keskiviikko 10. elokuuta 2022

Muulimiitti & Karjaleiri 2022 Virroilla

Vietimme taas kesän parhaan sennuleirin Virroilla Monosen tiloilla karjapaimennuksen merkeissä. Meitä ratsukoita oli kuusi ja meitä koutsasi perjantaina ja lauantaina Laura Koskenmäki sekä karjanajoon että trailiin. Paimennettiin sekä vasikkalaumaa että ihan lehmiäkin ja tämä olikin ensimmäinen kerta kun Muuli oli tekemisissä aikuisten lehmien kanssa. Aiemmin olemme paimentaneet vain hiehoja ja vasikoita.

Tyttönauta on siis ensin vasikka n 8kk ikään asti ja sitten hieho aina siihen asti kun se saa ensimmäisen vasikkansa. Kun se siis on vasikoinut, tulee siitä lehmä. Hieho on siis yleensä nuori lehmä (yli 8kk ikäinen), mutta toki lehmäeläin voi olla myös ikuisesti hieho, jos se ei koskaan saa vasikkaa. Tämä voi toteutua jos kyseessä on lemmikkihieho, tosin niitäkin kyllä aletaan kutsua jossain vaiheessa lemmikkilehmiksi, vaikka vasikoimista ei olisikaan tapahtunut.

Ja nyt tämä blogipostaus siirtyy päiväkirjamuotoon.

Rakas muulipäiväkirja. Viikonloppuna tapahtui niin paljon asioita, että osan varmaan unohdin raportoida. Homma alkoi jo kuukausia aiemmin kun Anun (Monosen tila) kanssa mietittiin kesän karjaleirin sisältöä. Facebookin kautta löysimme koutsiksi Laura Koskenmäen, joka oli minulle vain somen kautta tuttu, siis eri Facebook-ryhmistä. Hän näppärästi asui suht lähellä Virtoja, joten hänen tarjouksensa leirin koutsaamisesta oli erittäin kilpailukykyinen. Ja oikeastaan ainut tarjous, eli keneltäkään muulta ei edes kyselty.

Leirillä kuulin että kaksi leiriläistä olikin sitten löytänyt tiensä paikalle juuri siksi kun nimenomaan Laura oli leirillä koutsina, joten valinta meni selvästi nappiin!

Konkreettiset leirivalmisteluni alkoivat torstaina. Lähdin töistä ajoissa, mutta toki liukuman puitteissa ja ajoin hakemaan traileria. Vuokratrailerin kanssa ajoin suoraan tallille ja pakkasin sinne ja autoon Muulin kamat. Kaksi paalia kuivaa heinää ja ison verkollisen olkea. Päätin selvitä pelkillä länkkäkamoilla ja jätin enkkuvehkeet kokonaan kotiin, kahden satulan roudaus on muutenkin aika hc vaikka tilaa olikin mukavasti koska trailerissa oli varustekaappi joka imaisi juuri ja juuri Muulin länkkäsatulan.

Muulia lastasin ensin hyvällä ja tosi pienellä paineella ja lopulta jouduin sitomaan sen sisälle kiinni pitkällä narulla ja odottelemaan että se suvaitsee tulla. Tuli heti.

Matka Virroille on n 260 km meidän tallilta, mutta matka Tampereelta eteenpäin on pienempää tietä ja tuntui että loppupää kesti ikuisuuden. Kävin menomatkalla myös tankkaamassa.

Olin perillä hieman kahdeksan jälkeen. Muuli tuntui muistavan missä ollaan ja käveli aika tyynesti talliin ja karsinaan. Laittelin sille mashit tulemaan ja annoin heinää ja painelin itsekin iltapalalle ja sitten omaan majoitukseeni n kilometrin päähän.


 
Muut leiriläiset tulivat suunnitellusti vasta perjantaina. Sain siis nauttia ihanan vanhan maalaistalon tunnelmasta ihan yksikseni ensimmäisen yön ajan. Perjantaina meillä oli tarkoitus pitää muuliperjantaita Anun kanssa mutta koska kukaan ei ilmoittautunut, skippasimme myös Facebookliven ja vuolin kahden Anun ison hevosen etukaviot esittelykuntoon. Tämä oli ensimmäinen kerta kun vuolin isohevosia. Oli kuuma ja olin ihan hikipäässä kun ensimmäinen nyppi kavioitaan ihan koko ajan. Homma ei tuntunut edistyvän ollenkaan.

Toisen hevosen jälkeen kamoja pakkaillessani tajusin käyttäneeni mun "paskaraspia", ei ihme ettei homma oikein toiminut.

Teimme Anun kanssa valmisteluja talliympäristössä, kannoimme vähän aitoja ja naulailtiin kentälle aitoja ja porttia kuntoon. Pian seuraava leiriläinen saapuikin ja sai heti vasaran käteensä. Muulimiitti oli siis osallistujille puoli-ilmainen, joten pieni orjatyö kuului hintaan.

Päivän aikana saapui vielä kaksi hevosta lisää ja puoli neljältä oltiin satulassa valmiina ensimmäiselle tunnille. Ensin Laura katsoi vähän meidän ratsastusmeininkiä kentällä ja sitten haettiin vasikat niiden tarhasta ja aloitettiin treeni niiden kanssa. Lauran tyyli käyttää nautoja oli hyvin samanlainen kuin Jeff Sandersin, eli nautoja käytettiin hevosten ratsastuksen apuna ja varsinainen paimennus oli toissijaista tai tuli tavallaan kylkiäisenä.



Yllättäen kaikki hevoset olivat todella ok vasikoiden kanssa, olen nimittäin tottunut siihen että kurssilal on aina joitain hevosia, joita työstetään maastakäsin ja ne juuri ja juuri uskaltavat ottaa askeleen hiehoja kohti. Nyt päästiin siis nopeasti hommiin sekä maasta että ratsailta.

Nyt täytyy myöntää että viikonloppu oli niin tapahtumarikas etten osaa eritellä tekemiämme harjoituksia, mutta teimme erottelua hieman eri systeemeillä ja treenattiin heti ns kisasääntöjen mukaan, mutta silti niin että vasikat auttoivat ratsastuksessa. Koska tiesin jo, että Muulin väistöt toimivat aika kivasti nautojen kanssa, väistättelin sitä ja tein tarvittaessa nopeita liikkeitä, koska ilman karjaa Muuli on paljon hitaampi.

No Indy-hevoseen verrattuna Muuli oli kyllä kunnon kilpikonna.

Palauteltiin vasikat sitten vielä vasikkahakaan ja lähdettiin hakemaan lehmiä laitumelta vähän kauempaa. Meitä lähti kaksi ratsukkoa ja Usva talutuksessa ja ihmiset jäivät odottelemaan ratsastuskentän luokse.




 

Nyt Muuli näki ensimmäisen kerran lehmiä ihan silmästä silmään ilman väliaitaa. Sen pää kohosi (=se jännittyi hieman) kun kellojen äänet alkoivat kuulua puiden takaa, mutta kun päästiin laitumelle ja mentiin herättelemään nautoja yhdessä Kimun ja Katin kanssa, ei Muuli ollut millänsäkään. Tämä oli samalla lehmille ensimmäinen kerta kun Muuli oli noin lähellä ja rouvat olivat kiinnostuneita. Muuli on joskus way back saanut sarvesta, joten Muuli suhtautuu hieman negasti sarvipäihin, pidin ohjat siis aika lyhyinä ettei vain satu mitään vahinkoja. Lisäksi lypsylle menossa olevia lehmiä ei juoksuteta, koska niillähän on utareet täynnä.

