perjantai 18. kesäkuuta 2021

Otatin Muulista hiekka- ja kaviokuvat, tuloksena ei hiekkaa ja kaviotkin pientä korjausta vaille priimat!

Vasen etukavio

Suolistossa oleva hiekka on ihan älyttömän yleinen ongelma nykyhevosilla ja syy hiekansyöntiin ja varsinkin hiekan suolistosta poistumattomuuteen on hämärän peitossa. Tai siis hiekan syönnille voi olla useitakin eri syitä ja varmasti jokaisen hevoseläimen suoliston läpi kulkee maa-aineksia, mutta joillain hevosparoilla hiekka jämähtää sitten suolistoon ja aiheuttaa ongelmia.

Yksi oire mahavaivoista voi olla se, että hevonen reagoi satulavyön/juoksutusvyön kiristämiseen ja tällaista oiretta Muulilla on taas tänä keväänä ollut. Ei tämä ihan ensimmäinen kerta ollut, mutta viimeksi ongelma korjaantui kertaheitolla satulavyötä vaihtamalla. Tälläkin kertaa tuunasin Muulin molempien satuloiden satulavöitä muhkeilla lampaankarvoilla, mutta jalka nousi silti.

Erityisesti kiiman aikana pari viikkoa sitten Muulin reaktiot olivat satulointia ja ratsastusta kohtaan suuria. Kuvittelin tietenkin heti että no nyt sillä on hiekkaa, vatsahaava ja SI-nivelvaivaa, mutta sitten huomasin selkeitä kiimamerkkejä Muulin käytöksessä tarhassa (se näyttää kiimansa nykyään todella heikosti jos ollenkaan) ja parin päivän päästä se oli itse rauhallisuus.

Hiekkakuvista oltiin kuitenkin tallilla puhuttu, että olisi mielenkiintoista tsekata tilanne varsinkin kun Muuli ei todellakaan syö psylliumia (ei jauheena eikä siemenenä) eikä chiansiementäkään siinä määrin että saisin sillä mielenrauhan itselleni. Tallikaverin kanssa sitten tilattiin Hyvinkään hevossairaalasta omalle tallille hiekkakuvaus, näin eläimiä ei tarvitse kuljettaa suht pientä operaatiota varten toiselle paikalle ja siirrettävät laitteet ovat kaikinpuolin käteviä.

Oikea takakavio
Rauhoitusaineen lisääminen Muulille oli ihan oma operaationsa, siitä ehkä enemmän joskus toiste. Unten maille se kuitenkin saatiin ja kuvat otettiin, tuloksena se, ettei suolistossa ollut muruakaan hiekkaa ja kaviot olivat priimaa, pientä takakaviiden fiksailua lukuunottamatta.

Olen vuollut Muulin itse, joten tietty minua kiinnosti, että onko homma mennyt putkeen vai ei. Ennen kavioiden kuvaamista raspasin ulko- ja sisäsyrjät samalle korkeudelle, Muuli kasvattelee ulkosyrjää enemmän ja jalat ovat hieman hajavarpaiset (kavioiden vinous johtunee siitä). Kavion kärjet osoittivat ulos jo silloin kun Muulin sain, mutta kaviot ovat korjaantuneet melko hyvin vuosien aikana, mutta pitkä vuoluväli saa kavion kaartumaan ulos ja edestä katsottuna se alkaisi lopulta muistuttaa banaania sisäsyrjän kääntyessä kavion alle samaan aikaan kun ulkosyrjä hakeutuu sivulle.

Tämä näkyi myös yhdestä edestä otetusta kuvasta, joten kiinnitän etusissa entistä tarkemmin huomiota tähän. Ehkä voisin myös vuolla useammin kuin 3x vuodessa, hups!

Etusten kaviokulmat olivat kuitenkin priimaa! Eli kavioluun asento oli tismalleen sama kuin kavion seinämän.

Takasissa kaviot olivat aavistuksen pitkät, jolloin seinämä oli loivemmassa kulmassa kuin kavioluu. Raspasinkin takaset heti kuvauksen jälkeen hieman pystymmiksi ja luulen että kun pian vuolen ne uudestaan, olen saanut ne ideaalitilanteeseen. Muuli on ajoittain tuntunut/näyttänyt vähän oudolta takaa mutta selkeää epäpuhtautta en ole tuntenut selkään kuin muutaman kerran. Valmentajamme on kuitenkin kiinnittänyt siihen huomiota, tosin liike on parantunut ratsastuksen aikana. Hän katsoi kuvat myös ja sanoi että oikean takasen huonompi liike voisi hyvin johtua kaviosta. Mielenkiintoista nähdä, auttaako pieni korjausvuolu tähän!

Vasen takakavio
Muulilta otettiin kengät pois keväällä, kenkien aikana kaviot olivat kasvaneet huimasti, mutta silloinkaan en lyhentänyt raspaamalla kavioita, jotta niissä olisi kulutuspintaa mahdollisimman paljon. Nyt kesäkuun puolivälissä tultiin siihen pisteeseen, että Muuli hakeutui maastossa penkoille ja onnahteli aina välillä mennessään, enemmän takaa kuin edestä. Onnahtelulla tarkoitan siis sitä, että joku kivi tiellä sattui pahasti sen kavioon ja kavio ikäänkuin menee alta. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan.

Kyseessä ei ole mikään sen suurempi vika, koska kentällä tai peltotiellä onnahtelua ei tapahdu. Viime kesänä ostin Hyvinkäältä pullon jodispriitä, joka kovettaa anturaa. Tuputtelin sitä kavioiden pohjiin (en säteeseen) aina tallilla käydessäni mutta arkominen maastossa jatkui, joten käytimme myös bootseja. Muuli tosin tuntui välilä bootsienkin kanssa ns huonolta, eli askel ei ollut pitkä eikä reipasta käyntiä meinannut saada millään. Olin samaan aikaan säästellyt sen säteitä, jotta niillä olisi reilusti maakontaktia, mutta sitten yhden tsekkausvuolun aikana huomasin että en ollut suinkaan säästellyt säteitä vaan ne olivat päässeet kasvamaan liikaa ja rispaantuneet! Kun poistin kaiken röpelön säteistä, loppui arkominen kuin seinään.

Kavioista otettiin siis "vain" sivukuvat ja toisesta etusesta otettiin kuva myös suoraan edestä, josta ilmeni että kavion seinämät ovat edelleen eri tasoilla. Eläinlääkärikertomuksesta lainaten "Vej edestä lievää epäsymmetriaa niin että kavion sisäreuna pystympi ja nivelraot hieman kaventuneet ulkoreunaan verrattuna".

Kaikissa kavioissa oli anturaa sopiva määrä, 9-10mm.

Alla on kuva oikeasta takakaviosta sen jälkeen kun vuolin sitä kärjeltä enemmän pois, raspasin myös kärkeä tapojeni vastaisesti poikki.


Takaset alkoivat nopeasti punottaa, joten lopetin raspaamisen tähän ja odotan, että verisuonet vetäytyvät. Takasethan olivat jo melko lyhyet.


Lue lisää

perjantai 11. kesäkuuta 2021

Osallistuimme koulurataharjoituksiin virtuaalisesti ja LUOKKAVOITTO!

Tyrnävän hevosjalostusyhdistys järjesti virtuaaliset koulurataharkat. Tallikaverini ne bongasi ja vinkkasi minulle. Tuumasta toimeen sitten vaan. Printtasin ohjelmaa ja kouluradan kirjaimet, jotka myös laminoitiin ja teipattiin kavelettipottiin. Osa potista oli mennyt talven aikana rikki veden jäätyessä niiden sisään ja ne saivat vielä uuden elämän koulukirjainten pottina.

