tiistai 26. heinäkuuta 2022

Aloitin kengityskurssilla ja toisena kurssiviikonloppuna pääsin jo kengittämään Muulin!

Sama tehdaskenkä muotoiltuna Muulille ja orkkiksena.

Koulutuskeskus Salpaus järjestää kerran vuodessa maksullisen kurssin kengityksestä, Kengityksen peruskurssin. Kurssi maksoi 550 euroa ja sinne oli haettava ja tultava vielä valituksi, jotta opiskelu oli mahdollista. Hakijoita oli kuulemma ihan reilusti ja itse olin yksi onnekkaista valituista. Meitä taitaa olla kurssilla 12 henkeä.

Kurssi järjestetään kuutena viikonloppuna aina kolme päivää peräkkäin. Viikonloppuja on kuuden kuukauden aikana kesäkuusta marraskuuhun. Ensimmäinen kurssiviikonloppu oli kesäkuun alussa ja silloin keskityimme ihan perusjuttuihin ja takomiseen. Taoimme käytettyjä kenkiä johonkin muottiin Asikkalan toimipisteessä ja kokeilin myös puikkohitsausta ensimmäistä kertaa ikinä. Luulen että rälläköin myös metallia ensimmäisen kerran koskaan. Tuona viikonloppuna syntyi ahjon avulla myös naulakko käytetystä kengästä, sain aikaiseksi rengaskengän ja tein kengän sisälle levikkeen ottamalla toisesta kengästä pätkän sitä varten.

Opettajana meillä on Timo Alanko, jolla on pitkä kokemus kengityksestä ja sen opettamisesta.

Huomasin nyt jälkikäteen, että olin ottanut 99% kuvista pystyyn, koska ajattelen kuvat ja videot nykyään ennemmin pystyssä kuin vaakana. Suurin osa materiaalistani julkaistaan nimittäin pystyssä, mutta täällä blogissa toimisi parhaiten vaakakuvat. Kuvassa opettajamme Timo ja muita kurssilaisia.

Timo muotoili meille yhden kengän valmiiksi. Muuli seisoo käytävällä.
Takominen oli äärimmäisen hankalaa ensimmäisenä viikonloppuna vaikka käytimme käytetyjä  (eli mahdollisimman ohueksi kuluneita kenkiä) ja tuntui etten saanut kenkää muuttumaan tippaakaan kun se piti saada teuraskavioon mallaamaan. Kuumana kenkä taas muokkaantui liikaakin ja toisaalta jäähtyi todella nopeasti. Puikkohitsauksessa puikko jäi jatkuvasti kiinni työstettävään palaseen. Ei varmaan tarvitse kertoa että ala-asteen käsityövalintani ei ollut tekninen työ? En ollut kovin hyvä tekstiilityössäkään, joten olisin voinut ihan hyvin valita teknisen.

Ensimmäisenä viikonloppuna emme työstäneet hevosia tai vuolleetkaan mitään, kävimme vain katsomassa Jokimaan hevostallit ja systeemit ja opettelimme kengitysvälineiden nimiä koulun pakkeja siivotessamme ja kootessamme. Siinä kohtaa kävi jo selväksi, että omat kamat kannatti ostaa ennemmin ennemmin kuin myöhemmin koska koulun välineistöä ei oltu käsitelty mitenkään erityisellä hartaudella.

Irrotustongit, leikkurit ja naulankatkaisutongit

Tekemäni rengaskenkä

Puikkohitsauksen taidonnäyte

Naulakko, muotoiltiin kuumana

Levike kengän sisäsyrjällä

Tehdaskenkä muotoiltuna teurasjalalle

Takomista Jokimaalla 2. kurssiviikonloppuna. Ostin Hevarilta itselleni tämän saman pikkualasimen. Huomasin myöhemmin että vaikka olen näinkin lyhyt (160 cm) niin takominen oli helpompaa jos olin polvillani tuon vieressä. Moni kengittäjä on hitsannut tuohon pidemmät jalat, jotta asento olisi ergonomisempi.
Toinen kurssiviikonloppu oli heinäkuussa ja vietimme sen kokonaan Jokimaalla, joka onkin sijainniltaan minulle paljon parempi (kuin Asikkala). Perjantain aloitimme Heinolassa Hevarilla, josta jokainen osti sen verran kengitysvälineistöä kuin oli tarve. Ostin tuolta reissulta itselleni pajavasaran, naulausvasaran, kolottimen, pari raspia, kengitysessun, pienen alasimen, Muulille kenkiä, purkuraudan, kengitysnauloja, magneetin (naulanpätkille) ja looppipuukon. Myöhemmin kävin vielä ostamassa papukaijapihdit, koska huomasin niiden olevan erinomaiset kengän irrotuksessa. Ennestään minulla oli vain leikkurit ja kengänirrotustongit (joilla katkon kyllä myös naulat). Kotkausrongit olen saamassa muita reittejä pitkin joten niitä en nyt ostanut.

Ostin pienen alle 300 euroa maksavan alasimen, koska suurempaa en jaksa jalkoineen kanniskella ja ainakin alkuun ajattelin pärjätä pikkualasimella ja pikkuautollani.

Ainiin, kengittäjän urasta en tässä kohtaa haaveile, mutta toivon pystyväni lyömään nyt ensialkuun irtokenkiä kiinni ja vuolemaan hevosiakin. Nythän en vuole ollenkaan hevosia koska minulla ei ole siihen riittävästi tietotaitoa. Vuolen siis vain aaseja, koska niiden kavionvuolusta kuvittelen tietäväni jotain. Tiedän itseasiassa niin paljon, että olen pitänyt aiheesta jopa kurssipäiviä aasinomistajille. Näidenkään tarkoitus ei ole opettaa täysin vuolemaan oman aasinsa kavioita, mutta tietää miltä kavioiden pitäisi näyttää vuoltuina ja millaista ylläpitovuolua voi kotona harrastaa.

Meillä on joka viikonloppu perjantai teoriaa ja kävimme läpi kavion ja vähän koko hevosenkin anatomiaa. Tutustuimme kuvien kautta kavion rakenteeseen ja miltä siellä sisällä näyttää. Kotitehtävänä olikin opiskella saamamme monisteet ulkoa, joten aloitin harjoittelun piirtämällä itse halkaistun kavion ja sen eri osat, mutta älkää nyt vielä tentatko minua niistä. Opimme että naulan optimaalinen lyöntipaikka on valkoviiva mutta tilanteet vaihtelevat ja välillä sen saattaa joutua lyömään sälekerrokseenkin jos seinämä on vaikka tosi ohut tai seinämää on jouduttu suoristamaan alaosasta, jolloin se on "kaventunut". Sälekerrokseen naulatuista naulanreijistä voi levitä sieni/bakteerimössö aiheuttaen pitkässä juoksussa esim irtoseinämäisyyttä.



Etenimme myös kengitysvaiheeseen heti toisena kurssiviikonloppuna. Lauantaina parini Annina toi Jokimaalle poninsa Iineksen, joka olikin erinomainen harjoituskappale. Se nimittäin seisoi käytävällä Salpauksen hevosten jatkeena kuin ei mitään ja jaksoi todella hyvin meidän monituntisen kangityksoperaatiomme ajan. Iines oli karsinassa vain ruokatunnin ajan. Teimme Anninan kanssa sen siis puoliksi, molemmille yksi takakavio ja yksi etukavio. Iinekselle menivät tehdaskengät melkein suoraan ja vitsailinkin että täällä sitä opiskellaan kengänmukaista vuolua (oikea termi on siis rakenteen mukainen vuolu).

