Pohdintaa somemaailman negatiivisesta kommentoinnista ja miten itse hoidan aiheuttamani somekriisit

Muuli on toimittanut hienosti tuntimuulersin virkaa ja vieraatkin ratsastajat ovat voineet ratsastaa sillä ilman sähläämistä. Muuli ei silti ole mikään talutusratsu tai voisi toimia aloittelijan ratsuna, olenkin toivonut että kuskeilla on vähintään minun ratsastustaitoni ja kykyä selviytyä myös nopeissa tilanteissa. Muuli ei ole näitä "parhaita" puoliaan kuitenkaan onneksi näyttänyt (edes minulle), joten ehkä se sitten pitää paikkansa että muulit aikuistuvat 10-vuotiaina. Muuli on nyt 9-vuotias, joten toivottavasti se rauhoittuu vielä lisää seuraavien 12 kuukauden aikana.

Osan ratsastuskerroista olen dokumentoinut Tiktokkiin ja YouTubeen ja osaa en sitten mihinkään. Erityisesti ratsastusvideoiden (negatiivinen) kommentointi on kovaa kamaa sosiaalisessa mediassa. Ja ymmärtäähän sen, ihan jokainen pienikin hevosharrastaja pystyy spottaamaan videolta ja kuvista ratsastuksellisia virheitä eikä epäröi laukoa niitä ääneen. Ja tilanne näkyy erityisesti ratsastusvideoissa, joita jo julkaisenkin sellaisilla saatesanoilla, joissa luettelen jo valmiiksi kaikki ratsastukselliset virheeni. Jos siis ylipäätään jaksan videota julkaista, usein en.

Tämän postauksen kuvissa Muulia ratsastaa Instasta tuttu @myrrimies eli Inka Husu, joka aikaisemmin ratsutti Tekila-muulia. Tekila ei ainakaan tällä hetkellä kuulu hänen viikko-ohjelmaansa toiselle tallille muuton takia, mutta kannattaa kurkata miltä meno näytti. Oli kiva saada Inka viimein vieraaksi, meitä dressagemuuleilijoita ei nimittäin kovin montaa Suomessa olekaan. Muuli oli Inkan mielestä ihan pätevä ja sillä oli mukava tasainen tätilaukka.

Kuvia on myös katsottava kriittisesti. Someseuraajani tietävät, että Muuli aukoo suutaan erittäin herkästi ratsastuksen aikana oli selässä kuka tahansa. En jaksa ihan joka kerta selittää tätä asiaa, joten valikoin tarkoituksella kuvia, joissa suu on kiinni ja ohjakin ilman tuntumaa ettei vain näytä siltä että Muulia vedettäisiin suusta. Tiedän itse ihan hyvin että tuntumaton ratsastus tuntuu ratsusta ajoittain jopa pahemmalta kuin tuntuma, mutta kuvakerronta nyt vaan on sellaista, että löysä ohja herättää vähemmän negatiivisia tuntemuksia kuin tuntumalla ratsastus.

Kun lisätään vielä Muulin "luimiminen" silloin kun se oikeasti tekee töitä, niin kommenttiryöppy on satavarma.

Ja tämän aasinsillan avulla postaus lähtee nyt ihan eri raiteille kuin mitä alku antoi ymmärtää. Ratsastuskuvat olivat niin kivoja, että ne toimivat tässä kuvituksena, mutta postaus ei tästä eteenpäin liity kyseisiin kuviin käytännössä ollenkaan.

Minua haastatellaan Ylelle tänään ja aiheena on juurikin se, että mitä somessa uskaltaa julkaista ja millaista ennakkosensuuria on käytettävä. Juttelin toimittajan kanssa hyvin lyhyesti puhelimitse, mutta varsinainen haastattelu tapahtuu tänään.

Luultavasti puhun haastattelussa ihan mitä sattuu, mutta yritän muistaa ottaa kantaa siihen ongelmaan mikä somessa tällä hetkellä on. Eli siihen, että asiat nähdään todella mustavalkoisina ja irrotetaan muusta sisällöstä. Toisaalta TikTokissa videot ovat hyvin irrallisia hetkiä, eikä joka videossa ole ajallisestikaan mahdollista käydä koko koulutuksen historiaa läpi. Siksi jossain videossa näkyy herkästi tosi rumaa ratsastusta tai rumaa maastakäsittelyä vaikka tarkoitus oli näyttää että "ei tämä ole enää läheskään niin pahaa käytöstä kuin aikaisemmin".

Tämä liittyy myös siihen, että somessa halutaan pääsääntöisesti nähdä myös somettajien vastoinkäymisiä, alamäkiä ja tavallista arkea eikä pelkkää hehkutusta miten hieno hevonen oli juuri tänään. Ymmärrän kuitenkin täysin niitä somettajia, jotka julkaisevat vain tähtihetkistään ja kaikki on somen perusteella aina hyvin. Somekanavilla on todella raskasta saada neuvoja ja niitä tulee ihan pyytämättäkin ja neuvojen antajat loukkaantuvat melkein aina jos neuvosta kieltäytyy yhtään tahdittomasti.

Oma tapani suhtautua tähän onkin aina edes yrittää keskustella annetusta neuvosta tai vähintään kiittää saamastani vinkistä vaikka tietäisin jo, etten tule sitä koskaan toteuttamaan. Mutta neuvohan voi olla ihan varteenotettava jollekin toiselle, jolla on samantyyppinen ongelma.

Sitten voidaan puhua somettajan vastuusta ja onko sitä noin ylipäätään. Jos minä teen asiaa X Muulin kanssa (ratsastaisin vaikka varusteetta) ja joku matkii sitä ja loukkaantuu pudotessaan alas, niin olenko minä siitä vastuussa koska näytin esimerkkiä? Mielestäni en, mutta mitä enemmän (nuoria) seuraajia tulee, sitä enemmän koen kuitenkin vähintään alitajuisesti olevani vastuussa ja olevani esimerkki. Eikä se sinänsä ole ongelma, tiedostan hyvin epäkohdat joita itsekin teen ja rajaan ne jo kuvausvaiheessa pois.

Yksi tällainen mielipiteitä kovasti jakava aihe on naruriimusta sitominen. Olen saanut ihan yksityisviestein kitkerää palautetta siitä, kun sidon Muulin naruriimusta kiinni niin, ettei välissä ole paalinarusilmukkaa. Tarkoitukseni on nimittäin sitoa Muuli kiinni niin, ettei sen ole tarkoituskaan päästä siitä irti. Ulkona puomilla minun on mahdollista pyörittää naru tolpan ympäri niin, että se päästää pikkuhiljaa vapautta jos Muuli rimpuilisi, mutta sisällä tallissa olen sitonut narun vain kalteriin vetosolmulla. Nyt pyrinkin kuvaamaan Muulin aina niin, ettei solmu näy, joten jokainen voi kuvitella narun päähän jonkin paalinarupätkän.

Somea ei tarvitse kauaakaan seurata kun huomaa kommenttikentistä, mikä ratsastuksellinen virhe on juuri nyt se, jota etsitään aktiivisesti kaikista videoista.

Jokin aika sitten se oli äärimmäinen rollkur, nyt se on kuolaimen edessä liikkuminen koska aavistuksen nyökyssä olevat hevoset saavat enemmän hehkutusta kuin aavistuksen turpa edessä liikkuvat. Raipankäyttö nousi juuri ihan uusiin sfääreihin joten luultavasti hetken aikaa siihen kiinnitetään somessa ihan erityistä huomiota. Kuuntelin Hevonen, opettajani -podcastia ja siellä mainittiin kouluratsastajat, jotka istuvat äärimmäisessä takakenossa. Niin on ilmeisesti helpompaa ratsastaa isoliikkeisellä hevosella. Tämä on istuntavirhe, mihin en aikaisemmin ole kiinnittänyt huomiota mutta tuon jakson jälkeen näen sitä itsekin koko ajan Instagramin hidastetuissa dressagevideoissa. En siis ole yhtään sen parempi kuin muutkaan paitsi että kommentoin videoihin vain silloin jotain negatiivista, kun näen niissä aitoa eläinrääkkäystä. Takakenossa ratsastaminen ei ole sellaista.

Eikä ratsastuksellisten virheiden etsiminen kuulu muutenkaan someseuraajille vaan se on ratsastajan ja hänen valmentajansa asia. Ehkä kyseinen ratsastusvirhe on kuitenkin pienempi kuin se, minkä ratsastaja teki aikaisemmin tai asia on koko ajan prosessissa? Ehkä apu ei mennyt läpi pienemmällä paineella ja käytetään hetkellisesti suurempaa ja kun se irrotetaan muusta videosta näyttää ratsastaja aikamoiselta kurittajalta.

Minäkin ratsastajana nostan erittäin herkästi volyymiä jos apu ei mene perille tai jos Muuli lähtee eri suuntaan kuin mikä oli tarkoitus. Ratsastan sen tosi kovalla paineella (voimalla tarvittaessa) takaisin suuntaansa ja annan löysää. Nostan siis paineet nopeasti ja lasken sen yhtä nopeasti. Kuitenkin kouluratsastuksessa saatan jäädä junnaamaan paineeseen liiankin pitkäksi aikaa, mutta silloin koutsimme muistuttaa siitä, tilanteeseen ei oikeastaan edes auta se että saan kommentin tilanteeseen, joka tapahtui kuukausi aiemmin mutta josta julkaisen videon jälkijunassa.

No, en halua turhaan kaivaa verta nenästäni joten editoin videoni aika tarkkaan. Mietin, mitä ns negatiivista jätän jotta sisältö ei näytä pelkältä hehkutukselta mutta joka ei välttämättä herätä ollenkaan kommentointia. Ääniraidalla saan avattua asioita hyvin paljon, mutta ääniraidassa on sekin puoli, että sillä saatetaan puhua musta valkoiseksi.

Otan esimerkiksi "hauskat" eläinvideot, aika tuore oli sellainen jossa nuorta hiehoa koulutettiin Yhdysvalloissa ratsuksi. Hieholla oli lännensatula ja se lamaantui täysin kun vyötä kiristettiin ja sen selkään lisättiin aikuinen mies. Videon ääniraita ja tekstit kertoivat miten hauska hieho se oli kun sillä tavalla pelleili ja myös hiehon ratsastajalla oli tosi hauskaa. 99% kommenteista piti videota tosiaan hauskana. Olisiko videota pidetty hauskana jos teksti ja ääniraita olisi kertonut että kyseisellä videolla nuorta hiehoa ei ole siedätetty riittävästi satulaan, vyön puristukseen ja painoakin laitettiin selkään liikaa? No se on varmaa, ettei se video olisi sellaisenaan saanut kuin murto-osan niistä näyttökerroista mitä sillä nyt oli.

En linkitä videota tähän, koska se ei mielestäni kaipaa yhtään enempää näyttökertoja.

Kun tiedotaa ääniraidan ja tekstityksen vaikutuksen videon katsomiskokemukseen, kannattaa kyseenalaisia videoita katsoakin ilman ääniä ja muodostaa niistä oma mielipiteensä. Ja kun se on muodostettu, painaa se tiukasti omaan mieleensä ja siirtyä seuraavaan videoon kommentoimatta yhtään mitään, jos videon tapahtumat eivät sodi Suomen eläinsuojelulakia vastaan.

On hieno taito nähdä videoissa virheitä jolloin niitä voi korjata omassa ratsastuksessaan ja hevosenkäsittelyssä, mutta se, että niitä laukoo sarjatulena kaikkiin vastaantuleviin videoihin saa somesta vain toksisen paikan, jossa ääntä on vain äänekkäällä vähemmistöllä eikä kukaan uskalla enää jakaa videoitaan. Vuorovaikutus on upea asia ja syy miksi itsekin olen niin aktiivinen. 

Ymmärrän täysin negatiiviset ja tylytkin kommentit, yleensä niiden jättäjällä on elämässään juuri siinä kohtaa huono hetki ja oma olo paranee hetkeksi kun pahaa oloa saa siirtää seuraavalle. Ja toki suoranaiseen kiusaamiseen on muitakin syitä, joista käsittääkseni moni kumpuaa omista tunnelukoista ja traumoista.  Ja no, hevospuolella pätemistarve on jostain syystä iso juttu. Olen päätellyt että tiukassa tallihierarkiassa on tärkeää olla pätevä (vaikkei olisikaan) saadakseen muiden harrastajien ihailua osakseen. Kävelevä tietopankki ei kuitenkaan ole enää 2022 kovin kätevä, koska ajantasaista tietoa on tarjolla vaikka Hevostietokeskuksen kotisivuilla.

Vinkki: omaa oloaan voi parantaa myös laittamalla hyvää kiertoon!

Negatiivisesta kommentoinnista on helppoa sivullisen sanoa että "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos", mutta se ei ole niin helppoa. On muistaakseni tutkittu, että yksi negakommentti tarvitsee 7-10 positiivista kommenttia, jotta se unohtuisi. Negatiivinen jää siis mieleen pidemmäksi aikaa kuin kiva positiivinen kommentti. Ei minullakaan TikTokissa ole mitenkään isoa määrää vihaajia kimpussani, ei luultavasti yhtään vakituista ja 99% saamistani kommenteista on ehdottomasti positiivisia tai neutraaleja, mutta silti ne negakommentit jäävät mieleen.

Algoritmikin on vielä sellainen että kasvuun tähtäävän tiktokkaajan yksinkertaisesti kannattaa vastata juuri niihin negakommentteihin videolla. Ne saavat paljon enemmän näyttökertoja kuin että kiittäisi videolla jostain kivasta kommentista. Alennun tähän itsekin mutta yritän olla provosoitumatta kommenteista. Vastaan niihin vain asiallisesti sillä tietotaidolla, joka minulla juuri nyt on käytettävissäni. Ehkä vuoden tai parin päästä toimisin jossain tilanteessa eri tavalla, mutta sillähän ei ole vaikutusta tähän hetkeen. Kun negakommentteihin vastaa asiallisesti, hermostumatta ja ns avautumatta, niiden määrä kyllä vähenee.

Itselläni on sellainen periaate että 1-2 samantyyliseen kommenttiin en jaksa sen enempää ajatuksella vastata mutta jos samaa asiaa kysytään negatiiviseen sävyyn useamman kerran, kannattaa vastaukseen paneutua koska luultavasti satakertainen määrä on miettinyt asiaa mutta onneksi vain harva kehtaa sitä kysyä tai kommentoida.

Ja tässä tulee kuvioihin somettajan vastuu, jos jotain on julkaissut ajatuksella tai ajattelematta, on mielestäni sen verran vastuuta että voi perustella toimintansa avoimesti. Virheitä ja ylilyöntejä sattuu kaikille, on ihan okei myöntää ne ja kertoa että tässä nyt tuli toimittua väärin mutta ensi kerralla toimin eri tavalla. Ajattelemattomia virheitä on tullut minullekin useita, olen julkaissut kiireessä, en ole katsonut videota tarkkaan kun sen tarkoitus on olla vain "taustavideota", mutta sitten siinä tapahtuikin joku epäkohta joka vaatii pari lisävideota jotta solmu aukeaa.

Omaan toimintatapaani ei kuulu kommenttien poistaminen (ellei niissä ole jotain todella törkeää tai esimerkiksi henkilökohtaista minua kohtaan). Mutta "sotku kerää sotkua", joten somettaja voi aivan hyvin toimia moderaattorina ja poistaa negatiiviset kommentit ja välillä se kannattaakin. Kun kommenttikenttä on positiivinen, on negakommentin jättäjällä iso kynnys kommentoida. Somen hyvä puoli on myös se, että vakkariseuraajat kyllä hiljentävät satunnaiset huutelijat tehokkaasti. Ja ainakin tiktokissa seuraajiakin ärsyttää se, kun minulta kysytään sadatta kertaa että onko muuli ori, tamma vai ruuna, joten he vastaavat kommentteihin ennen kun itse ehdin paikalle. Ja se on täysin ok.

Kerron tässä yhdestä vähän isommasta tiktok-mokasta, joka tapahtui kun en katsonut omaa videotani riittävän kriittisesti mutta jonka sain myös korjattua. Osallistuin toukokuussa ensimmäistä kertaa maastoesteleirille Muulin kanssa ja Muuli suhtautui tosi skeptisesti suurimpaan osaan maastoesteitä. Muuli on sellainen, että pelätessään se kääntyy paikoillaan vasemmalle ja yrittää poistua paikalta. Jos tuossa tilanteessa vedän oikeasta ohjasta vastaan, Muuli saa kaulansa suoraksi ja lähtee, enkä voi tehdä mitään. Ratsastan tilanteessa siis niin että jatkankin kääntämistä vasemmalle lukiten vasemman lyhyen ohjan reiteeni ja Muuli saa halutessaan pyöriä siinä. Enää se ei pyöri vaan pysähtyy.

No näin siis tapahtui erään esteen kohdalla, että Muuli poistui vasemmalle. Käytin Tiktokissa videon taustalla "yllätyskyykky"-ääntä ja ajattelin että video olisi hauska. Videot eivät välttämättä näy kirjautumattomille, joten siksi avasin videoiden sisältöä blogipostauksessa sen verran että idea välittyy.

Kommenttikenttä räjähti ja sain kuulla kymmeniä kertoja että miksi helvetissä ratsastan ensin estettä kohti mutta käännään Muulin pois juuri ennen estettä. Ja ihan totta, JUURI siltä se videolla näytti! Koska refleksini ovat noissa tilanteissa salamannopeita olen itseasiassa Muulin lisäksi ainut, joka tietää asian oikean laidan, eli Muuli teki itse kääntymispäätöksen ja itse ratsastin mukana. Ja hieman ennen kääntymistä tunnen tietysti istunnallani ja kädelläni ettei se ole ylittämässä estettä.

Aluksi vastailin kommentteihin mutta kun niitä oli tullut reilummin, julkaisin uuden videon samasta tilanteesta. Uusi video oli kuvattu rintakameralla, eli näytti oman perspektiivini. Kerroin videolla siitä, miten Muuli tilanteissa käyttäytyy ja miksi "käänsin sen pois". En provosoitunut, korottanut ääntäni tai edes saarnannut, kerroin vain miksi toimin tilanteessa kuten nyt toimin. Asia meni mielestäni ns jakeluun ja selitysvideosta tuli paljon katsotumpi kuin alkuperäisestä. Alkuperäinen on tähän päivään mennessä saanut 31k katselukertaa ja selitysvideo 86k. Kumpikin määrä on todella iso tililleni, eli katselukerrat näissä olivat poikkeuksellisen suuria.

Tuon mokan olisi muuten voinut korjata myös poistamalla alkuperäisen videon, mutta siitä voi tulla vielä enemmän negaa jos joku on ehtinyt sen jo ruutukaappaamalla tallentaa itselleen. Jokainen somekriisi on myös mahtava paikka opetella selviytymään niistä, se voi olla hyvä taito jos joskus joutuu hoitelemaan työpaikan tai yrityksensä somepuolta. Olen pari kriisiä sammuttanut Aasiyhdistyksen tiedottajanakin, kun olen jakanut jotain mielestäni erinomaista sisältöä ja saanut suututettua ison määrän seuraajia. Nöyrät pahoittelut toimivat aina erinomaisesti.

Huh, olisiko tässä mielipidepostausta vähäksi aikaa Muuliprojektille. Näppäimistöni ei ole sauhunnut pitkään aikaan näin vauhdikkaasti kun pääsin puhumaan yhdestä lempiaiheestani. Toivottavasti muistan tästä edes osan kun juttelen toimittajan kanssa. Ja toivottavasti ymmärsin haastattelun aiheen oikein jotta voin ylipäätään keskustella näistä teemoista. Tosin suht suosittuna hevossomettajana puhun kyllä mielelläni kaikesta someen liittyvästä.

Päivitys 3.8.2022

Juttu on nyt julkaistu Ylen sivuilla ja löytyy täältä. Juttu tuli myös Keski-Suomen ja Etelä-Savon paikallisuutisissa, sekä radiossa että televisiossa. Televisiossa oli suunnilleen sama video, kuin tässä jutussakin.

Lue lisää

Muuliprojektista Somegaalassa paras julkaisu ja yleisön suosikki!

Huh mikä messuviikonloppu on takana! Olin paikalla vaikuttajan roolissa molempina päivinä, joten messut tulivat todellakin kierrettyä. Kirjoitan varsinaisen messupostauksen vielä erikseen.

Messuilta jäi mieleen kaikki kivat tutut joita siellä näkyi (ja iso osa jäi näkemättäkin koska ihmisiä oli niin valtavasti). Ostoksia tein hyvin maltillisesti, tosin aivan loppumetreillä sunnuntaina lähti ns lapasesta. Kerron kalleimmasta messuostoksestani sitten kun se saapuu, oli nimittäin tilaustavaraa.

Odotetuin ohjelmanumero lienee lauantain Somegaala! Aikaisempina vuosina olen saanut vinkin jos olen ollut palkittavana. Kerran sain tuomariston erikoispalkinnon, Muuliprojektihan ei ole koskaan pärjännyt äänestyksissä ja sijoitus on ollut viimeinen tai toisiksi viimeinen. On tietenkin ollut aina kunnia olla ylipäätään mukana, enkä väheksy sitä ollenkaan. Mutta häntäpään pitäminen alusta asi syö kyllä bloggaajaa.

Messuilla oli ihanaa törmätä muihinkin somettajiin, osaan ekaa kertaa livenä ja osan kanssa ollaan nähty aiemminkin mm näissä kinkereissä. Ja varmaan näin ihmisiä vielä enemmänkin, mutta mulla on huono kasvomuisti siinä mielessä, että jos olen nähnyt jonkun vain kuvissa, niin en välttämättä tunnista tätä livenä. Samoin tallikuvissa saatetaan näyttää enemmän ja vähemmän spurgulta ja messuille ollaan laittauduttu ja liikutaan ns ihmisvaatteissa, niin se muuttaa ihmistä paljon.

Itsekin olin useamman vuoden tauon jälkeen ihmisen näköinen perjantaina työpaikkani vuosijuhlissa.

Somegaalan ehdokkaiden äänimäärät julkaistiin näkyville joitakin päiviä ennen äänestyksen loppumista ja Muuliprojekti oli kakkosena Kavioliiton pitäessä kärkisijaa, ihan odotetustikin. No tuossa kohtaa kerroin äänestyksestä somessa, mutta kuten tapaani kuuluu, kehotin äänestämään parasta, en omaa blogiani, koska onhan Katja tässä mielessä alan rautainen ammattilainen jolla on todellakin sana hallussa.

Yllätyin siis suuresti kun parhaaksi julkaisuksi (eli tällaiseksi ns tekstimuotoiseksi blogiksi) julistettiin Muuliprojekti!

Virallinen voittoselfie! Instassa kuvassa aivan vas yläkulmassa oleva henkilö tunnistikin jo heti itsensä, pieni maailma :D

Voit muuten katsoa koko vuoden 2022 somegaalan täältä! Mukana on myös erikoisohjelmaa, kuten paneelikeskustelu!

Muuliprojektille annettiin 2741 ääntä ja se oli suurin äänimäärä koko kilpailussa kenelläkään muulla ehdokkaalla, joten minut pyydettiin lavalle vielä toistamiseen vastaanottamaan yleisön suosikki-palkinto! Tuossa kohtaa olin todella mykistynyt, koska en kuunnellut muiden saamia äänimääriä ollenkaan.

KIITOS! Teistä moni on lukenut blogia alusta asti tai lukaissut sen jossain vaiheessa kokonaan. Seuraatte Muuliprojektia ehkä myös muilla somekanavilla, Instassa, Tiktokissa ja Facebookissa ja olette ehkä katsoneet pidempiä videoita YouTubessa. Silti näille tekstiblogeille on edelleen paikkansa netin syövereissä, koska vain täällä on mahdollista kirjoittaa pitkiä tekstejä ja upotella niihin kuvia, videoita ja linkkejä.

Ihanaa että näinkin monen vuoden jälkeen Muuliprojektilla on edelleen uskollisia ja pitkäaikaisia lukijoita, vaikka postaustahti onkin hiljentynyt huippuvuosista eli 2016-2017, kun Muuli oli vielä freesi ja kehitystä tapahtui koko ajan.

Kaikki Somegaalan tulokset näet täältä.

Gaalan jälkeen jokainen meistä voittajista napattiin vielä hetkeksi kameran eteen antamaan nopeat loppukommentit. Niissä onnistuin mielestäni paljon paremmin kuin lavalla, koska en todellakaan ollut varautunut palkintosijaan ollessani niin kovassa seurassa.

Muuliprojektin palkintopusseista tuli ihanat palkinnot! Olen yrittänyt voittaa Maalibaletin arvonnoissa tyyliin aina ja nyt sain siihen lahjakortin! Lisäksi voitin säkin maissipellettiä, mutta sitä en kantanut sisälle kuvattavaksi.

Omat perusteluni voitolle olivat pitkäjänteinen useiden vuosien työ ja laajentaminen muillekin somekanaville. Olin aidosti yllättynyt miten blogi, joka ei sisällä ratsastuksen yleisimpiä lajeja, eli koulu- ja esteratsastusta ja jossa ei ole edes hevosta, voi pärjätä somegaalassa Toisaalta harrastaminen on ihan samaa kuin se olisi hevosen kanssa, mutta kiinnostaisiko tämä blogi ketään jos tähtenä olisi joku peruspuokki tummanruunikkona?

Tiktokmenestykseni (15k seuraajaa eli lastenkengissä mutta silti) myötä minut taidettiin myös tunnistaa erityisesti keppariharrastajien joukosta. Minua pyydettiin muutamaan kuvaan ja moni sanoi että tykkää mun videoista tiktokissa. Jos näin että minua katsottiin vähän silleen turhan pitkään, hymyilin takaisin.

Mietin jopa jotain muuliexperiencepäivää omalla tallillani muutamalle aktiiviseuraajalle, mutta sitten heti seuraavaksi mietin vastuukysymyksiä. Toisaalta jonkin agilitykisan voisin järjestää Muulin kanssa ihan hyvin ja siinä riskit kuolla ovat suht matalat mutta eivät tietenkään mahdottomat.

Tein somegaalan voitosta lyhyen videon Tiktokkia ja Instaa varten ja upotan sen myös tähän alle.

Lue lisää

Muuliprojekti ehdolla Somegaalassa: Paras julkaisu!!

Kerroinkin jo aikaisemmin, että Somegaala järjestetään jälleen tänä vuonna ja Muuliprojektilla on kunnia olla ehdolla! Kiitos siis kaikille blogin lukijoille, jotka ehdotitte sitä Paras julkaisu-kategoriaan!

Parhaalla julkaisulla tarkoitettiin juurikin tekstimuotoista perinteistä blogia tai muuta julkaisua. Nyt kurkataan tämän kategorian ehdokkaisiin tarkemmin!

Kavioliitossa on varmasti blogien suurkuluttajille tuttu nimi. Katja Ståhl on blogannut hevosharrastuksensa kaikista puolista vuodesta 2012, järjestänyt Kavioliittoreissuja, julkaissut kirjan ja vaikka ja mitä. Ja silti hän kirjoittaa blogia edelleen ilahduttavan aktiivisesti! Kirjoitustyyli on aina rautaa ja tuo on pyrkimys Muuliprojektinkin kanssa, tosin valittavan harvoin enää nykyään iskee noin hyvä flow päälle. Kavioliitossa seuraillaan tällä hetkellä Hilppaa ja sen mahavaivoja. Toivottavasti Katja jatkat samalla humoristisella otteella vielä pitkään!

Tarinatalli on itselleni aivan uusi tuttavuus ja se sisältää hevosaiheisia novelleja! Ai että, miksei tällaista ollut omassa nuoruudessani! Myönnän etten tähän postaukseen mennessä ehtinyt vielä lukea yhtään tarinaa läpi, mutta tekstejä näyttää löytyvän vähintään yhden kirjan verran. Jos siis nautit pitkistä hevosaiheisista teksteistä niin tänne, ehdottomasti! Mä olen seurannut Nelliä Instassa kyllä mutta olen ollut autuaan tietämätön Tarinatallista, häpeällistä! Eli en ole selvästi seurannut instassakaan riittävän aktiivisesti vaikka kyllähän blogin osoite ihan tuolla biossa näyttää olevan.

Kuolaintuella -blogissa seurataan Hannan hevosharrastusta kahden hevosen kanssa omalla kotitallillaan. Hevosista puoliveritamma Minttu treenaa myös kohti kouluratsun uraa ja uudempi tuttavuus on nuori arabitamma Marcella. Tässä luki aiemmin että Minttu treenaa matkaratsuksi, mutta se on tosiaan lisäjobi, mutta josta olin wannabematkaratsastajana kuitenkin tosi iloinen! On aina mukavaa kun tällaiset pienemmät lajit saavat somenäkyvyyttä. Tällä hetkellä ei muuten yhtään aktiivista matkaratsastusblogia olekaan. Blogi on ollut olemassa jo pidempään, mutta herännyt henkiin kunnolla vasta nykyisten hevosten ja kotitalliprojektin myötä.

Pallurablogi onkin edellistä tutumpi blogi ja olemme käyneet sen kirjoittajan Jennin kanssa paljonkin instakeskusteluja laidasta laitaan. Tätä blogia olen kehunut jo aiemmin kuinka se ilmestyi juuri silloin kun muut bloggaajat alkoivat luovuttaa ja on porskuttanut hienosti, no viime marraskuuhun asti. Jenni, nyt vähän skarppausta! Sisältö on monen muun blogin myötä siirtynyt Instan puolelle ja siellä julkaisuja tuleekin ilahduttavan usein. Kun aluksi blogi keskittyi juurikin Palluraan, mustaan suomenhevostammaan, seurataan nyt myös sen pientä alter egoa, eli mustaa shettistammaa ja itseasiassa koko tallin elämää. Jenni kun toteuttu haaveensa ja muutti böndelle.

Hevoskoulutus taas eroaakin blogeista kokonaan ollessaan useamman eri hevosalan yrittäjän verkkopankkikauppa! Verkkokursseja on laidasta laitaan harrastelijoille, opiskelijoille ja ammattilaisille. Tällä hetkellä kursseja on myynnissä kuudelta eri kouluttajalta ja kun tsekkasin nopeasti tarjonnan niin itselleni kiinnostavimmat olisivat ainakin Mia Jurvalan kavionhoito ja kengitys, joka ei siis lupaakaan kengittäjän taitoja vaan katsomaan omistajan silmin kavioita. Tämä on juuri sama lähestymistapa, jota käytän aasien kavionhuoltokurssissa. Toinen mielenkiintoinen on Miisa Wikmanin Hevosen painonhallinnan verkkokurssi. Olen Miisaa seurannut Instagramissa pitkään ja laihdutus ja painonhallinta ei tarkoitakaan kitudieettiä ja hikitreenejä vaan on jotain ihan muuta. Muulin lihavuuskunto on ok+, mutta koska aasit ja muulit lihovat herkästi, saisin ammennettua tästä varmasti hyvää tietoa pitkäkorvapuolellekin. Alustalla on muuten myös ilmaisia luentoja!

Muuliprojektin te kaikki tiedättekin, sehän on Suomen paras muulinomistajuuteen liittyvä blogi, jota on kirjoitettu nykymittapuulla aktiivisesti jo vuodesta 2015. Blogi heräsi kunnolla eloon Muulin saavuttua Suomeen 2016 ja sai hyvän lukijakunnan herättäessään alkuaikoina pahennusta mm hevostalli.netissä. Nykyään Muuli vaikuttaa olevan leppoisa harrastekaveri, mutta jotain eroa siinä kuitenkin on hevosiin. Blogin erikoisuus on kuitenkin vain se muuli, lukijakuntaa ei varmaan olisi tämänkään vertaa jos päätähtenä olisi tusinapuokki.

Äänestys on nyt avoinna Somegaalan nettisivuilla ja äänestysaikaa on 7.4. asti. HUOM! Tee se ajoissa, sillä äänestys sulkeutuu tuolloin illan aikana. Huom! Sinun ON äänestettävä jokaisesta kategoriasta ehdokasta joten pyydän tutustumaan edes pikaisesti ehdokkaisiin ja valitsemaan näistä parhaan. Tiedän että todella moni valitsee sieltä ihan randomisti parhaat tilit, mutta olisi ihan kiva jos kuitenkin ihan pienen hetken ajan tutustuisit. Mietin pitkään, julkaisenko omat suosikkini tähän alle perusteluineen, mutta en, se voisi ohjata äänestysvalintoja liikaa.

Voittajat julkaistetaan Tampereella Hevoset-messuilla jossa minäkin olen turistina ja messujen kanssa yhteistyön merkeissä paikalla ja tulen varmasti seuraamaan Somegaalaa.

Lue lisää

Somegaala ja messuterveisiä jo näin etukäteen! Ehdota suosikkejasi 23.3. mennessä!

Hevosalan somegaala järjestetään taas! Viime vuonna gaala oli kokonaan virtuaalinen mutta tänä vuonna päästään gaalailemaan Hevoset -messuille!

Kategoriat on nyt Somegaalaan valittu ja ne näet näppärästi tältä samalta sivulta, josta voit myös äänestää ihan ketä tahansa noihin kategoriohin! Lopulliseen äänestykseen valitaan tuolta ääniharavat mukaan, eli nyt voi oikeasti miettiä ja perustella omat suosikkinsa noihin minun mielestäni oikein kivoihin kategorioihin!

Minun somekanavani eivät ole oikein koskaan noissa pippaloissa menestyneet, tai siis aina on ollut selkeästi ammattimaisempaa ja pitkäjänteisempää työtä ja herran vuonna 2022 blogeja ei itseasassa ole enää edes montaa olemassa. Minullakin käy kuumimpana Insta ja Tiktok, kun niihin on vain jotenkin matalampi kynnys tehdä sisältöä. Blogi on minulle pyhä paikka jossa haluan julkaista vain ne hienoimmat kuvat ja eeppisimmät tallipäivitykset.

Mutta ht.netin anonyymien mukaan tämä blogi on edelleen ihmisten tiedossa ja muistissa, wow! No eipä tällaisia perinteisiä blogeja niin montaa olekaan, eli dementikkokin muistaa ne kaikki ulkoa.

En ole koskaan kehottanut äänestämään minun blogiani tai muita somekanavia tuossa kilpailussa, pyydän vain äänestämään parhaita. Mutta jos et sattumoisin keksi mitään ehdokastai vuoden Tiktokkaajaksi niin @rosami85 on yksi aika kiva sisällöntuottaja sillä alustalla. Ja varmaan tämä blogi menee tuohon "vuoden julkaisu"-kategoriaan, jossa haetaan juuri tekstimuotoista blogia tai erinomaista artikkelia tai muuta julkaisua.

Mitä Tampereen messuihin tulee, niin mut valittiin sinne vaikuttajaksi ja olen paikalla molemmat päivät. No, olisin ollut joka tapauksessa, koska sovittiin kavereiden kanssa oma miitti la-su väliseksi yöksi Ikaalisten kylpylään! Se on remontoitu uuteen loistoon joten kiva päästä katsomaan millainen se on! Olen messuilla paikalla siis lauantaiaamusta aina somegaalan loppuun ja sunnuntaina tulen paikalle puoliltapäivin.

Vähän harmittaa kyllä kun sunnuntain lastausdemo jää katsomatta, mutta elämä on.

Vaikuttajan roolissa hieroin pari suunnitelmaa jo messujen kanssa valmiiksi, kaksi niistä toteutinkin jo eli muisteluvideon vuoden 2019 messuista, joilla olin Muulin kanssa näytteilleasettajana ja muuli-aasi-messutietokilpailun Instastooreihin. Julkaisin sen tänään pari tuntia sitten ja se on ollut tosi suosittu ja 30 väittää näin kahden tunnin kohdalla tienneensä kaikki vastaukset oikein. No tarkastan ne joka tapauksessa, koska vain truu muulitietäjät voivat osallistua lippuarvontaan. Arvon kolme lippusettiä siis kaikkien kaikkiin oikein vastanneiden kesken.

Lue lisää

Miltä hevossomekenttä näyttää mielestäni juuri nyt?

Tämän postauksen pääkuvan otti taitava Jannica Grönmark @jgfotooy 

Hevosnainen kirjoitti blogissaan Hevosihmiset tutusta aiheesta, nimittäin että kannattaako hevosblogin kirjoittaminen. Hänkin on huomannut että muut somekanavat ovat ajaneet blogien edelle, hevospuolella tehdään videoita, podcasteja ja pyöritään muilla somekanavilla. Blogihan on tosiaan vain yksi somekanava muiden joukossa.

Vielä 6 vuotta sitten, kun Muuliprojektikin sai alkunsa, blogi oli The juttu ja muilta somekanavilta (silloin ehkä enimmäkseen Facbookista) haalittiin väkeä blogin pariin. Nykyään jokaiselle somekanavalle tehdään sinne sopivaa sisältöä eikä yritetä kouluttaa "asiakaskuntaa" toisen somen käyttäjäksi.

Muuliprojektin osalta Facebook oli pitkään blogin rinnalla tärkein somekanava, mutta tällä hetkellä kaksi tärkeintä ovat Instagran ja ihan uutena TikTok, johon aloin tehdä videoita ns urakalla vasta tänä vuonna. Pian rikon 11 000 seuraajan rajan. Instagram on pyörinyt samoissa seuraaamäärissä jo pari vuotta ollen noin 4500.

Näen Instagramin tarkat tilastot koska tilini on ns yritystili. Seuraajamäärään piikit selittyvät poikkeuksellisen kiinnostavilla julkaisuilla. Olen niitä toki tehnyt ennenkin, mutta vasta nyt algoritmi on puolellani ja myös näyttää julkaisuja suuremmalle yleisölle. Seuraajani ovat myös jakaneet julkaisuja, iso kiitos teille!
En muuten seuraa tilin tilauksen lopettaneita millään tavalla, eli on ihan ok unfollata Instatilini eikä siitä jää mitenkään kiinni. En muutenkaan ole kokenut kovin miellyttäväksi sitä, kun joku pikkutili on laittanut viestiä sen jälkeen, kun olen lopettanut seuraamisen. Someen kannattaa tuottaa mielenkiintoista ja tasalaatuista sisältöä jos haluaa sitouttaa seuraajia. Itse käyn välillä seuraamiani tilejä läpi ja poistan seurattavista tylysti tilit, joissa ei ole ollut vuoteen minkäänlaista toimintaa.

Aluksi minullakin nimenomaan blogi oli aina ykkösprioriteetti. Käsittelin kuvat nimenomaan blogiin, tein videot, jotka täydensivät tekstiä ja panostin tietenkin tekstiin. Muistan ne pitkät ihanat perjantai-illat kun oltiin vain minä ja kone sohvannurkassa ja loputtomasti aikaa hioa uutta tekstiä. Jaoin uudet postaukset Facebookiin, josta suurin osa lukijoistakin tuli. Instagramiin päivittelin lyhyesti samoista aiheista, kuin blogiinkin ja hyvin harvoin kirjoitin Facebookiin jonkun ihan oman päivityksen.

Mutta pikkuhiljaa somekanavat ovat eriytyneet. Instagramin tekstit ovat alkaneet pidentyä kohdallani (vielä pari vuotta sitten sanoin ääneenkin etten todellakaan jaksa lukea Instasta pitkiä tekstejä ja blopostauksetkin luin aina koneella) ja blogiin kirjoitan yhä harvemmin, kun on oikeasti reilusti materiaalia kokonaiseksi postaukseksi.

Blogin suhteen intoa on syönyt toki myös se, että lukijamäärät ovat aika pieniä huippuvuosista, joten nyt kirjoitan tänne enimmäkseen siitä syystä, että haluan jättää asiat itselleni muistoiksi.

Hevosnainen kysyi postauksessaan 

Olen myös perehtynyt muiden blogeihin ja sekin tuo paineita. Monilla on ollut blogi pystyssä vuosia ja kaikki aiheet, joista voisin jakaa, on jo käyty läpi aiemmin. Onko minulla enää mitään uutta?

ja voin yhtyä samaan, tosin että olen itse jo käynyt läpi samat aiheet ennenkin, ei minulla vain ole enää tässä vaiheessa niin paljon uutta annettavaa kuin ensimmäisinä vuosina. Ei Muulin kanssa tapahdu enää niin paljon uusia dokumentoinnin arvoisia juttuja ja harrastukseni on tällä hetkellä hyvinkin tavallista. Jos minulla olisi hevonen, ei kukaan olisi kiinnostunut sen kuulumisista.

Muuliprojektissa blogin kokonaisklikkimäärät ovat pysytelleet viimeisen vuoden ajan yli 500 per vuorokausi ja se johtuu enimmäkseen juuri siitä että kaikki on joskus sanottu ja kävijät tulevat blogin pariin Googlen hakutulosten perusteella. blogini näkyykin hauissa mielestäni oikein erityisen hyvin! Uusia postauksia luetaan kuitenkin vain 100-200 kertaa ja vasta vuoden-parin päästä ne saavuttavat 500 klikin rajan.

Blogin klikit viimeisten 12 kuukauden ajalta.

 

Tämän hetken tuoreimmat postaukset eivät ole kovin luettuja, mutta klikkimäärät kasvavat pikkuhiljaa kun blogiin tullaan googlella ja vakkarilukijat käyvät kerran kuussa katsomassa, onko blogissa jotain uutta.

Hevosnaisesta poiketen minä en maksa somekanavieni ylläpidosta mitään. Olen kyllä kertaalleen maksanut tämän blogin ulkoasusta (joka siis näkyy vain selaimella tai selainversiossa, mobiilia ei ole optimoitu), mutta en maksa domainista mitään (olen saanut sen yhteistyön merkeissä), Muut somekanavat ovat ilmaisia.

Kuvittelin aikojen alussa että tienaisin blogillani. Vielä silloin 6 vuotta sitten monikin bloggaaja teki yhteistöitä ja itsekin olen saanut lippuja tapahtumiin blogipostausta vastaan. Mutta sitten tulin perustaneeksi toiminimen ja siinä kohtaa silmäni avautuivat. Miksi edes ottaisin vastaan 30 euron arvoisen tuotteen, jonka testaamiseen ja materiaalituotantoon käytän kolme tuntia ja mainostan sitä sitten vielä ihan ilmaiseksi omilla somekanavillani?

Nykyään hinnoittelen yhteistyöt tuntipalkkaperusteella, eli arvioin työhön menevän ajan ja laskutan sen toiminimellä. Tässäkin tapauksessa somekanavieni käyttö on ilmaista eli käytännössä laskutan vain markkinointimateriaalin valmistuksesta. Voin paljastaa että tähän mennessä vain yksi yhteistyö on kehitteillä.

Olen siis jo todennut ettei blogilla sinänsä tienaa, mutta ehkä jossain kohtaa pystyn hyödyntämään somekanavia tarkkaan valittuihin yhteistyöhommiin ja toivon että seuraajatkin siinä vaiheessa hyväksyvät asian. Olenhan tehnyt somea vuosikaudet "ilman palkkaa" niin jos pari kertaa vuodessa saan solmittua kaikkia osallistujia tyydyttävän diilin, niin todellakin tartun siihen.

Yksi uusi rahoitusmahdollisuus on pyörinyt päässäni aina välillä, nimittäin livetuotanto. Livellä tarkoitan tässä kohtaa sitä, että laitetaan kamera kuvaamaan x ajaksi, jutellaan seuraajille ja tehdään samalla jotain järkevää. Livet ovat ehkä tutuimpia pelipuolelta (Twitch on siellä puolella varmaan suurin alusta tällä hetkellä) ja TikTokista. Näistä kahdesta TikTok toimisi minulle tällä hetkellä paremmin, koska siellä seuraajamäärä lähentelee 11 000 seuraajaa ja TikTokin algoritmikin on sellainen tosi mukava, että julkaisut kyllä näkyvät aika laajasti myös ei-seuraajille. Ja itseasiassa TikTokissa se seuraaminen ei ole niin tärkeää kuin vaikka Instagramissa, itsekin seuraan yleensä For You-sivua ali annan Tiktokin algoritmin tuoda minulle sopivaa sisältöä näkyviin.

Molemmilla alustoilla katsojat voivat sponsoroida liven tekijää muutaman sentin arvoisilla lahjoilla.

Hevosnainen mainitsee vielä blogien verkostoitumisen. Kun tulin itse tälle kentälle kuutisen vuotta sitten, oli portaalia ja blogia vaikka muille jakaa. Pitkään oli aktiivinen Facebook-ryhmä ja Whatsapp, mutta kun blogien määrä on kaventunut, niin ei ole enä oikein porukkaakaan. Jotakin kertoo sekin, että Playssonin järjestämä Blogiexpo muuttui vuonna 2020 Somegaalaksi. Ja jo vuonna 2019 olivat blogit palkittavien joukossa vähemmistössä.

Verkostoitumista ei mielestäni tällä hetkellä juurikaan tapahdu ja varmaan koronakin selittää sitä, livetapaamisia ei ole voitu järjestää ja toisaalta eikös juuri somettajille ole luonnollinen paikka tavata verkossa? Some on tarjonnut minulle upeita mahdollisuuksia päästä tutustumaan uusiin ihmisiin!

Mutta miltä se somekenttä siis näyttää? Laajalta. Instagramin algoritmi on parin viime viikon aikana ollut itselleni tosi suotuisa ja näyttänyt julkaisujani todella suurelle määrälle ei-seuraajia. Se on tarkoittanut suoraan sitä, että uudet ihmiset ovat "löytäneet" tilini ja ryhtyneet seuraamaan.

Facebook on hiljaisempi ja olen käsittänyt että sen algoritmi taas dissaa yrityssivuja, jotka eivät käytä rahaa mainostamiseen. Itselläni on sekä Facebookissa että Instassans yrityssivu (olen linkittänyt ne yhteen) ja sen avulla saan käyttööni vähän laajemmat työkalut ja tilastot.

Videoiden suhteen olen muuttunut vaakakuvaajasta pystykuvaajaksi ja käytän huomattavasti enemmän ääniraitaa kuin aiemmin. Käsittelen videot myös nykyään puhelimella, aiemmin vihasin sitä syvästi kömpelyyden takia. Videot ovat nykyään lyhyempiä.

Näillä somekanavilla julkaisen itse

Blogi, pidemmät tekstit ja kuvat, ei kuitenkaan enää juurikaan videoita

Facebook, saatan harvakseltaan jakaa jotain muuliaiheista, yritän julkaista tiedon uusista blogipostauksista. Jaan tänne myös suoraan osan Instapostauksista, mutta tykkäysten määrä on yleensä alle 50.

Instagram, julkaisen pari kertaa viikossa yleensä jotain pidemmällä tekstisaatteella. Teen monipuolisesti Reelsiä (lyhytvideoita), kuvia, kuvasarjoja, minuutin perusvideoita ja pidempiä IG-TV-videoita. Reels ei kuitenkaan tunnu yhtä joustavalta kuin TikTok.

TikTok, julkaisen useamman kerran viikossa lyhyen tai pidemmän enintään 3 minuutin videon. Pidemmät videot leikkaan eri ohjelmassa ja nauhoitan niihin TikTokissa taustalle ääniraidan ja lisään tekstit. Lyhyet käsittelen oikeastaan kokonaan TikTokissa (koska silloin algoritmi kai näyttää niitä laajemmin). Seuraajakunta TikTokissa on hyvin nuorta, joten olen ääniraidoittanut videot sillä ajatuksella että sitä kuuntelee 10-vuotias hevosharrastaja.

YouTube, lataan tällä hetkellä lähinnä noita 3 minuutin taustaselostettuja videoita. YouTube on hiljentynyt kovasti (kommentointi on aika minimissä), mutta videon lataaminen sinne on niin nopeaa, että kiva laittaa sinnekin jotain. Vaakavideoita tai vlogeja en ole tehnyt enää pitkään aikaan, koska koen ne työläiksi.

Huomioita vuorovaikutuksesta

Samalla, kun hevosblogien määrä alkoi pudota, alkoi myös kommentteja tulla vähemmän blogipostauksiin. Ja tämä on korreloinut suunnilleen suoraan myös postausten lukukertoihin. Olen blogannut pian kuutisen vuotta ja sitä ennen kirjoitin hetken aikaa blogia vuokrahevosestani ja kommenttien laatu on selvästi parantunut tänä aikana. Kun alkuun saattoi saada aika tylyjäkin kommentteja (kirjoitusasun perusteella arvioin niiden tulleen lapsilta), ovat kommentit nykyään todella asiallisia, ne on selvästi kirjoitettu aikuisemman ja pidempään harrastaneen näppikseltä ja usein vielä ihan omalla nimellä.

Eikai se mikään salaisuus ole, että blogit eivät nyt vaan ole enää lasten ja nuorten juttu vaan tilalla on TikTok.

Instagramissa on ainakin omalla kohdallani tapahtunut samanlainen muutos, eli kommentoijat ovat vanhempia ja kommentit fiksumpia. En koe, että olisin koskaan saanut vihaviestejä Instan kautta. Niitä ei tullut edes kun kokeilin joskus Tellonymiä hetken aikaa.

Eniten kiusaamista ja riidanhalua näen TikTokissa ja kyllä, siellähän ne nykylapset ovat. Mutta mikä tässä somessa on yllättänyt on positiivinen ilmapiiri. Olen saanut ihan älyttömästi ihania kommentteja kuten "ratsastat tosi hyvin" ja "sun tiktokit on tosi kivoja". Tietenkin aina vastaan kommentteihin ja kiitän niistä, käytän siis aina hetken aikaa kun mietin hyvää vastausta kysyjälle.

TikTokin paras puoli tällä hetkellä on varmaan juuri se vuorovaikutus eli kommentointi. Välillä sitä miettiikin että kenelle täällä blogissa oikein kirjoittaa, mutta sitten muistan että ainiin, itselleni. Jätän tänne palan historiaa elämästäni Muulin kanssa. Olen niin oldschool että blogi (tietokoneella käytettynä) on ehdottomasti helpoin alusta selata muulihistoriaa menneisyyteen.

Lue lisää

Hevosalan Somegaala on täällä taas! Muuliprojekti keikkuu mukana blogin hidastumisesta huolimatta! + katsaus tekstiblogiehdokkaisiin

KIITOS! Teille kaikille, jotka ehdotitte tätä blogia mukaan Somegaalaan! Muuliprojekti on ollut mukana aiemminkin, jääden aina pitämään häntää, mutta on se vaan makeeta olla ehdolla! Suurta menestystä en odota sillä kategoriassa on niin rautaisia bloggaajia että oksat pois! Tämä pienelle pitkäkorvalle omistettu valitettavan hiljainen blogi ei varmasti erotu edukseen, mutta teen tätä just niillä resursseilla, jotka minulle on annettu.

Tänä vuonna Somegaala on hieman erilainen viime vuosiin verrattuna. Ensinnäkin gaala on täysin virtuaalinen ja tulee ulos sunnuntaina 28.2. Viime vuonna ehdittiin juuri gaalailla Helsingissä Go Expo Horsessa, sen jälkeen iski korona ja kovaa. Toinen muutos viime vuosiin on se, että kategorioissa on ehdokkaita paljon enemmän kuin aikaisemmin. Tästä olen erittäin iloinen! Paljon uusia somekanavia ja hieno kattaus ihan perinteisiä Muuliprojektin kaltaisia tekstiblogejakin on mukana! Huomaan Somegaalan ehdokkaissa selkeän muutoksen aikojen alkuun. Alussa tapahtuman nimi olikin vielä blogigaala mutta pikkuhiljaa Instatilit ovat tulleet tilalle ja joissain kategorioissa KAIKKI ehdokkaat ovat instatilejä! Uutena myös TikTok-tilejä! Jännää nähdä mihin tämä muuttuu vuosien kuluessa, eikai Insta voi ikuisesti olla suosituin somealusta tämän kaltaiselle sisällölle?

Teen tähän pienet esittelyt jokaisesta perinteisestä tekstiblogista. Suurinta osaa blogeista olen lukenut jo pidempään mutta ilokseni listalla on myös yksi ihan uusi tuttavuus johon tutustuin vasta ehdokkaiden tultua julki. Jos siis kaipaat lukulistallesi uutta luettavaa niin otappa nämä kaikki blogit haltuun.

Hellä kanelisilmä kertoo vuonna 2015 syntyneestä risteytysponista. Kanelin omistavat kaksi täysi-ikäistä sisarusta ja he ovatkin ottaneet runsaasti kantaa ponien arvostukseen ja käyttöön, aikuiset poninomistajat kun tuppaavat saavan vähättelyä harrastuksestaan. Blogi sisältääkin paljon kantaaottavia postauksia, Kanelin arkielämää pääsee seuraamaan tiiviimmin Instatilillä joka on todella suosittu! Kaneli onkin varmaan suurimmalle osalle tuttu nimenomaan instasta, mutta Kanelin omistajat Aino ja Anni kertoivat juuri, että blogin pidempi tekstikenttä mahdollistaa pidempien tekstien ja pohdintojen kirjoittamisen Instagramia paremmin. Hellä kanelisilmä valittiin parhaaksi hevosblogiksi somegaalassa vuonna 2019!

Nelistelyä -blogin Inka on blogannut jo vuodesta 2012 ja ansaitsee tästä ainakin kolme papukaijamerkkiä! Blogin päätähtenä on ruuna Jimppa jonka kanssa tehdään kaikenlaista, erityisesti positiivisen vahvistamisen ja maastakäsittelyn kautta. Nelistelystä tunnistan saman "ongelman" kuin tästä omastakin blogista, arjen päivittely sujuu paljon nopeammin Instan puolella, joten blogiin ei ilmesty kuin asiapostauksia ja Nelistelyä tapauksessa treenikoosteita ja hevosmenoihin liittyviä postauksia. On muuten aivan mahtavaa miten eri somekanavilla on avauduttu hevosmenoista. Ennen Muulin hankintaa en pystynyt edes kuvittelemaan paljonko rahaa menee, kuvittelin että tallivuokra ja vähän päälle mutta miten väärässä olinkaan.

Kaktun talli on "somekonkarin" Kaktun blogi, jossa hän kertoo elämästään aivan böndellä. Kaktu toteuttaa todellakin unelmaansa ja vanha leirikeskus on muuttunut kolmen hevosen pihatoksi! Blogissa on pitkiä hyvin kirjoitettuja postauksia hevosten elämästä sekä myös kantaaottavampia pidempiä pohdintoja. Kaktu julkaisee aktiivisesti myös Facebookissa ja Instassa, mutta juuri nämä pidemmät jutut ovat miellyttäviä lukea, vaikka kommentointi onkin ymmärrettävistä syistä sallittua vain alustoilla, joissa on osallistuttava omalla tilillään. Kaktu on ollut somekriisien keskiössä turhan monta kertaa mutta nostan hattua miten hienosti hän on ne ottanut ja jättänyt hötölän huutelijat omaan arvoonsa. Kaktu toteuttaa rohkeasti omaa juttuaan ja rakastaa mitä tekee!

Kavioliitossa 30v tai hetkinen, onkos tämä nykyään ihan vain Kavioliitossa? Ainakin osoite oli vaihtunut ja toinen hevosmaailman blogikonkari Katja bloggaa nyt oman domaininsa alla ja kirjakin on tuloillaan! Katjan postaukset saavat aina hymyn huulille, niin värikkäästi hän kirjoittaa arjestaan hevosten kanssa. Blogi on ollut niin pitkään seurannassa että olen välillä että härregud, justiinhan Hilppa syntyi, mutta ehei, just tsekkasin että se on jo 6v!

Kuninkaalliset kaviot on nykyään omaa talliyritystään pyörittävän Annan blogi. Mutta talli on tullut kuvioihin vasta aika hiljattain, tätä ennen olemme saaneet seurata Annan omien hevosten kuvioita. Nostan hattua siitä, miten Anna edelleen on täysillä mukana hevoshommissa vaikka kaikki ei aina ole mennyt putkeen, joku toinen olisi vaihtanut alaa aikoja sitten. Annalla on tällä hetkellä omana silmäteränään suokkiruuna Hemmo ja puolivuotias puoliverivarsa. Monen muun blogin tavoin tämäkin on valitettavan hiljentynyt ja viime vuonna blogissa julkaistiin lähinnä kuukausimenoja, bloggaajan hevoselämää olen kuitenkin päässyt seuraamaan Instan puolelta sitäkin aktiivisemmin. Ehkä blogikin herää vielä eloon, Instan ongelma on se, ettei algoritmi näytä julkaisuja järjestyksessä eikä edes kaikkia ja kun seuraa satoja tilejä, ei aina muista käydä katsomassa kunkin tiliä suoraan jotta voisi selata kaikki päivitykset aikajärjestyksessä läpi. 

SD-team on listalle yksi konkaribloggaaja lisää. Blogi on ollut olemassa aktiivisesti jo vuodesta 2011 ja postaustahti on tosiaan ollut mukavan ahkeraa! Nykyään julkaisuja on runsaasti myös Instassa, mutta Marjut julkaisee silti arjen kuulumisia blogissaan, jotain mistä Muuliprojektikin voisi ottaa oppia.. Blogissa seurataan kotitallin elämää. Kimo suokkiruuna Salama on ollut pitkään blogin kantava voima, mutta nykyään Marjutin laumaan kuuluu myös Salaman sisko Säde ja kaksi mustaa shettistä. Kuninkaallisten kavioiden Annan tavoin vastoinkäymisiä hevosen terveyden kanssa on ollut enemmän kuin tarpeeksi, mutta jostain Marjut on voimaa saanut ja jatkanut vain, arvostan!

Elämää hevostytön kengissä on Suvin kirjoittama blogi hevosharrastuksestaan. Suvi harrastaa ratsastuskoulussa ja blogissa esiintyvät myös suloiset kanit. Blogissa on sekä päivitelyä hevosmaailmasta mutta myös Suvin harvinaisesta silmäsairaudesta, joka huonontaa näköä. Suvi pärjää silti hyvin ratsastustunneille ja muussa elämässä. Blogi on ollut olemassa jo vuosien ajan ja samlala kun bloggaajista ovat nuorena bloggaamisen aloittaneet jo tippuneet pois, on Suvi jatkanut ahkerasti vaikka hänelläkin on Instassa suurin osa kuulumisista. On kuitenkin kivaa päästä lukemaan blogistakin uusia juttuja välillä.

K&K Ratsastus oli itselleni se täysin uusi blogi näistä ehdokkaista! Blogia pitää Ira, ratsastava personal trainer ja urheiluhieroja joka antaa blogissaan mm videomuotoisia vinkkejä ratsastajan oheisharjoitteluun! Siis miten en ole tajunnut tämän olemassa oloa aikaisemmin! Ensin olin että ompa harvakseltaan postauksia mutta sitten tajusin että treenivinkkimäärä on täysin sopiva tällaiselle kaltaiselleni liikuntaa (ratsastus ja tallityöt poislukien) vierastavalle harrastajalle. Toisaalta viime joulukuun joulukalenterissa oli vinkkejä joka päivälle! Tämä blogi ei ns vanhene, eli tämä kannattaa ehdottomasti ottaa seurantaan ja tsekata vinkit läpi.

Takaisin lähtöruutuun on Minnan blogi omakasvattiponiensa elämästä. Ponien kanssa on ollut vaikka ja mitä, itseasiassa viimeisimmät postaukset liittyvät melko vahvasti ponien terveydenhoitoon ja vuoden ponimenoissa niitä onkin melko paljon. Kaikesta huolimatta blogi on hyvin elämänmyönteinen ja positiivinen ja ponit ovat tietenkin hienoja! Vaikka päivittelyä on myös instassa, toivon että blogiinkin saadaan kuulumisia mm nuoriherra Albertin jatkokoulutuksesta, selässä on jo hieman käyty, joten eiköhän se ole kovaa ajoa kohta!

Pallurablogia kirjoittaa nykyään omaa kotitalliaan pitävä Jenni! Blogin päätähtenä on suokkitamma Pallura ja nykyään myös sen miniversio, eli shettistammavarsa Mini-Me. Nämä tietenkin tarhaavat yhdessä ja niillä on mätsääviä varusteita. Jenni toteutti unelmansa ja muutti maalle viime vuonna. Tallissa oli tilaa, joten tiluksilla on myös asiakashevosia. En ymmärrä miten tallinpitäjä pyörittää kaiken, eli käy kodin ulkopuolella töissä, hoitaa tallityöt ja jaksaa silti ratsastaa omalla hevosellaan ja aktivoida poniakin. Jos olisin itse tuossa tilanteessa, olisi Muuli siirtynyt oloneuvokseksi aikaa sitten.

Riitta reissaa on matkablogi, joka on luonnollisesti keskittynyt hevosmatkailuun. Riitta edustaa Suomessa matkatoimisto HorseXplorelia, joka organisoi vaikka millaisia hevosmatkoja ympäri maailmaa! Koronavuoden takia Riitta on tutustunut erityisesti Suomen tarjontaan ja kävi hän myös Porvoossa aasiretkellä viime kesänä! Aasiretkistä kerrottakoot, että välillä minäkin vedän näitä reissuja aasien kanssa! Tästä blogista syntyy varmasti matkakuume, hevosmatkat ovat loistava tapa päästä tutustumaan vieraisiin maihin ja kulttuuriin.

Aurinkotilalla on suht uusi blogi, jossa Miranna kertoo hevosharrastuksensa lisäksi myös muusta arjestaan. Pidän erityisesti runsaasta postaustahdista (myös Instassa on runsaasti postauksia) ja hienoista kuvista! Hevospuolella keskitytään lv-tamman koulutuksesta ravurista ratsuksi, työ ei välttämättä ole ihan helppo mutta sitäkin palkitsevampi. Hevosen tarpeet on otettu hienosti huomioon eikä sen kanssa kiirehditä tai pakoteta, myös positiivinen vahvistaminen on läsnä.

Kuva: Katri Tähkänen

... ja vielä viimeisimpänä tämä Muuliprojekti, jossa seurataan kirjaimellisiesti muuliprojektia, eli Espanjasta ostetun villimuuliksi paljastuneen pitkäkorvan matkaa tätiratsuksi. Kirjoittajakin kun alkaa lähestyä uhkaavasti täti-ikää, niin ratsun on korkea aika rauhoittua. Blogia on vaivannut jo pidempään harva julkaisutahti ja postaukset ovat painottuneet muulimenoihin, mutta kun postaus tulee niin se on varmasti asiaa. Eikä se tahti ole Instassakaan sen runsaampaa jos feediä katsoo. Stooreissa on sentään jotain elämää. Mutta täällä tämä sometyrkyksikin hötönetissä parjattu bloggaaja edelleen keikkuu. Se on aika ihmekin, koska muulihan ei ole edes hevonen ja ratsastuksen taso on ajoittain niin aliarvoista että bloggaajakin sensuroi videoitaan rankalla kädellä. Sen lisäksi blogissa on yritetty hurahtaa kengättömyyteen, kokeiltu rungotonta satulaa ja kuolaimettomiakin, mutta silti ainoa mikä KKK-hengestä on jäljellä, on kannuksettomuus. Sen korvaa kouluraippa. Blogi on siis tasaista harmaata massaa, jossa ei ole enää juuri mitään särmää Muulia lukuunottamatta.

Kiitos kuitenkin vielä kerran kaikille sitä ehdottaneille, tämä on suuri kunnia! Tutustukaahan nyt kaikkiin ehdokkaisiin ja käykää antamassa äänenne saman tien, tai viimeistään 25.2. täällä. Äänestystä varten on annettava sähköpostiosoite ja jokaisesta kategoriasta on äänestettävä yhtä ehdokasta.

Lue lisää

Mikä tässä bloggaamisessa nyt oikein mättää?

Olette varmasti huomanneet, että blogi on aikalailla hiljentynyt ja näyttää porskuttavan vain muulimenopostausten voimilla. Mistäs se sitten johtuu? Omalla kohdallani syy ei ole lukijoiden vähentyminen, postaukset saavat edelleen vähintään 500 katselukertaa ja vanhemmat postaukset tuntuvat löytävän lukijansa hakukoneiden pienellä avustuksella. Kuukausittaiset klikit pyörivät siinä 15 000 - 20 000 klikin välissä ja niistä suurin osa tulee hakukoneiden avustuksella.

No mikä hitto tässä sitten tökkii? Itselläni monikin seikka tällä hetkellä

Täysi motivaatiopula valokuvauksen suhteen

On pimeää, synkkää ja vetistä. Ihailen muiden kuvia somessa ja totean päässäni etten pääse koskaan niihin. Periaatteessa linssin ja kameran pitäisi pystyä kelposuorituksiin hämärässäkin, mutta en vain itse osaa. 

Muuliprojektissa on ollut tietynlainen taso kuvilla enkä ole mielelläni julkaissut täällä puhelinkuvia. Tällä hetkellä puhelimen muistikortilla on kyllä valaistulla kentällä otettuja kuvia mutta kun en itsekään jaksa katsoa niitä, niin miten kukaan muukaan jaksaisi. Tämä postaus on kuitenkin kuvitettu niillä talvisilla synkillä puhelinkuvilla.

Ei ole mitään kertomisen arvoista

Muulin kanssa arki ja tekeminen on tosi normaalia tällä hetkellä. Ei tapahdu merkittäviä edistymisiä, ei kokeilla uusia juttuja eikä Muulikaan pääsääntöisesti ole mitenkään haastava. En itse motivoidu pätkääkään treenipostausten kirjoittamisesta, joten jos ratsastan viikossa 3 kertaa kentällä ja kerran maastossa, niin ei minulla vain ole niistä mitään kerrottavaa. Vaikka olisin saanut jonkun ahaaelämyksen tunnilla, en osaa sanottaa sitä niin järkevästi tekstiksi että siitä elämyksestä voisi olla hyötyä jollekin muulle.

En ole pätevä avaamaan asioita sen enempää

Blogin "taustalla" on kuitenkin tapahtunut, olen esimerkiksi kesästä lähtien fiksaillut Muulin enkkusatulapuolta kuntoon ja ostin juuri "uuden" satulankin, siis muokattavan Wintecin, josta voisin jotain kertoa. Mutta kun Wintecin muokkauksesta on jo muissa blogeissa postauksia (Googlen avulla lueskelin niitä satulatuskissani), joten miksi minä toistaisin asiaa, joka on jo tosi hyvin avattu muualla?

En myöskään ole millään tasolla pätevä kertomaan satulansovituksesta mitään. Osaan kylä mallata selkään etukaaria, liu'uttaa kättä satulan alla ja kokeilla missä on suunnilleen viimeinen kylkiluu, mutta enhän minä voi näitä asioita kertoa blogissa ettei joku kuvittele, että annan opetusta satulansovitukseen.

Muulin kohdalla olen tottapuhuen ajatellut vain että kun ei ole valkoisia karvoja eikä Muuli protestoi satuloidessa eikä juurikaan ratsastuksessa, olen oikealla tiellä.

Yritän panostaa liikaa

Miellän blogin alustaksi, johon kirjoitetaan pitkiä tekstejä ja lisätään runsaasti kuvia. Instassa ja Facebookissa taas julkaistaan vain yksi kuva ja paljon lyhyempi teksti. En halua julkaista mitään nysäpostauksia, ne kuuluvat muille somekanaville, mutta nyt, kun mitään ei tavallaan tapahdu Muulin ja minun elämässä, en saa mielestäni riittävästi asiaa blogipostaukseen.

Jos mietitään vaikka tuote-esittelyä, niin onhan se nyt paljon nopeammin esitelty Instassa kuin blogissa!

Keskustelu käydään muualla kuin blogialustoilla

Keskustelu on siirtynyt aika reippaasti Instan puolelle ja keskustelu liikkuu siellä paljon nopeammin kuin blogeissa. En itse tykkää kirjoittaa puhelimella pitkiä tekstejä ja tekstin jäsentely puhelimella on minulle hankalaa, kun en puhelimen näytöllä näe koko tekstiä. On hankalaa copypasteta lauseita toiseen kohtaan ja koen jopa kirjoitusvirheiden korjaamisen puhelimella liian hankalaksi.

Instassa on helppoa jakaa muiden tekstejä ja kommentoiminen on äärimmäisen nopeaa ja helppoa, eikä kukaan varmaan odotakaan monen virkkeen pituisia pohjustettuja kannanottoja. Tuntuu, että blogipostaus on aina tietyssä mielessä myöhässä kun keskustelu on käyty jo. Ja kun kommentointikin on vähentynyt blogeissa reippaasti, tuntuu kuin puhuisin tyhjille saleille. Tosin kävijätiedot paljastavat, että lukijoita kyllä on.

Ei ole inspiraatioita

Aikaisemmin tunnuin saavan inspiksen johonkin aiheeseen todella helposti. Päähäni tuli helposti idea, mietiskelin aihetta ja tuotin siitä postauksen. Sain teksteistä jopa ihan hauskoja. Nykyään niitä ideoita ei tule tai jos tulee, torppaan ne heti että "en kuitenkaan saa tohon hyviä kuvia" tai ehkä nykyään sekin että "minulla ei ole tarpeeksi tietoa tai kokemusta jotta voisin tästä aiheesta puhua". Tähän pätee varmasti se, että mitä enemmän oppii, sitä vähemmän huomaa tietävänsä.

Bloggerin äärimmäisen surkea käyttöliittymä

Ehkä suurin syy bloggausinnottomuuteen on kuitenkin tämä bloggerin "päivitys" joka tapahtui siis joskus vuosi sitten. Tämä on äärimmäisen hidas enkä enää pysty kerralla latailemaan alustalle kaikkia postaukseen tulevia kuvia ja sieltä sitten näppärästi napsimaan postaukseen. Ei, minun pitää jokainen hakea koneelta kansiosta yksitellen ja lisätä tekstiin sopivaan kohtaan. Jos haluaisin etsiä kuvia Bloggerin "arkistosta" menisi siihen vielä enemmän klikkauksia.

WordPress ei ole sen parempi, käytän sitä nimittäin kun tuotan sisältöä Aasiyhdistyksen sivuille. Varsinkin siellä uusi editori on sysipaska, joten en voi siirtyä sinnekään. Bloggerissa siis ollaan ja pysytään, mutta pitkin hampain.

... No jotain tarttis varmaan tehdä? Ehkä lisääntyvä kevätaurinko saa inspiksen palaamaan tai sitten meidän pitäisi Muulin kanssa kokeilla ihan jotain uutta ja kiinnostavaa. En vain saa kouluratsastuksesta tai maastoilusta riittävän jännittävää blogiin. Tämä on varmasti ihan luonnollinen somekanavan elinkaari. Aluksi ollaan intona joka päivä kertomassa kuulumisia kaikille, vaikkei ketään kiinnosta. Sitten kun joku kiinnostuu, tuntuu että kaikki on jo sanottu jossain vaiheessa.

Varmasti Muuliprojektillakin olisi jonkin verran uudempia lukijoita, jotka saattavat ihmetellä kengättömyyttä tai lännensatulan remmejä, mutta kun olen jo kertaalleen joskus vuonna 2016 (härregyyd se on 5 vuotta sitten) kertonut asioista, en viitsi toistella itseäni.

Itseäni en tässä mihinkään pakota tai ota morkkista hiljaisesta blogista. Kirjoitan sitten, kun jotain asiaa taas on. Instassa on varsinkin stooreissa enemmän sitä arkipäivän postailua. Muuli on hengissä ja voi erittäin vahvasti.

Lue lisää

Miljoonakahvien paikka! Muuliprojektissa ylitettiin juuri miljoonan katselukerran maaginen raja!

Muistatteko näitä bannereita? Nykyisen kuvan on ottanut taitava Jessica Ruponen, joka teki Muuliprojektille myös upean ulkoasun! Ulkoasu muuttui sen jälkeen vasta siirryttyäni Starboxin portaaliin ja sen jälkeen palatessani Bloggeriin, kun tilasin ulkoasun Graphics LF:ltä. Ja se ulkoasu on blogissa näkyvillä tälläkin hetkellä.

Oho, en viisi vuotta sitten blogia tullut edes ajatelleeksi, että miltsin klikkirajan voisin ikinä ylittää, mutta tässä sitä ny tollaan, itseasiassa jo 1 679 klikkiä miljoonan yli! Miltsin raja ylittyi siis pari päivää sitten ja olen laskenut tähän mukaan sekä Bloggerin klikit että Starboxin klikit. Starbox oli nyt jo edesmennyt blogiportaali, jossa sain kunnian olla mukana reilun vuoden verran. Tuona aikana myös tienasin ihan vain blogin kirjoittamisella, joten muistelen aikaa lämmöllä.

Koronan takia en voi järjestää oikeita miljoonakahveja (eikä minulla tottapuhuen olisi tilaa sellaisia järjestääkään enkä kyllä edes juo kahvia, vaan kaakaota kylmänä), joten jokainen joutuu nyt ottamaan kahvia ihan vain siitä lähimmästä kahvinkeittimestä ja kohottamaan maljan yhdelle Suomen suosituimmasta hevosblogista, koska sellainen tämä kieltämättä on! Miettikäähän, joku MUULIBLOGI Suomen hevosblogien TOP kympissä!

Ihan Jillan miljoonakahvifiiliksiin ei nyt päästy, mutta ehkä kahden miltsin kohdalla sitten!

Blogin klikkimäärät ovat kovasti laskeneet huippukuukausista, mutta huomaan tavoittavani yhä enemmän ja enemmän seuraajia muilla kanavilla. Blogi ei kuitenkaan jää unholaan, tykkään kirjoittaa pitkiä tekstejä ja kirjoitan ne mieluiten tietokoneella, joten kokonaan "instabloggaajaksi" en voi mitenkään ryhtyä. Jännä nähdä, onko tämä blogi olemassa vielä viiden vuoden päästä. Aikuistumistahan on jo tapahtunut ja vaikka nyt olen sitä mieltä, että tämä ei ole todellakaan asiantuntijablogi, olen saattanut paketoida omaa osaamistani hienommaksi paketiksi ja tituleerata itseäni jonkin sortin aasiasiantuntijaksi.

Alla on muutamia huippuhetkiä blogin aikakaudelta.

Haastattelu Jalustin.netissä ihan blogiurani alkuvaiheella, eli toukokuussa 2016. Muulista kertova blogi oli jo saanut näkyvyyttä eräällä ruskealla foorumilla ja myös muutama hevosbloggaaja oli sen noteerannut. Hevosblogiportaali Jalustin teki minusta haastattelun. Se tuntui tosi kivalta, olin parin kuukauden ajan miettinyt kovasti, että sovinko hevosbloggaajien joukkoon, vaikka blogissa ei hevosta olekaan.

Playsson.netin portaaliin siirtyminen oli luonteva seuraava askel bloggaajan urallani ja siihen siirryin myöskin toukokuussa 2016. Muuliprojekti oli siellä niin somasti muiden hevosblogien kanssa rinnakkain. Tuohon aikaan aktiivisia hevosblogeja oli vieäl enemmän ja portaalejakin oli Jalustimen ja Playssonin lisäksi Hippola.

Heppasomettajien porukkaa Somegaalan 2020 jälkimainingeissa. Playsson.neti järjesti Meet&Greet-tapaamisen, jonka aikana otettiin meistä somettajista ryhmäkuva. Kuvan otti Mikko Kauttu.

Mietin kuitenkin kuumeisesti, että miten mä tällä blogihommalla voisin tienata ja onnellisten sattumusten ja oikeiden kontaktien kautta Muuliprojekti vaihtoi taas portaalia, Starboxiin toukokuussa 2017. Muuliprojekti oli joka kuukausi klikkimäärissä mitattuna TOP5-blogeissa ja joka kuukausi sain myös palkkioni, eli klikkejä oli riittävän paljon. Lopulta kuitenkin uusittu sopimus bloggaajan ja portaalin väliläl ei enää ollut minulle reilu, joten jätin portaalin taakseni ja copypastesin kaikki sinä aikana kirjoittamani postaukset bloggeriin.

Kunnon somettaja on aina tyrkyllä ja suurin saavutukseni olikin päästä Hesariin toukokuussa 2019 ja juttuni oli sen vuorokauden TOP20 luetuimpia juttuja sen vuorokauden aikana! Ingressi ja kuva pyörivät myös metrojen tauluissa, wow! Juttu oli tuolloin vapaasti kaikkien luettavana, mutta sittemmin meni maksumuurin taakse. Juttua ei olisi tehty ilman blogia, joten pidän sitä blogisaavutuksenani. Salaa haaveilin blogin lukijamäärän noususta, mutta mitään sellaista ei tapahtunut. Piikki tietenkin oli, mutta laantui heti seuraavana päivänä eivätkä klikit jääneet pysyvästi ilmaan. Luulen, että blogeilla on tietty lukijakuntansa ja asiakaskuntani on jo niin valmis, kuin se vain voi olla.

Muuliprojekti-blogi on myös ollut useampaan otteeseen ehdolla Playsson.netin järjestämässä somegaalassa, mutta siellä se on odotetustikin jäänyt suosituimpiensa jalkoihin. Suunta on kuitenkin ylöspäin ja toimin blogimaailmassa muulien tavoin. En ole nopein, en ahkerin, mutta varmasti sitkeä ja pitkäikäinen. Eli siinä vaiheessa, kun muut blogit ovat muisto vain. Muuliprojekti nytkyttää Internetissä rollaattorin avulla eteen päin.

Mites Reetta, oltaisko koettu näitä hetkiä, jollet olisi laittanut mulle joskus maaliskuussa 2016 viestiä, että haluaisit tulla kuvailemaan?

Olen tutustunut blogin tai muulin takia moniin ihmisiin, joihin en olisi muuten törmännyt missään. Olen oikeastaan vähän introvertti, mutta tutustun helposti, jos vain meillä on yhteinen puheenaihe, eli muulit. Tikusta en osaa vääntää asiaa. Olen päässyt tekemään kivoja yhteistyöjuttuja blogin avulla ja meistä on otettu lukematon määrä upeita valokuvia! Jos Muuli olisi tylsä ruunikko pv tai isoponi, niin ei se kiinnostaisi ketään, mutta hei, se on muuli!

Tietenkin tässä rinnalla ovat kulkeneet myös ihmiset, jotka olen tuntenut jo ennen blogia. He ovat olleet erittäin suureksi avuksi kaikinpuolin. Neuvonantajina, kuvaajina, groomeina ja kyntöauroina. He olisivat varmasti messissä ilman blogiakin, mutta erittäin hyviä postausideoitakin olen heiltä saanut!

Blogin tarkoitus on tehdä muuleja tutuiksi ihmisille. En osaa sanoa olenko onnistunut vai en, mutta en tiedä kenenkään hankkineen muulia tätä blogia luettuaan. Muulit ovat kyllä aika spesiaaleja (eivät kaikki, mutta luonne-eroja on), että on ihan ok myös ymmärtää jättää muulit muiden harteille. Eli olen varmasti onnistunut siinäkin, että se hauska läppä hankkia muuli on jäänyt tekemättä.

Kuva: Reetta Ollila

Toisaalta on aika karuakin, että blogi ei olisi mitään ilman päätähteään Muulia, mutta niinhän se on kaikkien hevosblogien kohdalla. Itse en ole niin karismaattinen persoona, että olisin pelkästään itsenäni kiinnostava, joten on hankittava jatke, jos tiedätte mitä tarkoitan. Eikä se väärin ole, en ole hankkinut Muulia vain blogin takia, vaan muulin hankinta on ollut pitkäaikainen haaveeni jo vuosien ajan. Ja olen toiminut myös 10 vuotta Suomen Aasiyhdistyksen hallituksessa erittäin aktiivisesti, joten pitkäkorvat olivat jossain määrin tuttuja.

Eikai kukaan meistä ole mitään ihan vain siksi, että olemme. Jokainen on edennyt harrastuksessaan tai urallaan ja niittänyt mainetta ja kunniaa. Minun juttuni on tämä blogi ja nautin edelleen kirjoittamisesta ja kuvaamisesta, vaikka postaustahti onkin ollut heikompaa. Se selittyy ihan sillä, että Muulin kehitys ei ole pitkään aikaan ottanut niin isoja harppauksia kuin alkuvaiheessa eikä meno ole enää niin dramaattista. En halua luotsata blogia treeniblogien suuntaan, vaan esitellä harrastustani ja Muulin elämää monipuolisemmin. Onhan se paljon muutakin kuin ratsastus, vaikka juuri nyt ratsastuksessa kehittyminen onkin oikein erityisen inspiroivaa!

Lue lisää

#positiivisempihevosala, näin saisimme sen aikaiseksi, yhdessä!

Näihin kuviin itsestäni olen todella tyytyväinen. Näytän kertakaikkisen upealta! Kuvat nappasi Reetta Ollila.

Somegaalan ansiosta kuulun myös ehdokkaiden keskusteluryhmään Instagramissa. Keskustelu on alusta asti ollut positiivista ja runsasta ja keskustelun lomassa kävimme läpi myös Somegaalan lieveilmiötä, negatiivista kommentointia somessa. Ryhmässä ehdotettiin yhteistä kampanjaa mm hevosalan keskustelukulttuurin muuttamiseksi positiivisemmaksi ja syntyi hästägi #positiivisempihevosala.

Tartun haasteeseen mielelläni, tiedän kyllä miten pahalta negatiiviset kommentit tuntuvat. Edelleen sydämeni jättää lyönnin väliin, kun blogiin on tullut uusi kommentti, vaikka edellisestä oikeasti negatiivisesta kommentista on kolmisen vuotta.

Me somettajat tiedämme, että vaikka negatiivisia kommentteja olisi vain yksi sadasta, silti juuri se jää mieleen pyörimään. Tästä aiheesta on kirjoittanut mm Tomi Lantto Y-studiossa.

Negatiivinen asia jättää ison jäljen, positiivinen pienen. Tämän vuoksi positiivisen ja negatiivisen palautteen suhteen pitäisi olla seitsemän suhde yhteen. Pitää siis antaa seitsemän positiivista palautetta yhtä negatiivista kohden. Tätä ihmiset eivät tiedosta töissä eivätkä kotona. Meidän pitää kehua, kiittää, kannustaa ja myötäelää vähintään seitsemän kertaa enemmän kuin antaa ohjeistuksia, moitteita ja kritiikkiä.

MTV haastetteli 2015 Heli  Heiskasta, joka toimii psykologina ja kouluttajana. Hän kertoo haastattelussa, että negatiivinen palaute jää biologian takia aivoihimme paljon pidemmäksi aikaa kuin positiivinen kehu. Kyse on ollut eloonjäämisestä, näin olemme oppineet varomaan vaaratilanteita ja pysyneet hengissä. Ei siis ole mitään somettajan pitkävihaisuutta, jos negatiiviset kommentit muistuvat mieleen pitkänkin ajan päästä.

Esimerkkinä tästä voisin kertoa sen, kun joku kertoo vaikka että "jätän aina riimut hevosille tarhaan, kun kerran yksi hevonen karkasi, ei antanut laittaa riimua päälleen ja juoksi lopulta junan alle". Samaan aikaan ehdottomasti suurin osa on sitä mieltä, että riimuja ei pidetä tarhassa ollenkaan, ettei hevoset jää niistä mihinkään kiinni. Vaikka kuinka puhuisi tälle yhdelle tallinpitäjälle järkeä siitä, kuinka hevoset voivat vaikka hokkikengästään jäädä kiinni riimuunsa, muistaa hän vain yhden junaonnettomuuden joka olisi ehkä saatu vältettyä riimuttamalla hevoset tarhaan.

Jos aihe kiinnostaa enemmänkin, kannattaa lukea Hidasta elämää-sivuston pidempi blogipostaus. Siinä todetaan vielä evoluutiosta, että aivomme oikein yrittävät huomautella meille vaaranpaikoista jos emme muuten "pelkää" tarpeeksi.

Todella moni alentuu neuvomaan toisia tyyliin "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos", mutta jo ihmisen biologia on tuota vastaan. Itselleni paras selviytymistapa on ollut kertoa negakommenteista jollekin oikean elämän kaverille, jonka kanssa olemme sitten märehtineet asian läpi ja jatkaneet elämäämme hymyssäsuin.

Haluankin antaa tässä julkisen ison kiitoksen tallinomistajallemme Hedulle, joka on kuunnellut tuntitolkulla avautumistani negakommenteista ja kaikista muistakin ongelmista ja aina on maailma parantunut, kun ollaan hetki pureskeltu asiaa. Kiitos, että suostuit ottamaan meidät tallillesi!

Mahtavana tsemppiryhmänä on toiminut myös toiset hevosalan bloggaajat ja somettajat. Olemmekin nyt tämän porukan kanssa keränneet hästägin #positiivisempihevosala alle omia kokemuksiamme ja ajatuksiamme aiheesta. Kukin lähti siis miettimään miten omalta kohdaltaan saisi aikaan positiividemman hevosalan. Pidin erityisesti @russprinsessat haasteesta kommentoida viikon ajan joka päivä kolmea instapostausta positiivisesti!

View this post on Instagram

⭐️ #positiivisempihevosala ⭐️ . Somegaalan finalistien kanssa päädyttiin puhumaan hevosmaailman harmittavan yleisestä ilmiöstä eli toisten haukkumisesta ja usein vielä anonyyminä. Tämä oli ainoa syy, miksi minä harkitsin, otanko paikkaa vastaan ollenkaan? . Kaikki ikävä kommentointi tapahtuu yleensä aina anonyyminä. Siksi onkin tärkeää muistaa: Älä kirjoita nimettömänä mitään, mitä et pystyisi sanomaan kasvotusten. . Minä tiedän, että me pystymme puhaltamaan yhteenhiileen ja luomaan yhdessä hevosmaailman ilmapiiristä niin hyvän, että sen maine kiirii myös heppapiirien ulkopuolelle!😍 Siksi HAASTAN SINUT kommentoimaan päivittäin kolmen seurattusi päivityksiin jotain hyvää seuraavan viikon ajan!🤩 Muista myös vaihdella kommenttien saajaa, jotta mahdollisimman moni saisi kivoja kommentteja😇 Helppo homma: - Yksi viikko - Kolmelle henkilölle 1 tai useampi positiivinen kommentti päivässä . Toivon tämän jäävän viikon jälkeen myös tavaksi. Ja jos kolmelle henkilölle hyvän puhuminen tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä, yksikin riittää!😘 . Tästähän seuraa ainoastaan hyvää: Sinä saat hyvän mielen ja mahdollisesti paljon kivoja kommentteja ja myös niistä hyvän mielen🥰 . Kuka on mukana luomassa positiivisempaa ilmapiiriä? Käsi ylös NYT!🤩

A post shared by ⭐️ Sanna Ylinen ⭐️ (@russprinsessat) on Feb 6, 2020 at 11:07pm PST

Tiesitkö, että jos on ihmistyypiltään sellainen negatiivisista asioista paljon avautuva tyyppi, tulevat negatiiviset ajatukset myös lisääntymään? Ja toisinpäin. Me Naiset kertoo artikkelissaan, että aivot tottuvat hiljalleen tiettyihin viesteihin. Jos aivoissa liikkuu enimmäkseen negatiivisia ajatuksia, saavat ne aivoissa enemmän kaistaa kulkea. Sama pätee positiivisiin ajatuksiin.

On siis ihan tutkittua, että jotkut ihmiset nyt ovat negatiivisempia kuin toiset. Ja toiset ovat aina iloisia ja aurinkoisia. Omia aivojaan voi kouluttaa ja tavallaan "huijata" myös. Kun keskittyy pitkällä aikavälillä enimmäkseen positiivisiin juttuihin, muuttaa se aivojen hermosolujen toimintaa.

Esimerkiksi tallilla hevosharrastuksen lomassa on hyvä pysähtyä pohtimaan kumpaa tekee enemmän hevosensa kanssa, tuleeko sille sanottua "ei" vai "hyvä"? Ja kun katsot peiliin, muista kehua itseäsi hiljaa mielessäsi tai ihan ääneen kauniiksi, upeaksi, vahvaksi ja maailman parhaaksi ihmiseksi! Usein sanotaan että pitää rakastaa itseään ennen kun voi rakastaa muita ja se ei mielestäni ole mitään turhaa sanahelinää vaan siellä on totuuden siemen. Itse tulkitsen sanonnan niin, että kun pitää itseään hyvänä tyyppinä, on oma itsetuntokin hyvällä terveellä tasolla. Ja kun on hyvä itsetunto, on  helppoa nähdä hyvää muissakin ihmisissä ja samalla kestää myös itseensä kohdistuvaa kritiikkiä.

Useissa artikkeleissa todetaan, että jokainen negakommentti vaatii vähintään kolme positiivista kommenttia, jotta negakommentin aiheuttama mielipaha nollaantuisi. Kolmella positiivisella päästään kutienkin vasta neutraaliin tilanteeseen. Jos haluamme hevosalasta aidosti positiivisemman, on meidän etsittävä kuvista, videoista ja päivityksestä ihan tarkoituksella jotain hyvää sanottavaa. Ehkä se on kaunis otsapanta, ehkä hevosen pirteä ilme tai ehkä hymyilevä hyväntuulinen ratsastaja.

Vanha kultainen sääntö pätee tähänkin, "tee muille se, minkä haluaisit itsellesi tehtävän" tai toisinpäin "älä tee toiselle mitään, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän". Jos me somettajat haluamme edistää positiivissävytteistä kommentointia, on meidän itse omalla esimerkillämme tehtävä niin!

Jaetaan siis kukin tahoillamme positiivista palautetta joko livenä tai kirjoittaen. Hymyillään kun tavataan Somegaalassa!

Lue lisää