Saatiin lehmät hienosti kolmisteen ylös ja kohti porttia, toki niillä oli myös ajatus siitä, mihin niiden kuuluu mennä. Oli hieno fiilis ajaa niitä kohti navettaa, vaikka toki aidatulla alueella liikuttiinkin, mutta nyt tehtiin ensimmäisen kerran jotain ihan oikeaa hommaa. Lehmien laidunkin oli sellainen upea perinteinen, rinnettä, kivikasoja ja pajukkoa.

Tässä välissä saatettiin käydä syömässä tai saatettiin olla käymättäkin, mutta jotain tässä välissä tehtiin, hengailtiin.

Koska illemmalla oltiin taas selässä ja tehtiin pieni treeni lehmien kanssa (nyt utareet tyhjennettyinä). Tämän treenin huutelin itse ja tehtiin samoja harjoituksia kuin mitä ollaan tehyt Jeffin ja Sannan karjakursseilla, eli seurailtiin tiettyjä lehmiä, liikuteltiin koko laumaa porukalla ja erotettiin porukalla osaa lehmistä. Näitä ei siis juoksutettu, eli mentiin rauhallisesti. Kimu-hevoselle lehmän mulkoilu oli tässä vaiheessa liikaa, joten tulin Muulin kanssa auttamaan, jotta Kimulle jäi fiilis että juuri se sai lehmän liikkeelle.

Illalla meillä oli paljuttelua ja saunomista, se tuli todella tarpeeseen ja oli ihanaa rentoutua kuumassa vedessä. Järvivesi oli huhujen mukaan todella kylmää, joten en käynyt kokeilemassa sitä. Saatoimme juoda parit siiderit ja yhden maissa suunnattiin takaisin majoitukselle.

 




Lauantaiaamuna aloitimme trail-tehtävillä jälleen Lauran koutsaamana. Kannoimme ennen tuntia kentälle kaikki mahdolliset puomit (ja muistin miksen tee kotona juurikaan trailia, en siis jaksa sitä puomirallia) ja rakennettiin niistä neliö, L, käyntipuomit ja kahdet väistöpuomit. Lisäksi käytimme lehmien erotteluhäkkiä porttina, eli laitettiin porttikohtaan naru. Se olikin mukavampi kuin normaali kahdesta estekannattimesta tehty portti, joka on myös herkempi kaatumaan.

Meille vaikein tehtävä oli odotetusti se portti. Muuli ei mielellään seiso asioiden vieressä ainakaan niine ttä se asia (portin naru) liikkuu kohti tai saattaa vahingossa koskea. Lauralla oli kiva tyyli siihen, Muulin mielentila piti ensin saada rauhalliseksi joten kävimme vain seisoskelemassa portilla ja kun Muuli laski pään ja huokaisi, jatkoin matkaa muualle.

Samaa systeemiä käytimme myös puomineliössä, jossa piti tehdä käännös. Muuli siis käännöksessä tuntuu puskevan läpi ja kun pidän ohjasta, aukeaa suu. Nytkin tilaa oli ihan reilusti, joten tehtävä ei ollut Muulille mitenkään liian vaikea mutta jännittävä silti. Teimme tehtävää siis askel kerrallaan niin, että aina välissä odotin että Muuli oikeasti rentoutui. Ja sitten pyysin taas vähän. Samaa tehtiin puomiväistössäkin, koska se on vähän sattumaa mitä tulee. Välillä ratsastaessani mielestäni ihan samalla tavalla Muuli kiirehtii puomilta pois, kulkee banaanina ja suu aivan auki ja toisella kerralla se meneekin ihan kivasti ja suht suorana side passin.

Treenasimme kaikkia esteitä vapaassa järjestyksessä ja pyysimme tarvittaessa apua. Lopuksi jokainen teki pienen radan, jossa oli jokainen tehtävä ja samalla juteltiin jokaisen suorituksesta ja otimme samalla oppia. Ei me Muulin kanssa ihan heti olla trailia menossa kisaamaan, mutta ehkä muutaman vuoden päästä voin käydä häpäisemässä itseni Hyvinkäällä. Mehän ollaan tehty trailia pari kertaa Mari Valkosen tunneilla, joten joku ajatus tästä jo oli. Ja selvästi Marin tunneista on ollut apua, Muuli tuntui hiffaavan tehtävät puomit nähdessään.

Peruutus meni hyvin jos ei oteta huomioon sitä, että siinäkin se peruutti koko ajan suu auki vaikka minulla oli höyhenenkevyt tuntuma. "Länkkäkuolaimeni" eivät ole välttämättä kovin ergonomiset, joten kokeilen jatkossa bosalia tai enkkusuitsia tässäkin lajissa.

Trailin jälkeen meillä oli lounastauko ja minimaalinen lepotauko ennen iltapäivän karjatreenejä.

Haettiin vasikat taas kentälle ja lähdettiin innoissamme työstämään paitsi että juuri mikään ei onnistunut. Jotenkin vasikat olivat ihan liimattuina keskenään ja toisaalta jotkut toiset huitelivat missä sattuu. Vaihdeltiin tehtäviä ja systeemiä että edes joku onnistuisi mutta jotenkin fiilis oli että mikä tässä nyt oikein tänään on.. Ja Gretakin oli sentään paikalla ja juuri Gretan ja Rokin kanssa saatiin viime vuonna tosi hyvää suoritusta aikaiseksi. Mutta kai me sitten ajattelimme jo liian vakavasti ja jotain kisasuoritusta, niin virheitäkin alkoi sitten heti tulemaan.

Roll backin harjoittelua

Tuntui myös että ajatukset harhailivat emmekä ehkä osallistujien kesken ajatelleet samoin, emmekä varmaan kommunikoineet riittävästi. Itsehän otan noissa tehtävissä tässä porukassa herkästi pomon roolin ja käskytän ihmiset paikkoihinsa sen mukaan missä luulen, että he toimivat parhaiten, mutta silti pakka meni ihan plörinäksi.

Treenasimme kisasuorituksiakin eli poimimme laumasta kolme tiettyä vasikkaa ja yritimme edes erottaa ne, siitä ei tullut oikein mitään tai muut pääsivät karkaamaan toisesta päästä keskiviivan yli.

Juteltiin jälkikäteen paljussa ettei tämä vaan ollut meidän päivä. Mutta palju piristi kivasti. Lauantaina olimme myös hyvässä aikataulussa ja ajoissa kaikesta. Valmisteltiin hieman seuraavan päivän yleisötapahtumaa ja saunalle reippailtiin kävellen, matkajuomat olivat toki mukana.

Paljussa parannettiin maailmaa ja jatkoimme mihin eilen jäimme. Ja koska olimme niin ajoissa, olimme talolla takaisin kahdentoista maissa joten saatiin vielä ihan hyvät yöunetkin.



