lauantai 22. tammikuuta 2022

Klinikkakuulumiset Hyvinkäältä! Eli mitä löytyi muulin oikeasta takajalasta

Etujalat, dex: oikea ja sin: vasen

Kerroin viime postauksessa, että suuntaamme pian klinikalle tutkimaan Muulin liikehdintää erityisesti takapään ja oikean takasen osalta.

Tänään se klinikkapäivä sitten oli ja meidän aikamme oli aamulla ysiltä. Tallinomistaja lähti kuskiksi ja groomiksi ja se olikin hyvä, keli oli tosi kurja enkä tiedä olisinko selvinnyt Hyvinkäälle meidän vetoautolla.

Muuli jäi jo aamulla sisälle ja se olikin melko stressissä kun rutiiniin tuli tällainen järkyttävä muutos. Parempi näin kuitenkin, koska tarhasta sitä olisi voinut olla vaikeaa ottaa kiinni aamusta.. Muuli huomaa kyllä jos ilmassa on jotain outoa.

Karsinassa se oli kaivellut kuivikkeet keskeltä sivuun eikä aamuheinätkään maistuneet. Harjasin Muulin vain pikaisesti ja sitten traikkuun. Muuli tulikin hienosti sisään saadessaan takaa painetta. Silta oli sivussa, joten se pääsi kivasti astumaan suoraan koppiin sisälle.

Hyvinkäällä oltiin hyvissä ajoin ja odoteltiin kaikessa rauhassa käytävän päässä meidän vuoroa. Muuli seisoi hienosti paikoillaan ympäristöään tutkien eikä panikoitunut kun käytävällä samaan aikaan ollut poni vietiin oven taakse.

Meillä oli lääkärinä Nina Pirinen ja apurina meidän oma ratsastuksenopettaja Saara. Uskon kovasti, että Muuli tunnisti Saaran ja se oli Muulin kannalta pelkästään hyvä juttu. Ensin Muuli käytiin läpi käytävällä ja talutin sen käynnissä ja ravissa käytävää pitkin. Otj ontuma näkyi suoralla ja hetken päästä ympyrällä kun käytiin maneesissa.

Sitten palattiin klinikalle taivutuksiin. Takaset taivutettiin alhaalta ja ylhäältä ja ravautin Muulia taas käytävällä. Nyt se reagoi molemmilla takajaloilla yläosan taivutukseen.

Sen jälkeen Muuli piti laittaa untenmaille röntgenkuvia varten. Se olikin helpommin sanottu kuin.. No lopulta rauhoiteaine meni perille ja Muuli simahti heti vain herätäkseen neljän kuvan jälkeen eloon.

Muuliin lisättiin rauhoittavaa vielä kolmeen kertaan reissun aikana.

Takapolvet, vasen ja oikea

Takakaviot, vasen ja oikea

oikea kinner

vasen kinner
Siitä kuvattiin kaviot, kintereet ja takapolvet eikä mistään löytynyt mitään tosi selkeetä ongelmaa. Tässä on teksti suoraan laskulta:

Tutkimukset:
Palpatorinen tutkimus:
- jänteissä ei palpaatioarkuutta
- jännetupissa ja nivelissä palpatorisesti ei erityistä
- selän lihaksisto kireä, ojentaminen hankalaa, pyöristää rinta-ja lannerangan
- si-provokaatio negatiivinen
- kaviopulssit normaalit
- raajoissa ei kierto-tai vääntöarkuutta

Käynnissä ei spontaaniontumaa. Ravissa suoralla ontuu otj 1/5, korostuu ympyrällä sisäjalkana, jolloin ontuu otj 1,5/5. Taivutuskoe: reagoi otj yläosan taivutukseen 1,5/5 ja vtj yläosaan 1/5. Alaosista ei reaktiota.

Röntgentutkimus:
Mtj kintereen alimman pattinivelen etupinnalla lievää kulmikkuutta. Mtj polvessa tibian sisäreunalla lievää uudisluumuodostusta. Mej ja mtj varvasakseli suora, kohtalaisesti anturaa.

Hoidot: Mtj kintereen alimmanpatti nivelen lääkitys kortisonilla (betametasoni).

Lisäksi Jaska Granström katsoi Muulin kaviokuvat ja kaviotkin siitä päältä ja sanoi että niille ei ole tarpeen tehdä mitään, että ne on just hyvät.

Se kortisonin pistäminen oli oma hommansa. Ennen sitä ja sen aikana tuupattiin taas lisää rauhoiteainetta ja silti Muuli aika kipakasti nosteli takasiaan. Mä heilutin huulipuristinta ja veivasin korvaa hämätäkseni sitä mutta ei, ei mennyt läpi. Osa kortisonista meni kyllä osoitteeseen, joten katsotaan nyt miten se vaikuttaa vai vaikuttaako ja jollei niin annetaan Muulille Cartrophen-kuuri. Nyt kävellään 2 viikkoa selästä tai maasta ja sen jälkeen palaillaan normaaliliikutukseen.

Tuo Cartrophen ja sen halvempi versio Osteopen koostuvat natriumpentosaanipolysulfaatista, joka aiheuttaa elinikäisen teurastuskiellon. Mä yritän pitää muulin erossa teuraskielloista, koska tarkoitus on aikanaa syödä se. Tosin kaippa sen omaan pakkaseen voi laittaa teuraskieltoisenakin, mutta kuka sen ottaa sitten vastaan ja minulle kivasti paloittelee, en tiedä. Itse en näe ongelmaa vuosia sitten annetussa pistoksessa lihan ihmiskäytön kannalta mutta ymmärrän että muut laittavat lääkityt lihat korkeintaan koirille.

Muuli lähti klinikalta sekavana, meni suoraan traileriin ja kotona sitten karsinaan kunhan tokeni. Rauhoittavat saa sen pissaamaan kovasti, klinikalla, trailerissa, tallin käytävällä ja vielä 2x karsinassa sinä aikana kun olin tallilla (eli 1,5 tuntia). Muuli oli siis karsinassa tän klinikkapäivän ja pääsee sen jälkeen ihan normaalisti tarhaan.

Tein klinikkareissusta nyt jo tuttuun tapaan 3 minuutin pituisen ääniraidallisen videon.

Mitä tästä nyt sitten pitäisi ajatella?

Muulilta ei siis löytynyt mitään tosi selkeetä ongelmaa joka selittäisi takapään ongelmat. Se voi olla kintereissä tai ei, tai selässä. Jospa kuitenkin saisimme nyt noi kintereet ainakin satavarmasti kivuttomiksi, niin Muuli voisi alkaa kehitellä lihaksia takapäähänsä eri tavalla ja sitä kautta sen liike ja kondis muutenkin saattaisi kohentua. Muulin kilometriselkää ei ole helppoa pitää tyytyväisenä ja nythän se on jumissa lanneselästä. Tätä olen hoitanut ihan vaan linimentillä ja loimituksella (tai sisällejätöllä) aina liikutuksen jälkeen.

Lisäksi meille saa tarjota BOT S-koon kinnersuojaa mieluiten oikeaan jalkaan,  mutta voin ostaa vasemmankin. Eihän siinä ole muuta eroa kuin että tarrat on "väärällä" puolella vasemman jalan kinnersuijassa. Saa siis tarjota!

Entäs jos vaivaa ei saada korjattua? Onko okei ratsastaa tai harrastaa muutenkaan ratsulla, joka on edelleen ajoittain ep? Välillä puhdas, ja välillä maastossa jollain pätkällä ep? Epäpuhtaushan on ontumista ja ontuminen johtuu luultavasti aina jonkin alueen kivusta. Voiko puhtaan omantunnon ostaa sillä, että Muuli itse liikkuu mielellään ja lähtee esimerkiksi maastoon tyytyväisenä? Jos se itse siirtyy raviin loivassa alamäessä? Minusta on, mutta somevuonna 2022 on vaarallista julistaa tällaisia asioita julkisesti ellei halua kaivaa verta nenästään ihan urakalla.

Entäs kun otetaan se, että itse huomaan vasta ontumisen, en ns epäpuhtautta? Olenko aina ratsastanut epäpuhtaalla mulberolla ja vienyt sen kipeänä matkakisoihin? Joissa se on tosin saanut liikkeestään aina puhtaat paperit.

No näin meidänkesken, mun omatuntoa ei kolkuta pätkääkään, mutta nykyään on turvallisempaa rypeä itsesäälissä ja häpeässä. Nyt on Muuli tutkittu, yritetään saada se kuntoon ja katsotaan sitten. Mitään mennyttä en sen liikutuksen suhteen kadu ja pokkana väitän että ainakaan liikuttamalla sitä ei ole saatu rikki, sen verran vähän ja vaihtelevasti se kuitenkin liikkuu.

Lue lisää

maanantai 17. tammikuuta 2022

Muuli on ollut ajoittain epämääräinen takaa joten perjantaina mennään Hyvinkäälle tsekkaamaan paikat

Instagramseuraajille tässä postauksessa ei ole mitään uutta, mutta blogissa pystyn kirjoittamaan aiheesta hieman pidemmän kaavan mukaan, joten jos aihe kiinnostaa, niin jatka lukemista.

