tiistai 3. marraskuuta 2020

Ollaan Muulin kanssa vakavastiotettava ratsukko, joten hankin ensimmäisen villavilttini!


Selailin Toria yksi ilta pitkästä aikaa, kun halusin kasvattaa Wintec-satulani kaarivalikoimaa. Myynnissä olikin oikein hyvä violetti kaari (pykälää leveämpi, kuin satulassa käytössä oleva valkoinen) ja myyjä kertoi, että kannattaa tsekata myös muu hänen tarjontansa. Tuumasta toimeen ja sieltä löytyi heti hieno aitoa villaa oleva villaviltti!

Enkkuviltti tuo varmasti jokaisen mieleen sen perinteisen värin, eli keltaisen huovan jossa on mustia ja punaisia raitoja. Googlailin nopeasti lisää tietoa tästä klassikkohuovasta ja eräässä blogipostauksessa kirjoittaja muisteli nähneensä tällaisia huopia perinteisesti treenaavien laukkaratsujen peppujen päällä Ascotissa ja Newmarketissa, legendaarisilla laukkaradoilla. Noita huopia valmisti ainakin Witneyn kaupungissa Englannissa oleva kaupungin nimellä nimetty huopatehdas. Historiankirjojen ensimmäinen huopakauppa on merkitty vuodelle 1584 ja muutama sukupolvi myöhemmin eli 1711 kaupungissa perustettiin Witney Blanket Weavers' Company. Huopatehtaat kävi kuumana ja uusia tehtaita rakennettiin, mutta aika aikaansa kutakin, viimeinen Witneyn huopatehdas sulki ovensa 2002.

Tehtaissa valmistettiin paljon muitakin huopia, mutta Witney Blankets History-sivuston mukaan muutama tehdas tuotti myös hevosloimia nimenomaan tässä keltaisessa pohjavärissä. Näistä loimista tehtiin hieman paksumpia ja karheampia, kuin esimerkiksi sänkyihin menevät huovat.

Englantilaiset muuten rakastavat huopapeittojaan. Työskentelin hotellisiivoojana lukion jälkeen ja sänkyyn pedattiin aluslakana, "peittolakana" ja päällimmäiseksi villahuopa, jonka yläreunan yli "peittolakana" kääräistiin. Näin siis toimittiin neljän tähden hienostohotellissa. Pussilakanat olivat aivan tuntematon käsite.

Kaikki kuvat otti Aino Holmberg, kiitos!

Huovan väriä ei ole mitenkään patentoitu ja klassista keltaista hevoshuopaa valmistetaan nykyään vaikka ja missä, eli ei ole enää olemassa mitään erittäin alkuperäistä villamerkkiä. Ja huopiahan tehdään nykyään myös fleecestä ja villasekoituksistakin.

Palatakseni tähän torissa myynnissä olleeseen vilttiin, se oli myyntikuvaa varten ostettu mattotelineelle ja kuvattu auringonpaisteessa. Viltin väri oli sellainen tumma hotpink ja tiesin, että siinä se on. Meidän huopa. Hintaa oli 35 euroa ja huovan merkkikin oli Shires. Shires on englantilainen hevosvarustevalmistaja, tai no, yritys on englantilainen, tuotteet tehdään tietty missä nyt tehdään.

Paketti saapui nopeasti ja koin pienen pettymyksen laatikkoa avatessani, huopa olikin viininpunainen eikä mikään hotpinkki. Siinä ei ollut mitään pinkkiä. No, pian toivuin järkytyksestäni ja totesin, että viininpunainen on oikein hyvä väri. Olinhan jo aikaisemmin ostanut Muulille viininpunaisen padin vaikka samaa padia olisi saanut myös pinkkinä.

Julkaisin pari kuvaa huovasta Instagramissa ja sain pari privaviestiä, joissa kysyttiin, mistä huopaa saa tässä värissä. Googlettelin illan jos toisenkin enkä löytänyt huopaa tässä värissä enää mistään. Shiresiltä vahvistettiin, että tuote ei ole ollut myynnissä enää vuosiin, mutta ei heti osattu kertoa, milloin se on mahdollisesti valmistettu. Minun saamani huopa on erinomaisessa kunnossa, vain kimon hevosen karvat paljastivat, että se on tosiaan käytetty.

Postilaatikot eivät ole meille ongelma


 

En ollut koskaan aikaisemmin omistanut tällaista villavilttiä, en ollut keksinyt sellaiselle mitään tarvetta klippaamattoman karvaturrin kanssa ja uutena nämä villahuovat maksavat 150-200 euroa. Mutta nyt hyvä tarjous ajoi asiansa enkä voinut kieltäytyä viltistä, jos se oli 35 eurolla myynnissä. Voisinhan tehdä siitä vaikka ratsastushameen, jos se osoittautuisi täysin epäkäytännölliseksi.

Nopea tarkastelu osoitti heti, että viltti on ihanan paksu ja jämäkkä ja toimisi hienosti terassisohvalla. Tämä on nimittäin paljon lämpimämpi kuin esimerkiksi Varustelekan noin 50 euron hintaan myymät armeijan ylijäämäviltit, joista tein itselleni ratsastushameen pari vuotta sitten. Tosin Varustelekan vilttiä oli helpompi ommella, kun se on niin paljon ohuempaa.





Viltin kanssa piti tietenkin ottaa kuvia. Huutelin Instassa kuvaajaa paikalle ja Aino oli sopivasti vapaalla päiväsaikaan, joten pukeuduin erityisen mätsääviin varusteisiin ja suunnattiin maastoon.

