perjantai 23. syyskuuta 2016

Superhyvin mennyt ratsastustreeni

Olin Muulin selässä viimeksi kun esittelin blogissakin komeita pukittelukuvia. Kerrottakoon muuten heti tähän alkuun että en hyväksy sellaista käytöstä, eikä se ole millään tavalla toivottavaa. Vaikka siitä saa hyviä kuvia. Mutta kun ratsuna on untuvikkomuuli, yritän vain pysytellä kyydissä keinolla millä hyvänsä eli mieleeni ei edes tullut ruveta karjumaan sille EI, ettei se pelästy ja ota siitä vielä lisää kipinää. Vaikka tilanne herätti suurta huvittuneisuutta kanssaolijoissa ja minussa, ei se silti tee siitä toivottavaa.
Tämä on mun lempparikuva tältä päivältä. Kaikki ratsastuskuvat otti Merja Mäkinen!
Muulilla on ollut ohjelmaa viikon aikana vaikka en olekaan päässyt tekemään niistä omia blogipostauksia. Viikonloppuna se kiipeili vielä lisää hiekkakasalle ja sunnuntaina rakensimme tallikaverin kanssa puomiradat kentälle ja talutimme hevosiamme/muulejamme niiden yli. Muuli mm ravasi todella hienosti viuhkassa olleet neljä ravipuomia ja oppi myöhemmin ihan itse kävelemään viiden käyntipuomin yli. Se siis käveli ne, kääntyi, käveli toiseen suuntaan, sai palkan, kääntyi ja käveli ne taas. Kävelin hieman mukana siinä puomien ulkopuolella.

Sunnuntaina sattui myös pieni äksidentti kun meillä oli Muulin kanssa vähän erimielisyyksiä siitä, että ravaako se puomeja vai ei (ei ravannut) ja Muuli pääsi minulta irti. Olin ajanut sen kentän kulmaan ottaakseni sen kiinni, mutta se ei ollut sinne jäämässä nalkkiin, vaan hyppäsi metrisen aidan yli erittäin sujuvasti pois kentältä. Se laukkasi tarhojen väliin ja tuli vastaan kun hain sitä. Tämän jälkeen sen työskentelymotivaatio oli 5/5 ja sain onnistumiset myös ravipuomeilla.

Keskiviikkona irtohypytin Muulia ihan tarkoituksella ja kun tallinomistajan kanssa saatiin mun tarkkaan mittaama kuusi metriä oikeasti kuuteen metriin niin Muulin askeleetkin alkoivat sopia kolmen esteen väleihin. Laitoin kameran nauhoittamaan, mutta koska kuvaus tapahtui kohti ilta-aurinkoa, ei videosta saanut mitään julkaisukelpoista.

Siinä siis tekosyyt viikon blogihiljaisuuteen. Ja taas olen perjantai-iltana olkkarin sohvalla kirjoittamassa postausta. Viikot seuraavat toisiaan näköjään melko samanlaisina.

Tänään oli ohjelmassa siis taas ratsastusjuttuja. Muulille tuli nyt vähän pidempi tauko tähän väliin, mikä oli pelkästään hyvä asia tämän päivän onnistumisten perusteella.

Muuli ei lähtenyt kertaakaan tykittämään eteen tai pukittanut. Tartuin satulaan tukevasti kiinni vain ihan alussa (jossa on äksidentti käynyt pari kertaa) ja kun siirsin sen ensimmäisiä kertoja raviin. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja pystyin ratsastamaan sujuvasti molempia käsiä käyttäen.
Liikkeellelähtö otetaan varman päälle, toinen käsi tiukasti nupissa ja toinen ohjissa.


Muuli oli siis todella hieno! Oikeasti

Tehtiin ensin liinassa molempiin suuntiin käyntiä, pysähdyksiä ja ravia. Toin kentälle neljä pottaa näyttämään minulle ja Muulille vähän merkkejä että mistä ratsastetaan. No muutaman kerran Muuli meni sujuvasti myös potan yli. Kun päästiin irti hetken päästä, ratsastin pienempää kenttää pottien ympäri. Hiekkakasan lähelle en mennyt ettei Muuli keksi kiivetä sen päälle.