Muuli on ollut takaa epämääräinen. Muistan vielä tarkkaan ensimmäisen kerran, se tapahtui n 1,5 vuotta sitten erään maastoreissun aikana kun vaihdoin ravissa kevennyksen (siis suoralla tiellä ja reippaassa ravissa) ja olin että mitä ihmettä, ontuuko tämä. Ontumista ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut, mutta "toinen" kevennys tuntui todella oudolta, kuin Muulin perä olisi heittänyt hieman sivulle joka askeleella.

Samalla tajusin, että jollen ajattele maastossa kevennystä, alan keventää aina samalle jalalle Hiphei.

No seuraavalla ratsastuskerralla Muuli oli jo normaali, samoin sitä seuraavalla ja pitkään sen jälkeen. Kunnes jossain vaiheessa aloin taas maastossa tuntea että hetkinen, onko tämä ep vai eikö ole. Ja sitten seuraavassa ravipätkässä kaikki oli taas hyvin, joten bootsittomana aikana ajattelin vain että no ehkä se astui jonkun kiven päälle huonosti ja aloin käyttää bootseja.

Epämääräisyys oli siis aluksi tosi satunnaista mutta tänä syksynä se alkoi lisääntyä kunnes oltiin siinä tilanteessa että tutkittava oli. En ole tästä someen aikaisemmin kirjoitellut, koska  ymmärrän että aihe herättää tunteita. On ihan normaalia että tällaisissa epämääräisyyksissä odotellaan että reaktiot voimistuvat ennen tutkimista, mutta pieni äänekäs vähemmistö vie hevosensa klinikalle heti, kun se maastossa onnahtaa astuttuaan kiven päälle (kärjistetysti).

Somea seuratessa saa siis helposti sellaisen kuvan että kaikki tällaiset ongelmat on tutkittava mieluiten eilen tai on paha eläinrääkkääjä.

Haluan kuitenkin ostaa puhtaan omantunnon sillä, että Muuli on liikkunut mielellään ja patistelematta eikä muita oireita ole ollut. Se ei siis ole näyttänyt kipuaan esim stoppailemalla, keulimalla, pukittelemalla jne. Se on ollut ihan normaali ratsastaa, jopa todella hyvä. Se on suoristunut ratsuna, se on alkanut taipua vasemmallekin (vasen kierros on ollut ns aina huonompi) ja vuosi sitten kadoksissa ollut vasen laukka on nyt syksyllä löydettu taas.

Muuli ei myöskään heittele päätään maastossa alamäissä (teki tätä 2-3 vuotta sitten paljon) ja jopa ravaa omasta tahdostaan alamäkeen, mitä ei mielellään ole tehnyt aina enkä ole sellaista siltä vaatinutkaan.

Muulin liikehdintä on siis mennyt samaan aikaan tässä mielessä parempaan suuntaan, mutta epämääräisyys ja ontuminen on lisääntynyt. Ainiin, kaviothan kuvattiin kesällä eikä niissä ollut muuta kuin että takaa kaviokulmaa sai nostaa pystympään. Se saattoi selittää tätä osittain, nyt kulma on pystympi ja Muulilla on kengätkin, mutta muutosta sen liikkumiseen ei tapahtunut.

Nyt olisi selvää, että klinikallakin saataisiin reaktio, vaikka eläimet tuppaavatkin vieraissa paikoissa piilottamaan epäsymmetriansa jotta pedot eivät huomaisi lauman heikointa lenkkiä (ja adrenaliini/stressi mahdollistaa hevosen paremman suoriutumisen kivusta huolimatta).

Pyysin Instassa välttämään somediagnooseja, mutta tein sellaisen itsekin. En olisi yhtään yllättynyt kinnerpateista (eli nivelrikosta) ja jos selvitään reissusta piikityksellä ja nivelravinteilla, olen tosi tyytyväinen!

Muulilla ongelmajalka on siis oikea takajalka. Se on sama, jossa on lautasella polttomerkki/pyörre/arpi. Voihan siellä olla joku vanha vamma Espanjasta ja se on alkanut vaikuttaa Muulin elämään nyt, kun sen liikunta on lisääntynyt alkuvuosista. Kun mietin Muulin reaktioita aiemmin, niin se on aina pelästyessään lähtenyt tai ainakin yrittänyt lähteä vasemman kautta käsistä. Samoin roll backit toimivat paremmin tähän suuntaan. Muuli ei siis pysty välttämättä pyörähtämään karkuun niin, että se varaa koko painonsa oikealle takaselle.

Toisaalta kaikki eläimet ovat lähtökohtaisesti vahvempia toiseen suuntaan, joten jos Muulilla on ollut omasta takaa puoliero ja olen sitä vielä omalla vinolla kropallani ratsain vahvistanut, niin ei varmaan ole ihme jos se on viimein alkanut oireilla epäsymmetristä lihaksistoaan.

Meillä kävi hieroja paikalla viime viikolla. Kolme kuukautta aiemmin Muulin vasen selkäfile oli aivan jumissa, samoin oikea lanneselkä. Reaktiot olivat olleet isoja. Tuon jälkeen Muuli sai hokkikengät ja uuden satulan. Viime viikon hieronnassa Muuli oli symmetrisen jumissa, kummaltakin puolelta lanneselästä, mutta tilanne ei ollut kovin paha, hoitelen alueita linimentillä liikutuksen jälkeen.

Meillä oli muuten tarkoitus olla se klinikkareissu jo viime viikon perjantaina, mutta meidän eläinlääkärimme oli tullut kipeäksi joten siirrettiin aika suosiolla tämän viikon perjantaille. Ohjeena on liikuttaa Muulia klinikkareissuun asti, jotta siellä myös saadaan reaktioita aikaiseksi. Keliolosuhteet ovat tosin näköjään hieman meitä vastaan.

Tässä alla on video joulukuulta. Klipit on kuvattu ratsastustunnin aikana ja olen nauhoittanut päälle ääniraidan. Tuolloin liike tuntui selkään. Osa näkee videolta ontumisen, osa ei. Itse jouduin hidastamaan videon, jolloin näin että oikea taka ottaa lyhyempää askelta. Hidastuspätkää tässä ei kuitenkaan ole mukana.

Olen itse todella huono näkemään ontumista, joten täydet pisteet kaikille haukkasilmäisille hevosenomistajille! Tiedän että omaa silmää voi harjoittaa ja ainakin tällä verkkokurssilla käydään läpi kivun tunnistamista. En ole verkkokurssia käynyt, joten omakohtaista kokemusta ei ole.

Lue lisää

lauantai 1. tammikuuta 2022

Pyörittelen omaa pientä bisnestä Airbnb:n ja Bookingin kautta, protipsit muillekin kalustetun asunnon vuokraajille!

Olen nyt jonkin aikaa pyöritellyt kalustetun asuntoni vuokraustoimintaa Keravalla. Kyseessä on ihan oma ensiasuntoni, jonka ostin reilut kaksi vuotta sitten. Kuvittelin asuvani sielä happily ever after muuttuen hulluksi kissanaiseksi. Tinder päätti toisin ja nykyään asun Korsossa miesystäväni kanssa. Tasan ei mee nallekarkit jne.

Keravan asunnossa oli kuitenkin kalusteet ja kaikki viimisen päälle ja kipuilin jonkin verran sen suhteen että heitänkö kaikki kalusteet vain roskalavaryhmään (tiedän kokemuksesta että huonekalut liikkuvat tosi huonosti) ja luovun pari tonnia maksavasta sängystäni ja vuokraan asunnon tyhjänä kuten normaalit ihmiset tekevät VAI pidänkö kalusteet, ostan lisää petivaatteita ja laitan asunnon lyhytaikaiseen vuokraukseen.

Päätin kokeilla lyhytaikaista vuokrausta. Tein sitä ensin aluksi niinä ajankohtina kun olin oikeastikin reissussa. Yhden Levireissun aikana asunnossa olikin siis asukkaat. Sen jälkeen avasin kalenteria ja "muutin" Korsoon aina, kun Kerava myi. No tämä teki omasta elämästäni vähän suunnittelemattoman ja kyllästyin kantamaan tavaroitani ja kissoja hissittömän talon kolmanteen kerrokseen. Pian kissat muuttivatkin suht pysyvästi Korsoon ja sen jälkeen minäkin.

Sitten tajusin että putkiremonttilaiset ovat mahtava asiakaskunta. He ovat lähinnä kiitollisia löytäessään majoituksen joka on halvempi ja kivempi kuin Forenomin raksamiesluukut ja koska he tulevat omistusasunnosta, maksukykyä on. Niitä olen nyt sitten majoittanut ja jos putkiremppalaisten väliin on jäänyt tyhjää, olen avannut kohteen Airbnb:hen ja Bookingiin. Putkiremppalaiset ovat tulleet lähinnä paikallisen Facebookryhmän kautta.

Olkkarissa on tosi surkee valaistus ellei sohvan takana oleva valaisin ole päällä. Oma moka kun olen ostanut jonkun tosi himmeän tuohon kattovalaisimeen.

Mutta nyt niihin vinkkeihin

Huomasin heti alkuun ettei kämpän siivous inspiroi 50 euron korvauksella. Hinnoittelin aluksi niin että saan itselleni hanskaan n 50 euroa per yö, oli asiakas sitten yhden tai viisi yötä. Korjasin ensitöiseni hinnoittelua kummallakin alustalla niin, että yksi yö maksaa melkein saman verran kuin kaksi yötä. Jos siis yksi yö maksaa esimerkiksi 100e niin kaksi yötä on yhteensä 110e. Ja tästä eteenpäin lisäyöt ovat noin 55e/kpl. Tällöin ei ärsytä siivota asuntoa 55 euron korvauksella yhden yön asukkaiden jälkeen.

Minusta tuo hinnoittelu on edullisesta päästä Keravalla. Kun vertaan sitä vastaaviin kohteisiin Keravalla, Järvenpäässä ja Vantaalla, on hinta täysin kilpailykykyinen ja sitä on varaa myös nostaa.

Sekä airbnb että booking ottaa komissiota noin 16,5%. Se vain näytetään varaajalle eri tavalla. Airbnbn kautta asiakkaalle näkyy palvelumaksu heti varauksen yhteydessä, eli hänelle näkyy esimerkiksi että huone on 100e ja kulut 16e  ja hän maksaa siis alustalle 116). Bookingissa taas asiakkaalle näkyvä hinta on kokonaissumma, johon sisältyy jo palvelumaksu. Eli jos Bookingissa hinta on 100e, saan minä siitä 83,5e. Mun itse laitettava summa on siis laitettava Bookingiin suuremmaksi kuin Airbnb:hen.

Alustoilla on sellainen "imagollinen" ero, että airbnb:n kautta tulevat eivät kuvittele tulevansa hotelliin vaan jonkun kotiin. Se tarkoittaa sitä että tämän alustan kautta tulevat siivoavat jälkensä hyvin kun Bookingin kautta tulevat ovat hotellissa ja jättävät kaiken sikseen. Tämän takia minusta ei tunnu yhtään kurjalta laittaa Bookingiin korkeampaa perushintaa.

Pidempiaikaisista majoituksista olen antanut myös alennusta. Kummallakin alustalla saa alea 7 yön jälkeen ja airbnb:ssä myös kuukausialennuksen.

Hinnoitteluni tällä hetkellä:

  • Airbnb 1 yö 106e (tätä hintaa ei hyvitetä peruutusten sattuessa) tai 116e (ilmainen peruutus edellispäivään asti)
  • Airbnb 2 yötä 137e tai 153e
  • Airbnb 3 yötä 206e tai 229e
  • Booking 1 yö 119e (tämän saa peruuttaa 5 päivää ennen) tai 107 (maksua ei palauteta, mutta varauksen voi siirtää)
  • Booking 2 yötä  143e (Booking tarjoaa lisäksi normihintaa eli 2x 119e)
  • Booking 3 yötä 214e
  • Bookingin hinnoittelu on vähän mysteeri, se nimittäin maksaa ilmeisesti osan asiakkaan maksamasta summasta eli hyvittää yhdestä yöstä n 11 euroa asiakkaalle. Ilmeisesti se johtuu siitä, että Airbnb:ssä on edullisempi hinta ja Booking takaa aina edullisimman hinnan. Olen linkittänyt kohteet.

Saatat ajatella että munhan pitäisi olla kroisos näillä hinnoilla ja tienata vähintään 2000 euroa kuukaudessa mutta ehei, majoittujien väleissä on useampia tyhjiä öitä. Saan vähentää niiden menot verotuksessa, koska asunto on kuitenkin koko ajan tarjolla alustoilla, mutta tuloa niiden ajalta ei tietenkään ole.

Avaan alustoille päiviä vain 1-2kk tulevaisuuteen, yritän siis ensisijaisesti saada puskaradion kautta remonttipakolaisia ja sien jälkeen avaan päiviä alustoille. Enhän halua että minulla on 4kk päähän joku parin yön varaus enkä voi ottaa samalle ajalle 2kk asukasta suoraan ilman alustojen komissioita. 

Airbnb:lle pystyy lisäksi tekemään ehtoja ja olen itse tehnyt hamaan tulevaisuuteen ehdon, että sallin vain pitkät vähintään 4 viikon varaukset kahden kuukauden päähän. Näin estän ne yhden yön majoitukset jotka estävät pitkäaikaisemman. Bookingissa tällainen ei ole mahdollista, joten pidän sen kalenterin auki vain 1-2 seuraavaa kuukautta.

Tää Ikean n 10 vuotta vanha nahkasohva alkaa olla pinnasta aika rupunen. Kissat ovat tehneet siihen juoksujälkiä aikoinaan, mutta nahka on menettänyt pintansa myös ihan käytön takia. Putsattuna sohva on kuitenkin vielä "ihan ok" enkä tule tätä koskaan vaihtamaan. Nahkasohva on kuitenkin 100% huolettomampi kuin kangassohva.

Arjen luksusta, latauspiste sohvalla. Toimii hyvin jos käyttää esim Chromecastia ja pitää sen takia latailla puhelinta.

Kauempaa katsottuna sohvan tilanne on ihan ok!

Toimintaa aloitellessa kannattaa hankkia asuntoon riittävästi samanlaisia lakanoita ja pyyhkeitä. Tämä siksi, että niitä tuhoutuu matkan varrella ja jos ostaa asuntoon aina pareittain pussilakanoita, on tuhoutumisen jälkeen kaapissa parittomia settejä. Näitä voi toki käyttää yksin matkustavilla, mutta elämä on paljon helpompaa jos lakanoita hankkii ensihätään 6 samanlaista settiä. Ja sama pätee pyyhkeisiin.

Tämän virheen olen tehnyt itsekin aluksi joten neuvon vain että hotellitavarat.fistä saa ihan ok pyyhkeitä edulliseen hintaan.

En suosittele täysin valkoisia aluslakanoita, vaikka ne tuovatkin hotellimaista fiilistä. Omassa makuuhuoneessani värimaailma on harmaa-pinkki, joten kun seinä on hohtavan pinkki, olen suosinut lakanoissa harmaata.

Miksei valkoista? Koska mikään myrkky ei poista kahvi- ja veritahroja ja niiden jälkeen lakana on hävikkiä. Vain tyynyliinoissa käytän enää valkoista, ostan marketista ja Jyskistä halvimpia valkoisia tyynyliinoja, joten niiden hävikki ei haittaa.

Tyynyjä tulee olla riittävästi eivätkä ne saa olla mitään vanhoja littanoita tai muhkuraisia säkkejä. Ostin tyynyjäkin useamman Hotellitavarat.comista ja valitsin valikoimasta sellaiset, jotka säilyttävät hyvin muotonsa. Olen itse tyynyistä tarkka enkä halua antaa mitään liruja asiakkailleni. Petaan sänkyyn aina kaksi erilaista tyynyä per asukas. Toinen tyyny on napakampi ja korkeampi ja toinen ohuempi ja pehmeämpi.

Ostin peittojakin hotellitavararoista, mutta ne olivat onnettomia liruja "laivan hyttipeittoja", joten ne ovat käytössä vain kesällä. Talveksi ostin ihanat paksut ja muhkeat peitot Jyskistä 30e kappalehintaan.

Nämä pyyhkeet olen ostanut Lidlistä, pinkki päiväpeitto ja tyynyt ovat Ikeasta.

Tässä kuvassa on käytössä ne uudet muhkeet peitot
Pesulan käyttö voi olla tarpeen isojen pyykkien kanssa. Pesen lakanat, pyyhkeet ja tyynytkin joko asunnossa siivouksen yhteydessä tai Korsossa. Petarin suojus ei kuitenkaan mahtunut kotikoneeseen, joten kävin pesemässä sen 24 pesulassa Keravalla. Ja voin muuten suositella! Pesu kesti reilut puoli tuntia ja vuokrasin vuorokaudeksi kuivauskaapin, jossa suojus ehti kuivua hyvin 12 tunnissa. Hintaa pesulle ja kaapille tuli 22 euroa, mutta se vei toki jonkin verran omaa aikaani.

En mankeloi lakanoita, vaan kuivaan ne joko narulla tai kuivausrummussa, jolloin jälki on tosi ryppyistä. En ole saanut tämän takia huonoja arvosteluja, mutta toki olen ohjaustanut vieraitani airbnb:n arvosteluasteikon suhteen.

Airbnb:ssä arvostelu 1-5 tähteä ei nimittäin ole hotelliluokitus, vaan arvostelu tarkoittaa sitä, että kuinka hyvin asunnon kuvaus vastasi todellisuutta. Jos siis kerron että kohde on 1,5 km päässä keskustasta ja se todellisuudessakin on 1,5 km päässä keskustasta niin sijainnista annetaan siinä tapauksessa  5 tähteä. Airbnb:ssä kohde voidaan sulkea, jos sen keskiarvo laskee alle 4,3 tähden, joten vitosen arvostelut ovat todella tärkeitä.

Ohjeistukseni on muuten mennyt perille, koska olen saanut itselleni supermajoittaja-tittelin ja kaikki arvostelut ovat muutenkin olleet tosi positiivisia!

