Muulimenojen tilinpäätös vuoden 2022 osalta

On taas se hetki, kun summaan yhteen kaikki muulimenot ja -tulot kuluneen vuoden osalta. Ensinnäkin menot pysyivät aika kivasti hallussa vaikka aina tässä kohtaa vuotta olenkin aika järkyttynyt mm siitä, miten paljon pystynkin upottamaan varusteisiin vaikka pidän itseäni melko järkevänä kuluttajana. Onneksi suosin käytettyä ja sain tavaraa aika kivasti myös myytyä (585,20e oli myyntien osuus). Lisäksi Muuli tienasi omia olkirahojaan peräti 300 euron edestä (tästä toki verottaja vie osansa, mutta käytän tässä Muulin eduksi bruttosummaa). Tulopuoli oli siis ennätyksellinen, peräti 885,20e!

Mutta sitten menopuoleen.

Menot kokonaisuudessaan vuonna 2022 olivat 8864,48e (kuukauden keskiarvo 739e). En vieläkään laskenut mukaan omien tallimatkojeni bensoja, en ole laskenut niitä tähänkään asti.

Vuosimenot ovat olleet suunnilleen samanlaiset joka vuosi. Halvin kokonainen vuosi oli vuosi 2020 jolloin menoja oli vain 8017 euroa. Kallein vuosi on ollut 2021, jolloin menot olivat peräti 9696 euroa. Tuolloin ostin uuden koulusatulan, joka maksoi kaikkineen reilun tonnin. Muut vuodet ovat olleet jotain tältä väliltä, loppusumman alkaessa kuitenkin aina kahdeksikolla.

Menoista suurin oli luonnollisesti talllivuokrat, tallivuokramme kohosi syksyllä ja oli koko vuoden ajalta 5020e.

Toisiksi suurimmat menot olivat varusteet ja muut tarvikkeet, tästä isoimman loven teki satulan sovitus ja toppaus kun "uusi" satula oli ollut noin puoli vuotta käytössä. Lisäksi ostin kokeilumielessä erilaisia asioita, osan olen saanut onneksi jo eteenpäin. Kartutin mm satulavyökokoelmaani melkoisesti ja ostin porontaljaromaanin, mutta näistä pääsin jo eroon. Edelleen minulla on myymättä yksi Wintec, joka joutaisi mennä jos jaksaisin ottaa myyntikuvat ja ottaa kysytyimmät satulan mitat. Varustemenot koko vuoden osalta olivat 1629,24e.

Kolmanneksi suurin lovi oli Muulin terveydenhoito. Käytin sen alkuvuodesta Hyvinkäällä tutkittavana ontumisen takia, mutta mitään syytä ei oikein löytynyt. Klinikkareissun lisäksi meillä oli normaalit raspaukset, rokotukset ja madotukset. Terveydenhoitoon meni 997,34e.

Neljänneksi suurin menoerä oli koulutus ja ratsastustunnit. Tässä on mukana pari leiriä (kenttäleiri ja karjaleiri), pari ratsutusta ja ratsastustunnit. Yhteensä tähän meni 912e.

Pienimpiä kulueriä olivat kavionhoito 207 eurolla. Tämä sisälsi yhden kengityksen alkuvuodesta ja sen jälkeen parit kengät ja raspin. Olen kengittänyt Muulin itse kesästä lähtien.

Toinen pieni kulu oli ruoka. Muulin kivennäinen riitti yllättävän hyvin ja mash on ollut riittoisaa koska se ei ole oikein maistunut.. Elektrolyyttiaineksia ostin viime vuonna reilusti. Ruokintamenot olivat siis vain 38,9e. Tallillamme heinä ja olki kuuluu siis tallivuokraan, olen tästä saanutkin joskus ihmettelyä että pyhällä hengelläkö Muulers elelee.

 

Olen koostanut aina piirakan myös Muulin KAIKISTA kustannuksista, siitä hetkestä kun olen sen ostanut. Tällä hetkellä tähän harrastukseen on mennyt rahaa kaikenkaikkiaan 65 509e. Se tekee vuotta kohden keskimäärin 8741 euroa kun en ota hankintakustannusta mukaan. Muulin hankintakustannuskin keikkuu vielä ihan selvänä piirakanpalana mukana ja on menoista peräti 7%.

Piirakka poikkeaa ns keskivertoharrastehevosesta sillä, että kavionhuoltoon minulla kuluu hieman vähemmän rahaa, koska Muuli on ollut valtaosan elämästään kengättä ja jatkossa kengitän sen itse. Jos siis suunnittelet hevosenhankintaa ja mietit kuluja, niin laske ihmeessä kavionhoitoon 900 euroa vuodessa. Oman kengittäjämme hinnoilla 2kk kengitysvälilä Muulin kengittäminen alusta asti olisi maksanut noin 4200e yhteensä, eli loppujen lopuksi bootsikikkailut eivät ole säästäneet minulta niin kovin paljon rahaa.

Piirakasta isoimman siivun vie luonnollisesti tallivuokra, mutta nyt ei kannata kuvitella, että se menisi kokonaan tallinpitäjälle, totuus on kaukana siitä!

Kyselin hevosyrittäjät ryhmässä, paljonko heillä todellisuudessa menee rahaa mihinkin (heinät, kuivikkeet, sähköt jne) ja sain muutamia vastauksia. Kun laskin näistä karkeat keskiarvot per hevonen ja käytin vain suurimpia menoeriä, sain allaolevan piirakan. Tallivuokrasta jää siis keskimäärin neljäsosa yrittäjälle, josta hän toki maksaa vielä omat veronsa. Huomaathan että laskelma on todella karkea ja eri tallien kulurakenteissa on eroa. Heinä maksaa eri verran eri paikoissa, kuivikkeissa on hintaeroja, kuivikkeen käyttötottumuksissa on eroa jne. On myös eroa sillä, onko talli täynnä muuleja vai isoja puoliverisiä, heinän ja kuivikkeen menekki on silloin ihan erilainen. Jos haluat säästää, niin talli kannattaa täyttää aaseilla ja muuleilla. Ne syövät olkea ja paskovat samaan kulmaan.