Ohjelmana oli Helppo D ITIS, joka ei siis ole SRL:n virallinen Helppo D:3 2013-ohjelma (voin kertoa kokemuksestani että se ns virallinen HelppoD on aika vaikea), vaan jonkin verran helpompi eikä niin askeleen päälle. Esimerkiksi käyntiä sai esittää 3-6 askelta ja ympyräkin sai olla 15-20 metrin kokoinen. Ohjelma oli siis tosi passeli meille ja just meidän tasoinen.

Vaikkei ohjelma ole virallinen, löytyy se SRL:n sivuilta googlaamalla. Ohjelma aukeaa tästä. SRL:n sivuilla on kyllä lista ohjelmia, mutta tämä ITIS ei ole siellä mukana. Virallisia ohjelmia näet tästä.

Harjoittelimme ratsastustunnilla radan asioita ja valkkumme Saara kertoi, mihin tuomari erityisesti kiinnittää huomiota kun kisataan koulua. Olimme sopineet toisen tallimme osallistujan Marican kanssa kuvauspäivän etukäteen ja edellispäivänä mittasimme ja rajasimme radan puomeilla ja lisäsimme kirjaimet ja treenasimme sitä. Ajattelin, että tuulessa heiluvat kirjainpotat olisivat Muulille kauhistus, mutta ne eivät aiheuttaneetkaan sydämentykytyksiä.

En oikein osaa tosta noin vana hahmottaa minkä kokoinen on 10, 15 tai 20 metrin voltti mutta nyt, kun rata oli rakennettu kentälle, mitat hahmottuivat minulle ihan uudella tavalla. Helppo D:3:ssa pitää ratsastaa kaksi 10 metrin ravivolttia, siinä meinasi tulla ihan kiire kun treenasin niitä toisia virtuaalikisoja ajatellen! ITIS-luokan 15-20 metriä oli paljon inhillisempi meille.

Kuvauspäivänä tihutti vettä ja oli aika kova tuuli ja mietin että näinköhän tästä mitään tulee, mutta eihän oikeissa kisoissakaan voi valita osallistumispäivää säätiedotuksen mukaan joten sinne vaan. Verkkasin tosi kevyesti/en verkannut juuri ollenkaan koska tarkoituksena oli kuvata samana päivänä myös toinen koulurata Aasiyhdistyksen kilpailuja varten. Teen siitä oman postauksen kun saan sen radan tulokset

Purkitus ei onnistunut ihan ykkösellä, akku loppui kesken Aasiyhdistyksen radan (ja juuri siinä radalla oli täydellinen alkutervehdys ja peruutus) ja meinasin jo hätääntyä että näinkö huonoksi ovat kamerani akut menneet.. no onneksi saatiin meidän ja Marican radat nauhalle.

Tulokset saatiin viikon päästä videoiden lähettämisestä ja yllätyin melkoisesti kun olimme Muulin kanssa voittaneet luokkamme prosentein 66,1! Paperissa oli ihan kelpo kutosten ja seiskojen rivi vain yhdellä vitosella höystettynä. Tuomari oli kirjoittanut loppuun että rapsutuksia hepalle, eli muulimaisuus ei liene vaikuttaneen ollenkaan tuomarointiin, eikä tietenkään kuulukaan vaikuttaa!

 

Alla olevalle videolle lisäsin tekstinä sekä tehtävät että niistä saamani pisteet ja sanalliset kommentit. Marica tuli jaetulle toiselle sijalle, hänen pistemääränsä oli yksi vähemmän kuin minulla eli hyvin tasaisia oltiin. Marica ratsasti radan omakasvatillaan 4v ruunalla Neppiksellä.



Lue lisää

sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Kesän hyppykausi avattu naapuritallilla!


Oltiin viimeksi syksyllä naapuritallilla Pay&Jump-tapahtumassa ja nyt sellainen järjestettiin taas, joten eikun paikkaa varaamaan! En olisi itseasiassa huomannut koko tilaisuutta ellei Muulin pitkäaikainen vanhempi stuntiliikuttaja Sonja olisi siitä vinkannut. Samalla hän kertoi olevansa tuona viikonloppuna kotikonnuillaan ja valmis kuvaamaan ja nostelemaan puomeja.

Sonja lupasi pyöräillä/kävellä meidän seurana tallille, mutta sainkin sitten seuraa kun tallilaisemme Pinja nakitettiin suokkiruuna Topin selkään ja messiin. Varasimme siis yhteisen ajan joka riitti meille oikein hyvin, toinen ratsukko sai keräillä voimia kun toinen suoritti.

Muulilla oli vähän terveysongelmia tällä viikolla. Sille nimittäin tuli rivi toiseen takajalkaan ihan ilmoittamatta ja yllättäen. Olin siitä vähän  ihmeissäni, koska Muulihan asuu hiekkatarhassa eikä sen jalat mitenkään erityisesti koskaan kastu. Mutta ehkä siihen sitten tuli joku ruhje maastossa mönkiessä, joka sitten oli sen aikaa märkänä että siihen pääsi rivi kiinni. Muulilla ei ole koskaan aiemmin ollut riviä ja se on sentään ollut minulla yli 5 vuotta.

No hoidettiin sitä sitten ahkerasti Muulin liikuttajien kanssa, muutaman päivän Muuli oli poissa käytöstä epäpuhtauden takia (ymmärtäähän sen, kyllä semmoinen määrä rupea kiristelee lihaa) muutaman päivän mutta perjantaina ja lauantaina se oli jo ookoo! Riviä hoideltiin lampaanvillalla ja paksulla Equizal-voiteella joka on nimenomaan rivin hoitoon tarkoitettu. Lisäksi koko komeus käärittiin sukkaan ja bootsiin. Villa ja tuo rasva saivat ruvet irtoilemaan ja ennen estehyppelyä sain helposti irti viimeisetkin ruvet.

Naapuritalli ei ole ihan hoodeilla ja kuljettiin sinne vielä metsiä pitkin eikä suoraan tietä pitkin. Aikaa meni 50 minuuttia suuntaansa, mutta kuljettiin se ihan käynnissä ja kun Muuli oli menomatkalla vetohevosena eivät siinä silmät varsinaisesti vuotaneet.



Kohteessa, Kosken tallilla (paikalliset tuntevat ex-Pikkupihlajana) oltiin vähän aikataulusta jäljessä ja huoltojoukot olivatkin jo paikalla valmiina kuvaamaan ja nostelemaan puomeja.

Muuli oli jo ns lämmin helteestä ja kävelystä johtuen, joten ravasin vain kerran kentän ympäri ja menin käynnissä kaikki esteet läpi. Koska estekorkeus oli meille mukavuusalueella, esteiden yli pystyi menemään käynnissä. Muuli on käynnissäkin melko tarkka eikä juuri pudottele puomeja.

Sonja oli suunnitellut meille radan, joten eikun hommiin. Ensimmäisellä kerralla ravasin esteet läpi ja otin yhden kiellonkin okserille, mutta seuraavalla yrityksellä tulimme sen yli.

Tutustutaan tässä rataan ihan vaan käynnissä


Suunnitellaan tässä rataa
Sitten vuorottelimme Pinjan kanssa, eli seisoskelin varjossa ja latasin Muuliin voimaa.

Ratsastin radan yhteensä kolme kertaa ja lisäksi yksittäisenä  porttia, joka oli meille esteenä uusi ja erilainen. Muuli ei ihmetellyt sitä ollenkaan ja ylitti hienosti myös sinisen aallon! Aaltoakaan emme ole muistaakseni ylittäneet aiemmin.

Palkkasin Muulia paljon, aluksi jokaisen ylityksen jälkeen mutta "radalla" vasta viimeisen esteen jälkeen. Tällä tavalla olen saanut sen hyppäämään mielellään vaikka en voi sanoa että se mitenkään imisi esteille. Itseasiassa pystyisin pysäyttämään Muulin missä kohtaa tahansa ja se vain nauttisi tehtävästä, pysäyttäminen nopeasta vauhdista tarkoittaa nimittäin aina ruokapalkkaa. Ehkä tuon takia Muuli tulkitseekin kaikki heilumiseni pysähtymisvihjeeksi.






Olin todella yllättynyt miten hyvin satula pysyi paikoillaan lavan takana! Mietin menomatkalla että tulipas satuloitua taakse ja että satula varmaan räkägeeleistä huolimatta valuu hieman eteen, mutta ehei, se pysyi tosi hyvin paikoillaan ja päästi Muulin lavat aivan vapaiksi! minulla on siis ohuet räät sekä huovan alla että huovan ja satulan välissä liukuesteinä. Yritin kerran maastoilla ilman räkiä, mutta satula valahti eteen laukannostossa ja Muuli siirtyi sen takia köyrypukkirodeoon. Istuin siinä sään päällä n 20 metriä ja vedin epätoivoisesti ohjista kunnes muuli pysähtyi tien laitaan. Sen jälkeen en edes haaveillut ratsastusta ilman liukuesteitä.

Kuvat ja video olivat aika karua katsottavaa. Pitkä talvi on saanut minut selkeästi taantumaan estepuolella, jalkani ovat aivan liian takana, hartiat aivan lysyssä ja hyppään mukana älyttömän paljon vaikka esteet ovat sellaisella korkeudella ettei niitä juurikaan tarvitse edes hypätä. Tietenkin asiaa auttaisi se, että Muuli etenisi omalla moottorillaan eli en jarruttelisi sitä omalla paskaistunnallani, mutta ehkäpä pari estetuntia voisi tuoda apua tähän ongelmaan. Kotitallilla ongelma ratkeaa tosin silläkin että käyn laukkaamassa "pelkokulman" kautta, sieltä saadaan nimittäin ihan reilusti eteenpäinpyrkimystä, se tosin saattaa purkautua väärään suuntaan.









Muuli tuntui vähän väsähtäneeltä eikä kestänyt kyllä yhtään mun jarruttelevaa esteistuntaa, mutta lopuksi ratsastin vielä kerran radan aikalailla laukassa ja lopetettiin siihen. Yritimme juottaa ratsuille vettä, mutta se ei kelvannut joten starttasimme kotimatkalle. Matkalla Muuli kyllä napsi vihreää minkä ehti, ihan jo hermostuin sille kun en jaksaisi ihan koko ajan muistuttaa sitä pohkeella ja raipalla että kuljetaan eteen. Heinä on polulla just sellaista että se on aikalailla turvan korkeudella ja houkuttelee tietenkin ihan extrapaljon.

Kotitallilla Muuli sai ensin omat mashinsa ja sitten Topilta jääneet mashit ja se veti molemmat ämpärilliset hyvällä ruokahalulla naamariinsa. Pesin hiet vielä pois ja rivijalkaan laitoin vielä rasvaa, mutta lampaanvillan ja bootsin jätin ensimmäistä kertaa pois koska rivi näytti niin hyvin parantuneen.

Muut tallin hevoset olivat laitumillaan ja Muuli jäi tarhaan vähän yksikseen pyörimään, mutta sekin pääsee ihan pian putsailemaan tarhojen välejä. Muulia en halua laittaa laitumelle kaviokuumeriskin takia. Olen ehkä vähän turhankin hysteerinen sen suhteen, mutta koska aasit ja muulit ovat niin herkkiä sokerille, en halua ottaa riskejä tai tehdä testejä Muulilla. Jos se kaviokuumeen saa, niin se on sitten koko loppuelämä tosi tarkkaa elämää.

Muuli on kesäisin myös nauttinut ollessaan kaiken keskipisteessä talliympäristössä ja se oli mielellään mukana, kun tarhojen aidat uudistettiin viime kesänä.





Lue lisää

maanantai 31. toukokuuta 2021

Muulimenot toukokuussa 2021

Menot

Toukokuun tallivuokra 400e
Ohjasajotunti 40e
Karjakurssin osallistumismaksu 400e *
Trailerivuokra 30e*
Salmonellatesti + madonmunat, Movet, 60,09e*
Equibalans B-liuos 16,90e
Kärpäsotsapanta 4,4e
Virtuaalikouluratsastuskisoihin ilmoittautuminen 10e
Pinkki satulahuopa posteineen 20e
Ratsastustunti 25e

YHTEENSÄ: 1006,39e

Tulot

0e

YHTEENSÄ: -1006,39e 

*Karjakurssi vähensi tilini saldoa yhteensä bensat mukaanlaskettuna 690,09 eurolla. Bensaa meni noin 200 euron edestä, mutta en ole koskaan laskenut bensoja näihin muulimenoihin enkä laske nytkään. Kerron ne vain tässä.

Muistiin merkittäkööt että 3.5.2021 kerätystä lantanäytteestä ei löytynyt ollenkaan madonmunia ja lannan pH oli 7.3

Muulin rinnanympärys oli 1.5.2021 175 cm ja painomittanauhan mukaan painoa oli 396 kg.
Kuukautta aiemmin rinnanympärys oli 176 cm.


Lue lisää

perjantai 28. toukokuuta 2021

Neljättä kertaa karjakurssilla, nyt olemme kisavalmiita!

Toukokuun puolivälissä osallistuimme Muulin kanssa jo neljännelle karjakurssille! Linkitän alle edellisten karjakurssien postaukset jos aihe kiinnostaa. Kaikki kurssit olivat Sonkajärvellä Hietaniemen tilalla, jota pyörittää Muulinkin kouluttanut Sanna Kauppinen. Paikka oli siis tuttu ennestään.

Ensimmäinen karjakurssi keväällä 2019, tässä koutsina oli Sanna
Toinen kurssi oli syksyllä 2019 ja siinä vetäjänä oli Jeff Sanders
Kolmas kurssi oli syksyllä 2020, koutsina Sanna

Lisäksi osallistuin Sannan hevosella Dancerilla ihan ensimmäiselle karjakurssille kesällä 2018, tuolloin Muuli oli ollut ratsuna vasta tosi vähän aikaa. Olin itseasiassa menossa kurssille ihan vain kuunteluoppilaana, mutta sitten minulle tarjoutuikin mahdollisuus osallistua ihan kurssilaisena Dancerin kanssa kahtena päivänä.

Ja nyt tällä neljännellä kurssilla oli siis koutsina Sanna. Syksylle on luvassa myös Jeff Sandersin kurssi, mutta rahatilanteeni takia en pysty sille osallistumaan. Koen myös että tällä hetkellä en ole vielä Muulin kanssa ratsukkona siinä pisteessä että hyötyisin ns koko rahalla Jeffin opetuksesta. Tarkoitan, että "tasokkaammalla" hevosella kuten Dancerilla saisin Jeffin kurssista paljon enemmän irti.