Bookingissa olen vasta aloittelija ja alusta eroaa muutenkin siten että Bookingiin ruksitaan vain asunnon ominaisuuksia ja alusta itse generoi suomenkielisen esittelytekstin. Airbnb:ssä on mahdollista kertoa asunnosta omin sanoin mutta Bookingissa ei. En siis voi Bookingiin kirjoittaa mihinkään että asuntoon ei pääse hissillä, se on talvella kylmä ja että tulen itse tuomaan avaimet paikan päälle. Olen aika varma että tästä tulee ongelmia vielä tulevaisuudessa.

Ruuanlaittovälineissä kannattaa suosia Ikeaa. Taitamaton kokkaaja saa teflonpannun yllättävän nopeasti rikki pitäessään sitä tyhjänä induktioliedellä. Itse haluaisin tarjota keittiöön vain parasta Hackmannin muodossa, mutta se ei vain ole järkevää. Ostan siis paistinpannut sun muut Ikeasta max 15 euron hintaan, koska niitä joutuu näköjään uusimaan pari kertaa vuodessa.

Astioiden ja aterinten suhteen tarjoan kuitenkin ainakin toistaiseksi Hackmannia ja Iittalaa. Asunnossa on tosi kattavasti astioita, mutta kerään tällä hetkellä kirppismeiningillä Arabian Arcticaa. Kun sarja on suhteellisen valmis, viahdan asunnossa olevat Iittalan teemat Arcticaan. Nuo teemat ovat ihan omiani ja suurimmaksi osaksi lahjaksi saatuja, joten en halua pitää niitä yhtään liian pitkään Keravalla mutta en halua myöskään laittaa esille sekalaista kokoelmaa Ikean lautasia.

Jos olisin ollut järkevä, olisin lähtenyt kasvattamaan Teemakokoelmaa jolloin sekä kotonani Korsossa että Keravalla olisi ollut samanlaiset astiastot. Tällöin majoitustoiminnan joskus loppuessa en joutuisi myymään ylimääräistä astiastoa. Älkää siis tehkö kuten minä vaan ostakaa molempiin osoitteisiin samoja lautasia.

Siivoaminen! Siivoan Keravalla ihan kaupan välineillä. Perussiivoukseen kuuluu tasot, imurointi ja moppaus. Keittiön korkeakiiltokaapit pyyhin tarpeen mukaan ja makkarin peilit katson aina tahrattomaksi. En ymmärrä miten joillain asukkailla on niin tahmaiset näpit ja miksi peilejä on kosketeltava vaikkei asiakkaalla ole periaatteessa mitään asiaa kaappeihin peilien takana.

Asiakkaille on siivousvälineistöä tarjolla, käytän näitä samoja aineita itsekin siivotessani eli en kanniskele mukanani siivousvälineistöä.


Asunnossa on siis paljon tavaroitani ja vaatteitakin. Ei mitään niin tärkeää, ettenkö voisi niitä menettää, mutta minulla ei vain ole ollut saumaa tyhjentää asuntoa kokonaan henkilökohtaisista tavaroistani. Ne eivät ennen kesää tule mahtumaan nykyiseen asumukseeni ja jos vien ne kerrostalon häkkivarastoon, ne alkavat haista. Kyllä, häkkivarastoon varastoimani vaatteet haisivat aivan kellarilta, kun hain kesävaatteet! Parempi siis vain pitää niitä sisällä asunnossa.

Mitään tärkeitä papereita ym ei asunnossa ole. Siellä ei siis ole mitään, missä olisi esimerkiksi mun henkilötunnus, ei koruja, eikä mitään muutakaan helppoa ryöstettävää. Menetyksiä en ole edes kokenut, tosin yksi asukas pakkasi lähtiessään mukaan myös mun asiakkaille tarjoaman ihmispesuaineen. Pullo oli vielä juuri avattu, joten toivottavasti se menee myös käyttöön eikä roskikseen.

Asiakkaille tarjoan siis ihan marketista shampoon ja ihmispesuaineen. Niiden menekki on hyvin pientä, joten pullot riittävät pitkään! Palasaippualla pärjäisin varmaan loppuelämäni, mutta palasaippuat sotkevat niin paljon etten lähde siihen hommaan ollenkaan.

Prosiivoustip: pyhi ja hinkkaa hanat ja peilit aina puhtaiksi, läikikkäät huomataan HETI!

Asunnon ilmotukset alustoilla:

Poistin suihkusta kokonaan sen sellaisen muovisen saippuatelineen. Se oli aina irstaan näköinen. Tuo ritiläkori on parasta mitä kaupoissa on myyty. Tämä on ostettu vuosia sitten muistaakseni Honkkarista ja valmistajana oli joku ruotsalainen firma.

Pidempiaikaisille asukkaille on tarjolla hajustamatonta pyykinpesuainetta. Sitä saa vapaasti käyttää, mutta toiveenani on että jos se loppuu, ostetaan uutta. Kaikki asukkaat ovat näin toimineetkin ja usein tilalle on jätetty ihan täysi pullo.

Mitä tällä sitten tienaa? Olen varmaan pian miljonääri ja voin ostaa toisen muulin?

Pidän excelissä ajantasaista kirjanpitoa asunnon kuluista ja tuloista. Menoissa on vastikkeen ja lainan koron lisäksi lakanat, pyyhkeet, peitot, pesuaineet, saippuat, netti, astiat, keittiövälineet jne.

Asunnon "pitäminen" maksaa kuukaudessa koko vuoden keskiarvolla noin 515 euroa. Lisäksi asuntolainan lyhennys (tämä summa ei siis sisällä korkoa) on 308 euroa kuukaudessa. Tätä en voi vähentää tuloista.

Asunnon tulopuoli on keskimäärin ollut 964 euroa kuukaudessa. Kirjoitan summat nyt keskimäärin, koska tulot vaihtelevat kuukausittain ja esimerkiksi pidempiaikaisten vuokralaisten vuokra perustuu vuokra-ajan pituuteen ja henkilömäärään, joten en voi mitenkään hinnoitella asuntoa tietyllä samalla kuukausivuokralla kaikille asiakkaille.

Kuukaudessa verotettavaa tuloa (eli se osuus tuloista, joka jää ns käteen) on 449e. Tästä saan tehdä 60 euron kalustevähennyksen, jolloin verotettavaa pääomatuloa kuukaudessa on 389e. Pääomavero on 30%, eli maksan verottajalle 117 euroa veroa joka kuukausi. Tuloista jää käteen siis 332 euroa. Tämä on minulle siis täysin puhdasta tuloa, mutta tästä toki maksan asuntolainan lyhennyksen osuuden, joka on 308e. Varsinaista diskorahaa jää 24 euroa kuukaudessa, mutta toki varallisuuteni kasvaa kuukausittain tuon lainanlyhennyksen verran olettaen että asunto pitää arvonsa. Asunnon velaton myyntihinta oli vuonna 2019 125 000e.

Voin siis sanoa että asunto elättää tällä hetkellä itsensä ja tarjoaa minulle pikkiriikkisen tulonkin.

Samanlaisiin tuloihin pääsisin myös pitkäaikaisemman vuokraajan kanssa, silloin ei tarvitsisi pyykätä eikä pitää asunnossa nettiä ja maksaa sähkölaskuja. Ei tarvitsisi ostaa uusia lakanoita eikä paistinpannuja tuhoutuneiden tilalle eikä tarvitsisi pesettää pesulassa mitään isompaa. Normaalissa pitkäaikaisvuokrauksessa kuukausimenot olisivat 329 (vastike, sijoitusasunnon vakuutus ja lainan korot) euroa (yhdelle hengelle) eli 186 euroa vähemmän kuin nykysysteemissä.

Mutta on tässä joku hohto, kun tätä jatkan. Ja yhtenä isona syynä on tietysti myös se, että asunto on hyvin varusteltu ja kalustettu. Tällaisille kohteille on kuitenkin jonkin verran kysyntää ja kalustettuna asuntona tämä on ehdottomasti halvempi kuin Forenomin asunnot. Pitäkööt Forenom ihan vapaasti raksahenkilöt, mä panostan lapsiperheisiin, joilla on asunnossaan putkiremppa.

Aasit ja muulit näkyvät sisustuksessa.

Tämän ihanan aasitaulun on maalannut Kata's Art


Lue lisää

perjantai 31. joulukuuta 2021

Muulimenojen tilinpäätös vuoden 2021 osalta

On taas aika laskea yhteen kaikki se, mitä Muuliharrastukseen meni vuonna 2021. Olen tuttuun tapaan askarrellut tästä selkeän taulukon, jossa olen erotellut kulut pakollisiin ja valinnaisiin kuluihin. Pakolliset kulut ovat siis ne, joilla Muuli pidetään elossa ja kaikki harrastaminen ja huvit ovat valinnaisia kuluja.

Tein vuoden 2021 budjetin vuosi sitten. Ja nyt taas tein budjetin vuodelle 2022. Budjetti ei tarkoita tässä kohtaa sitä, että en ostaisi Muulille esimerkiksi kivennäistä siinä vaiheessa, kun budjetti ylittyy. Budjetin on vain tarkoitus edes alitajuisesti ohjailla menoja. 

Tuloja ei vuonna 2021 ollut ollenkaan, eli en myynyt mitään Muulin tarpeettomia varusteita kirpparilla. Tällaisia varusteita on kyllä kertynyt taas jonkin verran, joten yritän lähiaikoina avata instakirppiksen ja myydä sälää pois hyvin kilpailukykyiseen hintaan.