Mutta eivätpähän kengät ole turhaan käyneet läpi vuosisatojen tuotekehittelyä, oli olisi ihme jos tehdaskenkiä joutuisi jotenkin todella paljon muotoilemaan. Niissäkin on toki eroja, eli on pyöreämpää ja pitkulaisempaa. Iinekselle oli ostettu mahdollisimman optimaaliset kengät jo valmiiksi.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun vuolin näin isoa hevosta (ponia). Ja kavioista otettiin ihmeen vähän. Aasit kai kasvattavat kavioita rutkasti nopeammin vaikka ovat olleet tähän asti aina kengättömiä. Kavion pohjasta raspattiin täysin tasainen, jotta ilma ei näy kavion ja kengän välistä. Itse tietenkin lohmaisin pihdeillä jostain liikaa ja korjailin pitkään kavion pohjaa tasaiseksi. Ja kun otin liikaa, puhutaan siis milleistä, ei suinkaan senteistä.

Kun kavio oli vuoltu ja eteen oli raspattu käänteelle paikka/paikat, kenkä istui siihen melkein kuin valettu. Naulaaminen oli tietenkin jännittävää, mutta hevosen kavioista naulat tulivat nätisti ulos suunnilleen siitä mistä oli tarkoituskin. Opin että naulassa merkki on sisäänpäin, niin viiste on oikein ja vie naulaa ulospäin. Ratsukengissä on myös merkki toisella haaralla, se taas tulee aina kavion ulkosyrjälle. Ravikengät ovat identtiset puolin ja toisin, joten niissä ei ole merkkiä.

Hevarilla opin että nauloja on abaut 100 erilaista. Eri pituuksista ja slimmiä ja normia jne. Ostin Muulille paketin kolmosnauloja slimmeinä, mutta tulevia irtokenkäpotilaita varten joudun ostamaan vielä erilaisia nauloja. Naulan koko riippuu kengän koosta. Älkää kysykö tässä vaiheessa sen enempää.

Niin ja niitä kenkiä oli abaut sataa erilaista myös. Miten ihmeessä rautakenkää on voitu edes kehittää niin paljon erilaisia? Ja onko niissä harrastehevosen silmin oikeasti mitään eroa? Ostin Muulille parit erilaiset kesäkengät mahdollisimman kapeana, niitä ei tarvitsisi muotoilla niin paljon ennen kengitystä kuin normaalia 000 ratsukenkää.

Saimme kulutettua kahteen pekkaan Iineksen kengitykseen noin viisi tuntia. Voin kertoa että ihan jokapolle ei siihen olisi pystynyt, Iineksellä ei siis ainakaan ollut mitään kengitystraumoja taustallaan ja toivottavasti emme niitä sille myöskään tuottaneet.

Sunnuntaina jatkettiin kengittämistä Muulin kanssa. Olin siis viettänyt sen kanssa juuri viikon Heinolassa ja Jokimaa sattui sunnuntaille ns kotimatkalle. Olin asennoitunut niin, että jos kengitys ei onnistu niin saisin ainakin taottua Muulille valmiiksi sopivia kenkiä. Mutta jos se saadaan kenkään niin se on aina kotiin päin.

Työstimme Muulia jälleen Anninan kanssa. Kavioissa ei ollut juurikaan raspattavaa, olinhan joutunut suojaamaan niitä bootseilla nyt jo arkomisen takia, joten ne vuoltiin vain tasaisiksi ja tsekattiin mahdolliset kolot. Muulille tulee kannoille herkästi koloja, joihin painuu kiviä ja muuta paskaa, joten ne tyhjennettiin.

Muuli testaili valjastuskatosta, ei ollut mikään lempipaikka

Kengät olin ostanut Hevarilta ja todettiin heti, että ne ovat hyvinkin pyörät Muulin kavioihin. Edellispäivänä en joutunut takomaan juuri ollenkaan, mutta Muulin kanssa takomista tuli koko rahalla. Käytimme sekä isoa paja-alasinta että pikkualasinta vähän sen mukaan, kumpi palveli paremmin.

Kenkiä lähdetään muotoilemaan aina ensin varpaalta ja Muulin tapauksessa sivut taottiin ensin suoremmiksi "kaitaisemmiksi" ja lopuksi koko kenkään taottiin sivulta, jolloin sivut saa lähelle toisiaan U:n muotoon. Aivan kengän kannat taottiin myös todella suoriksi, jotta ne eivät painu säteeseen kiinni ja antavat kannoille tukea.

Kengän tulee istua kavioon (olla siis kavion mallinen) kärjeltä puoliväliin, siitä kantoja kohti kenkä saa olla kaviota hieman leveämpi.

Muulin kavion malli on "negatiivinne" eli kavio on ruununrajasta ympärysmitaltaan suurempi kuin mikä se on maanrajasta. Kenkää jätettiin tämän takia hieman reunan yli kauttaaltaan ja reunat viistettiin hiomalaitteella, jotta Muuli ei niin herkästi polkisi kenkiä pois jaloistaan. Ei sen talvikenkiä ole toki koskaan viistetty ja jaloissa ovat pysyneet, mutta tämäkin oli nyt hyvää treeniä minulle ja kengät näyttivät tietty tosi hienoilta.



Kun kerroin ettei takominen ollut mun juttu, niin nyt nämä pienet 000 kengät alkoivat muotoutua käsissä ihan eri tavalla kuin suuremmat kengät eikä takomisessa mennyt kovinkaan kauaa. Tässä kohtaa päästettiin Muuli tosin karsinaan heinille, koska meillä oli Timon takoma mallikenkä käytössämme ja pystyimme käydä karsinassakin mallailemassa kenkiä. Kävimme toki päivän aikana myös lounaalla, jolloin kaikki hevoset olivat karsinoissaan syömässä ja lepäämässä.

Kengitysvaihe, eli itse naulaaminen oli tietenkin jännittävää. Koska Muulin kaviot ovat niin sylinterimäiset, on ihan herranhaltuun että mistä kohdasta naula tulee ulos, jos nyt ylipäätään on tulossa. Monta naulaa menikin hävikkiin kun se ei alkanut kuulua seinämän läpi pihalle. Taivutimme osaa nauloista hieman lisää kärjeltä, jotta saisimme ne kaartumaan pihalle. Nauloja pidettiin myös kiinni taivuttaen viistoon, jotta ne kaartuisivat ulos. Ja jostain syystä saimme sisäpuolen naulat tulemaan ulos aika ylhäältä kun taas ulkosyrjän naulat tulivat pihalle hyvinkin alhaalta.

Tässä vaiheessa meillä ei ollut kolotinpuikkoa (jolla saa tehtyä pienen kauniin loven kotkausta varten), joten raastoimme raspilla raidat naulanpäitä varten ja kotkasimme ne.


Tästä ei suoraan takaa otetusta kuvasta näkee miten Muulin kavio kapenee maata kohti.


Lopputulos oli että kenkä näytti ihan siistiltä mutta naulojen ulostulot näyttivät humalaisten tekemiltä. Mutta mikä tärkeintä, kaviot olivat niin symmetriset kuin se nyt oli mahdollista Muulin kohdalla (eiväthän ne siis ihan priimaa ole) on ja nyt näin kolme viikon jälkeen kengät ovat edelleen jaloissa vaikka Muulilla on ratsastettukin. Kengät eivät edes lonksu, mutta en ole kyllä kiristänyt kotkauksiakaan koska kotkaustongit eivät ole vielä saavuttaneet minua.

Tein viikonlopuista videot, jotka upotan tähän alle. Videot on jälleen suunnattu ns tavishevosharrastajille Tiktokkiin, eli oikeiden kengittäjien ei kannata niitä ehkä oman mielenterveytensä takia katsoa.

1. viikonloppu

2. viikonloppu

(video tulossa)

3. viikonlopulta ei muuten videota tulekaan, koska en pääse osallistumaan sille ollenkaan johtuen Muulimiitistä. Se harmittaa paljon, koska ohjelmassa on käsittääkseni teurasjalkojen avaamista joka olisi kiinnostanut älyttömästi, mutta minkäs teet. Kun olen katsonut tätä kurssia aikaisempina vuosina, niin esimerkiksi viime kerralla olisin joutunut skippaamaan puolet viikonlopuista muiden jo sovittujen viikonloppujen takia, eli pääsen nyt sentään osallistumaan 5/6 viikonlopuista.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti