Muulimenojen tilinpäätös vuoden 2020 osalta

Olen joka vuoden lopussa koonnut muulumenojen tilinpäätöksen eikä vuodi 2020 ole tietenkään poikkeus. Voin kuitenkin heti alkuun kertoa, että mitään mullistavaa ei ole tapahtunut, vaan menot ovat aivan samantyyliset kuin vuonna 2019.

Alla olevassa taulukossa on ensin vuosi sitten itselleni laatima budjetti, seuraavassa sarakkeessa toteutuneet menot vuonna 2020, sitten mitä budjetista on jäljellä, paljonko menoja oli kuukaudessa ja . millaisella budjetilla lähden yrittämään ensi vuonna. Ensi vuoden budjetti mukailee tämän vuoden menoja ja ensi vuoden odotuksia enkä tehnyt siihen kuin satasen muutoksen varustehankintoihin, ne kun näköjään ylittyvät aina.

Varustehankinnat ovat tosin siitä vähän hankala kategoria, kun sieltä olen myös myynyt tuotteita. Tänä vuonna myin yhden rungottoman satulan ja sekalaista pikkusälää yhteensä noin 400 eurolla ja tänä vuonna myös ostin yhden käytetyn satulan Muulille, jota vielä satulansovittajan kanssa fiksailtiin sopivammaksi kaarta vaihtamalla. Myytyjä tuotteita en ole ottanut budjetissa huomioon, koska ajattelin niin että kun ostan jonkun varusteen, en voi olla varma, että saan sen epäsopivana jossain vaiheessa myytyä.

Ensi vuodelle budjetoin varusteita 500 euroa, koska yritän silmäillä meille Wintec 500 Cair-satulaa, mahdollisimman uutta yleismallia 17 tuumaisena. Huomasin nimittäin, että oma "cairini" onkin jossain vaiheessa vaihdettu villatopatuksi. Nuo uudemmat cairit (joihin saa täytepaloja) ovat aika hinnoissaan mutta uskon, että kun tosi tarkkaan selaan toria ja myyntiryhmiä, se tulee vielä vastaan sopivalla hinnalla.

Kavionhoito sisälsi tänä vuonna yhden kengityksen, raspia ei Muulille tarvinnut ostaa ollenkaan, eli viime vuonna ostettu raspi pelitti vielä riittävän hyvin. Bootseja tai niiden osia en hankkinut.

Muulin ruokamenot pienenivät viime vuodesta, koska lopetin hifistelyn ja Muuli siirtyi tallin kivennäiselle. Kuitenkin ostin kaverilta avatut ja vähän syötetyt yrtit ja mahahiivat ja vielä loppuvuodesta tarjouksesta omaa kivennäistä. Lisäksi ostin sille ison määrän chiansiementä hiekan ehkäisyyn (en siis edes tiedä onko sillä hiekkaa suolistossa, mutta ei chiapirtelöstä haittaakaan ole), mutta Muuli kieltäytyi syömästä sitä. Money well spent.

Muuli oli tänä(kin) vuonna terve kuin pukki, eikä eläinlääkäriä tarvittu kuin rokotuksiin ja raspauksiin ja lisäksi menoissa on matolääke ja madonmunatutkimus.

Koulutusmenojen alla ovat ratsastustunnit, ohjasajot ja ratsutukset ja tietenkin muulileiri ja karjakurssi. Ensi vuodelle on myös suunnitteilla muulileiri ja karjakurssi ja toki tunteja omalla tallilla, joten menot niiden suhteen lienevät samantyyliset.

Kisakautta ei meillä tänä vuonna oikeastaan ollutkaan, mutta ensi vuodelle budjetoin siihen 400 euroa ja sillä pitäisi kaiken järjen mukaan päästä vetämään kahdet matkakisat, yhdet koulu- ja yhdet estekisat ja niiden lisäksi vielä joitakin luokkia karjakisoissa. Mutta katsotaan nyt.

Tähän loppuun on aina laskettava, että mitä tämä eläin on tähän mennessä minulle maksanut. Ja summa 31.12. herran vuonna 2020 on 47 031 euroa. Ostin muulin marraskuussa 2015 eli se on verottanut pankkitiliäni hieman yli viisi vuotta. Mutta onhan tämä nyt ainutlaatuinen harrastus, enkä tiedä mitä harrastaisin jos en Muulia.

Lue lisää

Muulimenot joulukuussa 2020

Joulukuun tallivuokra 400e
Ratsastustunnit 30e
Pavo Summer Fit-kivennäispatukat 65,90e
Matolääke 12e
 

YHTEENSÄ 507,90e

Tulot

-

YHTEENSÄ -507,90e

 

Lue lisää

Jouluna sopii pysähtyä, rauhoittua ja miettiä, mitä kaikkea upeaa vuosi 2020 antoikaan!

Okei, vuosi 2020 muistetaan varmaan ainakin meidän elinikämme ajan koronavuotena, mutta jos en ota sitä nyt huomioon vaan keskityn vain muuliharrastukseen, on päällimmäisenä tunteena suuri helpotus.

Helpotus siitä, että tästäkin vuodesta selvittiin elossa, terveenä ja vailla suurempia kolhuja. Elämä muuttui siinä mielessä jonkin verran, että keväällä olin pari kuukautta kokonaan etätyössä. Se sopi minulle täydellisesti, kun aika on rahaa ja aamusta säästyi tunti, kun aamutoimet ja työpaikalle ajaminen jäivät pois. Auton kilometreissä tämä ei kuitenkaan valitettavasti näkynyt, ruuvasin pikkuautooni 12 kuukauden aikana 30 000 kilometriä. En ymmärrä miten hitossa tuo on edes mahdollista.

Muulipuolella emme tehneet mitään massiivisen suuria edistysaskeleita. Selasin blogiani taaksepäin ja muistelin, millaisia treenejä teimme keväällä ja kesällä Muulin kanssa, mutta elämä on näyttänyt olevan hyvinkin tasaista.

Koronan takia kisakausi melkein peruttiin, mutta kävimme kesällä yksissä matkaratsastuskilpailuissa ja siinä se. Reissaisimme niiden lisäksi myös muulileirille ja karjakurssille, mutta muuten pysyttelimme kotitallilla.

Kävin tunneilla läpi vuoden, kesällä muutamalla estetunnillakin, mutta koin aina ennen niitä ihan älytöntä jännitystä ja vaikka tehtävät olivat meille helppoja, oli esteratsastaminen silti liian jännittävää. Muun muassa siitä syystä jätin tunnit muhimaan ja kokeillaan ensi kesänä uudestaan, jos omat hermoni olisivat paremmassa kunnossa. Olen nimittäin melko varma, että jännitys tarttui Muuliinkin.

Muulissa ehkä suurin muutos on sen tasoittuminen. Se on mielestäni tämän vuoden aikana aikuistunut kovasti ja rauhoittunut. Vielä keväällä tosin diagnosoin sille kaikki mahdolliset vaivat, kun se joissain hetkissä spookkasi asioita todella herkästi, mutta kesän aikana käytös laimeni ja syksyllä jopa ensimmäisten pakkasten aikaan se oli tasaisempi kuin koskaan. Tottakai mietin, onko se kipeä ja tarkkailin sen ilmeitä kipuilmeiden varalta, mutta en nähnyt sellaisia.

Muulipiireissä sanotaan, että muulit ovat aikuisia vasta 10-vuotiaina, joten jos Muuli oli nyt jo tänä vuonna noin tasainen, niin sehän on itse enkeli kolmen vuoden kuluttua. Tai siis kahden, sehän kääntyy ihan just 8-vuotiaaksi. Mihin tämä aika oikein menee!

Ratsastuspuolellahan Muuli on hyvin jäljessä "ikäisiään", mutta siitä en ole huolissani. Muulit kehittyvät tietääkseni vielä hevosiakin hitaammin, joten ei haittaa yhtään vaikka ratsastus on ollut pääasiassa käyntimaastoja ja melko kevyitä koulutunteja.

Mutta ratsainkin Muuli kehittyi. Vasta tänä vuonna otimme laukat mukaan kuvioihin (kentällä siis) ja keväällä olin aika fiiliksissä kun laukkasimme kokonaisen kierroksen! Pian siihen lisättiin neljä puomia ja siellä vain muina naisina laukkasimme niiden yli kumpaankin suuntaan!

Ja kun sitten olin estetunnilla, ei tarvinnut kuin istua satulaan ja pitää ohjat kädessä, niin Muuli siirtyi jo laukkaan.

Selkäännousuongelmista olen kertonut blogissa vaikka ja kuinka ja yksi asia oli pitkään selvää, Muuli ei todellakaan suostuisi tulemaan tallimme selkäännousukorokkeen viereen. Lännensatulaan pääsin kyytiin ihan hyvin maasta, mutta kun aloin tänä vuonna käyttää kentällä enkkustulaa, oli pakko nousta jakkaralta. Enkkusatula ei pysy niin tukevasti paikoillaan selkäännousussa enkä halua että satula pyörii tai aiheuttaa Muulille epämukavuutta, joten jakkaralta nouseminen on vain hyvä juttu.

Ensin nousin jakkaralta tietyssä kentän "turvakulmassa", mutta sitten aloin hilata jakkaraa lähemmäs selkäännousukoroketta ja kun olin pari kertaa noussut aivan korokkeen vierestä kyytiin, nousin ensin korokkeen rappusilta ja sitten itse korokkeelta.

Korokkeemme on niin korkea, että käytännössä laskeudun siitä Muulin selkään.

Muuli oli pitkään ohjasajamatta, mutta elokuussa tallillamme innostuttiin asiasta ja ohjasajopäivinä meitä on ollut aina vähintään kolme omistajaa hevosineen, kun Make Nyman on kurvannut paikalle. Muuli edistyi siinä todella kivasti, mutta homma taitaa olla sille aika jännittävää ja se käväisee ns äärirajoillaan aika usein ja tarvittaessa poistuu paikalta. Valitettavasti alussa meni aikaa sen hienovaraisen rajan tunnistamiseen, mutta nyt, jos ohjasajan Muulia itsenäisesti, huomaan kyllä ajoissa milloin kannattaa siirtyä toiseen tehtävään tai pitää kunnon tauko.

Muulille laitettiin harjoitusaisatkin kiinni valjaisiin, mutta niiden kiinnittäminen sai aikaan melkoisen lipomistarpeen, vaikka jännittävin muuttuja oli toisella puolella kävelevä Make. Mutta ehkä tätä ajo-opetusta saan jollekin tasolle vietyä, vaikkei Muuli koskaan saisikaan kärryjä perään.

 Muuli oli mielestäni kuten mikä tahansa puskaratsu, ei kovin virkeä, mutta ei enää niin reaktiivinenkaan kuin huippuvuosinaan. Kovin osaava se ei ole ja aivan totaalisen vino (siitä saan taputtaa olalle ihan itseäni), mutta ihan mukavan luonteinen ja kiltti. Tämän takia uskalsin etsiä sille apukäsiäkin (kerroin edellispostauksessa) ja niitä onneksi löytyikin. Eli tässäkin Muuli on kehittynyt, se ei hermostu jos selässä on joku vieras ratsastaja ja melkoisessa tulikokeessa se olikin kun kolme kokeilijaa kävi tallilla niin, että välissä oli aina yksi ns vapaapäivä, jolloin itse ratsastin ja nollasin tilannetta.

Vielä viime kesänä Muuli oli paljon jännittyneempi kun joku vieras meni sen selkään. Ja pahintahan tilanteessa on se, etten oikein voi auttaa, koska kiinni pitäminen saa tilanteen herkemmin eskaloitumaan. Herran haltuun ja sitä rataa.

Muuli on siis antanut paljon uusia juttuja. Nämä eivät tietenkään ole yhtä suuria harppauksia, kuin alkuvuosina, mutta kun itsellenikin tulee ikää lisää, en kaipaa yhtään mitään reaktiivisuutta tai äkkilähtöjä. Täytin marraskuussa 35 ja tämä ikä pyöristyy valitettavasti ylöspäin.

 Kadun hieman sitä, etten tänäkään kesänä tämän ponnekkaammin opettanut Muulia yksinmaastoiluun, vaan tyydyin menemään kentällä jos en saanut maastoseuraa. Haluaisin maastoilla Muulin kanssa ihan kaksistaankin, mutta tiedän sen olevan hieman pidempi projekti kuin kaksi päivää ja se pitäisi vielä suunnitella niin, että minulla olisi aikaa maastoilla joka kerta parin viikon ajan, jotta siitä tulisi sujuva rutiini.

Olen Muulin kanssa maastoillut kahdestaan koko tänä aikana alle 10 kertaa, eikä noilla kerroilla tapahtunut mitään äksidenttejä tai muita, mutta Muuli oli aika jännittynyt. En tiedä olisiko se koskaan rento ilman muita ratsukoita, mutta eihän sitä tiedä, jollei kokeile.

Ensi vuodelle toivon samanlaista seesteisyyttä ja rauhallisuutta kuin mitä vuosi 2020 antoi. Harrastusta ilman stressiä ja paineita ja tehdään vain kivoja juttuja Muulin kanssa, toki mukavuusaluetta venytellen.

Hyvää joulua kaikille Muuliprojektin seuraajille, muistakaa rentoutua ja ladata akkuja.

Lue lisää

Ne jotka ei osaa, opettaa, vai miten se meni? Itse en osaa enkä opettaa.

Etsin Muulille tositarkoituksella liikuttajaa marras-joulukuun vaihteessa. Otin yhteyttä pariin henkilöön Hevostalli.netin markkinoiden kautta (he etsivät vuokrahevosta/hoitohevosta) ja laitoin itse ilmoituksen Facebookiin erääseen vuokrahevosryhmään.

Etsin Muulille liikuttajaa aikaisemminkin, suunnilleen puolitoista vuotta sitten, mutta tuolloin vaikka kesä oli tulossa (ja harrastusilmasto siinä mielessä mukavampi) en saanut yhtään yhteydenottoa. Ilmoitus sai kyllä Facebookissa reilusti näkyvyyttä, mutta ehkä aika ei ollut valmis ja Muulikin oli raaempi silloin.

Tällä kertaa tärppäsi paljon paremmin. Ilmoitus sai tosi ison määrän tykkäyksiä ja sydämiä ja vaikka voi tuntua typerältä tykätä jonkun ilmoituksesta, auttoivat ne varmasti siinä mielessä että nyt ilmoitus näkyi Facebookissa useammille ihmisille (koska julkaisu oli Facebookin mielestä erittäin mielenkiintoinen). Pian inboxiini alkoikin kilahdella viestejä ja kolme koeratsastusta taisi olla sovittuna ensimmäisen päivän iltaan mennessä ja luultavasti parit olisin vielä voinut sopia, mutta tuossa kohtaa jouduin jo sanomaan että katsotaan nämä nyt ensin ja palaan asiaan sitten jos ei tärppää.

En voi enkä halua käydä sen tarkemmin läpi edellisiä vuokrauskokemuksiani, siis niitä, joissa olen etsinyt Muulille hoitajaa, mutta yhden asian olen oppinut ja jaan viisauden teillekin.

"Jos kokelaalle ei sovi koeratsatus viikon sisään tai hän joutuu siirtämään tai perumaan ensimmäisen käynnin, niin kiitä mielenkiinnosta ja pyydä jonosta seuraava kokeilemaan."

Tällä kertaa olin hyvin onnekas, jokainen kolmesta kokeilijasta oli paikalla tasan sillä kellonlyömällä, kuin oltiin sovittu. Ratsastin Muulin joka kerta ensin alle, en tosin kovin kauaa, mutta askellajit läpi (tosin kahden kohdalla kenttä oli jäässä joten laukka sai jäädä) ja sen verran, että Muuli tuntui rennolta. Muulilla on ollut tapana jännittää, kun uusi kuski kiipeää selkää ja varsinkin lähtee liikkeelle, joten halusin ensin itse ratsastaa hetken aikaa.

Kun Muulilla on hetki menty, sille ei ole enää ongelmaa selkäännousijan kanssa, mutta edelleen vaikka se on ollut pitkään ratsuna, se ensimmäinen selkäännousu päivän aikana voi olla jännittävä. Ei onneksi minun kanssani, mutta yhden liikuttajan kanssa Muuli oli kesällä ottanut lähdöt siinä selkäännousutilanteessa, joten haluan välttää sen mahdollisimman hyvin.

Kokeilaillekin kerroin ummet ja lammet selkäännousuongelmasta, jota ei siis käytännössä enää ole (harvoja poikkeuksia lukuunottamatta), mutta olen itse sen kanssa varmaan niin traumatisoitunut, etten voi olla asiasta mainitsematta varmuuden vuoksi. Itse voin nousta Muulin kyytiin selkäännousukorokkeelta eikä selkäännousu minun kanssani ole ongelma, mutta vieras kuski saa Muulin sieraimet laajenemaan ja se on kaulastaan normaalia jäykempi.

Jos olet lukenut muuliprojektia jo pidempään, olet varmasti lukenut tästä aiheesta. Selkäännousu oli varmaan isoin syy, miksi Muuli lähti Sannalle koulutukseenkin tammikuussa 2018.

Mutta nyt viimein menen otsikon asiaan, eli opettamiseen.

Kokelaat siis pääsivät/joutuivat jokainen myös ratsastamaan ja minä siinä parhaani mukaan yritin jotain neuvoa. Paitsi että huomasin olevani siinä täysin surkea! Kyllähän jokaisen hevosenomistajan pitäisi osata omaan hevoseensa antaa käyttöohjeet, eikö? Mutta kun minäkin olen päässyt Muulin kanssa sinuiksi meidän koutsin tunneilla!

En ole kovin hyvä ratsastaja enkä tunne "perseelläni" kun Muuli menee hyvin. Luulen sen johtuvan ihan siitä, että en ole elämässäni ratsastanut kovinkaan vaihtuvilla hevosilla. Vaikka olen oppinut, tai ehkä ennemminkin tottunut, ratsastamaan muutamalla eri hevosella, olen vieraan hevosen selässä aivan ulapalla.

En osaa sanoittaa ratsastusta kunnolla, joten jos olisin alkeistuntien opettaja, olisi tasoni selkeä liikenteenohjaaja. No ei se väärin ole, heitäkin varmasti tarvitaan, mutta omaa muulia vuokratessa olisi varamaan ihan hyvä päästä antamaan käyttöohjeita?

 Hassua on vielä se, etten ole opettajana täysin susi. Aiheen on vain oltava oikea. Pystyn vetämään aasien naksutinkoulutustreenit milloin vain, vaikka unissani, vaikka siitä minulla on paljon vähemmän kokemusta, kuin ratsastamisesta. Toisaalta naksutinkoulutuksessa näen selkeästi milloin homma etenee ja milloin ei, selässä olen aina myöhässä myötäämiseni kanssa kun en tunne sitä kohtaa, milloin se on aiheellista.

Opettajat ovat hyviä kun aina keskeltä kenttää huutelevat että "noniin, tossa, tunsitko?!" Ja mä oon selässä että no öö, kai mä tunsin.

Onneksi minun ei tarvitse opettaa ratsastusta eikä minulla ole minkäänlaista paloa sitä koskaan yhtään kenellekään opettaakaan. Meidän koutsi lupasi onneksi ohjeistaa myös uudet liikuttajat Muulin saloihin, hän onkin siinä paljon parempi kuin minä!

Loppujen lopuksi Muulin kanssa aloitti siis peräti kaksi liikuttajaa! Koska minulla ei tosiaan ole kovin onnistuneita liikuttajadiilejä ollut tähän asti, ajattelin että sovitaan samantien hommista kahden kanssa. Ja koska Muuli ei varmaan ole kenenkään unelmien liikutushevonen, niin ymmärrän, jos jossain kohtaa kuski toteaa ettei tämä nyt ollutkaan sitä. Ja se on täysin ok!

Arvostan myös sitä, kun käyntikerran jälkeen kerrotaan reippaasti, että tonen vuokrahevonen veikin nyt voiton ja niin teki kuvissa Muulilla ratsastava Netta, joka kokelaista ensimmäisenä kävi Muulia katsomassa. Netta oli myös siitä harvinainen, että hän vastasi viipymättä viestiini, jonka lähetin hötölän markkinapalstan kautta, kiitos siitä!

Myös itse liikuttajan etsijänä pyrin toimimaan mahdollisimman avoimesti ja ilmoitin yksäriviestillä vielä kaikille, joiden kanssa koeratsastukselle ei ollut tarvetta, että liikuttajat löytyivät ja kiitos mielenkiinnosta. Näin kukaan ei jää odottelemaan viestiä ja voi katsella muuta tarjontaa.

Muulin kohdalla raha ei vaihtanut omistajaa. En voisi Muulin tasoisesta ratsusta mitenkään pyytää rahaa, ajattelen, että rahalle on saatava jotain vastinettakin ja kun tämä ei ole mikään kouluratojen superstara ja vaikka minun kanssani onkin maastovarma, en voisi koskaan markkinoida tätä tätipuksuttimena. Sen sijaan meillä kuuluu liikuttajan tehtäviin tarhan siivoaminen (se kuuluu siis minunkin tehtäviini joka tallikerralla) ja varusteiden yleisestä siivouksesta huolehtiminen. En itse millään tasolla rakasta kamojen putsausta, itseasiassa sienikin oli TAAS päässyt homehtumaan.

Someseuraajat tietävät, että minulla on Muulilla ollut kyllä liikuttajia, mutta Emmi (estekuvia mm tässä postauksessa) tiesikin jo alussa että joutuu vuoden loppuun mennessä lopettamaan työkiireiden takia ja samoin Sannalla muuttuivat kuviot sen verran, että tallikäynnit harvenivat. Sannalla on tallilla myös toinen vuokrahevonen joten kiirettä todellakin on! Nämä kuskit ovat saaneet Muulia ihan valtavasti eteenpäin nimenomaan siinä, että Muuli suhtautuu ihan ok uusiin kuskeihin ja käsittelijöihin! Muulihan oli ja on varmaan edelleen jollain tasolla yhden ihmisen mullukka ja jännittää uusien ihmisten kanssa. Mutta tähän ei oikein voi siedättää kuin pyytämällä muitakin käsittelemään sitä!

Lue lisää