tiistai 21. tammikuuta 2020

Miten yksinasuvalla on varaa pitää muulia pk-seudun tuntumassa? Budjetoimalla tulot ja menot tarkasti.

Sain idean postaukseeni Takaisin Lähtöruutuun-blogista, jossa Minna laskeskeli, paljonko käyttää tuloistaan vuoden aikana kahteen poniin. Nettotuloistaan hän käytti poneihin peräti puolet, mutta muilla elämänsä osa-alueilla hän on pystynyt säästämään ja asui pitkään erittäin edullisessa vuokra-asunnossa.

Omat menoni muuttuivat melko radikaalisti, kun erosin aviopuolisostani kesällä ja muutin asumaan yksin syyskuun alussa. Sen takia ei minun olekaan järkevää käydä tässä viime vuoden menoja läpi, koska ne eivät todellakaan jakaudu samaan tapaan tänä vuonna. Olen sellainen tarkan euron ihminen ja olen jo laskenut itselleni budjetin tälle vuodelle varautuen mm auton katsastukseen, uusiin talvirenkaisiin sekä kissojen suunniteltuihin eläinlääkärikäynteihin. Yllättäviin eläinmenoihin varat löytyvät säästötililtä.

Budjetin olen muodostanut viime vuoden menojen ja tämän vuoden odotusten perusteella. Tiedän suunnilleen, paljonko yksinasuvana käytän rahaa ruokakauppaan, tiedän melko täsmälleen paljonko ajan autolla vuodessa ja paljonko polttoaine maksaa, tiedän erittäin tarkkaan tallivuokran ja lainanlyhennykseni suuruuden, joten suurin osa budjetista oli helppo laatia. Ylijäävä osuus menee säästötilille. Talouteni seurannassa ja budjetin suunnittelussa käytän Marttojen erittäin hyvää Budjetti- ja kirjanpitolomaketta. Sen voi ladata ilmaiseksi Marttojen sivuilta (sivun puolivälissä, oikealla). Itse kirjaan menot tiliotetasolta, en siis erittele kauppakuittia ruokaan ja taloustarvikkeisiin. Usein ostan myös kissoille lihoja ruokakaupasta.
En ole ajatellut säästämistä minään osake- tai rahastosäästämisenä koko elämäni aikana (vaikka se olisi ollut erittäin järkevää), vaan säästöni on käytännössä pankkitili toisessa pankissa. Oikeastaan se toimii talouspuskurina, eli otan sieltä rahaa yllättäviin menoihin ja kun mahdollista, siirrän sinne taas rahaa. Tapani on siirtää kaikki käyttötileillä olevat varat säästötilille juuri ennen seuraavaa palkkapäivää. Lisäksi siirrän säästöön heti lomarahat, veronpalautukset ja toiminimitulot. Viime vuoden lopussa säästötili meni hyvin minimiin, koska vanha autoni hajosi eikä minun ollut järkevää korjauttaa sitä. Ostin siis uuden (toki käytetyn) auton ja maksoin sen ostovaiheessa kokonaan.

Budjetoiminen ja tulojen ja menojen aktiivinen seuranta tuo ainakin minulle yksinasuvana turvaa. Tiedän tarkkaan mihin rahat ovat menneet ja voin miettiä, mistä voisin nipistää. Jos minun on ostettava jotain itselleni, säästän rahat etukäteen. Jos meno on pakollinen ja erittäin yllättävä, on minulla säästötili apunani. Toisena apuna on Visa, joka toimii samaan tapaan lyhytaikaisena talouspuskurina. Visalaskun maksan kuitenkin aina heti pois, eli en maksa senttiäkään korkoja Visan käytöstä.
Photo by Robert Anasch on Unsplash
No mihin ne yksinasuvan rahat sitten menevät? TOP 3 menoa ovat asuminen ja lainanlyyennys 24%, muulimenot 23% ja polttoaineet ja autoilu 12%. Nämä tekevät yhteensä 59%. Ruokakauppaan menee 8%, lomailuun ja vapaa-aikaan (mikä ei sisällä Muulia) menee 7% ja säästöönkin jää 9%.

Suhde on siis melko terveellinen ja hyvin tyypillinen Suomessa. Yle uutisoi marraskuussa 2018, että asumisen ja ruuan kustannukset ovat laskeneet Suomessa. Samalla esiteltiin keskiarvoja suomalaisten elämisen menoista.

Asumismenojen puolesta omat menoni ovat keskiarvoa suuremmat, mutta en toisaalta asukaan pikkuisessa yksiössä vaan melko suuressa kaksiossa. Ruokakuluni ovat keskiarvoa pienemmät, samoin tietoliikenteen ja viihde-elektroniikan kulut. Vaatemenoni ovat keskiarvoa, samoin terveysmenoni.

Ruokakauppalaskuuni sisältyvät myös kodin lyhytkestoiset tarvikkeet, kuten tiskiharjat, talouspaperit sun muut. Harrastusmenoni ovat käytännössä pelkkä Muuli, joten ne kulut ovat täysin överit keskiarvoon verrattuna ollen keskimäärin 650 euroa kuussa (tavoitetila tälle vuodelle).

Asuminen on kallista ja kallistuu pk-seudun tuntumassa entisestään. Me Naiset muistuttaa, että enintään 40% nettotuloista saisi mennä asumiseen, mutta se voi pk-seudulla olla nykyään monelle mahdoton tavoite. Itselläni on siitä hyvä tilanne, että asumiseen kaikkiaan menee kuussa 24%, joka on rahana 683 euroa kuussa. Mietin tätä paljon, kun etsin asuntoa, että haluanko vuokrata asunnon ja maksaa vuokraa vähintään 650 euroa kuussa vai ostanko kuitenkin oman asunnon. Koska sain lainaa nykyiseen asuntooni, ostin tietenkin oman. Lainanlyhennyshän on rahaa itselle, jos vain asunto pitää arvonsa.
Nettotuloni muodostuvat sekä päätoimen palkasta että toiminimitöistä. Teen toiminimelläni töitä ihan mukavasti nykyäänja niillä rahoilla oikeastaan "biletän" ja niistä laitan siivut säästöön. Päätyöni palkka riittää juuri asumiseen, muuliin ja autoiluun, mutta ilman toiminimen tuloa en enää koskaan matkustaisi mihinkään tai osallistuisi Muulin kanssa leireille tai kursseille. Jos minulla ei olisi toiminimeä, tekisin luultavasti osa-aikaisesti töitä kaupan kassalla. Olen männävuosina työskennellyt yhteensä kuusi vuotta päätoimeni ohella pari vuoroa viikossa kaupan kassalla ja sillä tavalla kustantanut matkustelun ja muun kivan.
Kaupan kassalla 2013
Olen sniiduillut kuitenkin monessa asiassa. En käytä kampaajan palveluita vaan leikkaan hiukseni itse, en meikkaa tai käytä rahaa juuri yhtään omaan ulkonäkööni. En shoppaile vaatteita juuri koskaan ja jos ostan, niin pelkästään tarpeeseen. Pidän kiinni siitä, että minulla on kaapissa vain yhdet farkut, yhdet collegehousut, yhdet lenkkarit jne. Ja jos ne yhdet farkut menevät rikki, saan sitten ostaa uudet. Näin pysyy joku tolkku vaatteiden kierrossakin eikä kaappiin jää mitään muodista menneitä hutiostoksia vuosien takaa pölyttymään.

Lomailu ja reissaaminen ovat sydäntäni lähellä. En ole varsinaisesti budjettimatkailija, mutta teen reissuja, minkä koen olevan rahan arvoisia. Käytän siis rahaa elämyksiin, jos ne ovat mielestäni sen arvoisia, mutta majoitus voi olla heikompaakin tasoa. Tällä hetkellä varauksessa on peräti kolme reissua, viikko Espanjan lämmössä huhtikuussa, pitkä viikonloppu Lontoossa hyvän ystäväni kanssa ja kesällä työpaikan järjestämä reissu Ranskaan. Jotta pystyn toteuttamaan nämä kaikki ilman, että matkalaukku on täytettävä hernekeitolla, tarkoittaa se aika kurinalaista ja työntäyteistä kevättä. Onneksi näiden matkojen matkakustannuksista suurin osa on jo maksettu, mutta toki paikan päällä pitää elääkin.

Jos jonkun vinkin haluan antaa teille kaikille, jotka mietitte, että onko omaan varaa, niin se, että laittaa kuussa sivuun 2x tallivuokran verran on kliseinen mutta erittäin toimiva neuvo. Ja sen lisäksi kannattaa käydä läpi tiliotteet vuoden taakse läpi ja merkata kaikki Marttojen taulukkoon. Sen jälkeen on luotava itselleen budjetti tulevaisuuteen. Jos säästöön ei meinaa jäädä mitään, ei hevosta kannata ostaa.

4 kommenttia

  1. Uskomatonta, miten joku on fiksu :o aivan utopiaa mulle, että noin tarkasti pystyy budjetoimaan. Hatunnosto! Kai tarttis itsekkin yrittää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä saattaa kuulostaa jopa vähän sairaalta, mutta oman talouden kirjanpitoon jää myös koukkuun! Sormet oikein syyhyävät kun naputtelen exceliin kuukauden menot ja tulot ja katson, kuinka överisti meni. Voin paljastaa, että säästöön-kohta ei välttämättä toteudu, jotain pieniä heräteostoksia teen minäkin.

      Poista
  2. Hyvä aihe taas kerran! Rahasta ja säästämisestä saisi minusta puhua enemmänkin!

    Mä en pidä ihan hirveän tarkkaa kirjaa menoistani ja säästämisenkin kanssa on vähän niin ja näin. Yhdestä asiasta oon kuitenkin pitäny tiukasti kiinni: hevosestani en luopuisi, vaikka jostain syystä tulisi vaikka ero. Maksan Reetun kulut 100% itse, omistan oman autoni ja lyhennän lainaa asunnonpuolikkaastani. Vaikka olen parisuhteessa, oon taloudellisesti itsenäinen.

    Jos muuttaisin omilleni, elelisin sitten vaan vähän pienemmissä neliöissä ja (ihan mielellänikin) muuttaisin kauemmaksi Helsingistä ja lähemmäs tallia. Reetusta ei tarvitsisi luopua.

    Minusta näitä asioita on tärkeä miettiä, jotta mahdollisen katastrofin koittaessa ei joutuisi vielä luopumaan rakkaasta harrastuksestaan siihen päälle. Elämä on ylipäänsä minusta paljon huolettomampaa, kun varautuu vähän siihen, että joskus hommat voi mennä pieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin ja olen edelleen valmistautunut taloudelliseen katastrofiin, mutta oma ratkaisuni on siinä vaiheessa lopettaa muuleilun. Itsekin olen aina maksanut muulimenot kokonaan itse, mutta tietysti parisuhteessa yhdessä asuessa asumiskulut ovat pienemmät. En kuitenkaan uskonut, että yksin asuminen olisi ihan näin kallista, kuin mitä se on, mutta onneksi budjettia ja tiliotetta tuijottaessa tulee ihan turvallinen olo, eurot kyllä riittävät pieniin yllätyksiinkin.

      Itselläni budjetointi tuo juuri tuota huolettomuutta. Niin kauan, kun teen nykyisiä töitäni ja toiminimitöitä, menee kaikki ihan hyvin.

      Poista