Olen tässä lopuksi perinteisesti miettinyt, mihin olisin tuon 65,5k voinut käyttää. Keravan asuntoni olisin maksanut tuolla summalla jo puoliksi ja jotain kalliimpaakin jo hyvän siivun. Mutta jollei minulla olisi Muulia, en tekisi myöskään yrittäjänä lisätöitä, jolloin tuo raha ei olisi jäänyt missään tapauksessa säästöön. Yrittäjätuloja minulla on suunnilleen muulimenojen verran vuodessa, tosin vuonna 2022 tulos tulee olemaan jonkin verran parempi.

Eli ei kannata miettiä niin tarkkaan, johonkin nuo euroset olisivat menneet. Olen tyytyväinen etteivät asuntolainani ole tämän suuremmat ja selviän koron- ja sähkönnousuista ihan hyvin. Voin harrastaa sitä mitä haluan ja olen tyytyväinen elämääni. Rahalla ei saa onnea mutta sillä saa muulin, joka pääosin tuottaa hyvää mieltä.

Lue lisää

Muulimenot joulukuussa 2022

Menot

Joulukuun tallivuokra 450e
Ratsutus, ratsastustunti ja TIH-tunti 85e
Muulin hieronta 40e
Kengät, tilsakumit ja hokit 28e

YHT 603ee

Tulot

Myyty riimu 16e

YHTEENSÄ: -587e

 

Lue lisää

Miten menee toiminimelläni ja vinkit aloittelevalle sivutoimiselle yrittäjälle + ilmainen yhdenkertaisen kirjanpiton excelpohja

Kaisa Määttänen Tmi palveluksessanne

Kerroin blogissani 2018 kuinka perustin toiminimen ja työskentelen sivutoimisesti palkkatyöni ohella. Toiminimen perustaminen hoituu edelleen suurin piirtein noin, mutta uuttakin olen oppinut. Huomasin Facebookryhmistä että kaltaisiani sivutulojen tekijöitä on koko ajan enemmän ja enemmän ja yritysasiat ovat aikamoista hepreaa. Kerron tässä mahdollisimman maanläheidesti, että miten itse pyöritän toimintaani.

Taustaksi kerron että työskentelen ihan päätoimisesti toisella alalla. Teen sivutoimisia töitä sen verran että vuodessa laskutan alle 15 000e + alv. Teen sen verran vähän ettei YEL-minimin työtulomääre täyty. Kerron myös työtulosta tässä postauksessa lisää, se kun ei liity yrityksen liikevaihtoon mitenkään. Olen vapaaehtoisesti arvonlisäverovelvollinen, jos laskutus jää alle 15k vuodessa, se on vapaaehtoista. Itse hyödyn tästä kuitenkin todella paljon rahallisesti, joten suosittelen samaa sinullekin.

Taustaksi myös sen verran etten ole mikään yritysneuvoja, mutta merkonomi- ja tradenomiopintojeni myötä minulla on jonkinlainen käsitys toiminimen perustamisesta ja kirjanpidosta sun muista pakollisista paheista. En siis ota vastuuta yhtään mistään ellemme ole asiakassuhteessa ja raha liikkuu.

Avataan ensin keskusteluissa pyöriviä termejä, jotka kannattaa oikeasti sisäistää ennen toiminimen perustamista

Arvonlisävero = Suomessa käytetään pääosin alvia 24%. Lisäät tämän jokaiselle tekemällesi laskulle (tarkista toki ensin mikä on sinun työsi alv), eli laskutat esim 30e +alv jolloin asiakas maksaa sinun tilillesi 37,20e. Alv laskut voivat olla vaikeita, tässä on hyvä laskuri sitä varten. Ei ole väliä onko laskuttamasi asiakas yksityinen randon hevosenomistaja vai osakeyhtiömuotoinen talliyritys, laitat laskuun aina omalle rivilleen sekä oman veloituksesi että siitä lasketun arvonlisäveron. Arvonlisävero sinun pitää maksaa omaveron kautta valtiolle (ellet ole alarajahuojennukseen soveltuva..). Lopun saat pitää itse.

Arvonlisäveron alarajahuojennus = jos laskutat vuodessa alle 15 000 euroa (+alv) asiakkailta, niin saat pitää itse kaikki laskuttamasi arvonlisäverot. Et siis maksakaan niitä normaaliin tapaan valtiolle. Jos laskutat 15-30k niin saat pitää osan alveista itse tietyn prosentin mukaan. Vinkkini tähän: kun perustat toiminimen ja liityt arvonlisäverovelvolliseksi, valitse siihen että maksat alvit KERRAN VUODESSA. Silloin et oikeasti missään vaiheessa maksa rahaa valtiolle, eli rahansiirtoa ei tehdä. Jos maksat alvit 2+ kertaa vuodessa, maksat ne ihan oikeasti mutta saat ne valtiolta takaisin seuraavan vuoden alussa. Lue lisää vero.fi. Huom, jotta voit valita alvien maksun kerran vuodessa, on liikevaihtosi oltava alle 30 000 euroa. Jos liikevaihto on enemmän, on alvit maksettava neljännesvuosittain.

Ennakkoperintärekisteri = kun perustat toiminimeä, pidä huoli että liityt myös tähän rekisteriin. Lue lisää verottajan sivuilta.

Kevytyrittäjyys (ilman omaa Y-tunnusta) = laskutat Ukko.fi:n tai jonkun vastaavan  yrityksen kautta. Tällöin käytät sen yrityksen Y-tunnusta ja tämä yritys tilittää arvonlisäverot valtiolle ja ottaa vielä siivun tuloistasi muihin kuluihin, mutta tekee sinulle jonkinlaisen kirjanpidon ja veroilmoituksen valmiiksi. Vinkkini tähän: unohda nämä, menetät vain rahaa. Jos tämä ei sinua haittaa niin go for it. Itse pysyttelen kaukana.

OP:n "kevytyrittäjyys" = tämä on toiminimiyrittäjyys mutta OP hoitelee puolestasi jälleen kirjanpitoasiat ja alv-ilmoitukset, laskut sun muut. Eli tässä maksat Osuuspankille kirjanpitäjän työt mutta hyödyt sentään alarajahuojennuksesta eli saat seuraavan vuoden alussa maksamasi alvit takaisin jos siis laskutit alle 15k vuodessa. Ukko Pro on samanlainen kuin OP:n kevytyrittäjyys eli sinä saat oman Y-tunnuksen.

Yksityisotto = tätä käytetään isompien toiminimien kirjanpidossa erottamaan "firman rahat" ja omat rahat. Käytännössä toiminimiyrittäjällä kaikki raha on ihan omaa rahaa, koska toiminimestä ollaan henkilökohtaisessa vastuussa. Unohda siis tämä termi jos olet kaltaiseni ihan sivutoiminen yrittäjä.

Yhdenkertainen kirjanpito = kun perustat toiminimeäsi, valitse siihen yhdenkertainen kirjanpito. Silloin pystyt aivan helposti tekemään kirjanpidon minun pohjaani apunakäyttäen eikä sinun tarvitse maksaa kenellekään kirjanpitäjälle. Tällöin sinun ei tarvitse tehdä tilinpäätöstä, tasetta tai muutakaan raskasta.

Liikevaihto = kaikki rahat, jotka kilahtavat tilillesi ilman arvonlisäveron osuutta. Tosin jos hyödyt alarajahuojennuksesta niin silloin alvikin kuuluu liikevaihtoosi. Se on siis verotettavaa tuloa.

Menot = ostamasi yritystoiminnan jutut, esimerkiksi työkengät, ammattilehdet, puhelinliittymä, kouluttautuminen alalla lisää jne

Tulos / verotettava tulo = liikevaihto - menot - lisävähennykset (kilometrivähennykset, päivärahat). Tämä on se summa, joka määrää maksamasi veron määrän.

Veroilmoitus = tehdään kerran vuodessa näppärästi Omaverossa. Veroilmoituksen voi tehdä yleensä tammikuun puolesta välistä eteen päin, eli ei ihan heti vuoden alussa.

YEL ja työtulo = tähän on tulossa muutos tulevaisuudessa, ja sen suhteen kannattaa seurata mikro- ja yksinyrittäjien sivua. Pähkinänkuoressa, jos työtulosi ylittää tietyn rajan, joudut maksamaan YELiä. Työtuloa ei lasketa liikevaihdosta, tulosta, menoista tai mistään sellaisesta vaan siitä, paljonko teet töitä yrittäjänä ja paljonko on alan keskipalkka. Koska tässä postauksessa on kyse sivutoimisesta yrittäjästä, on kaiveltava jostain netin syövereistä vaikkapa lomittajan keskituntipalkka. Se on noin 12e/h. YEL minimi vuonna 2023 on 8575,45e. Tuohon päästäkseni minun pitäisi lomittaa 714 tuntia vuoden aikana. Tällä hetkellä lomitan noin 200 tuntia. Vaikka liikevaihtoni on 15k, en ole siis lähelläkään sitä, että työtuloni täyttyisi! Tein nopean laskelman, eli pelkällä lomituksella (josta laskutan 30e/h) saisin laskutella 21 420e (alv 0) ennen kuin työtuloni olisi YEL minimissä. Virtuaaliassarin tuntipalkka lienee hieman suurempi, mutta puhutaan silti edelleen merkonomiduunista ja reilusti alle 20e/h.

Eläkeyhtiöt (esim Elo, Varma jne) lähestyvät hanakasti yksinyrittäjiä kun verotettavaa tuloa kertyy x määrän verran, mutta älä panikoi, laske työtulosi, totea itsellesi että se on reilusti minimin alle ja olet turvassa. Voit toki maksaa yeliä vapaaehtoisesti vaikka työtulosi ei täytykään! Silloin kannattaa ottaa selvää että hyödyttääkö se minimin maksu (n 180e/kk) sinua oikeasti. YELmaksu on aina saman suuruinen riippumatta mille eläkeyhtiölle sitä maksetaan.

Yrityksen pankkitili = pankit myyvät yrittäjille mielellään kalliita yritystilejä mutta toiminimen rahaliikennettä voi pyöritellä myös oman pankkitilin kautta. Toiminimi kun on henkilökohtainen ja jos liikevaihtokin jää sinne maksimissaan 15k vuodessa tasolle, niin ei kannata maksaa yritystilistä. Vinkkini: jos tällaista pankkisi vaatii, vaihda pankkia. Itse käytän rahaliikenteeseen yhtä ihan normaalia pankkitiliäni jossa on muutakin liikennettä. En tarvitse tiliotetta kirjanpitoani varten, joten minulle on aivan sama mistä tililtä maksan ostot ja mihin saan asiakkailta maksut. Jos käytät ulkopuolista kirjanpitäjää niin yrityksen oma pankkitili on kätevä koska tapahtumat näkee helposti tiliotteelta. Sen lisäksi kaikki tositteet on säästettävä.

Tosite = tekemäsi laskut ja ostamiesi tavaroiden tai asioiden laskut tai kuitit. Nämä on säästettävä seuraavat 8 vuotta, yrittäjä vastaa säästämisestä. Näitä ei liitetä Omaverossa mukaan veroilmoitukseen, ne vain säilytetään kansiossa, mapissa tai missä tahansa että ne ovat välittömästi löydettävissä jos joudut verotarkastukseen.

OmaVero = paras ystäväsi, täällä teet veroilmoituksen ja maksat ennakkoverot.

Ennakkovero ja verojen maksu = voit arvioida vuoden alussa vuoden aikanasi saamasi tulot ja ilmoittaa ne Omaverossa. Sitten Omavero laskee sinulle laskun joka kuukaudelle ja maksat sen kiltisti. Seuraavan vuoden alussa teet veroilmoituksen ja saatat saada osan verosta takaisin palautuksina tai sitten maksat veroa lisää jos tuloksesi olikin parempi kuin olit ajatellut. 

Protip: verot voi maksaa myös palkkatyön verokortin kautta!! Voit siis tehdä Omaverossa verokortin, johon valitset että maksat kaikki verot päätulon verokortilla! Kätevää! Itse teen näin, veroprosenttini on ensi vuodelle 30, mutta kaikki saamani toiminimitulo on sitten heti sellaisenaan käytettävissäni ja todennäköisesti saan myös veronpalautuksia aikanaan, koska arvioin tuloni aina aika reilusti yläkanttiin.

Vähennykset = yrittäjän elämä pyörii vähennysten ympärillä. Vähennyksillä tarkoitetaan elinkeinotoimintaan liittyviä ostoja ja menoja. Nämä ostot ja muut vähennykset pienentävät tulostasi eli maksat vähemmän veroja! Mutta et tokikaan hyödy missään tapauksessa täysimääräisesti siitä että shoppailet itsellesi kalleimmat työkalut. Vähennysten pitää liittyä oleellisesti työntekoon. Minulla vähennyksiä olisivat työvaatteet (minulla on työ, joka vaatii vaatteilta paljon ja ne kuluvat ja likaantuvat runsaasti), työkengät, puhelinliittymästä ja netistä osa (koska käytän näitä vapaa-aikaankin), kengitysvälineet, kouluttautumismenot (esimerkiksi kengityskurssi, joka liittyi olennaisesti ammattitaitoni kehittämiseen), kannettava tietokone, hiiri, näyttö ym. Kilometrivähennykset ja päivärahat käyn läpi alempana. Verottajan sivuilta kannattaa muuten tulkita tarkkaan että mitä kaikkea saa vähentää. Säästä kaikesta ostamastasi kuitti ja merkkaa ne kirjanpitoon.

Nyt päästään sitten itse asiaan, eli miten minun toiminimeni pyörii

Teen toiminimelläni suunnilleen neljää erilaista hommaa. Lomitus ja tallituuraukset 44%, aasiaiheiset kurssit ja luennot (ja nettikurssi) 9%, aasien (satunnaisia hevosia) kavioiden vuolu 16% ja virtuaaliassari 31%.

Laskutan tekemästäni työstä 30e/h + arvonlisäveron (lomituksen laskutan MELAn taksan mukaan, joka on vuonna 2023 30,07e/h + alv). Lisäksi laskutan kilometreistä vaivaiset 20 senttiä/km + alv. Tiedän, tämä on osittain jo hyväntekeväisyyttä mutta ajelen lähinnä aasivuolujen takia ja teen sitä hommaa osittain rakkaudesta lajiin ja harrastuksen vuoksi. Asiakas voisi saada aasiensa vuolusta vaikkapa seuraavanlaisen laskun:

aasien vuolu 1h 30e
matkakulut 41 km x0,2e 8,20e
+alv 9.17
=yhteensä 47,37e

Omalle tililleni tulee siis 47,37e jonka pidän kokonaan itse, siis myös sen arvonlisäveron osuuden. En koskaan maksa sitä omaveron kautta valtiolle, se on heti minun rahaani ja voin käyttää sen ihan kuin haluan. Tämä johtuu siitä, että "tilitän" alvit kerran vuodessa eli käytännössä en tilitä yhtään mitään (raha ei siis liiku tililtäni verottajalle), saan vain ostojeni alvit takaisin. JA se johtuu siitä että laskutan vuodessa alle 15k (ilman alvia) jolloin hyödyn täysin arvonlisäveron alarajahuojennuksesta.

Jos en olisi arvonlisäverovelvollinen, nostaisin yksinkertaisesti tuntiveloitukseni suuremaksi, jotta tililleni tulisi edelleen sama summa. Veloitukseni olisi siis vaikkapa 36e/h + 25 snt/km. Jos asiakkaani olisivat ihan tavan aasinomistajia, toimisinkin näin. Mutta koska isoimmat tulonlähteeni tulevat muilta arvonlisäverovelvollisilta, kannattaa minun olla arvonlisäverovelvollinen, koska silloin tuntiveloitukseni on kilpailijoita pienempi mutta tienaan saman verran. Miksikö? Koska toiselle yritykselle on ihan sama maksavatko he alvin minulle vai maksavatko he sitä verottajalle. Se on heille täysin sama läpimenoerä, joten parempi että kerään alvit omaan taskuuni.

Tämä tilanne toteutuu siis vain silloin, kun teen toiminimitöitä niin vähän että hyödyn alarajahuojennuksesta, eli laskutan enintään 15k vuodessa (alv 0).

Laskutan asiakkailta matkakulut, koska asiakkaani ovat kauempana ja lähempänä ja bensa maksaa. Näin laskutus on mielestäni reilu kaikille. Tililleni kilahtavat laskuttamani kilsat eivät ole mitään verotonta tuloa, kuten osa yrittäjistä luulee, vaan ihan normaalia tuloa.

Ei siis ole mitään eroa sillä, onko tekemässäni laskussa A vai B:

A: lasku on ylemmän esimerkin kaltainen, loppusumman ollessa 47,37e
B: laskulla on vain yksi rivi, jossa lukee että "aasien vuolu 47,37e sis alv"

Sama raha tulee tilille ja siitä maksetaan lopulta veroa.

Vaikka laskutan asiakkailta kilometreistä alle verottajan vähennysmäärän (53 snt/km vuonna 2023), teen kuitenkin toiminimen veroilmoituksella kilometrivähennyksen eli 53 sn/km. Yrittäjällä voi olla autossaan ajopäiväkirja tai kilometrit voivat perustua muuhun selvitykseen. Minulla se on muu selvitys. Merkkaan kilometrit suoraan kirjanpitoexceliini, josta saan ne suoraan veroilmoitukselle. Tämä on minulle riittävä lisäselvitys. Jos yrityksen ajot olisivat YLI 50% kaikesta ajosta, olisi ajopäiväkirja pakollinen. Sen avulla todistetaan, että yritysajoa on tosiaan niin paljon ja tällöin auton kuluja voi vähentää enemmänkin.

Muita vähennettäviä asioita ovat päivärahat . Eli jos työkeikkasi kestää 6-10h JA keikka sijaitsee yli 15 km päässä kodistasi saat vähentää veroilmoituksella osapäivärahan. Jos työkeikka kestää yli 10h, saat vähentää kokopäivärahan. Näistä tulee vuosittain aika iso vähennys ainakin itselleni, koska lomituskeikka on aina vähintään 6 tuntia ja jos käyn kahdessakin aasipaikassa putkeen, tulee siitäkin helposti 6 tunnin keikka. Merkkaan nämäkin kirjanpitoexceliini.

Päivärahoihin liittyy toki vero.fi teksti että työmatkan on oltava "tilapäinen" ja tehdä yrityksen tavanomaisen toiminta-alueen ulkopuolelle. Tuon tulkitseminen on jokaisen yrittäjän itsensä tulkinnanvarassa, lisätietoa kannattaa kysyä omaveron kautta viestitoiminnolla.

TÄSTÄ VOIT LADATA YHDENKERTAISEN KIRJANPIDON EXCELIN

Tiedosto sijaitsee Google Drivessäni eikä sen pitäisi vaatia käyttöoikeuksien hakemista. Ensimmäisellä välilehdellä on tyhjä pohja ja toisella on esimerkkilaskelma kuvitteellisesta talliyrittäjästä.

Näin lataat tiedoston: avaa tiedosto linkistä, sen jälkeen Tiedosto -> Lataa laitteelle -> Microsoft Excel

Laskut teen itse Isoltan ilmaisella excel-pohjalla, mutta toki laskupohjan voi askarella itsekin kunhan googlaat että mitä lakisääteisiä asioita laskulla pitää näkyä. Joudun kirjoittamaan laskuun aina uudestaan asiakkaan tiedot, mutta teen vuodessa laskuja enintään 100 kpl, joten en koe sitä liian raskaaksi tai aikaavieväksi. Laskut numeroidaan juoksevasti, itse numeroin ne eism 01/2023, 02/2023 jne.

Parille asiakkaalle minun on tehtävä sähköinen lasku. Itse käytän niihin Isoltaa, jolla voi lähettää 10 ilmaista verkkolaskua vuodessa, senkin jälkeen ne maksavat vain 49 senttiä kpl. Näitä palveluntarjoajia on useita. Suurin osa asiakkaistani saa excelillä tehdyn mutta pdf-muotoon tulostetun laskun sähköpostise jälkikäteen. Maksun voi suorittaa joko tilille tai mobilepaylla. Osa vakkareista maksaa käteisellä käyntini yhteydessä, heille kirjoitan jälkikäteen kuitin ja lähetän sen heille sähköpostiin. Itse suosin laskutusta, mutta siinä on riskinsä. Jos joku ei maksa laskuaan, en myöskään palaa tontille ja lasku lähtee perintäteitse matkalle, oli se sitten kuinka pieni tahansa, mutta kyse on periaatteesta.

Täytän omaa kirjanpitoani aina kun teen laskun. Ostokuitteja minulla ei ole kovin paljon, jemmaan niitä ensin rahapussissani ja sitten vien niitä kerralla enemmän kirjanpitoon ja laitan mappiin. Näen siis koko ajan paljonko rahaa on tullut siihen mennessä vuoden aikana. Kun tammikuussa on veroilmoituksen ihana hetki, otan luvut suoraan kirjanpitoni lopussa olevista laatikoista. Ihanan helppoa! Oikeasti oikein odotan että pääsen tekemään veroilmoituksen ja alv-ilmoituksen, se on vähänku pääsisi vessaan vuoden odotuksen jälkeen ja olo on tosi kevyt sen jälkeen.

Vuonna 2022 laskutin asiakkaita alveineen 18 264 euron edestä. Summa on alveineen, koska pidän alvit joka tapauksessa pääosin itse. Erilaisia menoja minulla oli 3494 euron edestä (tämäkin on alvillinen summa) ja isoin meno olivat kengitystarvikkeet. Ostoista saan arvonlisäveroa takaisin alkuvuodesta 441e. Tääm raha tulee siis verottajalta minun tililleni ka-zing, kun olen tehnyt veroilmoituksen ja ilmoitan alarajahuojennuksen tietoja samalla.

Huom lomittajat!! Jos teet hevostallille/navetalle/you name it ITSE JÄRJESTETTYÄ lomitusta niin se ilmoitetaan veroilmoituksella kohdassa "saadut avustukset ja tuet". Myös saman vuoden alv-huojennus on saatuja avustuksia ja tukia. Tämä on aihauttanut yrittäjälomittajissa paljon ihmetystä, mutta näin se siis menee.

Ostojen lisäksi vähennän tuloistani ajetut kilometrit (nämä näen kirjanpidostani suoraan) ja päivärahat (myöskin suoraan kirjanpidosta). Tänä vuonna kilometrejä tuli peräti 12842 km ja päivärahojakin melkoisesti mm kengityskurssin myötä! Näistä yhteensä tehtävä lisävähennys on kohdallani peräti 7387e.

Lopulta elinkeinotoiminnan tulokseni on 7824 euroa, josta maksan siis veroja n 28%. Tai siis olen maksanut jo, verothan maksan päätoimen palkastani suoraan ja päätoimen verokorttini veroprosentti on korkeampi kuin saman verran tienaavalla kollegallani.

Minulle eurosta jää käteen ostojen, oikeiden bensakulujen (en laske tässä auton kulumista ja arvon alentumista) ja veron jälkeen 60%. Eli kun laskutan sinulta vuolusta kilometreineen tuon 47e, jää siitä minulle loppujen lopuksi 28,8 euroa. Tämä on siis nettotuloni, jos laskutan 47e.

Löysitkö tekstistä asiavirheitä? Etkö ymmärrä jotain kohtaa? Jätä kommentti postaukseen niin korjaan asian. Mutta kuten sanoin, en ole  yritysneuvoja, teen vain omaa työtäni. Tekstin tarkoitus on selventää ja yksinkertaistaa asioita kaltaisilleni pikkutekijöille.

Jos tarvitset apua verkkosivujen päivityksen tai somekanaviesi kanssa, niin Kaisa Määttänen Tmi on käytettävissäsi. Ainakin vuosi 2023 tehdään samalla kolmenkympin tuntitaksalla.

Lue lisää

Unelmien stetsonkypärä Hat-Linelta Itävallasta!

 Kaupallinen yhteistyö, kypärä saatu somenäkyvyyttä vastaan

Kaikki postauksen ratsastuskuvat otti Tiina Lepojärvi

Pienehkö itävaltalainen kypärävalmistaja hat-line valmistaa ainutlaatuisia JA turvahyväksyttyjä (huom, ei VG1) stetsonkypäriä yhdistämällä kypärän kuoren ja stetsonin toisiinsa. Itse bongasin yrityksen Instagramista jo jokin aika sitten ja ajattelin että tuossa on sellainen tuote, joka sopii 100% Muuliprojektin somekanaville ja otinkin yhteyttä yritykseen että kiinnostaisiko heitä someyhteistyö suomalaisen kanssa.

Vastauksen sain neljän kuukauden kuluttua ja he olivat mukana. Sain valita tulevan kypäräni koko valikoimasta ja päädyin nahkaiseen australialaistyyliseen stetsoniin. Suurin osa valikoimasta on perinteisiä huopastetsoneita, mutta ajattelin nahkaisen olevan huoltovapaampi ja pysyy sitämyöten myös paremman näköisenä.

Homma lähti siis siitä, että valitsin mallistosta itseäni miellyttävän stetsonin "Springbrook" ja kerroin päänympärykseni, joka on 55 cm. Lasten kokoa siis. Se ei haittaa, sillä pienin mahdollinen koko on 52 cm! Suurin on muuten 63 cm, mutta siinä koossa saa tällä hetkellä vain yhtä tiettyä stetsonia.

Stetsonit tulevat eri yrityksiltä. Omani on australialaismallinen, mutta valmistetaan Saksassa. Osa stetsoneista tulee suoraan ulkomailta. Omani tulee Scippikseltä, joka myy australialaisia tuotteita Saksassa. Heillä itsellään on muuten valikoimissaan myös muita tyyliin sopivia vaatekappaleita kuten öljykangastakkeja.

Hat-Line Shop taas valmistaa stetsonin sisälle kypärän kuoren ja kiristysnarut. Koska kyseessä on mittatilauskypärä, joka vielä tehdään vasta tilauksen jälkeen, tulee postissa vielä erilaisia sovitusrenkaita joista tilaaja valitsee parhaan oman päänsä muodon mukaan. Kaikki varmaan tietävät että osa kypäristä sopii pyöreään ja osa soikeampaan päähän. Oma pääni on ehdottomasti soikea kuten öö tyyliin kaikilla. Koska kypärä tehdään jokaiselle tilaajalle erikseen eikä varastossa ole valmiina stetsonkypäriä, kestää tilauksesta kypärän saamiseen noin 20 päivää. Ja varmaan hieman pidempään kun tilaus tulee Suomeen.

Tärkein kysymys tässä kohtaa on varmaan se, että no täyttääkö tällainen kypärä tämän hetken turvastandardit? Kypärän standardi on EN:1384:2017, joka on pykälää alempi kuin VG1 mutta molempia standardeja pidetään ratsastuskypärien parhaiten suojaavina. Kyseisen standardin kypärät on sallittu ratsastukseen, mutta FEI ei tätä standardia hyväksy, eli tätä kypärää ei saa käyttää myöskään SRL:n alaisissa kilpailuissa tai toiminnassa.

Fein kypärästandardit näet tästä (pdf).

Ratsukkotarvikkeen nettisivuilla oli hyvä ja kattava suomenkielinen opas eri maiden kypärästandardien pariin.

Omaa järkeään kannattaa siis käyttää jos stetsonkypärän hankkimista suunnittelee! VG1-standardin MIPS-teknologialla varustettu kypärä lienee edelleen kaikista suojaavin  ja tässä Folksamin testissä parhaimpiin kuuluu mm BOT Lynx, joka minullakin on.

Käytäthän siis omaa harkintaasi kun ostat ratsastuskypärän. Stetsonkypärä ei ole markkinoiden suojaavin eikä edes mainosta olevansa. Jokainen tekee omat valintansa ja itse tulin siihen tulokseen, että käytän tätä kypärää lännenratsastuksessa ja maastossa. Lisäksi käytän aina järkeviä ratsastukseen sopivia kenkiä, satulaa, suitsia, kuolaimia ja selkäpanssaria. Tosin selkäpanssaria ei ollut tämän postauksen kuvissa, koska se ei oikein mahdu tuon takin alle. Otan siis välillä tietoisia riskejä, mutta pääosin ratsastan hyvinkin suojattuna. Muuli on melko hyvin koulutettu ja pidän sitä itselleni riittävän maastovarmana.

Esteille tai laukkabaanalle en lähtisi stetsonkypärän kanssa, vaan puen silloin BOT-kypärän päähäni suojaamaan sitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Stetsonkypärät valmistetaan vain tilauksesta ja jotta kypärä istuisi parhaiten, on pään muoto ja koko varmistettava. Sain yritykseltä postitse sovitusrenkaita. Ilmoitin päänympäryksekseni 55 cm ja sain renkaita koosta 54-56 ja eri mallista, oli soikealle ja pyöreälle päälle omat renkaansa. Rengas sovitetaan päähän niin, että se on ns vaakatasossa kun pää on suorassa, eli ei takaraivolla. Renkaista yksi oli täysin istuva ja varmistin asian vielä meilaamalla yritykseen pari sovituskuvaa.

Tässä kohtaa suosittelen muuten ottamaan sen renkaan joka juuri ja juuri menee päähäsi! Lopputulos kun on hieman suurempi, koska kypärään tulee sisälle vielä pehmusteet. Eli älä tässä vaiheessa jätä mitään tukkavaraa kypärän alle! Jos kypärä on liian iso, se pyörii herkästi päässä eikä ole turvallinen.

Ilmoitin sopivan renkulan koodin yritykselle ja palautin renkulat postitse, ne siis pyydettiin palauttamaan. Ja sitten vain odottelemaan!

Kypärä saapui vajaan kuukauden päästä ja pääsin unboxaamaan sen juuri ennen lähtöäni Erasmus-vaihtoon! Testaaminen ratsain siirtyi siis pitkälle tulevaisuuteen, mutta tein unboxaamisesta videon, joka löytyy alta. Videolta näkeekin hyvin kypärän rakennetta.

Kypärä pääsi kuviin vasta joulukuun puolivälissä kun toteutin kaverini Tiinan kanssa upeat talviset western-kuvaukset! Niillä kuvilla on tämä postaus kuvitettu.

Ensivaikutelma kypärästä päässä oli se että ompas se korkealla, yleensä korvani jäävät ratsastuskypärien alle mutta tämä oli korvien yläpuolella. Luultavasti VG1-standardilla on osansa, mutta toisaalta minulla on aika pieni päänympärys ja yleensä niskasta säädettävät kypärät ovat minulla kokoa 54-59 tms, eli kypärä on luonnollisesti aika isokokoinen. Toinen oli se, että kypärä ei ole kovin paksu. Kun enkkukypärässä kypärän paksuus on varmaan parin sentin luokkaa (muovikuori + styroxit ja sisävuori) on tässä muovikuoren lisäksi huopa ja vaahtomuovipehmusteet.

Kypärän leukaremmin paikkaa pystyi helposti säätämään liikuttamalla muita remmejä, leukalenkki myös lukittui mielestäni tukevasti siihen mihin jätin sen. Kypärän avaussysteemin on sellainen, etten ole aikaisemmin törmännyt. Se lukittuu paikoilleen magneetin avulla ja avautuu painamalla. Kiristysnarut ja leukaremmi ovat nahkaa ja sopivat tehtäväänsä erinomaisesti.

Postauksen kuvissa mun öljykangashame ohuella villavuorilla on ostettu Elvira R Handmadelta, kurkkaa tästä Instatili. Jalassa mull on vain ohuet stretch-farkut ja tuo hame riitti lämmittämään reisiä tosi hyvin! Pakkasta kuvienottohetkellä oli muutama aste.

Kengät on Shires merkkiset "dublin river bootsit" ja olen ostanut ne Englannista suunnilleen vuonna 2016. Käytin niitä alkuun kaupunkikäytössä ja nyt ne ovat olleet jonkin verran ratsastuskäytössä, lähinnä kuvissa koska olen laiska putsaamaan niitä ja käytän syksyllä ja keväällä enimmäkseen kumisaappaita.

Takkini taas on suunnilleen vuodelta 2013 ja se on North 66-merkkinen, ostin sen oltuani Islannissa ratsastuslomalla. Se ei ole takkina kovin käytännöllinen, koska se on sisältä softshelliä mutta päältä villaa. Olen sellainen hikoilijatyyppi, että hikoilen tuossa takissa herkästi eikä se oikeastaan edes lämmitä. Takki on kuitenkin ollut tosi passeli tietyntyyppiseen maastoiluun.

Tyyliin sopivat hanskat ovat Hankkijalta, Ranch-merkkiset fleecevuoriset nahkahanskat toimivat nollakeleihin asti. Hintaa hanskoilla on 20 euroa. Nämä eivät siis ole ne tosi paksut keltaiset "lämpimät" hanskat. Sanon "lämpimät" koska mielestäni fleecepörröhanskat eivät todellakaan ole mitenkään lämpimät pakkasella, itse luotan pelkästään villaan.

Lue lisää

Tuleeko minustakin diplomikarjapaimen?

Postauksen kaikki kuvat otti Tiina Lepojärvi eivätkä ne sinänsä liity postauksen sisältöön. Karjapaimennus ei nimittäin vaadi edes lännenratsastusvarusteita, karjaa voi paimentaa enkkukamoillakin.

Hain aiemmin syksyllä Kpedulle opiskelemaan karjapaimennusta ja joulukuussa sain tietää että olin yksi valituista! Kyse on ammatillisen tutkinnon 2-3 tutkinnon osan suorittamisesta. Kaksi tehdään koululla ja jos päästään Sannan kanssa ulkomaanvaihtoon, saamme suoritettua myös kolmannen tutkinnon osan.

Täältä voit lukea lisää koulutuksesta.

Minullahan ei ole entuudestaan mitään hevosalan tutkintoa, joten ajattelin että saattaisin tehdä samanaikaisesti koko hevostalouden perustutkinto. Tutustuin tutkinnon rakenteisiin ePerusteissa sen verran, että suuntautuisin hevospalveluohjaajaksi. En siis hevostenhoitajaksi tai ratsastuksenohjaajaksi. Hevospalveluohjaaja voisi toimia juurikin talleilla, joissa järjestetään erilaisia kursseja, tunteja tai toimintaa. Itse en ainakaan tällä hetkellä tähtää päätoimiseksi työntekijäksi tai yrittäjäksi hevosalalle, mutta Suomessa arvostetaan tutkintoja todella plajon eikä syyttä, onhan Suomessa annettava koulutus todella laadukasta.

Samalla saisin itse lisää varmuutta toimia hevosalalla, nyt koen että minun on aina kerrottava etukäteen että niin, mullahan ei ole sitten mitään varsinaista koulutusta vaan kokemukseni olen kerännyt ihan vain käytännössä.

Kpedun karjapaimennusta odotan kovasti! Olen aina nauttinut karjakursseista Sonkajärvellä ja Virroilla ja kun Virroilla koutsaamani täysin karjapaimennusummikkotuttuni pärjäsi hienosti Launosten karjakisoissa ajattelin että hitto, tätä voisin opettaa jatkossakin! Minulla on siis Virroilla yhteistyötilana Monosen tila, jossa järjestetään jatkossakin karjakursseja hyvin pienille porukoille kerrallaan. Karja on pieni, joten osallistujiakaan ei voi olla montaa.

Valinta osui myös kaveriini Sannaan, joka on varmasti tuttu blogin pidempiaikaisille lukijoille. Juuri Sannan luona Muuli oli koulutuksessa 2018 ja siellä olen tutustunut myös karjapaimennukseen. Olemmekin jo miettineet ulkomaankohdetta vaihdolle. Yhdysvaltoihin on hieman vaikeaa päästä viisumien takia, joten mietimme Kanadaa. Australiakin olisi upea, mutta sinne matkustaminen on heti kahden vuorokauden urakka, Kanadaan pääsee vuorokaudessa. Koululla on Erasmus-projekti, joten ainakin matkat tulee kuitattua siihen piikkiin, eli ihan omaisuutta parin viikon KV-jaksoon ei tarvitse upottaa.

Ensimmäiset karjapaimenet ovat nyt Kpedusta valmistuneet. Koulutus järjestettiin ensimmäisen kerran tänä vuonna. Soittelinkin valintani jälkeen erään opiskelijan kanssa ja vakuutuin vielä entisestään että tämä olisi minun juttuni. Tämähän on kuin vuoden pituinen karjakurssi! Ja kiitos Suomen koululaitokselle, tämä ei edes maksa mitään! Toki kuluja tulee matkustamisesta Kaustiselle ja Muulin kuskaamista Sastamalaan neljäksi kurssikerraksi, mutta vertailun vuoksi minulta meni n 700 euroa kun osallistuin Jeff Sandersin kurssille... Ja tuo oli siis vain kolmipäiväinen kurssi. Nyt saisin oppia koko vuoden ajan aina kahden lähipäivän verran kuukaudessa.

Kengityskurssi tuli muuten marraskuun lopussa päätökseensä ja erosimme mahtavan kurssiporukan kanssa hieman haikeissa tunnelmissa. Nyt on siis hyvä hetki aloittaa uusi hevospuolen koulutus. Suhtautumiseni kouluun ja kouluttautumiseen on ristiriitainen. En voi sanoa että olisin koskaan nauttinut opiskelusta ja olen opiskellut lähinnä saadakseni paperit. Olen aina oppinut parhaiten tekemällä, mutta olen ollut lukiossa ihan hyvä ja ammattikoulussakin paremmalla puolella. Ammattikorkean räpiköin läpi suunnilleen kolmosen keskiarvolla, mutta minulla ei ollut koulutusta kohtaan mitään intohimoja ja valitsemani tutkinnon osatkin olivat loppujen lopuksi valittu sen perusteella, mitkä  ovat itselleni helpoimpia.

Nyt fiilis on ihan eri kun pääsen opiskelemaan jotain, mikä oikeasti kiinnostaa! Opiskeluakin on juuri sopiva määrä, kaksi lähipäivää kuukaudessa (osa järjestetään onneksi Teamsilla, joten ei tarvitse ajella viittä tuntia per suunta). Neljänä kertana Muuli tulee mukaan Sastamalaan karjatilalle treenaamaan. Koulutusta varten pitikin olla asiallinen ratsu ja kuljetuskalusto käytettävissä.

Tulen toivottavasti kertomaan koulutuksen etenemisestä täällä blogissa. Myönnän, että bloggausinto on ollut kateissa koko syksyn ja videoiden tekeminen on tuntunut helpommalta, samoin Instan päivittäminen. Otan pientä stressiä blogista, jossa tekstin ja kuvien pitäisi olla täydellisiä. Kuitenkin juuri täältä blogista on helpointa etsiä vanhoja kuulumisia ja linkittää niitä tarvittaessa. Instasta on aika hankalaa selata vanhoihin alkuaikojen tapahtumiin kun olen julkaissut niin paljon.

Erittäin katu-uskottava karjamuulers

 

Lue lisää

Upea kuvakavalkadi elokuiselta illalta

Meillä oli elokuussa superkiva kuvaussessio Mantan kanssa. Manta löytyy Instasta ihanan akhal-teke varsansa Hiisin tilin takaa @aavikkovarsa. Tehtiin Muulin kanssa maastoreissu ja loppupäässä vaihdettiin vielä kuskiakin koska kävellen mukana ollut kuvaaja kävi mua vähän sääliksi. Muuli käyttäytyi onneksi tosi hyvin ja tämäkin oli osa sen treeniä kohti sitä, että Muuli tienaa tulevaisuudessa ainakin osan tallivuokrastaan. Kerron siitä eri postauksessa.

Maastolenkin pituus oli n 7 kilometriä ja sen aikana oli tarkoitus ottaa upeita auringonlaskun kuvia. Auringonlaskua odotellessamme käväistiin "satumetsässä", joka on siis tuollainen ihana sammalpohjainen pieni metsäalue. Polut eivät vie mihinkään mutta tuo metsäläntti on niin kaunis, että siellä on mukavaa käydä pyörähtämässä.

Ja kun metsästä selvittiin sille peltotielle, johon aurinko laskee kauniisti, oltiinkin sen verran myöhässä että kiirehän siinä tuli. Manta taltioi silti kuviin aivan upeasti tuota tunnelmaa ja silhuettikuva on aivan erityisesti mieleeni!

Kuvauksiin muistin ottaa jopa lasson mukaan, mutta järkevänä jätin käsiini vahingossa siniset viiltosuojahanskat.. olisin voinut mennä ennemmin vaikka ilman koska ovathan nuo nyt aika järkyttävät, mutta bosalin hevosenhoujista punottu mecate pistelee käsiä aikamoisesti ilman hanskoja.

Mutta onhan nää kuvat aivan  upeita! Ja näissä on JUST se fiilis mikä oli tuolloin kuvaushetkelläkin, eli lempeä kesän viimeinen helleilta.

 

Lue lisää