Emmi ratsasti Muulilla maastossa ja halusi välittömästi myös oman muulin. Ei tietenkään mitä tahansa vaan samanlaisen kuin tämä.
Aamulla en herännyt kovin freshinä, mutta pakkasin vaatteeni ja käytiin matkalla kiinnittämässä vähän opasteita tienhaaraan. Tilalla järjesteltiin parhaamme mukaan paikkoja valmiiksi yleisötapahtumaa varten ja kiilloteltiin tallissa eläimiä kuosiin. Muuli oli muuten oikein bling mutta häntä mun olisi pitänyt tajuta pestä edellispäivänä. Nyt yritin pelastaa sitä kiillotusaineella ja siitä tuli lähinnä lähmäinen.

Muulin käytös oli koko viikonlopun ajan muuten todella hyvä. Se oli rauhallinen, seisoi suht paikoillaan ja stressasi vain vähän. Varustin sen myös karsinassa vapaana ja kun se on välillä ollut hankala satuloida länkällä vapaana, seisoi se nyt ihan ok paikoillaan. Edelleen se vavahtaa kun nakkaan satulan selkään mutta kun olen säätänyt satulan oikeaan kohtaan ja kiristellyt vyötä, laskee Muuli aina päätään alemmas ja vaikuttaa rennolta. Olen 99% varma, ettei Muuli siinä tilanteessa ollut ns kauhusta jäykkänä tai opitusti avuton.


KarjaShow alkoi kahdeltatoista ratsukoiden esittelyllä ja heti perään esiteltiin lehmät. Meidän oli tarkoitus liikuttaa lehmiä numerojärjestyksessä yleisön lähelle mutta koska lehmiä ei saanut juoksuttaa ja piti välttää nopeita liikkeitä, ei siitä tullut mitään. Liikutimme sitten koko laumaa kerrallaan sen mitä pystyimme.

Väliohjelmana meillä oli yleisön karjanhuutokilpailu ja meidän ratsukoiden barrel racing. Voiton veivät Tarja ja Indi, me tultiin Muulin kanssa toiseksi paljon hitaammalla suorituksella. Kisa oli lyhyt mutta sen verran jännittävä että huomasin täriseväni vielä pitkään sen jälkeen.

Vasikkoihin lopeteltiin ja haettiin ne porukalla vasikkahaasta. Se meni oikein mallikkaasti ja päästiin myös esittelemään karjanajotaitojamme. Haettiin ensin porukalla kolme vapaavalintaista vasikkaa laumasta ja kuljetettiin ne häkkiin ja sen jälkeen jokainen haki vielä yhden vapaavalintaisen vasikan laumasta ja kuljetti sen häkkiin, häkittämistilanteeseen tuli toinen ratsukko vielä auttamaan erotteluhäkin portin toiselle puolelle.



Ja tällä kertaa tämä erottelu meni tosi hienosti kaikilta! Saatiin vasikat tosi hyvin eroon (jopa vaikeat) ja jokainen sai vasikan häkkiin. Ja kun otettin laumasta vain yksi vasikka eroon, jäivät loput kiltisti omaksi ryhmäkseen. Kolmen ottaminen oli haastavaa siinä mielessä, että kahdeksan vasikan laumasta se tarkoitti melkein puolta.


Päivään sisältyi pari rapsutustaukoa, joihin Muulikin osallistui. Muulifaneja kävi paikalla silittämässä ja ottamassa kuvia. Osa päätyi videoina somekanavillenikin.


Parituntinen oli nopeasti ohi ja omat ajatukseni olivat jo pitkässä kotimatkassa. Muulille olin kuitenkin varannut kraniohoidon ja Maarit (joka toimi jo kuvaajanakin) hieroi ja laseroi Muulin läpi tallin käytävällä. Muuli seisoi tosi paikoillaan ja aika ilmeettömänä, ainoa vastalause tuli hännän vetämisestä ja sekin vasta ihan loppupäässä. Nyt Muuli saakin sitten vähän vapaata ja kevyempää elämää.

Muulers lastattiin Anun kanssa todella joutuisasti ja kotimatkalle pääsin neljän maissa. Tosin matkalla pysähdyin kaksi kertaa, ensin omalle tauolleni ja pian tankkaustauolle kun tajusin ettei tankki riitäkään kotiin asti. Olin ajatellut käydä tankkaamassa sen jälkeen, kun olen tiputtanut Muulin kyydistä.

Muuli oli trailerissa aika rauhallisesti kuten aina mutta se yleensä stressaa sen verran ettei se syö siellä mitään. Iittalassa revin sille vihreää ja ilokseni se söi tupon hyvällä ruokahalulla.




Viimein puoli yhdeksän maissa oltiin kotitallilla. Palautin Muulin luonnolliseen elinympäristöönsä, jossa se ensin pyöri ja heitteli päätään kunnes rahoittui nyppimään vihreää. Siivosin trailerin, vein tavarat paikoilleen ja vielä yhden mutkan jälkeen olin palauttamassa traileria illalla yhdentoista maissa. Onneksi palautus onnistui suoraan peruuttamalla, tuohon aikaan illalla elokuussa on nimittäin jo aika pimeää!

Loppuun pahoittelen blogini lukijoille sitä, etten tähän tekstiin saanut nyt oikein sellaista flowta joka mulla oli vaikkapa somekommentointiin liittyvässä tekstissä. Tuntui siltä, että olin unohtanut suurimman osan kaikesta siitä, mitä tehtiin leirillä ja muistan vain jotain osia sieltä ja täältä. Tosin se voi johtua väsymyksestäkin leirillä ja nyt kirjoitushetkellä. Toisaalta tämä oli nyt "jo" kolmas kerta Virroilla, joten hirveästi mitään uutta kerrottavaa tähän viikonloppuun ei sisältynyt.

Suuri kiitos leirin järjestelyistä Anulle ja kiitos kaikille leiriläisille erinomaisesta seurasta! Osa oli jo aivan valmiit varaamaan paikat ensi vuoden leiriltä! Mekin ollaan Muulin kanssa mukana vaikka matkaa onkin, mutta tuttuihin paikkoihin on mukavaa palata.

Kiitos superpaljon kaikille leiriläisille! Kuvassa vasemmalta lähtien Emmi, Kimun selässä Kati, Joonas, Usva-ruuna, Jenni, koitsi Laura, Tarja, Muulin selässä minä, Greta ja Anu.

 

Lue lisää

sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Muulimenot heinäkuussa 2022

Menot

Heinäkuun tallivuokra 400e
laukkakisojen starttimaksu 30e
kisakuvat laukkakisoista 10e
groomin palkkio ja kuvat 20e
ratsutus 25e
kenkiä Hevarilta 40e
Racing Mash-säkki 21,50e

YHT 546,50e

Tulot

ei tuloja

YHTEENSÄ: -546,50e

Porvoon laukkakisat saattoivat jäädä kesän ainoiksi kilpailuiksi. Kuva: Reetta Ollila

 

Lue lisää

keskiviikko 27. heinäkuuta 2022

Pohdintaa somemaailman negatiivisesta kommentoinnista ja miten itse hoidan aiheuttamani somekriisit

Muuli on toimittanut hienosti tuntimuulersin virkaa ja vieraatkin ratsastajat ovat voineet ratsastaa sillä ilman sähläämistä. Muuli ei silti ole mikään talutusratsu tai voisi toimia aloittelijan ratsuna, olenkin toivonut että kuskeilla on vähintään minun ratsastustaitoni ja kykyä selviytyä myös nopeissa tilanteissa. Muuli ei ole näitä "parhaita" puoliaan kuitenkaan onneksi näyttänyt (edes minulle), joten ehkä se sitten pitää paikkansa että muulit aikuistuvat 10-vuotiaina. Muuli on nyt 9-vuotias, joten toivottavasti se rauhoittuu vielä lisää seuraavien 12 kuukauden aikana.

Osan ratsastuskerroista olen dokumentoinut Tiktokkiin ja YouTubeen ja osaa en sitten mihinkään. Erityisesti ratsastusvideoiden (negatiivinen) kommentointi on kovaa kamaa sosiaalisessa mediassa. Ja ymmärtäähän sen, ihan jokainen pienikin hevosharrastaja pystyy spottaamaan videolta ja kuvista ratsastuksellisia virheitä eikä epäröi laukoa niitä ääneen. Ja tilanne näkyy erityisesti ratsastusvideoissa, joita jo julkaisenkin sellaisilla saatesanoilla, joissa luettelen jo valmiiksi kaikki ratsastukselliset virheeni. Jos siis ylipäätään jaksan videota julkaista, usein en.

Tämän postauksen kuvissa Muulia ratsastaa Instasta tuttu @myrrimies eli Inka Husu, joka aikaisemmin ratsutti Tekila-muulia. Tekila ei ainakaan tällä hetkellä kuulu hänen viikko-ohjelmaansa toiselle tallille muuton takia, mutta kannattaa kurkata miltä meno näytti. Oli kiva saada Inka viimein vieraaksi, meitä dressagemuuleilijoita ei nimittäin kovin montaa Suomessa olekaan. Muuli oli Inkan mielestä ihan pätevä ja sillä oli mukava tasainen tätilaukka.


Kuvia on myös katsottava kriittisesti. Someseuraajani tietävät, että Muuli aukoo suutaan erittäin herkästi ratsastuksen aikana oli selässä kuka tahansa. En jaksa ihan joka kerta selittää tätä asiaa, joten valikoin tarkoituksella kuvia, joissa suu on kiinni ja ohjakin ilman tuntumaa ettei vain näytä siltä että Muulia vedettäisiin suusta. Tiedän itse ihan hyvin että tuntumaton ratsastus tuntuu ratsusta ajoittain jopa pahemmalta kuin tuntuma, mutta kuvakerronta nyt vaan on sellaista, että löysä ohja herättää vähemmän negatiivisia tuntemuksia kuin tuntumalla ratsastus.

Kun lisätään vielä Muulin "luimiminen" silloin kun se oikeasti tekee töitä, niin kommenttiryöppy on satavarma.

Ja tämän aasinsillan avulla postaus lähtee nyt ihan eri raiteille kuin mitä alku antoi ymmärtää. Ratsastuskuvat olivat niin kivoja, että ne toimivat tässä kuvituksena, mutta postaus ei tästä eteenpäin liity kyseisiin kuviin käytännössä ollenkaan.

Minua haastatellaan Ylelle tänään ja aiheena on juurikin se, että mitä somessa uskaltaa julkaista ja millaista ennakkosensuuria on käytettävä. Juttelin toimittajan kanssa hyvin lyhyesti puhelimitse, mutta varsinainen haastattelu tapahtuu tänään.

Luultavasti puhun haastattelussa ihan mitä sattuu, mutta yritän muistaa ottaa kantaa siihen ongelmaan mikä somessa tällä hetkellä on. Eli siihen, että asiat nähdään todella mustavalkoisina ja irrotetaan muusta sisällöstä. Toisaalta TikTokissa videot ovat hyvin irrallisia hetkiä, eikä joka videossa ole ajallisestikaan mahdollista käydä koko koulutuksen historiaa läpi. Siksi jossain videossa näkyy herkästi tosi rumaa ratsastusta tai rumaa maastakäsittelyä vaikka tarkoitus oli näyttää että "ei tämä ole enää läheskään niin pahaa käytöstä kuin aikaisemmin".

Tämä liittyy myös siihen, että somessa halutaan pääsääntöisesti nähdä myös somettajien vastoinkäymisiä, alamäkiä ja tavallista arkea eikä pelkkää hehkutusta miten hieno hevonen oli juuri tänään. Ymmärrän kuitenkin täysin niitä somettajia, jotka julkaisevat vain tähtihetkistään ja kaikki on somen perusteella aina hyvin. Somekanavilla on todella raskasta saada neuvoja ja niitä tulee ihan pyytämättäkin ja neuvojen antajat loukkaantuvat melkein aina jos neuvosta kieltäytyy yhtään tahdittomasti.


Oma tapani suhtautua tähän onkin aina edes yrittää keskustella annetusta neuvosta tai vähintään kiittää saamastani vinkistä vaikka tietäisin jo, etten tule sitä koskaan toteuttamaan. Mutta neuvohan voi olla ihan varteenotettava jollekin toiselle, jolla on samantyyppinen ongelma.

Sitten voidaan puhua somettajan vastuusta ja onko sitä noin ylipäätään. Jos minä teen asiaa X Muulin kanssa (ratsastaisin vaikka varusteetta) ja joku matkii sitä ja loukkaantuu pudotessaan alas, niin olenko minä siitä vastuussa koska näytin esimerkkiä? Mielestäni en, mutta mitä enemmän (nuoria) seuraajia tulee, sitä enemmän koen kuitenkin vähintään alitajuisesti olevani vastuussa ja olevani esimerkki. Eikä se sinänsä ole ongelma, tiedostan hyvin epäkohdat joita itsekin teen ja rajaan ne jo kuvausvaiheessa pois.

Yksi tällainen mielipiteitä kovasti jakava aihe on naruriimusta sitominen. Olen saanut ihan yksityisviestein kitkerää palautetta siitä, kun sidon Muulin naruriimusta kiinni niin, ettei välissä ole paalinarusilmukkaa. Tarkoitukseni on nimittäin sitoa Muuli kiinni niin, ettei sen ole tarkoituskaan päästä siitä irti. Ulkona puomilla minun on mahdollista pyörittää naru tolpan ympäri niin, että se päästää pikkuhiljaa vapautta jos Muuli rimpuilisi, mutta sisällä tallissa olen sitonut narun vain kalteriin vetosolmulla. Nyt pyrinkin kuvaamaan Muulin aina niin, ettei solmu näy, joten jokainen voi kuvitella narun päähän jonkin paalinarupätkän.


Somea ei tarvitse kauaakaan seurata kun huomaa kommenttikentistä, mikä ratsastuksellinen virhe on juuri nyt se, jota etsitään aktiivisesti kaikista videoista.

Jokin aika sitten se oli äärimmäinen rollkur, nyt se on kuolaimen edessä liikkuminen koska aavistuksen nyökyssä olevat hevoset saavat enemmän hehkutusta kuin aavistuksen turpa edessä liikkuvat. Raipankäyttö nousi juuri ihan uusiin sfääreihin joten luultavasti hetken aikaa siihen kiinnitetään somessa ihan erityistä huomiota. Kuuntelin Hevonen, opettajani -podcastia ja siellä mainittiin kouluratsastajat, jotka istuvat äärimmäisessä takakenossa. Niin on ilmeisesti helpompaa ratsastaa isoliikkeisellä hevosella. Tämä on istuntavirhe, mihin en aikaisemmin ole kiinnittänyt huomiota mutta tuon jakson jälkeen näen sitä itsekin koko ajan Instagramin hidastetuissa dressagevideoissa. En siis ole yhtään sen parempi kuin muutkaan paitsi että kommentoin videoihin vain silloin jotain negatiivista, kun näen niissä aitoa eläinrääkkäystä. Takakenossa ratsastaminen ei ole sellaista.

Eikä ratsastuksellisten virheiden etsiminen kuulu muutenkaan someseuraajille vaan se on ratsastajan ja hänen valmentajansa asia. Ehkä kyseinen ratsastusvirhe on kuitenkin pienempi kuin se, minkä ratsastaja teki aikaisemmin tai asia on koko ajan prosessissa? Ehkä apu ei mennyt läpi pienemmällä paineella ja käytetään hetkellisesti suurempaa ja kun se irrotetaan muusta videosta näyttää ratsastaja aikamoiselta kurittajalta.

Minäkin ratsastajana nostan erittäin herkästi volyymiä jos apu ei mene perille tai jos Muuli lähtee eri suuntaan kuin mikä oli tarkoitus. Ratsastan sen tosi kovalla paineella (voimalla tarvittaessa) takaisin suuntaansa ja annan löysää. Nostan siis paineet nopeasti ja lasken sen yhtä nopeasti. Kuitenkin kouluratsastuksessa saatan jäädä junnaamaan paineeseen liiankin pitkäksi aikaa, mutta silloin koutsimme muistuttaa siitä, tilanteeseen ei oikeastaan edes auta se että saan kommentin tilanteeseen, joka tapahtui kuukausi aiemmin mutta josta julkaisen videon jälkijunassa.

No, en halua turhaan kaivaa verta nenästäni joten editoin videoni aika tarkkaan. Mietin, mitä ns negatiivista jätän jotta sisältö ei näytä pelkältä hehkutukselta mutta joka ei välttämättä herätä ollenkaan kommentointia. Ääniraidalla saan avattua asioita hyvin paljon, mutta ääniraidassa on sekin puoli, että sillä saatetaan puhua musta valkoiseksi.

Otan esimerkiksi "hauskat" eläinvideot, aika tuore oli sellainen jossa nuorta hiehoa koulutettiin Yhdysvalloissa ratsuksi. Hieholla oli lännensatula ja se lamaantui täysin kun vyötä kiristettiin ja sen selkään lisättiin aikuinen mies. Videon ääniraita ja tekstit kertoivat miten hauska hieho se oli kun sillä tavalla pelleili ja myös hiehon ratsastajalla oli tosi hauskaa. 99% kommenteista piti videota tosiaan hauskana. Olisiko videota pidetty hauskana jos teksti ja ääniraita olisi kertonut että kyseisellä videolla nuorta hiehoa ei ole siedätetty riittävästi satulaan, vyön puristukseen ja painoakin laitettiin selkään liikaa? No se on varmaa, ettei se video olisi sellaisenaan saanut kuin murto-osan niistä näyttökerroista mitä sillä nyt oli.

En linkitä videota tähän, koska se ei mielestäni kaipaa yhtään enempää näyttökertoja.



Kun tiedotaa ääniraidan ja tekstityksen vaikutuksen videon katsomiskokemukseen, kannattaa kyseenalaisia videoita katsoakin ilman ääniä ja muodostaa niistä oma mielipiteensä. Ja kun se on muodostettu, painaa se tiukasti omaan mieleensä ja siirtyä seuraavaan videoon kommentoimatta yhtään mitään, jos videon tapahtumat eivät sodi Suomen eläinsuojelulakia vastaan.

On hieno taito nähdä videoissa virheitä jolloin niitä voi korjata omassa ratsastuksessaan ja hevosenkäsittelyssä, mutta se, että niitä laukoo sarjatulena kaikkiin vastaantuleviin videoihin saa somesta vain toksisen paikan, jossa ääntä on vain äänekkäällä vähemmistöllä eikä kukaan uskalla enää jakaa videoitaan. Vuorovaikutus on upea asia ja syy miksi itsekin olen niin aktiivinen. 

Ymmärrän täysin negatiiviset ja tylytkin kommentit, yleensä niiden jättäjällä on elämässään juuri siinä kohtaa huono hetki ja oma olo paranee hetkeksi kun pahaa oloa saa siirtää seuraavalle. Ja toki suoranaiseen kiusaamiseen on muitakin syitä, joista käsittääkseni moni kumpuaa omista tunnelukoista ja traumoista.  Ja no, hevospuolella pätemistarve on jostain syystä iso juttu. Olen päätellyt että tiukassa tallihierarkiassa on tärkeää olla pätevä (vaikkei olisikaan) saadakseen muiden harrastajien ihailua osakseen. Kävelevä tietopankki ei kuitenkaan ole enää 2022 kovin kätevä, koska ajantasaista tietoa on tarjolla vaikka Hevostietokeskuksen kotisivuilla.

Vinkki: omaa oloaan voi parantaa myös laittamalla hyvää kiertoon!

Negatiivisesta kommentoinnista on helppoa sivullisen sanoa että "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos", mutta se ei ole niin helppoa. On muistaakseni tutkittu, että yksi negakommentti tarvitsee 7-10 positiivista kommenttia, jotta se unohtuisi. Negatiivinen jää siis mieleen pidemmäksi aikaa kuin kiva positiivinen kommentti. Ei minullakaan TikTokissa ole mitenkään isoa määrää vihaajia kimpussani, ei luultavasti yhtään vakituista ja 99% saamistani kommenteista on ehdottomasti positiivisia tai neutraaleja, mutta silti ne negakommentit jäävät mieleen.

Algoritmikin on vielä sellainen että kasvuun tähtäävän tiktokkaajan yksinkertaisesti kannattaa vastata juuri niihin negakommentteihin videolla. Ne saavat paljon enemmän näyttökertoja kuin että kiittäisi videolla jostain kivasta kommentista. Alennun tähän itsekin mutta yritän olla provosoitumatta kommenteista. Vastaan niihin vain asiallisesti sillä tietotaidolla, joka minulla juuri nyt on käytettävissäni. Ehkä vuoden tai parin päästä toimisin jossain tilanteessa eri tavalla, mutta sillähän ei ole vaikutusta tähän hetkeen. Kun negakommentteihin vastaa asiallisesti, hermostumatta ja ns avautumatta, niiden määrä kyllä vähenee.


Itselläni on sellainen periaate että 1-2 samantyyliseen kommenttiin en jaksa sen enempää ajatuksella vastata mutta jos samaa asiaa kysytään negatiiviseen sävyyn useamman kerran, kannattaa vastaukseen paneutua koska luultavasti satakertainen määrä on miettinyt asiaa mutta onneksi vain harva kehtaa sitä kysyä tai kommentoida.

Ja tässä tulee kuvioihin somettajan vastuu, jos jotain on julkaissut ajatuksella tai ajattelematta, on mielestäni sen verran vastuuta että voi perustella toimintansa avoimesti. Virheitä ja ylilyöntejä sattuu kaikille, on ihan okei myöntää ne ja kertoa että tässä nyt tuli toimittua väärin mutta ensi kerralla toimin eri tavalla. Ajattelemattomia virheitä on tullut minullekin useita, olen julkaissut kiireessä, en ole katsonut videota tarkkaan kun sen tarkoitus on olla vain "taustavideota", mutta sitten siinä tapahtuikin joku epäkohta joka vaatii pari lisävideota jotta solmu aukeaa.

Omaan toimintatapaani ei kuulu kommenttien poistaminen (ellei niissä ole jotain todella törkeää tai esimerkiksi henkilökohtaista minua kohtaan). Mutta "sotku kerää sotkua", joten somettaja voi aivan hyvin toimia moderaattorina ja poistaa negatiiviset kommentit ja välillä se kannattaakin. Kun kommenttikenttä on positiivinen, on negakommentin jättäjällä iso kynnys kommentoida. Somen hyvä puoli on myös se, että vakkariseuraajat kyllä hiljentävät satunnaiset huutelijat tehokkaasti. Ja ainakin tiktokissa seuraajiakin ärsyttää se, kun minulta kysytään sadatta kertaa että onko muuli ori, tamma vai ruuna, joten he vastaavat kommentteihin ennen kun itse ehdin paikalle. Ja se on täysin ok.

Kerron tässä yhdestä vähän isommasta tiktok-mokasta, joka tapahtui kun en katsonut omaa videotani riittävän kriittisesti mutta jonka sain myös korjattua. Osallistuin toukokuussa ensimmäistä kertaa maastoesteleirille Muulin kanssa ja Muuli suhtautui tosi skeptisesti suurimpaan osaan maastoesteitä. Muuli on sellainen, että pelätessään se kääntyy paikoillaan vasemmalle ja yrittää poistua paikalta. Jos tuossa tilanteessa vedän oikeasta ohjasta vastaan, Muuli saa kaulansa suoraksi ja lähtee, enkä voi tehdä mitään. Ratsastan tilanteessa siis niin että jatkankin kääntämistä vasemmalle lukiten vasemman lyhyen ohjan reiteeni ja Muuli saa halutessaan pyöriä siinä. Enää se ei pyöri vaan pysähtyy.

No näin siis tapahtui erään esteen kohdalla, että Muuli poistui vasemmalle. Käytin Tiktokissa videon taustalla "yllätyskyykky"-ääntä ja ajattelin että video olisi hauska. Videot eivät välttämättä näy kirjautumattomille, joten siksi avasin videoiden sisältöä blogipostauksessa sen verran että idea välittyy.

Kommenttikenttä räjähti ja sain kuulla kymmeniä kertoja että miksi helvetissä ratsastan ensin estettä kohti mutta käännään Muulin pois juuri ennen estettä. Ja ihan totta, JUURI siltä se videolla näytti! Koska refleksini ovat noissa tilanteissa salamannopeita olen itseasiassa Muulin lisäksi ainut, joka tietää asian oikean laidan, eli Muuli teki itse kääntymispäätöksen ja itse ratsastin mukana. Ja hieman ennen kääntymistä tunnen tietysti istunnallani ja kädelläni ettei se ole ylittämässä estettä.

Aluksi vastailin kommentteihin mutta kun niitä oli tullut reilummin, julkaisin uuden videon samasta tilanteesta. Uusi video oli kuvattu rintakameralla, eli näytti oman perspektiivini. Kerroin videolla siitä, miten Muuli tilanteissa käyttäytyy ja miksi "käänsin sen pois". En provosoitunut, korottanut ääntäni tai edes saarnannut, kerroin vain miksi toimin tilanteessa kuten nyt toimin. Asia meni mielestäni ns jakeluun ja selitysvideosta tuli paljon katsotumpi kuin alkuperäisestä. Alkuperäinen on tähän päivään mennessä saanut 31k katselukertaa ja selitysvideo 86k. Kumpikin määrä on todella iso tililleni, eli katselukerrat näissä olivat poikkeuksellisen suuria.

Tuon mokan olisi muuten voinut korjata myös poistamalla alkuperäisen videon, mutta siitä voi tulla vielä enemmän negaa jos joku on ehtinyt sen jo ruutukaappaamalla tallentaa itselleen. Jokainen somekriisi on myös mahtava paikka opetella selviytymään niistä, se voi olla hyvä taito jos joskus joutuu hoitelemaan työpaikan tai yrityksensä somepuolta. Olen pari kriisiä sammuttanut Aasiyhdistyksen tiedottajanakin, kun olen jakanut jotain mielestäni erinomaista sisältöä ja saanut suututettua ison määrän seuraajia. Nöyrät pahoittelut toimivat aina erinomaisesti.

Huh, olisiko tässä mielipidepostausta vähäksi aikaa Muuliprojektille. Näppäimistöni ei ole sauhunnut pitkään aikaan näin vauhdikkaasti kun pääsin puhumaan yhdestä lempiaiheestani. Toivottavasti muistan tästä edes osan kun juttelen toimittajan kanssa. Ja toivottavasti ymmärsin haastattelun aiheen oikein jotta voin ylipäätään keskustella näistä teemoista. Tosin suht suosittuna hevossomettajana puhun kyllä mielelläni kaikesta someen liittyvästä.

Päivitys 3.8.2022

Juttu on nyt julkaistu Ylen sivuilla ja löytyy täältä. Juttu tuli myös Keski-Suomen ja Etelä-Savon paikallisuutisissa, sekä radiossa että televisiossa. Televisiossa oli suunnilleen sama video, kuin tässä jutussakin.


Lue lisää

tiistai 26. heinäkuuta 2022

Aloitin kengityskurssilla ja toisena kurssiviikonloppuna pääsin jo kengittämään Muulin!

Sama tehdaskenkä muotoiltuna Muulille ja orkkiksena.

Koulutuskeskus Salpaus järjestää kerran vuodessa maksullisen kurssin kengityksestä, Kengityksen peruskurssin. Kurssi maksoi 550 euroa ja sinne oli haettava ja tultava vielä valituksi, jotta opiskelu oli mahdollista. Hakijoita oli kuulemma ihan reilusti ja itse olin yksi onnekkaista valituista. Meitä taitaa olla kurssilla 12 henkeä.

Kurssi järjestetään kuutena viikonloppuna aina kolme päivää peräkkäin. Viikonloppuja on kuuden kuukauden aikana kesäkuusta marraskuuhun. Ensimmäinen kurssiviikonloppu oli kesäkuun alussa ja silloin keskityimme ihan perusjuttuihin ja takomiseen. Taoimme käytettyjä kenkiä johonkin muottiin Asikkalan toimipisteessä ja kokeilin myös puikkohitsausta ensimmäistä kertaa ikinä. Luulen että rälläköin myös metallia ensimmäisen kerran koskaan. Tuona viikonloppuna syntyi ahjon avulla myös naulakko käytetystä kengästä, sain aikaiseksi rengaskengän ja tein kengän sisälle levikkeen ottamalla toisesta kengästä pätkän sitä varten.

Opettajana meillä on Timo Alanko, jolla on pitkä kokemus kengityksestä ja sen opettamisesta.

Huomasin nyt jälkikäteen, että olin ottanut 99% kuvista pystyyn, koska ajattelen kuvat ja videot nykyään ennemmin pystyssä kuin vaakana. Suurin osa materiaalistani julkaistaan nimittäin pystyssä, mutta täällä blogissa toimisi parhaiten vaakakuvat. Kuvassa opettajamme Timo ja muita kurssilaisia.

Timo muotoili meille yhden kengän valmiiksi. Muuli seisoo käytävällä.
Takominen oli äärimmäisen hankalaa ensimmäisenä viikonloppuna vaikka käytimme käytetyjä  (eli mahdollisimman ohueksi kuluneita kenkiä) ja tuntui etten saanut kenkää muuttumaan tippaakaan kun se piti saada teuraskavioon mallaamaan. Kuumana kenkä taas muokkaantui liikaakin ja toisaalta jäähtyi todella nopeasti. Puikkohitsauksessa puikko jäi jatkuvasti kiinni työstettävään palaseen. Ei varmaan tarvitse kertoa että ala-asteen käsityövalintani ei ollut tekninen työ? En ollut kovin hyvä tekstiilityössäkään, joten olisin voinut ihan hyvin valita teknisen.

Ensimmäisenä viikonloppuna emme työstäneet hevosia tai vuolleetkaan mitään, kävimme vain katsomassa Jokimaan hevostallit ja systeemit ja opettelimme kengitysvälineiden nimiä koulun pakkeja siivotessamme ja kootessamme. Siinä kohtaa kävi jo selväksi, että omat kamat kannatti ostaa ennemmin ennemmin kuin myöhemmin koska koulun välineistöä ei oltu käsitelty mitenkään erityisellä hartaudella.

Irrotustongit, leikkurit ja naulankatkaisutongit

Tekemäni rengaskenkä

Puikkohitsauksen taidonnäyte

Naulakko, muotoiltiin kuumana

Levike kengän sisäsyrjällä

Tehdaskenkä muotoiltuna teurasjalalle

Takomista Jokimaalla 2. kurssiviikonloppuna. Ostin Hevarilta itselleni tämän saman pikkualasimen. Huomasin myöhemmin että vaikka olen näinkin lyhyt (160 cm) niin takominen oli helpompaa jos olin polvillani tuon vieressä. Moni kengittäjä on hitsannut tuohon pidemmät jalat, jotta asento olisi ergonomisempi.
Toinen kurssiviikonloppu oli heinäkuussa ja vietimme sen kokonaan Jokimaalla, joka onkin sijainniltaan minulle paljon parempi (kuin Asikkala). Perjantain aloitimme Heinolassa Hevarilla, josta jokainen osti sen verran kengitysvälineistöä kuin oli tarve. Ostin tuolta reissulta itselleni pajavasaran, naulausvasaran, kolottimen, pari raspia, kengitysessun, pienen alasimen, Muulille kenkiä, purkuraudan, kengitysnauloja, magneetin (naulanpätkille) ja looppipuukon. Myöhemmin kävin vielä ostamassa papukaijapihdit, koska huomasin niiden olevan erinomaiset kengän irrotuksessa. Ennestään minulla oli vain leikkurit ja kengänirrotustongit (joilla katkon kyllä myös naulat). Kotkausrongit olen saamassa muita reittejä pitkin joten niitä en nyt ostanut.

Ostin pienen alle 300 euroa maksavan alasimen, koska suurempaa en jaksa jalkoineen kanniskella ja ainakin alkuun ajattelin pärjätä pikkualasimella ja pikkuautollani.

Ainiin, kengittäjän urasta en tässä kohtaa haaveile, mutta toivon pystyväni lyömään nyt ensialkuun irtokenkiä kiinni ja vuolemaan hevosiakin. Nythän en vuole ollenkaan hevosia koska minulla ei ole siihen riittävästi tietotaitoa. Vuolen siis vain aaseja, koska niiden kavionvuolusta kuvittelen tietäväni jotain. Tiedän itseasiassa niin paljon, että olen pitänyt aiheesta jopa kurssipäiviä aasinomistajille. Näidenkään tarkoitus ei ole opettaa täysin vuolemaan oman aasinsa kavioita, mutta tietää miltä kavioiden pitäisi näyttää vuoltuina ja millaista ylläpitovuolua voi kotona harrastaa.

Meillä on joka viikonloppu perjantai teoriaa ja kävimme läpi kavion ja vähän koko hevosenkin anatomiaa. Tutustuimme kuvien kautta kavion rakenteeseen ja miltä siellä sisällä näyttää. Kotitehtävänä olikin opiskella saamamme monisteet ulkoa, joten aloitin harjoittelun piirtämällä itse halkaistun kavion ja sen eri osat, mutta älkää nyt vielä tentatko minua niistä. Opimme että naulan optimaalinen lyöntipaikka on valkoviiva mutta tilanteet vaihtelevat ja välillä sen saattaa joutua lyömään sälekerrokseenkin jos seinämä on vaikka tosi ohut tai seinämää on jouduttu suoristamaan alaosasta, jolloin se on "kaventunut". Sälekerrokseen naulatuista naulanreijistä voi levitä sieni/bakteerimössö aiheuttaen pitkässä juoksussa esim irtoseinämäisyyttä.



Etenimme myös kengitysvaiheeseen heti toisena kurssiviikonloppuna. Lauantaina parini Annina toi Jokimaalle poninsa Iineksen, joka olikin erinomainen harjoituskappale. Se nimittäin seisoi käytävällä Salpauksen hevosten jatkeena kuin ei mitään ja jaksoi todella hyvin meidän monituntisen kangityksoperaatiomme ajan. Iines oli karsinassa vain ruokatunnin ajan. Teimme Anninan kanssa sen siis puoliksi, molemmille yksi takakavio ja yksi etukavio. Iinekselle menivät tehdaskengät melkein suoraan ja vitsailinkin että täällä sitä opiskellaan kengänmukaista vuolua (oikea termi on siis rakenteen mukainen vuolu).

Mutta eivätpähän kengät ole turhaan käyneet läpi vuosisatojen tuotekehittelyä, oli olisi ihme jos tehdaskenkiä joutuisi jotenkin todella paljon muotoilemaan. Niissäkin on toki eroja, eli on pyöreämpää ja pitkulaisempaa. Iinekselle oli ostettu mahdollisimman optimaaliset kengät jo valmiiksi.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun vuolin näin isoa hevosta (ponia). Ja kavioista otettiin ihmeen vähän. Aasit kai kasvattavat kavioita rutkasti nopeammin vaikka ovat olleet tähän asti aina kengättömiä. Kavion pohjasta raspattiin täysin tasainen, jotta ilma ei näy kavion ja kengän välistä. Itse tietenkin lohmaisin pihdeillä jostain liikaa ja korjailin pitkään kavion pohjaa tasaiseksi. Ja kun otin liikaa, puhutaan siis milleistä, ei suinkaan senteistä.

