Menot
Huhtikuun tallivuokra 450e
Raspaus ja rokotus 150e
Trail- ja TIH -tunnit 70e
YHT XXXe
Tulot
Ei tuloja
YHTEENSÄ: -XXXe
Muistiin:
11.4.2023 raspaus, suussa ei mitään erityistä ja Muulilla tallin paras suu muutenkin
11.4. 2023 rokotukset: hevosinfluenssa ja herpesrokotus
Menot
Maaliskuun tallivuokra 450e
Trail ja TIH-tunnit 70e
Virtuaalilännenratsastuskisojen osallistumismaksu 50e
Mervi Pakolan maastakäsittelykurssi 260e
YHT 830e
Tulot
Ei tuloja
YHTEENSÄ: -830e
Vaikka menoja oli ihan reippaasti, olen taas onnistunut hankkimaan pelkkiä palveluja, eli en ole kartuttanut mammuttimaista tavaramäärääni tallilla. Ratsastuskypäräni ei nimittäin mahdu enää Muulin omaan kaappiin (olen ottanut käyttöön varakaapin) ja parakissa olen saattanut ottaa käyttööni ekstrallyjä.
Varmaan jossain vaiheessa kuvailen taas tuotteita Hoofiniin myyntiin.
 |
| Helmikuun lopun rakennekuva, tosin säätilan mukaan kuvan voisi arvella olevan myös maaliskuun lopulta. Kuva: Misla Heikkinen |
 |
| Postauksen kuvat otti helmikuun lopussa taitava Misla Heikkinen, kiitos! |
Vietän ensi talven siis Sonkajärvellä Hietaniemi Ranchilla. Paikka lienee tuttu blogin pitkäaikaisille lukijoille, Muuli oli nimittäin juurikin tuolla koulutuksessa vuonna 2018, VIISI vuotta sitten, huhuh! Sanna on ostanut kesämökin vuokraamistarkoituksiin jokin aika sitten ja houkutteli minua jo aiemmin sinne etäilemään talviajaksi. No en pysty töistä irtautumana ihan tosta noin vain mutta tajusin että voisin hakea opintovapaata ja tehdä pienempää työaikaa!
Opintovapaahan on siitä näppärä vapaa, että työnantajan on sitä myönnettävä. TA saa sitä kerran painavista syistä siirtää, mutta vain puoli vuotta. Sen jälkeen sitä on annettava. Opiskeltavan alan ei tarvitse liittyä palkkatyöhön mitenkään, eikä se minulla liitykään koska opiskelen hevostalouden perustutkintoa. Opintovapaasta voit lukea lisää esimerkiksi Työ- ja elinkeinoministeriön sivuilta.
Sonkajärvi sijaitsee Pohjois-Savossa ja aina kun mä olen siellä käynyt karjakurssilla, on tullu sellanen fiilis että mä viihtyisin täällä. Ihmiset on mukavia ja puhuu miellyttävää murretta. Mutta eipä se ole koskaan ollut lähelläkään toteutumista, tai siis ei ole ollut siihen vain mahdollisuutta.
Tarkoitukseni oli aluksi opiskella Kpedussa vain karjanpaimennusta, mutta saivat ylipuhuttua yrittämään koko tutkintoa. Tutkinto hevosalalta on ollut kyllä mielessä aiemminkin, mutta sellaista hyvää hetkeä ei ole tullut. Vielä tutkintoon lähtiessäni en tajunnut tätä opintovapaan mahdollisuutta, hiffasin sen pari viikkoa sitten ja samalla tää lamppu syttyi mun päässä.
Juttelin töissä parin toisen työn ohessa opiskelevan kanssa mm koulutusrahastosta ja tajusin että vapaa ei olisikaan henkilökohtainen konkurssi. Googlasin lisätietoa, totesin luultavasti pärjääväni taloudellisesti ja eikun pyörät pyörimään. Töitä tekisin 60% työajalla, joka tarkoittaa sitä etten menetä kesälomapäiviä ja riittää että suoritan vähintään 2 osp kuukaudessa koulun opintoja. Sannan luona pystyn antamaan aika kivasti näyttöjäkin, joten se helpottaa todella paljon opiskeluani! Voin myös tehdä Sannalle koulutussopimuksen niin on sitten sitäkin kautta vakuutusasiat kunnossa. Pystyn tekemään pihattotallin töitä sun muita, joten työssäoppimispaikaksikin se sopii hyvin.
Tarkoitus on olla kohteessa marraskuun alusta huhtikuun loppuun eli puoli vuotta. Muuli tulee luonnollisesti mukaan ja majoittuu tutussa paikassa pihatto-olosuhteissa, uusi kokemus siis sillekin! Pakkaan sille vaan reilusti loimia mukaan niin Espanjan ihme pärjää. Jännä nähdä myös että alkaako se ontua myös ensi talvena nyt kun karsinaelämä vaihtuu pihatoksi. Sehän on ollut hämmentävästi ep kahtena talvena peräkkäin, eilen oli muuten oikeinkin puhdas ja liikkui ripeästi!
Minua odottaa siellä aivan ihana talviasuttava kesämökki kolmen kilometrin päässä ranchilta, oma rauha on siis taattu vaikka tottakai mulla on aina kaapissa viinipullo jos Sanna pääsee livahtamaan iltahommien jälkeen lasilliselle. Vink vink. Somestalkkerit voivat Hietaniemi ranchin sivujen kautta kurkkia kuvia mökistäni, eikö ole aika ihana! Rantasauna ja kaikkee! Tosin mökissä on onneksi myös ihan sisäsuihku, en ole kummoinenkaan saunanlämmittäjä, mutta toki se vieraille laitetaan.
Olin tässä maaliskuussa Rukalla lomalla ja vaikka täällä etelässäkin on ihan oikea talvi, niin kyllä se vaan on ihan eri asia kun ottaa kunnolla etäisyyttä. Oli tosi raskasta palata loman jälkeen normaaliin arkeen. Tämä on varmaan aika tuttua monelle suorittajalle. Kun kalenteri oli koronan aikaan ihanan tyhjä, ei se sitä ole enää, ei todellakaan. Toisaalta pidän siitä, että on tekemistä ja ohjelmaa ja alan taas sopeutua ihan hyvin aikataulutettuun elämään mutta toisaalta tekisi mieli vaan painua johonkin hevonkuuseen yksityiseen retriittiin kuuntelemaan hiljaisuutta. En varmasti ole ainut.
Ja nyt se siis onnistuu! Lähtöön on enää 7 kuukautta, se aika menee nopeasti!
Käytännön järjestelyistä on tekemättä koulutusrahaston hakemus koska sitä ei voi näin aikaisin edes tehdä ja pohdin että ostaako oma traileri vai vuokrata sellainen muuton ajaksi.
Oma traileri kiinnostelisi koska reissaamista on jo tänä kesänä, mutta taloudellinen tilanne on uuden auton oston myötä heikko. Syksyksi saisin säästettyä riittävästi rahaa unelmieni traileriin. Mutta tämä on pikkujuttu ja ratkaistavissa vuokratrailereilla jos vaan jaksan pari kertaa ajaa väliä. Se väli on muuten aika tarkalleen 6 tuntia trailerin kanssa yhdellä tankkauspysähdyksellä.
Ratsastuksen lisäksi lähiaktiviteetteja tarjoilee Tahko ja ensi talvenakin olisi ihanaa päästä Rukalle viikoksi, Sonkajärvi on näppärästi vitostien välittömässä läheisyydessä. Iisalmi on lähin isompi kaupunki ja sinne on n 25 km, Kuopioon on reilu satanen. Sonkajärven kylillä on kaksi kauppaa ja paikallinen, mitä muuta ihminen oikeastaan edes tarvitsee?
Ihmeitä ei pidä odotella, ihmeitä pitää tehdä! - Tommy TabermannPs, nähdäänkö Tampereen messuilla? Olen paikalla molemmat päivät vaikuttajan roolissa! Lauantaina minut löytää myös Ride areenan keskustelupaneelista. Tule nykimään hihasta jos bongaat minut, minulla saattaa olla resting bitch face mutta en silti pure.
