keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Piti olla raspaus, olikin muotokuvauspäivä!

Meidän tallilla käy Juti raspaamassa hevosten hampaita kahdesti vuodessa. Tänään oli taas se päivä ja Muulinkin oli tarkoitus mennä jonon jatkoksi. Paitsi ettei meille tullut mieleenkään ilmoittaa etukäteen että yksi asiakkaista ei olekaan hevonen, jotta eläinlääkäri voi tarkistaa etukäteen rauhoittavan aineen suositellun annoksen ja perehtyä teoriassa muulien purukalustoon.

Muuli jäi siis tällä kertaa hoitamatta, mutta hoidetaan toukokuussa kun eläinlääkäri tulee taas raspaamaan tallillisen hevosia. Ja tällä kertaa on ilmoitettu että yksi näistä onkin muuli.

No hittoako siinä, olin tallilla valoisan aikaan keskellä viikkoa, koska olin pyytänyt saada lähteä töistä aikaisemmin tämän asian takia. Huolestuneille työkavereille tiedoksi, tein/teen kyllä tunnit sisään!

Hain eilen tilaamani brasilialaiset muulitavarat ja tänään pääsin testaamaan niitä Muulille. Eräs brasilialainen nettikauppa, Selaria Casa do Cavalo lupasi toimittaa tilauksen myös Suomeen ja yksi aasinomistaja sitten teki kimppatilauksen. Olin tilannut riimun, suitset, ohjat ja kaviopihdit jousella. Pihdit olivat halvemmat kuin Suomessa ja riimu, suitset ja ohjat olivat paikallista muulityyliä, eli niissä on koristeena paljon metallirenkaita.

Ja Muulihan on vähänku brassikama, kun se on iberialainen. Ainakin brassimuulit on kovasti saman näköisiä kuin Mulppe.

Muulisatuloitakin heillä on, mutta katsotaan nyt ensin miten tämä satula-asia etenee Suomessa. En ihan heti viitsi käyttää tonttua toiseen satulaan kun kaksi satulaa jo löytyy, mutta toki sitten jos jossain mielenhäiriössä laitan lännensatulan myyntiin ja joku hullu sen omassa mielenhäiriössään minulta pyyntihintaan ostaa. Se lähtee muuten tonnilla ja mukaan saa kaikki hilavitkuttimet paitsi ei mäkivyötä. Ja se ei ole merkitön halppis.

Raspauspäivä muuttui siis valokuvauspäiväksi. Kuvien lisäksi ohjasajoin ja juoksutin Muulia kentällä. Juoksutuksen toteutin kahdella ohjalla, eli välillä ohjasajia ja välillä juoksutusta. Tällä kertaa suorilla urilla kulkeminen keskellä kenttää tuntui olevan tosi haastavaa Muulille. Urilla se meni kuitenkin ok.


Riimun kuuluisi olla alempana jotta rengas tulisi melkein tuohon turvan päälle. Mutta kun tämä on jo isoimmalla säädöllä!

Riimun mukana tuli ohut talutushihna, siinä on lukossa tassun kuva.








Tämä valkoinen sheisse kuvissa on ihan oikeasti lunta.








 Tarhan olisi tietenkin voinut siivota ennen kuvien ottamista.






8 kommenttia

  1. Onpa hauskat nuo päävehkeiden renkaat, sopii kyllä tosi hyvin Muulille!

    Toisaalta hyvä ettei eläinlääkäri lähtenyt vain riskillä kokeilemaan että kuinka käy :D toivottavasti ensi kerralla onnistuisi raspaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo parempi ettei nukuteta ettei mene ikiuneen, vaikka olisin mä ollut valmis lyömään siihen tuplamäärän Domoa huulen alle ;)

      Onneksi mitään merkkejä ei hammaspiikeistä tai muistakaan ongelmista ole, eli uskallan ihan hyvin odottaa ensi kertaan. Ja silloin se laitetaan onnistumaan :D

      Poista
  2. Hauskat suitset ja riimu Muulilla! Kiva kun löysin sun blogin kun on näin erilainen päähenkilö! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nuo tulee vain spesiaalikäyttöön, toivottavasti Elmaan jos saan Muulin areenalle esiintymään.

      Aasiblogejakaan ei Suomessa ole niin tässä kyllä erottuu hyvin hevosblogien joukosta ;)

      Poista
  3. Muistanko väärin vai oliko sulla mitään faktatietoa siitä onko muulia ikinä raspattu? Toivottavasti muistan :P kuulostaisi meinaan aika hurjalta että ilman mitään faktaa sen suun tilanteesta uskallat odottaa yli vuoden ennenkun suuhun kajotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä onko koskaan raspattu, en usko että on. Mä olen sen verran wanhan liiton täti että uskallan odottaa. Mun nuoruudessa ei mun tietämillä talleilla kuulunut vuosittainen raspaus hevosten perushuoltoon, raspausta tehtiin jos sille todettiin tarve eikä nuoriin ainakaan koskettu. Silti ne hevoset porskuttivat elossa pitkään.

      Nykyään kun tieto on lisääntynyt ja hammaseksperttejä on tullut maahan paljon lisää, ovat uudemmat harrastajat tietenkin aivan pöyristyneitä siitä, miten joku ei huolehdi hevosten hampaista samalla lailla kuin itse huolehtii.

      Jos epäilisin että hampaissa on jotain vikaa, olisin tietenkin kutsunut paikalle jonkun toisen raspaamaan (Jutin kovin varattu, häntä ei ole mahdollista saada paikalle ennen toukokuuta), mutta koska mitään viitteitä hammaspiikeistä tai irronneista hampaista ei ole, en kokenut tätä tarpeelliseksi.

      Poista
    2. Juu ennenvanhaan tehtiin varmasti moni asia hyvinkin erilailla kuin mitä uudemmat tutkimukset suosittelevat. Mä vaan tosiaan kuulun eri kuppikuntaan ja tykkää erityisesti terveydenhuollon suhteen seurata näitä "uudempia tuulia" :). Saas nähdä muuttuuko mulla ensi vuonna ääni kellossa ja liityn wanhojen liittoon kun saan yhtä paljon aktiivisia harrastusvuosia taakseni kun mitä sulle on kertynyt ;D.

      Poista
    3. No ei se harrastusvuosista ole kiinni, vaan siitä kevoskulttuurista, jossa itse on hevostelunsa aloittanut. Internetissä kehotetaan nykyään kaikkia hoidattamaan hevosensa HETI klinikalla kun siinä on jotain. Viimeksi nauroin kommentille, jossa sanottiin että jos ei ole varaa hevostaan pari kertaa vuodessa viedä klinikalle hiekkakuviin, ei pitäisi pitää hevosta ollenkaan. Ja hevosesta pitäisi ottaa joka vuosi laajat verenkuvat ja kuvata klinikalla päästä kavioihin, ihan vain ettei ole mitään piilevää.

      Mikä on järkevää ja mikä ei? Minun mielestäni on ihan ok kurkata suuhun ensimmäisen kerran kun eläin on nelivuotias eikä siinä ole mitään viitteitä siitä, että hampaissa olisi jotain vikaa. Meidän tallilla nyt käy raspaaja puolivuosittain, mutta jos kävisi vain kerran vuodessa, hoidettaisi Muulikin vain kerran vuodessa.

      Poista