Sannan kurssille valmistautuminen meni ihan reisille, en ollut harjoitellut itsenäisesti juuri ollenkaan peruutuksia tai roll backeja (nopea takaosankäännös) kotona. Ne ovat Muulille vaikeita, etuosankäännökset se tekee leipäpalan takia ilman pohkeita ja ohjaakin, mutta takaosankäännös on paljon haastavampi liike ja olemme saaneet siinä vain kaksi askelta putkeen ns hyvin ennen kun takapää lähtee liikkeelle. Karjakurssilla roll backeissa käytetään apuna karjaa, Muulin pitäisi kääntää ruhonsa melkein kuin itsestään naudan perään, mutta näin ei suinkaan tapahtunut. Karjan imu ei ollut Muulille riittävä, mutta saimme pari ihan ok käännöstä, kun vain ratsastin kaikessa rauhassa askel kerrallaan enkä edes yrittänyt tehdä liikettä nopeasti.


Jos luet karjakurssista nyt ihan ensimmäistä kertaa, on pieni tiivistelmä varmasti paikallaan. Karjan kanssa työskennellään sillä ajatuksella, että karja avustaa kouluratsastuksessa. Muulin kohdalla saatiin esimerkiksi tosi hyviä laukannostoja ja jopa yksi laukanvaihto/laukan korjaus, kun se meni niin kivasti hiehon imussa. Lisäksi, kun kiinnitin oman huomioni nautaan, kiinnittyi Muulin huomio samaan nautaan ja huomasin pystyväni ratsastamaan aika pienillä avuilla ja tavallaan "huomaamattani", eli en joutunut ajattelemaan että nyt pohjetta, nyt pidäte, vaan Muuli toimi kanssani melkein kuin ajatuksen voimalla.

Vertaan tätä siis autolla ajoon, ei mun tarvitse siinä miettä että no nyt kytkin, sitten vaihe, kurkkaan mikä vaihe mulla oli ja sitten vaihdan ja kytkin ylös. Teen sen ihan huomaamattani ja ajattelemattani. Sama fiilis on karjan kanssa ratsastaessa.

Karjakurssilla ei siis niinkään hallita hiehoja, vaan hallitaan omaa hevosta. Ensimmäinen tehtävä noviisille, oli sitten selässä tai maassa, oli yksinkertaisesti valita laumasta tietty hieho ja seurata tätä ihan rauhassa käynnissä. Se on muuten jännä fiilis kun ratsukin jotenkin heti tajuaa, että mitä hiehoa laumasta ollaan seurailemassa ja siihen riittää se, että tuijottaa itse kyseistä nautaeläintä herkeämättä.

Meitä oli tällä kurssilla neljä ratsukkoa, joista kaikki olivat meille Muulin kanssa ennestään tuttuja. Kaksi ratsukkoa olivat tuttuja menneiltä karjakursseilta ja kolmas ratsukko oli ensikertalainen karjakurssilla, mutta Anu ja muulinsa Lulle ovat tuttuja muulipiireistä, Anun kanssa olemme tunteneet yli kymmenen vuotta ja olimme perustamassa Suomen Aasiyhdistystä! Lullesta on esittely Aasiyhdistyksen kotisivuilla.

 Lulle ei ollut karjan kanssa mitenkään noviisi, Anun kotona on hevostallin lisäksi pieni navetallinen lehmiä ja hiehoja, joten karjan tuoksu oli Lullelle varmasti tuttua, mutta lähikontaktia karjan kanssa ei oltu otettu. Anu aloitti normaalisti maastakäsin, mutta Lulle ei sanonut naudoista ns mitään! Ei siis pelännyt, jännittänyt tai yrittänyt näykkiä niitä.

Aloitimme karjakurssin kaksivuotiailla hiehoilla ja saman ikäisellä Bablo-härällä. Ne olivat aika lunkeja ja niitä oli paimennettu ennenkin. Kuljettelimme laumaa kentällä ja yhdessä toisen ratsukon kanssa "turvasimme" kahden muun ratsukon karjatyöskentelyä. Katsoimme siis etteivät naudat hajaantuneet liikaa ja ajautuneet aremman hevosen perään ja että Bablo ei jäänyt uhittelemaan. Bablo olikin muuten vähän kova luu, koskaan ennen ei  yksikään hieho ole Muulille ruvennut, mutta Bablolla oli runsaasti rohkeutta ja itseluottamusta, mutta silti joka kerta me laitettiin se liikkeelle.

Kun seuraavaan settiin otettiin kentälle myös nuoremmat 1-vuotiaat hiehot, oli niiden hallinta paljon hankalampaa! Ne sinkoilivat melkeimpä ihan minne sattuu ja niiden henkilökohtainen tila oli paljon suurempi. Kun Bablossa sai ratsastaa melkein kiinni ennen kun se lähti liikkeelle, lähtivät nämä pienet huitelemaan jo 10 metrin päästä, ja kovaa menivätkin! Viikonlopun aikana ne saattoivat kyllä pyyhkäistä melkein hevosen mahan alta jos hevonen oli rauhallisesti paikoillaan. Eräässä tehtävässä parit vuotiaat nimittäin pyyhkäisivät portista "karkuun" ihan Santtu-hevosen jalkojen vierestä kun sekä Santtu että sen ratsastaja ottivat päivätorkkuja.

Hevoset eivät siis ole hiehojen mielestä itsessään niin kovin pelottavia, mutta hevonen liikkeessä aiheuttaa painetta.

Olen tästä muuten kertonut ennenkin, mutta Muulin kanssa pystyn ratsastamaan hieholauman keskellä ja seisomaan siellä eivätkä hiehot ns sano mitään, eli ne eivät poistu paikalta tai sinkoile mihinkään jos Muuli liikkuu käynnissä tai seisoo paikoillaan. Mutta kun paljon suurempi hevonen Santtu kulkee laumaan, tulee hiehoihin vauhtia vaikkei Santtukaan tee mitään erityistä. Jotenkin sen energia on vain paljon suurempaa ja jo katse riittää. Muuli menisi melkein yhdestä lehmästä, niin vähän siinä on sellaista perusenergiaa ympärilleen heittää.

Mutta Muulikin oli muuttunut viime vuosista. Ravissa ja laukassa se otti herkästi jahtausmoodin (ei hyvä) ja kurkotteli nautojen perseitä kohti turhan vihaisella ilmeellä ja olisi varmaan näykkäissyt. Noissa tilanteissa otin homman haltuun ja pysäytin Muulin, koska nautojen kiusaaminen ei todellakaan ole ok. Luimunaamaa saa näyttää, päätä saa heiluttaa, mutta etukaviolla kauhaisu tai maistaminen on ehdoton no no. Muulilla tuo käytös liittyi oikeastaan pelkästään raviin ja laukkaan, käynnissä se oli rennompi.



Rentoudestakin kirjoitan tähän vielä erikseen. Muuli käyttäytyy yleensä ottaen hyvin vieraissa paikoissa. Se on hanskassa, katselee, mutta stressireaktiot eivät ole mitenkään sieltä suurimmasta päästä. Tottakai se on jännittynyt, koska ollaan oman tarhan ulkopuolella mutta se pystyy suoriutumaan. Hietaniemi ranch ei tietenkään ole Muulille vieras paikka, sehän oli tilalla koulutuksessa puolen vuoden ajan vuonna 2018, mutta onhan se silti poikkeus rutiineihin. Muuli oli kuitenkin hyvinkin rento koko viikonlopun ajan ja viimeistään kun naudat olivat kentällä, se oli kuin kotonaan.