Kun kavio oli vuoltu ja eteen oli raspattu käänteelle paikka/paikat, kenkä istui siihen melkein kuin valettu. Naulaaminen oli tietenkin jännittävää, mutta hevosen kavioista naulat tulivat nätisti ulos suunnilleen siitä mistä oli tarkoituskin. Opin että naulassa merkki on sisäänpäin, niin viiste on oikein ja vie naulaa ulospäin. Ratsukengissä on myös merkki toisella haaralla, se taas tulee aina kavion ulkosyrjälle. Ravikengät ovat identtiset puolin ja toisin, joten niissä ei ole merkkiä.

Hevarilla opin että nauloja on abaut 100 erilaista. Eri pituuksista ja slimmiä ja normia jne. Ostin Muulille paketin kolmosnauloja slimmeinä, mutta tulevia irtokenkäpotilaita varten joudun ostamaan vielä erilaisia nauloja. Naulan koko riippuu kengän koosta. Älkää kysykö tässä vaiheessa sen enempää.

Niin ja niitä kenkiä oli abaut sataa erilaista myös. Miten ihmeessä rautakenkää on voitu edes kehittää niin paljon erilaisia? Ja onko niissä harrastehevosen silmin oikeasti mitään eroa? Ostin Muulille parit erilaiset kesäkengät mahdollisimman kapeana, niitä ei tarvitsisi muotoilla niin paljon ennen kengitystä kuin normaalia 000 ratsukenkää.

Saimme kulutettua kahteen pekkaan Iineksen kengitykseen noin viisi tuntia. Voin kertoa että ihan jokapolle ei siihen olisi pystynyt, Iineksellä ei siis ainakaan ollut mitään kengitystraumoja taustallaan ja toivottavasti emme niitä sille myöskään tuottaneet.

Sunnuntaina jatkettiin kengittämistä Muulin kanssa. Olin siis viettänyt sen kanssa juuri viikon Heinolassa ja Jokimaa sattui sunnuntaille ns kotimatkalle. Olin asennoitunut niin, että jos kengitys ei onnistu niin saisin ainakin taottua Muulille valmiiksi sopivia kenkiä. Mutta jos se saadaan kenkään niin se on aina kotiin päin.

Työstimme Muulia jälleen Anninan kanssa. Kavioissa ei ollut juurikaan raspattavaa, olinhan joutunut suojaamaan niitä bootseilla nyt jo arkomisen takia, joten ne vuoltiin vain tasaisiksi ja tsekattiin mahdolliset kolot. Muulille tulee kannoille herkästi koloja, joihin painuu kiviä ja muuta paskaa, joten ne tyhjennettiin.

Muuli testaili valjastuskatosta, ei ollut mikään lempipaikka

Kengät olin ostanut Hevarilta ja todettiin heti, että ne ovat hyvinkin pyörät Muulin kavioihin. Edellispäivänä en joutunut takomaan juuri ollenkaan, mutta Muulin kanssa takomista tuli koko rahalla. Käytimme sekä isoa paja-alasinta että pikkualasinta vähän sen mukaan, kumpi palveli paremmin.

Kenkiä lähdetään muotoilemaan aina ensin varpaalta ja Muulin tapauksessa sivut taottiin ensin suoremmiksi "kaitaisemmiksi" ja lopuksi koko kenkään taottiin sivulta, jolloin sivut saa lähelle toisiaan U:n muotoon. Aivan kengän kannat taottiin myös todella suoriksi, jotta ne eivät painu säteeseen kiinni ja antavat kannoille tukea.

Kengän tulee istua kavioon (olla siis kavion mallinen) kärjeltä puoliväliin, siitä kantoja kohti kenkä saa olla kaviota hieman leveämpi.

Muulin kavion malli on "negatiivinne" eli kavio on ruununrajasta ympärysmitaltaan suurempi kuin mikä se on maanrajasta. Kenkää jätettiin tämän takia hieman reunan yli kauttaaltaan ja reunat viistettiin hiomalaitteella, jotta Muuli ei niin herkästi polkisi kenkiä pois jaloistaan. Ei sen talvikenkiä ole toki koskaan viistetty ja jaloissa ovat pysyneet, mutta tämäkin oli nyt hyvää treeniä minulle ja kengät näyttivät tietty tosi hienoilta.



Kun kerroin ettei takominen ollut mun juttu, niin nyt nämä pienet 000 kengät alkoivat muotoutua käsissä ihan eri tavalla kuin suuremmat kengät eikä takomisessa mennyt kovinkaan kauaa. Tässä kohtaa päästettiin Muuli tosin karsinaan heinille, koska meillä oli Timon takoma mallikenkä käytössämme ja pystyimme käydä karsinassakin mallailemassa kenkiä. Kävimme toki päivän aikana myös lounaalla, jolloin kaikki hevoset olivat karsinoissaan syömässä ja lepäämässä.

Kengitysvaihe, eli itse naulaaminen oli tietenkin jännittävää. Koska Muulin kaviot ovat niin sylinterimäiset, on ihan herranhaltuun että mistä kohdasta naula tulee ulos, jos nyt ylipäätään on tulossa. Monta naulaa menikin hävikkiin kun se ei alkanut kuulua seinämän läpi pihalle. Taivutimme osaa nauloista hieman lisää kärjeltä, jotta saisimme ne kaartumaan pihalle. Nauloja pidettiin myös kiinni taivuttaen viistoon, jotta ne kaartuisivat ulos. Ja jostain syystä saimme sisäpuolen naulat tulemaan ulos aika ylhäältä kun taas ulkosyrjän naulat tulivat pihalle hyvinkin alhaalta.

Tässä vaiheessa meillä ei ollut kolotinpuikkoa (jolla saa tehtyä pienen kauniin loven kotkausta varten), joten raastoimme raspilla raidat naulanpäitä varten ja kotkasimme ne.


Tästä ei suoraan takaa otetusta kuvasta näkee miten Muulin kavio kapenee maata kohti.


Lopputulos oli että kenkä näytti ihan siistiltä mutta naulojen ulostulot näyttivät humalaisten tekemiltä. Mutta mikä tärkeintä, kaviot olivat niin symmetriset kuin se nyt oli mahdollista Muulin kohdalla (eiväthän ne siis ihan priimaa ole) on ja nyt näin kolme viikon jälkeen kengät ovat edelleen jaloissa vaikka Muulilla on ratsastettukin. Kengät eivät edes lonksu, mutta en ole kyllä kiristänyt kotkauksiakaan koska kotkaustongit eivät ole vielä saavuttaneet minua.

Tein viikonlopuista videot, jotka upotan tähän alle. Videot on jälleen suunnattu ns tavishevosharrastajille Tiktokkiin, eli oikeiden kengittäjien ei kannata niitä ehkä oman mielenterveytensä takia katsoa.

1. viikonloppu

2. viikonloppu

(video tulossa)

3. viikonlopulta ei muuten videota tulekaan, koska en pääse osallistumaan sille ollenkaan johtuen Muulimiitistä. Se harmittaa paljon, koska ohjelmassa on käsittääkseni teurasjalkojen avaamista joka olisi kiinnostanut älyttömästi, mutta minkäs teet. Kun olen katsonut tätä kurssia aikaisempina vuosina, niin esimerkiksi viime kerralla olisin joutunut skippaamaan puolet viikonlopuista muiden jo sovittujen viikonloppujen takia, eli pääsen nyt sentään osallistumaan 5/6 viikonlopuista.

Lue lisää