tiistai 30. marraskuuta 2021

Muulimenot marraskuussa 2021

Menot

Marraskuun tallivuokra 400e
Säärystimet ja pohjalliset bootseihin posteineen (käytetyt) 25e
Irtohypytykset 50e
Rossnerin lyhyempi satulavyö (käytetty) 20e
Juoksutusliina (käytetty) 5e
Vajaa pullo jodispriitä 15e
Kengitys, kengät, hokit ja tilsakumit 100e

YHTEENSÄ: 615e

Tulot

0e

YHTEENSÄ: -615e

Muistiin laitettakoot: Madotus 30.11.2021 Equimax

Lisäksi marraskuussa oli satulansovitus ja ostin uuden (käytetyn) satulan, mutta en ole näistä saanut vielä laskua, joten ne ovat mukana joulukuun muulimenoissa. 

Alla oleva kuva ei varsinaisesti liity, mutta kaivellessani Muulille talvibootseja muistin nämä. Sain joskus vuosi tai pari sitten 10 kpl Cavallon Trekkejä Muulille, siis ilmaiseksi. 4 kesämonoa ja 3 talvimonoa nastoilla. Otin nastalliset käyttöön jäätikköajaksi, kun kenkiä ei vielä ollut ja oikein hyvin toimivat. Nää bootsit on todella vähän käytetyt. Malliltaan tää Cavallo Trek näyttää tosi rumalta ulospäin, mutta nää on ainoat bootsit jotka Muulilla pysyy ja jotka eivät aiheuta hiertymäongelmia. Ja näistä on iloa varmasti monta vuotta, koska käytössä nämä ovat vain sen hetken kun ei vielä ehditä saamaan kenkiä kavioihin.




Lue lisää

maanantai 22. marraskuuta 2021

Käytiin irtohypyttämässä pitkästä aikaa, eka kerta vähän haettiin, toisella rundilla Muulilla oli ihan eri meininki

Ensimmäinen hypytyskerta oli "vuoden harmaimpana päivänä". Kuvan otti Pasi Rönn.
Käytiin vähän extempore irtohypyttämässä Muulia Pornaisissa Lahassa. Tallinomistaja oli menossa ja trailerissa oli tyhjä paikka, joten homma oli sitämyöten selvä. Oli tosi jees että Muuli pääsi pitkästä aikaa reissuun jonkun kaverin kanssa (mennyt tähän asti kai pari vuotta aina yksin trailerissa) ja matkakin oli inhimillinen, vajaa puoli tuntia per suunta.

Muulia on irtohypytetty hypyttämisen ilosta viimeksi alkuvuodesta 2019 ja sen jälkeen ihan vain kotikentällä. Tiktokissa joku jo kysyikin syytä irtohypyttämiseen, niin ei siinä Muulin kohdalla mitään sen suurempaa ajatusta ole kuin että se on käsittääkseni senkin mielestä ihan hauskaa ja samalla tulee kokemusta uusista paikoista ja kuljettamisesta. Ja ettei se pitkä kuljetusmatka tarkoita aina koko päivän kisareissua jossain hornantuutissa.

Muulin esteura on kovin suppea tällä hetkellä. Sen liikuttaja Jinna hyppäsi sillä jonkin verran kesällä ja minäkin muutaman kerran kavalettikorkeutta, mutta noin muuten voisin sanoa että Muulia on vahingossa tullut säästeltyä. Kestää sitten vanhempana hyppyjä pidempään.

En olekaan pitkään aikaan ollut tallilla ennen kukonpierua, mutta nyt olin kahtena viikonloppuna peräkkäin. Aamutoimet olivat nopeat, Muuli sai nopean harjauksen ja suitset puin riimun alle. Sitten tosi nopea lastaus Torstin perässä ja matkaan.

En ollut käynyt Lahassa koskaan aiemmin joten oli ihan kiva nähdä paikka livenä ensimmäistä kertaa!

Molemmilla kerroilla oltiin maneesissa samaan aikaan Muulin ja Torstin kanssa. Ehkä vähän tavatonta, mutta meille ihan ok.

Muuli toimii irtohypytyksessä edelleen kuten aina, eli se on koko ajan vapaana ja ohjaan sen juoksutusraipan kanssa uudestaan kujaan. Ensimmäisellä käyntikerralla sillä ei tosin ollut omaa moottoria kovin paljon, joten se jäi kuitenkin kujan päähän josta sen sitten laitoin uudestaan liikkeelle. Toisella kerralla se meni peräti kolmesti täyttä laukkaa maneesin ympäri ja tosiaan itse aina sinne kujaankin.

Esteitä ei koroteltu mitenkään mielettömästi, ensimmäisellä kerralla viimeinen este (okseri) oli 80 cm korkea ja toisella kerralla se taisi olla 90 cm, mutta toisella kerralla myös kaksi muuta pystyä olivat korkeampia. Ero oli huomattava kertojen välissä, ensimmäisellä kerralla Muulin askeleet eivät millään tuntuneet sopivan väleihin ja se ottikin välissä miniaskeleita. Syynä oli kuitenkin "vain" sen oma vauhti, kun se toisella kerralla meni hyvällä imulla, alkoivat estevälitkin olla ihan sopivia.

Alla olevalla videolla on molempien kertojen hypyt, ensimmäisen kerran hypyt eivät ole ihan järjestyksessä, toisen setin on. Videot erottaa tekstistä ja videon tummuudesta, tummemmat pätkät on kuvattu puhelimellani One Plus Nord. Ne menivät kyllä häiritsevän tummiksi enkä editorillakaan saanut Muulia vaaleammaksi.

Jos haluat katsoa, miltä irtohypytys näytti vuonna 2016, niin tässä postauksessa on video siitä. Melkoista räpellystähän se on ollut ja oikeastaan noista alkuajoista on  peräisin se, että Muuli menee maneesissa vapaana nämä tilaisuudet. Sitähän ei siis tuolloin saanut todellakaan helposti ja stressittömästi kiinni, joten tuo oli vain paljon helpompi tehdä noin.

Reissulta ei Muulin hyppykuvia jäänyt jälkipolville, satsasin tällä kertaa ihan täysin TikTokvideoihin ja maneesi oli sen verran hämy paikka, etten olisi kalustollani sieltä kuvia edes saanut. Videot onnistuvat hämärissä paikoissa paljon paremmin ja tän hetken trendi taitaa olla just ne videot.

Kun jokin aika sitten mietiskelin hevossomekentän tilaa ja kerroin julkaisevani TikTokissa, olen yhä enemmän käyttänytkin sitä alustaa. On itseasiassa aika kivaa koostaa tallipäivästä lyhyt 2-3 minuutin pätkä ja ääniraidoittaa se. Niistä jää kivoja muistoja itsellekin. Osan noista pätkistä olen muistanut ladata myös Youtubeen ja muutaman myös Instagramiin, mutta yritän kuitenkin pitää alustat sillä tavalla erillään että julkaisen jokaiselle alustalle tavallaan sinne mielestäni  parhaiten sopivaa sisältöä. Samalla pystyn saman videon hyödyntämään eri alustoilla vähän eri tyyliin, toisessa se palvelee osana My Dayta ja toisessa se on lyhyt reels musiikin kanssa.

Näiltä irtohypytyskerroilta ei oikeastaan jäänyt jälkipolville ns blogiin sopivaa materiaalia muutaman yleiskuvan lisäksi. Halusin silti tehdä postauksen. Pääsettekin kurkkaamaan siihen, millaista sisältöä olen viime aikoina tuottanut. Nämä videot julkaisin siis ensin Tiktokissa ja latasin ne sen jälkeen YouTubeen. Näillä kahdella videolla on hypytyskertojen "My Dayt" ja nissä on ääniraita taustalla.

Ja koska olen tuottanut nämä TikTokkiin, pidän ääniraitaa tehdessä mielessä että seuraajakunta siellä on hyvinkin nuorta, sen saattaa ääniraidastakin huomata.

Lue lisää

sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Aasiyhdistyksen aasien ja muulien painonhallintahaaste päättyi, kuinka hyvin Muuli pitikään painonsa kuosissa?

Maaliskuun lähtötilannekuva. Kuvan otti @sosa.foto

Suomen Aasiyhdistys järjesti aasien ja muulien painonhallintahaasteen tänä vuonna. Idea oli mielestäni erinomainen, tarkoitus oli saada eläinten omistajat ylipäätään mittailemaan aasejaan. Haasteessa mitattiin eläinten rinnanympärykset kerran kuussa ja haasteen alussa ja lopussa eläimet dokumentoitiin rakennekuvan kera.

Aasien ja muulien painon mittaaminen pelkällä rinnanympäryksellä on aina vähän sinne päin. Luotettavampi tapa on verrata rinnanympärystä säkäkorkeutee. Donkey sanctuary on tehnyt tästä loistavan tulostettavan kaavion, jonka lisäksi tarvitaan mitat ja viivotin. Kaava on myös tässä alla.

Donkey Sanctuaryn kaava on tässä ja tämä toimii normaalipainoisiin ja lihaviin aaseihin, eli kaikkiin Suomessa oleviin aaseihin tätä kaavaa voi varmasti käyttää.

(rinnanympärys cm 2,575) x  (säkäkorkeus cm 0,240) / 3968 = aasin paino kg
ESIM (150 2,575) x (110 0,240) / 3968
=401268,429 x 3,012 / 3968
=1208620,508 / 3968
=304 kg

Muuleille on lisäksi laskettu oma painotaulukko reilun sadan muulin otannalla. Alkuperäisessä taulukossa yksiköt olivat amerikkalaisia, joten tein taulukon tähän alle uusiksi senteillä ja kiloilla

Muuli painaa tämän mukaan n 446 kiloa rinnanympäryksen ollessa noin 177 cm.

Muuli on punnittu klinikalla kerran ja se painoi silloin reilut 400 kiloa. Ja vaikka samaan aikaan mittasin sen rinnanympäryksen mittanauhalla niin tadaa, en muista, eikä missään ole ylhäällä, paljonko se senteissä oli! Mahtavaa!

No mutta reilu 400 kiloa ei heitä paljon. Hevosten painomittanauhalla Muulin paino on siinä 430 kilon kohdalla ja jos muulitaulukko kertoo sen painoksi 446 niin jossain  niillä main sen paino huitelee. Jos ikinä mennään käymään klinikalle, niin siellä tietenkin punnitsen Muulin ja otan samalla kaikki strategiset mitat ylös. Siten sen painon tarkka määrittely helpottuu jatkossakin.

Aasiyhdistyksen painohaasteessa Muuli osallistui painon ylläpitäjiin. Sen ei ole tarve pudottaa tai ottaa kiloja, joten on hyvä pitää se vain sellaisena kuin se on. Rinnanympärys mitattiin joka kuukauden alussa, tosin minulla mittauspäivä saattoi todellisuudessa olla edellisen kuukauden viimeinen tai vasta toinen päivä vähän sen mukaan miten kävin tallilla. Alla ovat Muulin mitat

  • 1.3. 176 cm
  • 1.4. 176 cm
  • 1.5. 175 cm
  • 1.6. 175 cm
  • 1.7. unohdin mitata
  • 1.8. 176 cm
  • 1.9. 177 cm
  • 1.10. 176 cm

Paino on siis pysynyt tosi tasaisena ja mitat luultavasti heittävät helposti sentillä joka mittauskerralla. Eli vaikka kesällä Muuli oli vain 175 ja nyt viimeisimmissä mittauksissa jopa 177, en pitäisi sitä huolestuttavana vaan pelkkänä mittausheittona. Talvikarvakin tekee Muuliin lisää ympärysmittaa.

