perjantai 30. syyskuuta 2022

Muulimenot syyskyyssa 2022

Menot

Syyskuun tallivuokra 450e
raspaus ja rokotus 130e
kuolaimet (käytetyt) 30e
suitset (käytetyt) 50e
ratsastustunti 25e

YHT 685e

Tulot

myyty korvahuppu 5e

YHTEENSÄ: -680e

Syyskuun rakennekuva, kuvassa on myös uudet (eli käytettynä ostetut) Micklem-suitset

 

Lue lisää

keskiviikko 31. elokuuta 2022

Muulimenot elokuussa 2022

Menot

Elokuun tallivuokra 420e
trailerivuokra karjaleirille 50e
Muulin kraniosakraalihoito 45e
Uusi satulahuopa Ainon hevosmessuilta 40e

YHT 555ee

Tulot

myyty poronkarvaromaani 100e (tämä ei meille sopinutkaan, eli satula valui eteen romaanin kanssa)

YHTEENSÄ: -455e

Muulilla oli paljon silittelijöitä elokuun alun karjaleirillä

 

Lue lisää

sunnuntai 28. elokuuta 2022

Muulin dressagekuulumiset ja mitä muuta kuuluu sen suun aukomiselle?

Kurkkasin Muuliprojektin postauslistaa ja mitään ihan perusratsastuspostausta ei olekaan ollut kuukausiin. Viimeisin sinne päin oleva postaus on huhtikuulta. Ratsastuksellisella rintamalla ei ole tapahtunut mitään sen suurempaa. Pari juttua olen itse sisäistänyt ihan hiljattain. Asioita, joista minulle on sanottu jo pitkään mutta joita en ole sisäistänyt tai pystynyt siirtämään käytäntöön. En pidä itseäni kovin lahjakkaana ratsastajana ja ratsastuskentällä olenkin aika hukassa jos ratsastan itsenäisesti. En yhtäkkiä osaa ratsastaa ollenkaan ja tenkkapoon kohdalla olen varma että pyydän väärin ja jos vaan jatkan ja runttaan, oppii Muuli tekemään jonkun asian väärin.

Tähän auttaisi tietenkin tunneilla käyminen myös eri hevosilla, mutta siihen ei nyt vaan ole ajallisia tai rahallisia resursseja enkä suhtaudu lajiin sellaisella intohimolla että tekisin ihan mitä tahansa kehittyäkseni kouluratsastajana. En esimerkiksi tunne tähän sellaista paloa, että olisin tuijottanut MM-kisoja aamusta iltaan, en itseasiassa katsonut niitä ollenkaan. Olenkohan siis oikea ratsastaja ollenkaan? No jos kisat olisi käyty muuleilla, olisin katsonut kisat varmuuden vuoksi vielä seuraavana viikonloppuna kokonaan uudestaan. Hevosilla ratsastus ei siis juurikaan kiinnosta minua vaikka kyse onkin samasta asiasta. Voin itse ratsastaa hevosilla ja kuvata ratsastusta, mutta sellaista paloa en tunne että lähtisin kisoihin katsomaan edes huippujen menoa.

Kaikki kuvat: Emmi Jormanainen




Olen tullut tulokseen, ettei minulla ole silmää. Näen toisten ratsastuksesta vain härskeimmät korjattavat asiat mutta en osaa antaa ohjeita muuten kuin että "jalkaa edemmäs, nojaa vähän taakse", mutta en koskaan voisi olla se koutsi, joka ratkaisee ongelman antamalla lonkkaa avaavia tehtäviä. Muulilla on tänä kesänä käynyt enemmän stuntteja kuin koskaan. Otin sen kanssa siis tavoitteeksi totuttaa sitä eri ratsastajiin ja tähän asti homma on sujunut hyvin. Mutta ongelma on sitten se, etten osaa neuvoa heitä ollenkaan Muulin kanssa. No, Muulille tulee oppia erilaisista apujen käytöstä.

Minulla oli kaksi hienoa tilaisuutta saada omaa ratsastustani kuviin ja videoihin nyt elokuussa. Toisesta sessiosta upotan "myday"-tyylisen videon (voit kelata vapaasti ratsastuksen alkuun, en ruoski) ja toisesta on näitä kuvia tässä postauksessa. Videokerta oli ensin ja n viikon päästä oli tämä "kuvakerta". 

Kevään ratsastustunneilla on treenattu jalkojen asentoa. Olen aikamoinen sammakkojalka varsinkin kun alan puristella Muulia laukannostoissa ja laukassa. Varpaani kääntyvät siis ulos päin. Olen hyvin tietoisesti availlut lonkkaani (en osaa antaa tähän ohjeita), etsinut istuinluitani ja pitänyt niitä varpaita menosuuntaan. Olen taivutuksissa painellut sisäjalkaani eteen ja huomannut sen auttavan.