Todettakoot heti alkuun että budjetti ylittyi ja rankasti ja syynä siihen oli lähinnä marraskuussa ostettu uusi (siis käytettynä ostettu) enkkusatula. Satula maksoi sovituksen kanssa noin 1100 euroa enkä ollut varautunut siihen etukäteen mitenkään. Nyt tuntuu kuitenkin että saatiin hyvä satula pitkäksi aikaa, joten en todellakaan kadu penkin ostoa.

Terveysmenot ylittyivät hiekkakuvauksen takia ja kavionhuolto siksi, kun tämän talven kengitys tapahtui jo vuoden 2021 puolella. Yleensä Muuli on kengitetty vasta tammikuussa. Budjetoin ensi vuodelle myös kaksi kengitystä. Muita kavio-ostoja on olleet säärystimet bootseihin.

Päästiin näköjään tosi kivasti tunneille ja kursseille Muulin kanssa. Lisäksi koulutusmenoissa on Muulin ajokoulutus heinäkuussa. Osa siitä menosta oli toki ns tallivuokraa, mutta laitoin tällä kertaa koko koulutusjakson koulutusmenoihin.

Vuosi 2021 taisi olla muulihistorian kallein. Toivottavasti se jääkin historiaan sellaisena, eli seuraavat vuodet ovat meille parempia. Budjetoin ensi vuodelle tosi tiukat varusteostot (käsittääkseni Muulilla on nyt kaikki mitä se tarvitsee), mutta laitoin terveydenhoitoon 1000 euroa, koska meillä on edessämme todennäköisesti klinikkakäynti jossain vaiheessa Muulin takapään ongelmien takia. Tai jollei klinikkakäyntiä niin ainakin nivelravinnetta on ostettava. Kerron tästä lisää kunhan asia on ratkaistu, en halua spekuloida keskeneräistä asiaa somessa koska elämäni on parempaa ilman somediagnooseja.

Kisamenihin ajattelin alustavasti yhdet matkakisat ja koulu- ja estekisat. 200 euroa pitäisi riittää näihin, mutta jos kisamenot ylittyvät, ei se haittaa. Haaveissa olisi osallistua viimein myös karjakisoihin.

Teitä mahtaa kiinnostaa sekin, paljonko Muuliin on mennyt tähän mennessä koko aikana rahaa? Ostin Muulin marraskuussa 2015 ja tähän päivään mennessä siihen on mennyt 56 678 euroa. Summa on jakautunut alla olevan piirakan mukaisesti.


Lue lisää

Muulimenot joulukuussa 2021

Menot

Joulukuun tallivuokra 400e
Satulansovitus 109,45e
Black Country satula 955e
Globus kumiputsit 11,22
Ratsastustunti 25e
Vetcare E-vitamiini 48e
Virtuaalisten agilitykisojen osallistumismaksu 10e
Linimentti 14,90
Maastoon uusi raippa 11,44e

YHTEENSÄ: 1595,11e

Tulot

0e

YHTEENSÄ: -1595,11e


 

Lue lisää

torstai 23. joulukuuta 2021

Kaunista joulua kaikille someseuraajillemme!

 

Joulukuvien suhteen olin tosi ajoissa tänä jouluna, kuvat on nimittäin otettu jo tammikuussa. Samantyyppinen meininki on edelleen, mutta satula on näiden kuvien jälkeen vaihtunut onneksi istuvampaan versioon. Kaikki kuvat otti Sonja Mäkinen, kiitos!

Yleensä joulupostaukset sisältävät pienen katsauksen menneeseen vuoteen. Muuliprojekti ei tee poikkeusta.

Instagramiin listasin kohokohtia jo lyhyesti, mutta listailen niitä hieman enemmän ja pidemmin tänne blogiin.

Heti alkuvuodesta (oikeastaan jo viime vuoden puolella) aloin etsiä Muulille liikuttajia ja joulukuussa meillä olikin koeratsastuksia. Kaksi liikuttajaa siitä löytyi ja kumpikin on pysynyt tässä mukana edelleen. Se on ihme, sillä Muuli ei ole tasollisesti kovin hyvä eikä mikään automaatti. Itseasiassa nämä tällaiset kehitysvaiheessa olevat ratsut maneesittomilla ja julkisten ulottumattomissa olevilla talleilla ovat sellainen joukko vuokrahevosmarkkinoilla jotka eivät liikuttajia oikein löydä. Ja ymmärtäähän sen, kuka aikuinen ratsastuskykyinen henkilö haluaisi painia jonkun muulin kanssa siitä että mennäänkö tänään kentän takanurkkaan vai ei ja nouseeko toinenkin laukka.

Mähän en ole ottanut mitään rahaa Muulin liikutuksesta, mun mielestä Muuli ei ainakaan vielä ole sillä tasolla että se olisi reilu diili tai että liikuttajasta voisi tulla asiakas, asiakkaalla kun on aina varaa vaatia ja valittaa. Liikuttaja on siis vuokraaja, joka ei maksa.

Ratsastuspuolella Muuli on tuntunut menevän kouluratsastuksessa ylös- ja alaspäin. Tai siis keväällä olin kirjoittanut blogiin että vitsit kun menee hyvin, mutta sitten kesän ja syksyn aikana minulla ei ollut enää oikein fiilistä mennä kentällä ollenkaan kun ratsastus oli jotenkn hankalaa ja vaikeaa. Ei siihen varmaan mitään yhtä selkeää syytä edes ollut, mutta Muulia tuntui vituttavan tai sitten mua vitutti koko homma. Käytiin siis paljon maastossa ja kenttätyöskentely oli vain semmoista keventelyä. Ratsastustunteja meillä oli valitettavasti aika epäsäännöllisesti ja kun niitä oli, aloitettiin aina siitä että kumpi on oikea kevennys.

Vaikka juuri kirjoitin ettei ratsastuksen tökkimiseen ollut mitään selkeää syytä, niin oikeastaan syy oli kyllä satula. Ahdistuin tietenkin huomatessani valkoista karvoitusta Muulin selässä ja soimasin itseäni kivun tuottamisesta vaikkei Muuli selkäänsä kovin paljon edes reagoinut (se hierottiin, mutta ei tutkittu muuten). Marraskuussa meillä kävi satulansovittaja, jolla oli välityksessä Muulille sopiva koulusatula. Ensimmäisestä perstuntumasta lähtien satula tuntui tosi hyvältä ja muutoksen Muulissa näki kyllä heti.

Kyse ei välttämättä ollut siitä että edellinen Wintec 500 Wide olisi ollut erityisen epäsopiva Muulille, mutta minun olikin tosi hankalaa istua siinä. Luistelin joka puolelle ja jouduin koko ajan jännittämään jalkojani, jotta ne pysyisivät oikeilla paikoilla. Uuden satulan kanssa pystyin rentoutumaan satulassa heti eikä minun tarvinnut pakottaa jalkaa omalle paikalleen. Tämä tietenkin heijastui heti Muuliinkin, onhan tasapainossa istuva ja rento ratsastaja paljon mukavampi kantaa. Käteni rauhoittui heti, Muuli alkoi luottaa tuntumaan enemmän. Vanhan satulan jätin vielä varastoon josko sillä voisi ensi kesänä harjoittaa estehyppelyä. Kavaletteja korkeammat ovat vähän hankalia koulusatulalla.

Vaikka edelleen Muuli on silkkihansikkoilla ratsastettava. Kilon maitotölkkien kokoista tuntumaa tuntee vain silloin, kun Muuli lähti ja se pitäisi saada himmailtua. Normaalielämässä tuntuma on ohjan paino ja viidesosa suupielestä.

Estepuolta ei harrastettu kovinkaan paljon. Toisen liikuttajan kanssa Muuli hyppäsi muutaman kerran ja itseni kanssa saman verran. Lisäksi käytiin kerran lähitallilla pay&jumpissa hyppäämässä vähän uusia esteitä ratana. Siellä meni kaikki tosi kivasti, mutta päivä oli aika kuuma eikä oltu kumpikaan kovin meneviä tai terässä.

Osallistuin keväällä kaksiin kouluratsastuskisoihin, virtuaalisesti, ja sain molemmista luokkavoiton. Vain toisissa kisoissa olin ainut osallistuja raviohjelmassa. Kuvittelin että livekoulukisat olisivat ihan helppo homma, taitoahan löytyy todistetusti jo kotikentällä. En silti kuvitellut että prosentit putoaisivat 25% kun siirrytään vieraaseen paikkaan. Mutta olen edelleen iloinen siitä miten kiva Muuli oli käsitellä kisapaikalla. Siis tosi mutkaton taluttaa, vaihtaa varusteita, odotella vuoroaan jne. Jos joku järjestäisi paikallaanseisomisen kilpailut niin Muuli olisi aika vahvoilla.

Karjahommia tehtiin kaksi kertaa, ensin Hietaniemi Ranchilla Sonkajärvellä ja myöhemmin kesällä Virroilla muulimiitissä. Muulimiitissä toimin myös vähän koutsaajana karjahommiin ja koutsaamani ensikertalaisratsukko osallistyi myöhemmin samana vuonna karjakisoihin! Meiltä nuo kisat jäivät väliin, koska niiden ajankohta siirtyi sellaiselle viikonlopulle, jonka olin sopinut lomitukseksi. No ensi vuonna sitten.