Lopputilanne, kuvan otti Veera Kopakkala, @vk.hevoskuvaus


Lue lisää

maanantai 1. marraskuuta 2021

Halloweenkuvauksissa Muuli yllätti eikä pelännyt lakanaan pukeutunutta omistajaansa yhtään

Ajankohtaiset teemakuvaukset tuntuvat menevän Muuliprojektilta ohi, mutta toista se oli tänä vuonna. Olin nimittäin katsonut Tiktokista jo kuluvan viikon aikana videoita haamutrendistä, joka liittyy erään yhtyeen musiikkivideoon. Trendissä pukeudutaan lakanoihin ja päälle laitetaan aurinkolasit. Niiden funktio jäi hieman hämärän peittoon, mutta todennäköisesti niiden avulla estetään lakanan tuhoaminen. En nimittäin leikannut omaankaan lakanaan silmille aukkoja, eli lakana on edelleen pesun jälkeen käyttökelpoinen.

Tuumasta toimeen sitten vaan. Laitoin viestiä kuvaajalle, joka oli jo itsekin miettinyt tätä teemaa Muulille ja olikin heti messissä. Kuvaukset tallille sovittiin reilun tunnin päähän. Kaikki kuvat otti siis Aino Holmberg, iso kiitos! Ainon kanssa kuvailtiin viimeksi näitä syyskuvia.

Totuttelin Muulia lakanaan tallissa. Se saa nykyään syödä ruokansa heti sisälleoton yhteydessä (helpottaa kovasti talliin sisälle ottamista), joten kun Muuli söi ateriaansa, heiluttelin kauempana lakanaa ja laitoin sen ensin puoliksi päälleni ja sitten kokonaan. Juttelin Muulille koko ajan.

Aluksi kuulin, kuinka se lopetti aina pureskelemisen kun olin lakanan alla, mutta pian se jatkoi syömistä ja otti "kummitukselta" leipää kädestä. Itse en nähnyt hevonv*ttua lakanan alta.


Kun kuvaaja tuli, valitsin vielä päävehkeitä. Päädyin ottamaan enkkusuitset, koska niissä on helmiotsapanta joka mätsää lakanaan. Ja sitten tuumasta toimeen, lakana olalle ja Muuli mukaan kentän taakse ns pelko-osioon. Olin aika ihmeissäni kun Muuli tuli sinne tosi kiltisti taluttaen. Kuvauspäivä oli onneksi tyyni, tuulella metsän ja kentän välissä olevat kaislat pitävät ääntä ja olen todennut sen olevan yksi triggeri Muulille.

Muuli ei tuolla pelottavassakaan paikassa reagoinut lakanaan, joten päästiin kuvaamaan heti. Muuli katsoi intensiivisesti viereisellä pellolla liikkunutta traktoria ja kuvaajaa ja oli mielestäni hyvällä fiiliksellä mukana.

Vasta lopussa kentällä se aukoi suutaan ja haukotteli.





Kuvat vaativat hieman halloweenmäistä otetta, joten latailin netistä pari ilmaista presettiä ja muokkasin kuvia niiden avulla enemmän tunnelmallisiksi. En ole koskaan ennen käyttänyt presettejä ja säädin näitäkin vielä hieman. Kuvaajana ja käsittelijänä pyrin tekemään kuvista aina mahdollisimman luonnollisia, näin kova värinvääristely sattui sieluun ja lopputuloskin taitaa olla kehno. Eivät ne alkuperäisetkään sellaisinaan huonoja olleet, sopivan ankeita ja harmaita kuten syksyyn kuuluukin. Mutta preseteillä sain kuviin vielä enemmän tunnelmaa.

Jos haluat katsoa trendiin sopivan Tiktokin, niin sen näkee luultavasti tästä alta. Ehkä. Olennaista on juuri tuo taustamusiikki joka on jokaisessa #ghosttrend -videossa.

@rosami85

🎃👻 ##mules ##halloween ##ghosttrend ##ghost ##muuliprojekti

♬ Oh Klahoma - Jack Stauber






Lue lisää

sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Muulimenot lokakuussa 2021

Menot

Lokakuun tallivuokra 400e
Horze Luminox heijastava ratsastusloimi 50e
BOT Riimu ja western -satulavyö yhteensä 79,14e
Ratsastustunnit 25e
Muulin hieronta 40e
Rintaheijastin 2e

YHTEENSÄ: 596,14e

Tulot

0e

YHTEENSÄ: -596,14e



Lue lisää

torstai 28. lokakuuta 2021

Yhdysvaltojen kansallista muulipäivää juhlittiin 26.10., mutta tiedätkö mistä päivä on saanut alkunsa?

Kuva: Jannica Grönmark, nämä kuvat otettiin ihan syyskuun alussa kun ruska oli etelässä parhaimmillaan.
Useammat somepäivitykset muistuttivat kansallisesta muulipäivästä aiemmin tällä viikolla. Päivämäärä oli 26.10. ja päivää on vietetty vuodesta 1985 (syntymävuoteni) lähtien. Selvittelin päivän taustoja ja kerron ne tässä samalla teillekin. Instagramiin aiheesta kirjoittamani postaus sai nimittäin älyttömästi näkyvyyttä, joten asia näytti kiinnostavan!

Yhdysvaltojen muulibuumi liittyy vahvasti George Washingtoniin joka oli ennen presidenttihommiaan innovatiivinen maanviljelijä ja hän tiesi, että Espanjassa ja muualla Euroopassa oli upeita isoja muuleja, jotka syövät kuin aasit mutta työskentelevät paremmin kuin työhevoset.

Yhdysvalloissa oli vain sellanen pikkuongelma, että aasit olivat pienenlaisia ja sitä kautta muulitkin pieniä ja oikeisiin töihin käytökelvottomia vaikka sitkeitä piruja olivatkin.

Espanjassa isoja aaseja siis oli, mutta niiden hankkiminen oli haastavaa koska oli jollain tavalla laitonta myydä niitä ulkomaille. No muutamien kirjeiden lähettämisen jälkeen silloinen kuningas lähetti Washingtonille muutaman aasin lahjaksi.

Ja päivämäärällä 26.10.1785 Gloucesteriin saapui laiva mukanaan nämä aasit. Aasit olivat rodultaan zamorano-leoneseja ja ulkonäkö oli lähellä katalonianaasia ja poitounaasia. Väriltään aasit olivat mustia. Ensin aasit kuljetettiin Bostoniin ja sieltä taluttaen Mount Vernoniin eli Washingtonin kotitilalle. Talutusmatka kesti 25 päivää  ja matka oli noin 125 kilometriä. Aasien ja muulien historiasta on kerrottu kattavasti Mount Vernonin kotisivuilla, kannattaa tutustua!

Aasiori sai nimekseen Royal Gift. Ensimmäiseen vuoteen se ei ollut kiinnostunut tammoista, mutta sitten lähti. Royal Giftillä tehtiin tilaa myös uusille aasioreille (Washington sai lahjaksi niitä myöhemmin lisää ja osti lisäksi aaseja muistakin maista) ja muulimäärä lähti pian jyrkkään nousuun.

Vuonna 1808 arvioitiin Yhdysvalloissa olevan 855 000 muulia. Näistä suurin osa oli etelävaltioissa, koska pohjoisessa arvostettiin enemmän hevosia ja härkiä. Muuleja varten maahantuotiin aaseja ihan urakalla Espanjasta ja vuosien 1850 ja 1860 välillä muulien määrän kerrotaan tuplaantuneen maassa. 1889 kerrotaan syntyneen 150 000 muulivarsaa ja vajaat 10 vuotta myöhemmin muulien määrä oli 2,2 miljoonaa.

Zamorano-leonesinaaseja. Kuvaaja: Jacinta Lluch Valero (Flickr)
Muulien määrä jatkoi kasvuaan ja vuotta 1925 pidettiin huippuvuotena, silloin maassa oli melkein 6 miljoonaa muulia. No siitä ei sitten mennyt enää montaa vuotta kun muulit olivat muisto vain ja pelloilla hääri muulien sijaan traktorit.

Mutta taksiin tuohon muulipäivään. Tuntuu varmasti oudolta, että miksi muulipäivää vietetään päivänä, jolloin maahan saapui ensimmäinen isokokoinen aasiori? Miksei päivä ole "aasien arvostuspäivä"? No Yhdysvalloissa isojen aasien tehtävä oli toimia vain ja ainoastaan muulintekokonaina. Oreilla astutettiin hevostammoja ja tammojen tehtävä oli tuottaa uusia aasioreja. Jos aasit olivatkin terverakenteisia ja käyttökuntoisia lähtömaassaan Espanjassa, ei Yhdysvalloissa kiinnitetty huomiota kuin muulintuotantoon.

Aaseja käytettiin 1800-luvulla ihan ristiin keskenään ja zamorano-leonesinaasin piirteet olivat pian muisto vain, kun aaseihin haluttiin vain isoa kokoa. Nykyään Yhdysvalloissa aasit jaetaan neljään eri rotuun, joista oikeastaan vain kaksi on meikäläisittäin oikeita rotuja. Pienimmät aasit ovat välimeren miniaaseja (polveutuvat oikeasti aikoinaan Välimeren alueelta tuoduista pikkuaaseista) ja suurimmat mammuttiaaseja. Kaksi muuta "rotua" perustuu säkäkorkeuteen. Standard on se perusaasi noin 100 cm säkäkorkeudellaan ja large standard on sitten hieman suurempi mutta ei kuitenkaan mammuttiaasin minimimitoissa.

Mammuttiaasikin on siis alunperin vain mahdollisimman iso aasi muuleja varten, mutta nykyään (viimeiset 30-40 vuotta) niitäkin on jalostettu käyttöominaisuuksia silmälläpitäen. Mammuttiaaseja näkyy harrasteratsuina, maastossa ja kärryjenkin edessä. Haluan uskoa siihen, että jos muulin molemmat vanhemmat ovat tikissä olevia käyttöeläimiä, näkyy se positiivisesti myös muulin käyttöominaisuuksissa ja terveydessä.

Lue lisää

lauantai 23. lokakuuta 2021

Voiko rintavaljailla kiinnitettävä puhelin korvata actionkameran? Muuliprojekti testasi!

Olen aina välillä haaveillut uuden actionkameran ostamisesta, mutta katsoessani käytettyjen GoPro-kameroiden hintatasoa Torissa tulen aina toisiin ajatuksiin. Jopa aiemmin käyttämästäni Hero kolmosesta pyydetään edelleen kolminumeroisia summia, enkä tuota kolmosta saanut koskaan toimimaan puhelimellani ja akkukestokin oli niin ja näin, talvella viitisen minuuttia. Lisäksi actionkameran kanssa tökki kovasti se, että tiedostot olivat isoja ja niitä piti aina siirrellä laitteesta toiseen, jotta niitä pystyi editoimaan ja jakamaan tuotosta eri kanaville.