Kuuntelin viikonlopun ajomatkan aikana Katariina Alongin mahtavaa podcastia, Hevonen, opettajani ja sitä kuunnellessani aloin kyseenalaistaakin tiettyjä asioita. Nimittäin sitä, onko Muuli rento vai onko se sen verran stressaantunut, että sen liikkeet hidastuvat eikä se enää kiinnitä ympäristöön samaan tapaan huomiota? Voiko se olla opitusti avuton? Olen jo ihan blogin alkuaikoina kirjoittanut, että kun Muulille sai riimun tai suitset päähän, se laski päätään, tuntui rentoutuvan ja tuntui nauttivan varsinkin siitä jos näpräsin sen harjaa tai suitsia kuntoon. Olen kuitenkin käsittänyt että opitusti avuton tai äärimmäisessä stressissä oleva eläin ei pysty esimerkiksi ottamaan herkkua tai syömään sitä tai se ei kiinnitä ympäristöön mitään huomiota. Muuli ei vaivu missään nimessä sellaiseen katatoniseen tilaan eikä sen alahuulikaan jännity, joten uskallan varmaan kirjoittaa tähän että se on ensisijaisesti rento noissa tilanteissa.

Muulin kanssa saimme viikonloppuna parhaat laukannostot koskaan, mutta vain oikeaan laukkaan, joka on kotonakin helpompaa. Vasemmalle en saanut laukkaa nousemaan millään ja kun tiesin, että siinä on haasteita, en siihen käyttänyt sitten edes aikaa. Ehdin harjoitella kouluratsastusasioita kotonakin, keskitytään karjakurssilla karjaan. Olimme toisen ratsastajan Reetan kanssa jutelleet aluksi vitsillä, myöhemmin tosissamme, karjakisoihin osallistumisesta. Olin miettinyt karjakisoja jo viime kesänä mutta tuolloin koronatilanne sössi koko kisakalenterini. Nyt, kun suunnitelma alkoi hahmottua, konkretisoitui kisaosallistuminen viikonlopun aikana.

Sanna järjestikin meille sunnuntaiksi hoitokarsinan kentän portin läheisyyteen, koska yksi karjakisojen laji on ottaa laumasta kolmen ratsukon voimin yksi tietty nauta hoitokarsinaan tai tehdä koko homma yksin hieman pienemmällä alueella hoitokarsinan ollessa aidan vieressä. Pääsimme siis harjoittelemaan ihan kisalajia ja se sujui ihan kivasti kurssitiimiltä.


Karjakurssilla nautinkin eniten ryhmätehtävistä, yksilöinä emme juurikaan edes työskennelleet. Tämä tarkoitti tietenkin myös sitä, että saimme ratsastaa ns koko rahan edestä ja Muuli oli liikkeessä melkein koko ajan, ensin ns oman suorituksensa ajan ja sitten tukena ja turvana kahdelle vähän vähemmän tehneelle ratsukolle. Se tuntui vievän Muulista mehut ja lauantain iltapäiväsessiossa se väsähti, oli kyllä kuuma päiväkin, mutta väsymys jatkui vielä sunnuntaiaamupäivälläkin. Saatiin kuitenkin sunnuntaina vettä päivällä ja lämpötila laski selvästi, joten sunnuntain toisessa sessiossa minulla olikin taas tosi reipas muuli alla!


Muulia varmaan väsytti sekin, että reissuun lähtöömme asti hevoset ja muuli olivat kotitallilla vielä yöt sisällä ja nyt reissun päässä se oli ulkoruokinnassa. Myös karsinapaikka olisi ollut mahdollinen, mutta mielestäni Muuli stressaa karsinassa vieraissa paikoissa, joten halusinkin sen olevan ulkona. Muuli on myös aina ollut näiden kurssien ajan tarhassa, joten se ei ollut sille mitenkään uutta.

Me karjaihmiset olemme myös aika rentoa sakkia. Laitoimme samaan tarhaan Muulin, Hertan ja Santun eikä mitään haavereita käynyt jollei oteta huomioon sitä, että kolmikko oli yhtenä aamuna saanut rikki lavakauluksista ja kuormalavasta rakennetun heinälaatikkonsa. Vain Hertalla oli pieniä taisteluvammoja jaloissaan, epäilimme, että se on peruuttanut laatikkoa kohti ajatuksenaan rapsuttaa siihen takajalkojaan.

Muulille Hertta oli jo tuttu, ne olivat viettäneet samassa tarhassa jo kaksi edellistä karjakurssia ja lisäksi Hertta matkusti paikan päälle kerran kyydissämme. Santtu oli myös messissä vuosi sitten, mutta silloin vielä eri tarhassa, mutta sekin oli silleen tuttu.

Viereiseen tarhaan tuli sitten muuli Lulle, joka vietti yönsä karsinassa, koska oli tottunut kotonaankin olemaan aina yöt sisällä karsinassa.

Reeta ja Santtu, maassa koutsi Sanna, Anu ja Lulle, minä ja Muuli ja Mirka ja Hertta.

Muulitiimi

Oli aika hauskaakin katsoa kolmikkoa tarhassa, ei mitään kähinöitä, luimimisia tai muutakaan säpinää. Ne söivät yhdessä, jopa samasta kasasta (toki kasoja tarjottiin useampia) ja hengasivat yhdessä joko metsätarhaosastossa tai mursketarhan puolella. Ne siis pääsivät joko kuivapohjaiselle mursketarhalle pellonlaitaan tai sitten metsään puiden suojaan.

Santtu jopa nuoleskeli Muulia yhdellä kerralla, kun menimme hakemaan ratsujamme! Lullekin laumaantui tarhanaapureidensa kanssa ja se oli tarhassa neljäntenä sunnuntaina, se kun pamautti lankojen alta metsän puolelle Sannan hevosten tarhaan jäätyöön "yksin" mursketarha-alueelle. Muut menivät siis mursketarhoilta metsään ja Lulle halusi mennä myös.Oli siis parempi päästää se vain laumaan kuin korjailla aitoja.

Muuli ja Lulle eivät oikein ymmärtäneet toisiaan vuosi sitten muulimiitissä. Silloin ne päästettiin isolle ratsastuskentälle juoksemaan yhdessä, mutta Lulle kaipasi tuttuja hevoskavereitaan (olimme siis Anun tallilla eli Lullen kotitallilla) ja se rysäytti aitojen läpi ulos kentältä. Nyt niillä ei tuntunut olevan enää mitään sotakirvestä, mutta eivät ne nyt mitenkään ilahtuneiltakaan näyttäneet. Muulit ovat kyllä aikamoisia jäämiehiä tai tarkemmin sanottuna niiden eleet ovat hevosten eleitä hienovaraisempia ja niitä ei ole niin helppo lukea. Tai ainakin itse koen, että tunnistan vasta aika äärimmäiset eleet, eli ne, kun Muuli on jo poistumassa paikalta.

Alla olevat giffit eivät liity yllä olevaan kappaleeseen mitenkään. Giffit tein alunperin Aasiyhdistyksen sivuille, jotta saisin sinne jonkinlaista liikkuvaa kuvaa joutumatta kuitenkaan koostamaan "kokonaista videota" kerjakurssista.


Karjakurssi meni kokonaisuudessaan tosi kivasti, oli tosi paljon tekemistä, oltiin satulassa monta tuntia, mutta myös vapaa-ajalle oli varattu aikaa. Otin omaa aikaa omassa huoneessani (meitä oli niin vähän että jokainen sai majoitustiloista oman huoneen) ja rentouduttiin lauantaina Sannan luona ulkoporeammeessa todella hyvän grillipäivällisen jälkeen. Saatoin juoda yhden siiderinkin.

Kotimatkalle lähtö hieman venähti kun odottelimme rankkasateen taukoamista edes hetkeksi, ei ole kovinkaan mukava pakata autoa ja traileria kaatosateessa ja sitten istua märillä vaatteilla n 7 tunnin kotimatka. Sattuma heitti minulle vielä melkoisen mökeiltäpaluuruuhkan (olihan helatorstaiviikonloppu kerrassaan helteinen) ja lisäsi matka-aikaani melkein tunnin. Liikenne seisoi suunnilleen Kuortin kohdalla etelään päin mentäessä.