Jalat pysyvätkin nyt paikoillaan käynnissä ja ravissa.

Kuvat eivät muuten ole järjestyksessä eivätkä liity mitenkään kappaleeseen ennen tai jälkeen kuvien.


Tää olis semmonen somen wow miten hieno Muuli-kuva


Tästä kuvasta pidän itse kovasti: luotiviivan edessä, pitkä reipas askel, häntäkin paikoillaan (huomasitteko että se vispaa melkein joka kuvassa, tämä taas kertoo tyytymättömyydestä) ja mun ratsastusasentokin on ok.
Toinen oivallus on ollut painon siirto. Sitä ei tehdäkään veivaamalla koko satulaa sivulle, vaan riittää että se tapahtuu olkapäätasolla. Olkapääni ovat alkaneet pysyä samalla tasolla. Muuli reagoi tähän painonsiirtoon tosi hienosti. Samalla yritän tuijotella (käännöksissä) Muulin ulkokorvaa, joka sekin auttaa tuuppaamaan hartialinjaa sisälle.

Kyynärpäät yritän pitää kiinni kyljissä mutta ne harhailevat irti ja kuvitteelliset setelit kainaloistani lentelevät jatkuvasti maahan.

Kaiken kaikkiaan ratsastus on helpottunut uuden enkkusatulan myötä kovasti. Satulahan on ollut käytössä siis marraskuusta asti. Käytin kesällä kerran vanhaa winteciä ja sen lisäksi että sain perseeni ruvelle, oli siinä jotenkin tosi kamalaa istua. Kyseessä on yleissatula, joten se ei ole hyvä oikein missään. Kävin tuolla reissulla uittopaikalla ja ajattelin että jos Muuli olisi uiskennellut, olisi satula saanut kastua. Siihen tehtävään synteettinen Wintec on oikein oiva. No eihän me uiskenneltu joten olisin ihan hyvin voinut ratsastaa tuon 31 km maaston rupeuttamatta persettäni.

Kouluratsastuksessa meillä on Muulin kanssa ollut melkein koko ajan ongelmana sen painuminen kuolaimen alle. Samalla Muuli aukaisee suunsa oli ohja kuinka kevyt tahansa ja se taas aiheuttaa näin somenäkökulmasta sen, että 90% kuvista on julkaisukelvottomia.

Suun aukaisu ei tunnu käteeni. En näe sitä kuin peilistä tai jos olen tekemässä oikein pientä volttia. Kuvittelen että no NYT tulee hyvää matskua ai että, mutta tuloksena onkin sarjakuvauksella otetut 20 kuvaa, jotka ovat kyllä hyvää matskua, hötönettiin. Olen kirjoittanut tästä ihan samasta näköjään keväällä 2020 ja olen niin paska ratsastaja, että ongelma ei ole kahdessa vuodessa korjaantunut.

Ongelma parantui aikaisemmin hieman kuolainvalinnalla. Joidenkin kanssa Muuli alkoi heti muljuta suullaan mutta nyt jo pidempään käytössä olleella Myler-kopiolla Muuli on pääosin tyytyväinen, siis aina siihen asti kun se on pohkeen takana, laahustaa ja putoaa alas.

Otin tämän kuvan mukaan koska tässä tapahtuu laukannosto. Muuli ei tee (en osaa ratsastaa/se ei jaksa) laukannostoa nätistä pää alhaalla takaosallaan työntäen vaan hyppää itsensä laukkaan ottamalla päällään vauhtia. Ei todellakaan ok, mutta minkäs teet kun ratsastaja ei osaa opettaa.



Muulin pää menee siis kuolaimen taakse, kun Muuli on kuolaimen takana eli ei reagoi salamannopeasti yhtään mihinkään. Ja Muuli nyt on kanssani sellainen suurimman osan työskentelyajasta. En vain saa sitä kuolaimen eteen, en ole tarpeeksi nopea, irrota tarpeeksi nopeasti tai tajua korjata sitä heti kun tilanne huononee. Ei, alan runtata sitä pohkeilla vasta kun ollaan jo viisi askelta laahusteltu menemään ja tajuan että se on taas painunut alas. Ja siis tämä vain silloin, kun olen tunneilla tai joku kuvaa ja huutelee samalla. Kun ratsastan itsenäisesti, menen tasan askellajit läpi ja lähden maastoon. Vauhtia saan välillä pelkokulmasta (jota käytän surutta hyväkseni tässä asiassa) ja kavaleteilla (käytän niitäkin surutta hyväkseni kouluratsastuksen yhteydessä).

On hyvin hämmentävää se, että kun postaan kuolaimen alla kökkivästä Muulista kuvan jollekin somekanavalle, saa se hirveesti tykkäyksiä kuinka hieno dressagemuuli se on. Jos pää on luotiviivalla, on tykkäysten määrä keskiverto ja kun se kulkee nätisti ja reippaasti kuolaimen edessä, korvat eteen ja ilme rauhallisena, on se yhtäkkiä joku perämetsän puskamuulers joka ei koskaan tule saamaan hyväksyttyä tulosta koulukisoista. No sitä se ei varmaan tule saamaan turpa ryntäissäkään, mutta ymmärrätte varmaan pointin.

BlondeDressage postasi tästä. Hän oli saanut käyttöön kuvia, jotka tekoäly oli luonut hakusanoista "täydellinen kouluhevonen". Kaikissa noissa hevoset kulkivat turpa enemmän tai vähemmän ryntäissä. Tekoäly luo kokonaan uusia kuvia, mutta se on saanut oppinsa siitä, mitä ihmiset ovat suoltaneet nettiin kuvien yhteyteen. Aika sad.

Jos laittaisin Muulille alaturpiksen ja sulkisin sen suun niin ongelmahan olisi ratkaistu. Mutta en halua, tuo käytössä oleva turpiskin on niin löysällä, että voin palkata Muulia selästä ja se ei välttämättä pure samalla poskiinsa. Muuli pystyy siis avaamaan suutaan melko esteettä tiettyyn pisteeseen asti. Jossainhan se turpis ottaa lopulta kiinni.

No Muulille ei tule alaturpista, koska edelleen se menisi pohkeen takana ja kisoissa mun kuuluisi saada siitä miinuspisteitä.

Näistä kahdesta kuvasta pidän myös.


Laukassa muulin korvat ovat yleensä korostetun luimussa. Laukka ei ole sen lempiasia, mutta en ole vielä päättänyt onko se niin epämiellyttävää että laukkaaminen kentällä pitäisi lopettaa eettisistä syistä. Maastossa laukkaillaan korvat hörössä.

Videolla sain kaveriltani Tiinalta ongelman korjaamiseen. Yritin nostaa päätä ensin ohjalla ylös ja jos Muuli ei vastannut siihen, annoin napakasti pohjetta jotta se menisi ETEEN. Jos tämän osaisi ajoittaa yhtä täydellisesti kuin parhaimmat eläintenkouluttajat naksauttelevat menemään, olisi Muuli oppinut muutaman toiston jälkeen että pää kannattaa nostaa jo kun ohjilla sitä nostan, koska muuten tulee pohje perään. Mitään käsimerkkiä ei siis periaatteessa tarvita jos ratsun saa pohkeesta eteen, mutta ainakin minulle tämä oli ihan hyvä tapa, käteni nimittäin ovat nopeammat kuin jalat ja tällä tavalla jalkojeni pieni viive ei niin haittaa.

Homma onnistui jotenkin. Ehkä kun ilmat viilenevät hellelukemista ja Muuli on jo oletuksena reippaampi, alkaa homma rullata oikein kivasti. Mutta nyt ratsastan sitä tosi tarkasti niin, ettei pää saa valua nyökkyyn, eli pohkeeseen (tai raippaan jos pohje ei aita) pitää reagoida heti. En saa Muulista varmaan koskaan tosi eteneväistä, tällä herkellä olen tyytyväinen siihen että sillä on ylipäätään jonkinlainen tahti ja kolme askellajia. Mutta jospa saisin sen vielä pohkeen eteen ja reagoimaan asioihin.

Muulilla on varmasti ihan hyvä kunto, maastossa. Kentällä siitä huomaa väsymisen, pää painuu alas ja kentän takareuna alkaa jännittää vaikka aluksi siitä mentiin ohi tosi hienosti. En saa Muulia kuitenkaan koskaan ratsastettua kentällä hikeen asti. Kuolisin itse nestehukkaan ennen sen tapahtumista. Ehkä tämä tästä, katsotaan mitä postaan parin vuoden päästä. Mennäänkö edelleen suu auki vai olenko ymmärtänyt vaihtaa kaulanaruun.

Loppuun vielä muistutus etten oikeastaan kaipaa ratsastusvinkkejä tai muitakaan huomioita kommenttikenttään. En pysty lukemaani ratsastusvinkkiä viemään käytäntöön, otan oppia omalta opettajaltamme ihan livenä tuntien aikana. Käyn tunneilla niin usein kuin se vaan on mahdollista oppiakseni olemaan häiritsemättä Muulia yhtään liikaa. Muulia ratsutetaan välillä, mutta voi toki olla ettei siitä vain koskaan tule tän kummoisempaa koulumuulia ja hyväksyn sen.