No asia pääsi aina välillä unohtumaan pitkäksi aikaa kunnes jokin aika sitten minulle valkenivat livestriimaiksen mahdollisuudet. Oletko kuullut, että ihmiset striimaavat elämäänsä esimerkiksi Twitchiin ja TikTokkiin ja tällä saattaa saada suuriakin katsojamääriä? Katsojat voivat siinä sitten katsoessaan kysellä kysymyksiä ja lahjoittaa rahaa striimaajalle. Haistoin tästä nimenomaan tuon tienausmahdollisuuden.

Sen jälkeen mietin tekniikkaa ja sitä, että actionkameran ostaminen vain tätä varten voisi olla huono idea varsinkin, kun akkukesto ei varmasti ole niin hyvä että kamera riittäisi koko tallireissun ajaksi.

Sitten tajusin että hei, puhelimellekin on olemassa oma mountti eli teline, johon puhelin puristetaan kiinni ja telineen voi sitten ruuvata rintavaljaiden kiinnikkeisiin! Kiinnikkeet taitavat nykyään olla aika universaaleja eli vaikka ilmeisesti juuri GoPro lanseerasi tietynlaiset kiinnikkeet, ovat kaiken merkkiset yhteensopivia keskenään.

Google auki ja minuutin päästä edessäni olivat rintavaljaat matkapuhelimelle. Laitoin ne siitä sitten tilaukseen ja ne tulivat jo muutaman päivän kuluttua.

Valjaat pääsivät heti tuoreeltaan testiin mutta tallilla heti hieman petyin, "leuat" jotka tulevat puhelimen ympäri ovat kyllä kumiset, mutta eivät tule riittävästi puhelimen reunan yli, jolloin puhelimen saa ihan itse omin voimin irrotettua mountin hampaista.

Tämä mountti tuli rintavaljaiden mukana. Nykyään se toimittaa virkaa ihan hyvin kolmijalassani ja käytän sitä kotivideoissa ja esim liveissä, jotka toteutan kotoa.

Laitoinkin heti ensimmäiselle reissulle vähän varmistusta ja teippasin puhelimen mounttiin vielä jesseteipillä kiinni.

Omassa LG G6-puhelimessani on mahdollista kuvata myös laajakuvana ja sitä todellakin käytin. Jos olisin kuvannut ns tavallisella kameralla, olisi videolla näkyneet lähinnä Muulin korvat ja niskahihna, laajakuvalla video näytti enemmän "actionkameratyyppiseltä", niissä kun yleensä on nimenomaan laajakuva.

Vaikka jeesusteippi peitti 1/3-osaa kännykän näytöstä, pystyin silti operoimaan puhelinta eli aloittamaan ja lopettamaan videoinnin. Parin tunnin maastoreissun + kuntoonlaiton aikana olin tullut kuvanneeksi melkein 40 minuuttia videoita! En nimittäin koskaan "muista" että minulla on nauhoitus päällä ja kuvailen ihan mitä sattuu. Puhelimestani loppuikin sitten akku vähän ennen kun palasimme maastosta, mutta se ei videon teossa nyt haitannut.

Tässä alla on ihan ensimmäinen tällä setillä kuvattu maastoiluvideo, kokosin klipit yhteen ihan puhelimellani. Olen ostanut siihen n 20 eurolla elinikäisen lisenssin editoriin nimeltä Movavi. Minulla on sama editori tietokoneella (olen ostanut siihenkin täysversion n parillakympillä), joten käyttö on tuttua.

Normaalisti käsittelen videot tietokoneella. Saan työskentelystä tietokoneella tarkempaa (en ole niin kovin näppärä sormistani että saisin puhelimen näytöllä leikkaukset putkeen) ja olen tietokoneella paljon nopeampikin.

Mutta toisaalta on todella helppoa kun tiedostot ovat jo valmiina puhelimella ja valmiin tuotoksen voin taas jakaa edelleen suoraan puhelimesta eikä tiedostojen tarvitse käväistä tietokoneella missään vaiheessa.


Äänitin videolle myös ääniraidan heti editoinnin jälkeen koska muuten maastoiluvideo olisi varmaan ollut aika tylsää katsottavaa. Pystyin nyt kertomaan samalla Muulista ja maastoilusta sen kanssa ja palaute eri somekanavilla on ollut todella positiivista.

Alla on vielä vertailuvideo GoPro Hero 3:lla kuvatusta maastoreissusta. Sen eduksi on ehdottomasti annettava keveys ja pieni koko: kamera ei lörähtele laukassa. Olipas muuten muutenkin mukavaa katsoa toi video läpi. Toi oli tosi kiva ja lämmin päivä ja tosi hyvä maastoreissu kaikin puolin! Nää on niitä klippejä, joita on tosi kiva jälkikäteen katsoa ja muistella.


Ja tässä alla on vielä toinen video, jonka olen kuvannut puhelimella rintavaljaissa. Kuvasin ohjasajoa laajakulmavideolla ja mielestäni videosta tuli oikein toimiva!


En kuitenkaan ollut tyytyväinen mounttiin, joten jatkoin googlaamista. Halusin uuden mountin nimenomaan siksi, että puhelin pysyisi siinä varmemmin kiinni Rintavaljaat ja peruskiinnikkeet minulla jo oli, joten tarvitsisin pelkän mountin, jossa olisi pohjassa 1/4 kierteet. Se on standardi kierrehommissa ja sen avulla mountin voi kiinnittää esim kolmijalkaan. Löysinkin heti pari paremman mallista ja laitoin e-Villeen tilauksen Ulanzi puhelinpidikkeestä. Hintaa toimituskuluineen tuli n 20 euroa (tilasin samalla myös varavirtalähteen).

Ulanzin leuat ovat heti paljon pitävämmät ja puhelin kiristetään niiden väliin ruuvaamalla mountin päällä olevaa ruuvia.
Erona rintavaljaiden mukana tulleeseen on se, että Ulanzin "leuat" ovat U:n muotoiset eikä puhelinta todellakaan saa siitä käsivoimin väännettyä irti. Tämän kanssa onkin paljon turvallisempaa maastoilla ja näytön käyttäminen on paljon helpompaa, kun siinä ei ole teippi häiritsemässä operaatiota. Lännensatulan kanssa on kuitenkin edelleen ongelma, kovassa laukassa ja köyrypukeissa systeemiin kohdistuu selllaisia g-voimia, että puhelin nytkähtää alas kuvaamaan omaa mahaani. Ja siinä voi sitten lännensatulan kanssa käydä sen verran hassusti, että murskaan puhelimen nupin ja mahani väliin.

Ulanzi saapui vajaassa parissa viikossa. Paketista tuli hyvinkin simppeli mutta raskasta tekoa oleva mountti. Painoeroa valjaiden mukana tulleeseen oli melkoisesti! En pystynyt keittiövaa'attomana näitä punnitsemaan, mutta Ulanzi on rautaa, ensimmäinen on muovia, joten se selittää eron. Ulanzin leuat olivat tosiaan hyvät ja kun puhelimen siihen väliin ruuvaa kiinni, ei sitä todellakaan saa irti ellei ruuuvia löysää.

Mountin painon arvelin kuitenkin heti tuottamaan ongelmia, kun puhelin "lörähti" alas kovassa vauhdissa kevyen mountin kanssa, mitä se olisi tämän raskaamman kanssa.. Testausta varten yritin ratkaista ongelmaa ohuella hiuskuminauhalla, joka mahdollistaisi kääntelyn, mutta estäisi puhelinta ihan täysin valahtamasta.

Ensimmäinen testiratsastus paljasti että idea oli hyvä ja puhelin pysyi suht pystyssä, mutta esimerkiksi ravissa se jousti kuminauhan kanssa ja kyyti oli aika pomppuisaa. Pidinkin sitten kädellä puhelimesta kiinni laukassa ja ravissa, mutta ainakaan ei tarvinnut pelätä että puhelin valahtaisi tai jopa irtoaisi.

Actionkamera on paljon kevyempi ja pienikokoisempi kuin iso puhelimeni, joten vaikka on näppärää että saan tiedostot suoraan puhelimeen ja käyttökin on helpompaa (suurempi näyttö), niin tuo "lörähtäminen" on oikeasti iso ongelma. Mietin jo jotakin kolmion mallista pesusientä rinnan ja puhelimen väliin, joka pitäisi puhelimen tietyssä kulmassa koko ajan. Ainoa ongelma on vain se, että käynnissä voin kääntää puhelinta enemmän kun taas ravissa ja laukassa tykkäisin nostaa sen pystyyn, koska olen itse pystymmässä/hieman etukumarassa.

Kuminauhan tilalle pitäisikin siis saada joku portaittainen säätö, joka pitäisi puhelimen tietyssä kulmassa, mutta se menee jo aikamoiseksi kikkailuksi.

Viimeisimmän mountin kanssa puhelimen kääntely on jähmeää (hyvä asia), mutta ratsastaessa kulma on sellainen, että liveen tulevat kommentit näkee kyllä. Ja koka valjaat ovat kuminauhaa, kannattaakin kääntää "koko hommaa" jos näyttöä pitää katsoa eikä muuttaa mountin kulmaa.
Puhelin rintavaljaissa sopii tosi kivasti maastakäsittelyn/ohjasajon/käynnin kuvaamiseen, koska se vapauttaa kädet ja rintamasuunta on yleensä oikea. Mutta ratsastuksessa nopeampien vauhtien kuvaaminen isolla puhelimella on vaikeaa. Jos minulla olisi joku tosi kevyt ja pieni älypuhelin, olisi homma toiminut muovisenkin mountin kanssa tosi kivasti! Actionkamerat ovat kevyempiä ja pienempiä kaikin puolin, tosin muistaakseni sain senkin lörähtämään laukassa ja jouduin tukemaan sitä kädellä.

Lopulta tilasin vielä toisenkin Ulanzin mountin. Tajusin nimittäin että pystyvideo on tulevaisuus ja koska postaan nykyään enimmäkseen Instan stooreihin ja TikTokkiin, tarvitsen kipeästi pystyvideota. Kahteen ensimmäiseen mounttiin en saanut puhelinta pystyasentoon, mutta kolmanteen se menee. Ulanzi mallina tuli tilatuksi siksi, että olin todella tyytyväinen sen laatuun edellisen mountin kohdalla, tosin kolmas versio oli siihen verrattuna hyvin muovinen mutta silti tosi laadukkaan ja jämäkän oloinen.

Uuteen mounttiin saa puhelimen myös vaakatasoon, eli puhelinta voi käyttää kummin päin vain saman maastoreissun aikana, mutta luulen että jos jatkossa haluan vaakakuvaa, tulen vaihtamaan siksi aikaa mountin jämäkämpään Ulanziin.

Viimeisimmässä Ulanzissa on myös aika tukevat leuat, jotka kapenevat selvästi päätä kohti, mutta tässä versiossa puhelinta ei kiristetä itse ruuvilla, vaan mountin leukoja pitää kiinni sisäänrakennettu jousi. Puhelimen saa siis irti ihan vaan vääntämällä riittävästi.



Lue lisää

keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Pimeässä näkyminen on nyt ihan nextillä levelillä: Horze Luminox -heijastava loimi ja Fenix Superraptor 2 -otsalamppu

Meidän pimeämaastoilu siirtyi ihan seuraavalle levelille parin uuden hankinnan myötä. Ensin Ansku, eli Armaksen liikuttaja bongasi Hankkijan alekorista juuri Muulin kokoisen heijastinratsastusloimen 50 eurolla ja vähän myöhemmin puolisoni osti minulle aikaiseksi syntymäpäivälahjaksi tehokkaan otsalampun!

Otsalampuksi valikoitui kaverin suositukseksi Fenix Superraptor 2, joka oli myös pärjännyt hyvin parissa testissä. Otsalamppu on ladattava ja latautuu USB-C -päällä, eli voin latailla sitä aina autossa tallimatkojen aikana.

Horzen ratsastusloimi taas on malliltaan kokonaan heijastava. Tietääkseni ensimmäinen kokonaan heijastava loimi tuli markkinoille muutama vuosi sitten kun Horseware sai aikaiseksi Nightriderin. Loimi on siis tällainen kokonaan heijastava irrotettavalla kaulakappaleella ja se on myös kevyesti topattu. Loimen hintalappu oli noin 200 euroa, mutta sitä ei näköjään ole enää missään myynnissä.

Horze Luminoxia ei ole topattu ollenkaan ja materiaali on sellaista sadetakkimaista eli aika kumista heijastinmateriaalia. Ei siis päästä vettä läpi eikä periaatteessa hiosta. Kokeilin loimea heti tuoreeltaan lännensatulan kanssa ja totesin että loimen satula-aukko on aivan liian pieni lännensatulaan. Puinkin satulan seuraavaksi padin ja satulan väliin, jossa se toimi lyhyen testiratsastuksen ajan tosi hyvin. Koska loimen pinta on hieman kuminen luulen sen pysyvän paikoillaan ihan hyvin myös tuolla välissä.

Salamalla otettu kuva, jossa loimi on satulan päällä. Tuon suuremmaksi loimen "aukko" ei siis tullut eli sitä ei ole mitenkään mahdollista käyttää lännensatulan päällä. Kaulakappale oli Muulille todella nafti, tässä kuvassa se ei ole kiinni suitsien niskahihnassa, joten se valui koko ajan alas ja kiristi.

Loimi padin ja satulan välissä. Muulin häntä unohtui mäkivyön alle kuvan oton ajaksi. Myös kaulakappale on tässä kiinni niskahihnassa ja löysäsin myös sen tarroja.

 

Enkkusatulan kanssa kokonaan heijastava loimi meni myös osittain takakaaren alle, eli aukko oli tavallaan liian pieni myös tähän satulaan.

"Ongelmaksi" heijastinratsastusloimessa nostaisin sen, että siinä ei ole mitään hevosen etupuolella jos kaulakappaletta ei käytä. Jos siis ratsastan ihan vain loimella ilman kaulakappaletta ja auto tulee edestä vastaan, on vastassa kokolailla musta mötikkä, jolla on heijastimet vain suitsissa ja jaloissa. Ostin tätä varten sellaisen vain rintaan tulevan heijastimen, mutta totesin sen heti ensimmäisessä testauksessa aivan sysipaskaksi. Se roikkui liian alhaalla (myös kiristettynä) ja saattoi kääntyä ympäri (jolloin se ei tietenkään heijasta. Perinteinen Y-rintaremmi heijastimella tuntuu tällä hetkellä parhaalta vaihtoehdolta kaulakappaleelle.

Jos kaulakappaleen ottaa pois, ei Muulin rintaan jää mitään heijastavaa.

Tämä rintaremmisysteemi ei mennyt jatkoon. Siinä on lisäksi säälittävä määrä heijastavaa materiaalia. Kuvauksen ajaksi heijastavan loimen kaulakappale on käännetty satulan päälle. Ansku sanoikin hyvin,että jos pitää suojella satulaa sateelta niin kaulakappale hoitaa asian! Onneksi Muulin täyssynteettistä Winteciä ei juurikaan tarvitse suojella.
Olen tähän asti maastoillut täysin tyytyväisenä Horzen aikaisemman ratsastusloimimallin kanssa. Tätä loimimallia ei enää juurikaan myydä, omani olen ostanut käytettynä ja olen sen jälkeen ommellut loimeen uudet tarrat sivulle ja päälle. Tämä malli kun on tyyppivialtaan sellainen, että se valuu ratsastuksen aikana taaemmas ja tarra satulan edestä päältä aukeaa herkästi.

Tässä loimessa olen kuitenkin pitänyt siitä, että sen aukko on riittävä lännensatulaan ja loimessa on heijastinta joka puolella, myös edessä. Kirjoitin tammikuussa 2020 siitä, että tärkeintä on heijastaa joka puolelta ja että erityisesti jalkaheijastimet ovat tärkeimmät. Eli jos jaksaa pukea vian jalkaheijastimet tai heijastinloimen, niin jalkaheijastimet ovat tässä kohtaa tärkeämmät koska auton valot osuvat ensin alas ja heijastimet vielä liikkuvat jalkojen mukana.


Toivoin kuitenkin yllä olevan loimen rinnalle jotain vielä näkyvämpää ja Horzen loimi tuli alekoriin kuin tilauksesta. Se päällä ei kukaan ainakaan aja yli eikä voi sanoa ettei meitä huomattaisi. Tietty edelleen pien ensin jalkaheijastimet ja pidän huolen että Muulilla on päässään myös heijastimia.

Oranssi loimi saa jäädä nyt hetkeksi sairauslomalle, sillä sivutarra on ompeluistani huolimatta repeytynyt hieman irti ja samalla kun korjausompelen sitä, pidennän hieman satulan eteen tulevaa osaa, jotta loimi ei ihanniin hanakasti irtoa edestä. 