Palautin Muulin kotitallille joskus yhdentoista maissa, peruuttelin vuokratraileria paikoilleen puoliltaöin ja nukkumaan taisin päästä vähän ennen kahta. Oli melkoisen rapsakkaa herätä aamulla seitsemältä töihin.

Mitä muuten tulee otsikkoon. Me olimme siis Reetan kanssa kisavalmiita ja Sanna lupasi tulla paikan päälle Launosiin, koska kylläjän koutsin pitää olla ensimmäisissä kisoissa paikalla. Mutta sitten tulikin tieto, että karjakisat on peruttava alueen koronasuositusten takia, käsitääkseni kesäkuussa saa järjestää vain enintään 50 hengen ulkoilmatapahtumia joten se meni sitten siinä. Launosten kartano yrittää järjestää kilpailut syksymmällä.

Videokin on karjakurssista tekeillä mutta matskua on todella paljon ja tekniikka meinaa pettää, joten lisään sen tähän postaukseen jossain vaiheessa. Postauksen julkaisukin viivästyi, kun yritin saada videota tähän samaan lähtöön, mutta parempi nyt vaan julkaista edes teksti ja kuvat tai toukokuu jää ihan tyngäksi blogissa.

Lue lisää

perjantai 30. huhtikuuta 2021

Muulimenot huhtikuussa 2021

Menot

Huhtikuun tallivuokra 400e
Ratsastustunnit 100e
hieronta 35e
lampaankarvapehmuste satulavyöhön 35e
valkoinen kouluhuopa (Eskadronin, samaa sarjaa kuin Muulilla jo olemassa olevat korvahuppu ja pintelit) 30e


YHTEENSÄ: 600e

Tulot

0e

YHTEENSÄ: 600e 

Tässä kuussa tuli kyllä ratsastustuntiennätykset! Mutta se myös näkyy, Muuli on tosi kiva ratsastaa kun se tunneilla/ratsutuksessa ratsastetaan kerrankin ns läpi. Kun haahuilen itsekseni kentällä, en koskaan pysty samoihin suorituksiin kuin tunnilla.

 

Lue lisää

lauantai 24. huhtikuuta 2021

Ratsastaessa mennään jo pidempiäkin pätkiä selkälihaksia työstäen, mutta jumejakin ehti jo tulla

Muuli on kehittynyt todella paljon kouluratsastuksessa tämän kevään aikana. Päästiin talvi treenaamaan tehokkaasti hokkikenkien avulla ja talven pitkät ja runsaat käyntimaastot ovat varmasti tehneet hyvää peruskunnolle. Myönnän kyllä, etteivät nuo pitkät käyntimaastot olleet mitenkään tavoiteltuja, niin vain pääsi käymään haastavien keliolosuhteiden takia. Näin jälkikäteen näen ne tietenkin pelkkänä plussana ja ensi talvelle otan ne myös tietoisesti ohjelmaamme.

Muuli on osallistunut minun tai jonkun stuntin kanssa koulutunneille 1-2 kertaa viikossa koko kevään ajan ja jokaisella tunnilla se on edellistuntia parempi jossain asiassa. Tästä voisi luulla, että se taiteilee menemään jo heA-asioita mutta ehei, tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa että hyvänä päivänä tahti pysyy hyvänä ja Muulilla on moottori. Oikein hyvänä päivänä se ei kyttäile kentän "pelkopäädyssä" ja ihan superhyvänä päivänä se kulkee selkä ylhäällä ja pää alhaalla kokonaisen kierroksen pelkonurkkaa myöten!

Tuntuu oikeastaan siltä, että mitä pidemmälle etenemme ratsastuksessa, sitä kaukausemmalta ensimmäiset koulukisat tuntuvat. Tässä tapahtuu siis se klassinen juttu, että mitä enemmän oppii, sitä enemmän tajuaa kaiken, mitä ei ole vielä oppinut.

Minähän en itse ole mitenkään kovin taitava ratsastaja. Näin aikuisiällä olen kuitenkin vuokrahevosillani käynyt aktiivisesti tunneilla ja  heti, kun Muulista tuli tuntivalmis (alkuvuodesta 2019), olemme sen kanssa käyneet tunneilla säännöllisesti. Oman kehittymiseni kannalta olisi hyvä käydä tunneilla osaavampien hevosten kanssa, mutta sekä aika että raha eivät riitä tällaiseen ja tottapuhuen ajatus säännöllisestä harrastamisesta toisen hevosen kanssa ei juurikaan edes kiinnosta. En myöskään tähtää kisakentille, haluan vain harrastaa näissä raameissa mahdollisimman eleettömästi ja Muulia häiritsemättä. No itsesäälissä märehtiminen sikseen.

Muuli siis on kuin onkin kehittynyt ratsuna. Kiitän tästä myös Muulin kahta ahkeraa stunttia, jotka ovat mahdollisesti saaneet Muulin toispuoleisuutta korjattua omalla ratsastuksellaan. Itsellänihän oli ennen heitä se tilanne, ettei Muuli nostanut ollenkaan vasenta laukkaa kanssani, vaan meni aina vastalaukassa. Myös monessa muussa tehtävässä oli selkeää puolieroa. Luultavasti Muulissa oli alusta asti jonkinlainen puoliero, mutta oma puolieroni pahentui radikaalisti polvileikkaukseni (kevät 2019) myötä. Edelleen minusta tuntuu, että leikatun polven jalustin on toista lyhyempi, vaikkei siis ole. Polvileikkauksessa oli kyse eturistisiteen uudelleenluomisesta.

Pitkät maastot ovat varmaan myös tasoittaneet puolieroja, siellähän paukutellaan menemään lähinnä suoraan. Itse en maastossa ratsastaessani vaadi Muulilta mitään ns kouluratsastusliikkeitä. En aseta, taivuta tai väistätä sitä. Hallitsen vain askellajia, pysähtymisiä ja kääntymisiä ja ratsastan tietoisesti aivan pitkillä ohjilla soljesta kiinni pitäen, jos se vain on mahdollista. Tietenkin esimerkiksi asfalttitien laidassa otan ohjat paremmin käsiini.

Muulin selässä istuessani huomaan, miten sen harjamarto liikkuu puolelta toiselle. Pari vuotta sitten se liikahti aina vasemmalle ja keskelle, mutta ei käynyt oikealla puolella ollenkaan. Nyt se heilahtaa myös oikealle, mutta edelleen enemmän vasemmalle. Vaikka harjamarron alla onkin miehen hauiksen paksuinen tutiseva rasvamakkara, niin luulen harjamarron silti kertovan jotain liikkeen toispuoleisuudesta.

Muulin tasapainokin on ilmeisesti kehittynyt, sillä viime keväänä se aina siirtyi käyntiin jos tuli pienikin alamäki tiessä, nyt se ravaa ihan mielellään omasta aloitteestaan myös loivaan alamäkeen eikä tee sitä mitenkään niin, että juoksisi pois kuorman alta. Pystymme myös laukkaamaan loivaan alamäkeen eikä se aiheuta kohtausta. Muistan että pari vuotta sitten maastossa sain aina köyrypukkikyydit jos tie muuttui yhtään alamäeksi laukassa. En siis tosiaan tarkoituksella laukannut koskaan alamäkeen mutta vahinkoja sattuu. Jossain vaiheessa sain kyllä ne kyydit ihan jokaisesta laukannostostakin, onneksi meno on nykyään paljon säädyllisempää eikä Muuli esitä kipukäyttäytymistä ainakaan näillä eleillä.

