keskiviikko 21. elokuuta 2019

Last 30 days, eropäätöksestä kohti uutta upeaa elämää!

Näiden kuvien oton aikaan olivat asiat jo alkaneet ratkeamaan ja pystyin hymyilemään ongelmitta. Kuvat: Reetta Ollila
Postauksen otsikko on tarkoituksella jotain ihan muuta, kuin normaalisti. Postauksen sisältökin on jotain ihan muuta, kuin normaalisti eikä liity Muuliin mitenkään. Enhän ole koskaan täällä Muuliprojektissa kertonut mitään kovin henkilökohtaisia asioita. Mutta minusta tuntuu, että tämä pitää kertoa.

Viimeiset 30 päivää on ollut melkoista tunteiden myräkkää. Tämä postaus kuvineen ja videoineen valmistui viimeisenä päivänä ennen pommia. Tuolloin en vielä tiennyt yhtään, mitä tulee tapahtumaan ja elin onnellisessa muulikuplassani. Vinkkinä muillekin hevosenomistajille, muistakaa välillä käväistä parisuhdekuplassakin, minä en sitä muistanut tehdä.

30 päivää sitten päädyimme eroamaan mieheni, eli muulin toisen omistajan, kanssa. Olimme 10 vuotta yhdessä ja naimisiin menimme joulukuussa 2014.

Asiat etenivät sen jälkeen nopeasti. Käyttäydyin täysin klassisesti, kuten ihminen erotilanteessa käyttäytyy. Ensin itkin, sitten pelkäsin jääväni ikuisiksi ajoiksi yksin, sitten kaduin ja yritin korjata kaiken, minkä voin (myöhäistä) ja sen jälkeen hyväksyin tilanteen. Kaikki tämä tapahtui viikossa.

Mitä muuta on tapahtunut ensimmäisen kuukauden aikana?

Olen nähnyt kavereita, avautunut, itkenyt lisää, pelännyt tulevaisuutta ja yksinäisyyttä, huomannut miten ihania ihmisiä ympärilläni on, saanut apua, tukea ja lohdutusta. Olen puhunut muulin entisen toisen omistajan kanssa ensimmäistä kertaa kunnolla, pääsimme hyvin sopuun eroon liittyvistä käytännön asioista. Käsittelimme eroon johtaneita syitä ja uskon, että meistä kumpikin on seuraavassa parisuhteessaan paljon parempi ihminen.

Vinkkinä muillekin, puhukaa. Jollette osaa, on sellainen parisuhdeterapeutti ihan hyvä idea.

Paperit menivät käräjäoikeuteen heti, kun palasimme lomalta takaisin töihin.

Tein hakemuksen ensin Järvenpään kaupungin vuokra-asuntoihin, sitten täyttelin hakemukset asumisoikeusasuntoja välittäville yrityksille ja sen jälkeen aloin katsoa myytävien asuntojen tarjontaa. Kun en halunnut muuttaa Järvenpään "pahamaineisimpaan" kaupunginosaan, ei jäljelle jäänyt paljon vaihtoehtoja katsomassani hintaluokassa. Ensimmäinen katsomani kämppä oli melko täydellinen, mutta myytiin nenäni edestä ennen, kun sain pankista lainalupauksen. Seuraavaa asuntoa kävin katsomassa Keravalla, ihastuin ja jätin heti tarjouksen ja seuraavana päivänä viilattu tarjous hyväksyttiin!

Olen myös ehtinyt myydä oman osuuteni nykyisestä asunnostani exälleni (tuntuupa vieraalta käyttää exä-sanaa), sain rahat tilille ja ensi viikolla on oman asuntoni kaupantekopäivä.

Olemme sopineet huonekalujen jaosta ja otan melkein kaikki mukaani. Näin muutostani tulee mukavan edullinen. Vain sängyn kävin ostamassa Sotkasta.

Tinder on tulilla.

Nyt on enää 11 päivää jäljellä siihen, kun muuttokuormani ja elämäni siirtyy 10 kilometriä etelään ja minusta tulee keravalainen, taas kerran. Muutan samoille nurkille, kuin jossa asuin tasan 10 vuotta sitten. Työmatka lyhenee, tallimatka pitenee. On mukavaa kun "kaikki" ei mene uusiksi. On todella kotoisaa muuttaa takaisin Keravalle yhdeksän vuoden jälkeen! Tässä olisi ollut ainekset täydelliseen elämänmuutokseen ja päässä onkin soinut JVG:n sanat "syvemmälle skutsiin meen", mutta siihen en tässä aikataulussa ollut valmis.