Muille somekanaville ratsastusvideoiden julkaiseminen on aina kuumottavaa. Olemme siinä tilanteessa, että niistä etsitään lähinnä virheitä. Itse en sellaisia kommentteja juurikaan saa, se voi johtua siitä että olen selvästi vanhempi kuin kommentoijat. Nuorempien tileillä ratsastusvideoiden kommenttikentät ovat silkkaa kiusaamista, ihan kuin kiusaajat olisivat yhtään sen parempia ratsastajia.

Yritän itse ajatella että meistä jokainen ratsastaa ja toimii sen hetkisellä parhaimmalla tavallaan eikä kukaan ole olympiaratsastaja, tai edes viisiottelija, syntyessään. 

ps. kannattaa kuunnella äänikirja Kottikärrykaruselli, Minttu Mustakallion lukemana se on oikein viihdyttävä! Tuo Mintun versio on ainakin Suplassa. Kirja ei välttämättä ole niin hyvä itse luettuna.

Lue lisää

torstai 18. elokuuta 2022

Aasikuvia pitkästä aikaa!

1
Olen kuvaillut järkkärilläni häpeällisen vähän. Ostin jopa uuden kameran jokin aika sitten, mutta kun ei lähde niin ei lähde.

Nyt otin ihan asiakseni kantaa kameraa mukana kun kävin vuolemassa aaseja Lopella SatuAasin tallilla. Aasit olivatkin näppärästi yläniiityllä saapuessani ja sieltä sai ihania kuvia tallin 13 aasista, tosin kuvia käsitellessäni huomasin että vain puolet osuivat kuviin. Satu maahantuo aaseja ja myy niitä ja nyt tallissa olikin siis poikkeuksellisen paljon aaseja! Parilla oli tosin jo uusi koti olemassa. Talli järjestää myös muuta aasitoimintaa kuten metsäkävelyiä ja puuhatuokioita, joten jos aasimainen toiminta kiinnostaa niin laitappa talli korvan taakse.

Sadun maahantuomat aasit ovat ihania! Hyvin sosiaalisia ja reippaita, tulivat heti tutustumaan ja siksi kuvista suurin osa onkin pääkuvia. Ei niistä vaan päässyt kauemmas! Pari ehdotonta omaa lempparia kuvista löytyi, jos vielä luet tätä blogia niin kommentoi omat lempparisi kommenttikenttään, katsotaan pidämmekö samoista kuvista.

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17


Lue lisää

keskiviikko 10. elokuuta 2022

Muulimiitti & Karjaleiri 2022 Virroilla

Vietimme taas kesän parhaan sennuleirin Virroilla Monosen tiloilla karjapaimennuksen merkeissä. Meitä ratsukoita oli kuusi ja meitä koutsasi perjantaina ja lauantaina Laura Koskenmäki sekä karjanajoon että trailiin. Paimennettiin sekä vasikkalaumaa että ihan lehmiäkin ja tämä olikin ensimmäinen kerta kun Muuli oli tekemisissä aikuisten lehmien kanssa. Aiemmin olemme paimentaneet vain hiehoja ja vasikoita.

Tyttönauta on siis ensin vasikka n 8kk ikään asti ja sitten hieho aina siihen asti kun se saa ensimmäisen vasikkansa. Kun se siis on vasikoinut, tulee siitä lehmä. Hieho on siis yleensä nuori lehmä (yli 8kk ikäinen), mutta toki lehmäeläin voi olla myös ikuisesti hieho, jos se ei koskaan saa vasikkaa. Tämä voi toteutua jos kyseessä on lemmikkihieho, tosin niitäkin kyllä aletaan kutsua jossain vaiheessa lemmikkilehmiksi, vaikka vasikoimista ei olisikaan tapahtunut.

Ja nyt tämä blogipostaus siirtyy päiväkirjamuotoon.

Rakas muulipäiväkirja. Viikonloppuna tapahtui niin paljon asioita, että osan varmaan unohdin raportoida. Homma alkoi jo kuukausia aiemmin kun Anun (Monosen tila) kanssa mietittiin kesän karjaleirin sisältöä. Facebookin kautta löysimme koutsiksi Laura Koskenmäen, joka oli minulle vain somen kautta tuttu, siis eri Facebook-ryhmistä. Hän näppärästi asui suht lähellä Virtoja, joten hänen tarjouksensa leirin koutsaamisesta oli erittäin kilpailukykyinen. Ja oikeastaan ainut tarjous, eli keneltäkään muulta ei edes kyselty.

Leirillä kuulin että kaksi leiriläistä olikin sitten löytänyt tiensä paikalle juuri siksi kun nimenomaan Laura oli leirillä koutsina, joten valinta meni selvästi nappiin!