Otsalamppu on mieletön! Siinä on itseasiassa kaksi eri lamppua ja kummankin tehoa voi säätää. Toinen lamppu tuottaa laajaa hajavaloa ja toinen kauempaakin valaisevaa spottivaloa. Molempia lamppuja voi käyttää tarvittaessa samanaikaisesti. Tallitöihin (tarhaus, hevosten vienti ja haku) onnistuu parhaiten hajavalolla, kun ei ole tarpeen nähdä kymmenien metrien päähän eikä halua sokaista hevosia ja maastosa voi sitten lisätä hajavalon lisäksi hieman spottitehoa, jolla näkee polkua hieman pidemmälle.

Aikaisempi valoni oli ainakin 15 vuotta vanha Petzl ja silloin otsalamput eivät olleet kovinkaan tehokkaita nykyvaloihin verrattuna. Tosin samat AAA-patterit pelittivät koko talven ajan kun tuota lamppua tuli käytettyä lähinnä tarhansiivouksessa. Superraptor lupaa käyttöaikaa pienimmällä teholla jopa 200 tuntia ja hyvillä tehoillakin 2 tuntia, eli sellainen 10 kilometrin maastoreissu onnistuu pimeälläkin niin, että valo on koko ajan n 700 lumenia (kohdevalo, 128 metriä). 400 lumenin teholla (kohdevalo, 96 metriä) valoa riittää 4 tuntia. Samaan aikaan voi lähivaloa pitää päällä ekomoodilla 8 lumenia / 8 metriä, niin näkee lähipuskat myös sivuilta.

Superraptorin lupaama turbovalo eli 1300 lumenia (170 m) himmenee itsestään 700 lumeniin hetken käytön jälkeen, mutta 1300 on siis mahdollista painaa uudestaan aktiiviseksi jolloin se on taas hetken päällä. Tämä kuluttaa akkua aika tehokkaasti, joten se lienee puhtaasti turvaominaisuus. Muillakin valotehoilla otsalamppu lopulta himmenee kunnes akku loppuu kokonaan. Maastossa ei siis oikeastaan voi käydä niin että kirkas valo sammuisi yhtäkkiä ja varottamatta kokonaan.

Lamppu ei ole vielä päässyt kokonaan tyhjäksi, joten en pysty näitä tuntimääriä omakohtaisella kokemuksella vahvistamaan.

Kuva ei nyt anna oikeutta valolle, mutta voin kertoa että pitkälle näytti! Tuo polku lähtee kentän takakulmasta ja lähdemme siitä yleensä maastoon. Ja alue on siis täysin pimeä normaalisti.

Toki lampussa oli yksi aika iso miinus, sen joustavissa remmeissä kun ei ole ollenkaan silikonia ja ainakin oma BOT kypärä on sen verran sporttinen ettei lamppu pysy siinä ollenkaan ellen vedä niskaremmiä tavallaan kypärän alapuolelle. Silloin kypärän päällä pituussuunnassa oleva remmi on liian lyhyt ja valo nousee otsalla turhan ylös.

En vielä tiedä ratkaisenko asian uhraamalla vanhemman LamiCellini maastoilukäyttöön ja ostan siihen kiinnikkeen valoa varten VAI vaihdanko valon remmiksi sellaisen grippimäisen kypärähihnan, jonka pystyn nyysimään vanhasta rikki menneestä otsalampusta.

Lue lisää

tiistai 19. lokakuuta 2021

Muuli upeissa ruskaväreissä, Jannica Grönmark kävi toistamiseen ikuistamassa pitkäkorvan!


Jannica otti Muulista upeita ja vähän erilaisiakin metsäkuvia elokuussa ja sovittiin jo silloin, että toteutetaan uudet kuvaukset hieman syksymmällä.

Kaikki kuvat otti siis Jannica Grönmark ja hänen Instatilinsä löytyy täältä: @jgfotooy ja kotisivut tässä.

Päästin Muulin kuvaamisen ajaksi tallin uudelle laidunlohkolle, jossa ei siis ollut samaan aikaan hevosia, ja toiveena oli saada siitä liikekuvia. Noh.

Juoksentelin kyllä kovasti sen perässä juoksutusraipan kanssa mutta Muuli liikkui vain laitumen reunoja ja sen verran, että pääsi syömään. Missään pelkotiloissa se ei ollut, vaan tuli myös mielellään luokse nappaamaan leipäpalan suuhunsa.

Tarkoitus oli kuitenkin saada se juoksemaan nimenomaan laitumen keskellä, jolloin se olisi kaukana aidoista ja puista, mutta kovinkaan montaa kertaa tämä ei onnistunut vaikka talutin Muulin keskelle laidunta ja yritin rohkaista sitä laukkaamaan ns "kotiin" eli laitumen porttia kohti.

Armas katseli hommaa omalta laitumeltaan. Kuvausvaiheessa hevoset ja Muuli olivat vielä päivälaitumilla.
Otimme myös muutaman edustuskuvan Muulin kanssa yhdessä. Muulin varustin hiljattain ostamallani Back on Trackin Werano-riimulla ja itseni varustin viininpunaisella hupparilla. Huppari onkin muuten nähty jo viime vuoden syyskuvissa, joissa esittelin ostamaani enkkuvilttiä.

Tuo viltti oli muuten lopulta aika turhake. Muulia ei ole klipattu (eikä klipatakaan) joten mitä  hittoa teen huovalla.. Noh, en ole sitä kuitenkaan myymässä, siihen on ihanaa kääriytyä ja onhan se kuvissa tosi makee.

Mutta nyt näihin upeisiin syyskuviin, mitä näitä sen enempää hilloamaan jemmassa kun ruskakin on etelässä jo hyvin pitkälti ohi. Yksi näistä kuvista näkyy muuten todennäköisesti Aasiyhdistyksen seuraavassa seinäkalenterissa.










Tässä pyörittelen juoksutusraippaa pääni yläpuolella






Mitä tykkäsitte kuvista? Omasta mielestäni nämä ovat todella upeita!

Lue lisää