Menin itsenäisesti molempiin suuntiin käyntiä, pysähdyksiä ja ravia ja vaihdoin myös suuntaa ravissa ihan ensimmäistä kertaa. Muuli teki niin hienosti että tämä treenikerta jäi tosi lyhyeksi, video oli nauhoittamassa ja koko setti selkäännoususta laskeutumiseen kesti 19 minuuttia. Kello on nyt niin paljon etten jaksa videota enää pätkiä, joten lisään sen postaukseen jälkikäteen.

Lopussa Muuli örisi tyytyväisyyttään,  tiedättehän kun hevoset on "ör ör", niin Muuli teki ihan samaa ääntä!

Rapsuteltiin ja kehuttiin Muulia runsaasti ennenkuin tulin alas selästä. On mulla vaan mahtava tallinomistaja kun jaksaa auttaa meitä ja mahtava Muuli joka on oppinut näin nopeasti!

Huomenna jatkamme harjoituksia ja sen jälkeen Muuli saa taas ainakin viikon miettimistauon. Taukohan ei tarkoita taukoa kaikesta kontaktista vaan pelkästään ratsastusjutuista.




Ettei kevennys vaan jää huomaamatta.




Lopuksi paljon kiitoksia ja rapsutuksia Muulille.
Ja korvarapsutuksia.
Allaolevassa kuvassa kävi niin että hypeltiin vähän Muulin lähellä, että se alkaisi pikkuhiljaa tottua siihen. Muulin vastaus asiaan oli peruuttaa potta rikki. Kun normaali hevonen olisi pelästynyt räsähtävää pottaa kavionsa alla, ei Muuli välittänyt siitä mitään. Jatkamme siis hyppimisharjoituksia.

Muulillahan on karvaton laikku takapuolessa ja se näkyy kuvissa selvästi. Se on mielestäni nyt paljon pienempi kuin mikä se oli Muulin tullessa. Alla on kuvat alkutilanteesta ja tästä päivästä. Kuvia ei ole otettu yhtä kaukaa, mutta tuoreemmasta kuvasta näkyy kuinka kuvion muoto (minusta tämä näyttää Adidaksen vanhalta logolta) on epäselvä kun karvaa on kasvanut enemmän. Muuli on nimittäin alkanut kasvattaa pitkää talvikarvaa. Jännä nähdä millainen tursake siitä tulee. Se tullaan loimittamaan samaan tapaan kuin hevosetkin.

Läikkä kun Muuli tuli Suomeen
Kuva kesäkuulta, tässä näkee kuinka karvan suunta vaihtuu läikän ympärillä. Myös keskelle läikkää oli kasvanut hieman pieniä haivenia.
Läikkä nyt, keskelläkin kasvaa jo enemmän karvaa, mutta edeleen yksittäisiä karvoja.
Pari tarhakuvaa vielä tältä illalta

Psylliumkuuri on meneillään ja se on kyllä niin tiukkaa tavaraa että turpaa on liotettava vedessä että saan tuon kitin pois ilman että karvat lähtee mukana! Syökööt kuurinsa loppuun ja otan sitten liotuksen työn alle.


"Etkö näe että nostan tätä rengasta, missä kaurat!" t. Muuli
Pari juttua tuli vielä mieleen mitkä haluan jakaa Muulin normaalielämästä. Kuulin tallilla että Muuli ottaa yleensä puoliltapäivin pitkät päikkärit, jolloin se makaa keskellä tarhaa aivan unessa eikä välitä yhtään vaikka viereisellä kentällä on menossa ratsastustunti. Mä olen viikolla tallilla vasta työpäivän jälkeen, joten vain viikonloppuisin mun on mahdollista nähdä se soirottamassa. Tosin kun se viimeksi makasi, se näki kun tulin ja nousi heti ylös enkä saanut kuvamateriaalia.

Tallinomistaja oli myös saanut tuotua Muulin ja Tuulin samaan aikaan ulos, sisälle menoa vielä harjoitellaan (siis että tulevat yhdessä), mutta luulen että sekin onnistuu nyt jo. Karsinassa Muuli syö säilöä ja ulkona sillä on olkea vapaasti ja kuivaa heinää säännöstellysti. Ja nyt on tosiaan menossa psylliumkuuri, jonka Muuli suostuu hienosti syömään.

14 kommenttia

  1. Oletko kysynyt, että mistä tuo läikkä on tullut? Ja puhuitko joskus kirjoittavasi enemmän Muulin historiasta ja sen ostamiseen liittyvistä epäselvyyksistä, vai menikö se postaus minulta muka ihan ohi?