Kaupallinen yhteistyö: Pavo rehut
Muulin ruokinta on aika simppeli ja vähärasvainen koska Muuli muiden muulien tapaan ottaa kiloja herkästi. Varsinkin talvisin Muuli on aina pullahtanut ja kerännyt vararavintoa jotain varten, en tiedä mitä varten. Toki talvikarvakin tekee siitä massiivisemman näköisen, mutta kyllä kylkilaatat erottaa kädellä sivelemällä ja niskamakkaran ympäri ei mene isonkaan miehen koura.
 |
Ulkona Muuli tarhaa kahden hevostamman kanssa ja niillä on aina olkea saatavilla, mutta melkein aina myös esikuivattua on sen verran ettei se lopu jos leidit eivät olisi niin nirsoja kuin ovat. Muuli ei ole mikään ahmija, eli vaikka se voisi seistä koko päivän heinäpaikalla syömässä, se muiden hevosten tapaan myös torkkuu seisaalteen ja vain hengailee. Ja kun taas tulee ruoka mieleen, se saattaa käydä tarhaan tuulen mukana lentäneitä yksittäisiä korsia läpi eikä mennä vain helpon heinäkasan viereen syömään.
 |
| Ei niin kovin iloinen mutta kiiltävä Muuli |
Mitä tulee täysrehupuoleen niin sitä Muuli ei saa. Ollenkaan. Ikinä. Jos eläin lihoo olki-heinäruokinnalla liian lihavaksi niin täysrehun äärelle sillä ei ole mitään asiaa. Kivennäiset olen antanut jo parin vuoden ajan Pavon kivennäiskeksin muodossa. Luottotuotteemme on Pavo Daily Fit! Linkki avaa SummerFit-sivun, mutta tuote on sama, vain nimi on muuttunut Daily Fitiksi.
Kivennäinen on näissä näppärässä keksin muotoisessa palassa, jonka voi antaa suoraan suuhun sellaisenaan. Tähän on mahdollista imeyttää pieni määrä myös vitamiiniliuosta. Meillä on kokemusta ADE-liuoksesta ja E-vitamiinista.
Keksien annosteluohje on että yksi kokonainen keksi 300-600kg hevoselle ja puolikas tuota pienemmille. Muuli on saanut sen puolikkaan koska aasien ruokintaohje on pääsääntöisesti että puolet ponin suositusmäärästä. Muulin paino on reilu 400 kg.
Liikutuksen jälkeen Muuli saa mashia ja pienen määrän elektrolyyttiä. Masheja olen kokeillut erilaisia ja parhaiten on mennyt Racingin mash. Siinäkin on Daily Fitin tapaan vähän tärkkelystä ja paljon kuituja eli sopii hyvin alkuperäisrotuisille hevosille. Muulia tuntuu ällöttävän mashissa olevat hippuset mutta Racing mash menee ihan pieniksi atomeiksi kun se sekoitetaan veteen ja se saa hetken aikaa olla. Muulin annosmäärä on 2 dl mashia n 10 litraan kuumaa vettä. Mash haalenee liikutuksen aikana ja on sellaista kädenlämpöistä sitten kun sen antaa. Lisäksi laitan mashin sekaan 1-2 mittakuppia Green Stallion elektrolyyttiä.
Mitä tulee otsikon kiiltävyyteen niin mitään öljyjä Muuli ei saa. Eikä tämän postauksen ruokien lisäksi muuta kuin heppanameja tai leivänpalasia palkkaamismielessä. Satunnaisia porkkanoita tulee välillä, mutta porkkanoihin Muulilla on sellainen suhde että kevättalvella ja keväällä ne eivät enää maistu. Ne kai menettävät talven aikana varastoissa maatessaan jonkin verran makua eikä Muuli suostu syömään niitä keväällä enää ollenkaan. Syksyn uudet porkkanat uppoavat sitten taas ihan sujuvasti.
Daily Fit on tiivistetty niin napakkaan keksimuotoon että ne mahtuvat todella hyvin Ikean säilytyslaatikkoon ja riittävät pitkään! 12,5 kilon boksi riittää meillä 180 päivää eli peräti puoli vuotta. Olen laiska rehusäkkienkantaja, joten on ihan luksusta että kivennäishankinta on tehtävä vain pari kertaa vuodessa. Pavon tuotteet tulevat minulle näppärästi postin kautta.
Toinen plussa tässä kivennäisessä on se, että Muuli tykkää siitä. Ihan kaikki kokeilemani kivennäiset eivät ole menneet alas ja esimerkiksi nuoltava kivennäisvati meni lopulta hävikkiin kun se ei todellakaan maistunut.
Alla on samasta aiheesta tekemäni video. Videolla näkyy myös tarhan heinäsysteemit.
Kokeiltiin Muulin liikuttajan kanssa pulkkahommia jo viime talvena. Silloin pulkkana toimi auton rengas ja suoritimme asiaa ihan vain kentällä. Muuli oli jonkin verran ihmeissään eli pelkäsi takana tulevaa rengasta aluksi, mutta nameilla ja ihan vaan jatkamalla harjoitusta se siedättyi siihen sen verran että renkaaseen uskalsi mennä kyytiin. Rengas oli kiinni mäkivöissä niin, että jos renkaassa oleva irrotti narusta, naru irtosi mäkivöistä.
Tämä sujui hyvin mutta sitten talvi loppui ja tuo jäi yhteen kertaan.
Alla on video vuoden takaa tältä ensimmäiseltä kerralta, en näköjään ollut tästä blogiin tuolloin mitään kirjoittanut.
Tänä talvena otettiin uudestaan ja tällä kertaa oikean pulkan kanssa. Oikea pulkka pitää aika paljon kovempaa ääntä kovilla jäisillä alustoilla mutta Muuli ei siihen oikeastaan kiinnittänytkään juuri mitään huomiota. Siedätys aloitettiin kuitenkin alusta. Muuli sai ensin seurata pulkan perässä, sitten kävelin pulkan kanssa Muulin takana ja kun tämä vaikutti olevan ok, istuin kyytiin. Aluksi Jinna ratsasti ja minä olin pulkassa ja puolivälissä vaihdettiin. Muuli meni nimittäin kentällä niin hyvin, että lähdettiin siitä sitten maastoon.
Tällä kertaa meillä oli kevyt kisarintaremmi ja siinä narut, eli veto tuli Muulin rinnalle. Muuli joutui tekemään töitä ylämäissä vetääkseen pulkkaa, mutta suoriutui kyllä todella hyvin. Se ei tuntunut ihmettelevän kun vetoa tuli rintaremmille vaan puski vain kovempaa eteen. Alamäessä pulkka otti kiinni eikä Muuli saanut paskahalvausta vaikka pulkka rullaili sen vieressä alamäkeen. Tämä oli hieno siedättyminen koska vanha Muuli olisi tuossa kohtaa lähtenyt pakoon maassa matalana liukuvaa ufoa.
Muuli meni taaskin kuin juna, vain se oli jännittävää kun kyytiläinen lastautui ja Muuli kääntyi sivuttain pulkkaa kohti. Jos Muuli siinä lähti poikittamaan poispäin pulkasta, se jännittyi, mutta jos vaan käänsin sen suoraan menosuuntaan, ei se enää edes kuunnellut takaa tulevaa pulkan ääntä.
Toisen kuvaajan kanssa vaihdettiin ratsastajaakin kuvauksen jälkeen ja otin itse parin kilometrin pulkkakyydin kotitallille. Tällä reissulla saatiin jännää kun Muuli pelästyi juuri ennen tallia paria pientä hiihtäjää. Sauvakävelijät se jo hyväksyy mutta hiihtäjiä ei.
No kuin hiihtäjätytöt olivat menneet, palasin vielä pulkkaan ja mentiin kotiin asti ihan sopuisasti.
Alla on video pulkkailusta ja kuvaussessiosta.