Konkreettiset leirivalmisteluni alkoivat torstaina. Lähdin töistä ajoissa, mutta toki liukuman puitteissa ja ajoin hakemaan traileria. Vuokratrailerin kanssa ajoin suoraan tallille ja pakkasin sinne ja autoon Muulin kamat. Kaksi paalia kuivaa heinää ja ison verkollisen olkea. Päätin selvitä pelkillä länkkäkamoilla ja jätin enkkuvehkeet kokonaan kotiin, kahden satulan roudaus on muutenkin aika hc vaikka tilaa olikin mukavasti koska trailerissa oli varustekaappi joka imaisi juuri ja juuri Muulin länkkäsatulan.

Muulia lastasin ensin hyvällä ja tosi pienellä paineella ja lopulta jouduin sitomaan sen sisälle kiinni pitkällä narulla ja odottelemaan että se suvaitsee tulla. Tuli heti.

Matka Virroille on n 260 km meidän tallilta, mutta matka Tampereelta eteenpäin on pienempää tietä ja tuntui että loppupää kesti ikuisuuden. Kävin menomatkalla myös tankkaamassa.

Olin perillä hieman kahdeksan jälkeen. Muuli tuntui muistavan missä ollaan ja käveli aika tyynesti talliin ja karsinaan. Laittelin sille mashit tulemaan ja annoin heinää ja painelin itsekin iltapalalle ja sitten omaan majoitukseeni n kilometrin päähän.


 
Muut leiriläiset tulivat suunnitellusti vasta perjantaina. Sain siis nauttia ihanan vanhan maalaistalon tunnelmasta ihan yksikseni ensimmäisen yön ajan. Perjantaina meillä oli tarkoitus pitää muuliperjantaita Anun kanssa mutta koska kukaan ei ilmoittautunut, skippasimme myös Facebookliven ja vuolin kahden Anun ison hevosen etukaviot esittelykuntoon. Tämä oli ensimmäinen kerta kun vuolin isohevosia. Oli kuuma ja olin ihan hikipäässä kun ensimmäinen nyppi kavioitaan ihan koko ajan. Homma ei tuntunut edistyvän ollenkaan.

Toisen hevosen jälkeen kamoja pakkaillessani tajusin käyttäneeni mun "paskaraspia", ei ihme ettei homma oikein toiminut.

Teimme Anun kanssa valmisteluja talliympäristössä, kannoimme vähän aitoja ja naulailtiin kentälle aitoja ja porttia kuntoon. Pian seuraava leiriläinen saapuikin ja sai heti vasaran käteensä. Muulimiitti oli siis osallistujille puoli-ilmainen, joten pieni orjatyö kuului hintaan.

Päivän aikana saapui vielä kaksi hevosta lisää ja puoli neljältä oltiin satulassa valmiina ensimmäiselle tunnille. Ensin Laura katsoi vähän meidän ratsastusmeininkiä kentällä ja sitten haettiin vasikat niiden tarhasta ja aloitettiin treeni niiden kanssa. Lauran tyyli käyttää nautoja oli hyvin samanlainen kuin Jeff Sandersin, eli nautoja käytettiin hevosten ratsastuksen apuna ja varsinainen paimennus oli toissijaista tai tuli tavallaan kylkiäisenä.



Yllättäen kaikki hevoset olivat todella ok vasikoiden kanssa, olen nimittäin tottunut siihen että kurssilal on aina joitain hevosia, joita työstetään maastakäsin ja ne juuri ja juuri uskaltavat ottaa askeleen hiehoja kohti. Nyt päästiin siis nopeasti hommiin sekä maasta että ratsailta.

Nyt täytyy myöntää että viikonloppu oli niin tapahtumarikas etten osaa eritellä tekemiämme harjoituksia, mutta teimme erottelua hieman eri systeemeillä ja treenattiin heti ns kisasääntöjen mukaan, mutta silti niin että vasikat auttoivat ratsastuksessa. Koska tiesin jo, että Muulin väistöt toimivat aika kivasti nautojen kanssa, väistättelin sitä ja tein tarvittaessa nopeita liikkeitä, koska ilman karjaa Muuli on paljon hitaampi.

No Indy-hevoseen verrattuna Muuli oli kyllä kunnon kilpikonna.

Palauteltiin vasikat sitten vielä vasikkahakaan ja lähdettiin hakemaan lehmiä laitumelta vähän kauempaa. Meitä lähti kaksi ratsukkoa ja Usva talutuksessa ja ihmiset jäivät odottelemaan ratsastuskentän luokse.




