Muuliluokkaa ei syntynyt tänäkään vuonna koska olin ainut muulilla osallistuva ratsastaja, mutta meidät laitettiin tänä vuonna mukavasti IC&Raskaat rodut-lähtöön. Ne olisivat ehkä hitaampia kuin edelliskerran issikat, jotka jättivät meidät kuin tikut paskaan. Tähän luokkaa tuli myös kaverini Tiina hevosellaan Väiskillä, koska Väiskikin on mallia raskas. Olikin mukavaa kun oli sekä minulle että Muulille tuttu ratsukko samassa lähdössä, mutta Muuli ei siltikään käyttänyt vetoapua hyväkseen ja no, paljastetaan heti alkuun että Muuli taisi olla taas näiden kisojen hitain. Keskinopeutemme oli n 22 km/h. Vertailun vuoksi sen nopein 500 metriä maastossa on ollut 30 km/h kun se pelästyi pahasti ylittämäänsä vesilätäkköä ja kuskasi minua jonkin aikaa. Menimme tuolloin siis oikeasti kovaa.
Kuva: Reetta Ollila
Porvoossa meidän starttimme oli mukavasti loppupäässä, joten nukuin pitkään, tein itselleni ruokaa, hain trailerin kaikessa rauhassa ja tajusin että kiirehän tässä nyt silti tulee. Onneksi Muuli lastautui melko nopeasti ja Porvooseen oli sujuvaa ajella. Olin värvännyt kisagroomiksi myös viime kisoista tutun Reetan, joka tuli suoraan paikan päälle. Laitoin Muulin nopeasti trailerilla kuntoon ja ehdin verkata suunnilleen kierroksen verran. Päivä oli erittäin helteinen ja tiedän, että Muuli kuluu aika nopeasti kuumalla ilmalla joten ei juurikaan lämmitelty Tiinan kanssa. Kävimme vain takasuoralla ja otimme ravia ja laukkaa, hallitusti.
Muulifaneja oli mukavasti paikalla, osa tuli varikolle moikkaamaan ja loput huutelivat katsomosta aina kun menimme ohi. Muuli oli todella zen mielentilassa kun ratsastin sen kanssa etusuoraa yleisön ohi.
Pian oli sitten meidän lähtömme esittely ja startti. Lähdössä ei saanut kuin ravata, joten jäin jo siinä omasta paikastani pahasti jälkeen ku irlannin cobit tikittivät menemään pikaraviaan. Startin jälkeen kaikki paitsi Väiski katosivat kurvin taakse, mutta edes välimatka ei saanut Muuliin vauhtia. Toki se nosti päätään normaalia ylemmäs eli oli varmasti huolestunut jälkeenjäämisestään, mutta se ei ratkaissut asiaa esimerkiksi nopeuttamalla liikehdintäänsä.
Tiina ja Väiski taustalla
No maaliin tultiin isojen aplodien saattelemana. Saimmekin ne näppärästi kaikki itsellemme, koska välimatkaa Väiskiin oli tässä vaiheessa ainakin 15 sekuntia. Jälkeen päin muutkin vahvistivat sen, Muuli sai raikuvimmat aplodit ja jopa lasten askartelupiste hiljeni meidän luokkamme ajaksi.
Mitä nöyrin kiitos siis teille kaikille jotka tulitte kannustamaan, se on urheilujuhlissa paljon tärkeämpää kuin menestys (mitä ei siis meiltä ole odotettavissa). Katkerat Karenit taas eivät edes osallistuisi ellei voittomahdollisuuksia ole, mutta minä tykkään tukea kivoja tapahtumia ja jos sain edes jonkun sellaisen tulemaan yleisöön joka ei olisi ilman Muulia tullut, niin tavoite on saavutettu.
Startin jälkeen Muuli palkittiin kisojen parhaana muulina!
Varikkoalueella meitä käytiin taas moikkaamassa ja eräs tyttö kysyi saisiko harjata ja pestä Muulin. Tottakai hän sai koska vaikutti ihan pätevältä eläintenkäsittelijältä. Muuli oli tässä vaiheessa tukevasti trailerissa kiinni, joten hoitotoimenpiteille ei ollut mitään estettä. Muuli antoi hienosti harjata itsensä ja seisoi kaikessa rauhassa paikallaan, toki radan touhujakin seuraten.
Kuva: Rosa-Marie Mononen
Koska starttimme oli viimeisiä lähtöjä, ehdin nähdä kaikki viimeiset luokat ja kisat loppuivat ennen kun jatkoin Muulin kanssa matkaa Heinolaan! Suunnitelmana oli nimittäin viettää seuraava viikko "kotikotona" Muulin kanssa maastoillen. Ja onnekkaan sattuman kautta sain trailerinkin viikoksi lainaan, joten reissulle ei ollut mitään estettä.
Kuva: Reetta Ollila
Laukkaderbystä syntyi myös ääniraidallinen video, jonka näet tästä alta.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti