torstai 12. toukokuuta 2016

Kärpäshuppuja ja takapakkia

Sain kaveriltani lainaan noin kymmenen erilaista kärpäshuppua Muulille. Saisin ostaa niistä sopivat ja muokata niistä Muulille sopivat. Korvakankaan kävin jo eilen Eurokankaasta ostamassa, eikä muuten ollut kallista, puoli metriä mustaa verkkomaista ihokangasta maksoi 2,5 euroa. Kankaan metrihinta oli siis vitosen. Siitä pitäisi saada kolmet korvat.

Muuli näyttää entistä kapisemmalta. Se on erittäin pölyinen, ihan kohta pakotan sen pesariin ja järkkään vaahtobileet. Kuivattamisen jälkeen puen sille ötökkäloimen. Siinähän piehtaroi savessa prkl. Rinnukset eivät olleet pahentuneet, eli ötökät ovat ehkä vähenemään päin kun ilmat ovat hieman viilentyneet.

Kokeilin Muuliin pitkästä aikaa EquiGroomeria ja kyllähän siitä jotain sellaista vauvanpyllynukkaa lähti. Alla olisi kiiltävää mustaa karvaa mutta tästä ruskeasta likaa imevästä hötöstä pitäisi päästä eroon..


Tähän mä sprayasin reilun kerroksen tervalaastaria kun palautin Muulin tarhaan.

Ryntäissä on jo tummaa, ristin takana taas paksulti ruskeaa talvikarvaa. Pelkään että tämä on karvansa suhteen kuin aasi, eli vaihtaa kerran vuodessa eli heinäkuussa. Kun vanhasta on päästy eroon, alkaakin uusi talvikarva jo kasvaa.

Tarkennus 5/5


Harjauksen jälkeen Muulia kutsui pyörötarha. Saisin ulkona parempia kuvia hupuista kuin sisällä tallissa.

Muuli olikin yllättävän herkkä korvista. En olekaan koskaan siedättänyt sitä korvaan koskemiseen joten sen nyt tässä näki. Sidoin sen kiinni ja aloitin siedättämisen. Ensin kun huppu oli vieressä, sitten otsalla, sitten toinen korva jne. Siis lapoin päämäärättömästi kauraa suuhun jne. Kaikki meni hyvin niin kauan kuin ihan hienovaraisesti vain ohjailin korvia hupun reikiin.

Korvallisia huppuja en tietenkään voinut "kunnolla" edes sovittaa kun en kehdannut tuhota niiden korvia ennenkuin olen varma että otan ne.

Muuli käyttää samaa riimua samoilla säädöillä kuin huppujenkäyttäjähevonen. Silti Muulin pää on paljon paksumpi tuista posken kohdalta/kurkusta. Pari nakinkuorta meinas jäädä Muulin silmien tasolle kun en saanut revittyä niitä silmien yli ja yksi ei todellakaan mennyt kiinni pään alta.

Mutta tämä on kaikki hyvää treeniä Muulille. Sen takia sovittelin sille ne liian pienetkin että se tottuu siihen, että ihminen tusaa sen päässä olevien systeemien kanssa ihan niin kauan kuin ihmistä huvittaa. Eikä ole maailmanloppu vaikka Muuli ei hetkeen näkisikään mitään.

Tämä oli muuten melko ok, mutta tuli Muulin päässä liian ylös ja painoi siten silmiä.

Ei jatkoon, painoi silmiä tosi paljon.


Tässä nakinkuoressa oli vetoketju leuan alla, ei siis tarvinnut pujottaa. Silti ei mennyt jatkoon, kuristaa kurkkua koko ajan.


Ei jatkoon, tarra ei mennyt kiinni. Koko oli tosin pony, eli se selittänee.

Tämä oli reilun kokoinen, jatkoon!

Liian kireä, ei jatkoon.

Napakkuus 5/5

Tämä oli nakinkuorista Muulille sopiva. Napakka mutta ei liian kireä. Jännä nähdä miten tuohon saa puettua korvat.. Ajattelin tämän joka tapauksessa muokata Muulille.

Tämän taisin muistaakseni laittaa kyllä-pinoon.

Ei jatkoon.
Huppumallihommien jälkeen tein vielä muulin kanssa jotain. Punainen lanka on mun treeneistä kadoksissa, mutta en jaksanut hakea suitsia niin aloitin tekemällä ihan perusjuttuja pyörössä tähdäten siihen että Muuli päästää mut vierelle seisomaan. Siis onhan se jo päästänyt, mutta treeniä treeniä..

Se menikin todella hienosti. Pidin kädellä säästä kiinni ja kävelin vierellä kun Muuli kääntyili mua kohti. Jossain vaiheessa se ei enää jaksa pyöriä vaan alkaa ottaa kauraa myös sivulta, kaula taittuneena melkein kaksinkerroin. Saa sinnekin venytystä samalla kun hamuilee kauraa. Porkkanavenytyksessä on mahdollista napata porkkana todella nopeasti, kauraa pitää hamuilla niin kauan kuin sitä hanskassa on.

Sain siinä sitten loistavan idean. Sidoin riimunnarun toisestakin päästä riimuun ohjiksi. Olen nähnyt videoita ja kuvia kuinka nuoria hevosia koulutetaan niin, että ihminen kävelee niiden mahan kohdalla pitäen toista kättä selän yli.

Ja kyllä, tämä mun osaamattomuus oli just se syy miksi ostin tämän valmiiksi koulutetun muulin. Ei siitä sen enempää.

Muulihan ei osaa kuin ottaa takapakkia, eli peruuttaa. Vedin siis ohjista samalla kun sanoin sille "peruuta". Löysäsin paineen heti peruutuksesta ja palkkasin kauralla. Näin me peruuteltiin ja seistiin pyörössä vähän joka kohdassa. Välillä Muuli alkoi pyöriä mutta ei kertaakaan riistäytynyt irti. Palasin aina vain sinne sen kyljen kohdalle ja jatkettiin harjoituksia.
Meni niin hyvin että laitoin kameran kuvaamaan. Ensin lisäsin postaukseen vain nämä stillit videolta, mutta myöhemmin leikkasin myös muutaman pätkän jossa satuimme olemaan kuvassa. 95% ajasta olimme nimittäin vähintäänkin puoliksi ulkona tai liian kaukana.






No kun peruutus meni ihan kivasti, ajattelin että voisimme mennä hieman myös eteenpäin. Tiedän että siinä Muuli saattaa helposti ottaa hatkat, se kun ei voi ymmärtää miten se voisi kävellä ihmisen kanssa missään muussa sijainnissa kuin ihmisen selän takana. Muilutin nyrkkejä Muulin kyljissä ajatellen että jos se vahingossa ottaisi ajatuksen eteenpäin, voisin lopettaa painelemisen ja kehua sitä kovasti. 

No sitä ei tapahtunut, mutta kädet väsyi joten oli pakko lopettaa.


Kokeilin lopuksi vielä Muulin lähettämistä ympyrälle. Se on ollut haasteellista enkä ole sitä tämän lyhyen narun kanssa uskaltanut kokeillakaan. Mutta jotenkin Muulin rento asenne houkutteli kokeilemaan. Ja se menikin hienosti! Kahden ympyrän jälkeen kehuin kovasti ja lopetin siihen.



Oli niin taittavaaa!

Suihkutin Muuliin lopuksi vielä tervalaastaria. Muuli oli ihan okei asian kanssa, mutta tarhassa ollut hevonen alkoi raivoisasti ravata portilla heti kun suhina alkoi kuulua.

Tarhaan mennessä otettiinkin sitten ihan kunnolla takapakkia, kaikissa muodoissa. Muuli katseli taas kaikkea mahdollista eikä liikkunut niin millään. Haisteltiin pyykkipussia pitkään, silti ei voitu liikkua. Laitoin sen peruuttamaan. Kokeilin myös samanlaista lähettämistä ympyrälle kuin pyörössä ja sain sillä liiketta. Kunnes paineistin liikaa tai "liikaa" ja Muuli sai siitä hyvän kimmokkeen ottaa hatkat. Se siis pääsi multa irti sen jälkeen kun ohjasin sen liikkeelle. F*cking great.

Muuli juoksi pihalla ns kulmaan, kädet levällään pidin sen siellä ja kun se tajusi olevansa vanki, meni pää samantien nurmikkoon ja sain sen kiinni.

Kotona googlasin hevosenlihareseptejä.

7 kommenttia

  1. Hevosenliha on parasta savustettuna, nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä! Harmi vain kun suomalaista kylmäsavustettua hevosenlihaa on niin huonosti saatavilla. Brasilialaista toki löytyy Lapin Lihalta, mutta sitä en osta.

      Poista
    2. Jos koskaan satut liikkumaan seudulla josta saa näitä, pidä silmät auki. Lämmin suositus: http://www.liha-iitti.fi. Kylmäsavuakin on, vaan jostain syystä ei tuolla sivuilla esillä.

      T. Eri ano

      Poista
    3. Joo, en minäkään osta kuin kotimaista ja sitä löytyy harvoin. Nuo ulkomaiset lihanpalat ovat hyvin varmasti kärsineet melko hirveissä oloissa jo kuljetuksesta lähtien ollessaan vielä kokonaisia kopukoita :/ Pahaa tekia kattoa jenkkidokkari teuraskuljetuksista Meksikoon. Kotimaisen hevosenlihan saatavuus on vain ilmeisen huono ja isoin osa kopuista menee lääkittyinä monttuun :/

      Poista
    4. Kiitos lihavinkistä ja tosiaan pitää hevosenlihapaketti syynätä aika tarkkaan että mistä se on peräisin.. suomen lippu riittää kertomaan että lihaköntti on siivutettu Suomessa.

      Poista
  2. Muulin lihasta en lupaa mitään, mutta savustettu hevosenliha ruisleivän päällä on huippuyhdistelmä! ;D Muuli on aika magea makkarankuorissaan, mielenkiinnolla odotan tee-se-itse korvalisäkkeitä.
    http://keltamustat.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin odotan mielenkiinnolla, nimim. tekstiilityö 7.

      Poista