Suunnilleen vuosi sitten kirjoitin tänne blogiin kuinka Muuli alkoi hakea ns muotoa vetämällä turpaa ryntäisiin ja aukaisi samalla suunsa ammolleen. Tuolloin kokeilin erilaisia kuolaimia ja sylinterimallinen kuolain Acavallon kuolaintuteilla oli näistä selkeästi paras, vaikkakaan ei mitenkään taikaiskusta tuonut ratkaisua tilanteeseen. Ongelmana kun on myös ratsastaja selässä ja ohjan päässä. Mutta tässä kohtaa oli mukavaa nähdä, että kuolainkin kyllä vaikutti Muulin tyytyväisyyteen.

Todennäköisesti tuolloin Muuli ei oikei jaksanut liikkua "oikein", se oli pohkeen takana, eli survoin sitä koko ajan istunnallani eteen, koska muuten se meinasi pysähtyä ja oma istuntani on ollut kuraa verrattuna tähän hetkeen.

Nyt ihan muutaman viime tunnin aikana olen tutkiskellut iseäni ja tehnyt oikein mielikuvaharjoitusta ennen tuntia. Päätin, että tänään muuten ratsastan ihan älyttömän hyvin ratsastaen koko tunnin enkä matkustelisi kuin välikäynneillä. Ehkä se auttoi, ehkä ei, mutta olen oikeasti _ratsastanut_ Muulilla enkä vain matkustellut menemään.


En osaa tai edes pysty sanoittamaan mitä oivalluksia olen ratsain tehnyt mutta hyvin karkeasti olen pitänyt kädet paremmin osana kehoa, eli kyynärpäät pysyvät kiinni kyljissäni (jos siis muistan, onneksi opettaja muistuttaa) ja ajattelen jäykistäväni kroppaani navasta ylöspäin. En oikeasti jäykistä, mutta ajatteleminen saa yläkroppani jänteväksi löysän pullataikinan sijaan. Kaverini Tiina (jota saan kiittää tämän postauksen kuvista) antoi myös hyviä vinkkejä ja lopulta jo se, että katsoin Muulin ulkokorvan nipukkaa, sai minun tasapainoni satulassa keskelle ja Muuli ragoi siihen heti.

Kuolaimen alle vaipumista sain korjattua lauseella "kuvittele, että joku löisi sua mahaan" ja lantioni sain parempaan asentoon kuvittelemalla että istun oikeastaan etukaarta vastaan enkä satulan syvimmässä kohdassa. Siis toki istuin edelleen syvimmässä kohdassa mutta näin sain perseeni paremmin alleni ja lonkan avautumaan hieman eteen. Se helpotti muuten myös harjoitusravissa istumista kovasti. No, naisena sanon että samalla paikat myös hieman kipeytyivät eli nyt ymmärrän vaippakalsareiden käyttäjät.

Alla olevalla videolla käytän vatsalihaksiani ensimmäisen kerran käytännössä ja Muuli reagoi siihen heti. Toinen video on kuvattu heti perään toisessa kierroksessa. Tiina on kuvaajana ja ääninauhana.


Lantion korjauksella Muulin oli varmaan helpompi liikkua eteen omalla moottorilla eikä sitä tarvinnut pohkeella tai raipalla muistuttaa siitä niin paljon, toki siis tarvitsi mutta minulla ei ollut tunnetta, että olisin joka askeleella halunnut sen menevän reippaammin. Samalla sain omaa jalkaani siirrettyä eteen. Selässä minusta tuntuu kuin olisin aivan tuoli-istunnassa mutta kuvat ja videot paljastivat että en olekaan, vaan jalkan onkin ihan oikealla paikallaan kropan alla. Samalla sain varpaitakin helpommin osoittamaan eteen, minulla kun ne hakeutuvat hyvin herkästi ihan sivuille. Ilman jalustimia ratsastaessa pääsin parhaiten hakemaan tätä jalkojen asentoa.

Tempo ollaan saavutettu ihan hyvin ja se pysyy. Sehän nyt on tyyliin ensimmäinen asia, joka ratsun pitää oppia joten ihan kiva että sellainen on ainakin ajoittain olemassa nyt 8v iässä. Tempo tuntui särkyvän aiemmin ratsastajan heilumisen tai spookkailun takia, nyt Muuli on ollut aika relax, joten syynä on ollut lähinnä ratsastaja. Mutta nyt pääsen yhä pidempiä tosi kivoja flow-pätkiä, joissa tempo ja muoto pysyy ja itse voin silloin ihan rehellisesti vain nauttia menosta ja matkustaakin hetken täysin rentona.

Jalkojeni rentoutumista on treenattu ja paljon.. Paras apu niihin on näemmä ollut varusteellinen, ostin nimittäin viime syksynä käytettyinä Aiver sportin grippihousut (siis ne, joilla pysyisi vaikka väärinpäin rodeohärän selässä) ja kaskummaa, niiden kanssa perse pysyy satulassa just eikä melkein ja kun käärin ne takataskut alle, ne myös pysyvät siellä. Ilman jalustimia pysyn selässä paljon rennompana kuin jalkkareiden kanssa ja kun grippihousujen kanssa en pelkää putoavani mahdollisissa äkkiliikkeissä, pystyn kokonaisvaltaisesti rentoutumaan. Ehkä vuoden päästä uskallan kokeilla vähemmän  grippimäisiä housuja.


Muuli menee maastossakin ravia ja laukkaa pitkin ohjin pää alhaalla ja edessä. Turpa saattaa jopa melkein viistää maata. Olin tästä jostain joskus lukenut, että tämä voisi kertoa kivusta, joten suhtauduin asiaan hieman epäileväisesti ja nostelin Muulin päätä ylös, jos se vaipui ihan alas. Kuitenkin samalla se nosti selkäänsä ja selkälihakset olivat selvästi töissä. Ja tätä elettä ei itseasiassa olekaan listattu 24 ratsastetun hevosen kipueleen joukkoon. Moni muu noista merkeistä on kyllä tullut tutuksi Muulin ratsuvuosien aikana. Muuli on muuten ollut päätoiminen ratsu nyt kolmen vuoden ajan. Tätä ennen oli kyllä käyty selässä ja ratsuteltukin, mutta kolme vuotta sitten sen "uusi ura" alkoi ja ratsastuksen tyyli muuttui henkiinjäämistaistelusta leppoisaksi harrastukseksi.

No ei tämä kevät ole ollut ihan pelkkää iloa. Huomasin reilu kuukausi sitten, että Muuli nosteli takajalkaansa satulavyötä laitettaessa. Se ei ollut sinänsä mitään uutta, sama oli tapahtunut lännensatulan kanssa ja lopulta uusi satulavyö korjasi tilanteen. Lännensatulan kanssa Muuli ei nytkään nostellut koipeaan. Fiksasin enkkusatulaa ensihätään lainaamalla lampaankarvan satulavyöhön, se lievitti mutta ei auttanut. Sitten huomasin, että se aristaa selkäänsä jonkin verran, mutta hieromalla selkää hieman ennen satulointia, Muuli ei reagoinut satuloimiseen ja vyöhön. Kutsuin kuitenkin hierojan saman tien, kun Muuli oli ottanut tunnilla äkkilähtöjä ja sen liikuttaja oli tahtomattaan jalkautunut. Tuon jälkeen Muuli oli aristanut selkäänsä todella paljon satulan takapaneeleiden kohdalta ja niiden takaa.