Helmikuun tallivuokra 450e
2x trail tunti 70e
3x kouluratsastustunti 65e
Niinisalon maastoesteleirin varausmaksu 50e
tervapullo tarhakatosten puuosien tervaukseen 12,90
YHT 647,90e
Tulot
myyty heijastinloimi 22,50
Tulot yhteensä 22,50e
YHTEENSÄ: -625,40e
.jpg) |
| Laitan näihin kulupostauksiin aina tuoreen rakennekuvan talteen jos sellainen on satuttu kuluvana kuuna ottamaan. Tässä on varusteiden kanssa rakennekuva. Kuva: Photosisi |
Äänimaljahoito sun muut vaihtoehtohoidot herättävät suurimmassa osassa hevosihmisiä skeptisiä ja jopa erittäin negatiivisia tuntemuksia. Omasta mielestäni valtavirrasta poikkeavat menetelmät ovat täysin ok kokeilla kunhan eläimen terveys ei vaarannu tai kun hoidolla ei korvata eläinlääkärinkäyntiä. Haluan kertoa siis tähän alkuun heti ettei Muulilla ole ainakaan tällä hetkellä mitään vaivaa, joka vaatisi eläinlääkärikäyntiä.
Äänimaljahoito on syvärentouttavaa ja meditatiivista hoitoa. Erilaiset sointukylvyt ovat ihmisten parissa suosittuja niiden rentouttavan vaikutuksen takia. Eläin ei samaan tapaan ehkä pidä ääniä sinänsä rauhoittavina, mutta jotain hoidossa silti tapahtuu koska ainakin Muuli näytti selkeitä eleitä maljojen soidessa.
Muulilla on nyt kahdesti käynyt äänimaljahoitaja Anne soittamassa eri kokoisia äänimaljoja. Anne on naapuritallimme pitäjä, joka kävi Sounds for Horses-koulutuksen ja tekee hommia kevään ajan vielä opiskelijahinnoilla, joten tartuin tarjoukseen ja kokeilin hoitoa Muulille ja samalla vähän itsellenikin. Olenhan nimittäin kentän vieressä katsomassa toimintaa, joten kuulen äänet itsekin. Samon tallin hevoset saavat osansa hoidosta ja osa reagoikin ääniin!
Mitä hoidossa siis tapahtuu? Äänimaljoja on eri kokoisia ja ne pitävät myös erilaisia ääniä, osa korkeampia, toiset matalampia. Myös lyömäkapuloita on erilaisia ja ne vaikuttavat ääneen. Maljoja soitetaan ja hoitaja tarkkailee jatkuvasti eläimen reaktioita. Muuli reagoi joihinkin ääniin niin, että lähti kauemmas. Tässä tapauksessa Anne vaihtoi maljan toiseksi, koska edellisen ääni ei selvästi Muulia miellyttänyt.
Ensimmäisellä kerralla Anne pääsi kiertämään paikoillaan seisovaa Muulia ympäri maljojen kanssa. Uskomusta tai ei, mutta "kipeän" eli hoidettavan kehonosan kohdalla maljan kaiku on erilainen. Osa hevosista tuo kipeän paikkansa kohti hoitajaa pyytäen hoitoa juuri siihen kehonosaan. Muuli toi toisella hoitokerralla lähinnä päätään ja turpaansa kohti maljoja ja kuunteli ja haisteli niitä tarkasti Annen ollessa kyykyssä ja matalana. Hevonenhan automaattisesti rentoutuu jonkin verran kun se pitää päätä alhaalla. Tätä voidaan käyttää muussakin elämäsä hyväksi. Maasta heinää syövä hevonen on rennoimmillaan.
Korkeita ääniä tuottavilla maljoilla hoidetaan mieltä, matalammat kehoa. Molemmilla hoitokerroilla Muuli oli kiinnostunein pienestä kehomaljasta, eli juuri matalammasta soinnusta. Korkeimpiin ääniin se reagoi menemällä kauemmas.
Ensimmäisen hoitokerran fiiliksiä kuvasin enemmänkin. Alla olevalla videolla on taustalla ääniraita eli video kannattaa kuunnella äänillä. Kerron siinä äänimaljahoidosta yleisesti ja myös omia huomioitani. Tuolla ensimmäisellä kerralla Muuli oli aika suppea ja epäileväinenkin mikä ei yllättänyt, se ihmettelee aina uusia ihmisiä ja esimerkiksi ihan normaalissa hieronnassa se ei juurikaan eleillään näytä että mikä tuntuu hyvältä ja mikä taas ei.
Olikin ihmeellistä kuinka Muuli tässä äänimaljahoidossa suoritti eleitä ja ilmeitä todella paljon! Kivikasvoisella Muulilla olikin siis eleitä. Muuli ei lähtökohtaisesti pidä kosketuksesta tai asioista ihollaan. Se ei nauti harjaamisesta tai silittelystä. Hierontaan verrattuna äänimaljahoito olikin sille varmaan siinä mielessä mukava ettei kukaan yritätnyt koskea siihen vaan se sai tulla lähelle (tai olla tulematta) oman halunsa mukaan. Jos Anne tai maljat olisivat olleet sen mielestä liian pelottavia, olisi Muuli varmasti lähtenyt kauemmas. Sillä oli koko kenttä käytettävissään.
Ensimmäisellä hoitokerralla Muuli näytti isot haukotukset vasta hoidon jälkeen kun aloimme jutella Annen kanssa havainnoistamme. Itse luulen että Muuli tosiaan siinä vaiheessa uskalsi vasta rentoutua jännittävän tilanteen jälkeen. Muulille uudet asiat ovat aina alkuun jännittäviä, vaikkei sitä niin selkeästi päälle päin näkisikään.
Toinen hoitokerta oli kahden viikon kuluttua ensimmäisestä. En osaa sanoa tapahtuiko hoitojen välillä mitään sen suurempaa tai oliko Muuli rauhallisempi. Ainakaan se ei lähtenyt käsistä talliin tuotaessa, joten käytös ei ainakaan pahentunut.
Toisella kerralla Muuli tuntui muistavan että mitä tapahtuu. Se tuli lähemmäs ja oli kiinnostunut maljoista. Hoidon aikana läheiseltä puiden piilottamalta tontilta tosin kuului kovaäänisiä ihmisten kiljahduksia joita kaikki tallin hevoset jäivät kuuntelemaan, mutta kun lapset käskettiin kovaäänisesti sisälle, alkoi Muuli kuunnella maljoja.
Tällä toisella hoitokerralla Muuli asemoi itsensä lähinnä niin että se piti maljat päänsä alueella ja seisoi mielellään kohtisuoraan Annea ja maljoja kohti. Se kurkotteli ja haisteli maljoja tarkasti ja lopussa Annen soittaessa pientä kehomaljaa, Muuli seisoi pää alhaalla pitkän aikaa aivan maljassa kiinni ja teki kunnon sarjan rauhoittelevia eleitä, eli mutusteli suullaan niin että maiskutus kuului selvästi, ravisteli itseään, haukotteli ja teki jopa flehmen -ilmeen ilman että oli haistellut mitään sitä ennen. Nämä ovat rauhoittelevia signaaleja, joista voi lukea suomeksi lisää vaikka Katariina Alongin kotisivuilta.
 |
| maan haistelu rauhoittelevana eleenä |
Sijaistoiminnot ovat siis täysin normaaleja. Saaliseälimenä Muuli on koko ajan skarppi ja seurailee ympäristöään petojen varalta. Me ihmisetkin olemme petoja eikä minun tarvitse kun juosta tallin pihalla sadetakki auki ja Muuli on aivan varma että tulin teurastamaan sen. Muuli on siis ihmisten läheisyydessä aina pienessä stressissä ja paineessa, onhan jo se, että katsomme hevosta, sille paine. Toki hevosissa on eroja, toinen ei siitä niin välitä ja toinen ottaa asian vakavasti. Äänimaljahoitotilanne on Muulille melkoinen jännitysnäytelmä kun sen eleitä tarkkailee sekä hoitaja että minä kauempaa. Ajattelinkin että ensi kerralla laitan vain puhelimen videoimaan ja menen itse tallin sisälle. Pystyn sieltä jonkin verran kurkkimaan ikkunan kautta.