Heinäkuun Muuli oli Lempäälässä ajo- ja lastaustreenissä ja tykkäsin itsekin kunnon kesälomasta. Kesähän oli älyttömän kuuma, joten ratsastuspuolta olin himmaillut jo kesäkuussa. Tosin yksi upee muisto on mielessä. Olin tallilla tosi myöhään, siis joskus kasin jälkeen, ja lähdin maastoon. Melkein yöttömässä yössä oli tosi upeeta ratsastaa T-paita päällä ja nauttia lämmöstä ja ilta-auringosta. Annoin Muulin syödä pitkään peltotien penkkojen puskia ja mietin vaan että tämän hetken haluan muistaa ikuisesti. Olen nyt muistanut sen puoli vuotta, ehkä muistan vielä toiset puoli.

Ajopeli Muulista tuli, mutta (tästä en ole blogissa kertonutkaan koska järkytyin tilanteesta syvästi) kotona se sitten kolmannella ajokerralla oli kuin viulunkieli. Luultavasti siinä hetkessä oli tallillakin niin paljon hässäkkää että kärryt ja ajohommat siihen yhdistettyinä olivat liikaa. Muuli keuli itsensä ulos kentältä, mutta päästiin sitten turvallisesti (taluttaen) liikkeelle. Se tikitti menemään sellaisessa mielentilassa, että pienikin triggeri saisi sen lähtemään lapasesta. Talutin (Hanna ajoi) Muulin pienen lenkin, kunnes tultiin tallille menevän polun alkuun. Siinä vielä saatiin takaa lauma pyöräilijöitä, jotka eivät millään meinanneet taluttaa fillareitaan. Muuli pysyi onneksi paikoillaan, riisuttiin siltä kamat ja vedettiin kärryt (Hanna veti) itse tallille. Tallilla vielä ohjasajoin ja tehtiin kärryihin totuttelua.

Tehtiin kotona liikaa ja liian nopeasti. Ehkä joku varuste sattui, ehkä ajettiin ekat pari kertaa liian pitkät lenkit, ehkä kuolain oli kuitenkin liian kova jne. Mutta sovittiin että palataan asiaan talvella, kun käytössämme on luminen tallin oma pelto ja enemmän tilaa. Kenttä on äkkiä tosi ahdas kun Muuli laukkaa menemään. Lisäksi Muulilla on taipumuksia yrittää poistua kentän autojen yli, se ei välttämättä ymmärrä ettei se ole kärryjen kanssa kovinkaan suotavaa.

 

Käytiin yksissä matkakisoissa tänä vuonna. Kisat olivat kesken Muulin koulutusjakson eli hain ja palautin sen Lempäälään. Kisat meni ihan kivasti huolimatta siitä että lämpötila oli +28 ja meidän startti tietenkin keskellä päivää. Muuli tuntui aika nuutuneelta ja tuntui pahalta hoputtaa sitä ETEEN!

Huoltotauon jälkeen se siirtyi itse käyntiin ja yritti mennä yhden talon pihaan. Pyörittelin sitä siinä sitten että mikä ihme tuli, että pitääkö päästä penkkaan pissalle. Parin minuutin päästä Muuli tuntui tokenevan tiloistaan ja jatkoi matkaa ravissa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kello oli sen verran että loppumatka oli ravattava, joten tikitettiin ihan kaksistaan loppuun asti, tosin edellä juuri näköetäisyydellä meni pari ratsukkoa, mutta Muulilla ei ollut mitään intoa ottaa näitä kiinni.

Tuon kisan jälkeen mietin kyllä pitkään että onko tässä saatana mitään järkeä, kisapäivä on aina sen 12 tuntia kaikkinensa, raahaat eläimen paikkaan x. odottelua, hellettä, ei suostu juomaan, itellä särkee päätä, hinkkaat kisat ja sitten kotimatkalle. Mutta seuraavana päivänä katsoin kuitenkin Kipaa.

Syksyllä me maastoiltiin Muulin kanssa tosi paljon. Käytiin yksi 40 km megamaasto ja verkostoiduttiin lähitallilaisten kanssa, tai no tallille on 12 km matkaa, mutta ratsastettiin sinne ja sitten näiden tallilaisten kanssa takaisin meidän tallille. Ollaan myös maastoiltu jonkin verran toisen lähitallin kanssa kun näytin heille aluksi reittejä. Nämä reissut ovat olleet kivoja! Meidän lähialueella on useita talleja, jotka käyttävät samoja maastoja meidän kanssamme mutta tosi harvoin törmään maastossa keneenkään. Olisi hauska maastoilla enemmänkin yhdessä ja luoda verkostoa samaan aikaan. Eli jos luet tätä blogia ja tiedät käyttäväsi samoja maastoja meidän kanssa, älä epäröi ottaa yhteyttä jos olet maastoiluseuraa vailla!

Maastoiluun liittyen meillä oli myös ikimuistoinen viikonloppu Heinolassa. Talli, jossa olen itsekin aloitellut ratsastusta on taas pystyssä. Tai siis talli on tässä välissä muutamaankin kertaan myyty ja viimein siinä on taas hevosihminen, jolla on täyshoitotalli. Sain Muulin sinne viikonlopuksi asustelemaan ja itse asuin vanhemmillani 500 metrin päässä. Oli tosi kivaa kulkea vanhoja maastoreittejä. Noita reittejä olen hinkannut ajaen shettiksellä ja kesähevosellamme aikoinaan ja PALJON! Jotenkin ne reitit olivat kyllä lyhentyneet tässä välissä.

Vuosi 2021 sisälsi siis aika monipuolisesti toimintaa Muulin kanssa. Sanoisin että vuosi oli aika tasainen, Muuli on sellainen puskatason perusmopo. Se ei enää kauheasti kiikutellut mua mihinkään enkä tainnut pudota selästä kertaakaan tämän vuoden aikana, mutta vielähän tässä on vuotta jäljellä, eli vielä en avaa kuoharipulloa.

Ensi vuodelle en aseta taaskaan mitään tiukkoja tavoitteita. Ehkä muutaman minitavoitteen listaan vielä tähän.

  • koulukisoista hyväksytty tulos, ihan sama mistä luokasta ja ihan sama kuka Muulilla ratsastaa
  • enemmän agilityä treeneihin ja osallistun virtuaalikisoihin
  • enemmän pidempiä seikkailumaastoja
  • pitää Muuli jatkossakin suht terveenä
  • varusteostot v 2022 max 500 euroa

Toivotan oikein hyvää joulua kaikille Muuliprojektin lukijoille! Ihanaa että blogillekin on vielä rako sometulvassanne ja täältä löytyvätkin tämän projektin pitkäaikaisimmat seuraajat. Vaikka muut somekanavani ovat tällä hetkellä blogia suositumpia, pyrin silti pitämään blogin ajan tasalla kuulumisistamme ja postaamaan vähintään 52 postausta ensi vuonna. Pysy siis edelleen mukana, emme ole menossa minnekään.

Lue lisää

sunnuntai 12. joulukuuta 2021

Harrastettiin pitkästä aikaa agilityä ja samalla osallistuttiin virtuaalikisoihin

Keli ei ollut todellakaan kuvauksellinen. Sumuinen, tosi tuhnuinen, hämärä. Mun kamera ei ihan ollut messissä. Onneksi videolta näkee toimintaa paremmin. Kaikki kuvat ja videon otti Oona Virtanen, kiitos!
Onnenpisara järjesti virtuaaliset agilitykisat, joissa oli jopa oma luokka aaseille ja muuleille! Me Muulin kanssa tietenkin osallistuttiin vaikkei olla treenattu agilityä öö no ainakaan vuoteen. Onnenpisaran takana on Riina Harinen, joka on tuttu neljän vuoden takaa aasileiriltä. Hän piti meille silloin leirillä erittäin inspiroivan agilitytreenin. Kirjoitin siitä oman postauksen tuolloin. Jos ikinä sulla on mahdollisuus osallistua Riinan kurssille niin suosittelen erittäin lämpimästi!

Tuolloin jäi parhaiten mieleen neuvo opettaa rata lopusta alkuun. Eli ensin treenataan viimeistä estettä, sitten toisiksi viimeistä ja viimeistä jne. Eli lisätään aina yksi este lisää ja Muuli oppii järjestyksen sekä sen että vikalla esteellä odottaa jackpot, eli oikein erityisen hyvä palkinto. Tällä tavoin ketjuttamalla sitä ei myöskään ole tarpeen lopulta palkata jokaisen esteen jälkeen.

No sanotaanko että treenaaminen ei ole vahvin lajini ja olen äärimmäisen laiska rakentamaan mitään ratoja kentälle. Olin siis tallilla puoli tuntia omasta aikataulustani myöhässä ja rakensin rataa kentälle hikihatussa, tai siis takissa, olinhan pukeutunut +1 asteeseen ihan samalla vaatemäärällä kuin -18 asteeseen.