    Ihanaa kun jaksat päivittää näin usein, odotan aina innoissani näitä piristyksiä päiviini!:)

    Mieskin alkaa tunnistamaan muuliblogin ja huomatessaan kysyy mitä luen (vielä ei olla sillä asteella, että kysyisi mitä Muulille kuuluu, ei menee enää kauaa), jostain syystä hän tykkää kuunnella luentojani hevosista ja tässä tapauksessa hevosten ja muulien erosta, joku päivä kysyi, että miksi Muulilla on tuollaiset hihnat pepun päällä, josta toki seurasi satulansovitusluento... Ihme tyyppi kun jaksaa kuunnella! :D

    - Minja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se näyttäisi olevan joko suuri pyörre, koska karvat tuossa laikun ympärilä kasvaa tosi jännästi, tai sitten se on vanha arpi, en osaa sanoa. Mutta se on sattunut joka tapauksessa aikoja sitten.

      En tottapuhuen olekaan kirjoittanut kattavaa postausta Muulin ostosta, mutta sen säkäkorkeuden heitto paljastui virheeksi myynti-ilmoituksessa kun myyjä oli käymässä katsomassa Muulia. Aviaiskohan tämä postaus asiaa hieman: http://muuliprojekti.blogspot.fi/2016/06/vieraita-espanjasta.html ja http://muuliprojekti.blogspot.fi/2016/05/muuli-on-tehty-pre-hevosesta-ja.html

      Mahtavaa että miehesikin on kiinnostunut, tämä on jo toinen kerta kun kuulen että perheessä se mieskin lukee muuliblogia :)

      Poista
  2. Hieno Muuli! :) t. Katri

    VastaaPoista
  3. No niin, nyt kun joku eläinsuojelija-teini ht.netissä kirjoitti, että muuliparkaa haukutaan blogissa rumasti, niin heti tuli oikein kunnon kehupostaus :D :D No joo, vakavasti puhuen, kyllä näyttää meno helpolta, ihan mieletöntä vauhtia olette edistyneet! :) t. MV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, unohdin vastata tähän, sori! Hevostalli.netin keskusteluhan oli todella imarteleva ja tallensin sen itselleni koneelle myös. Selvisi myös että osa on lukenut tätä kuin piru raamattua, mm kun olen yrittänyt tappaa Muulin syöttämällä sille kokonaisia omenoita ;)

      Poista
  4. Tiiätkö. Muuli tarttee saman väriset suitset ku satulakin on. Tarttee. Kirjotatko joulupukille, vai kirjotanko mä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ruskeetkin suitset! Mutta olen niin saamaton vätys etten jaksa vaihtaa noita kuolaimia niihin. Ja lisäksi, onko paha kun kuolainkumit on mustat ja suitset ruskeat.. Toisaalta satulakin on ruskea ja siinä on mustat yksityiskohdat, joten eiköhän se toimisi suitsissakin ;)

      Poista
  5. Todella elegantin ja siistin näköistä menoa, Muulista saatte vielä kunnon ratsun! Tai sitten estemuulin, jos se tuollaisia loikkia vetää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olisi aika kiva jos se joskus tosiaan olisi sellainen allround-muuli, jonka kanssa voisi harrastaa kaikkia lajeja valjakosta westerniin, sillä lailla saa treenitkin pidettyä monipuolisina kunn on monta rautaa tulessa :D

      Poista
  6. hienoja kuvia ja te edistytte huimasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenny! Tämä kesä on ollut huimaa edistymistä, eiköhän pian haukata vaihteeksi kentänpohjaa, tänään ei ollut nimittäin kaukana!

      Poista
  7. Olin olettanut, että laikku Muulin takapuolessa on polttomerkintä, mutta ei ilmeisesti olekaan? Mikä se sitten on? :-o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme analysoineet sen joko vanhaksi arveksi tai sitten isoksi pyörteeksi koska karvan suunta on aika villi tuossa läikän ympärillä. Siitä on minulla yksi tosi selkeä kuva kunhan vaan löydän sen jostain, näistä kahdesta kuvasta ei sitä niin näekään.

      Poista
    2. Varmaan sitten arpi, jos se alkaa karvoittua umpeen. Mutta aika iso arveksi, mitäköhän siihen on käynyt..!

      Poista