 

Nyt Muuli näki ensimmäisen kerran lehmiä ihan silmästä silmään ilman väliaitaa. Sen pää kohosi (=se jännittyi hieman) kun kellojen äänet alkoivat kuulua puiden takaa, mutta kun päästiin laitumelle ja mentiin herättelemään nautoja yhdessä Kimun ja Katin kanssa, ei Muuli ollut millänsäkään. Tämä oli samalla lehmille ensimmäinen kerta kun Muuli oli noin lähellä ja rouvat olivat kiinnostuneita. Muuli on joskus way back saanut sarvesta, joten Muuli suhtautuu hieman negasti sarvipäihin, pidin ohjat siis aika lyhyinä ettei vain satu mitään vahinkoja. Lisäksi lypsylle menossa olevia lehmiä ei juoksuteta, koska niillähän on utareet täynnä.

Saatiin lehmät hienosti kolmisteen ylös ja kohti porttia, toki niillä oli myös ajatus siitä, mihin niiden kuuluu mennä. Oli hieno fiilis ajaa niitä kohti navettaa, vaikka toki aidatulla alueella liikuttiinkin, mutta nyt tehtiin ensimmäisen kerran jotain ihan oikeaa hommaa. Lehmien laidunkin oli sellainen upea perinteinen, rinnettä, kivikasoja ja pajukkoa.

Tässä välissä saatettiin käydä syömässä tai saatettiin olla käymättäkin, mutta jotain tässä välissä tehtiin, hengailtiin.

Koska illemmalla oltiin taas selässä ja tehtiin pieni treeni lehmien kanssa (nyt utareet tyhjennettyinä). Tämän treenin huutelin itse ja tehtiin samoja harjoituksia kuin mitä ollaan tehyt Jeffin ja Sannan karjakursseilla, eli seurailtiin tiettyjä lehmiä, liikuteltiin koko laumaa porukalla ja erotettiin porukalla osaa lehmistä. Näitä ei siis juoksutettu, eli mentiin rauhallisesti. Kimu-hevoselle lehmän mulkoilu oli tässä vaiheessa liikaa, joten tulin Muulin kanssa auttamaan, jotta Kimulle jäi fiilis että juuri se sai lehmän liikkeelle.

Illalla meillä oli paljuttelua ja saunomista, se tuli todella tarpeeseen ja oli ihanaa rentoutua kuumassa vedessä. Järvivesi oli huhujen mukaan todella kylmää, joten en käynyt kokeilemassa sitä. Saatoimme juoda parit siiderit ja yhden maissa suunnattiin takaisin majoitukselle.

 




Lauantaiaamuna aloitimme trail-tehtävillä jälleen Lauran koutsaamana. Kannoimme ennen tuntia kentälle kaikki mahdolliset puomit (ja muistin miksen tee kotona juurikaan trailia, en siis jaksa sitä puomirallia) ja rakennettiin niistä neliö, L, käyntipuomit ja kahdet väistöpuomit. Lisäksi käytimme lehmien erotteluhäkkiä porttina, eli laitettiin porttikohtaan naru. Se olikin mukavampi kuin normaali kahdesta estekannattimesta tehty portti, joka on myös herkempi kaatumaan.

Meille vaikein tehtävä oli odotetusti se portti. Muuli ei mielellään seiso asioiden vieressä ainakaan niine ttä se asia (portin naru) liikkuu kohti tai saattaa vahingossa koskea. Lauralla oli kiva tyyli siihen, Muulin mielentila piti ensin saada rauhalliseksi joten kävimme vain seisoskelemassa portilla ja kun Muuli laski pään ja huokaisi, jatkoin matkaa muualle.

Samaa systeemiä käytimme myös puomineliössä, jossa piti tehdä käännös. Muuli siis käännöksessä tuntuu puskevan läpi ja kun pidän ohjasta, aukeaa suu. Nytkin tilaa oli ihan reilusti, joten tehtävä ei ollut Muulille mitenkään liian vaikea mutta jännittävä silti. Teimme tehtävää siis askel kerrallaan niin, että aina välissä odotin että Muuli oikeasti rentoutui. Ja sitten pyysin taas vähän. Samaa tehtiin puomiväistössäkin, koska se on vähän sattumaa mitä tulee. Välillä ratsastaessani mielestäni ihan samalla tavalla Muuli kiirehtii puomilta pois, kulkee banaanina ja suu aivan auki ja toisella kerralla se meneekin ihan kivasti ja suht suorana side passin.

Treenasimme kaikkia esteitä vapaassa järjestyksessä ja pyysimme tarvittaessa apua. Lopuksi jokainen teki pienen radan, jossa oli jokainen tehtävä ja samalla juteltiin jokaisen suorituksesta ja otimme samalla oppia. Ei me Muulin kanssa ihan heti olla trailia menossa kisaamaan, mutta ehkä muutaman vuoden päästä voin käydä häpäisemässä itseni Hyvinkäällä. Mehän ollaan tehty trailia pari kertaa Mari Valkosen tunneilla, joten joku ajatus tästä jo oli. Ja selvästi Marin tunneista on ollut apua, Muuli tuntui hiffaavan tehtävät puomit nähdessään.

Peruutus meni hyvin jos ei oteta huomioon sitä, että siinäkin se peruutti koko ajan suu auki vaikka minulla oli höyhenenkevyt tuntuma. "Länkkäkuolaimeni" eivät ole välttämättä kovin ergonomiset, joten kokeilen jatkossa bosalia tai enkkusuitsia tässäkin lajissa.

Trailin jälkeen meillä oli lounastauko ja minimaalinen lepotauko ennen iltapäivän karjatreenejä.

Haettiin vasikat taas kentälle ja lähdettiin innoissamme työstämään paitsi että juuri mikään ei onnistunut. Jotenkin vasikat olivat ihan liimattuina keskenään ja toisaalta jotkut toiset huitelivat missä sattuu. Vaihdeltiin tehtäviä ja systeemiä että edes joku onnistuisi mutta jotenkin fiilis oli että mikä tässä nyt oikein tänään on.. Ja Gretakin oli sentään paikalla ja juuri Gretan ja Rokin kanssa saatiin viime vuonna tosi hyvää suoritusta aikaiseksi. Mutta kai me sitten ajattelimme jo liian vakavasti ja jotain kisasuoritusta, niin virheitäkin alkoi sitten heti tulemaan.

Roll backin harjoittelua

Tuntui myös että ajatukset harhailivat emmekä ehkä osallistujien kesken ajatelleet samoin, emmekä varmaan kommunikoineet riittävästi. Itsehän otan noissa tehtävissä tässä porukassa herkästi pomon roolin ja käskytän ihmiset paikkoihinsa sen mukaan missä luulen, että he toimivat parhaiten, mutta silti pakka meni ihan plörinäksi.

Treenasimme kisasuorituksiakin eli poimimme laumasta kolme tiettyä vasikkaa ja yritimme edes erottaa ne, siitä ei tullut oikein mitään tai muut pääsivät karkaamaan toisesta päästä keskiviivan yli.

Juteltiin jälkikäteen paljussa ettei tämä vaan ollut meidän päivä. Mutta palju piristi kivasti. Lauantaina olimme myös hyvässä aikataulussa ja ajoissa kaikesta. Valmisteltiin hieman seuraavan päivän yleisötapahtumaa ja saunalle reippailtiin kävellen, matkajuomat olivat toki mukana.

Paljussa parannettiin maailmaa ja jatkoimme mihin eilen jäimme. Ja koska olimme niin ajoissa, olimme talolla takaisin kahdentoista maissa joten saatiin vielä ihan hyvät yöunetkin.



Emmi ratsasti Muulilla maastossa ja halusi välittömästi myös oman muulin. Ei tietenkään mitä tahansa vaan samanlaisen kuin tämä.
Aamulla en herännyt kovin freshinä, mutta pakkasin vaatteeni ja käytiin matkalla kiinnittämässä vähän opasteita tienhaaraan. Tilalla järjesteltiin parhaamme mukaan paikkoja valmiiksi yleisötapahtumaa varten ja kiilloteltiin tallissa eläimiä kuosiin. Muuli oli muuten oikein bling mutta häntä mun olisi pitänyt tajuta pestä edellispäivänä. Nyt yritin pelastaa sitä kiillotusaineella ja siitä tuli lähinnä lähmäinen.

Muulin käytös oli koko viikonlopun ajan muuten todella hyvä. Se oli rauhallinen, seisoi suht paikoillaan ja stressasi vain vähän. Varustin sen myös karsinassa vapaana ja kun se on välillä ollut hankala satuloida länkällä vapaana, seisoi se nyt ihan ok paikoillaan. Edelleen se vavahtaa kun nakkaan satulan selkään mutta kun olen säätänyt satulan oikeaan kohtaan ja kiristellyt vyötä, laskee Muuli aina päätään alemmas ja vaikuttaa rennolta. Olen 99% varma, ettei Muuli siinä tilanteessa ollut ns kauhusta jäykkänä tai opitusti avuton.


KarjaShow alkoi kahdeltatoista ratsukoiden esittelyllä ja heti perään esiteltiin lehmät. Meidän oli tarkoitus liikuttaa lehmiä numerojärjestyksessä yleisön lähelle mutta koska lehmiä ei saanut juoksuttaa ja piti välttää nopeita liikkeitä, ei siitä tullut mitään. Liikutimme sitten koko laumaa kerrallaan sen mitä pystyimme.

Väliohjelmana meillä oli yleisön karjanhuutokilpailu ja meidän ratsukoiden barrel racing. Voiton veivät Tarja ja Indi, me tultiin Muulin kanssa toiseksi paljon hitaammalla suorituksella. Kisa oli lyhyt mutta sen verran jännittävä että huomasin täriseväni vielä pitkään sen jälkeen.

Vasikkoihin lopeteltiin ja haettiin ne porukalla vasikkahaasta. Se meni oikein mallikkaasti ja päästiin myös esittelemään karjanajotaitojamme. Haettiin ensin porukalla kolme vapaavalintaista vasikkaa laumasta ja kuljetettiin ne häkkiin ja sen jälkeen jokainen haki vielä yhden vapaavalintaisen vasikan laumasta ja kuljetti sen häkkiin, häkittämistilanteeseen tuli toinen ratsukko vielä auttamaan erotteluhäkin portin toiselle puolelle.



Ja tällä kertaa tämä erottelu meni tosi hienosti kaikilta! Saatiin vasikat tosi hyvin eroon (jopa vaikeat) ja jokainen sai vasikan häkkiin. Ja kun otettin laumasta vain yksi vasikka eroon, jäivät loput kiltisti omaksi ryhmäkseen. Kolmen ottaminen oli haastavaa siinä mielessä, että kahdeksan vasikan laumasta se tarkoitti melkein puolta.


Päivään sisältyi pari rapsutustaukoa, joihin Muulikin osallistui. Muulifaneja kävi paikalla silittämässä ja ottamassa kuvia. Osa päätyi videoina somekanavillenikin.


Parituntinen oli nopeasti ohi ja omat ajatukseni olivat jo pitkässä kotimatkassa. Muulille olin kuitenkin varannut kraniohoidon ja Maarit (joka toimi jo kuvaajanakin) hieroi ja laseroi Muulin läpi tallin käytävällä. Muuli seisoi tosi paikoillaan ja aika ilmeettömänä, ainoa vastalause tuli hännän vetämisestä ja sekin vasta ihan loppupäässä. Nyt Muuli saakin sitten vähän vapaata ja kevyempää elämää.

Muulers lastattiin Anun kanssa todella joutuisasti ja kotimatkalle pääsin neljän maissa. Tosin matkalla pysähdyin kaksi kertaa, ensin omalle tauolleni ja pian tankkaustauolle kun tajusin ettei tankki riitäkään kotiin asti. Olin ajatellut käydä tankkaamassa sen jälkeen, kun olen tiputtanut Muulin kyydistä.

Muuli oli trailerissa aika rauhallisesti kuten aina mutta se yleensä stressaa sen verran ettei se syö siellä mitään. Iittalassa revin sille vihreää ja ilokseni se söi tupon hyvällä ruokahalulla.




Viimein puoli yhdeksän maissa oltiin kotitallilla. Palautin Muulin luonnolliseen elinympäristöönsä, jossa se ensin pyöri ja heitteli päätään kunnes rahoittui nyppimään vihreää. Siivosin trailerin, vein tavarat paikoilleen ja vielä yhden mutkan jälkeen olin palauttamassa traileria illalla yhdentoista maissa. Onneksi palautus onnistui suoraan peruuttamalla, tuohon aikaan illalla elokuussa on nimittäin jo aika pimeää!

Loppuun pahoittelen blogini lukijoille sitä, etten tähän tekstiin saanut nyt oikein sellaista flowta joka mulla oli vaikkapa somekommentointiin liittyvässä tekstissä. Tuntui siltä, että olin unohtanut suurimman osan kaikesta siitä, mitä tehtiin leirillä ja muistan vain jotain osia sieltä ja täältä. Tosin se voi johtua väsymyksestäkin leirillä ja nyt kirjoitushetkellä. Toisaalta tämä oli nyt "jo" kolmas kerta Virroilla, joten hirveästi mitään uutta kerrottavaa tähän viikonloppuun ei sisältynyt.

Suuri kiitos leirin järjestelyistä Anulle ja kiitos kaikille leiriläisille erinomaisesta seurasta! Osa oli jo aivan valmiit varaamaan paikat ensi vuoden leiriltä! Mekin ollaan Muulin kanssa mukana vaikka matkaa onkin, mutta tuttuihin paikkoihin on mukavaa palata.

Kiitos superpaljon kaikille leiriläisille! Kuvassa vasemmalta lähtien Emmi, Kimun selässä Kati, Joonas, Usva-ruuna, Jenni, koitsi Laura, Tarja, Muulin selässä minä, Greta ja Anu.

 

Lue lisää