Onneksi tallillamme on kevyitä pehmopuomeja, muuten olisin lyönyt hanskat kenttään. Sain raavittua kokoon kaikki esteet. Sillan virkaa toimitti vanerinpala ja turvallisuuden takia pressun tilalla oli pätkä kumimattoa Muulin tarhasta heinien alta. Tosin tilsatilanteen takia pressu olisi kuitenkin saattanut olla turvallisempi vaikka hokkikengät olivatkin jalassa.





Kuvaajaksi olin nakittanut Oonan, jota olin kuvannut viikko aiemmin joulukuvien tiimoilta. Ensin treenasin ajatuksena aloittaa just vikalta esteeltä (joka oli bonustehtävä) ja ketjuttaa siihen, mutta kun Muuli hieman kavahti siltatehtävää, teinkin vaan kaikki tehtävät yksittäin niin monta kertaa, kuin oli tarpeen ja sitten kuvattiin rata.

Se menikin niin putkeen että rata oli kerrasta kuvattu!

Sen jälkeen jatkoin kuitenkin vielä tehtäviä ja dokumentoitiin lisäksi pystyvideota ja lisää kuvia (koska TikTok ja Insta) ja ihan lopuksi päästin Muulin irti ja kokeilin miten se tekisi tehtävät ihan vapaana. Ja sehän kuulkaas teki!

Suurinta iloa minulle tuotti puomipujottelu, jossa Muuli luki tosi kivasti ihan mun kehoa ja varsinkin käsiä ja pujotteli puomit ilman ongelmaa. Tosin aina kun paineistin sitä pois päin itsestäni, se veti päätä alemmas ja korvat tiukkaan luimuun.







Noin muuten Muulin mielentila oli mielestäni ihan ok rauhallinen ja vain muutaman kerran se stressasi niin paljon että veti lohikäärmenaaman päälleen. Yleensä namit saavat tätä aikaan (varsinkin kaura), ja olenkin nykyään antanut niitä hyvin harkiten ja vähemmän kuin ennen. Maastakäsittelyssä eron huomaa heti, eli jos teen samaa tehtävää narua pyöritellen eli paineesta pois, on Muulin ilme ja koko kroppa paljon levollisempi, mutta myöskin hitaampi kuin jos palkkaan sitä leivällä hyvistä suorituksista. Leivän kanssa se toimii sähäkämmin ja isommilla liikkeillä, mutta ilmeeltään Muuli muistuttaa lohikäärmettä. Olen itse tulkinnut sen stressiksi ja olen itse myös ruokkinut sitä palkkaamalla Muulia sen ollessa väärässä mielentilassa, eli vähän kierroksilla.

Tässä alla on kisasuorituksemme.


Lue lisää

lauantai 11. joulukuuta 2021

Tulokset Instagram-gallupista: Mitkä ovat suosituimmat työvälineet, kun kyseessä on lumettoman tarhan pohjaan jäätynyt paska

Viikko sitten tänne etelään tuli ihan yllättäen ja varsinkin pyytämättä kovat pakkaset. Maassa ei vielä siinä vaiheessa ollut yhtään lunta, eli tarhojen pohjat (luojankiitos meidän tallilla kuitenkin suht tasaiset hiekkatarhat) jäätyivät kivikoviksi ja paskat toki jäähtyessään tarttuivat tarhaan kiinni betonin lailla.

Tarhat on kuitenkin päivittäin siivottava joten eikun tuumasta toimeen. Oma lempityövälineeni paskan irrotukseen on nelipiikkinen rautatalikko tai teräväkärkinen pistolapio. Sen jälkeen haravoin kakkelit talikkoon tai lapioon ja jos oikein hifistelen niin saatan luutia tarhanpohjan. Tämä varsinkin sillon kun kakka on hajonnut aivan atomeiksi.

Meillä on tallilla aikamoinen valikoima kakkatyökaluja nimenomaan talvitarhoja ajatellen. Kuka nyt kesällä pistolapiota tarvitsisikaan. Kuvasin työvälineet ja kaivoin netistä vielä lisää kuvia ja kysyin Instassa puolueellisessa ja testaamattomassa gallupissa, että mitä jengi oikein käyttää. Tutkimus olisi ollut parempi toteuttaa jollain sellaisella alustalla, joka tuuppaa exceliin jokaisen vastaajan tulokset jolloin olisin nähnyt, että mitä comboja ihmiset eniten käyttävät. Sehän on selvää että useampia työvälineitä sinne tarhalle tarvitaan. Nyt ei pelkkä paskatalikko auta.

Laitoin tulokset exceliin niin että superlikejen pisteet annoin kertoimella 2 ja lisäsin niihin normaalit käyttöpisteet. Ajelin alla olevaan graafiin työkalut käytetyimmistä vähitenkäytettyihin ja vierellä on oranssilla palkissa "en käytä"-äänet.Äänimäärät menevät suht lineaarisesti, tosin rautapaskatalikko (siis rautapiikkinen hyvin perinteinen tiheä paskatalikko) ja nelipiikkinen talikko on yhtä paljon käytössä kuin ei ole.

Vastaajia tässä gallupissa oli muuten noin 740. 

Kolme on selkeästi ylitse muiden, nimittäin se ihan tavallinen muovinen paskatalikko, teräväkärkinen rautainen pistotalikko ja omat hanskat. Yllättävän moni ainakin viimeisteli tarhan nappaamalla kikkareet kottariin ihan omilla hanskoilla. Pakkasellahan se onkin ihan ok.

Yllättävintä kyllä, kaikista suosituin työväline oli omat kengät. Potkiminen sai paljon käyttäjiä, superlikeja mutta vain vähän käyttämättömyyspisteitä. Voisi siis sanoa että melkein kaikki turvautuvat jäisten paskojen osalta omiin kenkiinsä joko kärjellä tai kantapäällä potkien.

Rautainen paskatalikko ja nelipiikkinen talikko olivat keskikastia, käyttäjiä oli yhtä paljon kuin ei-käyttäjiä ja sen jälkeen suosion vähentyessä (työvälineet olivat kaaviossa tykkäysmääriensä mukaan) ei-käyttäjät lisääntyvät tai tasaantuvat.

Jos näiden perusteella pitäisi talliin ostaa minimityövälineet tarhansiivoukseen talveksi niin valinnat olisivat tietenkin normaali talikko ja teräväkärkinen lapio.




Jäisen tarhan siivouksesta syntyi luonnollisesti myös somevideo. Tässä on mun oma prosessi käytynä läpi minuutissa. Omallakin tallillamme on tästä monta eri variaatiota. Itse käytän paskojen irtihakkaamisessa aina nelipiikkistä talikkoa, mutta videoinnin ajan se oli käytössä toisessa tarhassa, joten tyydyin kakkosvaihtoehtoon. Osa ei tätä talikkoa ymmärrä ollenkaan.

Ja muuten vasta videon julkaisun jälkeen erään TikTok-kommentin saatuani tajusin, että käytin videolla ainakin 20 kertaa sanaa paska.

Lue lisää

perjantai 10. joulukuuta 2021

Kouluratsastukseen löytyi ihan uusi vaihde kun Muulin Wintec vaihtui Black Countryn koulusatulaan

 

Löysin harmikseni Muulin selästä satulan alta valkoista karvoitusta ja tarkempi tarkastelu osoitti, että karvoitusta oli vasemmalla puolella kämmenen kokoisella alueella ja oikealla puolella myös, mutta pienemmällä alueella. Muuli ei arkonut selkäänsä eikä selässä ollut lyöttymiä (rupea, vesirakkuloita, patteja).

Epäilin heti syyksi aiemmin syksyllä toteutettuja pidempiä maastoreissuja. Niitä kun osui useampi aika lyhyeen ajanjaksoon. Kutsuin ensin paikalle hierojan ja Muulia aikaisemminkin hieronut Silja tsekkasi Muulin läpi. Jumia oli juuri vasemmassa selkäfileessä ja oikealla puolella lautasen alueella.

Valkoinen aluekin on siitä jännä, että karvoista näkee, että valkoinen alue on ilmestynyt vasta syksyllä. Karvat ovat siis kärjestään n 1 cm matkalta ihan normaaleja ruskeita ja tyvestä valkoisia. Alueen reunoilla karvat ovat raidallisia, kärki ruskea, välissä valkoinen raita ja tyvestä jälleen ruskeita, kuin alue olisi parantunut muutaman millin kuluttua normaaliksi ja karva on kasvanut taas ruskeana. En olisi valkoista aluetta edes huomannut ellei ihan muutama karva olisi katkennut ns pahimmasta kohdasta. Toisella puolella selkää on samanmoinen alue, mutta sepäs ei kuvissa näykään, vaan karvoja on kädellä harattava vastakarvaan, jotta karvonen juuret näkyvät. 

Alla on video, kun haravoin karvoja kädelläni. 


Olin jo tuossa kohtaa siirtänyt länkkäsatulan hetkeksi lomalle ja ratsastanut vain enkkusatulalla, jonka virkaa toimitti siis Wintec 500 Wide. Muuli ei arkonut juuri selkäänsä, mutta satulavyön noukkiminen mahan alta sai sen nostelemaan takajalkojaan tai ainakin lepuuttamaan toista takasta. Ratsain en itse oikein saanut vasenta laukkaa nostettua kuin aivan pienellä ympyrällä "pakottamalla" ja laukka oli herkästi vastalaukkaa, ristilaukkaa tai jotain muuta sekameteliä.