Sijaistoimintoja siis on aina ja tulee aina olemaan, mutta näen äänimaljahoidon Muulille ensisijaisesti apuna rentoutumiseen. Rachaël Draaisma on luonut portaat ilmentämään hevosten jännittymisiä. Olisin linkittänyt suomenkieliset portaat tähän mutta Draaisman kotisivuilla on ilmeisesti jonkinlainen bugi ja itselleni avautui sieltä vain 20 eri seksisivua.. noh, ehkä teidän palomuurinne ovat paremmassa kunnossa.
Anne sanoi toisen hoitokerran jälkeen kuvaavasti, että hänelle tuli sellainen fiilis että Muulin aivoissa raksuttaa koko ajan ja vähän liikaakin, eli se ei pääse syvään rauhalliseen tilanteeseen juuri koskaan. Muuli on omastakin mielestäni koko ajan turhan varuillaan. Tosin ratsastuksessa alkukäyntejä maastakäsin taluttaessani olen usein nähnyt sen liikkuvan pää aika alhaalla ja huulet täysin rentoina. Ratsastustunnin aikanakin se saattaa liikkua korvat aivan löysinä, se on Muulilla selvä merkki rentoutumisesta. Se siis kyllä pystyy rentoutumaan ihmisen kanssa kun se tietää mitä tapahtuu. Ensimmäiset kerrat äänimaljahoitoa ovat olleet sille varmasti aika vaikeita, kun se ei tiedä miten siinä pitäisi olla. Että pitääkö tehdä jotain vai ei.
Kuvasin alla olevan videon viime vuoden huhtikuussa. Muuli seisoo siinä kentällä (olemme lähdössä maastoon) ja se reagoi ympäristöönsä ja minun tuijotukseeni rauhoittelemalla kovasti. Tässä se ei mielestäni ole kovin rento. En ole varma miten video näkyy jollet ole Instagramissa.
Kuvasin vähän vastaavan videon muutama viikko sitten ensimmäisen äänimaljahoidon jälkeen. Tein Annen lähdettyä vähän agilityä kentällä ja ajattelin että kuvaan ns taustavideota Tiktokkeja varten, eli Muulin tarvitsisi vain seistä kuvattavana. Huomasin kuitenkin melkein heti että se alkoikin rentoutua ja se otti mielestäni tämän 4 minuutin videon aikana pienet päiväunet. Tämä oli ensimmäinen kerta kun se rentoutui tähän pisteeseen minun läheisyydessäni vielä niin, että olin sitä kohti ja tuijotinkin sitä välillä.
Toki oli myös keskipäivä, aurinko paistoi ja lämmitti ja Muulilla oli varmaan ihan kiva olo muutenkin.
Mikä tässä äänimaljassa on mielestäni juuri se ihmeellisyys on se, että miten isosti Muuli toisella hoitokerralla reagoi. Siihen ei koskettu, sitä ei ajettu tai siirrelty. Se sai valita paikkansa. Miksi se tuli ylipäätään maljojen lähelle? Miksei se vain mennyt pois jos tilanne oli kuitenkin jokseenkin hämmentävä? Miksi se näytti niin isoja ja toistuvia eleitä? Olisiko samoja eleitä tullut jos olisin soittanut sille klassista musiikkia suoraan puhelimestani? Entä jos olisin soittanut sille kitaraa (mitä siis en osaa tehdä)? Kuinka paljon se ragoi ääneen ja kuinka paljon Annen rauhalliseen tietoiseen läsnäoloon? En tiedä, mutta kaikki hoidot, joista on apua rentoutumiseen, ovat meille tervetulleita.
Tästä pääset vielä lukemaan fiilikseni toisen äänimaljahoidon jälkeen. Tämäkin on julkaistu aika tuoreeltaan Instagramissa.
Kysyin Instagramin stooreissani seuraajiltani mitä mieltä he ovat tällaisesta hörhöilystä, koska valtaosa tämän sinne hörhökategoriaan laittaa. Osa ei vain uskaltanut myöntää estopainikkeen pelossa sitä suoraan. Vastanneita oli aika vähän, vain 550. Näistä äänimaljahoidosta oli kuullut aiemmin 404 ja itseensä tai eläimiin tätä oli kokeillut 23 vastaajaa (4%). Seuraavaksi kysyin mitä mieltä seuraajat ovat äänimaljahoidosta. Tässä vastaukset jakautuivat jonkin verran. 17% piti sitä täysin hyödyttömänä hörhöilynä. 48% ei ollut ihan varma mitä ajattelee, 31% kiinnostaisi kokeilla hoitoa ja 23 vastaajaa oli tosiaan kokeillut jo.
Kolmantena kysyin mitä mieltä seuraajat olivat minusta. 64 siirsi minut samantien hörhökategoriaan, 8 vastaajaa ei pitänyt tiliäni enää uskottavana (voitte unfollata vapaasti), peräti 80% oli sitä mieltä että on tosi jees että kokeilen vaihtoehtojuttujakin ja 25 vastaajan mielestä tilini arvostus jopa nousi.
Eikä tässäkään vielä kaikki. Aihe on kuuma ja vaihtoehtohoitoihin suhtaudutaan aina skeptisesti, eiväthän ne muuten olisi mitään vaihtoehtojuttuja. Muuliprojekti oli saanut oman topikkinsa Redditissä. Reddit on anonyymi keskustelupalsta jota ei moderoida. Mutta aina kun omat somekanavani ovat siellä esillä olleet, on keskustelu ollut melkein aina asiallista ja jopa positiivista. Tämä Redditin keskustelu on oikeasti todella positiivinen ja kiva!
 |
| Ensimmäisessä hoidossa kun Muuli käveli kauemmas ja hoito lopetettiin tähän. Muuli tässä kuuntelee tieltä kauempaa tulevia ääniä. |
Kesyhevoset ja -muulit joutuvat aina kestämään stressiä ollessaan kesyeläimiä eivätkä pääse kirmaamaan luonnonmukaiseen ympäristöönsä preerialle. Emme me voi näitä sinne enää muutenkaan vapauttaa, joten yritän mahdollistaa Muulille niin luonnonmukaisen elämän kuin se resursseillani onnistuu. Osa hevosista ja muuleista elää varmasti paljon parempaa elämää ja osa huonompaa. Minä toimin niissä raameissa jotka minulla on. Isoin hyvinvoinnin lähde tällä hetkellä on varmasti se, että Muuli tarhaa pitkän päivän kahden kaverin kanssa ja sillä on jatkuvasti korsirehua edessään. Se mitä teen sen kanssa 1-3 tuntia neljästi viikossa on yksi kärpäsenpaska sen elämässä, mutta se kestää sen kun elämän muut 23 tuntia on jokseenkin balanssissa.
.jpg)
Meitä kävi kuvaamassa Silja, eli Photosisi nyt toistamiseen. Viimeksi meillä oli kuvaustreffit syksyllä, jolloin hämärtyvä ilta teki kuviin ihan tarkoituksella haettua synkkää tunnelmaa. Nyt saimme nauttia ilta-auringon pehmeästä valosta kun laukkasin Muulilla edestakaisin peltotietä.
Peltotielle oli jonkin verran matkaa joten tarjosin Siljalle pulkkakyytiä. Muulilla on tänä talvena vedetty pulkkaa pari kertaa aiemminkin ja se on kaikkien yllätykseksi ollut aika ok asian kanssa. Vain se on paha jos joudutaan korjaamaan pulkkaa kyytiläisen pudottua ja pulkka lähestyy sivulta. Ensimmäisellä kerralla meillä oli ihan rintaremmi sun muut Muulilla, mutta kuvauskerralla laitoin liinan vain satulan nupin ympärille, koska rintaremmin laitto ja poisotto muutaman kerran reissun aikana olisi ollut liian työlästä. Satulan nupinhan pitäisi tällainen kestää, mutta ymmärrän hyvin ettei tällä tavalla voisi vetää säännöllisesti koska Muulin satulassa ei ole rintaremmiä ollenkaan.