Muulilla alkoi samantien B-vitamiinikuuri pulln ohjeistuksen annostuksella ja hieroin magnesiumöljyä sen selkäfileisiin. Selkä alkoi tokeentua siitä samantien ja selkä parani jatkuvasti, tosin käytin varmuuden vuoksi lähinnä lännensatulaa ja Muuli sai enemmän maastakäsittelyä ja muuta ratsastajatonta toimintaa. Hieroja totesi jumit juurikin näissä samoissa kohdissa, mutta sanoi samalla että lavat olivat nyt ihan auki. Lavat olivat nimittäin tammikuun alussa jumissa.

Lavat olivat ehkä menneet jumiin tuolloin liukkauden takia, Muulilla ei vielä tammikuussa ollut kenkiä joten vaikka ratsastaessa sillä oli hokkibootsit, liukasteli se silti tarhassa 12 tuntia vuorokaudessa. Nyt pääsin liikuttamaan Muulia reippaasti maastossa kaikissa askellajeissa, mutta sen selkä oli kipeytynyt. Arvelimme että syitä voi olla monia. Ehkä se, että olin tosiaan jyystänyt maastossa menemään laukkaa sulilla teillä hokkikengillä (metsäosuudet vaativat siis edelleen hokkia alle) ja että Muuli oli liikunut ns oikein päin ja kipeytynyt takaa. Satulan osuutta ei tietenkään voinut väheksyä, lisäsin Winteciin siis eteen ja keskelle ohuet lisäpalat jättäen takaosan ilman palaa. Lisäksi kokeilen vielä lampaankarvaromaania satulan alle tuomaan lisäpehmeyttä. Jotkut hevoset tiettävästi tarvitsevat lisäpehmikettä satulan alle vaikka "kyllähän sopiva satula menee ilman mitään lisäosia". Tässä kohtaa voinkin siis paljastaa suuren salaisuuden kaikille blogin lukijoille: Muulin satula EI ole sopiva, mutta se on mahdollisimman sopiva. Jos se olisi sopiva, en tarvitsisi muotoiltua satulavyötä enkä liukuesteitä sekä huovan alla että päällä. En tarvitsisi satulavyötä ollenkaan ja silti satula pysyisi paikoillaan myös esteillä.

Luulen, että voitan helpommin miltsin lotossa, kuin löytäisin tällaisen ihmesatulan muulieläimen selkään. En siis rehellisesti sanoen edes suunnittele satulanvaihtoa.

Muuli otti hieronnan muuten todella hyvin vastaan. Tammikuussa se oli tätä hierojaa kohtaan hyvin skeptinen ja pyöritteli kovasti silmiään mutta nyt se seisoi tyynesti paikoillaan. Ei Muuli näyttänyt nauttivan, mutta ei vihaavankaan joten homma meni varmaan putkeen. Hieronnan jälkeen vein Muulin ulos suunnitelmana vuolla sen kaviot. Kengistä se oli päässyt kokonaan eroon pari päivää aiemmin, hokit olin ruuvannut irti viikkoa aiemmin.

No siinä sitten takajalka ilmassa Muuli alkoi steppailla ja vähän pyöriäkin, komensin sitä tapani mukaan ja nostin jalan aina vaan ilmaan kunnes.. Muuli alkoi pissata. Laskin jalan alas ja vältyin roiskeilta. Taas tuli muistutus siitä, että jos Muuli yleensä seisoo hyvin vuolussa ja yhtäkkiä alkaa stepata, niin kyllä sillä ihan joku syy siihen on. Muuli pissasi loppuun ja jatkoin vuolua. Ja vielä tarhassakin se kävi kahdesti pissalla, eli hieronta laittoi kyllä aineenvaihdunnan liikkeelle! Juottaminen on hieronnan jälkeen tärkeää ja Muuli saikin runsaat mashivedet tarhanaapurilta ja joi vielä reilusti vettä päälle.

Hieronnan jälkeen Muuli olikin sitten todella miellyttävä ratsastaa sekä tunnilla että itsenäisesti. Myös yksi stuntti pääsi nautiskelemaan oikein kuuliaisen Muulin selässä, ei kuulemma ole ollut koskaan niin hyvä.

Jos palaan vielä takaisin ratsastukseen, niin Muulihan on ihan älyttömän etupainoinen eikä varmaan takakorkeana, pitkäselkäisenä ja puoliksi aasina tule koskaan liikkumaan ylämäkeen (paitsi tietysti maastossa oikein jyrkkään ylämäkeen). Selässä tuntuu itseasiassa aika yksinäiseltä, kun Muuli laskee pään kunnolla alas eikä edessä ole enää mitään, ei yhtään mitään. Siihen jos lisätään äkkistoppi, niin meikäläinen lentäisi oikein kauniissa kaaressa kaulan yli maahan. Niin on itseasiassa kerran käynytkin eikä siinä ollut tehtävissä yhtään mitään. Matka kuitenkin jatkui normaalisti.

Miten tästä eteenpäin? Hieronnan tilaan ainakin hieman useammin kuin 3kk välein ja satulan alle kokeillaan lampaankarvapehmustetta. Satula tuntuu käsikopelolla istuvan noin muuten hyvin ja Muulilla on pitkä satulansija, satula ei siis ole liian pitkä. Enkkusatula on 17 tuumainen Wintec 500 wide. Tällä hetkellä siinä on punainen kaari ja kun testasin valkoista kaarta Muulin selkään, oli se liian leveä. Suunnilleen vuosi sitten juuri tuo valkoinen todettiin sopivaksi. Muuli on varmaan sen jälkeen saanut lisää lihaksia ja samalla siitä on taas tullut slimmi. Vuosi sitten se saattoi olla hieman pulleassa kunnossa (en mitannut sitä painomittanauhalla mitenkään säännöllisesti) ja aaseilla ja muuleilla laardia alkaa kertyä juuri selkään ja sään ympärille.

Muulilla on kaksi satulaa ja niiden vaihtelua pidän hyvänä asiana. Lännensatulaa käytän pääsääntöisesti maastossa ja harvoin myös kentällä ja enkkusatulalla mennään sitten kentällä ja tunneilla ja toki esteillä myös. Lisäksi Muulilla on tietenkin täysiä vapaapäiviä, juoksutuspäiviä ja maastakäsittelypäiviä jolloin selkään ei ladata painoa. Olen tutustunut hyvin pintapuolisesti lihasten mikrovaurioihin ja parin päivän säännöllinen satulavapaa olisi hyvä näiden korjaantumiseksi.

Kokosin alle vanhempia ratsastusklippejä, niistä toivottavasti näkee kehittymistä.

Ensimmäinen kouluratsastukseen liittyvä video löytyy elokuulta 2018. Muuli palasi tuona kesänä heinäkuun alussa koulutuksesta ja tuossa on tuntia pitämässä Muulin kouluttaja Sanna.


Vuoden 2018 lopussa aloitimme säännölliset ratsastustunnit. Tässä oli neljäs tunti.


Huhtikuussa 2019 ollaan keskitytty ihan perusasioihin eli siihen, että Muuli kulkisi koko kenttää..


Elokuussa 2019 kävin näköjään vieläkin koulutunneilla länkkäsatulalla. Otin enkkupenkin oikeasti käyttöön vasta vuosi sitten.


Tässä alla oleva video on kuvattu toukokuussa 2020 ja siinä näkee just sitä Muulin suun aukomista.

Ja tämä viimeinen video on kuvattu nyt huhtikuussa 2021, Muuli oli hierottu kaksi päivää aiemmin ja se meni tosi kivasti kanssani. Videolla ratsastan ilman jalustimia ravia ja laukkaa.

Lue lisää