Kun Muulin tarhakaverille Armakselle oli tulossa satulansovittaja käymään, ilmoitin Muulinkin halukkuudesta osallistua. En uskonut että sille löytyisi yhtäänä sopivaa satulaa, mutta olisi hyvä katsoa Muulin tämän hetken satulat läpi. Lisäksi minulla oli satulat kahdelta kaverilta sovitusta varten. Paras kaverini Google ei oikeastaan tuonut helpotusta tuskaani. Kuvittelin että Wintec olisi ihan ok, olenhan itse sovittanut sen kaaret suoraan selkään ja mielestäni se ei tee pistekuormitusta, mutta luettuani Vixenin sivuilta listan "oireista", joita epäsopiva satula voi aiheuttaa, olisin voinut ruksia melkein kaikki.

Mutta jotain on parantunutkin, Muuli kulki alamäet pitkään päätään heitellen, mutta sellainen loppui ehkä puolisen vuotta sitten yhtäkkiä kokonaan. Samoihin aikoihin se oli halukas myös jatkamaan ravia myös loivissa alamäissä, aikaisemmin se teki sen vastustellen ja päätään heilutellen, joten emme tietenkään koskaan ravanneet alamäkeen. Muuli vispaa häntäänsä ajoittain paljon, mutta se liittyy aina pohkeeseen. Muuli reagoi siis ihan jokaiseen jalalla annettavaan apuun heilauttamalla häntäänsä. Eli jos olette nähneet ratsastusvideoita, joissa sen häntä on paikoillaan, se tarkoittaa vain sitä että en käytä pohjetta tai ratsasta muutenkaan jalalla.

Tässä alla ovat kuvat, jotka otin Muulista marraskuun alussa ja lähetin satulansovittajalle.





Myös ajoittaista epäpuhtautta on ollut liikkeessä on/off vuoden ajan. Mutta Muuli on aina vertynyt eikä tätä tapahtu joka kerralla. Eron huomaan juuri ratsastuksen alussa ravin suuntaa ja kevennystä vaihtaessa, toinen ravi vaatii aina hieman sulattelua, sen verran kummalliselta se nimittäin aluksi tuntuu. En ole tästä somessa tätä ennen huudellutkaan, koska en tarvitse tähänkään vaivaan nettidiagnooseja. Epäpuhtaus ei ole ollut niin suurta että olisin saanut sitä videolle tai että se jatkuisi koko tunnin. Ja olen sellaisia vanhanliiton hevosharrastajia että jos se liikkeessä vertyy, niin sitten sitä liikettä annetaan. Mutta epäpuhtauskin voi olla satulan syytä, eikä se ole oikeastaan ihme jos satula on ollut niin huono, että se on saanut aikaiseksi karvatuppien kuolemisen.

Olen pohdiskellut satulan sopivuutta aiemminkin ja Impression padin kanssa tehdyt testaukset länkkäsatulan kanssa näyttivät jo tuolloin että satula painaa enemmän vasenta puolta. Tilanne ei tuolloin vain vielä eskaloitunut näin pitkälle. Tuolloin muutin länkkäsatulan padin täytteitä ja laitoin ne keskelle ja taakse, mutta myöhemmin poistin ne koska satula tuntui vielä huonommalta.

Kesällä otatin Muulista hiekkakuvien lisäksi kaviokuvat, nekin liittyivät samalla tähän epäpuhtauteen ja tuolloinhan selvisi, että takasten kavioluun kulma ei noudattelekaan täysin kavion seinämää. Sain siis luvan ottaa takasia pystymmiksi ja sitä olen syksyn aikana hiljalleen tehnytkin. Tämäkin voi vaikuttaa takapään epäpuhtauteen!

Mutta klinikallahan Muuli ei ole käynyt tämän tai muunkaan vaivan takia. Kuten kirjoitin tähän jo aiemmin, jos se liikkeellä lähtee niin liikettä sitten vaan. Muuli ei kuitenkaan ole ollut mitenkään erityisen haluton ja se muilla elämänsä osa-alueilla näyttää kyllä selkeästi jos se ei jostain pidä.

Black Country issikkasatulan alapuoli on ehtaa villaa. Kaupan päälle tuli edellisen käyttäjän valkoisia karvoja.


Tämän pohjustuksen jälkeen palaan taas postauksen aiheeseen eli uuteen satulaan. Tallille tuli käymään Satulapajasta Katja Rikassaari. Lähetin hänelle etukäteen kuvia Muulin selästä ja hän otti niiden perusteella budjettiini sopivia myyntivälityssatuloita mukaan ja katsoi samalla Muulin omat satulat.

Länkkäsatulaan saatiin ohjeistus padin toppaamisesta, palat vain eteen ja taakse jättäen keskikohdan palattomaksi. Tällä toimenpiteellä valkoisen karvan alue jää ilman täytepalaa eli kevenee hieman. Länkkäsatula istuu kyllä erittäin tiiviisti Muulin selkään, jopa liian tiiviisti.

Wintec noh, ripustin sen ylimmäiseen satulatelineeseen ja käytän tulevaisuudessa esteillä, Wintec on siis yleissatula joten sopii esteille paremmin kuin koulupenkki.

Katjan mukaan ottamista välittyssatuloista yksi oli sopiva ja istuva. Black Country -islanninhevossatula leveydessä MWja tuumakoossa 17 oli todella passeli. Koeratsastin satulan nopeasti kentällä Katjan tsekatessa sopivuutta. Ensivaikutelma oli että wow, näinkö  helppoa ratsastaminen voi olla!

Satula sovituskerralla

Satula seuraavalla ratsastuskerralla. Satulan alle tuli vielä tuommoinen pintelipatja kaksinkerroin ja topataan satulaa sitten vajaan puolen vuoden päästä jos sille tuntuu olevan sitten enää tarvetta. Muuli saattaa kasvatella pikkulihakset tuohon eteen nyt kun satula sen mahdollistaa.
Wintecissä jokainen askel ravissa oli tasapainoilua, jotenkin heiluin satulassa jatkuvasti johonkin suuntaan ja esimerkiksi jalat oli tosi vaikeaa saada pidettyä hiljaa omalla paikallaan. Jouduin koko ajan aktiivisesti pitää jalkojani edessä ja jos ratsastin täysin rentona, ne liikkuivat taakse ja istuntani alkoi heti kärsiä. Koska en paremmastakaan tiennyt, ajattelin tämän nyt vain olevan näin. Ja toki tiesin että yleissatulassa toppauspuoli on heikompaa kuin koulusatulassa. Mutta olihan ero nyt mieletön.

Jalat hakeutuivat paikoilleen ihan itsestään eivätkä keventäessä enää heiluneetkaan holtittomasti mihin sattuu. Harjoitusravi oli todella miellyttävää mutta paras juttu tulee tässä:

Muuli nosti sen minulle vaikean vasemman laukan ihan tosta noin vaan! Ja molempiin suuntiin se laukkasi ihan itse omalla moottorillaan. Wintecissä heiluin itse sen verran ettei ihme, ettei Muulia paljon kiinnostanut ylläpitää kolmatta askellajiaan. Tässä uudessa satulassa pystyin istumaan Muulia häiritsemättä.

Satula ei liikkunut milliäkään eteen (käytössä oli toki myös Rossnerin muotoiltu vyö) ja karvat olivat satulan alta suorassa. Erityisesti se valkoiseksi muuttunut vasen puoli on ollut Wintecin ja länkän käytön jälkeen "pörrössä", joten kyllähän ne epäsopivia ovat olleet, siitä nyt ei pääse mihinkään. 

Kuvasin satulansovituksesta pätkän Tiktokkiin ja Instagramiin ja se on tässä alla:


Satula jäi meille viikoksi kokeiluun jonka aikana sain tehdä päätöksen ostanko sen vai en. No päätin ostaa. Pyyntihinta oli 1200e, mutta tarjouksen ja vastatarjouksen jälkeen maksoin siitä 950 euroa.

Eniten siinä tökki ulkonäkö, nahka on kuvioitua ja satulan istuinta kiertää valkoinen tehosteraita. No, olen jo tottunut kumpaankin. Kuvioitu nahka on aika boss ja sitä raitaakaan en enää niin huomaa, sehän on ehkä mahdollista värjätäkin jollain nahkavärillä mustaksi jos se vielä jonkin ajan päästä häiritsee.

Olen nyt ratsastanut kentällä enkkua ihan ilolla aikaisemman suuren harmistuksen sijaan. Muuli liikkuu mielellään ja erityisen fiiliksissä olen parantuneista laukannostoista. Ja tiedättekö mitä, sitä ajoittaista epäpuhtauttakaan en ole enää joka kerralla tuntenut!

Länkkäsatula on ollut aikalailla kotona, mutta olen sitä satunnaisesti käyttänyt maastossa ja Muuli on liikkunut senkin kanssa mielellään ja reippaasti. Erityisesti laukannostot ovat nyt todella mukavia länkkäsatulan kanssa!

Tässä Muuli ihan muuten vaan.


Lue lisää