Ja koska somessa pitää olla nykyään niin tarkka niin ettehän itse tee näin kuin minä ellette ole ihan varmoja mitä teette (kuten minä olin).
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Menot
Tammikuun tallivuokra 450e
maneesivuokra 20e
2x trail tunti 70e
2x kouluratsastustunti 40e
heijastinratsastusloimi 15e
hi-viz peppuloimi 30e
heinäverkko 2e
satulahuopa 10e
pintelit 5e
kaulakappale 10e (joka oli liian pieni mutta jonka myin heti eteenpäin samalla hinnalla)
Dyon blinkersit (käytetyt) 10e
hieronta 40e
YHT 702e
Tulot
Muuliekskursiot 150e
myyty kaulakappale 10e
Tulot yhteensä 160e
YHTEENSÄ: -542e
 |
| Tammikuussa ei ollut ihan liikaa aurinkoisia päiviä jotka olisivat viikonlopuille osuneet. Tässä kuitenkin yksi niistä, kuvan otti Aino Holmberg. |
Tämä postaus ei liity juuri mitenkään Muuliprojektiin, mutta tätä asiaa kysytään netissä niin usein että on varmaan asiallista tehdä tähän ohjesivu.
Olen ollut AirBnB-majoittajana pari vuotta, en mitenkään päätoimisesti vaan tarpeen mukaan. Olen toivottanut asuntooni ensisijaisesti tervetulleiksi hieman pidempiaikaiset eli vähintään 6 viikon majoittujat, joiden kotona on menossa esimerkiksi putkiremontti. Näiden väliin jää yleensä jonkin verran tyhjää, joten silloin olen avannut päiviä AitBnB:lle ja Bookingiin.
No, oma henkilökohtainen ongelmani on se, että jos itse saan yöstä vaikkapa 60 euroa eli kahdesta yöstä 120 euroa, on todella ärsyttävää siivota ja pyykätä kaikkea jos majoittuja on vain sen yhden yön.
Palveluissa on mahdollista laittaa myös minimiyöpymisaika, monella se on kaksi yötä ja esimerkiksi pohjoisen lomamökeissä yleensä viikko. Itse en tuota kuitenkaan laittanut koska löysin järjestelmästä paremman tavan vähentää omaa v*tutustani yhden yön asiakkaita kohtaan. Hinnoittelinkin kohteeni niin että yksi yö on tooodella kallis alueen hintatasoon nähden mutta vähintään kahden yön majoittuja saakin noin 40% alennusta!
Näin saisin itse edelleen tavallaan kahden yön edestä korvausta myös niistä yhden yön ihmeistä eikä siivous ja pyykkäys häiritse yhtään niin paljon.
Tämän voisi hoitaa myös laittamalla majoitusta kohden ison siivousmaksun, mutta jos hinnoittelisin asiakkaalle vaikkapa 50 euroa siivousmaksua majoittumiskertaa kohden, jättäisivät he asunnon luultavasti sikolätiksi. Tämän takia moni majoittaja välttelee siivousmaksun laittamista ja se on syy myös itselleni.
Majoittujaryhmässä yksi erittäin kysytty kysymys on sitten se että mistä ihmeestä saa alennuksen jo kahdelle yölle, järjestelmä kun tarjoaa oletusalennuksia vasta viikolle, kuukaudelle ja pidemmille ajanjaksoille.
Kirjaudu koneella AirBnB:n sivuille (tätä ei voi tehdä puhelinsovelluksella) osoitteeseen https://www.airbnb.fi/hosting/p/home ja kirjaudu sisään palveluun.
Klikkaa omaa profiilikuvaasi oikealla ylhäällä ja valitse Tili
Valitse laatikoista Ammattimaisen majoittamisen työkalut
Ota ominaisuudet käyttöön, eli nappula näyttää samalta kuin kuvassa alla
Bookingissa päiväkohtaiset alennukset on myös mahdollista laittaa eikä erikseen tarvitse olla ammattimainen majoittaja.
Työskentelen ammatillisessa oppilaitoksessa, joka tarjoaa myös meille ei-opetushenkilöstöön kuuluville jäsenille mahdollisuuden hakea ulkomaan vaihtoon! Itse kiinnostuin mahdollisuudesta heti kun koronasta oltiin päästy jotenkuten eroon ja laitoin paperit sisään. Reissusta tuotin erilaisia materiaaleja, alla oleva blogipostaus on yksi niistä. Ja nyt tekin arvoisat Muuliprojektin seuraajat pääsette lukemaan jotain ihan muuta kuin muuliuutisia!
Hain ja pääsin Erasmus+ -vaihtoon ja koska tavoitteeni oli päästä mahdollisimman kauas, valitsin kohteekseni Réunionin, joka on yksi Ranskan merentakaisista hallintoalueista, Intian valtamerellä sijaitseva noin 66 km läpimitaltaan oleva vulkaaninen saari.
Minun on myönnettävä, etten ennen vaihtoprosessia tiedostanut koko Réunionin olemassaoloa. Tiesin että yksi perholainen oli ollut siellä aikoinaan tutustumiskäynnillä mutta en olisi osannut sijoittaa laavakikkaretta kartalle lähimainkaan oikein. Googlatessani yhteistyökoulujemme osoitteita Google Mapsista tiesin kohteeni samalla hetkellä, kun punainen merkki näytti kohteen keskellä ei mitään. Tuonne on päästävä ja nyt se kerran tässä elämässä tapahtui.
Aluksi olin kauhuissani, jossain vaiheessa mietin, että perun koko matkan, koska kotiin olisi niin pitkä matka mutta lopulta asiaa riittävästi lykänneenä lähetin koulun KV-vaihtovastaavalle sähköpostia kollegani kehotuksesta kahteen eri sähköpostiosoitteeseen. Réunionilta vastattiin viikon kuluttua ja KV-vastaava toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi! Olin miettinyt sopivaa ajankohtaa jo aiemmin marraskuulle, sovimme päivät ja tunnin kuluttua minulla oli lennot maksettuna.
Koska kohde sijaitsi aika kaukana ja samanaikaisesti lentomatkailun saastuttavuudesta tuutattiin joka suunnalta informaatiota oli alusta asti selvää, että reissuun kannattaisi yhdistää myös ”omaa lomaa” eli jonkin verran omaa akaa kohteessa ja sen lähiympäristössä. Eihän olisi mitään järkeä matkustaa toiselle puolelle maapalloa, lentää samantien takaisin ja varata omaa lomamatkaa toiseen kohteeseen alkuvuoteen. Réunion sattuu sijaitsemaan Mauritiuksen vieressä eikä Réunioninkaan lomameiningit mitenkään huonoja ole! Sain puhuttua matkaan siskoni, joten järjestelimme Réunionille kaksi ihan kokonaista lomapäivää ennen vaihtojakson alkamista, siskoni tekisi etätöitä sen aikaa, ja sitten lennähtäisimme 50 minuuttisen lehtomatkan naapurisaarelle Mauritiukselle, jossa meillä olisi vielä kuusi lomapäivää. Töistä poissaolopäiviä tuli kaksi viikkoa ja yksi päivä, näistä siis 5+2 kuului Erasmusvaihtoon.
Mitä lähemmäs lähtö tuli, sitä enemmän löysin reissusta hyviä puolia. Lennot olivat maksaneet alle tonnin (mainittakoot että syyskuuksi ostetut lennot Malagaan maksoivat yli 500 euroa..), kohteeseen pääsi yhdellä vaihdolla, siellä olisi valuuttana eurot ja liikenne oli samanlaista kuin Suomessa. Ranskan liikennekulttuuriin olin bussista käsin päässytkin jo tutustumaan Perhon opintomatkan aikana toukokuussa, joten sekään ei jännittänyt vaikken mikään lomamatkojen himoautoilija olekaan.