Tänään on hyvä päivä. En ole itkenyt pariin viikkoon, en tunne olevani yksin, elämä näyttää järjestyvän ja onneksi nopeasti! Monikohan on hoitanut eroasian niin nopeasti kuin minä? 40 päivää eropäätöksestä omaan asuntoon? Saan voimaa nopeasta toiminnasta ja olen hyvilläni siitä, ettei ollut tarvetta muuttaa väliaikaisesti kenenkään sohvalle tai vuokralle. Koen toimineeni suurinpiirtein järkevästi ja odotan, että pääsen aloittamaan uuden ihanan upean elämäni täysin omassa kodissani!

Liitän tähän tekstin, jonka kirjoitin Facebookiin. Olimme tiedottaneet lähipiiriämme erosta jo aiemmin, mutta Facebook tavoittaa kätevästi muutkin ystävämme. Tämä on sellainen Facebook-muisto, jonka haluankin tulevan vuoden välein esille. Toivottavasti olisin vuoden päästä siinä tilanteessa, mistä Anna Puu laulaa viimeisessä lainauksessa.

"Kun puhalletaan tulta tähän sammuvaan hiileen,
se savullansa meitä tukehduttaa.
Ja jos vain muistellaan,
jäädään kiinni ikuisuuteen.
Eikä eletä ollenkaan, kaikki tämä vähäkin vain tuhotaan,
rohkeempaa on luovuttaa."

Stella - Piste
Puolet avioliitoista päättyy eroon ja yksi näistä on meidän liittomme. Päädyimme kesällä eroamaan ja jätimme sormukset sormistamme. Eroon ei liity sen suurempaa draamaa ja syykin oli hyvin perinteinen, kasvoimme erillemme ja suhteemme oli jo pitkään muistuttanut kämppäkaveruutta.
"Mutta piha kun vaihtuu
Ja surukin haihtuu
Niin mitähän jäljelle jää
Kaksi ihmistä
Ja elämä on edessä"

Haloo Helsinki! - Kaksi ihmistä
Paperit on jätetty käräjäoikeuteen ja asuntoasioissa meille kummallekin kävi hyvin. Tuomo jää asumaan nykyiseen kotiimme ostaen minut ulos ja minä ostin itselleni täydellisen kerrostaloasunnon Keravalta. Olen asunut siellä suunnalla aiemminkin ja alue on omiin tarpeisiini erinomainen! Odotan innolla muuttoa syyskuun alussa ja muuttoavuksi saa ilman muuta tulla, kunhan tarkka päivä selviää. Muuttoon asti asumme sopuisasti saman katon alla. Kissat ovat minun ja pystyn pitämään Muulin jatkossakin.
"Kiitän sitä mitä me saatiin
Mut nyt mul ei oo tarjoo yhtään enempää
Mikä paljon antaa, paljon myös vaatii
Mikään ei oo kestävää, enkä vaihtais hetkeekään
Me tehtiin tää
Mut kato me tehtiin tää"

Robin - Me tehtiin tää
Olen rakastanut, olen saanut rakkautta, olemme rakastaneet. Aina se ei vain riitä ja kymmenessä vuodessa ehtii muuttua niin suhde kuin ihminenkin. Lopulta ei tiedä, kuka enää itse on ja pitää toista itsestäänselvyytenä. Unohtaa huolehtia suhteesta ja antaa sen vain ajelehtia jossakin arjen varjoissa. Jossain vaiheessa ylitetään se raja, josta ei ole paluuta eikä mennyttä saa enää korjattua.

Olemme kumpikin aivan uudessa elämäntilanteessa opettelemassa, ketä me oikein olemme ja mitä haluamme tulevaisuudelta. Millainen minä olen, mitä minä haluan tehdä ja mistä minä nautin? Siitä aion ottaa selvää. Minut saa oikein mielellään kutsua istumaan iltaa, yksille, viinilasilliselle (kyllä, olen hyvässä viininjuonninopetteluvaiheessa), keikalle tai jopa viihteelle. Saatan muuten hieman höperöityä, kun aikani kuluu lähinnä töissä ja tallilla.

Kiitos kaikille teille, jotka olette jo myötäeläneet surussamme. Nyt suru alkaa väistyä ja tilalle on tullut toiveikkuus upeasta uudesta elämästä. Tämä on loppuelämäni ensimmäinen päivä. Ja mun loppuelämästä tulee upea!
"Nyt kun katson tätä kuvaa
Jonka ennen käänsin seinään päin
Muistan susta kaiken hyvän
Ja sen kauniin päivän kun me tahdottiin"
Anna Puu - Kultareunukset
Kuva: Nadja Aro


18 kommenttia

  1. Voimia Kaisa uuteen arkeen. Olet kyllä niin vahva ihminen, että selviät tästäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sain kuulla muutamalta "irl-kaveriltakin", että kun kyseessä olen minä, eivät he ole huolissaan miten pärjään :) Ja pidän itseänikin melko vahvana ja tasapainoisena ihmisenä. Mukavaa kuulla, että se on välittynyt lukijoillekin. Ajattelen, että asiat ovat seikkailuja. Matka on seikkailu, kisareissu Muulin kanssa on seikkailu, tämä ero on nyt sellainen iso pidempi seikkailu. Yritän nauttia sen parhaista paloista, koska paskat ovat jo housussa :D

      Poista
  2. Aikuismaisesti saitte hoidettua eron. Kaikki siihen ei pysty. Voimia sulle tulevaisuuteen. Onko sulla vielä varaa pitää muuli? Entäs missä kissat nyt asuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tiedän paljon huonompiakin eroja. Kun asian lopulta itselleni myönsin, on ollut helpompaa käyttää energiaa juuri käytännön asioiden järjestelyyn. Muulinpitoon on onneksi varaa jatkossakin ja kissat ovat minun, eli muuttavat tietenkin kanssani uuteen asuntoon. Ei tässä leveästi elellä jatkossakaan, mutta toki mietin jatkossa tarkemmin esimerkiksi matkaratsastuskilpailuja ja uusien varusteiden hankintaa.

      Olen myös siitä onnellisessa tilanteessa, että voin milloin tahansa palata takaisin kakkosduuniini osa-aikaisesti, eli kun nuudelit alkavat tökkiä, voi minut tavata erään helsinkiläisen supermarketin kassalta :)

      Poista
  3. Oliko teillä yhteisessä kodissa kissoille aidattu piha? Mitenkähän ne tottuvat taas olemaan vain sisällä?
    Vai ovatko enemmän luonteeltaan muutenkin sisällä viihtyviä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oli ja tuo kyllä jännittää. Ovat ne toki ennen tätä nykyistä kotia olleet ihan sisäkissoja ja ulkoilu on tapahtunut parvekkeella ja flexissä, mutta kyllähän ne nyt joutuvat luopumaan paljosta. Varsinkin nuorempi kissa on kovin herkkä stressaamaan, sen näkee mm aknesta, lelujen kantamisesta, toisen kissan kiusaamisesta ja äärimmäisissä tapauksissa myös merkkailusta. Se on jo alkanut reagoida kodin ilmapiiriin ja muutamat pissat siltä on tullut. Toki vien sen asap eläinlääkäriin pissanäytteen takia (jos siellä olisi vain kiviä/kiteitä, niin ne saisimme hoidettua) jotta tuo käytös loppuisi.

      Uudessa asunnossa ei ole parvekkeella lasitusta, mutta verkotan parvekkeen niin kissat pääsevät edes sen verran haistelemaan ulkoilmaa. Asuinalue on myös mukavan rauhallinen, eli flexilenkit tulevat takaisin molempien kissojen ohjelmaan :)

      Poista
  4. Tuosta syystä valitsin mieheni ja yhteisen elämän kun piti valita se tai unelmien hevosen osto ja sille omistautuminen. Sattuu ja kaipaan hevosia kovasti, mutta jo muutenkin tiukka arkiaikataulu ei kestä jokapäiväisiä min 3-4h tallikeikkoja ilman, että parisuhde kituu. Ehkä joskus vielä.

    Voimia, muutokset ovat aina rankkoja vaikka usein tuovat jotain positiivistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, nämä ovat näitä valintoja. Itse kun en mitenkään kovasti treenaa Muulin kanssa, on minulla hyvin joustava kalenteri, mutta silti tulin viettäneeksi tallilla turhan paljon aikaa parisuhteen kannalta. No opin ainakin sen mitä en tee seuraavassa suhteessa, sitten joskus. Tai sitten pitää etsiä muulimies ja harrastaa yhdessä ;)

      Poista
    2. Tsemppiä uuteen elämääsi! Hienosti kaikki järjestyy, tai kuulostaa järjestyneen nyt jo!

      Mä olen aina ajatellut, että jos mies pistäisi minut valitsemaan itsensä ja hevosten väliltä, niin sellainen mies ei olisi minulle oikea ollenkaan. Eipä kyllä moista valintaa ole vaadittukaan, vaan aiemmat parisuhteet kaatui ihan muihin asioihin. Nykyinen mies on pysynyt mukana jo 18 vuotta, minun kuudesta hevosestani huolimatta. Toki hevoset on omassa pihassa, joten hevoshommien ohessa ehtii välillä ainakin moikkailla puolisolleen. :) Mä luulen että meidän hevosnaisten täytyy löytää rinnallemme joko hevosmies, tai sitten sellainen jolla on itsellään niin paljon omia harrastuksia ettei sillä ole aikaa istua kotona harmittelemassa puolison tallilla viettämää aikaa. Omani kuuluu siis jälkimmäiseen ryhmään.

      Poista
    3. Mä alan myös kallistua siihen, että elämäni mies ei laita valitsemaan eläinten ja itsensä välillä :/ Tallikäyntejä voin toki vähentää ja järkevöittää, mutta miehelläkin pitää olla joku oma vahva intohimo.

      Poista
  5. Kyllä olet käynyt läpi hurjaa ja raastavaa pyöritystä. Voimia uuteen tilanteeseen. Tuokoon se mukanaan kaikkea uutta ja ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On tämä aikamoinen pyörremyrsky ollut ja nyt tänään mietin, että se meni kuitenkin tosi helposti (ainakin tähän asti). Olen rehellisesti sanottuna aivan innoissani uudesta ikiomasta asunnostani ja odotan kovasti muuttoa ja kaikkea hyvää mitä tielleni varmasti tulee :)

      Poista
  6. Tsemppiä uuteen. Kuljen samassa prosessissa 7 päivää edelläsi, nyt viikonloppuna edessä muutto uuteen kotiin. Tuntuu, et koko kuukauden olen vain järjestellyt asioita ja pitänyt itseni kiireisenä. Vähän pelottaa, et mitä sitten, kun projekti on ohi ja koti valmis. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja samoin! Olet itsekin toiminut nopealla aikataululla ja niin pitääkin, jos se tuntuu hyvältä! Itsekin mietin, että miltä se sitten tuntuu kun ekan yön viettää omassa asunnossa, onko se helpotus vai kamalaa tuskaa.. No sen näkee sitten.

      Poista
  7. Luin tämän kirjoituksen jo useampi päivä sitten, mutta kommentointi jäi, koska en löytänyt sanoja. En ole löytänyt niitä parissa päivässä, mutta päätin silti tulla kertomaan sen ääneen. Kaikki mieleentuleva on tylsiä fraaseja.

    Täydestä sydämestäni toivon sinulle kaikkea hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja ei näihin asioihin aina ole sanoja. Itsekään en jonkun muun kohdalla osaisi muuta, kuin toivottaa voimia. Nyt elämä alkaa näyttää oikein hyvältä jo 😊

      Poista
  8. Tsemppiä uuteen elämään, eiköhän kaikki järjesty! Ja kyllä niitä miehiä sieltä Tinderistä löytyy, kunhan vain itse olet valmis tähän ;) Yksinasuminen on ihan kivaa pitkän parisuhteen jälkeen ja jossain vaiheessa kun tulee yksinäisiä hetkiä, niin sitten voi kaivaa taas sen Tinderin esille. Eikä kannata kiirehtiä uuteen parisuhteeseen, vaan kannattaa miettiä mitä itse haluaa tulevalta kumppanilta. Mutta olen iloinen sinun puolesta, että ainakin osa asioista järjestyi nopeasti - varsinkin tuo oma uusi asunto. Aivan mahtavaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, ajattelin nauttia yksinasumisesta maailman tappiin ja aikuiset ihmisethän voivat kyllä seurustella ihan omista osoitteistaan käsin, sitten kun se hetki tulee :) Mulla on tässä henkinen aamukampa edessä ja enää 6 päivää muuttoon, jes! Olen siis ihan älyttömän iloinen uudesta kämpästäni ja se tuntuu jo nyt kodilta.

      Poista