En ole enkkusatulalla maastoillut kuin pari kertaa ennen näitä kuvia ja koen sen vähän jännittävänä. Olen niin tottunut lännensatulaan maastossa, että enkkusatula tuntuu kiikkerältä ja turvattomalta. Mutta eipä minulla taaskaan ollut ongelmia pysyä kyydissä vaikka satulan ja takapuolen välissä olikin villaviltti viemässä kaiken pidon pois.

Tallin lähellä olevat ns kuvauspaikat on käytetty jo moneen kertaan, joten oli pakko keksiä vähän jotain uutta. Suunnattiinkin pienelle sivupolulle, jota en ole koskaan tullut kolunneeksi ja sieltä löytyikin tosi kivoja spotteja! Lato oli juuri sopivan kummitusmainen pyhänpäivän aatolle ja sen takana oli kallioinen mäki ja mäntymetsää. Vielä jäi kuvaamatta alue, johon on myrskyn ansiosta kaatunut paksuja puunrunkoja, sieltä voisi saada ensi vuoden halloweeniä ajatellen synkkiä myrskykuvia!

Muulia vähän jännitti uudessa paikassa, vaikka ihan tien vieressä oltiinkin. Se olisi mielellään kääntynyt ympäri ja joissain kohdissa se ei millään meinannut pysyä paikoillaan. Tosin Muuli on hyvin kiitollinen kuvaaja, se nimittäin seistä tönöttää paikoillaan paljon paremmin kuin keskivertohevonen, mutta en ole tottunut siihen, että Muuli ottaa luvattomia askeleita pois kuvauspaikalta. Hevosihmiselle se olisi varmasti ollut edelleen ihan pystyynkuollut.



Muuli tykkää surkeista poluista ja korkeista paikoista. Se katselikin mäen päältä mielellään kaukaisuuteen tielle, jossa kulki autoja. Otimme kuvia muutamassa eri "lokaatiossa" ja vielä tiellä pari laukkakuvaa. Siinä kohtaa meinasi Muulilta ns huumorintaju loppua, eli toisinsanoen sitä jännitti aika paljon ja se olisi mielellään painellut ihan kotiin asti. Odoteltiin kuitenkin Aino mukaan ja käveltiin ihan hallitusti. 

Muuli jännittyy edelleen välillä paljon, mutta kun se pari vuotta sitten pyörähteli sujuvasti ympäri ja yritti poistua niin nykyään se "vain" nostaa päätä ja puhisee sieraimet suurina. Pakoreaktiot ovat vähentyneet kovasti. Ei ole tietenkään mukavaa, että se jännittyy maastossa, mutta mm tämän takia emme maastoilekaan yksin, enhän halua viedä Muulia liian jänniin paikkoihin ellei ole pakko. Maastossa Muuli saa todella paljon turvaa ihan mukana kävelevästä ihmisestä enkä olekaan pitkään aikaan maastoillut ihan vain kahdestaan Muulin kanssa. Onni on tietenkin kiva talliporukka, josta saa maastoseuraa melkein aina.

Kentältä Aino nappasi vielä vähän ratsastuskuvia. Voin myöntää ihan suoraan että ratsastin kentällä tällä kertaa ihan vain kuvien takia. Ratsastin vain toiseen kierrokseen kaikissa askellajeissa tasan niin kauan, että kuvat oli saatu. No, olihan Muuli saanut jo aktivointia noin tunnin verran mitä olimme maastossa kuvailemasa, joten en usko että Muula harmitti "oikean ratsastuksen" puute.



Kuvissa mulla on muuten Dubarryn core-tex-saappaat, jotka ostin kevättalvella alennusmyynnistä. En vain voinut ohittaa 79 euron Dubarryjä, jotka löytyivät vielä minun koossani. Jalkani koko on 35-36 ja yleensä näin pieniä kenkiä ei joko valmisteta tai sitten ne myydään heti loppuun. Nuo kengät eivät todellakaan ole tallikengät, käytän niitä ensin ns siviilissä pari vuotta syyskeleillä ja katsotaan sitten maltanko uhrata ne tallihommiin.

4 kommenttia

  1. Noita "aitoja enkkuvilttejä" saa myös sinisinä ja vihreinä ainakin :D mutta siitä on kai joku ikuinrn vääntö, onko early's of witneyn vai shiresin viltti se ainoa oikea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä googlailun perusteella lähden siihen että jos siinä viltissä mainitaan Witney niin se on se aito oikea. En ole itseasiassa edes varma onko Shiresin viltti made in England anymore...

      Poista
  2. Tuo on kyllä kiva väri, itse inhoan keltaista joten näitä "alkuperäisestä" poikkeavia vaihtoehtoja saisi olla helpommin saatavilla (mieluiten violettina!) Oliko muuten Muulin yllättäen paljastuneesta muuliaasiudesta tulossa joku postaus? Muistelisin jotain tällaista bonganneeni instasta jo viikkoja sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, violetti olisi hieno!! On tulossa postaus, se on itseasiassa teksin puolesta valmiskin jo, mutta odotan että kasvattaja laittaisi kuvia Muulin isästä. Olen odotellut niitä siitä asti kun Instassa asiasta kerroin eli olisko siitä jo 4 viikkoa.. sieltä siis luvattiin lähettää kuvia. Jos niitä ei tule niin julkaisen sitten ilman mahdollisimman pian.

      Poista