Réunionilla sijaitsevan koulun Lycee Boisjoly Portierin porteista ovat siis kulkeneet Perholaiset ennenkin ja luettuani heidän matkakertomuksensa Intrasta tiesin melko hyvin, mihin varaudun. Matkani tarkoituksena oli tutustua erityisesti koulun hallinnollisiin elimiin ja digihommiin, mutta nuo etukäteiset matkakertomukset kertoivat, että digiloikka oli vielä meneillään, joten oli mukavaa päästä tarkastamaan missä nyt mennään ja onko koronalla ollut siihen edistävää vaikutusta.
Matka Réunionille oli pitkä, noin 24 tuntia siitä, että heräsin Vantaalla siihen, että saimme siskoni kanssa vain hieman kärsineet matkalaukkumme hihnalta. Matkalaukkujen ilmestyminen oli jo pieni ihme, sillä hyvin monet laukut jäävät kiertämään hihnaa Roissyn loputtomien terminaalien sokkeloihin. Siinä ne kuitenkin olivat, toisesta kulma sisäänpainuneena ja omastani puuttui yksi pyörä kokonaan. Reklamoin laukkuni Air Francelle ja kuvat nähtyään he maksoivat mukisematta 150 euroa korvausta. Ajattelin ostaa reissusta uuden laukun mutta mitä vielä, kun laukkua työnsi tietyssä kulmassa, ei puuttuvaa rengasta edes huomannut. Reissu jäi kuitenkin laukun viimeiseksi matkaksi, kotisuomessa se meni suoraan roskalavalle.
 |
| Lähtökuopissa Helsinki-Vantaalla |
 |
| Sanottiin heipat Suomelle |
 |
| Pariisissa meillä oli pitkä vaihtoaika, teimme kumpikin etätöitä sen aikaa. |
 |
| Kuva, jonka lähetin Air Francelle. |
Ja mikä ihmeellisintä, tässä kaukaisessa kolkassa ei tarvinnut laskea kursseja tai suorittaa valuutanvaihtoa. Maksoin muistaakseni kaiken ihan vaan korttini lähimaksulla ja mobiilidatahan toimii EU:n alueella kotimaan hinnalla. En tajua miksei Réunionista puhuta Suomessa enemmän, sehän on aivan täydellinen lomakohde, jos kriteerinä on se, että Samsonite on saatava rullaamalla kohteeseen.
 |
| Vuokra-automme on juuri parkkeerattu ensimmäiselle rannalle. Kello taisi olla lauantaiaamuna noin 0800. |
 |
| Aamulla rantakanvilat vasta avautuivat eikä ihmisiä ollut juurikaan paikalla. |
Kaksi ensimmäistä päivää olivat hyvin toiminnantäyteisiä meidän ajellessa ympäri saaren länsipuolta rantoja ja vuoria ihmetellen. Tutustuimme paikalliseen ruokakauppaan ja erityisesti rommiosaston 5 litran rommitonkka aiheutti hämmennystä. Sokeri on saaren merkittävin vientituote, josta myös rommia valmistetaan. Kahden tehokkaan turistipäivän jälkeen olikin sitten aika paneutua kouluasioihin samalla kun siskoni viritteli majoitukseemme oman etätyöpisteensä viikon ajaksi.
Alla on vähän sekalaisia kuvia..
 |
| Majoituksemme sijaitsi isäntäperheen pihatalossa, meillä oli siis kokonaan oma pieni talo käytössämme. Tässä on talon sisäänkäynti. |
 |
| Majoituspaikkamme lähellä sijaitseva Entre-Deux kylä. Tänne ajoimme ensimmäisenä päivänä. |
 |
| Snorklasimme ahkerasti, Réunionilla oli sitä varten hienot mahdollisuudet! |
 |
| Pakollinen lomavarvaskuva. |
 |
| Ilta-aurinko laavarannalla, tumma hiekka on siis laavahiekkaa. Alakuva on samasta lokaatiosta. |
 |
| Tapaspöytämme majoituksessa. Isäntäperheen koira odotteli aidan takana jos jotain sattuisi putoamaan verkon läpi sinne puolelle. |
 |
| Laavakivi joita ei periaatteessa saanut kerätä mutta paikallisopas vinkkasi että mistä löytyisi hyviä kiviä ja miten ne pitäisi piilottaa matkatavaroihin. |
 |
| Kraaterilla tulivuoriretkipäivänä. |
 |
| Tällaisia piknikpaikkoja oli todella paljon. Takana näkyy myös katos, jossa on pöytä ja pirtinpenkit. |
Minut otti vastaan koulun englanninopettaja ja KV-vastaava Viviane, joka oli onneksi myös ihan ajoissa koululla. Pääsin tutustumaan ensimmäiseksi koulun opettajanhuoneeseen ja sosiaalitiloihin kun jätimme eväämme kaappiin. Viviane kertoi ettei yleensä syö kanttiinissa koska ruoka on pahaa, joten olin varustautunut eilisen noutopitsan paloilla ja hedelmillä. Saarihan oikein kuhisi erilaisia hedelmiä, joten olin ollut ruokakaupassa niinkin rohkea, että olin ostanut banaaneja. Siskoni kokeili sentään myös päärynöitä. Litsit eivät vielä olleet Réunionilla syömäkypsiä, mutta niitä näkyi kypsymässä jokaisessa puutarhassa.
 |
| Opintotukilistoja, perustuivat vanhempien tulotasoon. |
 |
| Tutustuimme mekaniikkatyötilaan. |
 |
| Tässä on koulu kuvattuna ylimmästä kerroksesta, aika makea! |
 |
| Taululla on opettajan kokoamia sanoja siitä, mitä olin kertonut Suomesta ja itsestäni. |
 |
| Jippii |
Jos koulusta tai tunnilta myöhästyy, on mentävä ensin koulun porttien luona olevaan lintsauskoppiin kertomaan, miksi oli ylipäätään myöhässä. Ja kun selitykset on annettu ja kirjattu ylös, saa opiskelija pienen lapun merkiksi, että on käynyt selvittämässä asioita. Lapun kanssa voi sitten mennä tunnille. Aamuisin kopin ulkopuolella olikin melkoinen jono myöhästyjiä.
Tässä ”kioskissa” työskenteli nuoria työntekijöitä osa-aikaisesti, eli työ oli aamupainotteista. Tämän tiimin esimies sitten seuraili myöhästymisiä ja otti tarvittaessa yhteyttä vanhempiin. Opettajat eivät siis ollenkaan soitelleet kadonneiden lampaiden perään, vaan heidän asioistaan huolehti erityisesti tämä koulun oma etsivätoimisto. Tosin vaikutti siltä, että koulussa käytiin aika hyvin ja lintsaamista oli melko vähän.
Näin lukujärjestyksentekijänä odottelin sen esittelyä tietenkin kiinnostuneena, kunnes selvisi että lukkarit ovat ikiaikaisia ja ne ovat koko vuoden samat. Siis oikeasti samat. Kun opiskelijat ovat 3 viikon pituisilla TOP-jaksoillaan, heillä ei sitten vain ole lukkariin merkattuja tunteja. Siis mitä ihmettä?
Opintotoimisto muistutti toimistoa, jossa olen itsekin työskennellyt 10 vuotta sitten. Kaapit pursuilivat mappeja. Jokaisesta opettajastakin oli oma x-files, joka sisältää opettajista kaiken mahdollisen tiedon ja paperit. Paperia ei säästelty, kaikki asiat kuulemma tulostetaan, allekirjoitetaan, leimataan ja kopioidaan ennen mapitusta. Mappeja siis todellakin oli ryhmistä, opettajista ja opiskelijoista mutta kun keskustelimme digitalisoinnista, niin työ oli jo alkanut ja osa asioista olikin enää vain koneella ja jonkin ajan kuluessa oli tarkoitus siirtää vielä lisääkin tietoa digitaaliseen muotoon.
