutta tähän lehteen sitä ei olisi tarvinnutkaan sillä esittelyssä on peräti kolme eri aasia ja yksi muuliaasi.
Lue lisää

maanantai 2. helmikuuta 2015

Pitkäkorvat 2/2014

Lehtikatsauksessa kesän 2014 Pitkäkorvat, jonka kulaanijuttuun olin lopulta erittäin tyytyväinen.

Lehti alkaa pääkirjoituksella, joka on tietenkin laatukamaa, koska kirjoitin sen. Vuorottelemme pääkirjoituksissa päätoimittajan kanssa.


Aasiuutisissa saadaan kuulumiset Vihdin aaseilta, joista oli laajempi juttu numerossa 1/2014. Lisäksi on muita pikkujuttuja.

Rapsutitko aasia? kokoaa yhteen kuulumisia ja palautteita Aasitilojen avoimista ovista, joka järjestettiin ensimmäisen kerran kesällä 2014. Itse olin tuolloin Kouvolassa aasitilalla Aasiyhdistyksen tuotteiden kanssa. Tiloja oli mukana muistaakseni 14 ja vierailijoita kävi paikalla runsaasti. Kouvolassa tilan omistaja järjesti Aasi Cafen, josta sai ostaa makeaa, suolaista ja tietenkin kahvia. Lapsille oli talutusratsastusta. Lisäksi oli agility- ja ratsastusnäytökset. Mahtavaa mainostusta aasin monipuolisuudesta! Päivän aikana ehdin saada mukavan t-paita- ja hanskarusketuksen ja annoin haastattelun Keskilaaksoon (pieni juttu ja video täällä).

Aasit maaseudulla esittelee yhden sivun verran Kouvolan Meidän maaseutu -festivaaleja joissa oltiin Aasiyhdistyksen nimissä.

Orista ruunaksi on sekä aasinomistajan että eläinlääkärin näkemus ruunauksesta.

Fiina ja Kamee - uhanalaiset villiaasit kertoo Korkeasaaren kulaaneista. Kävin juuri ennen lehden deadlinea kesälomani ensimmäisenä päivänä Korkeasaaressa haastattelemassa aaseista vastaavaa eläintenhoitajaa. Opin todella paljon uutta ja bonuksena sain hienoja kuvia.

Katsojasta kengittäjäksi on kengittäjäksi opiskelleen Annen kirjoittama juttu. Jutussa käydään läpi myös aasien kengitys, se voi tulla kysymykseen, kun jaloissa on virheasentoja.

Tulin, näin, voitin ja melkein hävisin on poitounaasien rotuesittely. Jutun kuvat otin jo Huhtikuussa Konijänkän kotieläinpihalla ja rotuesittelypuoli oli osittain vanhempaa tekstiä. Päivitin tekstin nykyaikaan parista uudesta lähteestä, erityiskiitos Leena Alerinin Hevosurheilussa 2012 ilmestyneestä jutusta jossa kerrottiin poitountyöhevosesta ja poitounmuulista. Livehaastattelun lisäksi eräs poitounaasin omistaja kirjotti jutun omasta aasistaan sähköpostitse.

Hups,  tärähti! on päätoimittajamme juttu auttamaan parempien aasikuvien metsästykseen. Jutussa käydään kameran tärkeimmät asetukset ja kuvausvinkit.

Eikö olekin aka makeita juttuja? Toivottavasti sain Sinut kiinnostumaan näistä ja liittymään Aasiyhdistyksen jäseneksi. Arvioilta puolella jäsenistämme ei ole omaa aasia tai hevostakaan, joten vaikka asuisit kerrostalossa, liity ihmeessä! Saat kolmesti vuodessa ihan oikeaa ja laadukasta luettavaa ja katseltavaa. Liittymisen voit hoitaa täällä.
Aasitilojen avoimet ovet, edellispäivän agitreenit.
Westernmuuli(aasi) Heikki johon viittaan pääkirjoituksessa.


Tämän jutun kaikki kuvat ovat omiani.
Lue lisää

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Pitkäkorvat 1/2014

Tämä numero on jo vanhempi, mutta käyn sen silti läpi jotta ymmärtäisitte kuinka upea lehti meillä onkaan! Kuvan pöllin Aasiyhdistyksen sivuilta, tosin lehden sivuilla olevat kuvat on meikäläisen ottamia molemmat.
Pääkirjoituksessa oli vuorossa päätoimittajamme Josa

Aasiuutisissa pieniä juttuja, esittelyssä mm uusi aasikorumme joka ennakko-odotuksista poiketen ei ollutkaan mikään kummoinen myyntihitti vaikka mielestämme loimme jotain aivan uskomattoman kaunista.

Messujen pitkä historia on kirjoittamani yhden sivun mittainen juttu messujen "kulisseista". Aasiyhdistys osallistuu normaalisti kaksille messuille vuoden aikana ja messuille on todella vaikeaa saada ihmisiä auttamaan. Avasin jutussa kaikkea, mitä ennen messuja tapahtuu ja mistä kaikesta pitää huolehtia.

Mammuttiaasi ratsuopissa on pieni haastattelu, johon vastailee ratsuttaja. Ratsuttaja kävi muutaman kerran Aapon (kuulette tästä myöhemmin) selässä ja opetti kouluratsun alkeita.

Pippuriset keppostelijat Usva ja Tuittu (myös kuvassa näkyvät) ovat Vihdissä asuvat tammat joilla on aika aktiivinen elämä. Valitsen haastatteluihin mielelläni sellaisia aaseja ja aasinomistajia, joiden aasit eivät vain seiso vuodesta toiseen tarhassa vaan ne on hankittu harrastuskavereiksi. Mikään ei oikeastaan ole surullisempaa kuin "tallin maskotti" jonka kohtalo on kulkea tarhan ja karsinan väliä eikä se koskaan pääse kävelylle. Uskokaa pois, niitäkin löytyy! No tämän jutun aasit ovat ihan toista maata ja oli kivaa käydä tutustumassa aaseihin ja niiden omistajaan. Toki sain taas kameraan paljon hienoja kuvia!

Joka-aasin kärrykoulu oli oikeastaan vanhan Donkyssä ilmestyneen artikkelin päivitys tähän päivään. Olin käynyt tähän mennessä jo tutustumassa Saarenmaan aaseihin ja toista opetimmekin kärrytouhuihin niin, että se veti kärryjä ilman taakkaa pihatietä pitkin tallin pihaan. Nykyään sillä voi jo ihan oikeasti käydä ajamassa ilman että joku taluttaa pääpuolesta!

Juttuja kirjoittaessani en toki keksi tekstiä ihan päästäni vaan minulla on aika monta englanninkielistä aasikirjaa hyvien ja luotettavien nettilähteiden lisäksi. Luen lähteet läpi ja muodostan niistä mahdollisimman yleispätevän mielikuvan ja alan kirjoittaa. Kirjoittamista helpottaa kovasti se, että Wernerin koulutuksesta oli vasta vähän aikaa. Toisaalta kärrytouhuissa on paljon päivän selvää asiaa jos on kokenut hevospuolella, mutta pidän aina mielessä että jäsenemme eivät välttämättä ole hevosmaailmasta, joten aloitetaan ihan perusteista. Silloin koulutusvinkkien toteuttaminen on kaikille mukavinta kun ei jätetä mitään itsestäänselvyydeksi.

Alla kuvia Vihdin reissulta.






Lue lisää