Korona-aikaan opintosihteeri oli työskennellyt muutaman sulkuviikon ajan kotoaan ja se onnistui mappikasan ja tietokoneen kanssa. Hän toivoi, että etätyö voisi joskus olla toimintatapana, mutta ihan lähivuosina se ei tulisi onnistumaan, ei siis ennen, kun kaikki materiaali on saatu sähköiseen muotoon.
Koulun sähköiset järjestelmät perustuivat täysin emomaa Ranskan järjestelmiin. Ranska tuotti siis koululle mindmapillisen eri järjestelmiä, joita hallinnoi yksi mies. Järjestelmien joukossa oli yhteishakujärjestelmää, jonkinlaista koearvosanajärjestelmää, wilmatyyppinen viestintäjärjestelmä, loppunumerojärjestelmä ja mitäköhän muuta, kaikenlaista oli. Ja kaikki olivat eri järjestelmiä, mutta näillä kaikilla oli yksi emotietolähde joka sisälsi opiskelijoista KAIKEN. Ja se kaikki siirtyi järjestelmästä toisiin isoina excel-tiedostoina, joita Herra IT käsitteli. Lukukausien loput olivat kiireistä aikaa, koska excel piti saada täydelliseen minttiin ennen kun sen voi lähettää eteenpäin.
Koulussa ei sooloiltu mitään Ranskan ohi mutta lukukausia oli kolme. Muuten niitä olisi kaksi, mutta monsuuni- ja myrskykautena koulua ei käydä. Lukukaudet olivat suunnilleen saman pituisia ja välissä oli aina useamman viikon tauko.
Mitä muuten tuli koulun ruokalaan niin Jamie Oliver saisi tehdä pikavisiitin keittiöön. Kaikki ruoka oli leivitetty ja kypsennetty rasvassa, nam! Söin tyytyväisenä eväitäni. Kouluruoka ei ole ilmaista vaan opiskelijoiden, tai siis heidän vanhempiensa, on se maksettava. Koulussa oli kuraattori töissä ihan sitä varten, jos opiskelijoilla ei ole varaa opiskella tai syödä, hän oli tukiviidakossa apuna. Opintotukea sai myös ja sen suuruus riippui vanhempien tuloista. Ilmeisesti taloudellisia huolia oli melko monella enkä nyt enää ihmettele, Wikipedia nimittäin kertoi minulle juuri, että saaren työttömyysaste on n 22-30% (lähteestä riippuen) ja erään lähteen mukaan 50% asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella ja 60% asukkaista saa jonkinlaisia tukia. Silti eräs tulivuoriretkelle osallistunut paikallinen nuori kertoi, että aikoo lukion jälkeen lentää opiskelemaan yliopistoon Ranskan mantereelle mutta aikoo sen jälkeen palata Reunionille koska palkkaus on parempi.
Puhuimme eri opettajien (lähinnä englanninopettajien) kanssa paljon englannin kielen tasosta. Itsehän olin täysin ummikko mitä ranskaan tulee ja suustani karkasi lähinnä bonjour ja merci. Osalle nuorista jo ranskan kielioppikin tuottaa hankaluutta, koska kotona puhuttu kieli on kreoli mutta opetus koulussa tapahtuu ranskaksi. Saaren väestöstä 40% onkin juuri kreoleja. Eurooppalaisia, eli enimmäkseen ranskalaisia, saarella on kuusi prosenttia.
Suurin osa saaren turismista tulee emämaa Ranskasta, joten edes turismin parissa työskentelevien ei ole välttämätöntä osata englantia kovin hyvin. Matkakohteena saari on täydellinen ranskalaisille, koska rahaa ei tarvitse vaihtaa ja kaikki onnistuu omalla äidinkielellä. Tosin onko se silloin kunnon lomamatka ollenkaan, jos edes googlekääntäjää ei tarvitse napauttaa auki.
Nuoret eivät kuitenkaan saa juurikaan englanninkielisiä vaikutteita. Netflix oli tässä opettajien mukaan tervetullut, sillä sen kautta nuoret edes kuulevat englantia. vaikka sarjat ja elokuvat olisivat tekstitettyjä. Ilmeisesti ihan kaikkea ei enää nykyään dubata ranskaksi. Itse en osaa sanoa paikallisista telkkakanavista mitään, olin niin zippi päivien jälkeen etten laittanut majoituksen telkkaria kertaakaan päälle.
Opettajat toivoivat että englanninkielen taso parantuisi, mutta osallistuessani englannintunneille, huomasin että taso on aika onneton ja opetusmääräkin on vain pari tuntia viikossa. Jouduin hidastamaan omaa puhettani melkoisesti ja miettimään sanani tarkkaan, jotta opiskelijat saivat puheestani selvää. Ja sen jälkeen häpesin, koska en saanut itse selvää hyvin ranskalaisesti tai kreolilaisesti murretusta englannista. Opiskelijat olivat kuitenkin hyvin kiinnostuneita Suomesta ja elämästä siellä ja opettaja nappaili ydinasioita ja sanoja puheestani taululle ja kävi niitä läpi opiskelijoiden kanssa.
Opiskelijat olivat noin muuten hyvin meidän janttereidemme kaltaisia, puhelimet olivat käsissä, muotivaatteet päällä ja kaverit olivat todella tärkeitä.
Tutustuin pitkän kaavan mukaan koulun kirjastoon ja se tekikin vaikutuksen varsinkin, kun Perhon oma kirjasto on ajettu alas. Kirjastonhoitaja oli tehnyt kaikkensa tehdäkseen kirjastosta mukavan olohuoneen opiskelijoita varten ja kirjoista suurin osa oli jotain muuta kuin kuivahkoa oppikirjallisuutta! Opiskelijoilla oli oma lista, johon he saivat toivoa materiaalia ja esimerkiksi Manga oli laitettu näkyvälle paikalle. Kirjastosta löytyi myös tietokoneita itsenäiseen työskentelyyn, säkkituoleja lukupaikoiksi ja vaihtuva opiskelijoiden taidenäyttely. Tällä kertaa kreolilaisia sanoja oli selitetty auki kuviksi.
Opiskelijoista osalla oli hyvin pitkä koulumatka ja he olivat koulubussien varassa, joten kirjasto ja alakerrassa oleva hengailutila tarjosivat heille mukavan paikan viettää aikaa hyppytuntien ja koulun loppumisen jälkeen. Alakerran tilassa oli mm bingispöytä ja mukavia sohvia ajanviettoa varten, tosin koska saari sijaitsee erittäin mukavassa ilmastossa, myös ulkopenkeillä oli täysin mahdollista viettää aikaa.
Koko kouluympäristö oli suomalaiselle sellainen Wow. Kaikki rakennukset oli rakennettu luhtityyliin, eli luokkien ovista astuttiinkin suoraan ulkoilmaan katetulle käytävälle. Koulua laajennettiin kovaa vauhtia ja uudet rakennukset näyttivät hieman Perhon Proffalta kun ne seisoivat rinteessä pitkien betonipylväiden päällä kuin puumajat. Korkeuseroja ja rappuja oli aika paljon, mutta nyt koululla oli myös hissi koska osa opiskelijoista oli liikuntarajoitteisia.
Koululla oli jonkin verran myös kehitysvammaisia opiskelijoita ja he kulkivat ihan normiryhmien mukana, mutta heillä oli koko ajan oma ohjaaja mukana. Osalla näistä on myös liikuntarajoite, joten hissi oli pakko rakentaa vaikkei sillä kaikkiin uusiin tiloihin päässytkään.
Koulun lisäksi osallistuin kahteen Erasmuspäivään. Pääsin mukaan tulivuoriretkelle ”Health ambassadorien” kanssa. Ryhmä koostui eri maiden opettajista ja opiskelijoista, lähimmät tulivat Ruotsista ja olikin hauskaa nähdä muita pohjoismaalaisia. Meidät erotti Kånkeneista ja viittävaille palaneesta ihosta. Kuvittelin että retki olisi joku kuuden tunnin kevyt setti linja-autossa mutta ehei.
Kahdeksasta viiteen oltiin joko bussissa tai vaeltamassa kraatteria kohti. Päivän päähetki oli meditointi vuorilla pilven keskellä mutta koska sitä edelsi toisen bussin rikkoutuminen, parkkipaikkaruuhkat sun muut suunnanmuutokset, ehdimme tehdä mind fullnessia noin 20 minuutin ajan. No sen pidempään ei olisi pystynytkään, koska ylhäällä vuorella pilven sisällä oli oikeasti viileää!
Eri maiden nuoriso oli upeasti hitsautunut yhteen ja opettajaryhmälläkin oli omat sisäpiirijuttunsa. Tämä porukka oli tavannut muistaakseni jo kolme kertaa aiemmin ja viimeinen kerta heillä olisi maaliskuussa ruotsalaisten houstaamana. Teemana on parantaa koulujen hyvinvointia ja projektissa oli kehitelty ilmaista soppatykkiä Tanskaan ja liikunnallisia välitunteja Ruotsiin, jossa istutaan ihan liian monta tuntia päivässä.
 |
| Tulivuoriretkellä |
 |
| Toisen erasmusryhmän opettajat asettelevat juustotarjotinta esille. |
 |
| Tuolla vuorten keskellä sijaitsee pieni kylä, johon ei ole tietä eikä sinne siis pääse autolla. Kylään pääsee vain kävellen. |
 |
| Näköalapaikalla, tästä näkyi nimenomaan tuo ylläoleva maisema. |
Piknikpaikoille tullaan luonnollisesti autolla, koska kantamuksia hiiligrilleineen on niin paljon, mutta toinen tapa viettää vapaapäiviä on vaeltaminen vuoristossa. Vaellusreittejä lähti jokaiselta pysäköintialueelta ja kun ajelimme tilausbussin kanssa vuoristoteitä, emme olleet ainoita. Jopa bussille merkatut parkkialueet olivat täynnä toinen toistaan pienempiä pikkuautoja, mutta ihmisiä ei näkynyt juuri missään. Kraatterin vierestä ihmisiä kulki kapeana norona vuorien taakse, mutta luontoa on niin älyttömän paljon saaren keskellä, että ihmisiä se kyllä vetää.
Oma trekkauksemme rajoittui siihen, että kävelimme Erasmusryhmän kanssa vuoren rinteeseen rakennetut raput alas kraatterille ja palasimme jonkin ajan päästä ylös. Melkoinen rankaisureitti ja joka mutkassa oli joku tasaamassa sykettään. Saarella on edelleen toimiva tulivuori, joka purkautui pienesti pari kuukautta aikaisemmin. Nyt sen laava oli jo jähmettynyttä eikä lähelle autolla päässytkään. Kävellen sinne olisi ollut ilmeisesti noin viiden tunnin matka.
Täysin elotonta laavatasankoa ajaessamme tuli jokaiselle varmasti mieleen joko Mars tai sitten täysin lohduton dystopinen maailmanloppu. Paikka onkin hyvä ottaa haltuun siinä mielessä, että jos merivedet radikaalisti nousevat, niin tämä Piton de la Fournaise on 2632 metrin korkeudessa. Että sinne sitten seilaamaan Waterworldin tapaan.
 |
| Tuonne kraaterille käveltiin |
 |
| Laavatasankoa |
Toinen erikoispäiväni tapahtui Le Tamponin kaupungissa Rolandin yläkoulussa, jossa järjestettiin Erasmuspäivät. Aamupäivän aikana hankkeenjohtajat esittelivät erilaisia Erasmushankkeita, joiden ydinkohtien käännökset sain vieressäni istuvalta Vivianelta samalla, kun googlekääntäjä litteroi minulle puhuttua ranskaan englanniksi. Käännökset olivat sen verran mielenkiintoisia että ilman Vivianen alkubriiffiä en tiennyt puhutaanko esityksessä ala-asteikäisten lasten leikkipaikkojen uudistamisesta vai merikilpikonnien pelastamisesta.
 |
| Erasmuspäivän ohjelma ja esite, tietenkin ranskaksi. |
 |
| Oman ryhmämme aikaansaannos. |
 |
| Naapuriryhmän aikaansaannos, heidän kirjurinaan oli kuvismaikka. |
Tähän kohtaan olin valmistellut jo kahden illan ajan omaa esitystäni aiheesta ”miten ehkäisemme keskeytyksiä Perhossa” ja esittelin sitä 10 minuuttia niin että Vivianeparka joutui tulkkaamaan ranskaksi kaiken mitä sanoin. Kuten kerroin jo aikaisemmin, opiskelijoiden englanninkielen taso ei huimaa päätä, mutta eipä se ole sen suurempaa saaren opettajistonkaan keskuudessa. Toki muutama opettaja tuli tervehtimään englanniksi ja saimmekin aikaiseksi hyvät keskustelut!
Moni myös kysyin mistä tulen ja mitä opetan ja yhtä moni ihmetteli että mitä, enkö olekaan opettaja!
Kuvittelin ettei erasmuspäivä VOISI kestää kovin pitkään mutta jälleen olin joskus viiden maissa majoituksessa.
 |
| Ilta-aurinkoa tuli moni katselemaan rannalle. Ranta siis täyttyi iltaisin vielä lisää ja kaikki katsoivat auringonlaskuun ja sen luomaan väriloistoon. |
Paikallisiin herkkuihin tutustuimme majoituspaikassamme, isäntäväki myi nimittäin lisäpakettia eli kreolilaista päivällistä ja tilasimme sen kun olimme Réunionilla viimeistä iltaa. Saimme älyttömän hyvän uunikana-aterian lisukkeilla ja juomilla! Toinen ehkä vieläkin paikallisempi ruokalaji oli Pan American, tai ihan vaan American. Kyse on täytetystä leivästä, jonka sisällä on perusversiossa ranskalaisia, kinkkua ja juustoa. Tämä oli nuorison suosima pikaruoka, jota sai vähän joka kioskista ja mekin kokeilimme sellaiset yhtenä iltana. Vinkin Americanasta sain eräältä opiskelijaryhmältä, jonka kanssa juttelimme paikallisista perinneruuista.
Amerikan kanssa tällä leivällä ei ole mitään tekemistä ja oli hieman epäselvää, mistä nimitys oli edes tullut. Itse kerroin että Suomessa yleisin ruoka on varmaan peruna eri muodoissa, useimmiten kumisena ja keitettynä.
Toivotin myös Lycee Boisjolyn opiskelijat lämpimästi tervetulleiksi Suomeen, tosin kehotin suunnittelemaan matkaa kesäkaudelle, jos lumen näkeminen ei ole must see. Olen varma että ainakin muutamalla per ryhmä olisi sen verran englannintaitoa että he pärjäisivät työharkassa Suomessa! Isompi ongelma lienee kuitenkin raha, opintotuki ja Erasmusraha ei ole niin järin suuria, että opiskelija pystyisi maksamaan lentojensa lisäksi majoituksen Suomessa kun ottaa samalla huomioon saaren tulotason. Yleisin ulkomaanmatka Réunionilta tehdään muuten naapurisaarivaltioon Mauritiukselle. 50 minuutin lentoa pidettiin maailman kalleimpana ja sitä se varmasti onkin. Lauttayhteyttä saarien välillä ei ole ollut enää pitkään aikaan. Matkustaminen Mauritiukselle on kuitenkin helppoa, nimittäin samalla kreolilla ja ranskalla pärjää nimittäin molemmilla saarilla.
Alla vielä kuvia Réunionilta.
 |
| American |
 |
| Airbnb-asuntomme uima-allas |
 |
| Kreolilainen illallinen, aloitettiin Samosoilla |
 |
| Lisukkeita |
 |
| Ja kreolilaista kanaa |
 |
| Myös majoituksemme tontilla oli reilusti palmuja. Altaalle en ehtinyt kunnolla kertaakaan kun oli tärkeämpää ajaa vuokra-autoon kilometrejä. |
 |